Jatketaan pitkää historiikkia juttusarjojeni kanssa. Tällä kertaa jatkuu juttusarja ”Miten minusta tuli osakesäästäjä”. Ensimmäinen osa kertoo, mistä tämä harrastus sai alkunsa viisi vuotta sitten. Edellisen osan voit lukea seuraavasta linkistä:


Viisi vuotta ensiaskeleen ottamisesta – miten minusta tuli osakesäästäjä?

Palataanpa hetkeksi tuohon edelliseen tekstiin. Lyhykäisyydessään aloittaminen meni niin, että ylioppilasjuhlani lähestyivät ja vanhempani kyselivät mitä haluan heiltä valmistujaislahjaksi. Koska käteistä ei saanut toivoa, koitin miettiä jotain muuta lahjatoivetta kuin uusia astioita tai paistinpannuja. Jostain keksin sitten toivoa osakkeita. Kesällä 2012 ostinkin Metsoa ja UPM:ää, joista tosin Metsot ja siitä jakautunut Valmet myin kesän aikana. Myynneistäkin kirjoitin tänne blogiin oman tekstinsä.

Nyt näin syksyllä alkaa tulla neljä vuotta siitä kun hurahduin kunnolla osakkeisiin. Kuten huomaatte, aloittamisesta on aikaa yli viisi vuotta ja hurahtamisesta vain neljä. Kerronkin nyt mitä tapahtui sen jälkeen kun ostin ylioppilasrahoillani osakkeita.

Kesätyöt osuivat hyvään saumaan

Kesällä 2013 sain ensimmäisen kontaktin suomalaiseen metsäteollisuuteen kesätyön muodossa. Kesätyö oli 20-vuotiaalle nuorukaiselle suorastaan lottovoitto, sillä jo kesätyöntekijät saivat tehdastyöstään saman palkan kuin tehtaalla 20 vuotta työskennelleet. Eli toisin sanoen rahaa tuli nuorelle miehelle kuin ovista ja ikkunoista. Kesä meni vielä kaiken huipuksi vanhemmillani asuessa, joten rahaa jäi käteen kuin itsestään.

Tuohon aikaan olin vielä erittäin kiinnostunut autoista, ja tuolloin laittelin hieman omaa autoanikin. eBaysta tuli ostettua erilaisia lisävarusteita silloiseen autooni. Muistan miten kesän lopussa mietin ”sijoituskohdetta” osalle kesätyörahoistani. Erityisesti silloin tuli katseltua BMW-merkkisiä E36-korimallin avoautoja. Mietin olisiko rahallisesti hyvä veto ostaa avoauto syksyllä. Noh, auton osto kuitenkin jäi jostain syystä, ja ei se huono asia ollut.

Tuolloin jaksoin panostaa autoihin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin en ollut sijoittamisesta kiinnostunut. Silloin autossa kiinni oleva raha ollut pois mistään tuottavasta, kuten se olisi nyt. Toinen syy oli, etten ollut vielä saanut autoilun märkää rättiä kasvoilleni kulujen muodossa. Myöhemmin tuo märkä rätti osui kasvoilleni usein, ja sain nauttia autoilun ihanuudesta kun autooni alkoi ilmestyä kerta toisensa jälkeen erilaisia kalliita vikoja. Nämä ikävät kokemukset auton omistamisesta yhdistettynä poltteeseen osakesijoittamisen kanssa, ei tarvitse ihmetellä miksei autoon panostaminen enää kiinnosta kuten ennen.

Mitä tapahtui omistamilleni osakkeille?

Syksyllä 2013 päätin katsastaa mitä edellisenä kesänä ostamilleni osakkeille kuului. Tämä kuulostaa ehkä vähän hassulta nyt, mutta tuohon aikaan en edes muistanut mitä osakkeita tuli ostettua ja montako kappaletta. Saati että mihin kurssiin niitä ostin, tai oliko välissä tapahtunut jotain.

Kirjauduin Nordnetin salkkuuni, ja huomasin tililleni ilmestyneen hieman euroja. Ne olivat peräisin osingoista. Lisäksi osakkeiden arvo oli osingoista huolimatta noussut ostohetkestä. Ensimmäisen vuoden tuotto ilman verojen huomioimista oli arvonnousu + osingot yhteensä noin 10 %.

Tuo tuotto yllätti minut täysin. Vaikka tiesinkin etteivät kaikki vuodet tule olemaan yhtä hyviä kuin tämä, ymmärsin että osakkeita minun kannattaisi käyttää enemmänkin sijoituksissani. Tuolloin minulla oli ollut ehkä noin 5 vuotta jo käytössä määräaikainen säästötili, joka siis tarjosi hieman korkeampaa tuottoa kuin normaali pankkitili. Pidin tätä tiliä tuolloin eräänlaisena sijoituksena, vaikka toisaalta tiedostin sen ettei inflaation ja muiden kulujen jälkeen määräaikaistalletuksesta jää mitään käteen. Kuitenkin, reilun tonnin panostus osakkeisiin tuotti vuodessa enemmän kuin viiden tonnin paukku määräaikaistalletuksissa viidessä vuodessa. Ei tarvinnut kauaa miettiä kumpaa suosia jatkossa, määräaikaistalletuksia vai suoria osakesijoituksia.

Mitä jos?

Entä mitä olisi tapahtunut jos ajoitukseni olisi osunut aivan pieleen. Olisin tehnyt ensimmäiset osakesijoitukseni esimerkiksi vuonna 2008 ja vuotta myöhemmin olisin todennut niiden laskeneen kymmeniä prosentteja. Olisinko innostunut osakkeista, mikäli ensimmäisenä vuotena olisi tullut takkiin?

Olen tätä pohtinut usein ja tullut tulokseen, että olisin saattanut silti innostua. Syy piilee osingoissa. Osingot nimittäin yllättivät minut täysin, sillä peruskoulun ja lukion pohjalta olin saanut aika pahasti virheellisen kuvan osinkojen jakamisesta. Kerron omista kouluajoistani myöhemmin omassa kirjoituksessa, mutta muistan vieläkin elävästi miten yhteiskuntaopin tunneilla puhuttiin osingoista. Opettaja kertoi miten ”yhtiö voi jakaa osinkoja jos se tekee paljon voittoa.”  Minulle jäi ainakin sellainen kuva, että osingot ovat kuin Suomen lätkämestaruudet. Voihan niitä aina toivoa, mutta hyvin harvoin ne osuvat kohdalle.

Näiden kouluopetusten pohjalta lähdin sitten tutkimaan syksyllä 2013 kotimaisten yhtiöiden osinkohistoriaa. Tässä oli hyvänä apuna Kauppalehden osinkohistoriat, jotka ulottuivat muistaakseni vuoteen 1997 asti. Muistan miten yllätyin, kun huomasin yhtiöiden jakavan oikeastaan joka vuosi osinkoja. Myös niinä vuosina kun pörssi oli tehnyt ison korjausliikkeen. Nämä sentään olin oppinut koulusta, eli osasin seurata mitä tapahtui vuosien 2001 ja 2008 tienoilla. Tajusin että minulla oli täysin väärä kuva osingoista erittäin harvinaisena herkkuna.

Samalla päässäni alkoi raksuttamaan. Jos joka vuosi yhtiö maksaa edes jonkinlaista osinkoa, tämähän tarkoittaa sitä että saat hiljalleen vuosien varrella rahaa takaisin ostamastasi osakkeesta. Ja joskus luultavasti pääset tilanteeseen, että pelkät osingot ovat jo kuitanneet ostohintasi.

Harrastus liikkeelle

Ajankohta oli muutenkin hyvä uuteen asiaan perehtymiseen. Olin juuri muuttanut uuteen asuntoon uudelle paikkakunnalle. Uusi koulu sattui tarjoamaan erittäin pätevät kirjastopalvelut, ja niitä tuli käytettyä erittäin ahkerasti läpi koko opintojeni. Kirjastosta tuli lainattua ainakin Seppo Saarion kirja ”Miten sijoitan pörssiosakkeisiin” sekä Burton G. Malkielin kirja ”Sattuman kauppaa Wall Streetillä”. Lisäksi koulun kirjaston lehtisaliin tulivat Arvopaperi, Talouselämä ja Kauppalehti. Etenkin näiden lehtien takia tuli vietettyä joka viikko useita tunteja kirjaston palveluita nauttien.

Tämä kirja oli yksi niistä, mistä kaikki lähti aikoinaan liikkeelle.

Samoihin aikoihin opin seuraamaan Jukka Oksaharjun tekstejä. Niitä ilmestyi muistaakseni jo tuolloin Keskisuomalaisen lehdessä, sekä ihan myös Nordnet-blogin puolelta tuli oppia imeskeltyä. Nordnet-blogista en muistaakseni juurikaan muiden tekstejä lukenut kuin Oksaharjun, sillä jo tuolloin minua kiinnostivat osingot. Ja niistähän Jukka mielellään kertoi.

Tuohon aikaanhan ei Sharevilleä ollut vielä olemassa, joten aika hukassa olin erilaisten kysymysten parissa. Varmaan yleisin käyttämäni foorumi oli Kauppalehden foorumi, mutta sielläkin oli kaikenlaista hiihtäjää matkassa mukana. Täysi anonyymiteetti, joten jutut menivät usein kalavaleiksi. Kuitenkin jonkinlaista asiaakin välillä sieltä löytyi, joten ei aika sielläkään täysin hukkaan mennyt.

Yksi suurimmista innostuksista minulle syttyi loppusyksystä 2013, kun JAMK:n opiskelijat järjestivät ”Penni poikimaan”-tapahtuman, jossa oli siis puhetta sijoittamisesta. Tapahtuma oli suunnattu juuri kaltaisilleni aloittelijoille. Siellä minuun suurimman vaikutuksen teki Keski-Suomen Osakesäästäjistä tullut puhuja. Harmikseni en muista miehen nimeä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin näkemään livenä puhetta osakesijoittamisesta. Esitys oli lähinnä perusteita, mutta ne kerrottiin todella selvästi. Kyseinen esitys oli niin vakuuttava, että samainen puhuja sai minut ylipuhuttua Osakesäästäjien Keskusliiton jäseneksi. Toki päätöstä helpotti käteen saatu Viisas Raha-lehti, jota pidin laadukkaana lukemisena. Siitä lähtien olenkin ollut OSKL:n jäsen.

Näin syttyi minulla innokas kipinä sijoittamiseen, joka ei ole hiipunut vielä ollenkaan. Harrastus on tuonut mukanaan erilaisia osallistumisia sijoitusaiheisiin tapahtumiin, paljon aikaa erilaisilla keskustelupalstoilla ja nyt viimeisimpänä tämä blogi. Alussa mietin pitkään voiko sijoittaminen olla harrastus, mutta enää sitä ei tarvitse miettiä. Jos viikossa uhraa useita, jopa kymmeniä tunteja aiheesta lukemiseen tai kirjoittamiseen, voitaneen tätä ihan vahvana harrastuksena pitää.

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

2 kommenttia kohteessa “Miten minusta tuli osakesäästäjä, osa II – ensimmäiset juoksuaskeleet

  1. Rahamiäs kommentoi:

    Oksaharjun terävien kolumnien ansiosta minäkin kiinnostuin aikoinaan sijoittamisesta ja löysin Nordnetin. Jukka on kyllä tehnyt hyvää työtä sijoittamisen ilosanoman levittämisessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *