En itse jaksa kovin paljoa seurata sijoituksiani. Tämä siitä syystä, että koen sen olevan aika pitkälle oman kallisarvoisen aikani tuhlaamista. Erilaisia analyysejä eri analyytikoiden voimin puskee tuutista ulos lähes jatkuvasti. Samaa voitaisiin sanoa myös toimittajien näkemyksistä.

En varmasti ole mitenkään poikkeava piensijoittaja tämän suhteen. Yleinen hyvä ohje aloitteleville sijoittajille onkin se, että älä säikähdä uutisointia. Monet käskevät jopa olemaan kokonaan lukematta talousuutisia, ja keskittyen vain pitkäjänteisyyden säilyttämiseen.

Mitään faktatietoa minulla ei ole tälle väitteelleni antaa, mutta veikkaan että keskiverto piensijoittaja ei arvosta kovin korkealle keskiverron analyytikon tai taloustoimittajan markkinanäkemyksiä. Toki asenteet ovat selvästi lieventyneet Inderesin puskettua markkinoille. Inderes tuottaa kuitenkin hyvin ”kansankielistä” analyysiä ja on jatkuvasti todella lähellä piensijoittajaa, toisin kuin vaikkapa kasvottomat ja norsunluutornissa elelevät kivijalkapankkien analyytikot. Inderes onkin onnistunut hyvin ottanut oman paikkansa suomalaisesta talousmediasta.

Viestillä on väliä

Yhden asian olen kuitenkin huomannut kansalaisten suhtautumisessa analyytikoiden tai toimittajien tuottamiin analyyseihin tai uutisiin. Sillä on helkkarin iso merkitys, mitä analyytikko tai toimittaja viestissään kertoo.

Otetaan esimerkiksi vaikka Nordea, joka on oman salkkuni suurin omistus. Nordean osakkeesta ja sen halvasta hinnasta on puhuttu paljon, esimerkiksi vaikkapa Sammon yhtiökokouksessa itse herrojen Wahlroos ja Stadigh toimesta. Nordea on kuulemma hyvinkin halpa, eikä se ole jostain syystä kelvannut markkinoille kuten monet ehkä olisivat odottaneet.

Kolikon toisella puolella Nordean nihkeää kurssinousua ovat jarruttaneet varmaan korkojen nousun pitkittyminen, Ruotsin asuntokupla tai perinteisen kivijalkapankin kuoleminen Applen ja muiden teknologiayhtiöiden rynnätessä samoille apajille.

Jos toimittaja keskittyy uutisessaan pääasiassa näihin ikäviin asioihin ja analyytikko lätkäisee Nordean analyysinsä lopun sanan ”MYY” kera alhaisemman tavoitehinnan, saa julkaisu helposti aika tulista palautetta osakseen.

”Joopa joo, mistähän näitä ”analyytikkoja” oikein löytyy taas?” 
”Huomaa taas kotimaisen talousmedian surkean laadun tästä tekstistä.” 
”Nää on vain jotain yksittäisten ihmisten mielipiteitä, ei näiden perusteella kannata tehdä mitään päätöksiä.”

Jos taas samainen teksti onkin huomattavan positiivinen, hehkutetaan Nordean suurta osinkotuottoa ja uutinen sisältää isolla sanan ”OSTA”, on suhtautuminen siihen kuin aivan toiselta planeetalta. En muista varmaan yhdenkään kommentoijan koskaan tässä vaiheessa muistuttaneen ”miten nämä ovat vain yhden analyytikon/toimittajan/bloggarin mielipiteitä”.

Syy on psykologiassa

Uutisten ja analyysien saamaan kommentointiin vaikuttaa merkittävästi mitä viesti pitää sisällään. Hyvien uutisten kohdalla myhäillään ja kenties painetaan sosiaalisessa mediassa helposti niitä tykkää-nappuloita. Huonojen analyysien kohdalla tulista kommenttia irtoaa huomattavasti enemmän.

Ei tämä asia pelkästään analyysejä ja uutisia koske, sama asia on myös meillä bloggareilla. Jos minä kirjoittaisin tähän samaiseen blogiini vaikkapa Sammosta kirjoituksen, jossa muistuttaisin lukijaa laatuyhtiön statuksesta, jatkuvasti kasvavasta osingosta ja raudanlujasta johdosta, niin kirjotukseni otettaisiin varmasti positiivisesti vastaan. Jos heittäisin tekstin loppuun päästäni osakkeelle optimistisen tavoitehintani 60 euroa, tuskin kukaan kuolisi nauruun.

Entä jos kirjoitukseni olisikin varsin erilainen? Kirjoitan Sammosta jutun, jossa huomautan Nalle Wahlroosin mahdollisesta eläköitymisestä piakkoin, tai muistutan miten osinkoa on ennenkin leikattu. Loppuun heitän jälleen päästäni oman tavoitehintani, tällä kertaa 20 euroa. Veikkaan että tällaisen kirjoituksen jälkeen postilaatikkoni täyttyisi ”mitä se metsätalousinsinööri mukamas tietää sijoittamisesta?”-tyylisistä viesteistä.

”Taitaa olla ylireagointia ilmassa”

Aihetta vähän sivuten, sama homma on nähtävissä myös kurssireaktioiden tulkinnassa. Pari viikkoa sitten metsäjätti Stora Enso antoi tuloksensa, joka ei kelvannut markkinoille. Osake tipahti päivässä 10 %, ja laskettelu jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Vasta UPM:n hyvä tulos sai Enson kurssin takaisin nousuradalle.

Esimerkiksi Inderes kommentoi jo ensimmäisen päivän notkahduksen jälkeen, miten Stora Enson kurssireaktio on ylilyönti. Tätä samaa ylireagoimista oli osa piensijoittajista huutanut jo ennen Inderesiäkin. Näistä kommenteista huolimatta lasku jatkui seuraavana päivänä.

En ota kantaa juuri Stora Enson tapaukseen, mutta ihmettelen hieman sijoittajien suhtautumista ylireagointiin. Nimittäin lähes kaikki ”ylireagoinnit” ovat aina nimenomaan jyrkkiä laskuja, mutta ei ikinä nousuja. Vai koska viimeksi muistatte nähneenne jonkun puhuvan ylireagoinnista positiiviseen suuntaan? En ainakaan itse muista.

Vertailun vuoksi mainitaan vaikka vedonlyöntiyhtiö Betsson, joka antoi tuloksensa paria päivää ennen Ensoa. Uhkapeliyhtiön osakekurssi kiri 30 % vain pariin hassuun päivään, eikä kukaan puhunut ylireagoinnista. En tiedä kuinka paljon osakekurssin tulisi nousta, jotta joku uskaltaisi puhua ylireagoinnista. Toiseen suuntaan kaikki yli 5 %:n laskut taas herättävät helposti vastaavia kommentteja.

En ole sen parempi kuin kukaan muukaan

Kai tämä on vain sitä kuuluisaa sijoittajan psykologiaa. Enkä minäkään siihen tee poikkeusta, vaikka asiasta nyt blogissani kirjoitan. Myönnän että itsekin syyllistyn samaan kuin muutkin, toki harvemmin teen sitä ääneen. Mielessäni saatan usein tuhahtaa minun sijoituksiani vastustaville kommenteille ”tuo nyt oli tuon yhden mielipide”, mutta myhäilen tyytyväisesti, kun jonkun analyysi tukee omaa sijoituspäätöstäni.

Piensijoittajan on hyvä pitää mielessä, ettei kukaan tiedä miten markkinat reagoivat tulevaisuuteen. Ei analyytikot, ei toimittajat, ei bloggarit eikä myöskään hallitusten puheenjohtajat tai toimarit. Jokaisella on omat näkemyksensä asioista, eikä mielestäni niistä kannata sen suuremmin provosoitua tai ilahtua.

Jos opiskelisin koulussa finanssialaa, saattaisin väkertää tästä aiheesta itselleni lopputyön. Sen verran mielenkiintoinen tämä aihe mielestäni on. Veikkaan että monet Facebookin yhteisöissä tai eri keskustelupalstoilla jaettujen linkkien aiheuttamaan keskusteluun vaikuttaa ratkaisevasti se, että tukeeko analyysi sijoittajan salkun sisältöä.

Sellainen ikävä ”sivuvaikutus” tässä ilmiössä on, että mikäli mikä tahansa sijoitusaiheinen julkaisija haluaa teksteilleen hyvän vastaanoton piensijoittajien keskuudessa, kannattaa ennemmin kirjoittaa ”vähän överi positiivisesti” kuin että vetäisi negatiivisuuden yli. Positiivissävytteinen kirjoitus lähtee helpommin leviämään internetissä saaden hyviä palautteita, kun taas negailut herättävät selvästi synkempiä kommentteja. Ihan kiva juttu varmasti alkuun kirjoittajan kannalta, mutta pidemmän päälle juttujen taso varmasti laskee, jos asiaa käsitellään aina ruusunpunaisten värilasien takaa.