Saavutin loppukesästä Nordnetin osakesalkkuni kanssa hienon 100 000 euron rajapyykin. Sen ylittäminen oli pitkän odotuksen takana, sillä sen ylittyminen oli lähellä ensimmäistä kertaa jo puoli vuotta aiemmin.

Olin hieman kryptinen tuon blogikirjoituksen lopussa, sillä pohdiskelin siinä sitä, mitä salkun lihominen minulle voi tulevaisuudessa mahdollistaa. Lupailin tekstin lopussa avata tätä vähän enemmän syksyn aikana. Tässä blogikirjoituksessa ajattelin jatkaa siitä, mihin tuossa kirjoituksessa jäin.

Voin sen verran myöntää, etten rehellisesti sanottuna tiedä vielä kristallin kirkkaasti omasta tulevaisuudestani, mutta jonkinlaiset suuntaviivat ovat tarkentuneet. Koitetaan siis tässä kirjoituksessa maalailla vähän viivoja tiehen.

Yrittäminen yrittämisen aloittaminen vinkkejä blogi keskustelu

Paluu tehtaalle ja parikymppiseksi

Palataan ajassa muutama vuosi taaksepäin. En tiedä mistä johtuu, mutta olen viime aikoina miettinyt paljon vanhaa työpaikkaani ja vanhaa ”alaani”, missä aiemmin työskentelin. Viittaan tällä nyt metsäalaan ja metsäteollisuuteen.

Metsäteollisuudessa vietetty aika on ollut paljon viime aikoina mielessä. Yksi osasyy on UPM:n omistaman Jämsän Kaipolan paperitehtaan lopettamispäätöksellä. Tehtaan lakkauttamispäätös tuli kaikille yllätyksenä, vaikka sitä osattiin jossain määrin odottaa. Kuten juuri luitte, tässä on pieni hassu ristiriita.

Kaipola ei ollut ainoa kotiseudulleni Keski-Suomeen kohdistunut tuotantolaitoksen alasajo. Kesän aikana tuli lopettamispäätös tuli niin ikään UPM:n Jyväskylän Säynätsalon vaneritehtaalle. Sekä Kaipola että Säykki ovat molemmat minulle tuttuja laitoksia, joista molemmat ovat olleet joskus potentiaalisia työnantajia ja Säykissä olenkin päässyt vierailemaan pari kertaa.

Silloin kun työskentelin tehtaalla, mietin todella paljon sitä, että miltä tämän alan työt näyttävät tulevaisuudessa. Uskaltaako omaa tulevaisuutta rakentaa tehtaan ehdoilla? Mikä on varasuunnitelmani, jos tehdas joskus lakkautetaan? Löydänkö lähiseudulta uutta vastaavaa työtä, vai joudunko kenties muuttamaan töiden perässä johonkin muualle?

Voi kuulostaa ”minähän tiesin” -ajattelulta, mutta nämä olivat yksi syy sille, miksi päätin vaihtaa metsäalalta opiskelemaan IT-alaa. Hassu sattuma oli myös se, että olen alanvaihdoksen myötä törmännyt lähes identtisestä lähtökohdasta tulevan paperikoneinsinööriin, joka myös kertoi miettineensä samoja asioita ennen alanvaihtoa.

Eihän IT-alakaan ole tietenkään mitenkään koskematon tai vallihaudattu ala, mutta toisaalta tämä taipuu huomattavasti paremmin erilaisiin muutoksiin, kuin vaikkapa teollisuus. Esimerkiksi keväinen etätöihin siirtyminen hoitui sormia napauttamalla. Etätöiden ansiosta en ole enää riippuvainen työpaikan sijainnista, mikä tuo isoa vapautta omaan arkeen sellaisessa muodossa, jota ei aiemmin ole välttämättä tajunnut edes miettiä.

Nuorena duunariksi vai pitkän kaavan kautta ammattilaiseksi?

Jatketaan vanhojen aikojen muistelua. Silloin kun pienenä poikana ja ”kesäesana” työskentelin tehtaalla, mietin tosi paljon myös sitä, kannattaako kouluttautuminen, jos tavoitteena on vaurastua mahdollisimman nopeasti.

Miten tätä asiaa sitten pienessä päässäni pähkäilin? Mietin raakasti sillä kaavalla, että mitä jos minimoisi opiskeluihin käytettävän ajan. Peruskoulun jälkeen amikseen, sieltä itseä kiinnostan alan paperit ulos ja puolen vuoden armeijassa norkoilun kautta työelämään jopa alle parikymppisenä. Siinä samalla hyödyntäisi nuoren miehen tai naisen vapautta, voisi tehdä reissuhommia ja/tai pitkää päivää maksimoiden omat tulot, luonnollisesti sijoittaen kaiken ylimääräisen. Korkoa korolle -ilmiön ansiosta mitä nuorempana sijoittamisen aloittaa, sitä helpommalla pääsee.

Toinen vaihtoehto olisi kouluttautua pitkän kaavan kautta, eli siinä kohti missä toiset aloittavat työelämän, sinä aloitat 4-5 vuotta kestävän korkeakoulun, jonka jälkeen vasta työelämään, mutta toisaalta lähtökohtaisesti paremmalla palkalla. Toki tässä mallissa mukana voi olla erilaisia ”jarruja” asuntolainan tai vaikkapa perheen muodossa.

Tähän kysymykseen ei ole varmaan olemassa oikeaa vastausta, koska en ole sitä itsekään vuosien pohtimisen jälkeen keksinyt. Kai tässä pitäisi ajatella asia jotenkin niin, että elämä aiheuttaa helposti erilaisia yllätyksiä, joten ”yhtä ja oikeaa mallia” ei ole sen vuoksi olemassakaan.

Miten olen kehittynyt viimeisinä vuosina?

Tuli tuossa aiemmin vedettyä ehkä vähän odotettua pidempi pohjustus, mutta menkööt. Käsitellään seuraavaksi sitä, miten minä voin helpottaa vaurastumistani tulevaisuudessa.

Kun vaihdoin pari vuotta sitten metsästä IT-nörttien maailmaan suuntautuen blogini ansiosta enemmän digitaalisen markkinoinnin pariin, taskuuni on jäänyt paljon erilaisia ja rahanarvoisia oppeja ja taitoja. Näillä taidoilla voin hyödyntää joko omissa projekteissani, tai vaihtoehtoisesti auttaa muita osaamisellani.

Ennen kuin aloitin opinnot IT-alalla, osasin jo kirjoittaa blogikirjoituksia, jotka ovat herättävät kiinnostusta niin lukijoissa kuin hakukoneissakin. Monesti kuvitellaan, että kuka tahansa osaa kirjoittaa, mutta tämä on harhaluulo, joka karisee monelta viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu istumaan tyhjän Word-dokumentin eteen. Kuka tahansa peruskoulun läpäissyt osaa kyllä kirjoittaa lauseita, mutta hyvän blogikirjoituksen tekeminen ei olekaan yhtä helppoa.

Oma sisällöntuotantoni ei rajoitu enää pelkästään tähän blogiin, vaan kirjoitan myös muille sivuille. Meikäläisen tuottamaa sisältöä löytyy jo SalkunRakentajasta ja Verkkouutisista, sekä tulevaisuudessa teen myös mahdollisesti sisältömarkkinointia Salkkumedialle.

Hakukoneystävällisen sisällöntuotannon lisäksi takataskuuni on jäänyt esimerkiksi taito rakentaa verkkosivuja alusta loppuun itse (kuten olen tehnyt tämän Inssin osingot -sijoitusblogin sivuston). Osaan tehdä sivustoista hakukoneista hyvin löytyvät ja suunnitella tietynlaisia tavoitteita mitä sivustollani haluan tehtävän. Osaan myös seurata sivuston analytiikkaa ja tutkia sekä tehdä siellä sen pohjalta tarvittavia toimenpiteitä.

Verkkosivut eivät ole ainoa laji, mitä digimaailmasta osaamisalueelleni on tipahtanut. Verkkosivujen lisäksi osaan tehdä myös vaikkapa verkkokauppoja tai verkkokursseja. Verkkokauppoja onkin tullut rakennettua jo useampi, ja niiden kanssa väkertely on ihan hauskaa. Tykkään esimerkiksi tutkia muiden tekemiä verkkokauppoja ja miettiä mitä milläkin ratkaisulla on ajettu takaa, sekä miten itse olisin tehnyt kyseisen asian.

Verkkosivut, -kaupat ja -kurssit ovat kaikki jossain määrin nykyaikaa. Verkkosivut ja -kaupat ovat olleet sitä jo pitkään, mutta verkkokurssitkin nostavat jatkuvasti vain enemmän päätään. Koronaviruksen myötä kaikki on siirretty nettiin ja verkkokursseja syntyy kuin sieniä sateella.

Sen lisäksi että mahdollisuudet kasvavat, samalla myös kuluttajapuolella ihmiset ”oppivat” enemmän käyttämään verkkokursseja. Trendi sataa siis jossain määrin ”minun laariini”, koska verkkokurssien rakentamiselle riittää varmasti kysyntää.

Miten minä haluan vaurastua?

Meikäläisellä on ollut sijoittamisessa aina vähän sellainen perse edellä puuhun -tapa oikeastaan kaikessa. Esimerkkinä nostetaan vaikkapa suorasta osakepoiminnasta siirtyminen rahastojen maailmaan, kun suurimmalla osalla se tuntuu menevän toisin päin. Aloitetaan rahastoilla, mutta opin karttuessa kokeillaan jo osakepoimintaa.

Salkun kasvaminen tarkoittaa monelle sitä, että myös osakkeista innostuminen kasvaa. Minulle se on mennyt ehkä vähän toisin päin. Mitä isommaksi salkkuni on venynyt, sitä vähemmän sijoittamisella vaurastuminen kiinnostaa. Hassu juttu, jota en osaa teille ihan tarkalleen selittää.

Millä tavalla vaurastuminen tällä hetkellä sitten itseäni kiehtoo? Jostain syystä mittarini kallistuu tällä hetkellä yrittämisen puolelle. Sijoittamisen puolella olen kuitenkin enemmän tai vähemmän matkustaja pienosakkaan roolissa, mutta yrittämisen puolella pääsen vaikuttamaan puhtaasti yksin siitä mitä tehdään. Joskin samaan hengenvetoon totean myös sen, että yksin suunnistaessa on myös helpompi rysäyttää keskelle metsikköä.

Alkuperäinen tavoitteeni vuodelle 2019 oli pyrkiä vähentämään bloggaamista, sillä tarkoitukseni on saada opinnot maaliin saakka, jolloin elämästä putoaisi yksi ”haaste” pois, joka taas vapauttaa aikaa muuhun. Tuo bloggaamisesta taukoilu ei ole oikein onnistunut, sillä polte kirjoittamiselle ja muulle kehitystyölle tuntuu vain kasvavan. Tähän päälle vielä aina vain parempia tuloksia blogin lukijamäärissä yms. statistiikassa, niin ei sitä tee mieli painaa jarrua, kun vauhti vain kiihtyy ja edessä on suoraa asfalttitietä.

Jatkossa enemmän verkkopalveluita?

Olen osittain läpällä seurannut erilaisia myytäviä verkkopalveluita mitä netin Yrityspörssi tai muut vastaavat sivut pitävät sisällään. Vaikka seuraankin tuota markkinaa vähän ”huvin vuoksi”, niin en poissulje sitä mahdollisuutta, ettenkö voisi joskus harkita ostavani jonkinlaista nettibusinesta.

Tällä hetkellä vastaan ei kuitenkaan ole tullut oikeastaan mitään säväyttävää. Aika moni myytävä verkkosivu tai verkkokauppa on roikkunut myynnissä jo pitkään. Niillä voi olla vähän hassu idea tai ne koittavat rynniä sellaiseen markkinarakoon, joissa on jo tungosta. Esimerkkinä voisin nostaa esimerkiksi automyyntisivustot, joiden olisi tarkoitus kilpailla Nettiauton, Autotallin ja Torin kaltaisten jättiläisten kanssa, tai asunnonmyyntisivustoja, joiden kilpailijoita ovat Oikotiet, Etuovet jne.

Joskus myös näkee selvästi, että sivuston myyjän ainoana tarkoituksena on ollut rakentaa tyhjästä sivu ja sen jälkeen myydä se jollekin toiselle, joka hoitaisi hommaa ”tosissaan”. Näissä tapauksissa olen kiinnittänyt usein huomiota siihen, että myyjä kehuu helppoa bisneksen kasvattamista. ”Tämän sivuston liikevaihdon saisi todella helposti tuplattua tai triplattua.” Suhtaudun näihin myyntipuheisiin vähän skeptisesti. Jos kasvattaminen olisi noin helppoa, miksei myyjä tee sitä itse?

Joku oma verkkokauppa olisi tosi mielenkiintoinen projekti. Ei pelkästään vaurastumismielessä, vaan myös ammatillisen kehittymisen mielessä. Se on mielestäni ihan selvä asia, että omat projektit tuovat aina kaikista eniten oppia ja kokemusta. Niissä pääset vapaasti testaamaan erilaisia niksejä, ja voit itse vetää johtopäätökset niiden toimivuudesta.

Tällä hetkellä minulla ei ole kuitenkaan harmainta aavistusta siitä, mitä voisin mahdollisesti verkkokaupassani myydä. Homma on siis auttamatta aivan alkutekijöissään. Toisaalta en edes viitsi tai ehdi polttaa tähän tällä hetkellä hirveästi aikaa, koska opinnot pitäisi saada finaaliin. Jos on liian monta rautaa kerralla tulessa, niin tulee riski, ettei saa mitään raudoista kunnolla muotoiltua haluttuun muotoon.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Miltä näyttää seuraavan kolmen tai viiden vuoden päästä?

Jos minulla olisi käytössä aikakone, olisi metkaa käydä vakoilemassa tulevaisuutta. Miltä oma elämäni näyttää muutaman vuoden päästä? Olenko uskaltanut loikata kokonaan yrittäjäksi? Jos olen, olenko pysynyt päätöksessä, vai luistanut takaisin työntekijäksi?

Samalla haluaisin tietää, pidänkö itseäni tuolloin enemmän piensijoittajana vai yrittäjänä, ja kumpaan uhraan enemmän ajatuksiani. Sijoittamista en varmasti tule hylkäämään kokonaan, mutta voisin käyttää siihen jatkossa vähemmän aikaa. Sen tulisi toimia enemmänkin ”sivujuonteena” kokonaisuudessa, kuin olla sen keihäänkärki.

Jos tällä hetkellä käytetään kliseistä ”mitä haluan ajatella kiikkustuolissa”, niin haluaisin kiikkustuolissa todeta vaurastuneeni mieluummin ensisijaisesti yrittämisellä, kuin sijoittamisella.

Yrittämisinnostuksestani pitää varmaan rustailla vielä useampi julkaisu, jossa käyn enemmän läpi sitä, minkä vuoksi yrittäminen kiinnostaa tällä hetkellä niin paljon. Erilaisia syitä ja pohdintoja löytyy nimittäin niin paljon, että niistä saisi niputettua varmaan parikin artikkelia.

Ei kannata kuitenkaan miettiä liikaa

Mutta toisaalta, vaikka pyrin tekemään paljon pitkäjänteisiä päätöksiä, niin mielestäni ei kannata kuitenkaan liikaa miettiä omaa tulevaisuutta. Elämällä on nimittäin paha tapa tarjota yllätyksiä. Ei tarvitse mennä ajassa kuin kolme vuotta taaksepäin, niin en olisi uskonut esimerkiksi jättäväni metsäalaa taakse. Sen vuoksi en lähde tässä kaksi kättä lakikirjan päällä vannomaan, että asiat tulevat menemään suunnittelemallani tavalla.

Jossain määrin olisi kuitenkin siistiä ottaa hyöty irti jo kertyneestä osakesalkusta sekä muusta varallisuudesta. Kunhan tässä saa vielä opinnot pakettiin, niin tässä on oikeasti tosi hyvä sauma kokeilla vaikka mitä. Se aika mikä tulee vapautumaan opiskelusta, täytyy käyttää tehokkaasti.

Sijoittamisen ansiosta minun ei tarvitse stressata ihan heti rahallisista asioista, sillä nykyisen pesämunan avulla sitä saa vähän liikkumavaraa kokeilla mitä haluaa. Kieltämättä välillä on vähän harmillista kuunnella sivusta, kun joku pohtii ääneen esimerkiksi halua kouluttautua uudelle alalle, mutta ei uskalla vaihtaa työelämää opiskeluihin, koska oman talouden kestäminen mietityttää.

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

3 kommenttia kohteessa “Mitkä ovat oman vaurastumiseni kasvuajurit tulevaisuudessa?

  1. jm kommentoi:

    Olet tehnyt komeaa jälkeä… mutta, rohkeus voi olla myös kuraa…. Käteinen on kirottu varallisuuden laji.

  2. Elisa kommentoi:

    Kuinka pitkään menee opiskella it-inssiksi sun nykyisellä koulutuksella? Oon itsekin pohdiskellut moista. Alalle hakeutumisessa näyttäisi olevan monta tietä aina rekrykoulutksista lähtien, joten pitkä koulutus ei näyttäisi olevan ainut tie IT-alalle? Kuitenkin itsellä jo muun alan maisteripaperit taskussa niin ei kehtaisi koulun penkkejä enää liiaksi kuluttaa.

    • RJW kommentoi:

      Moi Elisa.

      Aloitin koulut keväällä 2018, ja nopeimmat meistä sai paperit ulos jo vuodessa. Toki pakko myöntää, että heillä oli alan harrastuneisuutta alla, eli lähtökohdat olivat hyvät. Mulla valmistuminen menee tän vuoden loppuun (toivottavasti ei veny siitä), eli mitä se nyt tekee, 2,5 vuotta.

      Vaihto vaatii vähän harrastuneisuutta tai muuten syvää kiinnostusta johonkin osa-alueeseen. IT-ala on siinä mielessä kiva, että siellä on todella laajasti erilaisia uramahdollisuuksia ja firmat pyrkii aika paljon rekryissä yms. aina selvittämään sun osaamispohjaa, harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Näitä koitetaan sitten hyödyntää sun toimenkuvan kanssa.

      Suosittelen kuitenkin katsomaan tuon alanvaihdoksen kortin, jos se siltä yhtään tuntuu. Omalla kohdallani se avasi ihan helkkaristi uusia mahdollisuuksia, eli oli todellakin kannattava päätös. Kirjoittelin tästä alanvaihdosta lisää tässä blogikirjoituksessa, kannattaa lukea (ellet ole jo lukenut). https://inssinosingot.fi/2020/05/sijoittaminen-hyodyt-taloudellinen-riippumattomuus/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *