Viime viikko oli itselleni varsin poikkeuksellinen. Tein jotain sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Samalla se laittoi minut jälleen kerran pohtimaan taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua ja asioiden tärkeysjärjestystä.
Sunnuntai 15.12.2019 jäi suomalaisen metallimusiikin historiaan siinä mielessä, että se piti sisällään espoolaisen Children of Bodomin viimeisen keikan kyseisen nimen alla. Tuon keikan jälkeen pojat laittoivat pillit pussiin, eikä bänditoiminta jatku ainakaan nykyisellä kokoonpanolla tai orkesterin nimellä.
Miten ihmeessä Bodominjärven surmista nimensä ottanut bändi liittyy millään tavoin taloudelliseen riippumattomuuteen? No tietenkin se liittyy, mutta joudun ehkä vähän pohjustamaan teille tarinaa pohjalle.
Musta perjantai yllätti ikävällä tavalla
Marraskuun alun perjantai yllätti minut ikävällä tavalla, kuin luin yhden oman suosikkibändeistäni lopettavan keikkailun kuin seinään. Children of Bodom lopettaa lähes 25 vuoden mittaisen matkansa, ja jäljellä on enää lyhyt Suomen kiertue.
Lopettamispäätös yllätti varmaan kaikki. Yksi suurimmista syistä yllätykselle oli se, että COB oli kiinnitetty jo seuraavan kesän Tuska-festareille yhdeksi pääesiintyjäksi vain paria viikkoa aiemmin. En tiedä hirveästi show-bisneksestä, mutta tiedän sen, että keikkojen peruminen on melko kallista puuhaa, eikä siihen ihan pienin perustein lähdetä. Luultavasti Bodomin pojat joutuvat pulittamaan vähintään viisinumeroisen sakon tästä perumisesta.
Jotkut vanhemmat blogin lukijat varmaan tietävät, että olen pitkän linjan Children of Bodomin fani. Kuuntelu alkoi seitsemännellä luokalla, eli reilut 13 vuotta on tullut bändiä kuunneltua. Tässä blogissakin olen Bodomeista puhunut viime kesänä, kuin luin Nextoryn kautta bändin nokkamiehen Alexi Laihon elämäkerran.
Yllättäen tullut lopetuspäätös veti mieleni lähes yhtä mustaksi, kuin Take That -faneilla vuonna 1996 Jyrkin lähetyksessä. Olen itse joskus nauranut kippurassa seuraavalle klipille, mutta taisin saada osakseni nyt pientä karman kostoa.
Niin miten liittyy taloudelliseen riippumattomuuteen?
Vaikka olen kuunnellut Bodomia aktiivisesti 13 vuoden ajan, en ole ikinä nähnyt bändiä livenä. Olen aika huono käymään keikoilla, minkä vuoksi vuosikausia olen siirtänyt Bodomin poikien näkemistä tulevaisuuteen.
Myös rahan vuoksi tuli siirrettyä keikkoja. Erityisesti mieleeni on jäänyt Provinssirock 2013, johon tarkoitukseni oli alun perin mennä, sillä minulla oli tuolloin kämppä käytännössä Törnävänsaaressa. Jätin kuitenkin menemättä, sillä minulle tarjottiin tuolle viikonlopulle ylitöitä töissä ja rahan tuoksu voitti minut sillä kertaa.
Kyseinen keikka jäi myös siinä mielessä mieleeni, että kaksi vuotta myöhemmin Children of Bodom koki hieman kokoonpanomuutoksia, kun suomimetallin ikoninen kitaristi Roope Latvala lähti bändistä. Silloin muistan ensimmäistä kertaa kiroilleeni sitä, että enpä ehtinyt koskaan nähdä Bodomeita Latvalan kanssa. Tässä kohti tuli myös manailtua sitä, että olisiko tuosta festarireissusta jäänyt sittenkin enemmän käteen, kuin ylityöviikonlopusta töissä.
Your money will return, your time won’t
Vaikka tavoittelenkin taloudellista riippumattomuutta, nämä käännekohdat ovat hyvä muistutus minulle siitä, ettei aina kannata elää pelkästään rahan takia.
Daytrader aka Mikko Mäkinen on taannoin kirjoittanut aiheesta loistavan blogikirjoituksen, aiheella Taloudellisen vapauden vankila. Siinä Mäkinen muistuttaa siitä, että vaikka monet tavoittelevat taloudellista vapautta, se muodostaakin heille todellisuudessa aika suuret rajoitukset omalle elämälle. Helkkarin hyvä teksti, jonka sanomaa olen itsekin punninnut monesti.
Olen joskus kuullut matkustamisen yhteydessä sanonnan, että raha tulee aina takaisin, mutta aika ei. Tämäkin on aika hyvin tiivistetty. Rahaa tulee kuitenkin aika helpolla lisää. Sen sijaan aikaa et saa millään. Olen joskus itse pohtinut tässä blogissa sitä, miten aika on sijoittajan paras ystävä, vaikkei sitä voi ostaa.
Toinen vähän vastaavanlainen toteamus liittyy valintoihin. Sinulle voidaan antaa kolme asiaa, rahaa, nuoruutta tai aikaa, mutta voit valita noista vain kaksi. Sekin on aika hyvin kiteytetty. Silloin kun on aikaa ja nuoruutta, ei ole usein rahaa käytössä. Silloin taas kun on rahaa ja aikaa, ollaan yleensä vähän varttuneempaa polvea.
Jos peilataan asiaa jälleen omaan elämään. Olen nyt 26-vuotias. Itselläni tai kaveripiirissäni ei ole vielä lapsia tai suurempaa perhettä kenelläkään, joten se antaa aika vapaat kädet mennä ja kulkea. Iän puolestani en myöskään koe olevani vanha, vaikka aikaiseen aamuun venyneet saunaillat alkavatkin tuntua kropassa ihan eri tavalla, kuin silloin 18-vuotiaana.
Yksi aikuistumisen vaikeimpia asioita ymmärtää on se, että miten helkkarin vaikea on saada ison kaveriporukan kalenterit mätsäämään edes yhdeksi illaksi vuodessa. Minulla on noin kymmenen kaverin varsin tiivis porukka, jonka kanssa pidämme aktiivisesti yhteyttä päivittäin.
Vaikka asuimme pitkään kaikki about samassa kaupungissa, töiden, opiskelujen, harrastuksien, parisuhteiden tai muiden syiden vuoksi yhteisten ajanviettojen löytyminen oli yllättävän hankalaa. Pitää alkaa melkein puolta vuotta ennakkoon sopimaan, jos aikoo saada kymmenen nuorta miestä paikalle. Miten vaikeaa se mahtaakaan olla tulevaisuudessa, kun vastuut ja velvollisuudet luultavasti kasvavat?
Mutta sitten taas kun porukka saadaan kasaan, ainakaan minä en hirveästi euroja laske, vaan keskityn pitämään hauskaa muiden kanssa. Jos olen jotain oppinut, niin jopa sata euroakin on aika halpa hinta hauskasta illasta. Niistä illoista jää kuitenkin aina jotain hauskaa käteen, mitä muistella vielä vuosien päästäkin.
Sen sijaan mitä minulle jäi käteen siitä ylityölauantaista kesällä 2013? Ehkä 250 euroa, miinus verot sekä polttoaineet ja eväät. Se jäljelle jäävä raha on hukkunut täysin salkkuni uumeniin, eikä hirveästi liikuta varallisuuttani mihinkään suuntaan. Sen sijaan voisin nyt muistella, minkälaista oli Roope Latvalan kitaratyöskentely Seinäjoen kesäillassa.
Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista
37 euroa muuttui vuoden parhaaksi sijoitukseksi
Teksti alkoi Children of Bodomilla, joten pitäähän se myös päättää siihen. Mitä tapahtui sinä perjantaina, kun luin tiedotteen Bodomin poikien lopettamispäätöksestä? Marssin ensimmäisenä lippukauppaan ja hankin itselleni piletin viimeiselle kiertueelle. Pitihän se päästä näkemään, kun vielä pientä tilaisuutta tarjottiin.
Koska Jyväskylän Lutakon molemmat keikat olivat jo loppuunmyydyt, käänsin katseet Tampereen Pakkahuoneelle. Tulihan siinä keikkareissulle vähän hintaa, kun 40 euron keikkalipun päälle tuli Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä polttoaineet, sekä sen lisäksi seuraavan työpäivän nipistäminen vähän lyhyemmäksi.
Tampereen keikka oli hyvä, joskin ilmassa oli vähän lopun merkkejä. Jo ennen keikkaa pystyi mediasta lukemaan, ettei bändin poikien välit olleet enää parhaat mahdolliset. Ei kuulemma ollut kovin kaukana sekään päätös, että bändi olisi ajettu alas välittömästi ilman mitään jäähyväisiä.
Lopulta minulle avautui myös mahdollisuus ostaa kaveriltani lippu loppuunmyydylle Jyväskylän keikalle. Kuin varkain sain vielä uusintatilaisuuden nähdä suosikkibändini toistamiseen lavalla.
Näin jälkikäteen on pakko todeta, että tuon lipun ostaminen oli ehkä koko vuoden 2019 paras sijoituspäätös. Keikka oli aivan toista maata kuin aiempi Pakkahuoneen vastaava. Bodomin pojat olivat paljon virkeämmällä päällä ja keikasta jäi monin kerroin parempi maku suuhun.
Mielestäni 37 euroa ei ole hinta eikä mikään, jos se jättää pitkäksi aikaa hyvän mielen. Sen vuoksi joskus kannattaa punnita päätöksiä myös muilla mittareilla, kuin pelkästään rahalla.
Ps, käy tykkäämässä Inssin osingot -sijoitusblogista Facebookissa.
Saatat olla kiinnostunut myös:
- Taloudellinen riippumattomuus - monen sijoittajan päätavoite
- Karu oppi: taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu löi kynsilleni
- Taloudellisen riippumattomuuden kolme askelta
- Vain äärimmäisen harvat äkkirikastuvat sijoittamisella
- Kesäloma – testissä taloudellinen riippumattomuus
- Taloudellinen riippumattomuus - mitä tekisin sen saavuttamisen jälkeen?
Todella hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Itsekin tulee monta kertaa mietittyä sopivaa tasapainoa säästämisen ja tuhlaamisen välillä, mutta en ole kuitenkaan ikinä jättänyt mitään tärkeää tekemättä säästämisen takia. Eli jos kaveriporukan saa kerättyä kasaan kerran vuodessa, niin hinnalla ei ole väliä ja olen valmis matkustamaan pitkiäkin matkoja. Ainoa asia itsellä on ollut se, että ehkä matkustamista pitäisi hieman muuttaa halvemmaksi, kun pikkuisen sattuu sydämmeen se, että vuodessa matkustamiseen mennyt 5000 € vaikka niistä on tietysti saanut hyvät muistot! Hyvät muistot olisi tullut helposti myös puolella rahamäärästä.
Sijoittaja laskee aina sijoituksen tuoton ja riskin. Moniko sijoittaja laskee pitkäaikaiseen henkilökohtaiseen sijoitukseen sen riskin, että ei pääse/pysty nauttimaan tuotosta? Laskepa kuoleman+sairastumisen+avioeron+hulluksi tulemisen ym riski joka vuodelle, niin saattaapi tulla siihen lopputulokseen että sisääntuleva raha kannattaa käyttää elämiseen tässä ja nyt!
Kultainen keskitie tässäkin asiassa. Ei kannata väkisillä tehdä elämästä onnetonta sen takia, että joskus tulevaisuudessa olisi enemmän rahaa. Toisaalta kulutusta lisäämälläkään saa harvoin aikaiseksi ainakaan mitään kovin pitkäkestoista onnea. Karsii elämästä sellaiset kulut, jotka eivät lisää hyvinvointia ja onnellisuutta. Turha krääsä pois ja kilpailuttaa sellaiset kulut joilla saa vastaavat palvelut halvemmalla. Katselee vähän kaupassa mitä ostaa ja vertailee hintoja. Käytännössä aina löytyy tapoja säästää ilman, että joutuu jättämään jotakin tarpeellista hankkimatta.
Tuhlaa sitten rahaa aina silloin tällöin sellaisiin asioihin jotka tuovat onnellisuutta. Jollekulle se voi olla keikkalippu, toiselle ulkomaanmatka ja kolmannelle uusi kitara. Tekevät sille joka näitä haluaa elämästä varmasti paljon mielekkäämpää kuin muutaman prosentin korkeampi säästöprosentti vuodelle. Turha sitä on kituuttaa pelkästään lokoisia eläkepäiviä ajatellen. Toisaalta tulevaisuutta varten säästäminen on aina lahja itselle tulevaisuudessa. Keskivertosuomalaisen palkalla ja elämässä asioita tärkeysjärjestykseen laittamalla pystyy kyllä jakamaan tulonsa sekä nykyhetkelle, että tulevaisuuden säästöille. Ei kannata liikaa stressata, enkä itse ainakaan kannata mitään liian ankaraa säästökuuria, ellei se ole henkilölle itselleen se suurinta tyydytystä tuova tekijä. Toisaalta 10-20% pitäisi säästyä tuloista varsin helposti hieman priorisoimalla ja turhia kuluja karsimalla, jos saa säännöllisiä tuloja ja palkka on edes jotakuinkin keskiarvoa.
Hyvä teksti, oli mukava lukea.
Kiitos sinulle sekä muillekin kommenteista! Vastaillaan nyt yhteisesti kaikille tähän.
Kyllä, kultainen keskitie on sellainen sana, mitä kannattaa tässä yhteydessä käyttää. Molemmat ääripäät ovat mielestäni yhtä surullisia, jätit sitten kuluttamatta täysin tai kulutat aina kaiken heti tilipäivänäsi. Molemmilta jää jotain kokematta. Toinen kaveri ei koe mitään kivaa, vaan ainoa hupi on pankkitilin katselu. Toinen kaverus taas ei tule koskaan kokemaan taloudellista mielenrauhaa, vaan jatkuvasti on pieni pelko persiissä taloudellisista asioista ja odotellaan tulevaa tilipäivää.
Vaikka olenkin tosi tarkka menoistani. en ole koskaan laskenut mitään säästöprosentteja tai ynnännyt menojani jokaista kuittia myöten Exceliin. Minun mielestäni tuollainen ”ylianalysointi” ajaa helposti siihen tilanteeseen, että alat pelkäämään kuluttamista, koska Exceliin tulee liian monta saraketta tai säästöprosenttisi tippuu edellisestä kuukaudesta. Vähän tähän liittyen mähän en ole edes laskenut mitään euromääräisiä tavoitteita taloudelliselle riippumattomuudelle, ettei tavoitteen tuijottaminen laita minua pelkäämään kuluttamista. Tällä hetkellä olen laskenut vain sen, että tulisin olemaan taloudellisesti riippumaton vuonna 2037, jolloin olen sijoittanut 25 vuotta.
Mukava kuulla että tekstini ovat miellyttäviä lukea!