Jotkut lukijat ovat saattaneet kiinnittää huomiota siihen, miten vahvasti olen hurahtanut pesäpalloon tänä kesänä. Luultavasti koronaviruksella on tässäkin tapauksessa tautiset näppinsä pelissä, sillä pesäpallon seuraaminen on eräänlaista korvikehoitoa jääkiekon SM-Liigaan liittyvään taukoon. Kotikaupunkini seuroista JYP on vaihtunut nyt luontevasti Kirittäriin.

Jotta voin seurata jokaisen Kirittärien ottelun, sijoitin kesällä Sanoma-konsernin omistamaan Ruutu-palveluun, joka näyttää kaikki pesäpallo-ottelut. Tilauksen kesto on kaksi kuukautta ja hinta kymmenen euroa, joten tämä voi olla yksi kesän parhaista sijoituksistani. Vaikka hankin palvelun puhtaasti pesäpallon vuoksi, siinä sivussa Ruudusta löytyi erilaisia elokuvia. Näistä yksi kiinnitti tämän piensijoittajan ja IT-nörtin huomion.

Kyseinen elokuva oli vuonna 2017 ilmestynyt The Circle, joka on yhdysvaltalainen science fiction -jännäri. Tiivistetysti elokuva kertoo monikansallisesta teknologiayrityksestä, joka pyrkii tekemään bisnestä kuluttajien yksityisyydellä. Elokuva perustuu Dave Eggersin samannimiseen romaaniin vuodelta 2013

Ruudun lisäksi elokuva löytyy ainakin Netflixistä ja melko varmasti monista muistakin suoratoistopalveluista. Seuraavaksi kerron teille mitä ajatuksia itselleni heräsi kyseisestä elokuvasta.

Esikuvia ei tarvitse kauaa etsiä

Luettuani elokuvan esittelytekstit, minulla alkoi heti raksuttaa päässä. The Circlen mahdolliset esikuvat alkavat ilmaantua päähäni, ennen kuin edes aloitan rainan katsomista. Vai mitä mieltä te olette, kun luette seuraavan tekstin?

Kantaa ottavassa teknotrillerissä nuori Mae Holland (Emma Watson) saa töitä sosiaalisen median jättiyrityksestä The Circlestä. Aluksi kaikki on pelkkää unelmaa, mutta pian käy selväksi, ettei ihmisten yksityisyys merkitse karismaattisen Eamon Baileyn (Tom Hanks) johtamalle yhtiölle mitään. Jopa Maen läheiset joutuvat kärsimään, kun ihmisten koko elämä pannaan nettiin. Mae joutuukin lopulta valitsemaan puolensa taistelussa yksityisyyden ja täydellisen valvonnan välillä.

Varmaan meillä kaikilla tulee elokuvasta ensimmäisenä mieleen Facebook. Se onkin osittain oikein, sillä elokuvassa on ilmiselviä Facebook-viittauksia, joskin The Circle yhtiönä viittaa enemmän Googlen suuntaan.

The Circle onkin yhtiönä jonkinlainen Googlen ja Facebookin risteytys; sinulla tulee olla yhtiön palvelussa tili, jotta voit tehdä yhtään mitään. Palvelussa myös jaetaan kaikki mahdollinen tieto omasta elämästä, samalla kun pyritään verkostoitumaan muihin. Palvelun ulkopuolelle jääminen on suorastaan sosiaalinen itsemurha.

Myös Apple-viittauksia on saatu elokuvaan. Yhtiön johtaja Eamon Baileyta esittävä Tom Hanks on ilmiselvä kopio Steve Jobsista. Rentoihin arkivaatteisiin pukeutunut johtaja kävelee lavalle esiintymään yhtiön työntekijöille kaavassa, joka on kuin suoraan kopioitu jostain iPhonen tai iPadin julkistustilaisuudesta. Kaiken vielä kruunaa yleisö, joka on kuin sokea iUskovainen niellen pureskelematta kaiken mitä yhtiö heille tarjoaa.

Hermione siirtyi Tylypahkasta Piilaaksoon

Kuten edellä mainittiin, elokuvan päähenkilönä toimi Harry Pottereista tuttu Emma Watson, joka oli omasta mielestäni vähän outo veto päärooliin. Watson on aikuisiällään ollut esimerkiksi feminismin vahva puolestapuhuja, mutta tässä elokuvassa hän vetää vähän sellaisen ”vässykkänaisen” roolin, jossa päähenkilö ei kykene omaan ajatteluun, vaan toimii yhtiön sätkynukkena.

Elokuvan juoni on hieman kliseinen. Mae tulee köyhästä perheestä, jonka isä on sairas. Rahan puutteen vuoksi hänelle ei saada tarvittavaa hoitoa. Mae itse tekee paskaduunia, kunnes hän saa mahdollisuuden päästä työhaastatteluun monikansalliselle teknologiafirmalle, josta nasahtaa työpaikka.

Alussa Mae on skeptinen yhtiön sometilien käyttöön liittyen, mutta myöhemmin hänkin alkaa jakamaan sisältöä palveluun. Myöhemmin The Circle kustantaa Maen isälle kalliit hoidot, jonka vuoksi mielikuva yhtiöstä paranee.

Vähän tämän jälkeen Mae joutuu vesillä onnettomuuteen, josta hän kuitenkin selviää yhtiön tarjoamien palvelujen ansiosta. Koska yksityisyyttä ei ole, onnettomuus ei jää keneltäkään näkemättä ja apu löytää ajoissa Maen.

Viimeistään tässä vaiheessa Maesta tulee täysin sokea yhtiölle tai sen tarkoitusperille. Kiitollisuudenvelassa Mae alkaa striimaamaan sekä omaa että vanhempiensa elämää 24/7 miljoonille seuraajilleen. Yhtiön mainoskasvona toimiva Mae etenee urallaan ja on mukana ajamassa yhtiölle yhä väkevämpää otetta kuluttajien yksityisyydestä.

”Kuin yläkoulun esseestä”

Joku elokuvakriitikko haukkui elokuvaa yläkoululaisen esseeksi, ja olen siitä osittain samaa mieltä. Sinänsä elokuva on mielenkiintoisen ja aiheellisen aiheen parissa, mutta se nostaa esiin pelkkiä ongelmia, eikä niinkään ratkaisuehdotuksia.

Elokuvan juoni on vähän katkonainen ja osa hahmoista jää vähän irtonaisiksi. Tämä on luultavasti ollut suurin syy sille, miksei elokuva ole ollut oikeastaan yhdenkään kriitikon tai leffafanin mieleen. The Circle ei ole kerännyt kovin hyviä arvosteluja, vaan enemmän murskapalautetta. Esimerkiksi monien leffadiggarien tuntema IMDB tarjoaa elokuvalle pisteet 5,3/10.

The Circlen lopetus on myös vertaansa vailla, joskin sanan negatiivisessa mielessä. En spoilaa teille loppuratkaisua, mutta sen voisi tiivistää aika helposti yhteen lauseeseen. Ainakin itselleni tuli loppuratkaisun vaiheessa ensiksi mieleen se, että tulipas nyt herkullinen käänne elokuvan juoneen, mutta sen jälkeen alkoivatkin yllättäen vilkkua lopputekstit. Mitä tylsyyttä!

Jos verrataan elokuvaa toiseen jättiyhtiöstä kertovaan elokuvaan, eli Mc Donald’sista kertovaan The Founderiin, niin kyllähän elokuva kalpenee kaikessa Mäkkärin tarinalle. Siinä missä The Founderin katsomisen jälkeen Mäkkärin hampurilainen ei maistu enää samalta, niin samanlaista ”fiiliksen muutosta” ei tullut tästä elokuvasta.

Luultavasti syy on siinä, että elokuvan somealusta vedetään niin ronskisti yli ja epäaidoksi, että se syö elokuvalta ja sen pointilta kaiken uskottavuuden pois. Samoin pienet eri kokoiset aukot elokuvan juonessa syövät tarinan jännittävyyttä.

Nämä kohdat kun olisivat olleet kunnossa, niin parhaassa tapauksessa et halua enää kirjautua Google-tilillesi. Nyt ensimmäinen reaktioni oli lähteä etsimään hakukoneista elokuvan arvosteluja, ja jäin jossain määrin koukkuun murskapalautteen lukemisesta.

Mutta myös hyvääkin

Jotta julkaisuni ei menisi ihan vain haukkumiseksi, oli elokuvassa osattu nostaa myös joitakin hyviä pointteja esille nykyaikakaudesta. Elokuvan pääpointin, eli yksityisyydensuojan lisäksi leffa ottaa kantaa mm. sosiaalisen median pinnallisuuteen, some-lynkkaamiseen sekä yli-innokkaan verkostoitumisen ärsyttävyyteen. Unohtamatta tietenkään sitä mantraa, että jos et ole somessa, et ole olemassa.

Myös työskentelykulttuuri Piilaaksossa oli esitetty sellaisena, kuin olen sen ymmärtänyt esimerkiksi Elon Muskin elämäkertaa lukiessa. Piilaksossa painetaan ihan uskomatonta työviikkoa, jossa työpäiviä voi olla hyvinkin viikossa seitsemän ja ne kestävät lähemmäs 20 tuntia. Esimerkiksi päähenkilön paras kaveri Annie reissaa työnsä puolesta jatkuvasti ympäri maailmaa ilman ennakkovaroituksia sekä vailla minkäänlaista vapaa-aikaa.

Jotta työntekijät pysyvät edes jotenkin hengissä, firma tarjoaa työntekijöilleen uskomattoman suuria juhlia, joissa rahaa ei säästellä. Myös huumeiden käyttö on yleistä. En tiedä paljonko näissä Piilaakson tarinoissa on käytetty värikynää, mutta pakkohan sitä on joillakin keinoilla saada työntekijät pysymään jotenkin hengissä.

Teknologiafirmoista saa varmasti ammennettua vielä DVD-hyllyn täydeltä lisää hyviä elokuvia. Yksi sellainen minulla tulee jo tässä vaiheessa mieleen: vuonna 2010 ilmestynyt The Social Network, joka kertoo Facebookin tarinan. Tämä elokuva tulee ehdottomasti katsoa vielä jossain vaiheessa.

Loppupäätelmät: Katsoisinko elokuvan uudelleen?

En osaa sanoa katsoinko elokuvaa liikaa värilasien takaa. Minähän omistan Googlen ja Facebookin osakkeita ja tässä blogissa on tullut pohdiskeltua useampaankin otteeseen yhtiöiden markkinaa. Sen lisäksi että omistan kyseisiä yhtiöitä, ne ovat jossain määrin omia suosikkejani omasta salkustani. Olenko tästä syystä jäävi kommentoimaan näitä lempilapsiani kritisoivaa elokuvaa? Jätän päätöksen siitä sinulle, arvon lukija.

Leffassa oli aineksia hyväksi kantaaottavaksi teokseksi, mutta se jää jotenkin piippuun. Pituutta elokuvalla oli ainoastaan 1 tunti ja 30 minuuttia, joten olisiko esimerkiksi pidempi TV-sarjaksi sovitettu versio palvellut paremmin elokuvan tarkoitusperää?

En kadu elokuvan katsomista. Oikeastaan suosittelen kaikkia teknologiajäteistä kiinnostuneita katsomaan elokuvan, sillä siinä on myös omat hetkensä, joskin ne ovat varsin ohuita. Toista kertaa en usko elokuvaa katsovani, sillä eiköhän kaikki tarpeellinen tullut maiskuteltua läpi jo ensimmäisellä kerralla.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Katsottua: The Founder - elokuva McDonald'sin syntymisestä
• Katsottua: The Circle naljailee Facebookille, Googlelle sekä Applelle
• Katsottua: Autobonus kertoo kivuliaan tositarinan verkostomarkkinoinnista
• Katsottua: Sadan vuoden talo dokumentoi omakotitalon rakennusprojektin