Saan nykyään aika paljon erilaista palautetta ja kysymyksiä lukijoitani. Kiitos niistä. Usein nämä kysymykset koskevat sijoitustoiminnan ensiaskelia. Mihin minun kannattaisi sijoittaa? Entä onko tämä hyvä sijoituskohde? Monesti puhetta tulee hyvin pian myös sijoittamisen kuluista. Paljonko kuluja sijoittajan kannattaa maksaa?

Ihan kiusallani laitoin tämän tekstin otsikoksi sellaisen kysymyksen, jota monet varmasti googlaavat. Toivottavasti edes osa eksyisi blogiini tuon googlauksen perusteella, heh.

Tällä kertaa kirjoitankin asiaa välityspalkkioista. Monet varmasti tietävätkin, ettei osakkeilla kaupankäyminen ole yleensä ilmaista. Tästä huolimatta monelta tuntuukin sitten käytännössä kaupankäyntikulujen rooli lopulta unohtuvan. Mietitään päivänousuja ja paljonko olisi tänään/viikossa/vuodessa mahdollisesti voitettu tai hävitty, mikäli olisi sijoitettu johonkin osakkeeseen.

Mutta harva näissä spekulaatioissa jaksaa muistaa välityspalkkioiden roolia. Tai veroja, nekin tuntuvat unohtuvan osalta. Keskitytään tällä kertaa kuitenkin vain kaupankäyntikuluihin.

Kokemuksia säästötileistä, käyttö ja tulot

Välittäjällä on väliä

Välityspalkkioiden hinta vaihtelee hyvinkin paljon eri välittäjien suhteen. Myös välittäjien sisällä on suuria eroja mitä ostaa. Esimerkiksi kotimaiset kaupat voivat olla jopa puolet halvempia kuin ulkomaiset kaupat.

Aiemmin raakana nyrkkisääntönä toimi, että Nordnet tarjoaa Suomessa halvimmat kaupankäyntikulut, ja vastaavasti kalleimmat löytyvät perinteisiltä kivijalkapankeilta. Kivijalkapankit kun nyhtävät piensijoittajilta rahaa kaupankäynnin lisäksi myös salkun säilytyksestä. Raha juoksee ulos sijoittajan salkusta ihan vain siitä ilosta, että pidät salkkuasi jonkin välittäjän palvelimilla. Nordnet ei ole koskaan ottanut mitään salkun hallinnointipalkkioita, minkä vuoksi monet piensijoittajat suosivat sitä.

Nykyään tilanne ei ole enää yhtä selvä. Nordnet on saanut ihan käypäistä kilpailua kivijalkapankeilta, esimerkiksi Nordealta.

Vertailua Nordnetin ja Nordean hinnastolla

Itseltäni löytyvät sekä Nordnetin, että Nordean salkut. Nordnetin salkku on minulle ihan ehdoton pääsalkku, mutta Nordean kautta teen myös joitakin kauppoja. Kulukonsepti näillä kahdella pankilla on melko erilainen. Nordea ottaa kiinteän prosentin palkkion kaikista kaupoista.

Esimerkiksi ostaessasi 100 eurolla maksat kuluja prosentin, eli euron edestä. Nordnetilla on taas käytössään minimisumma, joka veloitetaan jokaisesta kaupasta. Esimerkiksi kotimaisten osakkeiden kohdalla tämä on alimmalla tasolla 9 euroa per toimeksianto. Eli tarkoittaen sitä että sadan euron kaupasta menee 9 euroa, eli 9 % kaupankäyntikuluihin. Tämä ei ole hyvä juttu. Tonnin kaupasta meneekin sitten samat 9e, eli 0,9 % ja tämä onkin jo paljon terveemmällä pohjalla.

Nordnetin ja Nordean kaupankäyntihinnaston eroista kiinnostuneiden kannattaa lukea tekemäni välittäjävertailu, missä pureudun näihin kahteen välittäjään. Jos taas kiinnostaa lukea miten itse jaan kauppani kahden eri pankin välillä, olen siitäkin tehnyt oman tekstinsä:

Välittäjäsota: Nordnet vs Nordea
Kahden osakevälittäjän taktiikalla

Hyvä nyrkkisääntö: maksimissaan 1 %:n kulut

Minä olen itse aina pyrkinyt maksimissaan prosentin kaupankäyntikuluihin. Mitä tässä nyt omaa kauppahistoriaani selaan, niin aika hyvin olen siinä pysynyt. Täytynee joskus tehdä erikseen blogikirjoitus, jossa käyn kaikki ostokseni kaupankäyntikuluineen läpi. Nyt heitän vain lonkalta että omat kuluni kulkevat ehkä jossain 0,8 prosentissa.

Viime aikoina korkeiden arvostustasojen takia olen pääasiassa tyytynyt tankkailemaan Nordnetin Indeksirahastoja, entiseltä nimeltään Superrahastoja (Tanska ja Ruotsi). Niiden ainoa kulu on 0,25 % valuutanvaihtokulu. Voidaan puhua siis todella halvasta sijoituksesta versus minun tekemäni suorat osakeostot.

Lisäksi voin huoletta tehdä kauppaa vaikka joka päivä, kulut ovat aina tuon 0,25 %. Todella fiksua sijoittamista! Ajallinen hajautuskin on paljon parempi, kuin iso kertarykäisy johonkin suoraan osakesijoitukseen. Osakepoiminta ei tahdo maistua enää vanhaan malliin, kun on näiden halpojen tuotteiden makuun päässyt.

Yleisiä argumentteja kaupankäyntikulujen seuraamista vastaan

Välillä näkee tapauksia joissa porukka ei mieti yhtään omia kaupankäyntikulujaa. Esimerkiksi normaalin Nordnetin hinnaston aikaan saatetaan ostaa osakkeita muutamalla satasella, ja maksetaan tästä lystistä 9e.

Esimerkiksi 500 euron ostos Helsingin pörssistä (hinta 9 euroa per toimeksianto) tekee jo 1,8 % kulut. Se on lähes tuplat enemmän mitä oma suositukseni prosentin kuluista. Tai 7 kertaa enemmän kuin Tanskan, Ruotsin ja Norjan Superrahastot. Suomen Superiin ei voi edes verrata, koska siinä ei ole edes valuutanvaihtokuluja, vaan kaikki kulut ovat pyöreät 0 %.

Yksi yleisimpiä perusteluja osakkeiden ostamiselle hurjin kaupankäyntikuluin on, että ”eiks se oo parempi aloittaa sijoittaminen heti ja nauttia korkoa korolle-ilmiöstä, kuin seisottaa pankkitilillä?” Tuohon kysymykseen voisin vastata provosoivan kärjistävästi, että kysymys on samaa tasoa kuin eikö ole parempi juoda vain joka toinen päivä pullo viinaa, kuin että joisi sen joka päivä.

Mielestäni on ontuvaa verrata asiaa ”typerään ratkaisuun”, eli pankkitilillä seisottamiseen. Totta kai aloittaminen on parempi kuin peukaloiden pyörittäminen. Mutta se ei ole silti selitys maksaa kaupankäynnistä liikoja. Etenkin kun tarjolla olisi paljon halvempiakin vaihtoehtoja joihin päästä helpommin käsiksi.

Jos haluaa korkoa korolle-ilmiöstä ottaa kaiken irti, kannattaa panostaa ensimmäisiin sijoituksiin. Tai siis siihen paljonko niistä maksaa. Kaikki kaupankäyntikulut ovat pois korkoa korolle-ilmiöstä.

Edelliseen kysymykseen viitaten kannattaa myös muistaa suorien osakesijoituksien tuottamien osinkojen verokohtelu, verraten osinkonsa uudelleensijoittavien kasvurahastojen verokohtelu.

Suorat osakesijoitukset tarjoavat sinulle osinkotuloa, joka on veronalaista tuloa. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio syö tuloistasi riippuen joka osingoista 25,5 % tai 28,9 %. Kasvurahasto taas sijoittaa osinkonsa sata prosenttisesti takaisin rahastoon, etkä maksa osingoista veroa ollenkaan. Miettikääpä tätä kun vetoatte korkoa korolle-ilmiöön.

Haluan tässä kappaleessa nopeasti palata vielä Nordean kaupankäyntikuluihin. Monesti kuulee puhuttavan miten Nordealla on älyttömän halvat kaupankäyntikulut. Minä olen hieman eri mieltä. Tuo prosentin kulukatto kun on aivan nippa nappa ”hyväksytyn” prosentin nyrkkisäännön alapuolella.

Nordean konsepti kaupankäyntikuluille on aivan mahtava, siitä olen samaa mieltä. Se kannustaa myös pienillä summilla lähtemään suorien osakesijoitusten matkaan. Mutta mitenkään erityisen halpana en sitä pitäisi.

Muista suojata selustasi (lähinnä Nordnetin asiakkaat)

Jotta asia ei olisi liian yksinkertaista, kannattaa miettiä myös mahdollista myyntiä ja sen kuluja. Tämä etenkin niissä tapauksissa kun puhutaan jonkinlaisista kampanjoista. Esimerkkinä taannoinen #pikkukaupat-kampanja.

Suosittelen lukemaan blogikirjoitukseni ”Vielä ehdit välttää kampanja-ansan”, mikäli et ole sitä vielä lukenut. Siinä perehdyn juuri tähän kaupankäyntikulujen loukkuun. Ostaessa kampanjan aikaan, mahdollisesti jopa täysin ilmaiseksi, pääset kyllä helposti noihin prosentin kuluihin, mutta takaraivossa kannattaa miettiä myös varauloskäyntiä. Jos joskus tulee tarve myydä osakkeet, niitä kannattaa olla sen verran paljon ettei myyntihetken kaupankäyntikulut syö kaikkia tuottoja.

Jos joku miettii tässä miten buy&hold-taktiikalla ei tarvitse miettiä myynnistä aiheutuvia kuluja, lue tuo blogitekstini silti läpi. Siinä kun vastaan myös miksi buy&hold-sijoittajan kannattaa varmistaa selustansa.

Muitakin ongelmia voi myyntihetken kaupankäyntikuluille tulla. Esimerkiksi osakkeen arvo voi romahtaa, ja tällöin ”fiksuillakin summilla” ostetuista osakkeista voi olla vaikea päästä halvalla eroon. Toki tärkeää on myös muistaa miten joskus kannattaa huonot laput hävittää kuluista huolimatta. Jos joku osake vaikuttaa tuhoon tuomitulta, niin myynti-nappulaa kannattaa painaa vaikka kulut muodostaisivat isonkin siivun.

Loppupäätelmät: älä sijoita kaupankäyntikulujen vuoksi

Muistakaa myös vanha sijoitusviidakon laki. Kaupankäyntikulut eivät saa ikinä olla ostoperuste osakkeelle! Tarkoitan tällä yleisimmin näitä erilaisia vain tiettyjä yhtiöitä koskevia kampanjoita.

Välittäjän veloittamat kaupankäyntikulut eivät liity mitenkään itse yhtiöön. Sen vuoksi tärkeää on katsoa mitä on ostamassa, eikä pelkästään oston kuluja. Olen tätä aihetta pyöritellyt tekstissäni ”Ethän anna kampanjan sokaista itseäsi?

Sen vuoksi älä tee koskaan sijoituspäätöksiäsi pelkästään kaupankäyntikuluihin nojaten.

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

3 kommenttia kohteessa “Paljonko kannattaa maksaa kaupankäyntikuluja?

  1. Anonyymi kommentoi:

    "Kasvurahasto taas sijoittaa osinkonsa sata prosenttisesti takaisin rahastoon, etkä maksa osingoista veroa ollenkaan."
    En ole Nordnetin Superrahastoihin niin tarkkaan perehtynyt, että en tiedä, onko asia niiden osalta noin. Kuitenkin olisi hyvä mainita tekstissä, että esim. kasvuosuudelliset ETF:t eivät sijoita osinkoja sataprosenttisesti, vaan nekin joutuvat maksamaan osingoista veroa. Kuitenkin, verojen kannalta kasvuosuudellinen rahasto/ETF tulee sijoittajalle edullisemmaksi kuin osingot ulos jakava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *