Nyt kun sijoittaminen tuntuu olevan niin sanotusti inessä ja aihetta käsitteleviä podcasteja ja blogeja syntyy hurjaan tahtiin, voisi olla hyvä sauma alkaa tekemään sijoitusaiheisia tositv-realityja. Yksi potentiaalinen ohjelma voisi olla Suomen surkein asuntosijoittaja, jonka idea mukailee muuan melkein saman nimistä autoiluohjelmaa.

Jos tällainen ohjelma tulisi töllöstä, olisin varmasti melko hyvä kisailija ohjelmaan. Sen verran vahvaa näyttöä omalta lyhyeltä asuntosijoittajan uraltani on tähän mennessä kertynyt. Jotkut teistä saattavat muistaa vanhat blogikirjoitukseni, missä kerron muuttaneeni Jyväskylästä Kuopioon ja miten tämän maisemanvaihdoksen myötä asuntosijoittamisen mahdollisuus aukeni melko yllättäen eteen.

Edellisestä julkaisusta on kulunut aikaa pari kuukautta ja sen jälkeen on tapahtunut paljon – mutta vain vähän hyvää. Tässä artikkelissa ajattelin käydä vähän läpi asunnon vaiheita kevään ajalta.

Sijoitusasunto häiritsi jo yöunia – mutta odottamattomalla tavalla

Aloitetaan pienimuotoisella kertaamisella. Edellisessä artikkelissa olen kirjoittanut stressistä ja rahasta seuraavilla sanoilla:

Rahallisista asioista en ole jaksanut stressata pätkääkään. Olen jopa vähän yllättynyt siitä, miten minua ei tällä hetkellä huoleta lainkaan kahden asunnon maksaminen. 

Olen yhä samaa mieltä tästä, että en stressaa rahallisesta puolesta. Omat säästöni on mitoitettu siten, että asunto voi olla vaikka vuoden päivät tyhjillään, ilman että tarvitsee alkaa miettiä mitään erikoisjärjestelyjä, missä ottaisin esimerkiksi lyhennysvapaata tai alkaisin tekemään jonkinlaisia paniikkisuunnitelmia.

Yksi oppi minulle kuitenkin jäi stressiin liittyen: vaikka et stressaa rahallisesti, voit silti stressata muista asioista. Jotenkin naivisti kuvittelin niin, että jos rahapuoli on kuosissa, niin tässä ei tarvitse yöuniaan menettää. Väärin, koska rahallinen puoli on kuitenkin vain yksi osa asuntosijoittamista.

Minun osakesijoituksiani seuranneet saattavat tietää, että olen aika pitkälti passiivinen osakesijoittaja. Ostan osakkeita melko pitkälle ”osta ja unohda” -periaatteella, missä en jaksa edes joka päivä miettiä osakkeitani, saati tehdä jotain niiden eteen. Tämä on osakesijoittamisessa äärimmäisen helppoa, koska yhtiöillä on omat johdot ja hallitukset, jotka loppupeleissä luotsaavat laivaa. Osakkeenomistajan rooliksi jää lähinnä nukkua krapulaa pois laivan hytissä ja miettiä siellä sitä, haluaako jatkossa matkustaa yhä tämän laivan kyydissä.

Asuntojen suhteen tilanne ei ole yhtä simppeli. Siinä minä olen yksin laivani kapteeni, ja mikäli nukun päivät pitkät kannen alla hytissä, laivani luultavasti rysähtää karille tai se eksyy kurssilta. Oli kyseessä sitten mikä tahansa sijoitustoimi, jonkun täytyy ohjata sitä. Asuntosijoittamisessa ruori on ensisijaisesti sinulla, ellet sitten hanki jotain muuta kipparoimaan venettäsi.

Välittäjän hankinta ei alkuun auttanut – eikä vähentänyt työtaakkaani

Ymmärsin tilanteen melko nopeasti ja hankin peliin mukaan välittäjän, jonka tehtävänä oli pitää laiva reitillä ja tarvittaessa heitellä minulle ideoita homman saattamiseksi satamaan asti. Simppeli juttu ja alkuun välittäjän tulo mukaan kuvioihin helpottikin hommaa jonkun verran.

Sitten kävi kuitenkin niin, että asunnosta ei alkanut välittäjänkään kanssa kuulua yhtään mitään. Koitin aina välillä kysellä varovasti välittäjältä tilanneraporttia missä mennään, mutta sieltä ei tullut kovin selkeitä lukuja. Vastauksissa tuli vain ympäripyöreyttä, kuten ”hiljaista on asunnon ympärillä”. Mitään konkreettisia lukuja tai mainintoja ei saanut edes kysymällä. Ei mainintaa onko kukaan edes kysellyt asunnon perään, saati onko kukaan vaivautunut näyttöön asti.

Odotin myös enemmän jonkinlaista keskustelua välittäjän kanssa. Siis sellaista keskustelua, että nyt kun on ollut hiljaista, niin kokeillaanko tarkistaa vuokraa tai tarjota muunlaisia porkkanoita potentiaalisille tulijoille. Mutta ei, hiljaista oli, ja jatkoimme vain samalla strategialla.

Ennen sopparin tekemistä kerroin välittäjälle suoraan, miten minun intressini on löytää asuntoon vuokralainen, ja mikäli sinulla on takataskussasi ideoita tähän tavoitteeseen pääsemiseksi (esimerkiksi vuokran tarkistaminen), niin kerro niistä minulle heti. Kolmen kuukauden aikana en saanut kuitenkaan yhtään ideaa tai muutakaan reagointia tai muuta oma-alotteista toimintaa välittäjältä.

Tehtävää riittää yhä – ja melko erikoista sellaista

Toinen juttu mikä alkoi myös jurppia allekirjoittanutta välittäjän mukaantulon jälkeen, oli minun työkuormani. Hankin välittäjän ihan vain siksi, että se vapauttaa minulle aikaa omiin juttuihini. Minulle oli ennakkoon oikeastaan selviö, että kun maksan jollekin muulle, minä voin päästää projektista irti ja keskittyä omiin tehtäviini. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan yhtä suoraviivaisesti.

Ensinnäkin jouduin jonkin verran oikolukemaan välittäjän tekemiä asuntoilmoituksia eri verkkosivuilla. Niissä oli melko paljon puutteita, virheitä ja ristiriitaisuuksia. Ymmärrän sen, että välittäjät saattavat päivittää viikoittain helposti useita kymmeniä ilmoituksia, joten minun asuntoni ilmoitus on vain yksi pisara lätäkössä. Toisaalta kun jouduin pitämään silmiä auki ilmoitusten suhteen, se vaati minulta jälleen kerran omaa aikaani ja on vähän kurjaa maksaa palvelusta, jonka hoitumista joutuu itse valvomaan.

Ilmoituksissa oli paikoittain aika rajujakin virheitä. Esimerkiksi yhdessä ilmoituksessa asuntoni oli ilmoitettu kerrokseen 0/5 (oikeasti 1/7), mikä ei varmasti ainakaan lisää kiinnostusta sen ympärillä, etenkään kun niissä kahdessa muussa ilmoituksessa on myös eri lukemat. Lopputuloksena meillä oli useampi netti-ilmoitus, mutta näissä kaikissa taisi lukea eri luku kerroksen kohdalla. Epämääräisyys ei varmasti ainakaan lisää houkutusta lähteä katsomaan asuntoa.

Ilmoitusten tiedot olivat lisäksi puutteellisia. Esimerkiksi kaikissa ilmoituksissa ympäri internettiä oli jossain vaiheessa puhetta asunnosta löytyvästä pesukoneliitännästä, vaikka olimme sopineet, että vuokran hintaan kuuluu asunnosta löytyvä pyykkikone. Eli ilmoituksessa mainittiin pelkkä liitäntä, kun piti mainita sekä liitäntä, että vuokraan kuuluva kone. Pikku juttuja, mutta iso vaikutus.

Kuvat olivat myös vähän erikoisessa roolissa. Kuvasin itse asunnon niin hyvin läpi kuin omat taitoni ja kalustoni salli. Siinä vaiheessa kun välittäjä tuli mukaan kuvioihin, hän halusi kuvata asunnon itse. Mielipidekysymyksiä, mutta omat kuvani olivat mielestäni paremmin onnistuneita. Sen lisäksi minulla oli kuvia kaikkialta asunnosta, kun välittäjän kuvista puuttui aluksi mm. makuuhuoneen ja parvekkeen kuvat kokonaan. Kuvanottohetkellä muutto oli vielä hitusen kesken, ja kun makkarissa tai partsilla oli jokunen muuttolaatikko, jätti välittäjä kuvat ottamatta.

Omia kuvia en välittäjän kanssa käyttänyt ollenkaan, mutta pohjapiirustuksen halusin täydentää ilmoituksiin. Sen välittäjä myös lisäsi ilmoituksiin ilman vastahankaa. Alussa meillä oli varmasti vähän erikoinen ilmoitus, kun asunnon kaikkia huoneita ei oltu kuvattu ja pohjakuvakin uupui. Ei varmasti houkutellut hirveästi lähteä ”sokkona” katsomaan asuntoa.

Ylipäätään nuo nettiin jätetyt ilmoitukset olivat ulko-asultaan vähän sellaisia, kuin olisi antanut yläasteikäiselle pojalle koulutehtävän perjantai-iltapäivänä saatesanoilla ”tätä työtä ei arvioida, mutta kotiin saa lähteä kun tehtävä on tehty”. Eli välittäjän tekemissä ilmoituksissa oli menty sieltä mistä aita on matalin ja mistä nopeinten pääsee yli. Kattavan myyntipuheen sijasta ilmoituksiin laitettiin mahdollisimman lyhyt esittely ja sekin kaikki yhteen putkeen ilman lukemista helpottavia rivinvaihtoja tai muita vastaavia kikkailuja.

Jouduin yhä toimimaan välittäjänä

En tiedä miten aktiivisia välittäjät yleensä ovat tehdessään työtä. Katsovatko ne asuntoa hakevien ihmisten ilmoituksia, vai odottavatko he vain rauhassa laiturilla kalan omatoimista uimista katiskaan. Minulle jäi vähän kuva jälkimmäisestä.

Tästä aiheutui mm. se, että jouduin itse leikkimään oman elämäni asuntovälittäjää netissä tarjoten nappisyöttöjä suoraan välittäjän lapaan. Rehellisesti sanottuna minua vähän ärsytti vinkata ihmisille vapaata asuntoa ja herättää heissä kiinnostus, koska tuli se ensimmäinen kontakti sitten minulta tai välittäjältä, välittäjä saa täyden palkkion. Oikein hyvän syötön osuessa lapaan välittäjän rooliksi jää vähän kärjistäen vain availla ovia ja hoitaa sillä asuntoon vuokralainen.

Tämä oli juttu, josta jouduin työn lisäksi hieman painimaan lähipiirini kanssa. Jos minä nakkelin syöttöjä välittäjän suuntaan, niin vastaavasti oma lähipiirini nakkeli innokkaasti kiekkoa minun lapaani. Vaikka heidän tarkoituksensa oli hyvä, niin välillä hämminkiä aiheutti se, että ne syötöt eivät olleet kovin hyvälaatuisia.

Välillä minulle saatettiin ehdottaa helmikuussa vuokralaista, joka etsisi asuntoa touko-elokuun väliselle ajalle. Näihin tarttumisessa ei mielestäni ollut järjen hiventäkään, koska olisin joutunut ensiksi pitämään asuntoa pari kuukautta tyhjillään, sen jälkeen asunto on lukittu kesän ”prime timena” vuokralaiselle uusien opiskelijoiden etsiessä asuntoja. Saati jos tuosta neljästä kuukaudesta yhden kuukauden vuokra olisi sujahtanut vielä välittäjän taskuun.

Jos alun perin hain tilannetta, että välittäjän astuessa kuvioihin voisin itse miettiä asuntoa aiempaa vähemmän, niin lopulta homma tuntui menevän juuri päinvastoin. Välittäjä tuli kuvioihin, mutta myös minä teen samaan malliin töitä asunnon eteen. Jouduin oikolukemaan ja suunnittelemaan kuvia sekä myyntipuheita, reagoimaan hiljaiseen kysyntään (jonka hiljaisuutta oli vaikea tunnistaa, koska välittäjä ei tästä mielellään puhunut) kuin myös boostaamaan välittäjän ilmoitusta ympäri internetiä.

Ulkoistan omat tehtävät puolisolleni – ja tulokset paranevat

Jossain vaiheessa saimme asiaan mielestäni hyvän ratkaisun, kun ulkoistin kaikkeen asuntoon liittyvän avopuolisolleni, joka jostain käsittämättömästä syystä tykkäsi etsiä potentiaalisia vuokralaisia ja laitella heille viestiä. Teimme sellaisen erikoisen diilin, että hän saa tehdä oikeastaan mitä vaan, kunhan ei tule kertomaan siitä minulle. Näin pääsin paremmin irti kaikesta asuntoon liittyvästä säädöstä.

Siinä vaiheessa kun avokki hyppäsi pyörittämään minun rooliani, teimme jännän havainnon. Silloin kun itse viestittelin potentiaalisten vuokralaisten kanssa, sain äärimmäisen harvoin vastauksia viesteihini ja sekös söi entisestään heikkoa motivaatiota. Jos laitoin 50:lle ihmiselle Facebookin chatissa viestiä vapaasta asunnosta, näistä ehkä 10 reagoi siihen jollain tavalla. Näistä kymmenestä taas vain muutama saattoi rehdisti sanoa, että kiitos tarjouksesta, mutta ei kiitos.

Avokin laitellessa viestiä taas vastausprosentti oli hyvin lähellä sataa, mille en osaa antaa suoraa selitystä. En tiedä heittääkö Facebookin algoritmit minun viestejäni suuremmalla prosentilla roskakoriin, vai vastaillaanko naisen lähettämiin viesteihin paremmin kuin miesten. Tai vaikuttaako mahdollisesti hieman ulkomaiselta tuoksahtava nimeni asiaan jotenkin negatiivisesti.

Jos nyt mietitte, että miten ulkomainen nimi voisi vaikuttaa asiaan, niin kyllä sekin on mahdollista. Toisessa yhteydessä olen kuullut tarinan siitä, miten eräs henkilö ei uskaltanut ottaa minuun yhteyttä soittamalla, koska kuvitteli nimestäni minun handlaavan vain englantia, ruotsia tai saksaa. Tämän aran henkilön kollega taas hämmästyi perin pohjin, kun kuuli minun vastaavan puhelimeen härmäksi ilman minkäänlaista aksenttia, sillä hän oli henkisesti varustautunut puhumaan lontoota.

Some auttoi bloggaajaa

Yksi tarinan hienoimpia käänteitä tuli vähän yllättäen. Jossain Facebookin sijoitusaiheisessa ryhmässä kysyttiin näkemystä asuntosijoittamisesta tällä hetkellä, johon itse heitin lyhyen mutta kyynisen kommentin oman asuntoni nykytilanteesta. Siinä vaiheessa asunto oli ollut noin kolme kuukautta vailla vuokralaista ja käännettä ei ollut näköpiirissä.

Tästä kommentista seurasi mieluinen yllätys. Yksi paikallinen kaveri spottasi minun ongelmani ja hän halusi jeesiä. Hän vinkkasi tilanteesta Sijoitusasunnot.com:lle, joka tuli jeesaamaan minua asuntoni kanssa. Asuntoni sijaitsee Sijoitusasunnot.com:n toimitilojen välittömässä läheisyydessä, joten he lupasivat kuvata asuntoni uudelleen ja jeesiä myyntitekstien kirjoittamisessa. Tässä vaiheessa blogia mitä nöyrimmät kiitokset Anttonille ja kumppaneille.

Asunnosta saatiin tätä kautta oikeasti hyvät kuvat, koska edeltävät olivat jotain normaalilla digipokkarilla otettuja räpsäisyjä ilman sen tarkempaa yksityiskohtien hieromista. Samalla myyntitekstit tehtiin uusiksi, jonka myötä informaation määrä ilmoituksessa kasvoi ja sen lisäksi se muuttui vieläpä helpommin luettavaksi.

Näiden lisäksi sain jälleen kerran vähän ulkopuolista näkemystä asunnosta. Palautteen mukaan asunnon yleiskunto on hyvä ja kaikki tarpeellinen saunaa lukuun ottamatta löytyy. Vuokratasokin on sellainen, että ei sen pitäisi jäädä siitä kiinni. Sain myös hyvän vinkin, että ensimmäinen kuukausi kannattaisi tarjota -50% vuokralla, koska kuun vaihto alkoi lähestyä uhkaavasti.

Lopun alkua – välittäjän vaihto lähenee

Saadessani kuvat ja myyntitekstit, välitin ne heti välittäjälle. Vaikka kyseessä oli perjantai-iltapäivä, kuvat välittäjä vaihtoi heti ilmoituksiin, mutta myyntitekstejä hän halusi jäädä vielä miettimään viikonlopun yli. Ne hän päivitti vasta maanantaina paikoilleen, ja jostain syystä välittäjä oli mennyt jälleen kerran tiivistämään ja lyhentämään ilmoitusta.

Syystä tai toisesta välittäjä jätti mm. laittamatta kokonaan maininnan siitä -50 % ensimmäisen kuukauden vuokrasta nopealle vuokraajalle. Jouduin siis jälleen kerran itse olemaan hereillä ja oikolukemaan ilmoituksia. Lopulta tämä porkkana kirjattiin ilmoitukseen vasta kun erikseen ilmoitin välittäjälle, että vaikka lupaan ensimmäisen kuukauden puoleen hintaan, se ei vaikuta sinun palkkioosi.

Samaan viestiin lisäsin muuten myös kysymyksen, että onko asunnon ympärillä kysyntä kasvanut uusien kuvien myötä, mutta taaskaan en saanut vastausta kysymykseen – vaikka välittäjä muuten kyllä kuittasi korjanneensa alennukset ilmoitukseen. Vastaus saatiin, mutta se ei sisältänyt vastausta kysymykseen.

Tässä kohti annoin ensimmäistä kertaa välittäjälle pientä ikävää painetta niskaan sanomalla suoraan, että vappu on meillä aivan ehdoton deadline. Jos siihen mennessä homma ei ota näkyviä askelia eteenpäin, niin jotain muutoksia tapahtuu. Välittäjä kuittasi tämän ookooksi.

Ilmaisjakelulehdet kertovat salaista viestiään

Homma jatkui sillä kaavalla, että tuli pääsiäinen ja juhlistin sitä vierailemalla Keski-Suomessa. Samalla reissulla oli hyvä käydä kurkistamassa paikallista asuntoa ja mitä sille kuuluu. Olin vahingossa vienyt muuton yhteydessä asunnon kodinkoneiden käyttöohjekirjoja Kuopioon, joten ne oli hyvä palauttaa siihen asuntoon jossa itse laitteetkin sijaitsivat.

Muuton aikana olimme kyllä muistaneet laittaa oveen lapun, että emme halua mainospostia asuntoon. Sen sijaan unohdimme laittaa maininnan myös ilmaisjakelulehdistä, mutta se oli lopulta minun onneni. Avatessani asunnon oven, välioven ja postiluukun välissä olevasta postista oli helppo päätellä se, milloin asunnossa on käyty viimeksi. Postin perusteella tulin siihen tulokseen, että valokuvaussession jälkeen asunnossa ei ole käyty kertaakaan.

Satuin löytämään myös kuvauskeikalla kerätyt ilmaisjakelulehdet siistissä nipussa ja tulin nipun sisällöstä siihen tulokseen, että asunnossa on käyty helmikuun alun ja pääsiäisen välissä vain valokuvaajan toimesta. Tämä tarkoitti siis kahta kuukautta täydellistä hiljaisuutta näyttörintamalla.

Tilastot aukenevat – mutta vain osittain

Tästä sisuuntuneena päätin kokeilla ruohon vihreyttä aidan toisella puolella heti pääsiäisen jälkeen. Silloisen välittäjän kanssa minulla oli yhden viikon mittainen irtisanomisaika, eli välittäjästä pääsi melko nopeasti eroon.

Samalla kun laitoin irtisanomisviestiä välittäjälle, kyselin varmaan kolmatta vai neljättä kertaa onko asunnon ympärillä riittänyt kiinnostusta. Kerroin myös tehneeni jonkinlaisia johtopäätöksiä asunnosta löytyneiden Suur-Jyväskylän Lehtien pohjalta.

Vähän yllättäen tässä kohti välittäjä alkoi irtisanomisen kuittauksen yhteydessä kertomaan lukuja. Hän vahvisti epäilykseni: tammi-helmikuussa asunnossa kävi kolme kiinnostunutta, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista. Valokuvauksen jälkeen yksi oli kysynyt näyttöä, mutta hän oli perunut sen viime hetkellä ennen sen tapahtumista. Muuta kerrottavaa ei ollut.

Täysiä pisteitä avoimuudesta ei voi kuitenkaan välittäjälle antaa, sillä hän kyllä laittoi minulle irtisanomisen yhteydessä kuvakaappauksia (tai siis puhelimen kameralla tietokoneen näytöstä otettuja kuvia) ilmoitusten tilastoista. Näistä ilmeni montako kertaa asuntoni ilmoitusta oli katsottu milläkin sivustolla. Vähän harmillisesti välittäjä oli kuitenkin blurrannut screenshoteista pois kaikista oleellisimmat tiedot, kuten yhteydenotot, soitot ja suosikkilistaukset. Koitin varovasti tinkiä myös näitä lukuja välittäjältä, mutta hän ei suostunut niitä paljastamaan.

Sain siis sopimuksen purkamisen yhteydessä nähdä montako kertaa ilmoitus on klikattu auki, mutta en tiennyt vieläkään siitä, että kiinnostiko se lopulta ihmisiä miten paljon. Kaikista kriittisimmät tilastot välittäjä tahtoi pitää itsellään. Kertooko se sitten jostain? En tiedä. Raaka fakta on kuitenkin se, että pelkät näyttökerrat eivät kerro hirveästi, koska niitä voi kuka tahansa pelata lisää aktiivisella F5-näppäimen hakkaamisella. Tämän lisäksi ilkikurinen kaveri olisi saattanut muistuttaa siitä, että kyllähän niitä näyttökertoja kertyy, jos vasta viidennellä yrityksellä saadaan aikaan virheetön versio ilmoituksesta.

Se mikä myös jäi vähän kaihertamaan vuokravälityssuhteen päättämisessä, että jouduin itse tiedustelemaan irtisanomisajan jälkeen asunnon avaimen perään. En tiedä meneekö tämä turhan nillittämisen puolelle, mutta jälleen kerran jouduin itse hoitamaan melko kriittisiä asioita omatoimisesti. Irtisanomisen yhteydessä oli puhetta avaimen palauttamisesta asunnon pöydälle, viikkoa myöhemmin kysyn onko tämä tehty ja taas viikkoa myöhemmin kyselin että missäs avain menee.

Meinasin hairahtua toiseen boomer-välittäjään

Miten homma jatkui? Ensimmäisenä heti irtisanomisilmoituksen jälkeen lähdin metsästämään itselleni uutta välittäjää vanhan tilalle. Uusi välittäjä piti saada ASAP, eli olin henkisesti valmistautumaan klousaamaan diilin ensimmäisen vastaan kävelevän kaverin kanssa. Yhden vinkin sain lähipiiristäni, mutta hän ei innostunut vuokra-asunnon välittämisestä, koska hän keskittyi vain myytäviin asuntoihin.

Saamieni pakkien jälkeen laitoin jälleen kerran Googlen laulamaan. Löysin taas jonkun pienen välittäjätoimiston, kaivelin puhelimen esiin ja soitin välittäjälle tarjotakseni asuntoani hänen välityksensä alle. Olisin ollut valmis tekemään uuden sopparin tämän kanssa vaikka heti puhelimessa, mutta tämä uusi välittäjä onnistui antamaan puhelimessa varsin erikoisen kuvan itsestään.

Puhelu meni Kummeli-osastolle, sillä välittäjä jaaritteli (sanan negatiivisessa merkityksessä) kanssani puoli tuntia ja häneltä sai oikein lypsää vastausta että oletko nyt kiinnostunut minun asunnostani vai et. Meillä oli sellainen kliseinen tilanne, että kysyin kiinnostaako asunto, niin kaveri aloittaa pitkän monologin miten Jyväskylän vuokramarkkinat ovat kriisissä ja tilanne on nyt ennätyksellisen vaikea. Kun tämän pitkän tarinatuokion jälkeen kysyin, että oliko näin, ettei asuntoni nyt kiinnosta sinua, niin välittäjä tokaisee ”no tietenkin kiinnostaa, tehdään vain paperit”.

Puhelusta jäi mieleen myös se, että hinnat ja kaikki muut speksit piti varmistaa ja vääntää lähes ratakiskosta asti, kun yksinkertaista kysymystä seurasi pitkä vastaus aiheen vierestä.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Syytän kaikkia!

Se mikä pisti myös merkille, niin tämä välittäjä haukkui puhelun aikana lähes kaikki ja kaiken. Koronan vuoksi markkina on hiljainen ja Sanna Marinin sekä Krista Kiurun osaamaton toiminta ja ”negatiiviset tv-esiintymiset” hiljentävät välittömästi markkinan Jyväskylää myöten. Raippaa puhelun aikana saivat myös isot vuokra-asuntobisnestä tekevät yritykset, kuin myös ”liian hyvään tottuneet vuokralaiset”.

Näissä välittäjän jutuissa ei tuntunut olevan edes punaista lankaa: hän haukkui vuokralaiset mm. siitä syystä, että he eivät ole enää tottuneet maksamaan takuuvuokraa, koska jotkut isot toimijat eivät sitä välttämättä pyydä. Tästä huolimatta välittäjä suositteli että nostaisin oman takuuvuokrani yhden kuun vuokrasta kahden kuukauden vuokraa vastaavaksi.

Tuota puhelua kuunnellessa minulle tuli väkisinkin mieleen järvenpääläinen autokauppias 10 vuoden takaa, joka toivoi internetin räjäyttämistä. Myyjän mukaan autokaupan mennessä nettiin ala on mennyt pilalle, koska asiakkaista on tullut kingejä ja heidän on helppo tehdä netissä vaihtoehtojen vertailua. Tämä asuntovälittäjä sanoi oman asiansa lähes samoilla sanoilla, eli potentiaaliset vuokralaiset käyvät katsomassa useita kohteita ennen päätöstä ja kehtaavat jopa tinkiä vuokrista tai esittää toiveita asunnolle.

Välittäjältä tuli raippaa myös noille ”porrastetuille vuokrahinnoille” (-50% eka kuukausi jne), joita hän ei kuulemma suostu tekemään, koska ne nyt eivät vaan auta pätkääkään asunnon vuokraamisessa. Kuulemma tämä paha tapa on vain opettanut vuokralaiset tinkimään vuokran hinnasta ja tinkimistä hän ei suvaitse, vaikka samaan aikaan tilanne markkinalla on ylitarjonnasta johtuen synkkä.

Ehkä erikoisin mieleeni jäänyt juttu tältä välittäjältä liittyi asuntoni kuvissa vilahtaneeseen perinteiseen pirtinpöytään. En saanut ruokapöytääni mahtumaan Kuopion asuntoon, joten se jäi Jyväskylän asuntoon odottamaan siirtoa parempaan talteen. Pöytä vilahtaa yhdessä asunnossa otetussa kuvassa, koska sen tarkoitus on demota miten keittiöön mahtuu ruokapöytä, mikä ei ole aina itsestäänselvyys (kuten esimerkiksi huomasin omakohtaisesti tässä Kuopion asunnossani).

Välittäjä näki jostain syystä totalitääristä punaista tästä pirtinpöydästä. Hän alkoi puhumaan siitä puhelun aikana varmaan neljä kertaa ja aina johtopäätös oli sama: asunto ei ole mennyt vuokralle, koska yhdessä 12 kuvasta vilahtaa vanhan liiton pirtinpöytä. Minun mielestäni aivan mitätön yksityiskohta isossa kuvassa, mutta välittäjälle se oli jostain syystä erittäin tärkeä asia. Ja niistä epäloogisuuksista puheenollen, välittäjän mukaan oli hyvä asia, että kuvissa näkyy pöytä kuvaamassa keittiön tilaa, mutta pirtinpöydällä sitä ei syystä tai toisesta saa tehdä.

Kuten arvata saattaa, en puristanut kaverin kanssa kättä. Erikoinen tilanne, mutta kaveri onnistui puhumaan itsensä ulos pelistä. Välittäjä voi taputtaa itseään illalla olkapäälle ja sanoa omalle peilikuvalle, että ”meinasin jo saada asiakkaan, mutta selvisin onneksi puhumalla.” Minulle jäi puhelusta sellainen kuva, että välittäjä tulee piiloutumaan helposti markkinatilanteen, hallituksen, ”ylivaativien vuokralaisten” tai jopa pirtinpöytien taakse, jos vuokralaista ei saada asuntoon.

Loppupäätelmät: onko tarina saapumassa maaliin asti?

Tässä kohti on hyvä päättää tämä artikkeli, sillä tummat pilvet aiheen ympärillä näyttävät kirkastuvan. En vielä spoilaa teille tarinan loppua, mutta löysin lopulta uuden välittäjän, joka vuorostaan laittoi tuulemaan heti. Tuulemaan laittaminen tarkoitti myös sitä, että melko pian syntyi myös match, jonka kanssa on itse asiassa jo vuokrasoppari tehtynä.

Jätetään tämän (toivottavasti) toistaiseksi viimeiseksi jääneen välittäjän tekosista kirjoittelu seuraavaan artikkeliin, mutta voisin jo tässä kohti ynnätä yhteen niitä virheitä, joihin olen menneen talven ja kevään aikana ehtinyt sohaista.

Ensimmäiseksi virheekseni nostaisin sen, että menin vuokravälittäjän valinnan kanssa hinta edellä. Kun yksi välittäjä pyytää yhden kuukauden vuokraa sisältäen alvin ja muut pyytävät vuokran plus arvonlisäveron, niin helposti kuvittelisi halvemman ratkaisun olevan parempi. Väärin. Lopputulemana en säästänyt euroakaan, vaan pikemminkin hukkasin rahaa tuhlaamalla kolmen kuukauden verran aikaa ilman lopputulosta.

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi pitänyt lähteä kävelemään välityssuhteesta jo aiemmin. Homma ei näyttänyt lähtevät alkuun oikein missään vaiheessa ja epämääräisistä vastauksista olisi voinut tehdä rohkeammin johtopäätöksiä sen suhteen, ettei mitään ole tapahtunut.

Talven aikana toteuttamani malli oli kaikin puolin perberistä. Maksoin periaatteessa palvelusta, mutta jouduin silti tekemään itse paljon asioita oikolukemisen, kuvaamisen, markkinoinnin ja porkkanoiden kehittämisen suhteen. Tämä on huono yhdistelmä, etenkin kun alkuperäisenä ajatuksena oli keventää omaa työkuormaa.

Opinpahan myös sen, että somessa kannattaa olla aktiivinen ja rehellinen. Koskaan ei voi tietää mihin yksittäinen kommentti Facebookissa voi johtaa. Opin myös sen, että maailmassa on myös olemassa hyviä tyyppejä, jotka jeesaavat vastikkeetta toisia haastavissa tilanteissa.

Ehkä suurimpana opetuksena tässä pitkässä tarinassa opin myös sen, että pirtinpöytä ei taida olla kuumaa kamaa asuntomarkkinoilla. Jäädään odottamaan niitä aikoja, kun minun huonekaluni päätyvät taas retroksi.

Tässä kohti tarinaa on hyvä pudottaa ankkurit ja vetää hetki henkeä. Katsotaan josko tämän tarinan kolmannessa osassa pääsisin kertomaan teille niitä asuntosijoittajan iloisia uutisia.

Muut Kohti omistusasuntoa-juttusarjan tekstit luettavissa täältä:

• Kohti omistusasuntoa, osa I - ensiaskeleeni omistusasunnon hankintaan
• Kohti omistusasuntoa, osa II - pankista hakemaan rahaa
• Kohti omistusasuntoa, osa III - viimeiset puristukset ennen kauppoja
• Kohti omistusasuntoa, osa IV - mitä tapahtui kaupan jälkeen?
• Kohti omistusasuntoa - tiivistelmä kaikista teksteistä
• Insinööri eksyi Taloussanomien sivuille
• Kohti omistusasuntoa, osa V – Pohdintaa ensiasunnon hankinnasta
• Asuntolainan kilpailutus – Kolmella puhelulla 1561 euron säästö