Pian tulee kuluneeksi kuusi kuukautta siitä, kun tein eräänlaisen villin hypyn tuntemattomaan ja vaihdoin palkkatyön sekä sivutoimisen yrittämisen simppelimpään kokoaikaisen yrittäjän statukseen. Vaikka päätös jännitti, se oli kaikin puolin oikea. Oma arkeni on muuttunut leppoisammaksi, vaikkakin samaan aikaan omat tuloni ovat muuttuneet epävarmempaan suuntaan.

Olen puhunut tässä blogissa jo pariinkin otteeseen siitä, miltähän mahtaisi näyttää asuntolainaneuvotteluni näin yrittäjän statuksella liikkuessa. Sivusin aihetta jo kertaalleen kesällä kertoessani kokemuksia toiminimiyrittämisestä, jolloin rustailin blogiin seuraavanlaista tekstiä:

Olen kieltämättä monesti spekuloinut päässäni sellaista ajatusta, että mitenkähän asuntolainan saanti menisi tällä hetkellä. Käsittääkseni yrittäjän statusta ”pelätään” myös lainaneuvotteluissa, eli hakijan osa- ja määräaikainen työsuhdekin aiheuttaa vähemmän hikikarpaloita pankkivirkailijan otsalla.

En tiedä saisinko tällä hetkellä miten helposti asuntolainaa. Vahva epäilykseni on, että lainaa irtoaa nyt huomattavasti nihkeämmin, kuin aiemmin työskennellessäni osa-aikaisena määräaikaisella työsopimuksella.

Nyt kun olen ehtinyt jo hiljalleen asettua aloilleen Espoossa, on asuntolainakuviotkin nousseet taas pöydälle. Koska meikäläinen on omissa töissäni joskus vähän turhankin aikaisin liikkeellä, tässä tapauksessa pöydälle nouseminen tarkoitti sitä, että asunnon hankintaa voisi alkaa miettimään puolen vuoden päästä. Asuntolaina on meille monille niitä elämän suurimpia kauppoja, joten ihan mielelläni olen tilanteessa muutaman askeleen liian aikaisessa, kuin puoli metriä jäljessä.

Tässä artikkelissa on tarkoituksena niputtaa yhteen ajatuksiani ja kokemuksia ensimmäisistä yrittäjän statuksella käydyistä asuntolainaneuvotteluista.

Yrittäjän on vaikeampi täyttää lainahakemus, kuin palkansaajan

Lähdetään liikkeelle sieltä, mistä monet asuntolainan hakemiset starttaavat: lainahakemuksesta. Koska olin tällä kertaa varsin aikaisin liikkeellä, ajattelin lähteä liikkeelle sieltä pankista, jossa koen olevani pääasiallinen asiakas. En nähnyt järkeä alkaa tässä vaiheessa kilpailuttamaan vielä pankkeja, vaan katsotaan rohkeasti yksi tarjous läpi, josta saadaan edes jonkinlaista suuntaa siitä, mihin oman hauiksen koko nyt riittäisi.

Tämä olikin oikeastaan lainaneuvottelujen perimmäinen tarkoitus tältä istumalta. Koska aiempia asuntolainaneuvotteluja ei yrittäjänä ollut lainkaan, minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, minkälaisen asuntolainan voisin mahdollisesti saada. Vai saisinko lainaa ollenkaan. Parille kaverille jo vitsailinkin, että tavoitteena neuvotteluissa oli selvittää, suositteleeko pankki minulle muuttoa Helsinkiin, Espooseen, Kirkkonummelle vai peräti Lohjalle asti.

Jos sukelletaan syvemmälle pankkien asuntolainahakemukseen, niin nämä ovat aina vähän haasteellisia ja raskaita täyttää. Niissä kysytään (ymmärrettävistä syistä) tosi paljon asioita, joihin ei voi vastata ympäripyöreitä asioita. Valmiista vastausvaihtoehdoista on joskus vaikea löytää itselle sopiva vastaus ja toisaalta välillä sitä miettii, sujahtaisiko vaikkapa osakesäästöni mihin sarakkeeseen hakemuksessa.

Mainos: Kiinteistökattaus ostaa ja myy toimisto- ja liikekiinteistöjä yli 25 vuoden kokemuksella

Oman kokemukseni mukaan yrittäjänä on palkansaajaa vaikeampi arvioida asioita, kuten vaikkapa esimerkiksi vaikkapa oma palkkani verojen jälkeen. Meikäläisen palkka on pääasiassa tulospohjaista, eli mitä enemmän saadaan tuloksia aikaan, sitä enemmän se näkyy seuraavassa tilissä.

En tule myöskään koskaan saamaan samanlaista palkkaa kahtena peräkkäisenä kuukautena, mikä vaikeuttaa arvioita. Minulla ei ole käytännössä ensimmäistäkään sopimusta tai kumppanuutta, josta saisin tietyn määrän tuloja kuukaudessa, kävi miten kävi. Itse asiassa tuloni ovat myös hyvin epäsäännölliset sillä osa asiakkaistani maksaa minulle vain kerran tai kaksi vuodessa saldot tyhjiksi.

Lisäksi harmaita hiuksia tuottaa se, että osa palkkioistani maksetaan neljännes- tai puolivuosittain. Pankki tuntuu arvostavan (jälleen kerran ymmärrettävistä syistä) sitä, että rahaa kilahtaa kirstuun säännöllisesti, mieluiten kerran kuukaudessa. Sen sijaan kolmen tai kuuden kuukauden välein ulos maksettavat tienestit aktivoivat pankkineuvottelijan hikirauhaset.

Hankalaa oli myös se, kun meillä ei ollut kohdetta tai edes sen suuntaista tiedossa. Pankkien asuntolainahakemukset on tunnuttu tekevän sellaisella ajatuksella, että asiakkaalla on jo vahva visio siitä mitä hän haluaa. Oli vähän raskasta naputella arviota asunnon tyylistä (asunto-osake vai kiinteistö), asunnon kokoa ja asumiskuluja. Toisaalta tämä kohta nyt ei liity millään yrittämiseen, vaan koskee myös palkansaajia.

Yrittäjänä minulta toivottiin tositteita, joita en omista

Pistin ensimmäisen asuntolainahakemukseni vetämään Keski-Suomen Osuuspankkiin, jonka asiakasomistaja olen yhä, vaikka olenkin vaihtanut kirjani Espoon maaperälle. Kuten arvata saattaa, vapaita aikoja ei saanut tietenkään kovin nopeasti, vaan lainahakemuksen täyttämisen jälkeen ensimmäinen vapaa aika löytyi reilun kahden viikon päästä. Onneksi meillä ei ollut kiire, joten eipä se varsinaisesti haitannut.

Samalla kun odottelin yhteistä lainaneuvotteluani keskisuomalaisten kanssa, sain eräältä kaveriltani vinkin kysellä asiaa myös Helsingin seudun Osuuspankista. Tällä pankilla olisi mahdollisesti nopeammin vapaita aikoja ja toisaalta paikallisena toimijana heillä olisi jonkinlainen ”kotikenttäetu”, sillä olimmehan katselemassa asuntoa pääkaupunkiseudulta tai vähintään Uudenmaan alueelta.

Vinkit olivat erittäin hyviä, sillä sain Helsingin OP:lle ajan huomattavasti nopeammin. Molemmat lainahakemukset toimivat käytännössä identtisesti, netissä alustava hakemus sisään ja sen jälkeen sovittiin aikataulu lainaneuvottelulle. Helsinkiläisten kanssa sain itse valita ajankohdan, keskisuomalaiset vuorostaan vain sanelivat yksipuolisesti koska me voimme neuvotella.

Molemmat pankit soittelivat minulle myös hakemuksen jättämisen jälkeen. Helsinkiläiset kyselivät minulle sopivaa neuvotteluajankohtaa, sekä samaan aikaan myös tarkempia dokumentteja yritykseni tulopuolesta. Meikäläisen toiminimen tili löytyy Osuuspankista, joten ennalta kuvittelin tämän riittävän pankille, sillä hehän voivat katsoa tarkalleen, miten raha liikkuu yrityksessäni.

Tämä ei ollut kuitenkaan niin simppeliä, kuin kuvittelin. Molemmat pankit kyselivät minulta tilinpäätöstä, johon jouduin vähän nolona vastaamaan, että ei minulla pienimuotoisen toiminimen omistajana ole sellaista. Vaikka tilinpäätös olisi, niin sekin olisi vähän ”vanhentunutta tietoa”, koska edellisen vuoden toimin sivutoimisena yrittäjänä, kun nyt taas toimin täysipäiväisenä yrittäjänä.

Rehellisesti sanottuna minulle jäi vähän kurja fiilis siitä, kun pankit kyselivät tilinpäätöstä. Etenkin Keski-Suomen Osuuspankin kohdalla kysymysten asettelu oli vähän sellaisia, että he puhuivat tilinpäätöksistä, liiketoimintasuunnitelmista ja kassavirtalaskelmista ”pakollisina papereina”, jotka minulta tulisi siis löytyä noin vain.

Alustava lainalupaus tuli, mutta kiitos siitä kuuluu vaimokkeelle

Myöhemmin lainaneuvottelut hoidettiin nykyaikaisesti puhelimen välityksellä. Pakko kehua tätä toimintaa, tämä oli mielestäni tosi helppo ja vaivaton malli toimia. Sinänsä keskustelu ei hirveästi eronnut aiemmista käymistäni asuntolainaneuvotteluista, joita olen harrastanut useamman kerran.

Jos otetaan nopea kertaus aiemmista asuntolainaneuvotteluistani, niin olen hieronut lainaa kolmeen kertaan. Ostin ensiasuntoni pitkän kilpailutuksen jälkeen vuonna 2017, jossa tuli ensikontakti lainaneuvotteluihin. Vuonna 2019 neuvottelimme lainasta pääkaupunkiseudulle, sillä silloin puolisoni työt meinasivat ensimmäistä kertaa osoittautua sinne. Kolmannen kerran kävimme lainaneuvotteluissa noin vuosi sitten, kun katselimme Jyväskylästä kolmiota.

Oikeastaan ainoa muutos tällä kerralla aiempiin lainaneuvotteluihin oli luonnollisesti yrittäjän statukseni, josta riitti kysyttävää aika paljonkin. Pankkia kiinnosti hieman yritykseni tausta, milloin olen sen perustanut ja minkälaisia tavoitteita minulla on sen suhteen. Juttelimme myös hieman liiketoimintani kulurakenteesta, asiakkaistani ja muista yksityiskohdista.

En nyt viitsi hirveän tarkasti kertoa tähän sitä, minkälaiset speksit meillä oli keskusteluissa kyseessä. Lähtökohtana oli kuitenkin se, että olisimme käyttäneet seuraavaan asuntoon puolisoni ASP-säästöt, sekä molemmat meistä olisivat heittäneet pöytään mielestäni varsin ruhtinaallisen määrän käteistä. Käytännössä olisimme olleet valmiita heittämään käsirahaksi noin 25 % kohteen hinnasta.

Lainaa kyllä tipahti, sitä en voi kiistää, mutta emme esimerkiksi edenneet keskusteluissa kovin syvälle siinä, mihin hintaan laina irtoaisi. Mitään ryöstöhintaisia ehtoja tuskin olisi ollut tarjolla, sillä kertoessani nykyisen asuntolainani speksit, vastapuolella sanottiin, että about noissa luokissa pyörittäisiin tälläkin kertaa.

Tai itse asiassa termi ”lainaa tipahti” on tässä kohti ehkä vähän huono. Molempien pankkien kanssa oli puhetta siitä, että he rahoittaisivat asuntoamme vasta ensi kesänä, kun saan 12 kuukautta täyteen täysipäiväistä yrittäjyyttä. Kunhan homma pysyisi vuoden ajan nykyisessä kokoluokassa, niin silloin pankki näyttää minulle vihreää valoa.

Niin tai näin, täytynee tästä pankin suopeasta suhtautumisesta kiittää puolisoa ja hänen vakituista työpaikkaansa. Minulle jäi aika paha epäilys siitä, että kyyti olisi kylmää, jos koko perheen tulot olisivat kiinni minun yrityksessäni.

Meille jäi lainakeskusteluista pöydälle sellaiset luvut, että pankki olisi ihan maksimissaan lainaamassa meille nykyisillä spekseillä 250 000 euroa.

Minkälainen kuva jäi asuntolainaneuvotteluista?

Jos olen rehellinen, niin ei ihan paras mahdollinen. Kouluarvosanoin puhumme noin seiskan arvoisesta suorituksesta. Ei tätä voi nyt huonoksikaan haukkua, mutta toisaalta kehitysvaraa olisi kyllä rutkasti. Sanotaanko näin, että ei tässä itselläkään nyt ihan hirveästi herännyt innostusta asunnon hankintaan, kun homma vaatii niin paljon ylimääräistä jumppaa.

Itse asiassa lainaneuvottelujen ”jatkot” olivat nekin vähän oudot. Helsingin OP halusi minulta jo nyt kirjanpitäjäni tulostamat laskelmat viimeisen puolen vuoden tapahtumista ja muita erilaisia tositteita. Myös Keski-Suomen OP kerkesi jo toivoa samoja, kunnes pankkivirkailija alkoi miettimään ääneen, että mitäs järkeä meidän on tehdä näin, jos laina kuitenkin katsotaan tarkemmin vasta keväällä. Onko nyt turhaa käyttää aikaa erilaisten laskelmien tulostukseen, jos keväällä otamme saman rumban joka tapauksessa uusiksi.

Olen täysin samaa mieltä tästä asiasta. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, hankinko tarvittavat lippulappuset jo nyt, vai tulostanko ne vasta vuoden jälkeen, jolloin tehdään enemmän ”oikeita päätöksiä” puolin jos toisinkin. Keski-Suomen OP muistutti myös siitä, että heillä lainalupaus on voimassa lähtökohtaisesti kolmen kuukauden ajan, eli jos tällä hetkellä ei ole realistisia suunnitelmia hankkia asuntoa, niin tuhlaamme molemmat aikaamme.

Ehkä tuossa tiivistyi myös oleellinen osa lainaneuvotteluistamme. Mehän lähdimme neuvotteluihin vähän sillä agendalla, että katsotaan saanko ylipäätään lainaa ollenkaan, ja paljonko sitä mahdollisesti tulisi. Nuo tavoitteet tulivat saavutetuksi, mutta ehkä tämä ”jatkojumppa” oli nyt vähän turha veto, kerran ennen lainan myöntämistä tulisi olla vuoden verran yritystoimintaa takana.

Tämä on mielestäni vähän hassu ilmiö, että pankkien käytännöt eivät tunnu oikein kestävän ”varovaista kyselyä”. Jotenkin asioista tehdään vähän turhan vaikeita ja tiettyjä juttuja lyödään jo lukkoon, vaikka todellisuudessa ne ovat täysin avoimena. Esimerkiksi meidän tapauksessamme Helsingin neuvottelija halusi jo rustata papereihin sen, että ostamme kerroskolmion Espoosta. Voin vain arvata sitä, miten pahasti pakka hajoaisi, jos todellisuudessa olisimmekin hankkimassa omakotitaloa Kirkkonummelta.

Tästä jutusta on muuten lyhyt aasinsilta pankkien pahasti ruuhkautuneisiin lainaneuvotteluihin, joita saa pahimmillaan odottaa jopa viikkoja. Tämä nyt on täyden amatöörin mielipide, mutta onko tuo ruuhkautuminen nyt ihme, jos varoivaisten tiedustelijoidenkin kohdalla takerrutaan liikaa yksityiskohtiin ja aletaan lähettelemään puolin jos toisinkin erilaisia lappusia, vaikka niillä ei tässä kohti ole mitään virkaa.

Opin neuvotteluista myös sen, että voin pysyä yhä Keski-Suomen OP:n asiakkaana, vaikka asuisin pääkaupunkiseudulla ja hankkisin sieltä asunnon. Keskisuomalaiset ovat mieluusti rahoittamassa myös maakunnan ulkopuolisia asioita. Helsingin seudun Osuuspankkiin vaihtaminen vaatisi eroamisen Keski-Suomen OP:sta ja uusien tilien aktivoinnin heille. Tämä kuulosti kieltämättä aika raskaalta prosessilta.

Millä tavoin voisin parantaa lainansaantimahdollisuuksiani?

Otetaan vielä loppuun yksi kappale, joka on itse asiassa ehkä tärkein osio tässä vaiheessa, kun homma on vielä vähän tällaisella ”alustavan kiinnostuksen” tasolla. Minkälaisilla tavoilla voisin parantaa lainansaantimahdollisuuksiani, jos aihe tulisi oikeasti ajankohtaiseksi?

1. Vähennä aiempaa velkaa

Tässä lainaneuvottelussa olin ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa, että omasta opintolainastani alkoi olla jonkinlaista taakkaa. En tunne ihan tarkkaan pankin laskukaavoja, mutta raaka nyrkkisääntö on se, että mitä enemmän hakijalla on aiempia velkoja, niin lainansaanti vaikeutuu.

Kuten tätä blogia pidempään lukeneet tietävät, minulla on alla Jyväskylän asuntoni asuntolaina, jota makselen tällä hetkellä. Vaikka asunnossani on vuokralainen, joka käytännössä lyhentelee lainaani, niin pankki pelaa näissä tapauksissa aina varman päälle, eli laskevat vähemmän tuloja tyhjien kuukausien varalle.

Asuntolainaneuvotteluissani juttelimme paljon myös siitä mahdollisuudesta, miten tilanne eläisi, jos myisin Jyväskylän asuntoni ja maksaisin lainani sitä myötä pois. Kuulemma tämä helpottaisi lainan saamista merkittävästi, joskaan summista emme puhuneet.

2. Salkusta käteiseksi

Tämä kohta on tuttuakin tutumpaa kauraa. Joka ikisessä asuntolainaneuvotteluissa omat osakesijoitukseni eivät ole kiinnostaneet ketään juuri yhtään. En muista monenko pankkivirkailijan kanssa olen aiheesta jutellut, mutta yksikään heistä ei ole koskaan ollut kiinnostunut edes kysymään siitä, minkälaisia osakkeita minulla salkussani on. Ainakin oman amatöörinäkemykseni mukaan sillä on kuitenkin aika iso ero, onko potti pääasiassa kattavia indeksirahastoja, vai onko koko salkku kiinni yhdessä hypeosakkeessa.

Käytännössä salkkua tyhjentämällä saisin lisää käteistä, jota voisin siirtää tulevaan asuntoon ja sitä kautta saada helpommin lainaa, kun pöytään olisi paukauttaa entistä isompi nippu euroja. Toisaalta minä näen tämän vähän oman oksan sahaamiselta, missä siirrän rahojani tuottavista osakkeista kiinni vähemmän tuottaviin oman asunnon seiniin. Kahdesta tässä artikkelissa esitellystä keinosta valitsisin melkein mieluummin Jyväskylän kaksioni myynnin.

3. Hanki lisätuloja

Kolmas kohta on sellainen, jota voisin ehkä miettiä, vaikka se vähän sotii nykyistä ajattelumalliani vastaan. Yksi keino helpottaa omaa lainansaantiani olisi hankkia joku osa-aikainen hanttihomma, josta saisi joka kuukausi vähän ”vakituista tuloa”.

Koska vakituinen tulo on hyvästä, sen kautta voisin saada helpommin lainaa, vaikka toisaalta aika on rajallinen resurssi ja se kaikki olisi pois omasta yritystoiminnastani. Minulle jäi vähän sellainen kuva, että tonni lisätienestiä ”sivuduunimaisesta hanttihommasta” olisi jopa isompi juttu, kuin että saisin yritykseni tulotason nousemaan tonnilla.

Loppupäätelmät: miten homma jatkuu?

Homman jatko on aika selvä. Seuraava iso päivämäärä on jossain kesäkuun alussa, kun vuosi täysipäiväistä yrittäjyyttä tulee täyteen. Sen jälkeen erotellaan jyvät akanoista, ja katsellaan tosissaan mihin meikäläisen rahkeet riittäisivät.

Vaikka olenkin kirjoittanut asuntolainaneuvotteluistani vähän kriittiseen sävyyn tässä artikkelissa, pakko mainita myös yksi hyvä puoli. Asuntohaaveiden myötä minulla on nyt ihan aito motivaattori alkaa kehittämään toimintaa myös euroissa, eli tekemään enemmän tuloa. Pankilta tuli aika selkeät sävelet sille, että heitä kiinnostaa suuresti se, paljonko saan yritykselleni laskutettavaa tuloa kevään 2022 aikana.

Pohjustan tässä ehkä vähän jo tulevaa toiminimeni ”puolivuotisraporttia”, joka tulee liveksi joskus joulukuun alkupuolella. Tulotasoni on ensimmäisen puolen vuoden tasolla kehittynyt melko maltillisesti, vaikka syyt ovat sinänsä ihan luonnollisia. Asunnonhankintahaaveet ajavat nyt rohkeammin meikäläistä saamaan enemmän euroja viivan alle, koska euroilla alkaa olla ihan oikeasti väliä.

Eiköhän homma loksahda monestakin syystä paremmin liikkeelle kesän alussa. Minulla on vähän enemmän otantaa tuloissani, ja pankki uskaltaa sen jälkeen antaa ihan aidon lainalupauksen tarkoilla ehdoilla. Toisaalta minulla on tuolloin myös ehkä vähän paremmin ajatuksia siitä, mihin haluan asettua asumaan seuraavan kerran omistusasujana.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Kokeilussa täysipäiväinen yrittäjyys – miksi jätin päivätyöni?
• 2021 Q2 – Duunarista yrittäjäksi
• Miten arkeni muuttui yrittäjäksi ryhtymisen myötä? – Selviä muutoksia jo nyt
• Kokemuksia toiminimi-yrittämisestä – Yrittämällä kohti vaurastumista?
• Oman työn organisointia kanban-työkalun avulla – Kokemuksia Trellosta
• Vinkit keskittymiskyvyn parantamiseen – näin otat itsestäsi kaiken irti
• Mitä haluan ja mitä en halua tehdä yrittäjänä? – Yritykseni liiketoiminta
• Onko yrittäjällä varaa sairastua? – Näin varaudun sairauslomaa vastaan