Sijoittaminen osaa yllättää meikäläisen yhä uudestaan. Näin helmikuun alussa pörssit eri puolilla maailmaa voisivat lainata kotimaisen jääkiekon SM-Liigan taannoista slogania, ”draamaa ja rytinää”. Nuo kaksi sanaa tiivistävät aika hyvin tämän viikon ajatuksiani.

Meikäläinen painoi siviilielämän puolella melkoisen työputken tämän viikon alkuun. Maanantaina iltavuoron perään yövuoro samaan soittoon, aamulla kotiin nukkumaan pariksi tunniksi ja illaksi taas painamaan uudet 16 tuntia putkeen. Ei siis mitenkään järin mahtava paikka seurata maailman menoa reaaliajassa.

Maanantain ilta- ja yövuoron taitteessa Yhdysvalloissa alkoi tapahtumaan. Indeksit kävivät pahimmillaan jopa 6 prosenttia pakkasella, ja päivä päättyikin noin 4,5 prosentin laskuun pörssien sulkeutuessa Wall Streetillä. Suomen aikaan aamuyöstä luisu jatkuikin sitten Aasian pörsseissä, josta samat pakkaset rantautuivat myös meille Helsinkiin.

Musta tiistai olikin harmaa

Tiistai olikin erilaisista pörssiromahduksista sun muita uhkakuvia maalailevien uutisten päivä. Sellaista sijoituksia aktiivisesti seuraavaa julkaisua ei varmaan ollutkaan, joka ei päivän aikana jotain uutista aiheeseen liittyen julkaissut. Joissakin pohdittiin ovatko nämä nyt pörssiromahduksen ensimmäisiä askelia, jotkut taas antoivat ohjeita miten käyttäytyä laskumarkkinan aikana. Rohkeimmat puhuivat ihan puhtaasti jo pörssiromahduksestakin.

Ilmeisesti romahduksista kirjoittavat otsikot keräsivät paljon lukijoita, sillä sen verran paljon kyseisiä otsikoita ilmestyi. Toisaalta ymmärrän tämän, sillä varmasti aina näin ”suurten liikeiden aikoihin” porukka tykkää klikkailla uutisia ja seurata missä mennään. Ja varmasti osa näistä ”romahdusuutisista” klikkailevista ovat oikeasti vain mielessään kun käyrät osoittavat alaspäin. ”Mitäs minä olen sanonut, romahdus tulee ja siellä osakkeissa vain häviää kaikki rahansa.

Tiistain typerin otsikko meni minun mielestäni Taloussanomille, joka uutisoi veti nippuun pörssipäivän Helsingissä kuuden jälkeen. TalSa uutisoi miten ”Helsingin pörssi romahti tiistaina yli 2 prosenttia”. Kyllä, samassa lauseessa sanat ”romahdus” sekä ”kaksi prosenttia”. Mielestäni vähän samaa genreä otsikkona kuin esimerkiksi ”Leijonat voittivat hopeaa olympiafinaalissa PyeongChangissä”.

Minun mielestäni kahden prosentin liikkeet suuntaan jos toiseenkin mahtuvat vielä aika kivutta normaalin pörssiheilunnan piiriin. Vaikka sijoitusharrastukseni onkin vasta vajaa kuusi vuotta vanha, muistan minäkin useampia yli 5 prosentin päiväliikkeitä. Heitän vähän mutu-tuntumalta, mutta olisiko näitä päiviä tullut keskimäärin noin kerran vuodessa. Viimeksi kesäkuussa 2016 indeksit pomppasivat ensin 10 % alas, ja lähes heti uudestaan 10 % ylöspäin. Jos kahden prosentin lasku lasketaan jo romahdukseksi, mitä onkaan kymmenen prosentin lasku?

Pörssi jäi siis ainakin vielä romahtamatta. Yksikään melkari ei ole vielä hypännyt pilvenpiirtäjästä alas. Kenties maanantaina osa melkareista alkoi jo etsimään lähintä ikkunaa tai miettimään ikkunoiden avausmekanismin toimivuutta, mutta ajatusta pidemmälle kukaan ei vielä päässyt. Eikä kukaan edes sytyttänyt auton renkaita palamaan pörssin ovien edessä. Joten calm down ystävät hyvät.

Paniikkeja havaittavissa

Vaikka pörssi ei romahtanutkaan, ainakaan vielä, niin silti olin erilaisissa sijoittajayhteisöissä jo huomaavinani pientä polvien tutinaa. Maanantai-iltana luin jo kommentteja missä kyseltiin kannattaisiko nyt myydä.

Sijoittajan psykologia on aika jännä juttu. Kun kurssit nousevat, sijoittajat ovat ”tyhmänrohkeita” ja kun suunta vaihtuu laskuksi, tulee monista arkoja. Kärjistäen siis sijoittajat ovat valmiita nousussa panttaamaan vaikka oman mummonsa osakkeita vastaan, jotta pääsevät ostamaan mahdollisimman suurella rahalla osakkeita. Vastaavasti taas parin päivän laskuputki saa monet laittamaan sormen suuhun ja miettimään jopa exitiä.

Kirjoittelin heinäkuussa blogiini hieman samasta asiasta tekstissäni ”Onko joku nähnyt kesädippiä 2017?” Suora lainaus kyseisestä tekstistä:

Mutta kyllä minä henkilökohtaisesti ihmettelen niitä jotka nyt jo panikoivat. Kieltämättä hyvin usein törmää kommentteihin, missä toisena tai kolmantena peräkkäisenä mietona laskupäivänä aletaan miettimään paniikkimyyntejä. En ymmärrä. Ensin voidaan vetää aivan huoletta, mikäli pörssi tarjoaa joka päivä vihreällä kirjattuja ja plusmerkillä alkavia lukemia jopa pari viikkoa putkeen. Sitten kun tulee pari laskupäivää putkeen niin hikikarpalot ilmestyvät piensijoittajan otsalle. Sekään fakta ei hikikarpaloita hillitse, että viimeisen kuukauden aikajaksolla ollaan vielä jopa plussalla.

Jälleen kerran siis ihmettelen tätä ilmiötä missä kukaan ei edes mieti exitiä, vaikka pörssit nousevat reippaasti päiviäkin putkeen. Mutta sitten kun tulee se yksi hieman isompi taka-askel, niin menee pupu pöksyyn. Tai vaihtoehtoisesti tulee pari-kolme nipin napin miinuksen puolelle valahtavaa päivää. Nämä ovat näitä psykologisia juttuja, keskimäärin kun on kivempaa voittaa rahaa kuin hävitä sitä.

Romahdus, korjausliike vai ei kumpikaan?

Kuitenkin, sitten joskus kun kunnon romahdus tapahtuu, se syö yleensä koko lähivuosien kurssikehityksen. Romahdus voi helposti olla kymmeniä prosentteja. Sen vuoksi joidenkin prosenttien aiheuttamat laskut ovat ihan oikeasti aika pientä. Saati jos lasku kestää päivän tai pari. Kunnon ”pulkkamäki” kuten Ilkka Parviainen tapaa hyvin sanoa saattaa kestää jopa kuukausia. Jos ja luultavasti kun suunta on pitkään alaspäin, siinä tullaan ihan oikeasti testaamaan sijoittajan paineensietokyky. Se joka kykenee pitkäjänteisesti tekemään ostoja laskeviin kursseihin palkitaan ylämäen alkaessa, kun taas exitin tehneet ja ostonsa jäädyttäneet nuolevat näppejään.

Arvopaperin päätoimittaja Petri Koskinen kirjoitti mielestäni hyvän lyhyen kolumnin Kauppalehteen eilen. Siinä Koskinen arpoi onko (tai mahdollisesti ”oliko”) tämä nyt romahdus, korjausliike vai edes sitäkään. Koskinen epäilee että tilanne saattaa olla jo ohi ja siitä ei muodostunut välttämättä edes korjausliikettä, romahduksesta puhumattakaan. Nimittäin tuo notkahdus söi vain alle viikon kurssinousun mennessään. Kunnon romahdus olisi tehnyt saman vuosien kurssinousulle.

Siinä Koskinen on kuitenkin erittäin oikeassa, että monilta tuoreilta piensijoittajilta (kuten minä) on vielä kokematta pahemmat rytinät. Se kenties selittää hieman miksi monella polvet tutisevat, sillä tämä on mahdollisesti ensimmäisiä vähän suurempia pudotuksia heidän sijoitusurillaan. Sen vuoksi piensijoittajien olisi hyvä totutella näihin, sillä joskus vielä joudumme kokemaan huomattavasti isompiakin liikkeitä.

Mitä liikkeitä olen tai olisin itse tehnyt nyt?

Valitettavasti en mitään. Koska oma työllisyyteni on nyt vähän hataralla pohjalla, joudun valitettavasti keskittymään lähinnä käteisen kasvattamiseen.

Jos tilanteeni olisi paremmalla pohjalla, tankkaisin ehdottomasti jotain amerikkalaista osinkoaristokraattia. Kuten jo tässä tekstissä on tullut ilmi, Helsinkiin tilanne ei ole tarttunut lähellekään yhtä paljon kuin rapakon taakse. Maanantaina monen ”osinkokuninkaan” kurssit tipahtivat hetkessä jopa kuusi prosenttia. Johnson & Johnson, 3M, Procter & Gamble. Aivan mahtavia laatuyhtiöitä ikiholdaajan salkkuun. Kuuden prosentin ”alennus” voidaan mieltää vaikkapa 2-3 vuoden osinkotuoton kokoiseksi tarjoukseksi.

Mainitsemani termi osinkokuningas (dividend king) pitää sisällään yhtiöitä jotka ovat vähintään 50 vuoden ajan maksaneet kasvavaa osinkoa. Nuo kaikki kolme mainitsemaani yhtiötä ovat näitä osinkokuninkaita. Voitte vain miettiä että montako erilaista kriisiä maailma on kokenut vuoden 1968 jälkeen. Öljykriisiä, kasinotaloutta, mustaa maanantaita, ysärin lamaa, syyskyyn 11 vuonna 2001, IT-kupla, finanssikriisi, 2010-luvun ”öljykriisi”, Brexit jne jne jne. Kaikkien näiden läpi yhtiöt ovat porskuttaneet maksaen kasvavia osinkoja.

Samaahan ei voi todellakaan sanoa Helsingin pörssin yhtiöistä, missä osinkoaristokraatin tittelin saa piensijoittajien suussa parhaimmillaan jo alle 10 vuoden osingon nostamisen jälkeen. Vertailun vuoksi Jenkeissä aristokraatiksi pääsee 25 vuoden jälkeen. Kulttuurierot selittyvät lähinnä sillä, että kotimaisista yhtiöistä kukaan ei ole koskaan lähimainkaan kyennyt maksamaan kasvavaa osinkoa noin pitkää väliä. Muistaakseni Raisio on tällä hetkellä pisimpään osinkoaan kasvattanut yhtiö, ja silläkin taitaa olla vain noin 11 vuotta korotusta takana. Jos Raisio olisi Yhdysvalloissa, se ei olisi edes puolivälissä matkassa kohti osinkoaristokraatin titteliä.

Valitettavasti minulla jää nyt osinkokuninkaiden ostaminen haaveeksi. Nordnetin dollari-tilillä minulla on vasta noin 500 USD kertyneitä osinkoja, mikä on noin 33 % tarvittavasta summasta fiksuihin kaupankäyntikuluihin Nordnetissä. Toisin sanoen joutuisin kaivamaan lompakostani puuttuvat 67 %, ja siihen en nyt aivan kykene. Keskityn ennemmin nyt käteiseen ja Bank Norwegianiin.

Tosin valehtelisin jos väittäisin etten olisi tehnyt mitään muuta kuin kerännyt käteistä. Rullaahan meikäläisellä jatkuvasti ostot Nordnetin Superrahastoihin. Viime viikolla otin vieläpä Superrahasto Suomen mukaan rinkiini. Joka toinen viikko (seuraavan kerran ensi viikolla) minulta lähtee taas 25 euroa sekä Suomen, Tanskan että Ruotsin Superrahastoihin, eli yhteensä 75 euroa. Tätä mallia on tärkeä jatkaa säännöllisesti, sillä saan hyvän ajallisen hajautuksen salkkuuni, vaikken nyt suoria osakeostoksia kykenekään tekemään.

Palataan tekstin avauskappaleeseen ja termiin ”draamaa ja rytinää”. Kenties rytinästä voidaan olla tässä tapauksessa vielä montaa mieltä, mutta draamaa on kyllä varmasti riittänyt jokaiselle. Haluan vielä päättää tämän tekstin samoihin sanoihin kuin Petri Koskinen päätti omansa, eli olemme joka päivä lähempänä seuraavaa todellista kurssiromahdusta.

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

4 kommenttia kohteessa “Missä olit kun pörssi ”romahti” 5.2.2018?

  1. JHosake kommentoi:

    Hyvä kirjoitus. Itse olin koneen ääressä ja mietin velkaisella salkullani, että riittääkö rahat. Myyntejäkin tuli tehtyä ja realisoitua s-juna seuraavana päivänä kun oli vapaata. Ja ostettuakin tuli. Jos ei olisi ollut vipua päällä, ei tuo olisi tuntunut missään. Eniten harmitti tosiaan monien ostopaikkojen missaaminen. Oikeastaan tuo vauhditti vähän sellaisten liikkeiden tekemistä joita jo ajattelin, mutta kun ei tule omasta takaa liikkeet, niin ne yleensä tietävät miinusta.

  2. Kinski kommentoi:

    Yksittäiset osakkeet kyllä romahtelevat. Kuittasin 13% kuukaudessa halventunutta Cityconia erän mukaan.
    EPRA NAV -alennus on mojova (P/B 0,73). Riskitaso laskee kun hinta alenee?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *