Tänä aamuna ensimmäisenä Facebook-feedissä silmiini pisti Kauppalehden uutisointi pankkiiriliikkeiden käyttökokemuksista. Ja nimenomaan niistä negatiivisista sellaisista. Uutisia aiheesta tipahti kerralla peräti kaksi kappaletta ja lisäksi yksi Kauppalehden uutinen kansalaisten kokemuksista sijoitusneuvonnassa:

Sijoitusmyyjä ei kestänyt Alexandriassa: ”Valheiden kertominen asiakkaille alkoi käydä liian raskaaksi”

Perheenisä menetti kaikki säästönsä: ”Oli täysin selvää, että he olivat suojassa ja minä tappiolla”

Vastuuton sijoitusmyyjä pelaa tunteilla ja sumuttaa

Surulliseksi vetää. Etenkin tuo perheenisän kohtalo. Osakkeet ovat nousseet viimeisessä neljässä vuodessa todella paljon, ja sekös vielä enemmän puistattaa. Luultavasti perheenisä olisi tikkaa heittämällä Kauppalehden pörssisivuille löytänyt paremmin tuottavat osakkeet, kuin mitä ammattilaiset geelitukissaan tai liituraitapuvuissaan sinulle kauppaavat kahvikupin kera. Aggressiivinen markkinointi yhdistettynä kyseenalaisten tuotteiden tarjoamiseen. Ei lainkaan hyvä yhdistelmä.

Ei kannata syytellä perheenisää

Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan ajattele tuosta perheenisästä mitään ”nössö, opettelisi sanomaan ei”-shaibaa. Minulla itselläni on vähän samanlaisia kokemuksia tältä talvelta kun hain asuntolainaa Nordeasta. Tarinoin tästä myöhemmin lisää tarkemmin ihan omassa blogikirjoituksessaan, mutta voin jo nyt vähän raottaa mitä silloin tapahtui.

Olin tammikuussa videoneuvotteluissa hieromassa asuntolainaa. Neuvotteluissa oli puhe että asuntolainasta tehtäisiin paperit vasta heinäkuussa kun saan tällöin 8. ASP-kvartaalin täyteen. Tästä huolimatta minun kanssani videoneuvottelua vetänyt pankkineiti halusi nimeni heti papereihin.

Kysymykset olivat jatkuvasti tasoa ”joko tehdään tästä paperit, miksei tehtäisi nyt heti”. Vaikka olen luonteeltani kuitenkin suht puhelias enkä mikään hissukka, niin minua vietiin kuin sitä kuuluisaa litran mittaa noissa neuvotteluissa. En saanut oikein mitenkään sanottua ei sille, että nyt tehdään jo paperit asuntolainasta.

Lopulta sitten sain suostuteltua vastapuolen Duracell-pupun antamaan minun nukkua parin yön yli, ja sovimme että tehdään paperit parin päivän päästä. Varattiin uusi aika myöhemmälle ajalle ja päätettiin puhelu sanoihin että jatketaan seuraavalla kerralla. Heti puhelun jälkeen sitten viestiä Nordean aspaan että perukaa minulta se aika, en aio vastata puhelimeeni jos joku soittaa teiltä silloin. Eikä tässä vielä edes kaikki yksityiskohdat, mutta jätän jotain kerrotavaa vielä siihen tulevaan blogikirjoitukseenkin.

Edit: Mikäli tuo Nordean puhelinneuvottelu kiinnostaa enemmänkin, olen jo julkaissut kyseisen kirjoituksen. Sen voit lukea täältä. Tästä aiheutui myös jatkokeskustelut, joita puitiin Taloussanomissa asti.

Mitä edellisessä kappaleessa koitin sanoa, on että se ”ein” sanominen voi ihan tavalliselle tallaajalle olla todella vaikeaa. Ja miksei olisi, onhan pöydän takana vastassa kuitenkin tätä aiemminkin tehnyt ammattilainen, kun taas tavan tallaaja on usein sijoitusasioissa täysin ensikertalainen.

Siksi on mielestäni täysin kohtuutonta sanoa mitään ”kasvata munat”-settiä. En tiedä onko kukaan vielä julkisesti näin sanonut, mutta eiköhän iltapäivälehtien kommenttiosioista tuollainen kommentti löydy. Tai että mitäs lähdit ahnehtimaan, ihan oikein sulle.

Tärkeitä tarinoita

Mielestäni on tärkeää että Kauppalehti nostaa näitä kokemuksia nyt esille. Jospa kansalaiset tästä oppisivat hieman varovaisuutta.

Sitä toki ihmettelen, miksi Finanssivalvonta tai Kauppalehden jutuissa oleva Fine (kuluttajien neuvontatoimisto vakuutus-, pankki- ja sijoitusasioissa) ei sitten puutu tähän toimintaan? Vastaavilla tapauksilla on kuitenkin aika kauaskantoiset seuraukset.

Epämääräiset pankkiiriliikkeet, vetävät mukanaan suohon myös rehellisiä toimijoita. Aivan varmasti osa kansasta päättää jättää esimerkiksi Nordnetin Superrahastot ottamatta, kun selässä kutittelee muistikuvat näistä epämääräisistä huijaustapauksista.

Sitten taas ihmetellään miksei keskivertoa suomalaista kiinnosta sijoittaminen muuhun kuin metsään ja kiinteistöihin. Toisaalta ymmärrän kyllä tämän. Metsän ja kiinteistön näet fyysisesti, mutta arvopapereita et. Metsä- ja kiinteistökaupoissa on paljon vaikeampi huijata asiakasta, versus sijoitusneuvojien puheet.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Toimiiko valvonta?

Jos Fivat ja Finet eivät laita sido epämääräisten pankkiiriliikkeiden käsiä, mitä muita keinoja keskivertokansalaisella voisi olla? Kauppalehdessä oli ihan hyvä vinkki mielestäni ottaa valokuvia fläppitauluista ja luentodioista.

Ne ohjeet missä käsketään olemaan täysin menemättä tuollaisiin tapaamisiin, ovat vähän kaksipiippuisia neuvoja. Se on totta kai varmaa, että mikäli ei mitään tee, ei rahojaan häviä, mutta toisaalta taas samassa saattaa pelon takia missata rehtiä sijoitusneuvontaa.

Tarkoitan tällä siis sitä että joku jättää esimerkiksi Nordnetin salkun avaamatta näiden tapauksien takia. Tärkeää olisi myös saada peruskouluihin jonkinlaista opetusta. Asiakkaiden huijaaminen olisi paljon vaikeampaa mikäli pöydän toisella puolella asiakkaalla olisi edes jonkinlaiset pohjatiedot hallussa. Toki opetussuunitelmaa ei muuteta yhdessä yössä, tai saati sen hyötyjä ei koeta ihan parin vuoden sisällä.

Menipähän taas pannullinen kahvia tätä kirjoittaessa. Alkuperäinen ideani oli tehdä tästä artikkelista vain nopea buffaus naftaliinissa olleelle kirjoitukselleni taloustiedon ja sijoitusopin lisäämisestä peruskoulun opetussuunnitelmaan. Teksti kuitenkin vehänti jälleen niin pitkäksi, että on parempi laittaa stoppi tähän ja jättää tuo kirjoitus yhä naftaliiniin. Vähän tässä painaa jo iltavuorokin päälle, toivottavasti ei jäänyt pahoja ajatus- tai kirjoitusvirheitä.

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *