Anteeksi jo tässä vaiheessa melko kärkevästä otsikosta. Kunhan provosoin jälleen kerran lukijaa. Tiedän nimittäin, että osingot ovat monelle piensijoittajalle erittäin rakas asia, ja niistä harvemmin puhutaan kriittiseen sävyyn. Odotan innolla, että repiikö joku lukija omat pelihousunsa ihan vain otsikon perusteella.

Mielestäni osinkoihin suhtaudutaan välillä turhankin lempeästi. Kukaan ei niitä juurikaan kritisoi tai pidä pahana juttuna. Osingot nähdään yleensä vain ”ilmaisena rahana” jotka ilmestyvät piensijoittajan arvo-osuustilille. Mitä enemmän yhtiö jakaa osinkoja, sitä tujummat osinkokahvit piensijoittajat itselleen keittävät.

Kuten jo blogini nimestä voi päätellä, minulla on ainakin ollut melko rakas suhde osinkoihin. Aiemmin kasailin salkkuani osinkojen ehdoilla, eli pyrin rakentamaan itselleni mahtavaa osinkosalkkua. Salkun kaikki yhtiöt ovat enemmän tai vähemmän hyviä osinkolappuja. Siellä on korkean osinkotuoton yhtiöitä, sekä osinkoaan vuosikymmenet kasvattaneita firmoja.

Tästä salkkuni rakentamisesta johtuen osinkoni ovat nousseet vuosi vuodelta. Ihan jo siitäkin syystä, että salkussani on paljon vuosi vuodelta isompia osinkoja maksavia yhtiöitä. Olen myös sijoittanut osinkoni uudestaan muihin osinkoa jakaviin yhtiöihin, joten sieltäkin tulee nousua seuraavan vuoden pottiin.

Artikkelin kuva: DVISHUB

Mitä yhteistä on ampumahiihdolla ja osingoilla? Se selviää tässä tekstissä.

Osinkoja vai taloudellista riippumattomuutta?

Tänä keväänä olen käynyt itseni kanssa suurta painia itseni kanssa. En oikein tiedä, mitä minä salkultani haluaisin. Joskus aiemmin vitsailin Vares-elokuvan kohtauksesta, jossa Jussi Vares haluaa ostaa ”hyvän ja halvan auton”. Automyyjä toteaa Varekselle takaisin ”jaa, että kaksi autoa?”.

Samalla tavalla olen itse pohtinut voinko saada samassa paketissa useita eri asioita kerralla. Kiinnostaako minua ”mahtava osinkosalkku” vaiko kenties ”mahdollisimman nopeasti saavutettu taloudellinen riippumattomuus”? Itse ainakin näkisin, että osingot hidastavat merkittävästi matkaani taloudelliseen riippumattomuuteen.

Ai miksikö se hidastaa matkaani? Kaikki piensijoittajat ovat varmaan kuulleet miten osingot ovat rahan siirtämistä taskusta toiseen. Sijoittaja omistaa jo yhtiöstä siivun, joten on periaatteessa aivan se ja sama maksetaanko osingot ulos, vai jätetäänkö ne muhimaan yhtiöön. Vaikka osingot jäisivät yhtiöön, se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ne rahat olisivat pois omistajalta.

Jos käytetään tuota taskusta toiseen-vertausta, kuvitellaan että oikeassa taskussani on yhtiö ja vasemmassa taskussani on pankkitilini. Yhtiöstä irtoaa osinko, joka menee pankkitililleni, eli raha siirtyy oikeasta taskusta vasempaan taskuun. Tässä välissä tosin matkalla tipahtaa noin neljäsosa rahoista maahan, jotka Verohallinto nappaa heti itselleen. Tämän jälkeen haluan sijoittaa osinkoni uudestaan, joten siirrän rahat uudestaan nyt vasemmasta taskusta takaisin oikeaan taskuun. Tällä kertaa matkalla tipahtaa maahan noin prosentin verran rahoista, jotka nyt välittäjä poimii itselleen. Molemmista siirroista siis rahaa katoaa muille kuin itselleni. Ja tästä huolimatta piensijoittaja hurraa ”ilmaisen rahan” vuoksi.

Nordea herätti minut

Nordea avasi minun silmäni tänä keväänä osingonmaksun yhteydessä. Vitsikkäästi voisin sanoa, että Nalle Wahlroos löi minua avokämmenellä poskelle. Nordeahan on suurin osakeomistukseni, ja siksi ylivoimaisesti suurin osinkolähteeni. Sain Nordealta osinkoja tänä vuonna 680 euroa. Samalla kuitenkin havaitsin, että minun osinkojuhlani kerryttää Verohallinnon kassaa 173,5 eurolla. Maksan siis lähes 200 euroa veroja osingoistani.

Samaan aikaan voisin omistaa Nordnetin Superrahasto Suomea, joka on kasvurahasto. Se tarkoittaa sitä, että osinkoja ei jaeta ulos omistajille, vaan ne jäävätkin rahaston sisään. Koska ne jäävät rahaston sisään, niistä ei mene senttiäkään veroja. Vähän kärjistäen voisin heittää, että mikäli omistaisin Nordean sijaan Superrahasto Suomea, olisin saanut sen 173,5 euroa enemmän osinkoja. Toki täytyy myöntää, etteivät nämä mene aivan yks yhteen. Superrahasto Suomessa on kuitenkin Nordean lisäksi vielä 24 muutakin yhtiötä.

Sinänsä kuitenkin vähän hassua, että monet piensijoittajat venyttävät penniä viimeiseen asti maksimoidakseen sijoituksiin käytettävät rahat. Kyttäillään kaupassa kilohintoja, kilpailutetaan omia palveluita, seurataan aktiivisesti salkun kaupankäyntikuluja. Sen sijaan kukaan ei tahdo kiinnittää huomiota verotukseen. Tämä on mielestäni vähän hassua.

Muistan yhden keskustelun Nordean osingoistani menneeltä talvelta, kun laskin ääneen paljonko osingoistani valuukin muiden taskuihin. Joku keskustelija vähän ihmetteli kommenttiani kirjoittamalla ”Mitä ihmettä, jätkä saa 500 euroa osinkoja käteen ja valittaa joistain veroista?” Mielestäni tämä kuvastaa kliseisen hyvin monien piensijoittajien suhtautumista osinkoihin. ”Ei pidä valittaa, sillä saat rahaa.” En minä osingoista mitään rahaa saa, vaan oma rahani muuttaa siinä vain muotoa.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Kohti rahastoja ja taloudellista riippumattomuutta

Tästä syystä meikäläinen on kasvattanut rahastojen osuutta omassa salkussani. Kevään osingot sijoitin uudelleen Superrahasto Suomeen, ja sen lisäksi ostan joka toinen viikko Suomen, Ruotsin ja Tanskan Superrahastoja. Suorat osakesijoitukset ovat tänä vuonna olleet vain ”välttämätön paha”, joita joudun ostamaan vähintään kerran kvartaalissa säästääkseni Nordean säilytyspalkkioissa.

Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa enemmän nopeasti saavutettu taloudellinen riippumattomuus, kuin kasvava osinkopotti. Tällä hetkellä minulla ei ole erityisemmin tarvetta osingoille, vaan ne ovat kaikki sijoitettu uudelleen.

Jos mietitään taloudelliseen riippumattomuuteen pääsemistä jonkinlaisena matkana, niin osingot ovat kuin ampumahiihdosta tutut sakkokierrokset. Jokainen osinkoeuro tuo noin neljänneksen mittaisen ylimääräisen sakkolenkin matkallani taloudelliseen riippumattomuuteen. Sijoittajan kannattaa nostaa osinkoja vain sen verran, mitä tarvitsee kuluttamiseen, eikä yhtään enempää. Osinkojen uudelleensijoittamista kannattaisi välttää, sillä verojen ja kaupankäyntikulujen vuoksi suuri osa rahasta katoaa matkan varrella.

Lisäksi olen päätynyt jälleen kerran opiskelijaksi, joten osingot saattavat haitata jossain vaiheessa omia opintotukiani. Siitäkään ei ole vielä varmuutta, että onko tämä nykyinen koulu nyt sitten se elämäni viimeinen koulu. Voisivatko osingot haitata opiskelujani myös tulevaisuudessa?

Noh, palataan vielä tekstin otsikkoon. En pidä osinkoja yliarvostettuna shaibana. Se oli silkkaa provosointia. Sen sijaan pidän kylläkin osinkoja jossain määrin yliarvostettuina piensijoittajien keskuudessa. Ne eivät ole mitään taikaseinästä ilmestynyttä ilmaista rahaa. Päinvastoin, ne ovat mielestäni yllättävän kallista rahaa sijoittajalle johtuen veroista ja kuluista.

Saatat olla kiinnostunut myös:
Minä ja osingot olemme kuin Matti ja Mervi

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

14 kommenttia kohteessa “Ovatko osingot yliarvostettua paskaa?

  1. Anonyymi kommentoi:

    Ohhoh hoijaa…

    Mitä sitten kun olet saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden rahastoilla ja kasvu-ETF:llä? Miten kuvittelet eläväsi salkullasi? Nostamalla 3% vuodessa pääomasta? No mitäs sitten kun osakkeet rysähtää 20%? Tällöin joudutkin nostamaan 3.75% salkustasi.

    Osingoista joutuu joo maksamaan veroja, mutta ne ovat melko ennustettavia lyhyellä aikavälillä toisin kuin hinta. Tämän takia taloudellinen riippumattomuus on helpoimmin toteutettavissa osingoilla, koroilla ja vuokratuloilla. Arvonnousuun luottaminen on pelkkää spekulointia.

    Ja jos haluat sitten joskus siirtyä rahastoista ja kasvu-ETF:stä osinko-osakkeisiin kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu, niin se maksaa mansikoita verojen ja muiden kulujen muodossa.

    • RJW kommentoi:

      "Mitä sitten kun olet saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden rahastoilla ja kasvu-ETF:llä? Miten kuvittelet eläväsi salkullasi? Nostamalla 3% vuodessa pääomasta?"
      Vastaus on: en tiedä. Jos kaikki menee kuten haluan, sitten joskus parin kymmenen vuoden päästä kun olen taloudellisesti riippumaton, minulla on kenties metsää ja/tai asuntoja, joista saan toivottavasti säännöllistä tuloa. Omista työkuvioista en osaa sanoa tuolloin yhtään mitään, mutta en mahdottomuutena pidä että kävisin vielä töissä ollessani taloudellisesti riippumaton, vaikkapa osa-aikaisissa töissä. Hyvällä tuurilla minulla voi olla tilanne, että rahaa tulee "muita reittejä" sellaiset määrät, että nostan taloudellisesti riippumattomana 0 % pääomasta, koska ei tarvetta siihen.

      Eikä mikään estä taloudellisesti riippumattomana (tai sen loppumetreillä) siirtymistä takaisin enemmän osinkojen pariin. Voin siis sopivaksi katsomassani vaiheessa vaihtaa kuukausittaisen säästämiseni kohteen kasvurahastoista taas suoriin osakkeisiin.

      Pörssiromahduksesta kirjoittelen alapuolella Osinkokuninkaan kommentin vastaukseen.

  2. Helposti vauraaksi kommentoi:

    Mielestäni tämä kanta on varsin aliedustettuna tänä päivänä. Olen itsekkin yrittänyt aina muistuttaa itseäni, että osingot ovat kalliita, eikä niiden perässä kannata sijoittaa. Sinänsä yritys ei ole huono jos se maksaa paljon osinkoa, mutta jos sijoittaa sen takia, että osinko on esim. 6% eikä muita syitä sijoittamiseen juuri ole, niin voi samantien todeta puolittaneensa potentiaalisen kasvun mitä sijoitetulle rahamäärälleen voisi odottaa.

    Olen kumminkin viimeaikoina miettinyt, kumpi tulee kalliimmaksi: sijoittaa nyt osinkoyhtiöihin tulevaisuutta varten vai siirtää rahat osinkoyhtiöihin saavutettuani haluamani varallisuuden. Tavoitteena pitkällä tähtäimellä on kumminkin saada passiivista tulovirtaa. En ole päätynyt mihinkään tulokseen pohdintani kanssa.

  3. Anonyymi kommentoi:

    Lisäksi osinkoverot voi nollata luovutustappiolloilla.
    ETF:t maksava väh. 0.1% vuodessa. (Nordnetin superrahastoiolla liian suppea globaali hajautus eli ne eivät riitä.)
    ETF:t maksavat myös lähdeveroja.
    ETF:ssä maksat osingoista 30% veron.

    Omien laskelmieni mukaan parempi olla osinko-osakkeissa.

  4. OsinkoInsinööri kommentoi:

    Tälleen osinkoukkelinakin ottaisin koska tahansa mielummin vastaan omistamani yrityksen osakkeita kuin osinkoja. Valitettavasti tälläistä ei ole vielä Suomessa saatavilla! Tällä tavalla välttyisi ikäviltä veroilta! 😀

  5. Osinkokuningas kommentoi:

    Osingot all the way. Helpompaa ottaa kuukausittaista säännöllistä tuloa kuin se että miettii mitä joutuu joka kuukausi myymään pois ja paljonko, että saa rahaa elämiseen. Mitäs jos kurssit laskisivat 70% sinä vuonna kun tarvitset sijoituksista rahaa elämiseen. Eikö yhtään ketuttaisi se että joutuisit nostamaan ison osan tappiollisista sijoituksistasi vain elämiseen?

    Psykologisesti osingot ovat helpompia kun tarvitsee käyttörahaa 🙂

    • RJW kommentoi:

      "Mitäs jos kurssit laskisivat 70% sinä vuonna kun tarvitset sijoituksista rahaa elämiseen. Eikö yhtään ketuttaisi se että joutuisit nostamaan ison osan tappiollisista sijoituksistasi vain elämiseen?"
      No jaa, mielestäni vähän hölmöä lähteä tekemään sijoitusstrategioita vain romahdusten ehdoilla. Luvut tulevat stubbmaisesti omasta päästäni, mutta onkohan noin 80 % pörssivuosista kurssinousua tai paikoillaan pysymistä, ja 20 % laskettelua. Miksi tehdä siis pelätä noita 70 %:n romahduksia, joita tulee ehkä noin kerran 10 vuodessa-tahdilla?

      Noin suuret romahdukset tiputtavat melko varmasti myös suorien osakesijoitusten osinkopotteja. Ainakin kotimaiset yhtiöt tuntuvat heti rajoittavan osinkohanojaan, kun pörssissä menee huonosti. Osa yhtiöistä saattaa jopa kokonaan kaatua, kuten Lehman Brothers. Suuret romahdukset ovat ikäviä ja keikuttavat meidän kaikkien venettä, niin kasvurahastoihin sijoittavien kuin myös suoriin osakesijoituksiin sijoittavien.

      "Psykologisesti osingot ovat helpompia kun tarvitsee käyttörahaa :)"
      Samaa mieltä tästä, mutta totean myöskin sen, että en tällä hetkellä tarvitse käyttörahaa, joten siksikin valintani on kasvurahastot.

  6. DividendHunter kommentoi:

    Minä niin mieleni pahoitin…
    Hyvä teksti ja pointti, jota itsekin pitäisi välillä muistella vaikka olenkin pääasiassa osinkosijoittamisen polulla. Rahastoihin en ole vielä sijoittanut mutta lienee paikallaan aloittaa sekin puuha.

  7. Anonyymi kommentoi:

    Olen allokoinut sijoitusuran alkupuolella enemmän kasvuosuuksiin ja myöhemmin sijoitan uutta rahaa enemmän ulos maksaviin tuotto-osuuksiin.

    Pieni osuus on OP:n indeksirahastoissa, jotka voi myöhemmin vaihtaa kasvuosuudesta tuotto-osuuteen. Nämä ovat vielä uusia rahastoja, joiden kokonaiskuluista ja pysyvyydestä ei täysin selkeää kuvaa ole. Kulut ovat paperilla ok, ja halvempia kuin ETF-suosikit EUNL ja IS3N: 0,39% – bonukset 0,25% = 0,14 %. OP-Aasia ei toki ole täsmälleen sama indeksi kuin IS3N, joten mielestäni toimivat hyvin yhteen.

    • Anonyymi kommentoi:

      "Kulut ovat paperilla ok, ja halvempia kuin ETF-suosikit EUNL ja IS3N: 0,39% – bonukset 0,25% = 0,14 %" Tämähän on vain puolitotuus, OP:n rahasto jarruttaa arvonkasvua 0.39% vuodessa josta sinä saat 0.25% käytettäväksi OP:n maksuihin, rahaston arvo nousee kuitenkin sen 0.39% vähemmän joka syö korkoa korolle efektiä, EUNL-IS3N kombo 50-50 painoin kattaa koko maailman ja maksaa 0.19%, joten ero näiden hyväksi on 0.2%, vaikkakaan siitä ei saa bonareita joilla maksella vakuutusmaksuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *