Inssin osingot -sijoitusblogi https://inssinosingot.fi/ Säästäminen, sijoittaminen & yrittäminen: saavutetaanko näillä taloudellinen riippumattomuus? Fri, 02 Dec 2022 11:02:33 +0000 fi hourly 1 https://wordpress.org/?v=6.1.1 https://inssinosingot.fi/wp-content/uploads/2019/11/cropped-Inssin-osingot-logo-favicon-dark-32x32.png Inssin osingot -sijoitusblogi https://inssinosingot.fi/ 32 32 Luettua: Jari-Matti Latvala – elämän erikoiskoe https://inssinosingot.fi/2022/12/jari-matti-latvala-elaman-erikoiskoe/ https://inssinosingot.fi/2022/12/jari-matti-latvala-elaman-erikoiskoe/#respond Sun, 04 Dec 2022 04:33:00 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17345 Jari-Matti Latvalan elämäkerta on ennen kaikkea kirja, joka keskittyy urheilijan mieleen ja pään sisään.

Artikkeli Luettua: Jari-Matti Latvala – elämän erikoiskoe luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Sisältää mainoslinkkejä

Erään sanonnan mukaan Suomi on urheiluhullua kansaa. Tämä on mielestäni vain osatotuus, sillä olemme pikemminkin urheilumenestyshullua kansaa. Kun asiat menevät hyvin, innostumme lajeista tai urheilijoista nopeasti ja täysillä, kuten vaikkapa Suomen curling-maajoukkueen olympiahopeasta vuonna 2006. Kun menestys lakkaa, hiljenee lajin buumikin erittäin nopeasti.

Näillä sanoilla on pakko aloittaa myös Jari-Matti Latvalan elämäkertaa esittelevä artikkeli. Latvala oli poikkeuksellisen lahjakas rallikuljettaja, jonka uran alkuvaihe kulki lähes yks yhteen Kalle Rovanperän kehittymisen kanssa. Latvalasta odotettiin noin 15 vuoden ajan seuraavaa suomalaista rallin maailmanmestaria, mutta kyseinen titteli ei saapunut koskaan Etelä-Pohjanmaan Tuuriin.

Kun odotettua menestystä ei koskaan tullut, lähtökohdat kääntyivät ikään kuin ympäri. Suomalaiselle urheilukansalle tuli eräänlainen antifanitus Latvalaa kohtaan. Rallikuljettajan uran viimeisinä vuosina monet suomalaisfanit suorastaan odottivat Latvalan epäonnistumista, jotta asiasta pääsisi taas ilkkumaan.

Jari-Matti Latvala elämäkerta elämän erikoiskoe
Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Maxime-agnelli-6neOO6DmkiY-unsplash.jpg

Elämäkerta: Jari-Matti Latvala – elämäni erikoiskoe

Allekirjoittanut diggaa lueskella elämäkertoja, sillä niiden kautta on mukava oppia yleensä jollain tavalla menestyneiltä henkilöiltä erilaisia elämänohjeita. Luen vuosittain useita elämäkertoja, joista ehkä noin joka kolmas päätyy tähän blogiin asti. Tavallisesti blogissa tehtävään analyysiin päätyvät vain ne kirjat, jotka ovat oikeasti antaneet minulle jotain.

Aiemmin tässä blogissa olen käsitellyt mm. Koneen Pekka Herlinin, Ponssen Einari Vidgrenin, F1-lääkäri Aki Hintsan ja jääkiekkoilija Marko Jantusen elämäkertoja. Kuten näkyy, yritysjohtajat ja urheilijat ovat olleet minua kiinnostavien elämäkertojen pohja.

Jari-Matti Latvalasta kertova ja melko tuore, lokakuussa 2020 julkaistu elämäkerta Jari Matti Latvala – elämän erikoiskoe keskittyy jälleen kerran urheilumaailmaan. Kirjan on kirjoittanut Ylen urheilulähetyksistä tuttu Riikka Smolander-Slotte, jolle tämä projekti oli esikoiskirja.

Kirja on kirjoitettu ilmeisesti melko nopealla aikataululla koronapandemian keskellä, kun maailma meni kiinni ja ihmisten kalenterit pyyhkiytyivät tyhjiksi. Kirjan kirjoitusprosessi osui Latvalan uran kannalta sellaiseen kohtaan, jossa miehen ralliura oli juuri tullut päätökseen. En ole edes ihan varma, oliko Latvala tehnyt lopullisen päätöksen jo kirjaprojektin aloitusvaiheessa. Lopullisessa kirjassa realiteetit kävivät kuitenkin jo selviksi.

Latvala – aikansa suurin suomalainen rallilupaus

Vaikka Jari-Matti Latvala on vieläkin melko nuori mies, yhä alle nelikymppinen kaveri, on hänen ralliuransa pituus poikkeuksellisen pitkä. Latvala on ainoana kuljettajana WRC-historiassa ylittänyt 200 ajetun osakilpailun rajapyykin. Latvalan ensimmäisen ja viimeisen MM-rallin välillä ehti vierähtää peräti 18 vuotta, ja lisäksi mies on ehtinyt toimia jo useamman vuoden Toyotan rallitiimin tallipäällikkönä.

Suuri ralliyleisö ei tätä ehkä muista, mutta nuoresta Latvalasta puhuttiin 20 vuotta sitten hyvin samaan tapaan, kuin Kalle Rovanperästä on puhuttu viime vuosina. Suomesta ponnistaa nuori ja poikkeuksellisen lahjakas toisen sukupolven rallikuljettaja, jolta on syytä odottaa myöhemmin rallin maailmanmestaruutta. Rovanperä nappasi kaikkein himotuimman jo tällä kaudella, vaan Latvala ei sinne asti koskaan yltänyt.

Elämäkerrasta tulee hyvin ilmi se, miten lähtökohdat toisen sukupolven kuljettajana ovat samaan aikaan sekä onni että riesa. Latvalan isä, Jari Latvala on ollut pitkän linjan rallikuljettaja, joka valloitti menestystä etenkin kotimaan tasolla. Isänsä ansiosta Latvala pääsi hyvin ketterästi mukaan rallipiireihin, ja alusta huipulle ponnistamiseen oli erinomainen. Ralli kun on vieläpä sellainen laji, missä raha ja suhteet saattavat ajaa lahjakkuuden ohi.

Toisaalta perheen kautta Latvala sai jo nuorena suuret paineet lajia kohtaan. Kun Jari-Matti syntyi vuonna 1985, hänestä odotettiin heti Latvalan perheessä rallin maailmanmestaria. Kirjassa tulee hyvin ilmi se, että perheen ja etenkin oman isän tuki läikkyi jossain vaiheessa yli asti, kun kovat odotukset toivat nuorelle urheilijalle liian kovia paineita, jotka heijastuivat suorituksiin epäonnistumisena.

Kirja on tarkka kuvaus ralleista

Riikka Smolander-Slotte ei ole lähtenyt juurikaan kikkailemaan elämäkertaa tehdessä. Kirja on kirjoitettu melko simppelisti ja tapahtumat etenevät kronologisessa järjestyksessä kausi kerrallaan. Teksti on kirjoitettu niin, että lukija ymmärää tapahtumat, vaikkei olisi ikinä seurannut rallia.

Itse melko suurena rallifanina nautin kirjasta erityisesti siitä syystä, että se kertaa mukavasti rallin MM-sarjan tapahtumat vuosien 2002-2020 välillä. Kirjaa lukiessa, tai siis kuunnellessani mieleeni palautui monia hyviä muistoja ralleista näinä vuosina. Toisaalta kirja palautti mieleen myös penkkiurheilijan katkeria hetkiä.

Kilpailut käydään läpi lähes pala palalta, mikä onkin melkoinen urakka, sillä Latvala ajoi peräti 209 MM-rallia. Sen lisäksi että kilpailujen päätapahtumat käytiin läpi, monista ralleista Latvala paljastaa kirjassa yksityiskohtaisempia asioita, joita medialle ei ole voitu kertoa aiemmin.

Yllätyin hieman siitä, miten avoimesti Latvala kirjassa muistelee vanhoja. Kirjaan on niputettu Latvalan ja tiimin välistä neuvonpitoa, samoin kuin kirjassa on mukana useita rallimaailmasta tuttuja henkilöitä antamassa omia näkemyksiään asioista. Samoin Latvalan lähipiiristä ääneen pääsevät vanhemmat, sisko ja lapsuudenystävä Joonas Myllymäki.

Raatorehellinen elämäkerta

Ennen kuin valitsin kyseisen kirjan, googlasin totuttuun tapaan muiden käyttäjien arvioita kirjasta. Aika moni suomalainen haukkui kirjaa, ja argumentteina toistuivat samat asiat. Kirjassa ei kuulemma paljasteta mitään henkilökohtaista ja kaikki tapahtumat liittyvät vain ralliin, mikä on tylsää.

Luettuani, tai siis kuunneltuani kirjan en voisi kuitenkaan olla enempää eri mieltä kanssalukijoiden kanssa. Mielestäni Latvala avautuu kirjalle huomattavasti keskivertoa elämäkertaa enemmän. Hän jopa kykenee hieman kritisoimaan itseään ja miettimään asioita uudelleen toisesta vinkkelistä.

Tämä on ehdoton plussa kyseiselle kirjalle, sillä kyseinen ongelma toistuu monissa urheilijoiden elämäkerroissa. Kirjassa ääneen pääsee lähinnä urheilija itse, joka itseluottamusta uhkuen kertoo asiat vain omasta perspektiivistään ja toistelee kirjan läpi omaa erinomaisuuttaan ilman sen suurempaa pohdiskelua tai kritiikkiä itseään kohtaan.

Aihe voi korostua entisestään, jos kirjan kirjoittaja sattuu olemaan urheilijan fani tai ystävä, jolloin kirjoittaja ei välttämättä edes halua tai uskalla tuoda kriittistä puolta esiin. Jos kirjoittaja ei ole skarppina asian kanssa, kirjasta voi tulla pannukakku.

Hyvä rallipiirien esimerkki tästä saatiin kolme vuotta sitten Tommi Mäkisen elämäkerran myötä. Mäkisen elämäkerran myynti aloitettiin jo 2019 ja kirjan tuli tulla vuoden lopulla, mutta se ei ole valmistunut vieläkään. Ilta-Sanomien mukaan kyse on kirjoittaja Ari Pusan ja Mäkisen välisistä näkemyseroista, sillä Mäkinen ei halua kirjan käsittelevän häntä kriittisesti tai nostavan esiin Mäkisen kannalta epämiellyttäviä asioita.

Näiden erimielisyyksien vuoksi Mäkisen kirjan julkaisua päätettiin siirtää ensiksi vuodelle 2020, ja sen jälkeen projekti on jäänyt kiusallisesti kesken. Kukaan ei tiedä milloin Mäkisen elämäkerta julkaistaan, vai julkaistaanko sitä koskaan. Ei edes siitäkään huolimatta, että kirjaa on jo ehditty kertaalleen myydä hetken aikaa lukijoille ennakkoon.

Jari-Matti Latvala on taas tullut tunnetuksi välillä turhankin tarkoista haastatteluistaan, missä tämä lipsauttaa medialle asioita, joita käytetään myöhemmin kuljettajaa vastaan. Urheilu-uran kannalta tämä oli huono juttu, mutta elämäkerrasta tämä ruotiminen tekee viihdyttävän.

Kirjassa pidin myös siitä, että myös Latvalan lähipiiri pohtii kirjan päähenkilöä kriittisesti. Esimerkiksi Latvalan tunnetuin kartanlukija Miikka Anttila tai Toyotan tallipäällikkö Tommi Mäkinen kertovat kirjassa omia näkemyksiään siitä, miksei Latvalan henkinen kantti riittänyt mestaruuteen asti.

Kirjan kenties viihdyttävin henkilö on kuitenkin Latvalan lapsuudenystävä Joonas Myllymäki, joka kertaa ystävänsä ominaisuuksia veljellisen vittuilevasti. Etenkin Latvalan ”kohukihlattu” Maisa Torppaan liittyvissä näkemyksissä Myllymäki puhuu suoraan, ja lukijan on helppo nyökytellä näille raakarehellisille kommenteille.

Kohusuhde käytiin läpi – muttei liian yksityiskohtaisesti

Maisa Torppa on pakko mainita myös tässä blogikirjoituksessa, sillä hänellä oli yllättävän iso rooli Latvalan urheilu-uran viimeisissä vuosissa. Pariskunnan elämää seurattiin kotimaisissa juorulehdissä poikkeuksellisen paljon, joten kenellekään ei tule yllätyksenä, että asiaa ruoditaan läpi myös kirjassa.

Itse diggasin kirjassa siitä, ettei kirjassa menty kuitenkaan liian syvälle case-Torppaan. Viime vuosina julkaistujen elämäkertojen yksi peruspilari on tuntunut olevan erilaiset seksipaljastukset, jotka ovat lukijan kannalta lähinnä kiusallisia, mutta niitä laitetaan kirjaan, koska iltapäivälehdet tarttuvat niihin tuoden kirjalle tonneittain ilmaista mainosta.

Maisa Torpasta olisi varmasti voinut repiä vaikka minkälaisia paljastuksia kirjaan, mutta sille linjalle ei onneksi lähdetty. Asia käydään kirjassa läpi, mutta pääpaino pysyy onneksi urheilun puolella.

Niin ikään kirjaan mahtuu myös toinen lehtien sivuilla paljon huomiota saanut Latvalan epäonnisuus. Kirja avaa yllättävän hyvin Latvalan ja Verohallinnon välistä riitaa, joka ei kirjan mukaan ollutkaan ihan niin yksiselitteinen kuin mitä mediasta sai ymmärtää. Kirjassa kerrottiin myös siitä, miten paljon verottajan kanssa käyty taistelu söi Latvalan voimavaroja henkisesti.

Kirjan luettua kykenee ehkä vähän paremmin ymmärtämään sitä, miksi moni suomalaisurheilija siirtää jossain vaiheessa kirjansa ulkomaille. En muista Latvalan esittämiä lukuja, mutta kyseiseen riitaan ja sen selvittämiseen on käytetty aivan järkyttävä määrä aikaa. Materiaalia on kertynyt ilmeisesti tuhansia sivuja, ja aikaa on palanut satoja tunteja.

Kirja urheilijan henkisestä kantista

Oikeastaan koko Latvalan elämäkerta on kirja urheilijan henkisestä puolesta. Jos olet vähänkään kiinnostunut esimerkiksi henkisestä valmentamisesta tai urheilijan psykologiasta, tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Ihan tavallinen tallaajakin oppinee kirjasta paljon päänsisäistä asiaa aina itseluottamuksesta pettymysten käsittelyyn.

Tämä henkinen puoli onkin kirjan ehdottomasti suurin vahvuus. En muista lukeneeni aiemmin kirjaa, jossa aiheeseen olisi sukellettu yhtä syvälle. Tämä yhdistettynä Latvalan omaan pohdintaan tekee kirjasta erittäin hyvän. Kirja alleviivaa erinomaisesti sitä, miten suuressa roolissa henkinen valmennus on nykyurheilussa. Ilman sitä lahjakkaatkin urheilijat voivat jäädä niin sanotusti telineisiin.

Rallissa itseluottamus korostuu entisestään, sillä lajia harrastetaan kuolemaa uhaten. Vauhdit ovat hurjia, virhemarginaalit pieniä ja kuolemanvaara vaanii aina läsnä. Ei ole mitenkään tavatonta, että jonkun kuljettajan paras terä katoaa lasten syntymiseen tai pahaan ulosajoon, sillä asia jää kaihertamaan takaraivoon.

Käytännössä Latvalalla olisi ollut taidot mestariksi asti, mutta henkinen kantti ei riittänyt suurimpaan palkintoon. Latvala oli monellakin tapaa poikkeuksellinen kuski, eikä tallipomot aina ymmärtäneet tätä. Yksi parhaista, tai siis pahimmista esimerkeistä nähtiin Puolan MM-rallin päätöserikoiskokeella vuonna 2009, jolloin tallipäällikön ja Latvalan turhaakin turhempi kahnaus maksoi tiimille jopa mestaruuden.

Lyhyesti kerrottuna Latvalan tallilla oli rallissa selvä kaksoisjohto, jonka pitämiseksi riitti hidas köröttely maaliin. Päätöserikoiskoe ajettiin näytösluontoisesti tavalla, jossa radalla on yhtä aikaa kaksi kuljettajaa – sattumalta tallikaverukset Latvala ja kisaa johtanut Mikko Hirvonen.

Fordin tallipäällikkö Malcom Wilsonilla oli erikoiskokeelle kuitenkin erikoinen ässä hihassaan: Latvalan tulisi antaa Hirvosen tulla parista ensimmäisenä maaliin, sillä Hirvosen voitto päätöspätkällä näyttäisi hyvältä lehtikuvissa. Latvalaa raivostutti Wilsonin sinänsä turhanpäiväinen vaatimus, sillä se soti kilpailemista vastaan. Latvala ja Wilson kävivätkin kovaäänisen keskustelun asiasta ennen viimeistä erikoiskoetta.

Riita kalvasi Latvalan mieltä vielä pätkälle lähdettäessä, jolloin keskittyminen ei ollut enää ajamisessa. Latvala teki tämän takia ajovirheen, jonka vuoksi joutui keskeyttämään, ja tämän vuoksi Fordin kaksoisvoitto jäi saamatta. Itse asiassa tilanne synnytti ketjureaktion, joka sai tallin pahimman kilpailijan tekemään tallimääräyksiä, jonka ansiosta he saivat yllättäen tukun ylimääräisiä pisteitä.

Jälkiviisaana voidaan sanoa, että Wilsonin tallimääräykseen meni niin Fordin kaksoisvoitto, Fordin merkkimestaruus ja Mikko Hirvosen maailmanmestaruus. Täysin turhaan asiaan keskittyminen vei Latvalan keskittymisen toisaalle, joka aiheutti surullisen lopputuloksen. Tilanteesta jäi myös elinikäiset arvet Latvalalle henkisesti, sekä tästä hetkestä eteenpäin suomalainen rallikansa ja media suhtautuivat Latvalaan ivallisesti.

Oliko kirjassa jotain huonoa?

Jotten nyt itse sortuisi pelkkään moittimaani ylitysvirteen, omistan yhden otsikon myös kirjaa koskevaan kritiikkiin. Kirjassa oli nimittäin yksi asia, mikä ärsytti minua, etenkin näin kuunneltavassa muodossa nautittuna.

Riikka Smolander-Slotte on kirjoittanut kirjan kronologisessa järjestyksessä, jossa valtaosa kappaleista keskittyy yhteen WRC-kauteen. Kappaleiden alussa oli vielä ilmeisesti vähän ranskalaisten viivojen tyyppisesti tehdyt tiivistelmät kyseisen kappaleen sisällöstä, eli kauden kohokohdat käytiin kertaalleen läpi heti otsikon jälkeen.

Tämä oli ainakin äänikirjan kannalta melko ärsyttävä veto. Kyseiset tiivistelmät olivat välillä vähän turhankin kattavia, jolloin kaikki asiat käytiin kirjassa läpi ikään kuin kahteen kertaan – ensiksi tiivistelmässä, sitten vasta varsinaisessa jutussa. Lisäksi tiivistelmät söivät pientä ”yllätysmomenttia” tulevalta kappaleelta, kun lukija tiesi heti tulevan rallikauden lopputuleman.

Ja jotta kaksi kertaa kerrotut asiat eivät olisi olleet tarpeeksi, joidenkin kappaleiden kohdalla alettiin hieman jo alustamaan seuraavaa rallikautta. Tällöin asiat käytiin läpi peräti kolmeen kertaan, mikä oli jo aika tuskastustavan kuuloista.

Vähän samaan ongelmaan liittyi myös kirjan aloitus, jossa heti kirjan alkajaisiksi käydään läpi kaikki Latvalan tilastot ja tiedot. ”Syntynyt 3. huhtikuuta 1985, ajettuja osakilpailuja 209 kappaletta, voittoja 18 kappaletta, edustettuja talleja 4 kappaletta (Stobart, Ford, Volkswagen ja Toyota)” ja niin edelleen. Ja jos tuo aloitus ei olisi ollut tarpeeksi tylsä, niin tämän jälkeen käydään läpi vielä yleistä rallisanastoa. ”Mitä tarkoittaa WRC, mitä tarkoittaa osakilpailu, mitä tarkoittaa erikoiskoe?”.

Nämä saattoivat ehkä toimia perinteisessä kirjassa, mutta kuunneltavassa äänikirjassa nämä olivat erittäin puuduttavia. En varmaan valehtele paljoa, jos sanon kirjan alun olleen ensimmäisen 15 minuutin ajan pelkkiä tilastoja ja sanastoa. Nykyaikana äänikirjapalvelut ovat kuitenkin sen verran suuressa suosiossa, että ihmettelen miten Smolander-Slotte on kirjoittanut kirjan niin paljon ”perinteisen kirjan ehdoilla”.

Loppupäätelmät: keille Jari-Matti Latvala – elämän erikoiskoe sopii?

Joka tapauksessa oma peukaloni nousee kirjan nauttimisen jälkeen ylöspäin. Kirja antoi todellakin ottamista enemmän. Kuten jo artikkelin alussa sanoin, huonoista kirjoista en viitsi edes kirjoittaa, mutta Jari-Matti Latvalan elämäkerta ansaitsi oman artikkelin tähän blogiin.

Jari-Matti Latvala – elämän erikoiskoe on ensisijaisesti urheilu- ja rallikirja. Sen vuoksi se sopiikin erityisesti kaikille rallifaneille ja miksei muillekin urheilun ystäville. Heille kirja antaa varmuudella jotain.

Näiden lisäksi kirja sopii mielestäni erittäin hyvin myös muille urheilijoille tai urheilumenestykseen tähtääville. Kirja uppoutuu syvälle urheilijan pään sisään ja urheilullisten paineiden käsittelemiseen. Aivan pommin varmasti kirjasta pystyy imemään itselleen hyödyllistä tietoa esimerkiksi pettymysten käsittelyyn.

Lisäksi kirja istuu erittäin hyvin kaikkien henkisestä valmennuksesta tai muuten vain ihmisen psyykkeestä kiinnostuneille lukijoille. Urheilijanäkökulman lisäksi aihetta käsitellään niin managerien, kuin myös valmentajien ja päälliköiden osalta.

Sen sijaan kirja ei varmastikaan sovellu satunnaisille elämäkertafaneille, jos yllä mainitut asiat eivät lähtökohtaisesti kiinnosta. Lisäksi yllä mainittu välillä turhan pitkäksi menevä toisto tekee kirjasta helposti tylsän luettavan, jos asia ei oikeasti kiinnosta. Kirjassa ei myöskään ole mitään erityisen meheviä paljastuksia, mikä ehkä uppoaa juuri näihin elämäkertojen suurimpaan yleisöön.

Mainos: Nautin kirjani Nextoryn kautta äänikirjana, jonka valikoimista tämäkin kirja löytyy. Blogini lukijat voivat aktivoida käyttöönsä peräti 45 päivän mittaisen maksuttoman kokeilujakson. Tämä on yksi internetin parhaista tarjouksista, sillä muut sivustot tarjoavat vain 14-30 päivän maksuttomia kokeiluja. Aktivoi Nextoryn maksuton kokeilujakso.

Artikkeli julkaistu alunperin Koeajolle.com-sivustolla.

Artikkeli Luettua: Jari-Matti Latvala – elämän erikoiskoe luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
https://inssinosingot.fi/2022/12/jari-matti-latvala-elaman-erikoiskoe/feed/ 0
Tapaturmavakuutus – tärkein, mutta samalla myös unohdetuin vakuutus https://inssinosingot.fi/2022/12/tapaturmavakuutus/ Fri, 02 Dec 2022 11:02:31 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17352 Tapaturmavakuutus jokseenkin unohdettu vakuutus, joka voi kuitenkin tapaturman sattuessa osoittautua arvokkaaksi turvaksi.

Artikkeli Tapaturmavakuutus – tärkein, mutta samalla myös unohdetuin vakuutus luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Kaupallinen yhteistyö: POP Vakuutus

Vakuutukset ovat olleet tämän blogin eräänlainen kivijalka jo vuosien ajan. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, sillä oikein hankitut ja mitoitetut vakuutukset ovat yksi tapa rakentaa omaa taloudellista turvaa.

Tämän blogin syövereissä on jo vuosien varrella esitelty autovakuutus, matkavakuutus sekä kotivakuutus. Sen sijaan tapaturmavakuutuksesta sisältöä ei ole tullut oikeastaan lainkaan, mikä osaltaan kertoo ehkä jotain ihmisten asennoitumisesta tapaturmavakuutukseen.

Tapaturmavakuutus blogi

Materia vakuutetaan, mutta entäs ihmiset?

Hyvin usein huomaan itsekin erilaisissa kahvipöytäkeskusteluissa, että ihmiset osaavat luetella esimerkiksi autovakuutuksensa päällimmäiset ehdot vaikka unissaan. Samoin autojen kohdalla mietitään hyvinkin tarkkaan vakuutuksen yksityiskohtia, kuten tarvitseeko ajoneuvolle ottaa myös tuulilasikaskoa käyttöön.

Sen sijaan ihmisiin liittyvät vakuutukset pääsevät jostain käsittämättömästä syystä unohtumaan helposti. Vakuutuksia ei muisteta aina ottaa lainkaan tai joissakin tapauksissa vakuus on, mutta se on jäänyt niin sanotusti päivittämättä tämän hetken tilanteeseen sopivaksi. Lisäksi on myös niitä tapauksia, että vakuutus on olemassa, mutta sitä ei tilanteen tullen muisteta hyödyntää.

Tapaturman määritelmä

Jotta voimme sukeltaa tarkemmin tapaturmavakuutuksen sisältöön, on hyvä lähteä liikkeelle perusteista. Miten tapaturma oikeastaan määritellään?

Tapaturma on äkillinen ja yllättäen sattunut tapahtuma, josta seurauksena on fyysiset vammat. Tapaturma sattuu aina odottamatta ja jostain ulkoisesta syystä. Yleisimmät mielikuvat tapaturmista liittyvät liukastumiseen, kompastumiseen tai putoamiseen. Näiden lisäksi tapaturmiin voidaan laskea myös

  • hukkuminen
  • sääolosuhteista johtuvat vammat kuten paleltumiset, lämpöhalvaukset ja auringonpistokset
  • erilaiset myrkytykset, kuten kaasun tai syömisen kautta

Toisaalta tapaturmalla on myös melko tarkatkin raamit, jotka on hyvä sisäistää ennen tapaturmavakuutuksen ottamista. Tapaturmavakuutus ei nimittäin kata vammaa, haittaa tai kuolemaa jos:

  • tapaturman aiheuttaa vakuutetulla oleva sairaus, vika tai vamma
  • tapaturma on tullut vakuutetun itsemurhasta tai itsemurhayrityksestä
  • lääkinnällisiä hoitovirheitä, elleivät ne ole sattuneet korvattavan tapaturman hoitamisesta

Miten tapaturmavakuutus auttaa?

Tapaturmavakuutus on vuorostaan vapaaehtoinenvakuutus, joka on voimassa kellon ympäri. Sama vakuutus kattaa sinulle sattuneet tapaturmat töissä, koulussa, vapaa-ajalla ja mahdollisesti myös harrastuksissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että ensisijaisesti tapahtumapaikan oma vakuutus auttaa kyseisessä tilanteessa.

Esimerkiksi töissä tapahtuneet tapaturmat ovat työnantajan lakisääteisen vakuutuksen alla, samoin kuin vaikkapa kouluilla tai lisenssin omaavilla harrastuksilla on omat vakuutukset. Toki näissäkin tapauksissa voi valitettavasti tulla eteen yllätyksiä, esimerkiksi etätyössä sattuneiden tapaturmien kanssa.

Tästä huolimatta tapaturmavakuutus on kullanarvoinen kaveri arkeen, sillä se auttaa meitä sellaisissa tilanteissa, missä meille sattuu vammoja tuottava odottamaton vahinko. Vakuutuksen kautta saadaan vamman hoitamiseksi tarpeelliset tutkimukset ja hoidot, jotka lääkäri on määrännyt.

Tapaturmien ehkäisyverkoston Kotitapaturma.fi:n mukaan 80 prosenttia kaikista tapaturmista sattuu kotona. Tämä on hyvä muistaa myös tapaturmavakuutusta ottaessa, eli vaikka sinulla olisi vakuutukset niin sanotusti kunnossa työpaikalla tai koululla, todennäköisimmin vahinko sattuu kuitenkin kotiolosuhteissa, jossa vakuuttaminen on yleensä sinun itsesi harteilla.

Tapaturmavakuutus on voimassa myös ulkomailla, joskin on kuitenkin hyvä sisäistää, ettei tapaturmavakuutus ole yksin kuitenkaan sama asia, kuin perinteinen matkavakuutus. Se ei esimerkiksi korvaa matkalla sairastumista, matkan peruuntumista ja keskeytymistä tai matkalta myöhästymistä.

Tapaturmavakuutuksen korvaukset

Tapaturmavakuutuksissa on käytössä kolme erilaista turvaa, joiden avulla korvauksia tilanteen tullen maksellaan. Näitä ovat:

  • Tapaturman hoitokulut (5 000 – 20 000 euroa)
  • Tapaturman aiheuttama pysyvä haitta (0 – 200 000 euroa)
  • Tapaturman aiheuttama kuolema (0 – 100 000 euroa)

Suluissa näkyvät summat ovat POP Vakuutuksen tapaturmavakuutukseen liittyviä vakuutuksen enimmäiskorvauksia. Yhden sattuneen tapaturman hoitokulut valitaan 5 000 ja 20 000 euron väliltä, mutta tapaturman aiheuttava pysyvä haitta tai kuolema voidaan joko sulkea vakuutuksesta kokonaan ulos, tai korvauksen voi asettaa 100 000 tai 200 000 euroon asti.

Tapaturmavakuutusta hankkiessa on hyvä pitää mielessä se, että vaikka summat kuulostavatkin helposti hyvin suurilta, niin toisaalta tapaturmien kanssa korvaukset liikkuvat valitettavasti usein tuolla tasolla. Tapaturman aiheuttama pysyvä haitta voi olla esimerkiksi sormien amputaatiota, mikä vaikuttaa jokaisen elämään merkittävästi.

Korvaus maksetaan yleisten haittaluokitusten mukaan, joihin voit tutustua Finlexin sivuilta. Esimerkkinä jos korvaussumma on 100 000e ja peukalo tarvitsee amputoida, peukalon amputaatio on haittaluokituksen 4 mukaan 20 prosenttia, eli tapaturmavakuutus korvaa 20 000 euroa. Haittaluokituksista johtuen summien kannattaa olla riittävän isoja.

Kuoleman kohdalla on hyvä muistaa aina se, että mikään raha ei koskaan ole riittävä hengen menetyksestä. Kuolemasta saatu korvaus voi kuitenkin auttaa esimerkiksi hautajaiskustannusten tai arkisten menojen kattamisessa. Lisäksi tapaturmavakuutus auttaa, jos omainen joutuu olemaan kuolemasta johtuen pidempään poissa töistä tai tämä jää yksin isojen kustannusten kanssa, kuten vaikkapa kahdelle aikuiselle mitoitetut asunnon kulut.

Mihin asti riittävät liittojäsenyydet tai luottokortit?

Yleinen argumentti tapaturmavakuutuksen hankkimista vastaan tulee siitä, ”minullahan on jo ammattiliiton jäsenyyden kautta tuleva vakuutus, mihin tarvitsen enää erillistä tapaturmavakuutusta?”

Erilaisten liittojäsenyyksien tai luottokorttien kautta saatavat vakuutukset ovat varmasti tyhjää parempia, mutta niiden sisältämät korvaukset vahingon sattuessa on hyvä selvittää ennakkoon. Hyvin todennäköisesti niistä ei saa aivan yhtä laajaa tai kattavaa turvaa, mitä tapaturmavakuutus olisi samassa tilanteessa tarjonnut.

Aivan kuten aina tapaturmien kohdalla, tässäkin yhteydessä tulevat taas eurot esiin. Mitenkään tavatonta ei ole sekään, että nämä erilaiset muun palvelun mukana tulevat kylkiäisvakuutukset eivät pidä sisällään järin suuria rahallisia korvauksia. On kuitenkin hyvä muistaa, että erilaiset leikkaushoidot maksavat pienimmilläänkin tuhansia euroja. Esimerkiksi tapaturmassa hajonneen polven tai nilkan operointi yksityisellä lääkäriasemalla voi maksaa jopa yli 10 000 euroa.

Mitä tapaturmavakuutus korvaa ja mitä ei?

Tapaturmavakuutuksen kautta korvataan ne tapaturmasta syntyneen vamma, jotka lääkäri on määrännyt hoidettavaksi. Hoitokuluja maksetaan siihen euromäärään asti, mitä olet tapaturmavakuutuksesi asettanut. Mitä suuremmaksi hoitokulut laitetaan, sitä todennäköisemmin vakuutus korvaa kaikki tapaturmasta aiheutuneet kustannukset.

Tapaturmasta aiheutuneita kustannuksia voivat olla esimerkiksi:

  • lääkärin määräämät hoito- ja tutkimuskulut sekä lääkkeet
  • sairaalan hoitopäivämaksut
  • kohtuulliset matkakulut tapaturmaan liittyviin tutkimuksiin ja hoitoihin
  • leikkaus- ja kipsaushoidon jälkeistä fysikaalista hoitoa

Tapaturmavakuutuksen kautta korvausta on mahdollista saada niin julkisen kuin myös yksityisen puolen hoidon kustannuksista. Tämä on tärkeä lisä, sillä julkinen terveydenhuolto ei ole näinä päivinä ollut kovin nopean ja tehokkaan hoidon maineessa, joten vakuutukset ovat eräänlainen ”ohituskaista” nopeamman hoidon pariin.

Vastaavasti taas toiseen suuntaan, tapaturmavakuutus ei tietenkään kata aivan kaikkea tapaturman varjolla tapahtuneita menetyksiä tai tappioita. Tapaturmavakuutus ei esimerkiksi sisällä:

  • tapaturman yhteydessä kadonnutta irtaimistoa, kuten silmälaseja tai kuulolaitteita
  • tapaturmasta aiheutuneita ansionmenetyksiä
  • tapaturman aiheuttamia välillisiä kustannuksia, kuten ruoka-, puhelin- tai saattajan kustannuksia

POP Vakuutus ja tapaturmavakuutus

POP Vakuutus on toiminut blogini vakuutusaiheisena yhteistyökumppanina jo vuodesta 2018. Yhteistyömme suurin hedelmä on monille jo tutuksi käynyt INSSIN-alennuskoodi, jolla saatte 25 euron alennuksen kaikista POP Vakuutuksen vapaaehtoisista vakuutuksista.

Koska POP Vakuutuksen repertuaariin kuuluvat myös tapaturmavakuutukset ja tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen vakuutus, luonnollisesti tuttu alennuskoodi toimii myös tapaturmavakuutusta ostaessa. Sen avulla saakin melko hyvän prosentuaalisen alennuksen vakuutukseen, sillä vakuutuslaskurilla leikkiessäni oman tapaturmavakuutukseni hinta liikkui muutamista kympeistä aina reiluun 150 euroon asti vuodessa.

Vakuutuksen hintaan liittyen POP Vakuutus tarjoaa vielä tällä hetkellä herkullista porkkanaa kampanjan muodossa. Juuri alkaneessa kampanjassa 1.12.2022-1.1.2023 välillä otettuihin tapaturmavakuutuksiin tai matkavakuutuksiin saa 20 prosentin alennuksen. INSSIN-koodia ei tosin voi yhdistää kampanjatarjoukseen, mutta voit hyödyntää sitä normaalisti esimerkiksi auto- tai kotivakuutuksessa.  

Tapaturmavakuutuksen hankkiminen on poikkeuksellisen helppoa. Sinulta kysytään vakuutusta ottaessa lähinnä nimesi, henkilötunnuksesi ja osoitteesi sekä asutko Suomessa ja onko sinulla Kela-kortti. Voit myös vaikuttaa tapaturmavakuutuksen alkamisajankohtaan. Yleisimmin se laitetaan voimaan välittömästi, mutta sen voi myös ajoittaa lähitulevaisuuteen.

POP Vakuutus tapaturmavakuutus kokemuksia

Tämän jälkeen tuleekin kaikista eniten omaa pohdintaa vaativa osio, eli valitaan itselle omaan elämäntilanteeseen parhaiten soveltuvat korvaussumat. POP Vakuutuksen kohdalla valitaan kolme erilaista summa, jotka ovat siis tapaturman hoitokulut, pysyvä haitta ja kuolema.

Aivan kuten vakuutusten kohdalla tuppaa aina menemään, mitä isompaa turvaa ja mitä suurempia korvauksia vahingon sattuessa haluaa, sitä korkeammaksi vakuutuksen hinta nousee. Sen takia näitä valintoja on hyvä pohtia hetki ja miettiä mitkä niistä soveltuvat omaan tilanteeseen parhaiten.

Tapaturmavakuutus kokemuksia

Laitoin huvikseni laskuriin kaikista kattavimman paketin, eli tapaturman hoitokuluihin 20 000 euroa, pysyvään haittaan 200 000 euroa ja kuolemaan 100 000 euroa. Näillä valinnoilla oman tapaturmavakuutukseni hinnaksi tuli 164,36 euroa. Vakuutukselle jää siis hintaa reilu kolme euroa viikossa.

Toki tässäkin yhteydessä on hyvä mainita taas vakuutusten hankinnan perusteita. Jokainen vakuutusta hakeva henkilö saa aina käsiinsä yksilöllisen vakuutustarjouksen, joten hinnat voivat vaihdella hakijan mukaan. Minulle laskettu tapaturmavakuutus on mitoitettu 29-vuotiaalle espoolaiselle miehelle.

Miksi valita juuri POP Vakuutuksen tapaturmavakuutus?

Vielä loppuun haluan nostaa pari muutakin syytä valita tapaturmavakuutus nimenomaan POP Vakuutuksen kautta. POP Vakuutus mainostaa omaa tapaturmavakuutustaan kolmella väkevällä bullet pointilla:

  1. tapaturmavakuutus takaa nopean hoitoon pääsemisen asiantuntevaan hoitopaikkaan
  2. POP Vakuutuksen kautta tapaturmavakuutus on aina ilman omavastuuta
  3. POP Vakuutuksen tapaturmavakuutus on voimassa myös matkoilla ympäri maailman

Käytännössä homma toimii siis siten, että tapaturman sattuessa ollaan yhteydessä vakuutusyhtiön OmaPalveluun, josta saa jatko-ohjeet toimenpiteisiin. POP Vakuutuksen tapaturmavakuutuksessa ei ole ollenkaan omavastuuta, jolloin vakuutusyhtiöön kannattaa ottaa aina yhteys tapaturman tullen.

Tapaturmavakuutuksiahan voi hankkia koko perheelle, joskin jokainen henkilö tulee muistaa vakuuttaa erikseen. POP Vakuutuksen tapaturmavakuutus kattaa alle 17-vuotiaiden kilpaurheilun ja harrastetoiminnan tapaturmavakuutuksessa ilman lisäkuluja.

POP Vakuutus sai hiljattain erinomaiset asiakaspalautteet EPSI Rating Vakuutus 2022 -tutkimuksessa. Asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan POP Vakuutuksella alan asiakasuskollisimmat ja hinta-laatusuhteeseen tyytyväisimmät asiakkaat.

Tutustu täältä POP Vakuutuksen tapaturmavakuutukseen ja matkavakuutukseen.

Artikkeli Tapaturmavakuutus – tärkein, mutta samalla myös unohdetuin vakuutus luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Ovatko netin kyselypaneelit sittenkin huijausta? – Sain uudet bannit https://inssinosingot.fi/2022/11/netin-kyselypaneelit-huijausta/ https://inssinosingot.fi/2022/11/netin-kyselypaneelit-huijausta/#respond Sun, 27 Nov 2022 03:46:00 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17326 Sain jälleen yhdet yllättävät bannit erääseen netin kyselypaneeliin, joka sai minut pohtimaan paneeleihin osallistumisen kannattavuutta.

Artikkeli Ovatko netin kyselypaneelit sittenkin huijausta? – Sain uudet bannit luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Meikäläinen on kirjoittanut tähän blogiin vuosien varrella useammankin julkaisun aiheesta internetin kyselypaneelit. Aihe liippaa melko likeltä ja mukavasti sijoitusblogia, sillä nämä nettipaneelit ovat tarjonneet melko helpon tavan tehdä itse kullekin erilaisia lisätuloja.

Netin kyselypaneelien perusidea on simppeli. Osallistut kyselytutkimuksiin, vastaat paneelissa esitettäviin kysymyksiin, saat oikein tehdystä suoritteesta tilillesi pisteitä ja näitä pisteitä voi vaihtaa verkkokauppojen lahjakortteihin. Simppeliä, eikö?

Ajatuksena tämä on kaunis, mutta pinnan alla jyskyttää kuitenkin erilaisia ongelmia, joista ajattelin tässä blogikirjoituksessa teille kertoa.

Netin kyselypaneelit huijaus

Aiheesta ollut puhetta jo aiemminkin

Olen kirjoittanut puolitoista vuotta sitten tähän blogiin kokemuksiani netin kyselypaneeleista, ja olen aloittanut artikkelin seuraavilla sanoilla:

Viimeisten vuosien aikana olen vähän kokeilun vuoksi lähtenyt testaamaan erilaisia nettikyselypaneeleita, sillä minua kiinnosti tietää, kuinka paljon niistä voi tienata rahaa ja kuinka helposti. Googlailemalla on vaikea saada irti todellisia faktoja, sillä suurin osa aiheen ympärillä pyörivistä julkaisuista sisältää enemmän tai vähemmän värikynää.

Minkä takia monet julkaisut sisältävät sitten väritettyä tietoa? Syy on aika simppeli. Hyvin moni julkaisija saa jonkinlaista rahallista korvausta siitä, jos käyttäjä innostuu artikkelin tai blogikirjoituksen perusteella avaamaan tilin näihin paneeleihin. Samasta syystä paneelit itse tykkäävät maalata isolla pensselillä. Miksipä sitä ei heittäisi vähän kalajuttua tai Lapin lisää mukaan, jos sitä kautta saa helpommin ihmisiä mukaan ja itselleen paksummat tuotot.

Käydään sekin heti tässä alussa läpi suoraan. Myös minä saan näistä kyselypaneelien esittelystä hyötyjä itselleni. Ne ovat joko pisteitä kyselypaneeleihin tai vaihtoehtoisesti suoraan euroja. Tästä huolimatta en kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi ihmeessä värittää noita summia, tai kehua palveluita kritiikittömästi. Se on aika naurettavaa, sillä moni huomaa tulleensa vedätetyksi liittymisen jälkeen, kun pisteitä ei välttämättä tipu luvattuun tapaan.

Tässä artikkelissa aion esitellä teille rehellisesti miten paljon olen itse tienannut kyselypaneelien avulla ja minkälaisia kokemuksia minulla on nettikyselyistä parin vuoden kokemuksella. Käyn läpi myös sitä, mihin olen itse omia lahjakorttejani käyttänyt. Tavoitteena tällä artikkelillani olisi olla internetin ”raatorehellisin” nettikyselyistä kokemuksia yhteen niputtava julkaisu. Katsotaan miten se onnistuu.

Kopioin katkelman tämän artikkelin alkuun siitä syystä, että juuri edellä mainitut asiat ovat jälleen kerran pinnalla. Näistä nettipaneeleista on netissä melko vähän sisältöä, ja se vähäinen sisältö mitä täältä löytyy, on yleensä melko kauniisti kuvattua asiaa palveluiden käytöstä.

Kehuminen johtuu usein siitä, että toimijoilla (kuten minullakin) on mahdollisuutta tehdä rahaa suosittelemalla paneeleita käyttäjille. Homma toimii siis sillä kaavalla, että minä jaan suosittelulinkkiä, jonka kautta palvelun aktivoineet jäsenet tuovat tililleni lisää pisteitä. Monella kyselypaneelilla palvelussa on tämäntapainen ominaisuus tarjolla kaikille jäsenille, eli se ei koske vain meitä ”vaikuttajia”.

Ensimmäiset bannit tulivat yllätyksenä

Kyselypaneeleita olen täyttänyt ensimmäistä kertaa jo viime vuosikymmenen puolella, mutta koronapandemia ja siitä aiheutunut lockdown sai minut innostumaan aiheesta entistä syvemmin. Olen hankkiutunut jäseneksi lähes kaikkiin internetin paneeleihin ja seurannut niiden toimintaa sekä tienaamismahdollisuuksia palvelussa.

Ensimmäiset potkut kyselypaneelista sain jo vuonna 2021, kun *Norstatpanel* potki allekirjoittaneen ulos paneelistaan täysin yllättäen. Huomasin bannivasaran käytön pienellä viiveellä, eli yritin kirjautua sisään tililleni, mutta tunnukset eivät toimineet. Aspasta kysymällä selvisi se, että olen saanut porttikiellon palveluun. Norstatpanelin mukaan olin täyttänyt kyselyitä epäilyttävän nopeasti.

En saanut Norstatpanelilta palautetta siitä, että kyselyni olisivat varsinaisesti huonosti täytettyjä, vaan liian nopeasti. Kun kyselystä toiseen suoriuduin maliin asti keskivertoa nopeammin, niin automaatti jäädytti tilini. Tästäkään ei järin selvästi edes informoitu allekirjoittanutta, vaan huomasin asian kun koitin pitkän tauon jälkeen kirjautua palveluun. Tämän jälkeen olin Norstatpaneliin yhteydessä, jonka jälkeen he selittivät minulle potkujen taustat, eivätkä ole huolineet allekirjoittanutta takaisin jäseneksi.

Käytännössä se kuoppa johon lankesin liittyi vastausten nopeuteen. Norstatpanel seuraa kauanko keskimäärin käyttäjät vastaavat kyselyihin, ja jos joku vastaaja pistää silmiin liian nopeana, suljetaan tämän tili ilman ennakkovaroitusta. Jälleen kerran esimerkkitapaus siitä, minkä vuoksi kaikki lahjakortit sun muut kannattaa nostaa palvelusta ulos heti niiden täytyttyä.

Ennen kuin tilini jäädytettiin, minulle oli ehtinyt kertyä lahjakorttiin oikeuttava määrä pisteitä tililleni, jotka kuitenkin jäivät lopulta nostamatta, koska tilille ei enää päässyt. Toisin sanoen olin täyttänyt kyselyitä, mutta palkinto jäi lopulta saamatta.

Toiset bannit yhtä yllätyksellisesti

Toinen porttikielto pääsi niin ikään yllättämään meikäläisen. Erityisen harmillisen banneista teki se, että ne tulivat *M3Panelista*, eli siitä paneelista, johon liityin aikoinaan ensimmäisenä. Kerkesin olla paneelin jäsenenä noin neljä vuotta, ennen kuin tilini jälleen kerran jäädytettiin.

Tässäkin yhteydessä porttikiellon avain oli täysi yllätyksellisyys. Tilini toimi normaalisti, eli pääsin kirjautumaan sisään ja katsomaan tilini saldoa. Suosittelupalkkiot juoksivat normaaliin tapaan, mutta ihmettelin samaan aikaan hieman sitä, etten saa enää kutsuja uusiin kyselyihin. En kuitenkaan kiinnittänyt asiaan silloin sen suurempaa huomiota.

Asioiden laita lähti paljastumaan siinä kohti, kun halusin vaihtaa palvelusta kertyneet pisteet lahjakorteiksi. Kaikki sujui niin pitkään hyvin, kunnes tuli tilausprosessin viimeinen ”lähetä tilaus” -nappula vastaan. Nappulan painaminen palautti sivulle herjan, joka kertoi minulle ettei tällä tilillä voi tilata nyt lahjakortteja, ota yhteys asiakaspalveluun.

Tein työtä käskettyä ja laitoin lyhyen viestin M3Panelin asiakaspalveluun, että miksi tilini on suljettu tai en voi tilata lahjakortteja pisteilläni. Sain melko pian aspasta takaisin seuraavanlaisen viestin.

Thank you  for your mail.

Unfortunately, your account has been closed as we suspect that you have breached our terms and conditions.

You can read more about our terms and conditions here.

Viesti on hauska. Siinä kerrotaan, että paneeli epäilee minun tehneen sääntörikkomuksen. Varsinaista rikettä ei kerrota, mutta minulle lyödään linkki palvelun pitkiin käyttöehtoihin, jotka ovat kaiken huipuksi vielä kirjoitettu tanskaksi. Mitään vinkkiä prosessin etenemisestä tai muista asioista ei tietenkään kerrota.

Laitan asiakaspalveluun uuden viestin, jossa kysyn M3Panelilta sitä, minkä takia te epäilette sääntörikkomusta kohdallani, pitääkö minun antaa jonkinlainen vastine astiasta ja miten prosessi tästä etenee, eli onko tiliä enää mahdollista saada auki. Tähän sain melko pian uuden vastauksen.

You have been collecting points by referencing 160 ”friends” in total,  which is without doubt an abuse of our services. You have been taking advantage of this feature way too many times, which does not collide with our terms and conditions.

We cannot reopen your account and consider the case as being closed.

Tämä vastaus oli siinä mielessä parempi, että se otti enemmän kantaa asioihin. Bannien perimmäinen syy oli siis siinä, että olin kutsunut ”liikaa” tai epäilyttävän paljon porukkaa mukaan paneeliin. Samalla varmistui se, että saamani kakku on elinkautinen ilman valitusoikeuksia, eli tililleni kertyneet pisteet ovat jälleen kerran mennyttä kamaa.

Hauska juttu on kuitenkin se, että minulle aiemmin linkitetyissä käyttöehdoissa ei mainita sanallakaan suosittelupalkkioita tai niihin liittyviä sääntöjä. Eli en ihan suoraan nyt hyväksy omaa sääntörikettäni, mutta kuten sanoin, valittamisen sijaa minulla ei ole.

Kyselypaneelien ongelma – bannit voi tulla koska vain

Kaksi yllä esittelemääni kokemusta ovat hyvä esimerkki siitä, että kyselypaneeleissa tienaaminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin mitä paneelit itse antavat ymmärtää. Käytännössä tilanne on se, että jos alat olla liian tehokas tai liikaa tienaava kyselyiden täyttäjä, sinut voidaan sulkea palvelusta ulos koska vain.

Norstatpanelin puolelta toisaalta ymmärrän linjauksen. Kyselypaneelit myyvät yrityksille omaa palveluaan, jossa on tuhansia kyselyiden täyttäjiä. Jos käyttäjät tekevät huolimatonta työtä, paneelin asiakasyritys ei saa palvelusta mitään lisäarvoa ja paneelin liiketoiminta vaikeutuu.

Toisaalta myös jatkuvat lupailut ”jopa satojen eurojen kuukausituloista” pitävät huolen siitä, että paneeleihin on todellakin tunkua. Kyselypaneelin toiminta ei kaadu siihen, jos sieltä potkii välillä muutaman käyttäjän ulos, sillä jäljelle jää tuhansia käyttäjiä.

Saako kyselypaneelilla tienata?

M3Panelin kohdalla en sen sijaan ymmärrä perimmäistä ongelmaa. Käytännössä olen suositellut palvelua 160 kyselypaneeleista kiinnostuneelle käyttäjälle ja saanut siitä M3Panelin lupaaman palkkion. Miten ihmeessä liian aktiivinen suosittelutoiminta voi olla yritykselle haitallista?

Täytyy myös muistaa se, että M3Panel maksaa minulle suosittelupalkkiota vain ”hyvistä käyttäjistä”, jotka oikeasti täyttävät annettuja kyselyitä. Niin sanotuista ”haamukäyttäjistä”, jotka vain rekisteröityvät palveluun täyttämättä kyselyitä eivät tuota myöskään minulle mitään.

Ehkä tuossa on perimmäisenä ongelmana ollut se, että sain kyselypaneelin tililleni melko helposti ja vaivattomasti pisteitä, joilla sain ”ilmaisia” lahjakortteja tasaisin väliajoin. Ilkeästi sanottuna ongelma taisi olla se, että joku pääsi oikeasti tienaamaan kyselypaneeleilla.

Minulla on pieni epäilys siitä, että kyselypaneelit laskevat aika pitkälti sen varaan, etteivät paneelien jäsenet jaksa koskaan vaihdattaa keräämiään pisteitä lahjakorteiksi, jolloin paneelit saavat niin sanotusti ilmaista työvoimaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyselyistä maksetaan usein alle euroa per kysely, jolloin yhden lahjakortin hankkimiseen tulee täyttää kymmeniä kyselyitä. Moni väsyy ennen kuin lahjakortti on saavutettu.

Aikoinaan kun kirjoitin tähän blogiin bannikokemuksistani Norstatpanelin kanssa, kyseinen blogikirjoitus oli päätynyt jotain reittiä pitkin Norstatpanelin tietoisuuteen asti. Norstatpanel oli etsinyt jotain kautta allekirjoittaneen puhelinnumeron ja sieltä päin soitettiin minulle. Puhelu oli vähän erikoinen, heille blogikirjoitukseni ei kuulemma ollut ongelma, mutta siitäkin hyvästä he halusivat soittaa minulle ja jutella.

Kyseisestä juttelusta minulle ei jäänyt ihan hirveästi käteen, muuta kuin että puhelimen toisessa päässä ollut kaveri vähän möläytti minulle, ettei näitä kyselypaneeleita ole varsinaisesti tarkoitettu tienaamiseen. En viitsinyt lähteä muuten hyvähenkisessä puhelussa haastamaan tätä näkemystä, mutta kieltämättä mietin hieman sitä, mikä näiden kyselyiden täyttämisen pointti sitten olisi?

Se on kuitenkin raaka fakta, että ihmiset antavat näille paneeleille kahta asiaa: omaa aikaansa, sekä omia mielipiteitään. Molemmat ovat arvokasta ”pääomaa”, joita mielestäni ei kenenkään kannata luovuttaa toiselle ilman mitään vastapalvelusta.

Ovatko kyselypaneelit huijausta?

Otsikon kysymys on hyvä, mutta minulla ei ole siihen vastausta. Ihan jo siitäkin syystä, että termi ”huijaus” voidaan mieltää niin monella eri tavalla.

Kieltämättä omat mielikuvani kyselypaneeleista ovat tällä hetkellä melko harmaat. Norstatpanelin bannit pystyin vielä jotenkin ymmärtämään, mutta M3Panelin porttikielto oli huomattavasti isompi märkä rätti omille kasvoilleni. Pidin paneelista, se oli laadukas ja mukava käyttää sekä se myös tuotti minulle melko hyvin paneelituloja. Itse asiassa se oli oma suosikkini kaikista näistä paneeleista.

Onhan se kuitenkin aika paha merkki, jos paneeleista voidaan potkia koska vain ulos mitä erilaisimmin verukkein, jolloin kyselyiden täyttäjä jää tyhjin käsin. Tilannehan on vähän sama, kuin olisit kuukauden töissä ja juuri ennen palkkapäivää saisit duunista kenkää vähän hassulla verukkeella, eikä jo kertyneitä palkkoja suostuta potkuista johtuen maksamaan.

Jonkun verran kyselypaneeleissa närää aiheuttaa myös se, että vastailet kyselyssä useisiin kysymyksiin, mutta lopulta olet paneelin mukaan ulkona kohdeyleisöstä, joten et saa kyselystä tilillesi lainkaan pisteitä. Tai joskus kyselyn täyttämisen jälkeen paneeli jättää sinut palkitsematta kyselyn täytöstä, koska vastausten laatu ei heidän mukaansa ollut tarpeeksi korkealla.

Joka tapauksessa kyselypaneeleilla olisi tässä hyvä paikka myös kehittää omaa toimintaa. Sen sijaan, että jaetaan suoria punaisia kortteja, olisi varmasti molemmille osapuolille kannattavampaa ottaa kuvioihin myös keltainen kortti varoituksen merkiksi. Tällä hetkellä pelikentältä lentää ensikerrasta ulos.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Artikkeli Ovatko netin kyselypaneelit sittenkin huijausta? – Sain uudet bannit luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
https://inssinosingot.fi/2022/11/netin-kyselypaneelit-huijausta/feed/ 0
Uuden television hankinta – mitä asioita huomioin TV:n hankinnassa? https://inssinosingot.fi/2022/11/uuden-television-hankinta/ Fri, 18 Nov 2022 15:52:44 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17312 Tänään asiaa television hankintaan liittyvästä projektistani, mikä kiteyttää yhteen aika hyvin myös omaa suhtautumistani kuluttamiseen.

Artikkeli Uuden television hankinta – mitä asioita huomioin TV:n hankinnassa? luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Kaupallinen yhteistyö: Kuluttaja

Säästämisen ohella myös kuluttaminen on saanut tässä blogissa säännöllisesti palstatilaa vuosien varrella. Itse en osaa nähdä loppujen lopuksi kovin suurta pesäeroa säästämisen ja kuluttamisen välillä, sillä hyvin usein säästäminen vaatii kuitenkin loppupeleissä jonkinlaista kuluttamista.

Koen olevani melko vaativa kuluttaja. Ostan tavaroita melko harvoin, ja ehkä juuri siitä syystä olen melko aktiivinen vertailija, kilpailuttaja ja muuten vain asioita tutkiva. Hyvin harvoin ostan tuotteita sillä periaatteella, että marssin lähimpään kauppaan ja nappaan sieltä minua kiinnostavimman tuotteen. Lähes aina tulee vaistomaisesti googlattua tuotteesta asiakasarviointeja, kokemuksia sekä verrattua sen hintaa muihin kauppoihin.

Tänään ajattelin kertoa teille television hankintaan liittyvästä projektistani, mikä kiteyttää mielestäni aika hyvin myös omaa suhtautumistani kuluttamiseen.

Uuden television hankinta

Nykyinen televisio: käytettynä ostettu ja 10 vuotta vanha

Artikkelin päätähtenä saa toimia allekirjoittaneen nykyinen ”päätelkkari”, eli olohuoneessamme sijaitseva televisio. Laite on ollut minulla noin kuusi vuotta, eli perstuntumalta heitettynä melko pitkään television mittakaavassa. Kaiken huipuksi laite tuli minulle käytettynä, eli television todellinen ikä on vieläkin hurjempi.

Televisioni on merkiltään Samsung ja siitä löytyi pienen etsimisen jälkeen mallinumero LE40B555. Olisin heittänyt lonkalta, että televisio on vajaa kymmenen vuotta vanha, mutta googlaaminen paljasti laitteen tulleen noin vuosina 2009–2010 – reilusti yli kymmenen vuotta vanha laite siis kyseessä.

Pienenä hämmennyksenä minulle tuli myös se, että televisiossa on tuumia lopulta vain 40. Muistini mukaan ostin laitteen 42 tuuman kokoisena, voi olla että oma muistini tekee tepposet, tai sitten television minulle myynyt sukulainen on puhunut omiaan. Noh, eipähän tuo seikka maailmaa kaada, vaikkakin tässä on taas hyvä esimerkki siitä, että käytettyjen laitteiden kanssa saattaa törmätä mihin vain.

Kaikesta huolimatta televisio on selvinnyt meillä käytössä erinomaisesti. Chromecastia hyödyntämällä laitteeseen on ollut helppo peilata suoratoistopalveluita, jolloin laitteen korkea ikä ei ole näkynyt oikeastaan yhtään missään. Laite on myös kestänyt kolme muuttoa ehjänä.

Kipinä uuden television hankinnalle

Tavallisesti kun ostan uutta elektroniikkaa, ostan sitä oikeaan tarpeeseen. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että nykyinen laite on joko vetelemässä viimeisiään tai jopa jo päästänyt viimeisen pihauksensa. Tästäkin minulla on parit hyvät esimerkit, jotka olen blogissa taannoin esitellyt.

Tällä hetkellä kartoitan läppärin hankintaa, sillä kuten teille elokuussa kerroin, nykyisessä läppärissäni on kiusallinen vika. Läppäristä hajosi näytön sarana, minkä takia laite ei enää mene kiinni. Muuten tietokone toimii täydellisesti, eli vika ilmenee lähinnä reissuihin lähdettäessä, kun läppäriä ei saa enää asetettua reppuun. Ehkä juuri tästä syystä en ole saanut vieläkään aikaiseksi uuden tietokoneen hankintaa, vaikka vaihtoehtoja olen kartoittanut jo useasti.

Vastaavasti taas tilanteissa, joissa laite hajoaa oikeasti, teen tarvittaessa peliliikkeeni rivakastikin. Kaksi vuotta sitten pudotin puhelimeni lattialle, ja siitä särkyi näyttö. Käytän puhelinta päivittäin, joten kävin vielä samana viikonloppuna hakemassa itselleni uuden ja ehjän laitteen.

Moni kaveri ihmetteli tuolloin sitä, että miksen kitkutellut rikkinäisen laitteen kanssa paria kuukautta, jolloin edessä olisi ollut Black Friday -tarjoukset. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos laitetta käyttää päivittäin, niin mieluummin hakee piakkoin uuden. Jos laitteella pystyy kitkuttelemaan kuukausien ajan, voidaan tällöin pohtia myös sitä, tarvitseeko sitä uusia sitten myöhemminkään.

Palataan televisioihin. Tällä kertaa oma laitteeni ei ole ollut hajoamaan päin, mutta perhepiirissä yksi televisio vetelee selvästi viimeisiään. Tällä perheenjäsenelläni ei ole intressiä hankkia uutta laitetta, vaan hän kyseli muilta joutilaita käytettyjä laitteita tämän pian sammuvan television tilalle.

Tässä kohti minulla syttyi se kuuluisa idealamppu päässä. Mitä jos pistäisin oman televisioni kiertoon ja hankkisin itselleni uuden? Tilanne on siinäkin mielessä mukava, ettei tuo viimeisiä vetelevä televisio ole kuitenkaan sammunut vielä kokonaan. Näin minulla on hieman pelivaraa ja aikaa etsiä itselleni sopivaa uutta laitetta rauhassa.

Lukuisat vaihtoehdot laittavat pään pyörälle

Kuten voitte ehkä jo päätellä vuosia vanhan laitteen käyttämisestä, allekirjoittanut ei ole minkäänlainen televisiokulinaristi. En ymmärrä televisioista oikeastaan mitään muuta kuin tuumakoon. Käytännön tasolla huomioni kiinnittyy helposti myös television käyttöliittymän helppokäyttöisyyteen. Sen suurempia speksejä minulla ei laitteille ole.

Olen käynyt elektroniikkaliikkeissä katselemassa televisiovalikoimaa muutamia kertoja, mutta harmillisesti niiltä reissuilta ei ole irronnut juuri mitään konkreettista. Mieleeni on jäänyt lähinnä se, että seinät ovat täynnä taulutelevisioita, ja hyvin usein erilaisia hintalappuja on esillä enemmän kuin itse laitteita. Maallikkona minun on hyvin vaikea löytää seinältä se laite, jonka hintalappu kiinnittää huomioni.

Ehkä juuri tästäkin syystä internetistä löytyvä sisältö on osoittautunut kullan arvoiseksi. Koen verkkokauppojen kautta laitteiden etsimisen huomattavasti helpommaksi kuin myymälässä asioimalla. Monista verkkokaupoista löytyy myös jonkinlaiset työkalut laitteiden väliselle vertailulle.

Kuluttaja-lehti testaa puolestasi

Monet kuluttajat ovat tottuneet seuraamaan erilaisia puolueettomia testejä, joiden pohjalta oman ostopäätöksen tekeminen mahdollisesti helpottuu. Suomessa perinteisesti yksi tunnetuimpia kuluttajatestejä ovat olleet erilaiset talvirengastestit, sillä moni autoilija haluaa valita autoonsa testivoittajat alle.

Sama periaate toimii myös elektroniikan parissa. Kotimainen Kuluttaja-lehti on tehnyt puolueettomia tuotevertailuja jo yli 50 vuoden ajan, ja nämä vertailut kattavat yllättävänkin laajan repertuaarin erilaisia tuotteita ja palveluita.

Kuluttajan vertailut eivät rajoitu pelkästään tuotteisiin, vaan erilaisia testejä tehdään myös esimerkiksi vakuutuksille, lainoille ja lainaturville. Tuotteiden osalta vertailut käsittelevät mm. ajoneuvoja, liikuntavarusteita, elektroniikkaa ja työkaluja. Jokaisessa vertailussa on mukana useita tuotteita eri valmistajilta useista eri hintaluokista.

Toisin kuin monissa muissa testejä tekevissä lehdissä, Kuluttaja ei ota tuotteita testattavaksi valmistajilta vaan ostaa ne kaupoista siinä missä tavalliset kuluttajatkin tekevät. Tämän lisäksi Kuluttaja ei myöskään julkaise mainoksia.

Kuluttajan tekemät laajimmat vertailut ovat maksumuurin takana. Tilaamalla Kuluttajan saa lukuoikeuden kaikkiin testeihin ja muihin sisältöihin, mutta testituloksia voi ostaa myös yksittäin noin vitosella per testi. Monista vertailuista löytyy myös jonkin verran materiaalia niin sanotulta ilmaispuolelta.

Kuluttajan televisiotesti

Tässä kohti kun television hankinta on omalta osaltani ajankohtainen, luonnollisesti oma mielenkiintoni kohdistuu Kuluttajan tekemälle televisiovertailulle. Vertailu on melko tuore, sillä se on julkaistu lokakuun lopussa.

Kuluttajan vertailu piti sisällään peräti 249 televisiota, joiden hinnat vaihtelevat noin 220 ja 4000 euron välillä. Merkkejä vertailussa oli mukana kuusi.

Varsinaisia testejä tehtiin monella eri saralla. Testeissä kiinnitettiin huomiota mm. laitteiden äänen ja kuvan laatuun, käyttömukavuuteen, liitäntöihin ja virittimiin sekä erilaisiin älytelevisioiden ominaisuuksiin. Näinä energiakriisin aikoina lukija saattaa olla kiinnostunut laitteiden sähkönkulutuksesta, jota testissä on niin ikään mitattu ja arvioitu.

Jotta näin laaja valikoima erilaisia ja eri hintaluokkia edustavia televisioita saadaan edes jonkinlaiseen helppoon vertailumuotoon, sivustolta löytyy omat työkalut, joilla televisiotestiin osallistuneita laitteita voi rajata esimerkiksi hinnan, valmistajan tai tuumakoon perusteella.

Vertailussa pärjänneiden laitteiden etsimistä helpottavat myös Testivoittaja- ja Hyvä ostos -merkit, joita parhaimmat tuotteet saavat vertailun jälkeen. Testivoittaja on Kuluttajan laboratoriotestissä parhaiten menestynyt tuote ja Hyvä ostos vuorostaan hinta-laatusuhteeltaan testin paras tuote. Näistä merkeistä etenkin jälkimmäinen tuntuu osuvan hyvin tarkasti siihen, minkälaisia tuotteita haluan itse ostaa.

Vaihtuuko meillä televisio?

Tätä artikkelia kirjoittaessa televisiomme ei ole vielä päässyt vaihtumaan. Koska välitöntä tarvetta television uusimiselle ei vielä ole, tässä kohti on hyvä kartoittaa vaihtoehtoja. Viimeistään siinä kohti kun lähipiirissä yksi televisio hiljenee, alkaa tämän jälkeen tapahtumaan huomattavasti enemmän.

Vaikka yleensä suhtaudun Black Friday -päivään vähän nuivasti, tänä vuonna tulen luultavasti katselemaan televisioihin liittyviä tarjouksia melko tarkalla silmällä. Jos sieltä löytyy vähänkin hyvältä tuntuva tarjous, saatan jopa tarttua siihen.

Artikkeli Uuden television hankinta – mitä asioita huomioin TV:n hankinnassa? luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Oman tehokkuuden lisääminen arjessa – 4 vinkkiä, joita käytän itse https://inssinosingot.fi/2022/11/oma-tehokkuus-arjessa/ https://inssinosingot.fi/2022/11/oma-tehokkuus-arjessa/#respond Sun, 06 Nov 2022 04:01:00 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17305 Tässä artikkelissa ajattelin jakaa teille muutaman vinkin oman tehokkuuden lisäämiseen omalta kokemuspohjaltani.

Artikkeli Oman tehokkuuden lisääminen arjessa – 4 vinkkiä, joita käytän itse luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Vaikka tämä blogi on pohjimmiltaan sijoitusblogi, tykkään välillä kirjoittaa tänne erilaisia itsensä kehittämiseen liittyviä julkaisuja. Aihe voi tuntua aluksi hieman irralliselta, mutta kyllä sieltä aika lyhyt ja selkeä aasinsilta löytyy myös blogini vakituisiin aiheisiin.

Itse tykkään liittää nämä pohdinnat yrittämisen alle, vaikka todellisuudessahan näitä voi hyödyntää kuka tahansa – oli tällä oma yritys tai ei. Vähän harmillisesti omaan tehokkuuteen liittyviä asioita ei käsitellä kovinkaan paljoa.

Näitä artikkeleja varten olen yrittänyt googlettaa aiheeseen keskittyviä artikkeleja, mutta niitä löytyy melko huonolla tuloksella. Artikkeleja on vähän ja niidenkin vähäisten laatu on mitä on. Lisäksi olisin kaivannut näitä vinkkejä jo peruskoulussa asti, mutta harmillisesti aihetta ei juurikaan käsitellä koskaan, ellei nyt satu osumaan aiheeseen kiinnostuneita opettajia.

Tässä artikkelissa ajattelin jakaa teille muutaman vinkin oman tehokkuuden lisäämiseen omalta kokemuspohjaltani.

Oma tehokkuus arjessa

Lähtökohdat: miksi oma tehokkuus kiinnostaa?

Alkuun on hyvä käydä hieman perusteita läpi. Minkä takia olen kiinnostunut omasta tehokkuudestani ja etenkin sen kehittämisestä?

Syy on melko simppeli. Haluan saada elämässä mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä. Sillä on ihan järkyttävän suuri ero lopputuloksen kannalta miten asioita tekee tai miten niihin suhtautuu. Sekin on vähän hiljainen fakta, että aina automaattisesti eniten tehnyt ei korjaa talteen sitä suurinta palkintoa.

Tästä minulla on ihan käytännön kokemusta jo mainitusta peruskoulusta asti. Muistan hyvin yhden kaverini ala-asteelta. Kyseinen kaveri oli varsin lahjakas koulussa, keskiarvo alkoi aina ysillä. Itse taas tuppasin olemaan noin kasin oppilas aina peruskoulusta lukioon asti.

Mainitsemastani kaverista minulle jäi joskus mieleen se, että hän ei omien sanojensa mukaan ollut edes järin innokas opiskelija. Hän ei käyttänyt opiskeluun aikaa juuri yhtään, mutta repi silti jatkuvalla syötöllä hyviä tuloksia. Esimerkiksi kokeisiin hän luki tavallisesti kertaalleen koealueen läpi, joka riitti jo kiitettäviin arvosanoihin. Minä vuorostani saatoin lukea koealueet useampaan kertaan läpi, mutta kaveria huonommilla lopputuloksilla.

Tällä kaverilla oli poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky. Hän seurasi opetusta muita poikia paremmin oppitunneilla, eikä hän osallistunut siihen normaaliin härväämiseen, mitä me muut harrastimme. Sama kaava jatkui myös kokeisiin kerratessa, eli yksi kerta huolellista läpikäyntiä hakkaa mennen tullen useamman kierroksen hätäiset ”hauki on kala” -tyyppiset hätäpänttäykset, johon ehkä itse sorruin.

Yritystoiminta kaipaa tehokkuutta

Mennään peruskoulusta nykyhetkeen. Olen huomannut oman yritystoimintani kanssa vähän samanlaista fiilistä. Käytän periaatteessa paljon aikaa omaan yritykseeni, mutta se ei välttämättä korreloi lopputuloksen kanssa. Mielestäni on vähän hölmön hommaa käyttää yrittämiseen paljon aikaa, jos se ei näy kuitenkaan lopputuloksessa.

Kuluneen vuoden aikana olenkin pyrkinyt kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä teen ja kuinka pitkään teen, sekä kuinka paljon se näkyy lopputuloksessa. Termillä ”lopputulos” voidaan tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa, mutta omalla kohdallani olen pitänyt lopputuloksena niin valmista ja jo julkaistua tekstiä, sekä tietenkin viivan alle kertyneitä euroja.

Tässä kohti on myös hyvä mainita se, että ainahan edellä mainittu kaksikko ei kulje käsi kädessä. Kieltämättä olen joskus vähän turhautunutkin siihen, että teen mielestäni paljon ja hyvää sisältöä, mutta se ei ole lopulta näkynyt kuitenkaan euroissa. Silloin joutuu käymään itsensä kanssa kehityskeskusteluja siitä, onko lopputulema sitten kuitenkaan ollut onnistunut.

Mihin oma tehokkuus katoaa?

Tätä artikkelia kirjoittaessani koitin miettiä eri asioita, mitkä ovat myrkkyä omalle tehokkuudelleni. Pienen pohtimisen jälkeen keksin kolme suurta teemaa, mihin hukkaan huomaamatta arvokkaita resurssejani.

  1. En tee asioita – läppäri on auki, mutta aika kuluu ”jonnin joutavaan tekemiseen”
  2. En tee asioita loppuun asti – aloitan ja teen, mutten viimeistele työtä
  3. Teen asioita, joista en saa lopulta sen suurempaa hyötyä

Kaikki kolme kohtaa ovat varmasti kaikille tuttuja, oli oma työ tai toimiala sitten mikä tahansa. Varmaan jokainen meistä on huomannut tehneensä joskus turhaa työtä, istunut läppärin ääressä koko päivän saamatta mitään aikaan tai tehnyt jotain, joka jääkin lopulta puolitiehen.

Entä millä tavalla pyrin välttämään edellä mainittuja tilanteita? Otetaan seuraavaksi muutamat vinkit, joilla pyrin omalta osaltani välttämään kyseisiin ansoihin astumista.

Vinkki 1: lopeta aloittaminen, aloita lopettaminen

Tämä hauska sanaleikki on oma epävirallinen mottoni työelämässä. Luonteeltani olen hieman sellainen, joka saa aikaan paljon ideoita ja tykkään niihin myös tarttua, mutta hyvin usein työ jää kuitenkin viimeistelemättä.

Minulla on esimerkiksi vähintään kymmeniä enemmän tai vähemmän aloitettuja, mutta aina yhtä viimeistelemättömiä artikkeleja. Olen siis käyttänyt niihin jopa tunteja aikaa, mutta kukaan ei pääse näkemään työni jälkeä, eikä toisaalta keskeneräiset luonnokset myöskään tuota minulle yhtään mitään.

Yleisimmin minulla jää jutut roikkumaan siitä syystä, että haluan tehdä liian viimeisteltyä ja liian pitkälle vedettyä työtä. Monien artikkelien kohdalla juttu olisi jo nyt julkaisuvalmis, mutta koska siitä puuttuu joku osa-alue, olen jättänyt julkaisun tekemättä. Sitten taas kun aikaa on käytössä rajallisesti, viimeistely pääsee helposti unohtumaan.

Pahimmillaanhan tällä tavalla tekstit pääsevät homehtumaan ennen julkaisuaan, eli pitkälle saattamisesta huolimatta niitä on vaikea laittaa enää myöhemmin julkaisuun asti. Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon vaikka se, että kirjoitin joskus vuonna 2017 Juha Sipilän hallituksessa olleiden ministerien osakesalkuista ja sisällöistä artikkelia, joka jäi viimeistelemättä. Vaikka käytin juttuun useita tunteja, ei artikkelista taida saada enää julkaisukelpoista.

Ongelma tuntuu vaivaavan pahiten tätä juuri lukemaasi Inssin osingot -sijoitusblogia, jossa hion tekstejä joskus liiankin kanssa. Toisen projektini, Koeajolle.comin kanssa olen tietoisesti pyrkinyt saamaan tekstit liveksi huomattavasti nopeammin, ja siellä puolella olenkin päässyt näkemään sen, että ”keskeneräinenkin” artikkeli voi olla hyvä.

Vaikka olenkin jättänyt jonkin näkökulman käsittelemättä, artikkeli voi tuoda minulle ilman sitäkin tuloja. Sitä paitsi artikkelejahan voi koska tahansa muokata myös jälkikäteen, jolloin sinne voi täydentää niitä ensimmäiseltä kierrokselta jääneitä pointteja.

Vinkki 2: vähennä tai lopeta sosiaalinen media

Sosiaalisen median vähentäminen on ollut yksi iso teema osaltani vuonna 2022. Näin bloggarina minulla on jopa pieniä paineita olla kaikissa sosiaalisen median kanavissa aktiivisena, koska aktiivisuus tuo usein myös seuraajia ja sitä kautta uusia lukijoita. Kolikon toisella puolella aktiivisuus sosiaalisessa mediassa vie kuitenkin älyttömästi aikaa, joka on jostain muusta pois.

En tiedä onko kukaan seuraajistani huomannut tätä, mutta olen laiskistunut ihan älyttömästi blogin sosiaalisen median kanavien kanssa. Jos ennen selailin niitä päivittäin, nyt olen paikalla viikoittain. Joskus tauot venähtävät jopa useamman viikon mittaisiksi. Nykyään pyrin mahdollisuuksien mukaan tekemään samalta istumalta useamman some-julkaisun ajastelemalla niitä tuleville päiville.

Koeajolle.comin puolella taas seuraan sosiaalisen median kanavia vieläkin harvemmin. Saatan kirjautua palveluihin jopa parin kuukauden välein. Autosivuston julkaisut olen pyrkinyt rakentamaan automaattisesti tuleviksi, jolloin minun ei tarvitse käydä tekemässä uusia julkaisuja manuaalisesti.

Sen lisäksi että sosiaalinen media vie aikaa, se vie mielestäni myös hyvin paljon energiaa. Sosiaalisessa mediassa on jäätävä määrä typerää sisältöä, jonka selaaminen aiheuttaa erilaisia negatiivisia tuntemuksia, vihaa, ärtymystä tai turhautumista. Instagramissa sisältö voi olla joskus olematonta, Twitterin puolella taas tapellaan ja provosoidaan kaveria lillukanvarsista.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Vinkki 3: karsi pois asiat, jotka eivät anna takaisin

Kolmannessa vinkissä nostan esiin erilaiset aikasyöpöt, jotka ottavat meiltä paljon, mutta eivät välttämättä anna takaisin samalla tavalla. Tämän kappaleen alla korostuu myös taito sanoa asioille joskus ”ei”.

Omalta osaltani voisin nostaa tähän parikin esimerkkiä, jotka ovat erilaiset tapahtumakutsut sekä haastattelupyynnöt. Molempia minulle tulee tasaiseen tahtiin ja molemmille niistä on välillä vaikea vastata kielteisesti.

Etenkin aikana ennen koronaa juoksin aika paljonkin erilaisissa sijoitustapahtumissa. Osasyy tälle löytyi siitä, että olin mukana aktiivina niin Nuorissa Osakesäästäjissä, kuin myös Osakesäästäjien ”aikuisversiossa”. Järjestimme erilaisia tapahtumia, joihin piti kehitellä erilaista ohjelmaa. Vuosina 2018-2020 taisin olla talvisin keskimäärin yhden illan viikossa kiinni jonkinlaisessa sijoitustapahtumassa.

Tapahtumien järjestäminen oli oikein mukavaa puuhaa ja siellä pääsi verkostoitumaan monellakin tapaa, mutta samaan aikaan ne söivät yllättävän paljon omaa aikaani. Tästä syystä jättäydyin pois kaikesta Osakesäästäjien toiminnasta muuttaessani taannoin Kuopioon.

Haastattelupyyntöjen kanssa linjan vetäminen on ollut huomattavasti vaikeampaa. Vuoden 2022 hämmentäviin ilmiöihin on kuulunut se, että saan välillä mitä erikoisempia haastattelupyyntöjä. Tästä blogista löytyy jos jonkinlaista artikkelia lähes kuuden vuoden kirjoitushistorian aikana, minkä vuoksi joku vanha artikkeli sytyttää välillä erikoisiakin kipinöitä haastattelupyynnöille.

Esimerkiksi vuonna 2020 kirjoittamani sähkön säästövinkit poikivat sähköaiheisen haastattelukutsun, johon päätin pienen empimisen jälkeen tarttua. Empiminen liittyi siihen, että toimittaja halusi tehdä jutun aiheena tulevan talven sähkökatkot ja niihin varautuminen. Kerroin toimittajalle jo ennakkoon, että vuokralla kerrostalokaksiossa asuvana meikäläisen mahdollisuudet varautua sähkökatkoihin ovat varsin vajavaiset, mutta siitäkin huolimatta toimittaja halusi ottaa minut haastateltavaksi.

Haastattelu meni ihan hyvin, juttua sähkön hintapiikistä ja muusta riitti. Toimittaja teki puhelinhaastattelustamme pienen jutun, jonka kommentit sain oikoluettavaksi. Oikoluvun jälkeen jäin odottamaan julkaisua, jota ei kuitenkaan koskaan tullut. Varsinainen juttu tuli kyllä ulos, mutta lopulta omat kommenttini eivät päätyneet juttuun lainkaan. Koko haastattelu oli siis täysin hukkaan heitettyä aikaa omalta osaltani.

Vähän samalla tavalla meinasi käydä, kun sain myös kutsun erääseen podcastiin juttelemaan sober curious -ilmiöstä. Tässä kohtaa tiesin jo heti, ettei minulla ole yhdestä aihetta koskevasta julkaisusta huolimatta mitään annettavaa podcastin vieraaksi asti, mutta tuossakin tapauksessa meni yllättävän paljon aikaa ja energiaa siihen, että kieltäytyy kutsusta.

Vinkki 4: uni, liikunta ja palautuminen

Neljännessä vinkissä haluan nostaa esiin vielä kaikkien tuntemia hyvän arjen peruspalikoita. Itsestään saa huomattavasti paremmin irti, kun elämä on kaikilla mittareilla tasapainossa ja ihminen pysyy virkeänä niin henkisesti kuin myös fyysisestikin.

Uni on allekirjoittaneen yksi vahvimmista puolista. Kiitos korona-ajan ja siitä seuranneen etätyökulttuurin, olen nukkunut tällä vuosikymmenellä paremmin kuin koskaan. Nukun lähes joka yö tarvittavat kahdeksan tuntia, mikä pitää minut virkeänä.

Yöunille pituus on kasvanut siitä syystä, että työpaikalle lähteminen aamulla vie noin tunnin verran. Nykyään nukun siihen asti, kun tavallisesti olisin lähtenyt matkaamaan kohti toimistoa. Siinä säästyy ihan hitsisti aikaa, kun ei tarvitse aamulla herätä, laittaa aamupalaa, pukea ja lähteä matkaamaan kohti työpaikkaa. Nykyään aloitan työt yleensä noin 10-15 minuuttia heräämisen jälkeen.

Liikunta on taas se paikka, missä minulta löytyisi kehittämisen varaa. Liikun jonkin verran mm. iltalenkkien ja uimahallireissujen muodossa, mutta kieltämättä aktiivisempikin voisi olla asian suhteen. Liikunnan lisääminen parantaisi palautumista monellakin tapaa, puhumattakaan sitten miten paljon liikunta auttaa esimerkiksi ehkäisemään selkäkipuja, joista allekirjoittaneella on kivuliaita kokemuksia viime vuosilta.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Artikkeli Oman tehokkuuden lisääminen arjessa – 4 vinkkiä, joita käytän itse luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
https://inssinosingot.fi/2022/11/oma-tehokkuus-arjessa/feed/ 0
2022 Q3 – Elämä hymyilee, mutta yhä vain pörssin ulkopuolella https://inssinosingot.fi/2022/10/salkkuraportti-2022-q3/ https://inssinosingot.fi/2022/10/salkkuraportti-2022-q3/#respond Sun, 30 Oct 2022 04:30:00 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17088 Vuoden 2022 toinen kvartaali on nyt ollutta ja mennyttä, ja nyt sieltä on kädessä vain juhlien kuittaamaton loppulasku.

Artikkeli 2022 Q3 – Elämä hymyilee, mutta yhä vain pörssin ulkopuolella luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Se on jo lokakuu, joka tarkoittaa samalla sitä, että elämme jo vuoden viimeistä kvartaalia. Vuoden 2022 loppusuora siis häämöttää auttamattomasti.

Ennen kuin ajatuksia voidaan siirtää vuoden viimeiselle neljännekselle, on hyvä pureskella kolmas kvartaali pois alta. Allekirjoittanut on pitänyt eräänlaista sijoituspäiväkirjaa jo kuuden vuoden ajan, jossa käyn läpi menneen kvartaalin tapahtumia ja niiden vaikutuksia salkkuuni sekä varallisuuteni kehittymiseen.

Seuraavaksi kurkistetaan vuoden 2022 kolmannen kvartaalin, eli kavereiden kesken Q3:n tapahtumiin!

Omistusasunto / asuntosijoittaminen

Aivan kuten aiemminkin, näiden kolmen kuukauden aikana lainani lyhentyi 1 225,41 euroa. Jyväskylän asunnossani asuu tällä hetkellä vuokralainen, joka maksaa minulle vuokraa asunnosta 675 euroa kuukaudessa.

Asunnon osalta kvartaalin merkittävin hetki osui elokuun 3. päivälle, jolloin oli vuosittainen asuntolainani koron tarkistus. Olen ostanut asuntoni vuonna 2017, eli olen ollut niin sanottu nollakorkojen lapsi, joka ei ole koskaan aiemmin vielä todistanut nousevia korkoja. Sen takia päivämäärä jännitti jonkin verran ennakkoon.

Kieltämättä koron tarkistaminen toi jonkin verran näkyviä tuloksia. Kuukausittaiset asuntolainamenoni, tai oikeastaan tarkemmin sanottuna koron osuus kasvoivat noin 60 eurolla. Onnekseni minulla on lainaa vain rapiat 70 000 euroa, eli en stressaa hirveästi nousevia korkoja.

Omistusasuntoni oli kvartaalin aikana mielessä myös siitä syystä, että kävin jälleen kerran asuntolainaneuvotteluissa, joissa sijoitusasuntoni tulevaisuus nousi pinnalle. Innostuin täällä blogin puolella pohtimaan hieman erilaisia skenaarioita sijoitusasuntoni kohtalolle. Näillä näkymin pidän siitä kiinni, koska aivan hirveää hinkua oman asunnon hankintaan ei tällä hetkellä ole.

Opintolaina

Opintolainan suhteen kvartaali oli rauhallinen. Ainoat muutokset liittyivät sielläkin koron tarkistamiseen. Jos asuntolainani korko tarkistettiin elokuun 3. päivänä, niin elokuussa tarkistettiin myös kahden opintolainani korot. Minullahan on kaksi lainaa, joista toinen on peräisin metsätalousinsinöörin opinnoista ja toinen IT-insinöörin opinnoista. Eli lyhyen ajan sisään tarkistettiin kaikkien kolmen lainani korot.

Osingot

Osinkojen suhteen kolmas kvartaali on tavannut olla hiljainen. Tällä kertaa osinkoja ropisi tilille 393,63 euron edestä (Q3/2021: 378,82e), eli hilujen verran taas viime vuotta edellä.

Koko vuoden kumulatiivinen osinkokertymä on 3 688,05 euroa (Q1-3/2021: 3 093,19 e), eli olemme mukavasti etumatkassa viime vuoteen nähden.

Osuuskuntajäsenyydet

Osuuskunta-asioissa kirkkain kruunu on ollut S-juna. En ole tehnyt tänä vuonna S-junalle omaa artikkelia, sillä sen vauhti on ollut hiljentymään päin. Kolmas kvartaali toi vielä hitusen S-junan tuottoja, kun Keskimaa voiteli omistajiaan 6 euron osuusmaksun korolla.

  • Keskimaa: 6 euroa (22.7.)

Meikäläinen veikkaa, että S-juna oli vuodelta 2022 nyt tässä. Toisella kvartaalillahan osuusmaksun korkoja tipahteli jo 22 euron verran, eli tämän vuoden kokonaisuus jäänee 28 euroon (sama kuin vuosi sitten). Osuusmaksun korkoja maksoivat:

Suorat osakesijoitukset

Lyhyestä virsi kaunis. Osakepoiminta oli kvartaalilla vaisua – jälleen kerran. Olen tehnyt näemmä vain yhden oston Nordnetin salkkuun, eli lisäsin hieman 3M:n osuutta salkussani. Nordean salkkuun vuorostani päätyi Alphabetia.

Ostot menneellä kvartaalilla:

26.7.20223M12kpl143,014USD
30.9.2022Alphabet9kpl97,35USD

Rahastot

Rahastojen suhteen tapahtumia oli vähän enemmän ja sitä kautta myös eurot liikkuivat enemmän. Jatkoin ostoja Nordnetin markkinointirahastoihin (Suomen, Ruotsin että Tanskan Indeksirahasto) Kaikkiaan kvartaalilla tuli laitettua rahastoihin yhteensä 3 180 euroa (Q2/2022: 1 700e).

Käteiskassa

Tällä hetkellä käteistä lepää tileilläni 11 859,48 euron verran (Q2/2022: 9 576e), eli jonkinlaista kasvua saatiin. En osaa tarkalleen sanoa, mistä käteisen määrän kasvaminen johtui, mutta perinteisesti tammi- ja heinäkuu ovat olleet toiminimeni osalta vuoden kaksi parasta laskutuskuukautta, eli syyttävä sormi osoittaa yritystoimintaani.

Rehellisesti sanoen yllätyin hieman käteispossan turpoamisesta. Jos joku muistaa edellisen salkkuraporttini tapahtumia, niin kesäkuussa järjestimme häät, jotka lankesivat maksuun heinäkuun, eli tämän kvartaalin puolella. Vaikka häät kuitattiin maksetuksi, se ei näy käteisen määrässä, mikä on kiva juttu.

Jos jätetään häät pois laskuista, niin kvartaalille ei mahtunut oikeastaan minkäänlaista isompaa hankintaa tai muuta yllättävää ”rahareikää”. Myöskään inflaatiosta aiheutuneet kustannusten nousut eivät päässeet yllättävään kvartaalin aikana oikeastaan lainkaan, mitä voi pitää jonkinasteisena torjuntavoittona.

Yrittäminen

Yrittämisen osalta toinen kvartaali on heinäkuun myötä yleensä vuoden parasta aikaa laskutusten osalta. Minulla on pari suurempaa asiakkuutta, joita tapaan laskuttaa kahdesti vuodessa, eli tammi- ja heinäkuussa. Tästä syystä nämä kaksi kuukautta tuovat yleensä minulle mukavasti tuloja.

Yritystoimintaan liittyvien tapahtumien kanssa lähdetään liikkeelle onnistumisista. Kuten jo edellisessä salkkuraportissa teille kerroin, olen alkanut ostaa sisältöä sivustoilleni. Oma aikani ei riitä enää kaikkeen ja joitakin toimenpiteitä täytyy ulkoistaa. Niin sanotun kakkosblogini, eli autoaiheisen Koeajolle.comin kanssa olen päätynyt tilanteeseen, jossa ostan muilta kirjoittajilta sisältöä sivustolleni.

Ehkäpä juuri tästä syystä Koeajolle.com lentää nyt erittäin lujaa vauhtia. Tällä hetkellä tilanne on vähän hassu, sillä Koeajolle.com jopa haastaa lukijamäärissä tätä juuri lukemaasi Inssin osingot -sijoitusblogia. Alati kasvavat lukijamäärät näkyvät myös siinä, että Koeajolle.com tuottaa jatkuvasti enemmän ja yhteistyökumppanuuksiin liittyvät tiedustelut ovat suuressa kasvussa.

Sitten taas ne negatiiviset asiat, eli vaikka yhteistyökumppanuustiedusteluja tulee molempiin blogeihini suorastaan jo riesaksi asti, niin ne ovat jalostuneet euroiksi varsin nihkeästi. Vähän mutkia oikoen minun kanssani lyödään kättä päälle spekseistä ja hinnoista, mutta tämän jälkeen kadotaan kuin pieru saharaan. Aikaa kuluu hukkaan, rahaa ei näy ja motivaatio keskustella kumppanuuksista kärsii.

Noh, näistä haasteista huolimatta tilanne näyttää valoisalta. Jo olemassa olevat kumppanuuteni takovat aiempaa enemmän tulosta, ja kunhan uusien kumppanuuksien kanssa saadaan homma takaisin raiteilleen, uskon tilanteen kehkeytyvän nopeasti entistä parempaan suuntaan.

Sharevillessä yli 1 800 seuraajaa

Tällä hetkellä minulla on Sharevillessä 1 829 seuraajaa (viime raportin aikaan 1 820). Uusia seuraajia tuntuu löytyvän tasaiseen tahtiin. Kiitokset jälleen kerran kaikille uusille seuraajille!

Shareville-profiilini löydät tästä linkistä tai alapuolen Shareville-badgesta.

Facebookissa yli 1 500 seuraajaa

Blogini Facebook-sivu on kerännyt mukavasti uusia seuraajia ja tykkääjiä. Tällä hetkellä Facebookin puolella on mukana ??? tykkääjää ja 1 554 seuraajaa (viime raportissa 1 253 tykkääjää ja 1 509 seuraajaa). Mikäli kirjoitukseni kiinnostavat, kannattaa käydä laittamassa tili seurantaan tai tykätä siitä, sillä tällöin saat ensimmäisenä tiedon uusista julkaisuistani.

Facebookin tykkääjämäärää en valitettavasti saanut tähän hätään kaivettua. Meta on jälleen kerran muokannut omia käytäntöjään, ja enää en saa ulos tarkempaa dataa tykkääjämäärästä. Tällä hetkellä sivustollani on ”1,2k” tykkääjää.

Blogini ympärillä olevat sosiaaliset mediat löydät kokonaisuudessaan tästä kirjoituksesta ”Ota somet haltuun”.

Instagramissa yli 1 600 seuraajaa

Tammikuussa tehty Instagram-tili jatkoi kasvuaan. Instagram-tiliäni seurasi viime kvartaalin lopussa 1 661 käyttäjää (viime raportissa 1 630). Pistäkäähän tili seurantaan, jos Instaa käytätte.

Muita ajankohtaisia asioita

Muita ajankohtaisia asioita kvartaalin aikana oli ainakin se, että koeaikani tuli päätökseen, eli nyt minulla on kaikilla mittareilla mitattuna vakituinen työsuhde. Pienellä innolla odotan sitä, miten tämä sinänsä pieni, mutta merkittävä yksityiskohta tulee vaikuttamaan esimerkiksi asuntolainaneuvotteluissani jatkossa.

Lähtökohtaisesti velan saaminen helpottaa jatkossa, joskaan näin nousevien korkojen aikakaudella lainaa ei tee enää mieli ottaa yhtä heppoisesti kuin aiemmin.

Muita ajankohtaisia asioita on myös se, että työelämä vetää minua yhä syvemmälle mukanaan. Olen nauttinut nykyisestä ”pääduunistani” automediassa, ja tästä syystä olen panostanut omaa aikaani yhä enemmän ja enemmän autoalan metkuihin tutustumiseen. Koska aikaa on käytössä rajallisesti, tämä on ollut aavistuksen pois sijoitusaiheisesta sisällöntuotannosta.

Yhteenveto

Tämän kappaleen alla olen heittänyt ilmoille jonkinlaisia lyhyen aikavälin ennusteita, ja katsonut miten viimekertaiset ennustukset ovat osuneet kohdilleen. Kuten pian näette, tämän kappaleen alla tulee melko kuolemattomia ennustuksia heitettyä välillä ilmoille.

Edelliseen salkkurapsaan olen kirjoittanut seuraavaa:

Pelko kolmannesta maailmansodasta on ehkä hälventynyt viime aikoina. Edes Suomen NATO-prosessin vireillepano ei ole aiheuttanut sen kummoisempaa härdelliä. Eihän Suomen ja Venäjän välit nyt kovin lämpimät ole, mutta monien pelkäämä hybridivaikuttaminen ja muu kiusanteko on jäänyt hyvin olemattomaksi.

Energiariippuvuus taas oli hyvä ennuste, sillä aihe täyttää uutiset vielä kesää myöten. Kukaan uutisia seuraava ei ole voinut välttyä Fortumin tai Uniperin nimiltä uutisissa. Vähän ehkä aiheen sivusta sanottakoon, että allekirjoittanut on pitänyt vielä kiinni omasta Fortum-omistuksestaan, mutta seuraan tilannetta huolestuneena.

Ylipäätään energia ja etenkin sähkö on ollut viime aikoina hyvinkin paljon framilla. Tällä hetkellä pohditaan tarkasti sitä, riittääkö sähkö ensi talvena, vai tulevatko säännölliset sähkökatkot osaksi arkeamme. Ainakin omalta osaltani kaksi eniten kiinnostavaa ja ehkä jopa huolestuttavaa asiaa ovat energian hinnan kehitys, sekä tietenkin yleinen korkotaso.

Jotta tämä kappale ei menisi pelkäksi arvilindeilyksi, niin heitetään se yksi pakollinen ennuste. Minä epäilen, että osakekurssit nousevat hieman kolmannella kvartaalilla. Tämä ei tarkoita sitä, että tilanne olisi alkaisi valumaan hiljalleen ohi, vaan pikemminkin pidemmän laskettelun jälkeen katsellaan hetki myös nousevia kursseja.

Pelko kolmannesta maailmansodasta on nostanut jonkin verran päätään kolmessa kuukaudessa, mutta se onkin sitten toinen juttu, onko pelko miten aiheellista. Ydinsodan uhkasta puhutaan jatkuvasti enemmän ja lokakuun puolella kansa aloittikin jodin hamstrauksen.

Sotajuttuja enemmän olen tällä hetkellä huolissani energiaan liittyvistä asioista. Mitään uutta ei varsinaisesti ole kvartaalin aikana ilmennyt, vaan tuttujen aiheiden parissa edetään. Riittääkö sähkö kaikille tulevana talvena? Kuinka korkealle sähkön hinta voi nousta? Mistä ihmiset ylipäätään repivät rahaa sähkölaskuun, kun kaikki näyttää epävarmalta ja samaan aikaan hinnat vain kallistuvat?

Vaikka sähköasiat eivät kosketa minua kerrostalokaksiossa asuvana kovinkaan pahasti, niin kyllä tässä on jonkinlaista huolta ilmassa monien ystävien ja läheisten puolesta.

Viimekertainen ennustukseni pörssikurssien pienoisesta nousemisesta meni reisille. Heinäkuussa monet indeksit näyttivät liikahtavan taas kerran ylöspäin, mutta syksyn tultua meininki kääntyi jälleen kerran laskevaksi. Epäonnistumisesta huolimatta heitän ilmoille uuden ennustuksen, että tällä kvartaalilla nihkeys jatkuu, eli käännettä ei tapahdu.

TAULUKOT

Seuraavaksi laitan jälleen tuttuja taulukoita. Käydään läpi taas varallisuuteni määrä niin bruttona kuin nettona sekä varallisuuteni jakautuminen unohtamatta tietenkään kokonaisuuden kannalta oleellisia velkoja.

Kokonaisuus:

Taulukosta näkyy koko varallisuuteni velkoja myöten. Menneellä kvartaalilla bruttovarallisuuteen tuli takapakkia -11 582,89 euroa (Q2/2022: -13 317,19e). Sen lisäksi Excelini ilmoitti nettovarallisuuteni kehittyneen -10 327,48 euroa (Q2/2022: -12 092,52e).

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Salkku yhteensä:

Tässä piirakassa laskumarkkina näkyy tutuilla tavoilla. Salkkua puhaltanut tuuli näkyy parhaiten asunnon osuudessa, joka nousi kolmatta kvartaalia putkeen (Q2/2022: 40 %). Sen sijaan osakkeiden osuus pieneni jälleen kerran (Q2/2022: 41 %).

Hieman yllättäen rahastojen osuus kasvoi aavistuksen (Q2/2022: 15 %). Syynä oli luultavasti se, että rahastot ovat ottaneet kvartaalilla vähemmän pataan, kuin omat osakepoimintani. Käteisen määrä kasvoi hieman jo toista kvartaalia putkeen (Q2/2022: 3 %).

Velat:

Myös seuraavassa velkoja esittelevässä piirakassa on havaittavissa laskumarkkinan merkit. Kun käytössä on velkaa, ja salkussa on laskevia osakkeita, oman rahan osuus pienenee ja velkojen osuus kokonaisuudesta kasvaa.

Oman rahan osuus minulla laskee laskemistaan, eli sitä on salkussani enää 60 % (Q2/2022: 62 %). Laskumarkkinassahan velat pysyvät samoina (tai korkojen vuoksi jopa nousevat), samalla kun varallisuus laskee. Ei siis ihme, että oman rahan osuus hupenee nyt kolmatta varttia putkeen.

Niin ikään kolmatta kertaa putkeen asuntolainan siivu kasvoi jälleen kerran hieman, vaikka lainaa makselinkin kvartaalilla pois normaaliin tapaan (Q1/2022: 25 %). Myös opintolainan osuus kasvoi hitusen (Q2/2022: 13 %).

Siinäpä luvut kolmannen kvartaalin osalta. Seuraavan kerran lukuja tarjoillaankin jo vuoden 2023 puolella!

Kaikki historian salkkuraportit:

2022 Q3 – Elämä hymyilee, mutta yhä vain pörssin ulkopuolella
2022 Q2 – Juhlahetkiä lähinnä pörssin ulkopuolella
2022 Q1 – Rauhanajan päätös söi monella tapaa

2021 Q4 – Kierrokset nousevat tyhjäkäynnistä huolimatta
2021 Q3 – Viisi vuotta salkkuraportteja
2021 Q2 – Duunarista yrittäjäksi
2021 Q1 - Ajatukset leijailevat lähitulevaisuudessa

2020 Q4 – Salkun siivousta kovalla kädellä
2020 Q3 – Kun osakesalkku on asunnon seiniä paksumpi
2020 Q2 – Juhlitaan kuin eilistä ei olisikaan
2020 Q1 – Kylmä startti uudelle vuosikymmenelle

2019 Q4 - Ostoja kovalla kädellä
2019 Q3 - Rajapyykkien yli että heilahtaa
2019 Q2 - Tasaisen tylsää menoa
2019 Q1 - Lujaa menoa pörssissä ja sen ulkopuolella

2018 Q4 - Upotaan Titanicin lailla
2018 Q3 - Kohti pimeää syksyä
2018 Q2 - Takaisin lähtöruutuun
2018 Q1 - Stressiä ja käteistä

2017 Q4 - Takana mahtava sijoitusvuosi
2017 Q3 - Oma asunto hankittu!
2017 Q2 - Viimeiset hetket asuntovelattomana
2017 Q1 - Salkkuraportit blogin puolelle

2016 Q4 - Hyvästit vuodelle 2016!
2016 Q3 - Raporttien teko alkaa

Artikkeli 2022 Q3 – Elämä hymyilee, mutta yhä vain pörssin ulkopuolella luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
https://inssinosingot.fi/2022/10/salkkuraportti-2022-q3/feed/ 0
Lisää nappuloita kauluksiin – työelämässä luvassa lisää vastuuta https://inssinosingot.fi/2022/10/ylennys-tyoelamassa/ https://inssinosingot.fi/2022/10/ylennys-tyoelamassa/#comments Sun, 23 Oct 2022 04:29:00 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17269 Onnistumiset työelämässä jatkuvat. Jo aiemmin saadun vakituisen työsuhteen kaveriksi muodostui vielä pienimuotoinen ylennys.

Artikkeli Lisää nappuloita kauluksiin – työelämässä luvassa lisää vastuuta luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Kulunut syksy on pitänyt sisällään erilaisia työelämään liittyviä uusia kokemuksia. Jotkut teistä saattavat muistaa muutaman viikon takaisen artikkelini aiheesta vakituinen työsopimus, jonka sain metsästettyä itselleni viimeinkin.

Nyt jatkamme jokseenkin samojen aihepiirien maailmassa. Jos minulla meni reilut yhdeksän vuotta aikuisten työelämää saada aikaan ensimmäinen vakinainen työsuhde, niin vielä hitusen pidempään kesti saada aikaan ensimmäinen varsinainen ylennys.

Tällä kertaa blogikirjoituksen pääasiallisena teemana toimii työelämässä saavutettavat ylennykset, etenemiset, vastuun kasvattamiset tai muuten vain toimenkuvaan liittyvät muutokset.

Ylennykset työelämässä

Miten oma ylennykseni eteni?

Kuten olen jo muutamaan otteeseen täällä blogissani kertonut, palasin maaliskuussa 2022 takaisin työelämään. Tätä vaihetta edelsi noin yhdeksän kuukauden mittainen jakso, jolloin toimin täysipäiväisenä yrittäjänä.

Työnantajani haki vuoden 2022 alussa työntekijää nimikkeellä sisällöntuottaja, joka osui silmiini muistaakseni Duunitorin tekemän some-markkinoinnin avulla. Vähän poikkeuksellisesti rekryilmoituksessa esiteltiin erilaisia teemoja, joista mahdollinen paikan saaja voi sitten shoppailla irtokarkkihyllymäiseen tyyliin itseään kiinnostavat ja omaan osaamiseen istuvia työtehtäviä.

En enää edes muista tarkkaan mitä kaikkea itse työpaikkailmoituksessa kerrottiin, ja mitä teemoja meillä nousi vielä lisää pöydälle työhaastattelussa, mutta niitä oli luokkaa kymmenen. Puhetta oli niin hakukoneoptimoinnista, analytiikasta, WordPress-kehittämisestä, sisällöntuotannosta ja digimediaan liittyvien julkaisujen suunnittelusta.

Sain lopulta työpaikan ja aloitin työt maaliskuussa. Työnkuva muuttui vielä aavistuksen työssä aloittamisen jälkeen, kun käytännön tasolla tuli taas uudenlaisia paikkoja miettiä sitä, mistä kaikesta haluaa työssään kantaa vastuuta.

Alkuperäinen titteli jää nopeasti pieneksi

Olen tykännyt tekemästäni työstä oikeastaan ensimmäisestä hetkestä alkaen. Kirjoitinhan jo ensimmäisenä päivänä ensimmäisen artikkelini uuteen mediaan, joka koski tuolloin autoalan komponenttipulaa.

Yksi suurimpia kokonaisuuksia nykyisessä työssäni on lehden digikanavan pyörittäminen. Oli minun vastuullani pitää huolta siitä, että mediamme löytää netin puolelle joka päivä ajankohtaisia ja kiinnostavia artikkeleja. Tässä ei ole minulle bloggaajana varsinaisesti mitään uutta, sillä olenhan tottunut jo vuosikaudet kaapimaan muutamaa artikkelia joka viikko omille sivustoilleni.

Isompi muutos blogiarkeen tuli kuitenkin siitä, että tarvittavan sisällön määrä kasvoi merkittävästi. Jos aiemmin riitti muutama artikkeli viikkoon, nyt niitä piti saada kasaan viisi kappaletta joka ikinen päivä – viikonloppuja myöten. Onneksi en hoida urakkaa yksin, vaan minulla on käytössäni niin toimituksen omaa väkeä, kuin myös ulkopuolisia freelancer-avustajia.

Tulevien juttujen koordinointi ja etenkin freelancerien kanssa toimiminen on ollut hauskaa. Koska myös itseltäni löytyy erilaista freelancer-taustaa, on ollut hyvinkin luontevaa tehdä ja suunnitella asioita yhdessä heidän kanssaan.

Sisällöntuottajasta vastaavaksi tuottajaksi

Syyskuun alussa koeaikani tuli päätökseen ja prosessiin kuului eräänlainen koeaikakeskustelu yhdessä esihenkilöni kanssa. Kun molemmat totesimme puolivuotisen menneen hyvin, oli hyvä alkaa yhdessä suunnittelemaan tulevaa.

Samoissa keskusteluissa sain vihjeen, että hyvinkin pian sisäiseen hakuun tulee sellainen työpesti, johon minulta toivottaisiin hakemusta. Uusi pesti kantoi titteliä nimeltä vastaava tuottaja, jota ei aiemmin talossa ole ollut.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että pesti tuli hakuun ja minä ilmoitin kiinnostuksestani paikkaa kohtaan. Siinä ei mennyt varmaan kuin kaksi viikkoa, ja asiat olivat edenneet minulle mieluisaan suuntaan: aloittaisin vastaavana tuottajana lokakuun alusta alkaen.

Mitä tapahtui palkalle?

Aiemmin työskentelin sisällöntuottajana 3000 euron kuukausipalkalla. Olin tyytyväinen palkkatasooni, mutta kieltämättä nopea ja korkea inflaatio saa oman palkkapyynnön ”vanhenemaan” melko nopeasti. Tämän otinkin puheeksi koeaikakeskusteluissa, ja siihen luvattiin keksiä jonkinlainen ratkaisu. Sitä en toki arvannut tuolloin, että ratkaisu olisi tittelin muokkaaminen.

Kun myöhemmin kuulin mahdollisesta uudesta pestistä, minulle nousi heti mieleen se, että olisikohan tässä mahdollisuus saada itselleen myös palkankorotus. Kyllä oli. Heti kun minua onniteltiin paikan saamisesta, alkoivat melko lyhyet palkkaneuvottelut. Firma lupasi nostaa palkkaani suoraan 3300 euroon, mutta kauppamiehenä ehdotin 3500 euroa. Palkkapyyntöni meni läpi.

Viimeksi vakituista työsuhdetta koskevan artikkelini yhteydessä pohdin sitä, että kiinteä kuukausipalkka on avannut minulle entistä paremmin silmiä verotuksen merkityksestä. Aiemmin kun olen saanut palkkani tehtyjen tuntien ja erilaisten vaihtuvien tekijöiden mukaan, en saanut käytännössä koskaan kahta identtistä palkkakuittia, vaan aina tilille tupsahti erilainen summa. Silloin verojen osuutta oli vaikea huomata.

Vähän sama juttu tapahtui myös tämän palkankorotuksen kohdalla, eli sen ”viidensadan palkankorotuksen” todellisen vaikutuksen näki paremmin vasta palkkapäivänä, kun tilille tipahti hieman tavallista enemmän, mutta kuitenkin alle 500 euroa enemmän palkkaa.

Siinä missä aiemmin palkkapäivänä tilille tipahti 2110,50 euroa, jatkossa palkkapäivänä minua odottaa verkkopankissa summa 2462,25 euroa. Toki mainitaan nyt sekin, etten ole tehnyt veroprosenttiini mitään muutoksia, joka voi näkyä myöhemmin mätkyjen muodossa.

Työelämään paluu oli onnistunut

Siitä on nyt noin 10 kuukautta, kun törmäsin työpaikkailmoitukseen ja päätin jättää hakemuksen sisään. En kadu tekojani hetkeäkään, sillä koen päässeeni juuri sellaisiin hommiin, mitä oikeastaan hamusinkin itselleni. Sehän minun täytyy myöntää, että yksi syy hakea kyseistä työpaikkaa oli se, että saisinpahan ainakin nimeäni esiin, jos jatkossa firmalle tulee tarvetta uudelle freelancerille.

Kun tammikuussa törmäsin työpaikkailmoitukseen, maailma näytti vielä hyvinkin erilaiselta. Sähkön ensimmäinen hintapiikki oli koettu, samoin kuin polttoaineen hinta kipui uhkaavasti kohti kahta euroa. Myös pörssin puolella osakkeet olivat aloittaneet yskähtelynsä, samalla kun Ukrainan kriisin kärjistyminen nosti stressitasoja.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että tähän nykyiseen asemaan pääseminen on ollut suorastaan lottovoitto meikäläiselle. Kaiken tämän epävarmuuden keskellä kiinteä kuukausipalkka on erittäin iso ja tärkeä juttu, mikä helpottaa oman arjen junailua merkittävästi.

En ollut alkuvuonna vielä järin huolissaan omista yrittäjän tuloistani, mutta olisin aivan varmasti stressannut aiheesta kevään ja kesän aikana, jos tuloni olisivat nojanneet täysin niihin. Siinä mielessä onnistuin välttämään aika onnekkaasti moisen stressaavan tilan.

Yksi tärkeimpiä juttuja työelämään paluun yhteydessä oli se, että yrittämiseni pääsee jatkumaan kaiken muun ohella. Vaikka päädyinkin uuden pestin myötä vähän odotettua syvemmälle automaailmaan, olen siitäkin huolimatta pystynyt pitämään myös omista blogeistani kiinni. Se vuorostaan taas mahdollistaa mukavasti ”hajautetut tulot” itselleni kaiken tämän epävarmuuden keskellä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Artikkeli Lisää nappuloita kauluksiin – työelämässä luvassa lisää vastuuta luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
https://inssinosingot.fi/2022/10/ylennys-tyoelamassa/feed/ 1
Mitä kuuluu Koeajolle.com-projektilleni? – Autoblogi löi nopeasti läpi https://inssinosingot.fi/2022/10/mita-kuuluu-koeajolle-com/ https://inssinosingot.fi/2022/10/mita-kuuluu-koeajolle-com/#comments Sun, 16 Oct 2022 04:36:00 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17176 Mitä kuuluu toiselle blogilleni? Entä missä vaiheessa sivuprojektista voi tulla pääprojekti? Siitä teille lisää seuraavaksi!

Artikkeli Mitä kuuluu Koeajolle.com-projektilleni? – Autoblogi löi nopeasti läpi luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Kuten osa teistä ehkä tietää, allekirjoittaneella on tämän juuri lukemasi talousblogin lisäksi myös toinen blogi, joka keskittyy autoihin. Ajattelin käydä tässä artikkelissa läpi hieman tämän ”sivuprojektini” nykytilaa ja miten se on kehittänyt minua niin yrittäjänä, kuin myös kirjoittajana.

Otetaan nopea kertaus taustoista. Aloin haaveilla rinnakkaisesta blogista jo koronakriisin alkuvaiheessa, kun kaipasin vaihtelua kirjoittamiseen. Olin jo aiemmin freelancer-kirjoittajana havainnut sen, että nautin suuresti talouden ulkopuolelta tulevista kirjoitusaiheista. Uudet aiheet kehittävät kirjoittamista ja pitävät mielen virkeänä.

Veivailin läpi jos jonkinlaista blogi-ideaa, mutten keksinyt mitään fiksua. Halusin aiheen joka kiinnostaa minua, mutta samalla se tuo myös aitoa lisäarvoa lukijalle. Lisäksi idea saisi olla uniikki, jolla ei olisi ainakaan hirveästi kilpailua.

Tammikuussa 2021 istuin Kuopiossa kotini vessassa, kun lamppu syttyi. Eräs kaverini oli käynyt koeajamassa erästä autoa ja hän mietti siitä eräänlaisen raportin kirjoittamista – vaan alusta tämäntapaiselle sisällölle puuttui kokonaan. Heureka, minäpä rakennan autoblogin!

Koeajo blogi

Ajatuksesta projektiksi

Meikäläisellä on ollut hyvin matala kynnys aloittaa jonkinlainen verkkosivuprojekti. Olen ollut jo vuosia kiinnostunut erilaisista verkkosivuista, ja olen rakennellut sellaisia vähän huvinkin vuoksi puhdetöinä iltaisin. Tästä syystä ei ollut vielä mitenkään iso juttu, että aloin rakentamaan autoblogia jonkun illan päätteeksi. Olinhan tehnyt vastaavaa jo kymmeniä kertoja aiemminkin.

Yksi minulle hyvin mieleen jäänyt yksityiskohta blogin rakennusvaiheesta oli se, että ”lainasin” väliaikaisesti internetistä muutaman koeajoraportin, jotka syötin rakennusvaiheessa olevalle sivustolle. Kun sisältöä oli jo vähän (joskaan se ei ollut omaa) helpottui todella paljon sivuston ulkoasun suunnittelu. Tästä syystähän monen aloittelevan bloggaajan sivustot vaikuttavat lähes poikkeuksetta rumilta, koska ulkoasua on vaikea miettiä, kun kuviosta puuttuu vielä kriittiset palikat, eli itse tekstisisältö.

Sain melko nopeasti sivustosta mielestäni aika hienon. Ulkoasussa autoblogi voittaa tämän sijoitusblogin mielestäni MM2011-hengessä 6-1. Ulkoasun miellyttävyyden miettiminen oli sen vuoksi todella tärkeää, että jos sivustolla alettaisiin esittelemään koeajoautoja, näissä valokuvat ja visuaalisuus olisi todella suuressa roolissa. Ainakin verrattuna talousblogiin, jossa kuvia ei käytetä juuri lainkaan.

Uusia teknisiä ratkaisuja

Kun mahdollisuus aukeni, halusin myös kokeilla tietoisesti hieman uudenlaisia toimintatapoja. Yhden blogin isäntänä sitä huomaa melko helposti tekevänsä asioita vain yhdellä tavalla sen enempää kyseenalaistamatta niitä. Toisaalta muilla sivustoilla vierailevana freelancerina olen pakon edestä huomannut sen, että joskus kannattaa kokeilla uusia juttuja.

Projektin myötä kokeilin vähän kaikenlaista uutta, joista osa tapahtui onnistuneesti, osa taas ei. Esimerkiksi hakukoneoptimointiin käytettävät työkalut olivat epäonnistuneita tapauksia. Asensin sivustolle minulle uusia hakukoneoptimointia helpottavia työkaluja, mutta joko niiden ominaisuuksien tai minun heikon osaamiseni vuoksi lopputulos oli odotettua heikompi. Vaihdoin myöhemmin tilalle tutut työkalut, ja tulokset paranivat välittömästi.

Domainin .com-pääte oli yksi juttu, jota halusin kokeilla. Kuuleman mukaan .com-päätteiset domainit toimivat teknisesti hieman erilaisella periaatteella, kuin minulle aiemmin tutut .fi-domainit. En tähän hätään osaa heittää teille mitään helposti ymmärrettävää esimerkkiä, mutta halusin kokeilla tästä syystä välillä .com-domainia, joten päädyin siihen.

Domainiin oli tärkeää saada sana ”koeajo” jossain muodossa. Mielestäni Koeajolle.com on hyvä nimi blogille, koska se jää heti mieleen. Joku Inssin osingot on huomattavasti surkeampi nimi, puhumattakaan sitten blogini alkuperäisestä nimestä, Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirjasta.

Nimeen liittyen tavoittelin myös sellaista mallia, jossa domain omaksutaan puhekieleen. Sen vuoksi autoblogini virallinen nimi onkin ”Koeajolle piste com”, eikä suinkaan pelkkä Koeajolle.

Uudella .com-päätteisellä domainilla ei ole kuitenkaan ollut sen suurempaa merkitystä mihinkään käytännön asioihin – paitsi ehkä se, että moni koittaa aina mennä ensiksi Koeajolle.fi-sivustolle. Tästä syystä ”jouduin” hankkimaan itselleni siis rinnakkaisdomainin, johon menemällä päätyy .com-sivustolle.

Domainin lisäksi bloggaaja tarvitsee hostingin, eli käytännössä palvelintilaa, jonka päällä sivusto pyörii. Inssin osingot käyttää melko kallista (ja toivottavasti myös hyvää) palvelinta, joka tulee vantaalaiselta Zonerilta. Inssin osinkojen palvelimesta maksan luokkaa 300-400 euroa vuodessa ja olen ihan oikeasti panostanut mahdollisimman järeään pakettiin, jotta sivusto pysyy esimerkiksi nopeana käyttää.

Koeajolle.comin kanssa halusin kokeilla uutta kumppania ja päädyin niin ikään kuopiolaiseen Hostaan-nimisen yrityksen palveluihin. Sieltä otin vuorostani tietoisesti melko halvan hosting-paketin, ihan vain kokeillakseni sitä, onko halvalla mahdollisuus saada hyvää. Koeajolle.comin hostingista maksan luokkaa 100 euroa vuodessa.

Sanotaan tässä kohti myös sekin, että halvempi palvelin on riittänyt ihan hyvin tähän hetkeen asti. Ehkä minulla on Inssin osingoissa vähän turhan kattava paketti hankittuna, mutta toisaalta downgradaaminen on vaikeaa jälkikäteen, eli mennään näillä.

Helppoa bloggaamista

Toinen tärkeä prinsiippi oli tehdä kirjoittamisesta ja julkaisusta mahdollisimman helppoa. Inssin osingoissa julkaisu ei nimittäin ole aina helppoa. Sivustolla on paljon erilaisia palikoita, jotka sinänsä helpottavat asiaan liittyvän sisällön lisäämistä artikkeliin, mutta nämä sisällöt tulee lisätä pääsääntöisesti manuaalisesti artikkeleihin.

Esimerkiksi jokainen mainospaikka Inssin osinkojen artikkeleihin on lisätty käsin. Olen halunnut suunnitella itse mainossijoittelun, jotta se ärsyttäisi lukijaa mahdollisimman vähän (ja toisaalta oikeassa paikassa sijoiteltuna myös tuottaisi eniten), mutta kolikon toisella puolella kirjoittaminen julkaisun hiomisesta johtuen on hidasta. Lisäksi ”himmeli” on sen verran raskas, etten usko kenenkään muun kuin itseni handlaavan sitä.

Koeajolle.comin kohdalla lähtökohta oli jo alusta asti se, että haluaisin uudelle sivustolleni myös muitakin kirjoittajia. Palaan tämän asian ”juurisyihin” vielä tuonnempana, mutta sivustosta tuli tehdä mahdollisimman helposti käytettävä, että mahdollisilla avustajilla, freelancereilla tai yhteistyökumppaneilla olisi mahdollisuus käyttää sivustoa vaikka omin päin, ilman että joudun auttamaan artikkelien julkaisussa.

Tämän tavoitteen saavuttaminen meni hyvin. Vaikka vierailevien tähtien kirjoittamat artikkelit menevätkin sivustolle yhä meikäläisen taittamana, on kirjoitusurakka merkittävästi talousblogia nopeampi. Vähän kärjistettynä saan keskittyä pelkkään tekstiin, kun mainokset, artikkelisuositukset ja muut vastaavat ilmaantuvat paikoilleen automaattisesti.

Tästä syystä kirjoittaminen on nopeutunut merkittävästi, eli saan aikaan nopeammin ja enemmän tekstiä – jonka seurauksena on taas mahdollisuus päästä parempiin tuloihin.

Jouduin poikkeamaan reitiltä – mutta lopputulos oli loistava!

Alkuperäinen idea Koeajolle.comin kohdalla oli toimia pelkkiä koeajoja käsittelevänä sivustona. Kuvittelin ihan oikeasti näin, että sisältö tulisi olemaan joitakin yhteistyökumppanien tekemiä kaupallisia artikkeleja lukuun ottamatta pelkkiä koeajoja, mutta huomasin alkuperäisen idean raadollisuuden melko nopeasti.

Koeajojen tekeminen vaatii yllättävän paljon työvaiheita. Pitää etsiä sopivat autot, pitää matkustaa niiden luo, pitää koeajaa ne ja kerätä havaintoja, pitää kuvata ne, jonka jälkeen pääsee vasta kirjoittamaan itse juttua. Lisäksi haasteita tuli siitä, että välillä autoja ei ollut saatavilla tai niitä ei haluttu antaa koeajoon, tai sitten ihan vain huono keli pilasi kuvauskeikat.

Samaan aikaan huomasin taas kysyntää autoihin pohjautuvien niin sanottujen ”historiikkiartikkelien” puolella. Koeajojen lisäksi ihmisiä kiinnostaa joidenkin autojen historiatiedot, eli milloin autoa on valmistettu, miten se myi, mitä varusteita ja niin edelleen.

Nämä artikkelit olivat siinä mielessä kivoja, että niitä oli helppo ja nopea tehdä kotoa käsin. Ne eivät vaadi minulta matkustamista tai kelien kyttäämisiä, eivätkä jää vahingossakaan saamattomiin, jos lähdet liikkumaan niiden luo. Olen joskus kirjoittanut yhden päivän aikana jopa kuusi kappaletta tämäntapaisia artikkeleja, eli niitä syntyy melko nopeasti.

Mainitaan lisäksi myös se, että tekstiä syntyy todella helposti esimerkiksi englannin ja saksankielisten Wikipedia-artikkelien avulla. Olen huomannut monien autojen kohdalla, että suomeksi olevaa sisältöä ei juurikaan ole tai se on hyvin suppeasti tehtyä. Ihan vain referoimalla huomattavasti kattavampia ulkomaisia artikkeleja on melko helppoa tehdä jutustani netin paras suomenkielinen artikkeli.

Enemmän on enemmän – myös sisällön kohdalla

Sisällön määrä on hyvinkin merkittävässä roolissa sivuston kasvattamisen suhteen. Inssin osinkoihin olen tuottanut sisältöä sellaisella 1-2 artikkelin viikkotahdilla. Lisäksi olen pyrkinyt pitämään sisällön hyvänä ja ”minun näköisenä”, mikä tarkoittaa sitä, että välillä käytän sisältöihini todella paljon aikaa ja vaivaa.

Viime syksynä olin eräänlaisessa käännekohdassa. Olin juuri muuttanut Kuopiosta Espooseen, ja uudella paikkakunnalla oli edessä uusi arki, joka tarkoitti mm. poistumista uimahallin välittömästä läheisyydestä. Päivittäisten uimahallireissujen poistuttua kalenterista vapaata aikaa jäi enemmän käteen, ja halusin käyttää sen kirjoittamiseen.

Viime syyskuussa kokeilin uutta strategiaa, eli tein ”nopeaa sisältöä”. Jos aiemmin olin tottunut siihen, että viikossa tehdään 2-3 viimeisen päälle hyvää artikkelia (Inssin osingot ja pari asiakastani), niin nyt kokeena olisi tehdä noin 7 kappaletta ”perushyvää artikkelia”. Kun pudottaa omaa vaatimustasoaan hieman, saa nopeasti enemmän aikaan. Jokaisen artikkelin ei nimittäin tarvitse olla mestariteos.

Uusi strategia lähti toimimaan hyvin nopeasti. Ilmeisesti Google tykkää siitä, että sisältöä tulee säännöllisesti ja lähes päivittäin. Sivustoni alkoi saada nopeasti kasvavaa liikennettä, vaikka koin tekeväni minun standardeillani ”tavallista heikompaa sisältöä”.

Jos Inssin osingoissa artikkelilla on tavallisesti 1500-3000 sanaa pituutta, Koeajolle.comin kohdalla tähtäsin 500-1000 sanaan. Mikäli juttu lähtee rönsyilemään, on tällöin hyvä miettiä artikkelin pilkkomista kahdeksi eri jutuksi – vaatien toki sitä, että jutuille löytyy selkeät linjat.

Yhteistyökumppanit mukaan kuvioon

Tällä muutoksella sivustoni liikahti parissa viikossa muutamasta päivittäisestä vierailijasta kohti muutamaan kymmeneen päivittäiseen vierailijaan. Tämän jälkeen oli helppoa lähteä tavoittelemaan yhteistyökumppanuuksia, joista ensimmäinen iso onnistuminen oli auton maskisuojaa koskevassa artikkelissa.

Kyseinen artikkeli on loistava esimerkki siitä, miten autoilevassa maailmassa kaupallisuus ja lisäarvoa tuottava sisältö eivät välttämättä ole ristiriidassa. Napakasti sanottuna maskisuojan hankkiminen lisää talvella autoilun mukavuutta, samalla kun polttoainekustannukset pienenevät. Näitä tuotteita on vieläpä melko helppo myydä affiliate-markkinoinnilla, mikä taas tuo minulle tuloja.

Sijoitusmaailmassa tämäntapaiset yhteistyöt ovat harvinaisempia, sillä aidan tällä puolen kaikki perustuu enemmän tai vähemmän sniiduiluun. ”Jätä koko auto ostamatta, niin säästät rahaa jotka voit sijoittaa osakkeisiin.” Tai esimerkiksi pankin rahastojen kautta suuremmat kulut voivat tarkoittaa entistä pienempää tuottoa, eli näiden markkinoiminen on vaikeaa – ainakin tulospohjaisesti.

Yksi merkittävä ”listahitti” Koeajolle.com-sivustolle oli vuodenvaihteen K-Auton kampanja. Autoliike mainosti jokaisella mainoskatkolla radiossa, että uuden Volkswagenin omistaja saa kaupan päälle 100 000 Plussa-pistettä. Kun kuulin mainoksen ensimmäisen kerran, jäin miettimään sitä, paljonko tuo tarjous olisi euroiksi käännettynä. Tein tästä suoraviivaisen artikkelin Volkswagenin ostaja saa 100 000 Plussa-pistettä – paljonko se on euroina?

Artikkeli onnistui loistavasti. Joulu-helmikuussa se keräsi todella paljon lukijoita, luultavasti pääasiassa radiota kuuntelevista käyttäjistä, jotka miettivät samaa asiaa kuin minä.

Työkuviot tuovat haasteita autoblogille

Vuoden 2022 alku oli myös siinä mielessä merkittävä Koeajolle.comille, että satuin saamaan työpaikan autoalan mediasta. Kukaan tuskin yllättyy siitä, että oman autoaiheisen median pyörittäminen oli merkittävän suuri referenssi tähän työhön pääsemiselle.

Työpaikka periaatteessa kilpailijalta toi kuvioihin kuitenkin sen haasteen, että se vähän rajoitti tekemistäni oman blogin puolella. Onneksi löysimme kuitenkin tähänkin haasteeseen yhteiset pelisäännöt, jotka sallivat minun jatkaa sivuston pyöritystä. Vaikka molempien sivustojen aiheet liikkuvat autoilun maailmassa, on näidenkin välille melko helppo vetää jonkinlaista pesäeroa, jolloin emme taistele ihan samasta yleisöstä.

Tällä hetkellä suhtaudun Koeajolle.com-projektiini myös sillä tavalla, että sen kautta on mahdollista ikään kuin ”beta-testata” autoalan juttuja pienemmälle kohdeyleisölle. Pystyn siis hyödyntämään tätä omaa projektia myös pääduunini puolella.

Kenties eniten työpaikan saaminen näkyi Koeajolle.comin sisällössä siten, että poistin maaliskuussa kaikista artikkeleista julkaisupäivämäärät. Tämäkin oli eräänlainen ”hullu kokeilu”, sillä olin varma, että lukijamäärät kääntyvät laskuun, kun sivusto ei ole ”avoin” ja sieltä ei löydä selkeästi sitä, milloin artikkeli on viimeksi päivätty.

Hassua kyllä, lukijamääriin tämä muutos vaikutti vain positiivisesti. Vaikka olin itse kuvitellut päivämäärien olevan ”itsestään selvä” osa bloggaamista, lukijat olivat eri mieltä. Luultavasti käänne johtui siitä, että päivämäärän näkyminen artikkelissa voi tuoda myös ”vanhahtavan fiiliksen” artikkelista, jos päivämäärä sattuu olemaan vähänkin kauempana.

Hyvästi kommentointimahdollisuus

Toinen ja vähän pienempi muutos tuli niin ikään keväällä, kun poistin autoblogini kommentointimahdollisuuden kokonaan. Olen kirjoittanut kommentoinnista blogeissa tässäkin blogissa, mutta totesin sen olevan täysin turhaa, eikä se tuota mitään lisäarvoa. Kommenttien moderointi vie minulta jälleen kerran kallisarvoista aikaa, mikä on pois sisällön tuottamiselta.

Siinä missä talousblogeihin tulee välillä ihan oikeasti hyviä kommentteja, autoblogin yleisöltä ei nähty rakentavaa keskustelua. Jos koeajoin esimerkiksi vuosimallin 2019 Opel Astran, kommenttikenttään saattoi tulla kommentti tyyliin ”ai opel muka hyvä auto ?? serkun työ kaverilla hajosi opelin turpo ahdin vuonan 2004”.

Lisäarvottomien kommenttien lisäksi kommenttikenttään tulee satunnaisesti myös täysin väärään paikkaan eksyneitä kommentteja. Pelkästään vuoden 2022 aikana omien sivustojeni kommenttikentässä minulle on esitetty autoliikkeelle kohdistettu reklamaatio ostetusta vaihtoautosta, sekä pyydetty museotarkastusta omalle autolle.

Kiusallisuuden maksimoimiseksi kommentit ovat sisältäneet minulle tuntemattomien ihmisten nimiä, osoitteita, puhelinnumeroita ja autojen rekisterinumeroita. En itse asiassa edes tiedä, voisinko joutua vastuuseen siitä, että joku herjaa vaikkapa autokauppiasta minun sivustoni kommenteissa. Niin tai näin, näiden kommenttien julkaisu on vähän sellainen high risk, no reward -tyyppinen ratkaisu.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Voisiko sisältöä kierrättää useamman kerran?

Päivämäärien piilottamisen lisäksi allergisoin ajatusta siitä, että samoja artikkeleja kierrättäisi julkaisuun useamman kerran. Olen jo kyllästynyt ilmiöön esimerkiksi iltapäivälehtien sivuilla, joissa klikkaan auki mielenkiintoisen artikkelin, joka vaikuttaa nopeasti tutulta. Viimeisellä rivillä sitten sanotaankin, että artikkeli on julkaistu alkujaan puoli vuotta sitten.

Tästä huolimatta päätin lähteä kokeilemaan niin sanottuja uudelleenjulkaisuja omalla sivustollani. Yritin kaivella aiemmin tekemiäni artikkeleja, jotka voisin joko julkaista uudelleen sellaisenaan tai vaihtoehtoisesti tehdä niihin jopa pieniä täydennyksiä tai muutoksia. Joka tapauksessa uudelleenjulkaisulla saisin hyvin pienellä työmäärällä tarjolle ”uutta” sisältöä.

Aivan kuten päivämäärien kohdalla, huomasin nopeasti käytännön olevan suorastaan nerokas. Uudelleenjulkaisut tuovat artikkeleille uudenlaista boostia, joka näkyy kasvavina lukijamäärinä. Lisäksi hakukoneoptimoinnin näkökulmasta Google tykkää siitä, että artikkeleja päivitetään ja julkaistaan uusiksi, sillä se on ikään kuin merkki siitä, että sisältö on yhä kuranttia, eikä vain johonkin blogin nurkkaan unohtunutta tarinaa.

Uudelleenjulkaisuissa olen pyrkinyt nostamaan juuri kyseiseen hetkeen soveltuvia artikkeleja. Nyt tällä hetkellä sivustolla pyörii renkaanvaihtoon liittyviä julkaisuja, samoin kuin auton talvisäilytykseen liittyviä vinkkejä. Kun jutut sopivat siihen hetkeen, ne tavoittavat hyvin lukijoita. Mielestäni ei ole mitään järkeä tehdä joka vuosi samoja artikkeleja uudelleen, kun kerran hyvin tehtyä juttua voi kierrättää.

Onko Koeajolle.com nyt sivublogi vai pääblogi?

Tämä viimeinen kappale liittyy enemmän myös Inssin osingot -sijoitusblogiin. Aiemmin oli suorastaan itsestään selvää, että Inssin osingot on ”pääblogini” ja Koeajolle.comin roolina on toimia ”sivublogina”. Se toimikin alkuperäisessä tehtävässään loistavasti, sillä sivusto takasi minulle työsarkaa toimiessani täysipäiväisenä yrittäjänä vajaan vuoden verran.

Tällä hetkellä Koeajolle.comista ei voi puhua mielestäni enää millään mittarilla ”sivuprojektista”. Sivusto liippaa hyvin läheltä pääduuniani, jonka takia se on mielessä lähes jatkuvasti. Vaikka olen yhtä aikaa työntekijä ja yrittäjä, ansioduuni tuo sen suurimman ja varmimman leivän pöytään. Sen takia arki tehdään tietenkin työnantajan tehtävien ehdolla.

Jos unohdetaan töihin liittyvät velvollisuudet, niin myös lukujen valossa Koeajolle.com on ottanut niskalenkin Inssin osingoista. Autoblogissa on jo kesästä asti vieraillut enemmän uniikkeja kävijöitä kuin talousblogissani. Sivulatauksissa Inssin osingot on hilkun edellä, johtuen luultavasti siitä, että tällä sivustolla on suurempi ”faniporukka”, joka vierailee täällä viikoittain ja lukee useamman artikkelin jokaisella kerralla.

Jotkut teistä saattavat ehkä muistaa, että tein vuoden alkupuolella julkisen kehityskeskustelun itseni kanssa blogin tulevaisuudesta. Meikäläisen tulisi tehdä tälle varmaan vielä jatko-osa, jossa pureudun tarkemmin nimenomaan Inssin osinkojen tulevaisuuteen. Tällä hetkellä minulla on sellainen pieni fiilis, että nimenomaan Inssin osingot olisi valahtamassa sinne sivuprojektin puolelle.

Kieltämättä asetelma on haastava talousblogin kannalta. Se tuppaa jäämään aiheena vähän jalkoihin autoiluun keskittyvässä arjessani. Toisaalta motivaatiota koettelee myös tilanne, jossa autoblogi vetää enemmän lukijaa ja omaa sen lisäksi paremmat lähtökohdat kaupallisuuteen.

Loppupäätelmät: vaihtelu virkistää

Kaiken kaikkiaan paljon on ehtinyt tapahtua alle kahdessa vuodessa. Siitä ei ole kuitenkaan kuin 20 kuukautta, kun sain idean autoaiheisen sivuston perustamisesta. Tähän peilaten tuntuu suorastaan huikealta, että Koeajolle.com vetää nyt ennätyksellisen kovia lukuja.

Vielä hurjempaa on miettiä sitä, että tässä alle kahdessa vuodessa blogi on ajanut ohi jo viiden vuoden ikäisen ja Suomen parhaimmaksi talousblogiksikin äänestetyn sivuston.

Sivuprojekti on poikinut valtavasti kaikkea. Ensinnäkin olen saanut uudenlaista näkökulmaa bloggaamiseen. Kuvittelin jo tietäväni kaikki parhaat bloggaamiseen liittyvät metkut, mutta oikeasti en tietänyt vielä juuri mitään. Tunsin ehkä omat osa-alueeni hyvin, mutta siihen se sitten jäikin.

Siistiä on myös se, miten jälleen kerran bloggaaminen ja aktiivisuus internetissä on poikinut minulle uusia työmahdollisuuksia. Tämäntapaisina hetkinä sitä jälleen kerran miettii sitä, miten ennen internetiä on edes pärjätty. Toisaalta olen myös kiitollinen siitä, että eräänlaiset ”iltapuhdetyöt” voivat tuoda ansioluetteloon vielä aitoa työkokemustakin värikkäämpiä lisärivejä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Artikkeli Mitä kuuluu Koeajolle.com-projektilleni? – Autoblogi löi nopeasti läpi luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
https://inssinosingot.fi/2022/10/mita-kuuluu-koeajolle-com/feed/ 1
Mikä on sijoitusasuntoni kohtalo? – Pinnalla 4 erilaista vaihtoehtoa https://inssinosingot.fi/2022/10/sijoitusasunto-jyvaskyla-kohtalo/ https://inssinosingot.fi/2022/10/sijoitusasunto-jyvaskyla-kohtalo/#respond Sun, 09 Oct 2022 04:31:00 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17202 Viiden vuoden merkkipaalun vuoksi on syytä miettiä tulevaisuutta. Mikä mahtaa olla sijoitusasuntoni tulevaisuus pitkällä tähtäimellä?

Artikkeli Mikä on sijoitusasuntoni kohtalo? – Pinnalla 4 erilaista vaihtoehtoa luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Aika menee nopeasti kun on kivaa. Elokuun alussa tuli täyteen viisi vuotta asunnonomistamista, kun tässäkin blogissa aikoinaan esitellystä Kohti omistusasuntoa -projektista on vierähtänyt jo puoli vuosikymmentä. Minulla oli tarkoituksena kirjoittaa tästä merkkipaalusta jonkinlainen artikkeli, mutta se on unohtunut syksyn kiireiden keskellä.

Kuten osa teistä saattaa muistaa, otin syksyllä 2017 itselleni 20 vuoden asuntolainan. Niin hurjalta kun se kuulostaakin, olen ”lusinut” tuosta laina-ajastani jo neljänneksen. Vielä kolme samanmoista, niin olen ainakin asuntoni osalta velkavapaa mies. Sattumalta myös laskemani taloudellinen riippumattomuus siintää sekin saman aikamäärän päässä, vaikkei näillä asioilla ole varsinaista syy-yhteyttä.

Viiden vuoden merkkipaalun vuoksi on kuitenkin syytä istahtaa hetkeksi alas ja miettiä tulevaisuutta. Mikä mahtaa olla nykyisin sijoitusasunnoksi päätyneen omistusasuntoni tulevaisuus pitkällä tähtäimellä?

Sijoitusasunto Jyväskylä kokemuksia

Sijoitusasunnossa vaikeuksien kautta voittoon

Tämä Jyväskylän keskustassa sijaitseva kerrostalokaksioni sai tässä blogissa paljon palstatilaa vajaat kaksi vuotta sitten, kun aloitin asuntosijoittamisen. Omat ensiaskeleeni asuntosijoittajana olivat kaikkea muuta paitsi varmat, sillä kohtasin alkuun jos jonkinlaista haastetta, joista päällimmäiset ongelmat liittyivät vuokralaisen saamiseen.

Jos joku on kiinnostunut näistä julkaisuista, ne löytyvät alta:

Viimeisin epäonnistuminen sijoitusasuntoni osalta on viime vuodenvaihteelta, jolloin huolimaton kohta vuokrasopimuksessa maksoi minulle pari sataa euroa vesimaksuja. Olimme yhdessä vuokravälittäjän kanssa kirjanneet vesimaksun määräytymisen melko typerästi, ja päätin ottaa tuon virheen omaan piikkiini.

Tuon tilanteen jälkeen kaikki asiat ovatkin menneet vuokralaiseni kanssa mallikkaasti. Hän on maksanut oma-aloitteisesti vuokransa joka kuukausi, eikä hänen kanssaan ole ollut mitään ongelmia. Minulla on myös sellainen kuva, että hän on ihan oikeasti tykännyt asua asunnossani, eli molemmat osapuolet ovat tämän hetken tilanteeseen tyytyväisiä.

Jopa kesäkin meni ihan mukavasti, vaikka taloyhtiön pihalla tehtiin 1,5 kuukauden mittainen piharemppa, jossa asfaltti raavittiin pois ja uutta laitettiin tilalle. Minulla oli pieni pelko persiissä, että näinköhän vuokralainen nostaa kytkintä, kun autopaikka on koko remontin ajan poissa käytöstä ja ikkunoita ei voi pitää auki, kun pihalla käryää piki. Ongelmia ei kuitenkaan onneksi tullut.

Onko sijoitusasunto taakka?

Jyväskylän asuntoni kanssa asiat rullaavat jopa sen verran hyvin, että muistan koko asunnon olemassaolon lähinnä vain maksaessani asunnon lainaerän ja vastikkeet, sekä saadessani vuokralaiselta vuokran tililleni. Helppoa menoa, ei voi väheksyä.

Sen sijaan vähän negatiivisemmissa merkeissä sijoitusasunto on noussut merkille hakiessani asuntolainaa täällä Espoon perukoilla. Kuten olen täälläkin pariin otteeseen puhunut, meillä on jatkuvasti silmät auki asunnonhankintaan liittyen, vaikkakaan kiirettä vuokra-asunnosta ei ole ulos. Olemme hakeneet lainaa lähinnä sen vuoksi, että saamme vähän osviittaa siitä, mihin omat pelimerkit tilanteen tullen riittäisivät.

En tiedä onko tämä seurausta korkojen noususta vai mistä, mutta pankki on väläytellyt minulle aika innokkaasti sellaista korttia, että myisin tuon oman sijoitusasuntoni ja hankkisin sen turvin itselleni Espoosta omistusasuntoa. Kuuleman mukaan asiat voisivat järjestyä myös pitämällä sijoitusasunto, mutta varmempaa olisi ilman.

Rehellisesti sanottuna minua ei ihan hirveästi sytytä ajatus sijoitusasunnon myymisestä, jotta voin ostaa sitä myötä itselleni nykyistä isomman (ja sitä kautta kalliimman) asunnon. Näen päässäni tilanteen siten, että ikään kuin hankkiudun tulonlähteestäni eroon, jotta voin ostaa isommat kiinteät menot.

Kannattaako sijoitusasunto Jyväskylästä?

Vaikka olen suhtautunut ajatukseen vähän nuivasti, olen siitäkin huolimatta yrittänyt miettiä asiaa toisesta vinkkelistä. Mielestäni sijoittamisessa asiat saa helposti menemään päin prinkkalaa, kun jumiutuu johonkin näkökulmaan edes miettimättä vaihtoehtoisia menetelmiä.

Pankin kautta sain aika kivuttomasti yhteyden konsernin omaan välittäjään, jonka kanssa juttelimme puolisen tuntia tilanteestani ja asuntoni mahdollisuuksista. Pakko antaa välittäjälle pisteet siitä, että hänellä olisi varmasti painetta ohjata minua jättämään hänelle toimeksianto, jotta hän pääsisi myymään asuntoa, mutta siitäkin huolimatta hän mietti kanssani asiaa moneltakin kantilta.

Hyvä uutinen minun kannaltani oli se, että asuntoni oli välittäjän kannalta heti mielenkiintoinen. Kerrostalokaksio Jyväskylän keskustassa on melko helppo ja varma kaupattava, jolle löytyy lähes markkinatilanteessa kuin tilanteessa ostaja, eikä myyntiajat tuppaa venymään.

Pohdimmekin välittäjän kanssa sitä, ettei tilanne olisi välttämättä nyt yhtä herkullinen, jos minulla olisi joku sähkölämmitteinen rivarineliö Tikkakoskelta. Niiden kanssa markkinatilanne on tällä hetkellä se, etteivät kaikki välittäjät jaksa edes lähteä katsomaan kohdetta, saati ottaa niitä myytäviksi.

Oma 1960-luvulla rakennettu kaksioni edustaa melko tyypillistä aikakautensa asuntoa. Siihen on tehty pientä fiksausta pitkin oman omistusaikakauteni, mutta kyllähän se auttamatta jää uudemmille kohteille. Jyväskylässä tilanne on vieläpä se, että uudiskohteita nousee aika kovalla tahdilla, eli tarjontaa 2000-luvun uudemmille asunnoille löytyy.

Paljonko on asuntoni arvo?

Jyväskylässä tilanne asuntojen suhteen ei ole se kaikista otollisin, sillä täällä asuntojen hinnat eivät ole välttämättä viime vuosina enää edes nousseet. Tämä on vähän sellainen juttu, joista keskustellessa tuppaa ihmisillä joskus äänenpainot nousemaan, mutta tämä on nyt tilanne.

Omien näkemysteni mukaan Jyväskylän hintatasoa on hillinnyt aktiivinen uudistuotanto, joka pitää sisällään myös monia opiskelija-asuntoja. Upouudet ja maltillisesti hinnoitellut opiskelija-asunnot ovat silkkaa myrkkyä meille yksityisille asuntosijoittajille, sillä kilpailemme samoista vuokralaisista.

Asuntojen lisäksi myös vuokrien hinnat ovat junnanneet paikoillaan viime vuodet. Tämän näkee hyvin mm. siitä, että asuntoni edellinen omistaja pyysi vuonna 2016 saman verran vuokraa asunnostani, vaikka se oli silloin huonommassa kunnossa ja heikommin varustettu. Myös välittäjä kommentoi asuntoni vuokraa sanoilla ”olet ihan hyvän vuokrahinnan saanut asunnollesi”.

En ole nostanut vuokran hintaa vielä kertaakaan noin 1,5 vuoden mittaisen vuokrasuhteen aikana. Olen kyttäillyt kilpailevien kohteiden vuokratasoa ja mielestäni oman asuntoni vuokrassa ei ole hirveästi nousupainetta.

Tästä syystä olen jättänyt pienetkin korotukset tekemättä, koska pienikin korotus saattaa provosoida vuokralaista vaihtamaan asuntoa, josta taas muodostuu minulle ylimääräisiä kustannuksia. Kieltämättä vuokratuottoni kapenee kustannusten noustessa, mutta toisaalta myös uuden vuokralaisen etsiminen aiheuttaisi sekin kustannuksia.

Välittäjän kanssa katselimme hieman asunnonmyyntipalstojen hintatasoa ja laskeskelimme asuntoni hinnan menevän näkemättä 110 000 – 130 000 euron väliin. Kuten salkkuni sisältöä katsoneet tietävät, olen arvottanut asuntoni 117 000 euroon, eli ehkä arvio on ihan hyvin linjassa. Toisaalta jos lähtisin nyt myymään asuntoa, niin ei se omien pois saaminen ole mitenkään itsestään selvää.

Myyntiajasta kuluneena vuotena 2022 välittäjä tiesi kertoa, että keskimäärin tämän kokoluokan keskusta-asunnot ovat vaihtaneet omistajaa 102 päivässä. Lisäksi kun otannasta siivosi pari ylipitkäksi venynyttä kohdetta, keskimäärin kaupat tapahtuivat 77 päivässä. En tiedä onko tämä paljon vai vähän pidemmällä aikajaksolla, mutta mielestäni ihan siedettävä myyntiaika.

Sen verran välittäjä kuitenkin valotti minulle markkinatilannetta, että tällä hetkellä asuntokaupassa on ilmassa monia erilaisia epävarmuustekijöitä. Korot nousevat ja kustannukset kasvavat. Tällä hetkellä tulevat lähivuodet näyttävät huomattavasti vuodentakaista synkemmiltä.

Miten asuntoni myynti käytännössä tapahtuisi?

Nyt kun asunnossa on vuokralainen, se on samaan aikaan sekä uhka, että mahdollisuus. Uhka se on siinä mielessä, että vuokralaisella on puolen vuoden mittainen irtisanomisaika, eli jos tänään sanoisin vuokralaiselleni laittavani asunnon myyntiin, hän saisi olla siellä ainakin kevääseen asti.

Uhkan tästä tekee se, että moni omaan käyttöön asuntoa hankkiva saattaa skipata kohteen, jos siinä pitää odottaa kuukausien ajan vuokralaisen väistymistä. Lisäksi näyttöjen järjestäminen vaatii aavistuksen enemmän, kun asunnossa asuu kolmas osapuoli.

Toisaalta taas mahdollisuuksiin lukeutuu se, että hyvä vuokralainen voi olla houkutin sellaiselle ostajalle, joka etsii nimenomaan sijoitusasuntoa. Ei ole mitenkään tavaton skenaario, että uusi omistaja tahtoisi jatkaa vuokrasopimusta nykyisen asukkaan kanssa.

Hyvä juttu on myös se, että kun asunnossa on vuokralainen, nopea myyntipaine pienenee. Vuokralainen maksaa asunnon kulut, jolloin myyntiä ei tarvitse hoputtaa sillä ajatuksella, että on kiire päästä irti asunnon ylläpitokuluista. Tällöin voi rauhassa odotella hyviä tarjouksia.

Mutta sitten taas toisaalta, kun vuokralainen kuulee asunnon menevän myyntiin, hänelle voi tulla painetta alkaa etsiä itselleen uutta asuntoa. Vaikka irtisanomisaika on puoli vuotta, vuokralainen voi itse pakata kimpsunsa kasaan nopeammin. Toisin sanoen juuri mainitsemani mahdollisuus voidaan myös onnistua hävittämään.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Joka tapauksessa jonkinlaisia peliliikkeitä

Ostin sitten itselleni Espoosta asunnon tai en, sijoitusasuntoni suhteen minun tulee tehdä jonkinlaisia peliliikkeitä. Kuten ehkä muistatte, oma ensiasuntoni on rahoitettu ASP-säästämisen turvin. Saatatte tietää myös sen, että ASP-lainalla rahoitetun asunnon vuokraamiseen liittyy rajoituksia, joista päällimmäinen on kahden vuoden aikaraja.

Tämä maaginen kaksi vuotta on tulossa niin ikään täyteen ensi kesään mennessä, eli minun täytyy joka tapauksessa tehdä asunnolleni jotain. Se ei voi olla enää sijoitusasunto nykyisellä lainalla, eli jos en halua myydä asuntoa, lainan ehdot tulee sopia uusiksi. En ole päässyt vielä niin pitkälle asian kanssa, että tietäisin miten kuvio tulee menemään, mutta tätä on hyvä alkaa työstämään jo hyvissä ajoin.

Minulla on tarkoituksena jutella asiasta pankin lisäksi myös Valtiokonttorin kanssa, jos saan sieltä jonkun ihmisen kiinni. Sitä kautta saan ainakin viralliset ohjeistukset käytännöille, sillä jälleen kerran syksyn mittaan olemme olleet ASP-lainaan liittyvistä kuvioista pankin kanssa hieman eri mieltä.

Karkeasti neljä vaihtoehtoa

Laskin nopeasti, että meikäläisellä on karkeasti ottaen neljä vaihtoehtoa.

  1. Jatkaa vuokralla asumista, mutta pitää Jyväskylän sijoitusasunto omistuksessa. Tämä vaatii toki ASP-lainan muuttamisen tavalliseksi asuntolainaksi.
  2. Ostaa oma asunto, jonka rahoituksen helpottamiseksi myyn sijoitusasuntoni pois, jolloin velkaa on vähemmän.
  3. Ostaa oma asunto, ja jättää sijoitusasunto mukaan kuvioihin. Oikein ajoittamalla voisin siirtää ASP-lainani vielä omaan asuntooni, eli en hankkiutuisi siitä eroon.
  4. Jatkaa vuokralla asumista, ja sen lisäksi myydä Jyväskylän asunto. Tällöin velkamäärä saadaan minimiin.

Tällä hetkellä en osaa sanoa mikä nelikosta olisi se paras. Oikean vaihtoehdon kartoittamista vaikeuttaa se, että toistaiseksi vastaan ei ole tullut yhtään asuntoa, joka olisi niin sanotusti iskenyt lujaa. Jos potentiaalista asuntoa ei löydy, vaihtoehdoista tippuu heti kaksi pois. Silloin kallistuisin luultavasti kohtaan numero 1, sillä mikäpä hätä minulla on myydä Jyväskylän asuntoa? Ainakaan niin pitkään, kun vuokralainen viihtyy asunnossa.

Jos taas potentiaalinen asunto löytyisi, sen hinta varmasti määrittelisi jälleen kerran suuntaviivoja. Mikäli sattuisi käymään niin mahtavasti, että kohde olisi yhtä aikaa hyvä ja halpa, tällöin asunnon voisi pitää. Vastaavasti taas jos pinnalle pullahtaisi joku kalliimpi unelmien kohde, niin tällöin velkataakka voi kasvaa turhan rajuksi.

Toisaalta taas vitsaileva meikäläinen tahtoisi huomauttaa, ettei unelmakohde ja Espoo mahdu välttämättä kovinkaan ketterästi minun suussani samaan lauseeseen.

Saatat olla kiinnostunut myös:

 

Artikkeli Mikä on sijoitusasuntoni kohtalo? – Pinnalla 4 erilaista vaihtoehtoa luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
https://inssinosingot.fi/2022/10/sijoitusasunto-jyvaskyla-kohtalo/feed/ 0
Luettua: Noh, sano naakka ku nokka katkes – tarina IT-kuplasta https://inssinosingot.fi/2022/09/noh-sano-naakka-ku-nokka-katkes/ https://inssinosingot.fi/2022/09/noh-sano-naakka-ku-nokka-katkes/#comments Sat, 24 Sep 2022 05:12:00 +0000 https://inssinosingot.fi/?p=17164 Sain viimeinkin käsiini suorastaan ikonisen aikalaiskuvauksen IT-kuplan syövereistä sekä sen äkillisestä puhkeamisesta.

Artikkeli Luettua: Noh, sano naakka ku nokka katkes – tarina IT-kuplasta luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
Sain viimeinkin käsiini erään opuksen, jota olen puolitosissani tavoitellut vuoden päivät. Rock-legenda Mato Valtosen kirjoittama Noh, sano naakka ku nokka katkes on omakohtainen tarina Valtosen seikkailuista syvällä IT-kuplan uumenissa toimitusjohtajan roolissa.

Ensikontakti kirjaan tuli pienen mutkan kautta. Ensiksi löysin Yle Areenan podcast-linjoilta hienon sarjan, nimeltä Virtasen taloushistoria. Minusta on suorastaan hämmentävää, miten pahasti toimittaja Juha Virtasen mainio juttusarja jää kaiken muun taloussisällön jalkoihin. Kaikki puhuvat Pörssipäivästä ja Rahapodista, mutta myös Virtasen taloushistoria ansaitsisi enemmän arvostusta.

Yksi Virtasen taloushistorian jaksoista keskittyikin IT-kuplaan. Vaikka tiesin suunnilleen IT-kuplan taustat ja tunnetuimmat tarinat, Mato Valtosen ja Wapitin seikkailu oli minulle jotain aivan uutta. En tiedä miten minulta on jäänyt tämä osa Valtosen urasta täysin pimentoon kaikkien näiden vuosien ajaksi.

Virtasen podcastissa mainittiin Valtosen kirjoittama kirja, Noh, sano naakka ku nokka katkesi. Kirja jäi väkisinkin mieleeni, eikä pelkästään sen erikoisen nimen vuoksi, vaan myös sen vuoksi, että Mato Valtosella on ollut vuosituhannen vaihteessa hyvinkin näkyvä rooli IT-kuplassa.

Noh sano naakka ku nokka katkes -kirja

Kirjaa piti odotella vuosi

Törmäsin aiheeseen ensimmäistä kertaa syksyllä 2021, mutta Valtosen kirjan sain kouraani vasta vuotta myöhemmin. Syy oli varsin erikoinen, nimittäin kyseiset kirjat tuntuivat olevan jatkuvasti lainassa. En etsinyt kirjaa mitenkään aktiivisesti, vaan pikemminkin jokaisen kirjastoasiointini yhteydessä päätin huvikseen tarkistaa, olisiko kirjaa hyllyssä. Noh, eipä ollut.

Sen lisäksi että kirjat olivat jatkuvasti lainauksessa, toinen hyvä referenssi kirjan suosiolle tulee sen iästä. Valtosen kirja on julkaistu vuonna 2001, eli yli 20 vuotta sitten, mutta siitäkin huolimatta näitä kirjoita on yhä useampia kappaleita monissa kirjastoissa. Ilmeisesti kirja on ihan suosittu, kun siitä liikkuu useita painoksia monissa kirjastoissa.

Lopulta syyskuussa 2022 aika oli kypsä sille, että sain opuksen käteeni. Meinasin tosin missata tämänkin kerran, koska Pasilan kirjastosta hakemani kirja oli ehtinyt jo lähteä toisen asiakkaan matkaan, mutta sattumalta palautuskoriin oli tipahtanut juuri toinen lainassa ollut yksilö. Lainaamani kirja ei siis ehtinyt edes takaisin hyllyyn asti lainaajien välissä!

Mitä odotuksia kirjalta?

Kirjoitan nämä havainnot ennen luku-urakan aloittamista. Minulla on melko suuriakin odotuksia kirjaa kohden. Parin lukemani nettiarvostelun pohjalta kirja on hyvinkin realistinen kuvaus IT-kuplasta, jossa Valtonen puhuu hyvin avoimesti elämästä IT-yhtiössä kuplan keskellä.

Tämän lisäksi kirja on julkaistu houkuttelevana ajankohtana, aivan tuoreeltaan IT-kuplan puhkeamisen jälkeen vuonna 2001. Julkaisuajankohta tarkoittaa sitä, ettei kirjassa ole päästy vielä liikaa ylianalysoimaan IT-kuplan seurauksia ja syntyjä, versus jos kirjaa lähdettäisiin kirjoittamaan tänään uudestaan.

IT-kuplalla, kuten oikeastaan kaikilla muillakin talouden kuplilla, on vähän vähättelevä ja naureskeleva maine. Ihmisiä, jotka sijoittivat IT-kuplaan pidetään vähän hölmöinä. Pidämme myös vähän hassusti typerinä IT-kuplassa rikastuneita ja kaiken myöhemmin menettäneitä, kuten vaikkapa Jaakko ja Antti Rytsölää.

Monesti IT-kuplaan liitetään myös hyvin provosoivia näkemyksiä. Jonkun lukemani kommentin mukaan IT-kuplassa tavallinen nakkikioskikin pystyi listautumaan pörssiin, jos muisti mainita internetin mahdollisuudet antiesitteessä. Samoin monien mukaan IT-yritysten liiketoiminta oli kuplan aikana täysin typerää, eikä sillä ollut minkäänlaisia edellytyksiä tehdä koskaan rahaa.

Olettamuksia roskakoriin

Itse kirjahan on melkoista tykistä alusta alkaen. Huomaan todella nopeasti, että kirjan lukeminen vuonna 2022 eroaa todella paljon siitä, kuin että kirjan olisi lukenut tuoreeltaan vuonna 2001. Vähän yllättäen kirja on nyt kenties vieläkin ajankohtaisempi kuin mitä se on ollut ilmestyessään.

Mato Valtosen seikkailut IT-kuplassa lähtivät hänen bändinsä, Leningrad Cowboysien nettisivu-uudistuksesta. Vaikka Cowboysit ”vanhan liiton bändiltä”, he olivat yksi maailman ensimmäisiä orkestereita, jotka tekivät bändilleen oman verkkokaupan. Verkkosivuille tehtiin kauppa kaikkine ostoskoreineen ja muine nykyaikaisuuksineen jo 1990-luvun puolivälissä.

Sen verran kirjasta pystyy kuitenkin haistamaan vanhentumisen, että vuonna 2001 Valtonen kertoi kirjassa, ettei aika ole vielä kypsä verkkokaupoille. Rahan liikuttaminen internetissä on vielä mahdotonta, eikä kukaan uskalla syöttää luottokorttitietoja mihinkään. Kaikki muu verkkokauppaan liittyen onnistui jo tuolloin, mutta rahan kanssa jumittaminen söi koko leikiltä pohjan.

Leningrad Cowboysien verkkosivujen koodaaminen oli Valtoselle hyppy internet-maailmaan. Internet nähtiin nousevana mahtina ja Valtonen kavereineen lähti miettimään sitä, miten internetiä voisikaan hyödyntää eri tavoin liiketoiminnassa.

Valtosen jengi on yllättävänkin hyvin hajulla tulevaisuudesta. Kirjassa kerrotaan mm. Veikkauksen kanssa tehty suunnitelma nettipelaamisesta, eli internetin kautta voisi tehdä oman lottorivinsä. Myös Postin kanssa oli omia viritelmiä, jossa jokaisella suomalaisella olisi oma sähköpostiosoite ja sitä kautta Postin palvelut. Valtosen firma yritti myydä Postille ideaa pankkitunnistautumisesta jo 1990-luvulla.

Veikkauksen kanssa diiliä ei tullut, koska yhteyshenkilö Valtosen ja Veikkauksen välillä oli omalaatuinen. Yhteyshenkilö sai myöhemmin myös potkut, koska tämä sooloili eikä hoitanut asioitaan kuten pitää. Postin kanssa taas homma meni puihin siksi, että Posti päättikin toteuttaa Valtosen ideat omin päin ilman idean isää.

Nopeasti isoihin pöytiin

Alkuun saatiin toki myös onnistumisia. Yksi näistä oli diili DHL:n kanssa. Käytännössä yritys toteutti DHL:lle nykyisen postipakettien seurantajärjestelmän, missä tekstiviestillä ja rahtikirjan numerolla sai selvitettyä paketin sen hetkisen sijainnin. Myös kumppanuus Radiolinjan kanssa oli merkittävä edistysaskel.

Ylipäätään Wapitin merkittävä etu löytyi siitä, että firman toimitusjohtajana oli nimenomaan rokkarina tunnettu Mato Valtonen. Valtosella oli hyvät esiintyjänlahjat, hän oli tottunut esiintymään myös ulkomailla vierailla kielillä ja tunnettavuus toi erilaista boostia yritykseen. Media tykkäsi tehdä juttuja ”Valtosen Wapitista”, mikä toi näkyvyyttä.

Wapit lähti liikkeelle melkoisella turbovauhdilla. Välillä kirjassa on vaikea ymmärtää sitä, että kaikki nämä lukuisat tapahtumat ja käänteet sijoittuvat vain kolmen vuoden aikajaksolle. Yritys perustettiin vuonna 1998 vaatimattomissa kellariolosuhteissa ja sen konkurssi nähtiin kesäkuussa 2001. Tässä välissä yhtiön arvo ehti kuitenkin kasvaa satoihin miljooniin markkoihin.

Silloin kun Wapitin arvo oli suurimmillaan helmikuussa 2000, kirjassa laskettiin Wapitin markkina-arvon kasvaneen puoli miljoonaa markkaa joka ikinen päivä. IT-alalla vallitsi yleinen hurlumhei-meininki, ja esimerkiksi rahoitusta oli todella helppo saada.

Ei tarvinnut kuin vihjata jostain investoinnista, niin Wapitin oven takana alkoi käydä kuhina. Kirjassa asia oli muotoiltu siten, että kysymys ei ollut siitä saisiko yritys rahaa, vaan kenen sijoittajan rahat yritys haluaa.

Olivatko IT-miljonäärit oikeasti miljonäärejä?

Hyvin usein huomaan ainakin itse miettineeni sitä, mikseivät IT-miljonäärit myyneet sijoituksiaan kuplan huumassa ja hajauttaneet niitä fiksusti eri sijoituskohteisiin. Miksi ihmeessä joku on niin tyhmä, että satumaisen rikastumisen myötä ei tee edes osittaista exitiä?

Valtosen kirja vastaa tähänkin kysymykseen hyvin käytännönläheisesti. Vaikka kotimaiset mediat tykkäsivät revitellä Valtosen vaurastumisella, tilanne oli oikeasti hyvinkin eri näköinen. Kun iltapäivälehdet kertoivat Valtosen varallisuuden olevan Wapitin menestyksen myötä 30 miljoonaa markkaa, todellisuudessa Valtosen pankkitilillä oli kuitenkin vain 5000 markkaa. Kaikki miljoonat olivat kiinni yrityksessä.

Eikä siitä yrityksestä päässyt noin vain eroon. Jos toimitusjohtaja myy oman yhtiönsä osakkeita, se on ikään kuin indikaattori siitä, ettei yrityksellä mene hyvin. Miksi muuten yrityksen tunteva henkilö myisi osakkeitaan? Pahimmillaan merkittävän henkilön tekemät osakemyynnit saattavat sysätä osakekurssin jyrkkään laskuun.

Sen verran Valtonen kuitenkin teki exitiä, että hän myi jonkin verran osakkeitaan, jotta pystyi ostamaan itselleen hulppean merenrantatalon Espoosta. Osakkeiden myynti oli melkoinen puristus ja se piti sisällään erilaisia välivaiheita, sillä osakkailla oli etuosto-oikeus osakkeisiin. Valtosen osakkeet siirtyivätkin yhtiön kansainvälisen sijoittajan omistukseen.

Valtonen myi osakkeitaan ja osti muutama kuukausi myöhemmin itselleen asunnon. Hieman hän koki kuitenkin morkkista siitä, että näiden osakkeiden arvo olisi noussut taas miljoonilla, jos hän olisi myynyt osakkeet vasta talokauppojen hetkellä. Toisaalta Valtonen itsekin naureskeli myös sille, miten ahne ihmisestä hyvin nopeasti tulee.

Yksi hauska kohta kirjassa oli myös se, kun median luomat Valtosen omaisuudella mässäilevät otsikot saivat aikaan erikoisia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi Valtosen ala-asteikäiset lapset saivat kuulla koulussa olevansa monimiljonäärin lapsia. Kotona Valtosella oli hieman vaikea selittää tilannetta jälkipolvelle, että rahat ovat kiinni yrityksessä, eikä heillä ole ihan puheiden kaltaista tilannetta.

Hauska tilanne oli sekin, kun lapset lähtivät kyselemään isältään, että mitä tämä käytännössä omistaa. Työnantaja ei omista tietenkään työntekijöitään, vaan he ovat vapaita lähtemään koska tahansa muualle. Toimitilat oli vuokrattu, tietokoneet ja kalusteet liisattu. Periaatteessa Wapit omisti oman lähdekoodinsa, mutta siitäkin huolimatta Valtonen huomasi miettivänsä sitä, että mitä hän oikeastaan edes omistaa.

Wapitin työhenki

Kun Wapitin nousu alkoi, työntekijämäärä kasvoi nopeasti. Yritys oli tunnettu siitä, että siellä oli vapaat työajat ja loputon piikki avoimena Batterylle ja Coca-Colalle. Toisaalta firmassa painettiin myös duunia lähes yötä päivää, eli mitenkään helposta työstä ei ollut kyse.

Wapitilla oli vaikeuksia löytää hyvää työvoimaa, vaikka sitä rekryttiinkin mitä erilaisimmin keinoin. Yksi parhaista rekrytointitempauksista oli hakea Java-koodaajia Aku Ankan kautta. Vaikka Akkarin mainoshinnoittelu oli suolainen, markkinointikampanja oli menestys. Wapitista ja Aku Ankasta uutisoitiin talousmediassa ulkomaita myöten.

Aku Ankka Wapit rekrymainos

Kyseinen ”Wapit-Akkari” sattui muuten löytymään lapsuudenkotini kirjahyllystä. En ole kiinnittänyt tähän mainokseen mitään huomiota lapsuudessani, ja vähän jopa yllätyinkin siitä, että mainos on ollut lehdessä minun Aku Ankka -tilaukseni aikoina. Pienen etsimisen jälkeen kyseinen mainos löytyi numerosta 50/2000.

Sitä mukaa kun työntekijämäärä kasvoi, yhteisöllisyys ja muut tekijät vaikeutuivat. Myös pakon edestä vastaan tulevat isommat toimitilat heikensivät yhteisöllisyyttä. Wapitilla oli kuitenkin loistava ryhmähenki aina loppuun asti, joka näkyi etenkin vaikeuksien alkaessa.

Ongelmat alkoivat kasaantua vuoden 2000 lopussa, kun toistaiseksi vielä kannattamaton yritys tarvitsi sijoittajien pääomaa. Sijoittajien rahahanat alkoivat sulkeutua hyvinkin nopeasti, kun IT-kupla alkoi hiljalleen puhjeta. Jos vielä puoli vuotta sitten yritys sai itse valita oman sijoittajansa, nyt kaikki välttelivät IT-yrityksiin sijoittamista.

Kirjassa Valtonen puhuu myös vaikeista hetkistä. Hän sai IT-kuplan puhkeamisen keskellä burnoutin, eikä ollut talossa ainoa. Jotkut työntekijät tekivät töitä kellon ympäri, eikä sekään ollut mitenkään tavatonta, että joku nukkui toimiston sohvalla työpäivien välissä poistumatta paikalta lainkaan.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Wapitin nousu ja tuho

Wapitin nousu ja lasku olivat lähes yhtä jyrkkiä. Helmikuussa 2000 yrityksen arvo oli ollut 180 miljoonaa markkaa, mutta jo vuotta myöhemmin Wapit lähesty kovaa vauhtia konkurssihakemusta. Rahoittajia ei löytynyt ja alansa pioneerina toiminut yritys tarvitsi ulkopuolista rahaa, jotta sillä oli varaa maksaa työntekijöilleen palkkoja.

Kun yhtiön meno alkoi yskiä, myös yrityksen johto oli vaikean paikan edessä. Pitäisikö heidän laittaa omia rahojaan kiinni yritykseen? Valtonen ei myynyt omaa uutta asuntoaan, mutta hän lainasi Wapitille omia rahojaan, jotka oli varattu yrityskaupasta seuranneiden verojen maksuun. Näitä rahoja Valtonen ei saanut koskaan takaisin.

Köysi kiristyi hiljalleen Wapitin ympärillä. Yritys kerkesi jo hankkimaan toimitiloja Yhdysvalloista sekä Tampereelta, mutta homma luuhistui niin nopeasti, ettei edes muuttokuormaa ehditty koskaan kantaa sisään.

Wapitin henki näkyi hyvin myös vaikeina aikoina. Yllättävän suuri osa Wapitin työntekijöistä oli valmis lykkäämään omaa palkanmaksuaan, jos se antaisi yritykselle vähän lisää aikaa hankkia rahoitusta. Tämä toi Wapitille kuitenkin vain niukasti lisäaikaa.

Työntekijäpuoleen mahtui kuitenkin myös kohuja. Joku työntekijöistä vuoti tietoa Wapitin ongelmista medialle, joka repi aiheesta tietenkin isoja otsikoita. Kaiken huipuksi tietovuoto oli myös kiusallisella tavalla valheellista. Lehtien mukaan Saunalahti oli ottamassa valtaa vaikeuksiin ajautuneessa Wapitissa, mikä taas herätti närää Wapitin suurimmassa asiakkaassa, kilpailevassa Radiolinjassa.

Tietovuoto oli Wapitille hyvin ahdistava kokemus, sillä sisäisesti tiedotetut asiat vuotivat vielä toistamiseen ulos. Joku raportoi sisäisiä asioita yrityksen sähköpostista eteenpäin, mutta työnantajalla ei ole oikeutta katsoa kuka vuotaja oli.

Tietovuodon vuoksi yritys joutui keskittymään rahoituksen metsästämisen sijasta julkiseen tiedottamiseen. Lisäksi työyhteisön rivit alkoivat rakoilla. Taustallahan oli se tilanne, että monet olivat olleet kuukausia palkatta töissä, jotta yritys saisi rahoituksen kuntoon. Nyt yksi työntekijä vaikeutti tätä rahoituksen hankintaa omalla sooloilullaan.

Kohti vääjäämätöntä konkurssia

Wapitia ei pelastanut lopulta yhtään mikään. Valtonen itse kuvailee kirjassa sitä, miten vaikeassa asemassa Wapit oli rahoitusneuvotteluissa. Vastapuoli tiesi ongelmat, joten se tahallaan viivytteli prosessissa, sillä Wapitin oli pakko tulla aina vain lähemmäs vaatimustensa kanssa.

Konkurssi nähtiin kesäkuussa 2000. Kirjassa Valtonen kuvailee varsin kattavasti konkurssiaikaisia ja konkurssin tekemiseen liittyviä tunnelmia. Hän pohtii kirjassa esimerkiksi konkurssiin liittyvää häpeää, josta hän sai itsekin tuntea osansa. Lisäksi Valtonen arvelee konkurssin tultua, että kotimainen talousmedia tulee lällättelemään konkurssilla loputtomiin.

Tästä syystä Valtonen kertoo kirjassa ottaneensa tietoisesti hyvinkin avoimen tavan käsitellä konkurssia. Hän antoi medialle haastatteluja aiheesta, eikä lähtenyt piiloutumaan. Ehkä juuri nämä syyt vaikuttivatkin siihen, ettei Valtosen konkurssia käsitelty lopulta edes kovin naljailevaan sävyyn.

Konkurssin jälkeen Wapit-henki jatkui yhä. Vaikka yritys meni, yhteisöllisyys säilyi. Wapitin porukka piti jopa omat ”hautajaiset” melko pian konkurssin jälkeen, joka rahoitettiin tyhjentämällä toimisto kaikista tyhjistä panttipulloista. Vaikka reissun perimmäinen syy oli varsin surullinen, hautajaiset olivat kuitenkin kaikilla mittareilla jymymenestys.

Kirja päättyy myös tähän hetkeen, eikä kirjassa vedetä enää sen suuremmin läpi mitään yhteenvetoa Wapitista tai IT-kuplasta. Kirjahan on itse asiassa julkaistu IT-kuplan rauhoittumisen aikoihin.

Loppupäätelmät: mitä kirja opetti?

Päällimmäinen fiilis kirjan luvun jälkeen on hämmennys. En muista lukeneeni koskaan aiemmin kirjaa konkurssista, enkä varmasti ainakaan näin nopeasti tapahtuman jälkeen julkaistua pohdintaa. Ihan jo tästäkin syystä suosittelen kirjaa kaikille heille, jotka ovat jo tehneet konkurssin, sekä heille, jotka tulevat kenties tekemään sen tulevaisuudessa.

Mato Valtosen itsensä kirjoittama teksti on hauskaa ja kursailematonta. Vaikka aiheena on talous ja yrittäminen, kirja on varsin helppolukuinen. Oikeastaan sen voisi vielä laskea jollain mittarilla jopa rock-kirjaksi, sillä sen verran paljon rock’n’roll kulkee matkassa läsnä alusta loppuun asti.

Kirja romutti jonkin verran omia ennakkoluulojani. Se vastasi hyvinkin kysymyksiin, että minkä takia IT-kuplan aikana niin harva halusi, uskalsi tai pystyi hajauttamaan omistuksiaan. Lisäksi kirja ampui alas väitteitä siitä, etteivät ne IT-kuplan suurimmat menestyjät olleet aivan täyttä ilmaa. Valtosella ja Wapitilla oli itse asiassa todella hyvin haisua siitä, mihin suuntaan maailma tulee kulkemaan.

Sivuilta voisi poimia vaikka kuinka monta napakymppiin osunutta ennustusta, joista päällimmäisenä minulle jäi mieleen ennustus internetin tulemisesta ihmisten taskuihin. Valtonen laski internetin tulleen 1990-luvun puolivälissä, jonka jälkeen se yleistyisi rajusti 10 vuotta myöhemmin ja siihen 5 vuotta lisää niin kaikilla tulee olemaan internetlaitteet jatkuvasti taskussa mukana.

Ottakaa huomioon, että yläpuolen ennustus on heitetty vuonna 2001. Aikana, jolloin ajatus esimerkiksi verkkokaupasta ja verkkomaksuista oli vielä suorastaan utopiaa.

Yksi kirjan päällimmäisiä sanomia oli myös se, että joillekin pioneeriyrityksille jää kaikesta huolimatta käteen vain luu, jonka joku muu myöhemmin tuleva yritys korjaa onnistuneesti talteen.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Artikkeli Luettua: Noh, sano naakka ku nokka katkes – tarina IT-kuplasta luettavissa sivustolla Inssin osingot -sijoitusblogi.

]]>
https://inssinosingot.fi/2022/09/noh-sano-naakka-ku-nokka-katkes/feed/ 2