Riskit ovat olennainen osa sijoittamista. Tunnetusti riski ja tuotto-odotus kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän otetaan riskiä, sitä enemmän on lupa odottaa tuottoa. Mitä vähemmän taas riskiä on ja mitä paremmin sijoittaja yönsä nukkuu, sitä pienemmäksi jää myös sijoituksen tuotto. Joku onkin joskus sanonut että korkea tuotto onkin eräänlainen palkinto huonosti nukutuista öistä.

Keskiverto suomalainen pelkää riskiä mielestäni turhan paljon. Monesti törmään eri puolilla netin keskustelupalstoja kysymykseen mihin minun pitäisi sijoittaa. Ehtona on se, ettei saisi olla riskiä yhtään. Tuo on kyllä sellainen rajaus että se pyyhkii suunnilleen kaikki sijoitusvaihtoehdot pois.

Riskiä on mukana aivan kaikkialla. Jopa siinä Bank Norwegianin 0,75 %:n talletuksessa. Siinäkin kun talletussuoja on ”vain” 200 000 euroa. Eurojackpot-miljonäärinä jopa pankkitalletukset ovat riskisiä, sillä pankin mahdollisesti kaatuessa ei rahojaan välttämättä saa kokonaisuudessaan ulos.

Tässä riskin pelkäämisessä on varmaan juuret sille, miksi suomalaiset lepuuttavat lähes 100 miljardia euroa nollakorkoisilla pankkitileillä. Vuonna 2015 Ilta-Sanomat uutisoi miten 32 % suomalaisista pelkää arvopapereihin sijoittamista. Myös Osinkoinsinööri on kirjoittanut hyvin omassa blogissaan riskeistä ja säästämisestä.  

Sijoittaminen riskit

”Eiks tos oo hirveet riskit?”

Itsekin monesti arkielämässä sijoittamiseni tullessa puheeksi saan kuulla ensimmäisten kysymysten joukossa että eiks toi sijoittaminen ole aika riskistä puuhaa. Totta kai se on, siksi siitä pitääkin saada jonkinlaista tuottoa. Se riskin olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita sitä että pitäisi olla sijoittamatta ollenkaan.

Monet kiinnostuvat sijoittamisesta, kun puhun keskimääräisistä vuosituotoista ja mitä sijoittajan kannattaisi odottaa. Yleensä yhtä monet myös kyllästyvät siinä vaiheessa  kun kerron touhussa olevan myös riskejä. Toisaalta ehkä ihan ymmärrettävää.

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi riskin pelko tipahtaa usein pois kokonaan, kun tuotto-odotukset ruuvataan tarpeeksi ylös? Nyt sama ilmiö on havaittavissa virtuaalivaluuttojen sekä lääkekannabiksen kanssa. Jopa noviisit ovat kiinnostuneet niihin sijoittamisesta, siis samat ihmiset jotka aiemmin jättivät normaalin osakesijoittamisen aloittamatta riskin pelossa.

Lääkekannabiksessa ja virtuaalivaluutoissa on ihan poskettomat riskit, toisaalta ne voivat tuottaa lyhyessä ajassa kymmenistä jopa satoihin prosentteihin, mikä on aika pirusti. Se on jännä ilmiö miten normaali pitkäjänteinen sijoittaminen mielletään turhan riskiseksi, mutta samaan aikaan aloittelijan salkku tuupataan täyteen Bitcoinia ja kannabista hyvillä mielin.

Riskiä nähdään kaikkialla, paitsi omissa omistuksissa

Minusta tuntuu siltä että keskiverto suomalainen ylireagoi riskeihin aina suuntaan tai toiseen. Joko suht siedettävät riskit nähdään aivan liian pelottavina, ja taas toisaalta välillä taas silmät suljetaan riskeiltä täysin.

Tästä jälkimmäisestä esimerkkinä annettakoon vaikkapa omistusasunto tai metsä. Jostain käsittämättömästä syystä nämä kaksi asiaa ovat kansalaisten mielestä täysin riskittömiä sijoituskohteita. Tiedän tapauksia joissa henkilö omistaa metsää satojen tuhansien, jopa miljoonan euron edestä. Lähes koko omaisuus on kiinni metsissä, jotka sijaitsevat yhdellä ainoalla paikkakunnalla.

Sitten jos näille metsille miettisi muutaman tonnin osakesijoituksia kaveriksi hajauttamismielessä, niin pupu menee pöksyyn nimenomaan juuri osakkeiden riskin takia. Vaikka minun logiikallani hajauttaminen ”all in metsästä” osittain myös osakkeiden pariin saattaisi jopa laskea koko paletin riskiä.

Myös omistusasumisen riskittömyydelle ei voi kuin nauraa. Tästä aiheesta minulla on pöydällä parikin tekstiä, joten jätän suuremman aiheen perkaamisen toiseen kertaan. Kuitenkin, törmään todella usein väitteisiin miten omistusasunto on täysin riskitön sijoituskohde. Samoin asuntosijoittaminen on näiden mukaan sekin riskitöntä kaikin puolin. Olen vahvasti eri mieltä.

Asuntosijoittajat kertovat hurjia tarinoita

Vähän hymyillen olen lukenut tarinoita nuorista sälleistä, jotka ostavat ketjussa useita sijoitusasuntoja. Usein näissä tarinoissa asunnon oma osuus on tingitty aivan minimiin, eli parhaimmillaan (vai pahimmillaan) asunto saatetaan ostaa 100 %:n velalla. Omaa rahaa ei asuntoon laiteta euroakaan.

Periaatteessa näin ei voisi tehdä, sillä heinäkuusta 2016 alkaen FiVa on vaatinut pankkeja hieman rajoittamaan asuntolainojen myöntämisiä. Asuntoa ei saisi myydä sata prosenttisella lainalla. Tosin pankit kiertävät näitä ihan laillisesti erilaisten maksullisten takauksien kautta.

Noissa nuorissa sälleissä minua on huvittanut leuto suhtautuminen riskeihin. Asuntoja on siis haalittu portfolioon niin paljon kuin irtoaa. Samaan hengenvetoon todetaan tämän olevan käytännössä riskitöntä sijoittamista. Ymmärrän vielä sen että joku haluaa high risk, high reward-tyyliin maksimoida velkavipunsa, mutta en ymmärrä enää sitä että tätä touhua markkinoidaan vielä vähäriskisenä. Se on minusta kaikkea muuta kuin sitä.

Kenties tuossakin tapauksessa tieto lisää tuskaa, eli kun ei jakseta perehtyä kovin syvällisesti mahdollisiin riskeihin, voidaan sanoa ettei niitä ole. Eli ei ymmärretä mitä voitaisiin pelätä.

Ei ole kauaa kun jollain asuntosijoittamiseen liittyvällä foorumilla joku kyseli mitä tehdä, kun pankki ei anna enää lisää lainaa. Näitä 100 %:n velalla ostettuja kämppiä oli alla jo jokunen, ja lisää piti saada. Pankki halusi kuitenkin lisää vakuuksia, ja foorumin kirjoittaja pohti mistä löytäisi mahdollisimman helposti puuttuvat vakuudet. Tässäkin viestissä puhuttiin miten tämän asuntosijoittamisessa ”riski on lähes mitätön”. Perusteluina oli että parin vuoden aikana ei tyhjiä kuukausia asunnoissa ole ollut.

Noh, itse voisin näin ulkopuolisena todeta että pankkivirkailija on täysi idiootti, mikäli ei myönnä lainaa ”mitättömän riskin kohteelle” ja napsi näin pankille ilmaista ja helppoa rahaa. Tai sitten todennäköisemmin se pankkivirkailija tietää asioista paljon enemmän kuin tämä nuori asuntosijoittaja.

Jos joku lukija nyt tunnistaa tästä itsensä, niin nälvimisestä huolimatta arvostan näitä nuoria isoilla panoksilla vetäviä asuntosijoittajia. Mutta suosittelen silti hieman pohtimaan omien sijoitusten riskejä. Nimittäin pahoin pelkään että hyvä alku sokaisee samalla kun nälkä kasvaa syödessä. Vaikka alussa ongelmia ei ole ollut, vuokralaiset ovat olleet hyviä eikä tyhjiä kuukausia ole, riskit harha-askelille kasvavat kun asuntoja ja vuokralaisia on useampia.

Sitten taas kun asuntoja ostetaan todella paljon penniä venyttäen, koko korttitalo saattaa kaatua kun ensimmäinen ääliö jättää vuokrat maksamatta, tai joku dena sammuu suihkuun aiheuttaen vesivahingon.

Pörssissä pelottaa, mutta liikenteessä ei

Kävin joulun tienoilla Pohjois-Suomessa. Menomatkan tein joulupäivänä lähtien jo aamuyöstä ajamaan kohti Lappia. Jos joskus haluaa ajella rauhalliseen aikaan, suosittelen tuota ajankohtaa. Yleensä niin vilkas nelostie oli lähes autio. Raskasta kalustoa ei ollut liikkeellä ollenkaan.

Paluumatka muutama päivä myöhemmin olikin sitten jo toisesta ääripäästä. Moni muukin oli lähtenyt liikenteeseen minun kanssani samaan aikaan. Paljon ajeltiin pienten ruuhkien takia alinopeutta letkassa ja nollan yläpuolella ollut lämpötila sai autoilijat käyttämään pyyhkijöitä. Ajokeli ei siis ollut parhaimmasta päästä. Tämä yhdistettynä ruuhkaan sai aikaan aika puuduttavat 700 kilometriä

Luonnollisesti tässäkin ruuhkassa tuli nähtyä kaikenlaisia maanteiden sankaritekoja. Ohiteltiin tupla-keltaisilla, kiilattiin ahtaisiin väleihin tai ohiteltiin koko letkaa roimalla ylinopeudella. Eihän siinä muuten mitään jos joku haluaa ottaa itsensä hengiltä liikenteessä. Se hänelle suotakoon. Mutta eniten tässä touhussa meikäläistä huoletti miten monen Santanderin rahoittaman Audi A4 Avantin takapenkillä näkyi olevan lasten turvaistuin.

Loppupäätelmät: Mikä on suurin riski?

Kuten jo tekstin alussa puhuin riskin punnitsemisesta, onko otettu riski aina kannattava suhteessa mahdolliseen palkintoon, samaa kannattaa punnita liikenteessä. Monet ajokortilliset muistavat varmaan autokoulun teoriatunneilta miten ohittamalla säästää useimmiten joitakin kymmeniä sekunteja matkassa. Sijoittamisen mahdollisuuksista ei puhuta juuri missään, ei edes yhteiskuntaopin tunneilla. Valitettavasti.

Entäs sitten ne riskit? Sijoittamisessa on mahdollista pahimmassa tapauksessa hävitä koko potti. Liikenteessä on mahdollista pahimmassa tapauksessa hävitä oma henki. Sen vuoksi onkin mielestäni vähän hassua pelätä liikaa yli kaiken sijoittamisen riskejä. Pahimmillaan menetät vain rahasi.

Jos sijoittaminen ja muutamien prosenttien tuotot vuodessa keskimäärin eivät kaiken häviämisen pelossa kiinnosta, niin miten liikenne sitten? Et säästä ohittaessa edes prosenttia matka-ajastasi, mutta riskinä on pahimmillaan menettää ihmishenkiä. Näin muotoiltuna asiat saa kuulostamaan melko erilaisille kuin normaalisti on totuttu.

Kukaan tuskin on menettänyt henkeään suoraan sijoittamisen vuoksi. Tietenkin omat lukunsa ovat pörssiromahduksien jatkojen päätteeksi pilvenpiirtäjistä alas hypänneiden ihmisten kohtalo. Tosin ei tuota mielestäni voi mitenkään suoraksi kuolemaksi verrata. Sen sijaan liikenteessä koheltamisen vuoksi ihmishenkiä menetetään säännöllisin väliajoin.

Silti keskiverto suomalainen ohittaa paljon useammin kuin sijoittaa. Kumma juttu.

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

4 kommenttia kohteessa “Suomalainen ottaa riskiä autolla, muttei rahalla – Sijoitusten pelkääminen

  1. Osinkokuningas kommentoi:

    Ihmiset haluavat paljon tuottoa nopeasti ja siksi he haluavat mieluummin ottaa isomman riskin. 2% vuosituotot eivät vielä kaikkia innosta, mutta jos joku tulee puhumaan sinulle satumaisista, vaikkapa satojen prosenttien vuosituotoista niin kiinnostuneita riittää jonoksi asti. Ehkä joku ajattelee että kun tässä nyt on kuitenkin riski menettää jotai niin sijoitanpa nyt sitten sellaiseen kohteeseen missä voi myös tienata ison kasan 😀

    • RJW kommentoi:

      Tämäkin puoli on tullut huomattua. Suomalainen tuore piensijoittaja tuntuu innostuvan välillä aika käsittämättömistä asioista. Kenties Talvivaara parhaimpana esimerkkinä. En tiedä kuvitellaanko joissakin piireissä sitten että sijoittamisessa riski on aina vakio – koska riski on aina sama ("mahdollisuus menettää kaikki"), kannattaa sijoittaa johonkin mistä saa nopeasti kymmenien tai satojen prosenttien tuotot.

  2. Seia N kommentoi:

    Mielenkiintoinen kirjoitus! Itsekin aloittelen vasta sijoittamisen maailmassa ja olen törmännyt useissa kirjoituksissa ja kommenteissa samaan ilmiöön, sekä myös itse kävin samaa ajatusprosessia jossain vaiheessa. 😀
    Nyt olen päässyt osakesijoittamisessa hyvin alkuun mutta myös Bitcoin kiinnostaa. Nyt on tullut markkinoille uusia Bitcoin-palveluja.. Onko mitään tietoa näistä? https://sijoitusrahastot.org/bitcoin-trader/
    Kiitos! 🙂

    • RJW kommentoi:

      Moi. Mä en osaa virtuaalivaluutoista sanoa oikein yhtään mitään. En ole itse niiden kanssa pelannut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *