Näin koronan aikakaudella voi olla vähän huono aika pohdiskella taloudellista riippumattomuutta, mutta en malta olla kirjoittamatta aiheesta. Tämä on kuitenkin yksi niistä kestoaiheista, joista on helppo kirjoittaa ja jotka tuntuvat kiinnostavan lukijoita erityisen paljon.

Taloudellinen riippumattomuus on aihe, joka provosoi ihmisiä niin hyvässä, kuin myös pahassa. Tästä syystä myös media kirjoittaa mielellään juttuja, joissa korostetaan aikaista eläköitymistä. Mikään ei ole klikkauksista elävälle nettilehdelle parempaa, kuin aggressiivisesti julkaisua kommentoivat ja jakavat lukijat.

Olen kerran astunut miinaan tämän asian suhteen, kun annoin erästä lehtihaastattelua sijoittamiseen liittyen. Minulta kysyttiin sähköpostihaastattelussa sitä, minkälaisia tavoitteita minulla on sijoittamiseen liittyen. Vastasin tähän suoraan, ettei minulla ole minkäänlaisia tavoitteita sijoittamiseen, vaan kaikki tavoitteeni ovat tällä hetkellä sijoittamisen ulkopuolella, mm. tässä blogissa.

Tein virheen siinä kohti, kun kerroin, että onhan se eräs merkkipaalu, ettei tarvitsisi käydä rahan vuoksi töissä, mutta en mieti vielä asiaa sen enempää. Lopulta kun juttu julkaistiin, se oli otsikoitu provosoivaan tyyliin ”Nuori sijoittaja kertoo: tavoitteena, ettei tarvitse käydä töissä rahan vuoksi”. Kun itse juttu oli vieläpä maksumuurin takana, oli pienimuotoinen somekouhkaaminen valmis alkamaan.

Taloudellinen riippumattomuus
Lue lisää POP Vakuutuksen alennuskoodista painamalla banneria.

Miten suomalaiset suhtautuvat taloudelliseen riippumattomuuteen?

Somekouhkaaminen on hyvä aasinsilta tämän blogikirjoituksen pääasialliseen aiheeseen, eli siihen, mitä taloudellisesti riippumattomana voisi tehdä.

Aihe on yksi sosiaalisen median sijoituskeskustelujen vakiokamaa, jota voi viljellä vähän yllättäen myös sijoitusaiheisissa ryhmissä. Lähes poikkeuksetta joka kerta kun joku mainitsee aikaisen eläköitymisen, työelämästä poissiirtymisen tai vaikka ihan pelkän työtuntien vähentämisen, joku esittää kommenteissa vastaavanlaisen näkemyksen:

Mitähän nuokin sitten tekisivät, jos ne jäisivät pois työelämästä? Minulla ainakin tulisi heti tylsää, jos en kävisi töissä.

Jokaisella on tietysti omat mieltymykset, eivätkä se ole keneltäkään pois jos jollekin se oma työpaikka on elämän suurin ja ainoa sisältö. Tästä huolimatta ihmettelen sitä, jos työelämästä poisjäänti aiheuttaa jollekin ihmetystä.

Minun mielestäni tismalleen samoissa töissä pysyminen taloudellisen riippumattomuuden jälkeen on jonkinlaista tuhlausta. Miksi ihmeessä tavoitella taloudellista riippumattomuutta, jos elämä jatkuu tismalleen samanlaisena kuin aiemmin?

Hampaat irveessä töissä viimeiseen henkäykseen asti

Olen joskus ihmetellyt ja osittain myös vähän harmitellut sitä, ettei ihmiset osaa päästää irti töistään. Vanhalla työpaikallani metsäteollisuudessa oli joitakin taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneita kavereita, jotka tienasivat vuosittain ihan pelkästään metsiensä tuotoilla moninkertaisesti sen, mitä saavat töissä käymällä.

Ainakin itselleni tuli joskus aamuvuoroon lähtiessä, skrapatessani auton jäistä ikkunaa marraskuisena aamuna kello 04:50, että jos nyt olisi taloudellisesti riippumaton, olisin voinut jatkaa uniani.

Noiden aikojen muistelu saa aikaan aika leveän hymyn, sillä toivottavasti en joudu enää tekemisiin vuorotyön kanssa. Vedetään nopeasti aiheesta sivuun, mutta minähän olen päässyt jo aikaisista aamuherätyksistä osittain eroon sijoittamalla. Kun metsäalan hommat alkoivat maistua puulta, pystyin siirtymään varsin kivuttomasti ”tyhjän päälle” opiskelemaan, koska sijoittamisesta kertynyt pesämuna mahdollisti taloudellisesti opintoihin paluun. Tästä olenkin tarinoinut talven aikana Rahamedialle.

Nyt IT-alalla työt maistuvat ihan eri tavoin kuin ennen. Siitäkin huolimatta, jos saavutan joskus taloudellisen riippumattomuuden, voisin melkein luvata, etten jatka töissä. Tai ainakaan en tee töitä samaan malliin kuin ennen. Ylitöihin minua ei saa kirveelläkään, vaan mieluummin vähennän työtunteja selvästi.

Mutta mihin sitten käyttäisin töistä irtautuvan ajan? Sylkisinkö kattoon, tai vetelehtisinkö kotona kaikki päivät? No en tietenkään, vaan se mahdollistaisi minulle keskittymisen muihin juttuihin. Seuraavaksi esittelen teille kolme vaihtoehtoa sille, mihin keskittyisin taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen jälkeen.

Vaihtoehto 1: oman yritystoiminnan kehittäminen

Käyttäisin ajan jonkinlaisen oman yritystoiminnan perustamiseen ja pyörittämiseen. Kun taloudellinen asema on turvattu, silloin voi rohkeammin lähteä yrittämään ja kokeilemaan jotain uutta. Tällöin ei ole ei ole niin suuria taloudellisia paineita uuden kokeilussa, vaan voi keskittyä paremmin tekemiseen.

Pahimmillaan yritystoiminta voi olla vain ”palkatonta harrastamista”, mutta onnistuessaan sen kautta voit luoda jotain uutta ja mahtavaa. Saatat myöhemmin myös jopa työllistää jonkun toisen henkilön tällä keinolla.

Esimerkiksi nyt minulla olisi poltetta ja halua pyörittää pariakin muuta sivustoa tämän blogin rinnalla, mutta valitettavasti ajanpuute tappaa noista asioista haaveilut. Näiden verkkosivujen tai blogien ylläpitämisestä ei tienaa kuitenkaan niin paljoa, että uskaltaisin lopettaa työt ja keskittyä puhtaasti nettiyrittämiseen.

Vaihtoehto 2: vapaaehtois- ja talkootyöt

Toinen mitä suosisin, on vapaaehtoistyö. Meillä on tässä maassa hirveästi erilaisia seuroja, tapahtumia tai yhteisöjä, joilla on hankaluuksia löytää tarpeeksi vapaita käsiä ja toisaalta homma on niin pientä, ettei ole varaa ostaa käsiä ulkopuolelta.

Olen itse ollut jonkun verran urheilutapahtumissa mukana talkoissa ja sieltä saa mahtavia kokemuksia. Vaikka palkkaa ei ole tullut, niin kyllä siitä saa hyvän fiiliksen, kun tunnet olevasi mukana rakentamassa isoa tapahtumaa.

Esimerkiksi kaksi viimeistä vuotta on mennyt Neste Rally Finlandin mediatiimissä ralliaiheista sisältöä tuottaen, ja vaikka viikot ovat olleet pitkiä (viime vuonna tein normaalin työviikon ja sen päälle iltavuoroina 30h rallia), niin aivan järkyttävän hyviä kokemuksia on tarttunut matkaan, puhumattakaan minkälaista verkostoitumismahdollisuuksia samoissa tiloissa media-alan ammattilaisten kanssa työskentely mahdollistaa.

Suomen MM-rallin parhaat muistot osaltani on, kun pääsin haastattelemaan Ralliradion tuotantotiimiä. Ralliradio on ehkä koko Suomen paras radio-ohjelma ja olen kuunnellut sitä niin pitkään kuin muistan.

Toinen hauska kokemus on viime kesältä, kun olin mukana tekemässä juttua WRC-kuskien EA-koulutuksesta. Kun tuli kylkiasennon aika, koulutusta vetänyt lääkäri tempaisi minut salin nurkasta malliuhriksi, josta seurasi se, että jokainen rallikuski karttureineen heitti meikäläisen vuorollaan kylkiasentoon. Alapuolella on kuvamateriaalia tilanteesta, jossa Thierry Neuville ja Andreas Mikkelsen odottavat omaa vuoroaan.

Vaihtoehto 3: maatilan työt työllistävät

Viimeisenä kohtana mainitsen näin vanhan suomalaisen pientilan poikana oman tilan ylläpidon. Sen ylläpitäminenkin vie aika paljon aikaa, ja taloudellisesti riippumattomana voisi käydä vaikkapa kaikki tilusten noin satavuotiaat piharakennukset, puuliiterit yms läpi peruskorjauksen muodossa.

Lopun ajasta saisikin sitten tuhrattua ihan normaalissa tiluksien ylläpitämisessä, kuten talvisin lumitöissä ja kesäisin polttopuutalkoissa.

Loppupäätelmät: taloudellisesti riippumattomana riittää tehtävää

Noh, mikä oli tämän blogikirjoituksen pointti? Haukkua pystyyn kaikki työelämässä taloudellisen riippumattomuuden jälkeen jatkavat? Ehei.

Pointtina oli se, että taloudellinen riippumattomuus avaa mahdollisuuksia tehdä itselle mieluisia asioita, eikä niitä tarvitsisi miettiä enää rahan kautta. Taloudellinen riippumattomuus poistaa siis yhden häiriötekijän elämästä.

Sen lisäksi tämän blogikirjoituksen tarkoituksena oli tuoda ilmi se ajatus, että taloudellinen riippumattomuus voi tarkoittaa myös muutakin, kuin kotona vetelehtimistä tai muuta oloneuvoksena olemista. Veikkaankin, että monilla taloudellista riippumattomuutta tavoittelevalla on olemassa jo jonkinlainen plääni siitä, mihin oma keskittyminen suunnataan tavoitteen saavuttamisen jälkeen.

Haluan myös sanoa loppuun sen, että jos ihminen ei keksi mukamas mitään muuta tekemistä itselleen taloudellisen riippumattomuuden jälkeen kuin jatkaa tismalleen samanlaista elämää kuin ennenkin, niin aika vähissä on luovuus. Toki tämä mahdollisuus heille suotakoon, jos se tuntuu oikealta.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Karu oppi: taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu löi kynsilleni
Taloudellisen riippumattomuuden kolme askelta
Vain äärimmäisen harvat äkkirikastuvat sijoittamisella
Kesäloma – testissä taloudellinen riippumattomuus

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

Seuraa blogia Facebookissa:

3 kommenttia kohteessa “Taloudellinen riippumattomuus – mitä tekisin sen saavuttamisen jälkeen?

  1. Metsäsijoittaja kommentoi:

    Tämä aihe on itselleni niin ajankohtainen, etten voi olla kommentoimatta. Koen olevani itse taloudellisesti riippumaton. Taloudellinen riippumattomuuteni on osin seurausta perintönä tulleesta 200 hehtaarin metsätilasta, jonka pinta-alaa olen kasvattanut vähitellen 230 hehtaariin palkkatöiden ohella, jotta voin olla varma, että metsäsijoitusteni tuotto riittää elättämään itseni. Olen hankkinut myös alan koulutuksen Metsätalousinsinööriksi, jotta osaisin huolehtia metsäomaisuudestani parhaani mukaan. Laskujeni mukaan nykyinen metsäomaisuuteni takaa noin 45-50k kestävät hakkuumahdollisuudet tästä ikuisuuteen asti. Nyt kun tavoite on saavutettu, pitäisi tilanteeni nähdäkseni olla erittäin hyvä ja elämästä tulisi pystyä ottamaan kaikki irti, mutta olen huomannut ettei tilanne ole näin itsestään selvä. Olen huomannut että taloudellinen riippumattomuus käsitteenä on sosiaalisesti kummeksuttava, eikä ihmiset ymmärrä sitä että voin tehdä töitä tai olla tekemättä mitään. Palkkatöiden lopettaminen tapahtui osaltani noin puoli vuotta sitten, tämän jälkeen olen käyttänyt aikaani matkusteluun, yhden start up firman kanssa puuhasteluun ja myös jonkun verran metsien hoitotöissä. Mutta näistä huolimatta edelleen ihmiset kysyvät jatkuvasti, miten töissä menee ja mitä teen työkseni. Samalla ihmiset kehuskelevat, kuinka omissa töissä meni taas ympäripyöreitä päiviä ja toisaalta voivottelevat kuinka ovat tympiintyneitä töidensä parissa. Yleensä vastaan ihmisille olevani metsätalousyrittäjä, mutta eipä tämä oikeasti kovin täysipäiväistä työtä ole. Osiltaan varmasti nuori ikänikin (28v) on syynä siihen että ihmiset eivät osaa ajatella minun olevan vapaa palkkatöistä. Varsinkaan äitini ja kumppanini vanhemmat eivät tunnu ymmärtävän päätöstäni olla hakematta palkkatöitä. Jotenkin minusta tuntuu että kun ei kuulu siihen normaaliin 8-16 työelämään, pidetään jotenkin outona ja työtä vieroksuvana. En kuitenkaan näe itseäni töiden vieroksujaksi, sen ajan kun palkkatöissä olin tein mielestäni töitä ahkerasti. Mutta jos hieman puuhastelemalla omien sijoitusten parissa saa lähes tuplana sen mitä palkkatöissä en mitenkään näe järkeä jatkaa siinä ikuisessa palkkatyöputkessa, josta ei nauti. Ehkä mahdollisesti jos työaika olisi mahdollista vähentää tai työtunteja olisi sovitettavissa itseni haluama määrä, voisin hyvinkin jatkaa palkkatöitä sopivissa määrin, varsinkin jos työ olisi mielekästä, entiset palkkatyöt kun tuntuivat lähinnä pakkopullalta. Viime aikoina olen pyrkinyt ottamaan sellaisen asenteen että ajattelevatpahan muut ihmiset mitä tahansa, minä pyrin nauttimaan ja ottamaan kaiken irti tästä erityisestä mahdollisuudestani toteuttaa juuri sellaista elämää, kuin itse haluan. Muuten vanhenpana olisin varmasti katkera itselleni siitä, miksi en nauttinut elämästä ja vapaudesta vaikka minulla oli mahdollisuus siihen.

  2. RJW kommentoi:

    Ai että, tää oli hyvä ja hieno tarina. Näin itsekin metsäinssinä pakko nostaa hattua teikäläiselle.

    Nostit hyvän näkökulman, jota harvempi ajattelee, eli ”sosiaalisen puolen”. Tuo on varmasti sellainen puoli, joka aiheuttaa paljon sosiaalisia ”ongelmia” (joskin ongelma-sanana tuntuu tässä yhteydessä ehkä liian voimakkaalta). Pitkäaikaistyöttömäthän kertovat usein, että yksi syy sosiaaliselle eristäytymiselle on siinä, että lähes kaikissa sosiaalisissa tilanteissa juttu kääntyy nopeasti mitä teet työksesi. Voisiko taloudellinen riippumattomuus aiheuttaa samanlaisia tilanteita? Ehkä. Tätä korostaa vielä tuo suomalainen tapa olla vaatimaton ja puhumatta raha-asioista. Sehän ei sovi suomalaiseen suuhun, että sanoisi olevansa taloudellisesti riippumaton, tai ettei tarvitse käydä rahan vuoksi töissä 😀

    Voisiko yrittäjä-kortti olla yksi keino kiertää tätä juttua? Jos joku kyselee mitä teet työksesi tai muuta, niin vastaisi tähän että olen yrittäjä, sinun tapauksessasi vaikka metsäalan yrittäjä.

    Mut hei, tsempit sinne ja nauti nyt tilanteestasi! Ja kiitos kommentistasi!

  3. MKa kommentoi:

    Kiitos hyvästä blogista ja näistä sisällöistä. Löysin sivustosi noin vajaa pari vuotta sitten ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu oli itsellänikin yksi monista syistä jäädä seuraamaan pidemmäksikin aikaa mistä aiheista täällä juttelet. Sijoitusvinkkejä ja muutakin olen täällä selaillut ja jotain tehnyt myös omassa taloudessa. Omaa blogia en ole valitettavasti aloittanut, joten tyydyn kommentoimaan esim. täällä foorumilla.
    Näin epidemia-aikaan kun omistuksissa olen ottanut jonkin verran takkiin ja hieman myynytkin jotain jotta yöunet säilyy paremmin, on tärkeää löytää jotain vertaistukea ja mielipiteitä mitä muut tekevät. En silti nyt liikaa halua korostaa mitään ”kaikki myyntilaitaan” ajatusta, koska en sellaiseen ole alkanut tai alkamassa vaan halusin kommentoida itse otsikkoa Taloudellinen riippumattomuus …
    Jotenkin nyt kun tulevaisuudenkuva on jokseenkin epävarma, en pidä vaikka osittaistakaan taloudellista riippumattomuutta mitenkään pahana asiana kenellekään. Pidemmässä lomautuksessa esim. säästetty puskuri voi turvata taloutta vaikka vuoden-pari ja ei ole pakko heti tehdä mitään radikaalia kuten muuttaa saman tien toiselle paikkakunnalle (jonka olen kerran tehnyt) töiden vuoksi tilapäisesti, mutta nyt en tekisi enää samaa ainakaan yhtä nopeasti, koska jonkinlainen puskuri on jo olemassa.
    Oma tieni taloudellisesti vapaammaksi on vielä – sanotaanko alkumetreillä, mutta ikääkin vasta hieman yli 30, niin koen, että minulla on vielä mielestäni työelämälle annettavaa. Olen kuitenkin saanut yhteiskunnalta paljon esim. koulutuksen muodossa, joten koen, että jos osaamistani vielä arvostetaan, jatkaisin mielelläni toisen palveluksessa vielä vuosia eteenpäin.
    Vielä vuosiin minulla ei tule olemaan todellista mahdollisuutta hypätä pois palkkatöistä ainakaan kokonaan, koska se tarkoittaisi hankaluuksia asuntolainan maksamisessa ja perheen elättämisessä. On ajatuksena silti kiinnostavaa joskus pohtia mitä tekisin, jos oikeasti voisi ja se olisi mahdollista. En nyt suoraan osaa sanoa yhtä ainoaa asiaa, mutta palkkatöissä en välttämättä jatkaisi ainakaan nykyiseen tahtiin.
    Jonkinlainen yritystoiminta voisi olla kenties itselleni vaihtoehto, vaikka kokonaan eri alalta mitä nyt teen. Edellinen kirjoittaja mainitsi metsänhoidon yrittäjämuotoisesti, joten ehkä sekin voisi olla ainakin osittainen täyte omiin päiviin joskus tulevaisuudessa. Kukaan ei lopulta toisaalta tiedä tulevasta ja olen huomannut kuten varmasti moni muukin, että taloudellinen riippumattomuus on aina hieman suhteellinen käsite missä kulkee raja mikä taso on itselle riittävä. Niin kauan, kun on lainaa ja alaikäisiä huollettavia taloudessa, on jollain tavalla pyrittävä turvaamaan arjen menot ja kaikesta ei voi tinkiä, vaikka jostain toki voi.
    Päätän pitkän kirjoitukseni vielä kiitokseen blogin pitäjälle näistä monista teksteistäsi. Olen ollut muutaman kerran jo aiemminkin aikeissa kommentoida tänne jotain, mutta ehkä tämä alkuperäinen Taloudellinen riippumattomuus, jonka perusteella blogin löysin aikanaan, voi toimia omalla kohdallani trikkerinä saada viimein tämä vaatimaton kiitosviesti lähetettyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.