Vuosi lähenee loppuaan ja jouluvalmistelut taitavat olla nyt kuumimmillaan. Kauppakeskukset ovat myyneet jo kuukauden joulukrääsää, joulujen viettopaikat on jo monissa perheissä lyöty lukkoon ja suuri osa kansasta on ehtinyt aloittaa jopa jo sen joulustressinkin.

Joulustressi on sellainen asia mille itse ehkä vähän hymähtelen huvittuneena. Myönnettäköön että nuorena miehenä minun on ehkä helppo hymähdellä sille. Oma joulun viettoni tulee olemaan joko omilla tai tyttöystävän vanhemmilla. Omia lapsia kun ei ole, niin ei täällä kaksiossa varmaan suuria joulujuhlia pidetä. Eli tapauksessani joulun valmistelut on helppo ulkoistaa sukupolvea ylöspäin.

Joululahjoista stressaaminen taas kuuluu jo minulle, vaikka myönnettäköön että henkilöpiiri keille lahjoja jakelen on hyvinkin suppea. Lahjoja ostelen lähinnä perhepiirilleni. Kavereiden kesken ollaan jo vuosikaudet sitten vedetty linjaus, ettei tarvitse toisillemme lahjoja ostella.

Meidän kaveriporukan suurin joululahja on tainnut viime vuosina olla yhdessä vietetyt railakkaat pikkujoulut. Se onkin yksi joka joulun ”suosikkilahjoistani”. Saadaan porukka edes suunnilleen kasaan, ja vietetään vanhojen tuttujen kesken ilta.

Lahjoja, lahjoja ja vielä kerran lahjoja

Varmaan jokaiselta netin keskustelupalstalta löytyy tänäkin vuonna keskusteluaihe siitä, paljonko ostamasi joululahjat ovat maksaneet. Minä en henkilökohtaisesti oikein ymmärrä tätä ajattelumallia. Mielestäni lahjabudjetti ei kerro mitään omista joululahjoistasi. Yleensä kun näissä viesteissä ei välttämättä kerrota edes monelleko henkilölle lahjoja ostellaan. Saati että jakautuuko budjetti tasaisesti kaikkien henkilöiden välillä.

Näin aikuisiällä on alkanut ehkä hieman jopa oksettamaan joulun kaupallisuus. Joulun kulutusjuhla aukeaa meille aikuisille paljon rumempana kuin lapsille. Tätä asiaa ei ehkä lapsena havainnut kuten nyt aikuisena.

Joulumainoksiin törmää aivan kaikkialla. Eri tuotteita aina puhelinliittymistä alkaen myydään joulutarjouksina. Jouluun törmää aika oudoissakin yhteyksissä. Yritykset myyvät aivan mitä tahansa joulun siivellä. Erilaisia ”virallinen joulutuote” tai ”Joulupukin virallisesti hyväksymä” logoja vilisee eri tuotteissa.

Esimerkiksi suuresti arvostamani traktorivalmistaja Valtra on myynyt jo useamman vuoden traktoreitaan ”Joulupukin virallisena traktorina”. Tätä on joskus tullut pyöriteltyä päässäni, että kannattaako tuo touhu lopulta yhtään. Kuinka moni ostaa satojen tuhansien eurojen traktorin edes osasyynä sen vuoksi että tuotteelle lätkäistään joku Santa Claus Finlandin logo.

Käsittääkseni tuosta Joulupukin virallisesta tuotemerkistäkin joutuu maksamaan jonkinlaisia summia, eli ilmaista lystiä se ei ole. Sitä en sitten tiedä mihin Santa Claus Finland rahansa käyttää. Voihan siellä olla jotain yleishyödyllistä tai kenties jopa puhdasta hyväntekeväisyyttä mihin osa tuotemerkin tuloista lopulta menee. Saa valaista meikäläistä kommenteissa jos jollakin on parempaa tietoa.

Vaikka aattellisesti olemme rap-aristi Palefacen kanssa aika eri puolilla huonetta, joulun kulutusjuhlan ollessa pahimmillaan meikäläisellä alkaa soida päässä kappaleen ”Helsinki-Shagnri-la” sanat, ja etenkin sen yksi säkeistö:

Pissiksillä luottokortit, valtavasti lainaa 
Unholaan on vaipunut jo Veikko Hursti vainaa 
Hurahuh-hah-hei, heitä pois ja osta uusi 
Visa, pikavippi, karhukirje, maksuhäiriö

Luottokortit vedetään monessa perheessä jouluna tappiin vailla mitään stressiä. Tammikuussa taas sitten stressataan itsensä kipeiksi kun luottokorttilaskut vaihtuvat Intrum Justitian perintäkirjeisiin.

Noh, sijoittajana minun ei varmaan pitäisi valittaa mikäli joku kansanosa haluaa maksaa H&M:ltä tai Elisalta hankitut joululahjat Nordean luottokortilla, ja jäljet siivotaan Intrum Justitian kautta. Meikäläisellä kun on salkussa näitä kaikkia.

Mutta ihmettelen kuitenkin sitä miten niin monella aikuisella itse kuluttaminen on niin keskeinen osa joulua. Joskus tuntuu vieläpä siltä, että mitä huonommassa jamassa oman talouden ylläpito on, sitä enemmän joulumieli löytyy nimenomaan kuluttamisen kautta.

Millaisia lapsuuden jouluni olivat?

Lapsille joulu on varmaan sitä vuoden parasta aikaa. Minäkin muistan vielä lapsuuteni joulut nimenomaan siitä että ne vasta olivatkin jotain. Joulufiilikseen pääsi todella paljon helpommin kuin näin aikuisiällä.

Koulussa askarreltiin kortteja, koristeita ja jopa lahjoja jo joulukuun alusta. Askartelutunneilla soi joululaulut mankasta. On muuten ihan eri fiilis kuunnella jouluvalmisteluiden aikana joululauluja, kuin jossain kauppakeskuksessa viikon ruokatarvikkeita ostaessa. Jälkimmäiset saavat meikäläisen lähinnä vihaamaan joululauluja.

Omasta lapsuudesta vielä. En tiedä onko vanhemmillani tallessa lapsena joulupukille kirjoittamani kirjeet. Meillä kotona oli mielestäni hauska tapa jättää illalla joulupukille menevä kirje ikkunalaudalle tai lumiukon käteen kiinni, josta illan hämärien aikana tontut sitten korjasivat kirjeeni haltuunsa ja toimittivat esimiehelleen. Meillä ei muistaakseni koskaan kirjeitä lähetetty postilla Korvatunturille, joten hyvällä tuurilla nuo kirjeet saattaisivat vielä löytyä jostain.

En kyllä toisaalta tiedä haluaisinko välttämättä nähdä jotain ala-asteen aikaisia pukille kirjoitettamiani kirjeitä. Ala-asteella alkoi vähän puskea jo läpi joulun kaupallisuus sekä kavereiden kesken kilpavarustelu parhaista lahjoista.

En muista kirjeiden pitutta, mutta lahjatoiveisiin ei varmasti riittänyt omat eikä välttämättä edes kaverinkaan sormet. Niissä kirjeissä oli lueteltuna varmaan kaikki tuolloin markkinoilla olleet pelikoneet sekä heti kättelyssä useat pelit niihin. Sitten tietenkin vielä erikseen kaikki lelut. Aika överiä mielestäni.

En muista mikä minulla oli tässä taktiikkana, olisinko jo lapsena ajatellut että jos ampuu lahjatoiveita kuin haulikolla, saattaisi tuurilla joku hauli osuakin. Sen muistan kuitenkin, että kirjettä kirjoittaessa samaan aikaan luettiin tarkasti postin tuomaa lelulehteä. Sieltä sitten revittiin hetken mielijohteesta joka sivulta joku lahja paperille.

Enää vuosiin en ole lelujen mainoslehtisiä nähnyt, mutta muistelen kuulleeni jostain uudesta käytännöstä, jossa nämä lelufirmojen mainosnivaskat tulisivat perheille kirjekuorissa. Jäisi vanhempien vastuulle sitten avata kirje ja mahdollisesti antaa sen sisältö lasten luettavaksi. Mielestäni ihan hyvä juttu, ainakin ajatustasolla.

Lapset ovat hauskoja – koska he eivät mieti rahaa

Pakko jakaa vielä yksi hieno tarina liittyen lapsiin ja lahjoihin. Tämä tarina tuli erään läheisen kaverini suusta. Kyseinen kaveri elelee aika kovaa ”rokkarielämää”, ja taannoin parin päivän juhlimisen jälkeen piti eräänä sunnuntaina mennä nelivuotiaan siskontytön synttäreille.

Kaverini odotti kyytiä juhliin jonkun ABC:n sisätiloissa. Odotellessa tuli ostettua ensin jokunen tasoittava juoma marketin puolelta ja käteisostoksista tuli luonnollisesti vaihtorahaa. Kassan vieressä oli kolikkoautomaatti josta sai parilla eurolla superpalloja ja muuta rihkamaa. Hetken mielijohteesta kolikko superpallo-automaattiin, josta tarttui päivän sankarille synttärilahja.

Itse juhlissa isovanhemmilla tuntui olevan keskenään jonkinlaista kilpavarustelua, ja siellä oli lahjojen seassa varmaan kymmenien tai satojen eurojen isoja Muumitaloja kaikkine Muumeineen. Pienen tytön lahjaan oli käytetty paljon aikaa ja rahaa. Kalliiden lelujen keskellä kalpeni kaverini hetken mielijohteesta ostettu parin euron superpallo.

Mutta mitä kävikään kun nelivuotias päästettiin tutkimaan lahjoja? Ensimmäisenä pöydältä nostettiin superpallo! Kalliit bändilelut saivat jäädä niille sijoilleen, kun päivä menikin välkkyvaloin ja äänin koristellun superpallon perässä juoksemiseen.

Tämä tarina on osoitus siitä, miten pienet lapset eivät välttämättä osaa edes arvostaa kalliita lahjoja. Ja minun mielestäni se on mahtava asia! Yläasteella meno onkin jo täysin päinvastainen.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Entäs sitten aikuisiällä?

Aikuisena sitä arvostaa joulussa aivan eri asioita. Minulle varmasti se tärkein on läheisten kanssa yhdessä vietetty aika. Se voittaa kaiken.

Kakkosena tulee hyvä ruoka, mutta jos valittavana on täydellinen joulupöytä yksin ja vähän vajavaisempi perheen kesken, niin ehdottomasti istun jälkimmäiseen pöytään. Kolmantena läheisten ja ruuan jälkeen tuleekin varmaan jouluperinteet. Kyllä se Joulupukin kuumalinja on yhä aikuisenakin iso osa jouluaaton ohjelmaa.

Huomioitavaa on miten lahjat eivät mahdu minun top-kolmoseeni. En vain koe sitä enää ollenkaan tärkeänä. Siksi ihmettelen ihmisten yleistä lahjastressiä. Ymmärrän että lapsiperheillä tilanne on toinen, mutta en nyt toisaalta ymmärrä sitäkään että lapsille pitää opettaa joulun kaupallisuus ja että lahja-arsenaalin pitää olla mittava.

Aikuisiällä on helppoa myös järjestää ”joulujen jatkot”. Viittaan näillä parhaimmillaan jo joulun välipäivinä starttaaviin alennusmyynteihin. Kaupat myyvät roimilla alennuksilla varastojaan tyhjäksi siitä tavarasta, mikä ei ennen joulua löytänyt tietään kansalaisten kuusien alle.

Tuolloin tulee itse tankattua ainakin joulukonvehteja, mikäli niistä ei ole vielä tarpeekseen saanut. Esimerkiksi Pandan Juhlapöydän konvehdit eivät päiväyksiltään selviä ensi jouluun, joten niitä saa varmaan puoleen hintaan versus aika ennen aattoa. Joulukoristeissa ja muussa joulukrääsässä alennukset ovat vieläkin hurjemmat.

Kaikesta tästä kyynisyydestä huolimatta toivotan kaikille lukijoilleni hyvää joulua! Viettäkää aikaa lähimmäistenne kanssa ja syökää hyvin. Älkääkä stressatko, se ei tee hyvää terveydelle.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Vuoden haastavin 1,5 kk jakso alkoi – Älä sorru typeriin ostoksiin
• Black Friday ja sen ärsyttävät lieveilmiöt ihmetyttävät vuodesta toiseen
• Black Friday muistuttaa minua siitä, mikseivät suomalaiset vaurastu
• Joulu on taas, kuluttakaa nyt!
• Miten suhtautumiseni rahaan ja kuluttamiseen on muuttunut vuosien varrella?
• Olemmeko me vajaat kolmekymppiset nyt vaarallisessa iässä?