Aloitetaan tiedotteilla. Mikäli olet eksynyt blogiini tuon Taloussanomien asuntolainan kilpailutusaiheisen uutisen kautta, etsimäsi alkuperäiset Kohti ensiasuntoa löydät alla olevan linkin kautta. Tarina on jaettu neljään osaan, mutta niihin kaikkiin löydät tiesi tästä yhdestä linkistä:

Kohti omistusasuntoa – tiivistelmä kaikista teksteistä

Medianurkkaus sijoitusblogi

Sitten asiaan. Meikäläisellä oli hieman tavallisesta poikkeava tiistai menneellä viikolla. Jäin nimittäin ylitöihin töissä. Tein iltavuoron perään vielä yövuoron, ja raskaalle työpäivälle tuli pituutta 16 tuntia. Siinä vaiheessa kun työtunteja oli takana reilut kymmenen, satuin vahingossa avaamaan blogini oman sähköpostin. Siellä koreili viesti Taloussanomien toimituksesta. Ihan rehellisesti sanottuna mietin ensin viestin olleen vitsi, tai vähintään väsymyksen ensioireita. Pienen kahvitauon aikaisen googlailun lopputuloksena viesti vaikuttikin ihan todelliselta. Meikäläistä todella kysyttiin haastatteluun.

Aiheena oli loppukesästä kirjoittamani tekstisarja ”Kohti omistusasuntoa”. Se oli herättänyt Taloussanomien toimituksessa mielenkiinnon. Toimittajan mukaan teksti ”sekä viihdyttävä että informatiivinen, asiakkaan näkökulmasta.” Ilmeisesti erityisen paljon häntä nauratti toisessa osassa kertomani sekoilu webbikamerassa Björn Borgin alushousut jalassa.

Koko Taloussanomien jutun voit lukea seuraavasta linkistä:

Riku, 24, kilpailutti kahta pankkia: 9. tarjous asuntolainasta kelpasi – säästöä 7 000 euroa

Taas kerran haastattelussa, vastahan 10 vuotta sitten olin viimeksi

Ei siinä, sovittiin haastatteluaika parin päivän päähän. Onneksi minulla oli iltavuoroviikko, joten ehdin hyvin hoitaa haastattelut ennen töihin lähtöä. Haastattelu tehtiin puhelimessa ennalta sovittuna aikana, ja se kesti noin 25 minuuttia. Vartista puhuttiin aluksi, mutta näemmä meillä juttu lensi budjetoitua aikaa pidempään.

Myönnän että puhelinsoiton odottaminen jännitti aika paljon. Olen elämäni aikana ollut kerran ihan oikeassa lehtihaastattelussa. Se oli kymmenen vuotta sitten, kun vielä harrastin joukkueurheilua. Haastattelun teki kylän oma paikallislehti, ja siinä toisen kyläläisen kaverini kanssa kerroimme joukkueemme menestyksestä. Nyt meininki oli aika toista maata, kun vastassa oli oikeasti iso lehti, ja tällä kertaa juteltiin sata prosenttisesti meikäläisen asioista ja mielipiteistä.

Itse haastattelussa minun ei tarvinnut paljoa pohdiskelua tehdä, sillä olin mielestäni vuodattanut kaikki ajatukseni jo noihin neljään blogikirjoitukseen. Kaikki kivet oli käännetty ja ajatukset uhrattu tuon projektin aikana. Haastattelu menikin minun osaltani lähinnä kertaamisen puolelle.

Oikeastaan itselleni tuon puhelinhaastattelun mielenkiintoisin hetki oli sen lopussa, kun kyselin miten toimittaja blogiini oikein päätyi. Hän sanoi vinkin tulleen lehden uutispäälliköltä, joka oli joskus ensiasuntoni ostamisen vaiheita lueskellut. Juttu oli hänenkin mielestä sen verran hyvä, että heitti pallon jollekin alaisistaan lukea nuo tekstit ja selvittää saisiko niistä uutisaihion. Ja niin lopulta sitten kävi.

Vaikka tuntuu hienolta että blogiini on eksynyt talouslehtien uutispäälliköitä, saati että he pitävät lukemastaan, niin täytyy myöntää että tämä ei riitä silti paalupaikkaan mitä tulee Kohti omistusasuntoa-tekstisarjan kehuihin. Parikin kaveria on minulle laittanut yksityisviestiä, jossa ovat kertoneet miten blogikirjoitukseni olivat auttaneet heitä paljon omissa asuntolainaneuvotteluissaan, ja vinkkieni avulla he säästivät rahaa. Minun mielestäni nämä palautteet ovat kuitenkin niitä kaikista parhaimpia. Hienoa kuulla jos joku on näistä minun ylipitkistä muistelmistani jotain oppia onnistunut itseensä imemään.

Anonyymiys mietitytti

Hieman pohdiskeltavaa toi jälleen oma anonyymiyteni. Jäisikö minulla taas yksi kokemus välistä, koska en halua kirjoittaa tai kommentoida omalla nimelläni? Onneksi Taloussanomille oli heti ihan fine, että käytän omaperäistä nimimerkkiä Riku, 24v. Ei siinä, helppoa oli hoitaa tuo haastattelu anonyyminä, olihan se jo onnistunut tarkoin kerran bloginkin puolella.

Tosin, jutun julkaisun yhteydessä varmaa parin tunnin sisään sen ilmestymisestä sain parilta tutulta tekstiviestit, joissa kyseltiin olenko minä tuossa haastattelussa. Nämä eivät siis tiedä bloggaamisestani mitään, joten aika hyvin haettu. Samoin menin kavereillenikin möläyttämään haastattelusta, joten pitihän se sitten heillekin linkittää. Nyt hekin siis tietävät blogini, terve vain pojille jos luette tätä!

Lisäksi jouduin, tai oikeasti ihan vapaaehtoisesti paljastin blogini myös omille vanhemmilleni. Olen kirjoittanut tätä melko suuressa salaisuudessa koko lähipiiriltäni. Oikeastaan vain veljeni tiesi ennen tätä haastattelua bloggaamisestani sen tarkemmin. Vanhemmat ottivat kuitenkin bloggaamiseni iloisena yllätyksenä vastaan. Vähän suotta ehkä olen nämä puolisen vuotta ujostellut tekeleitäni.

Jatkossa täytyy varmaan mietiskellä vielä lisää tuota anonyyminä vai omalla nimellä. Molemmissa on puolensa. Tällä hetkellä mennään vielä anonyyminä, vaikkakin maskini meinasi jo tipahtaa naamalta.

Julkaisu koitti, ilman että edes ehdin oikolukea tekstiä

On muuten melkoisesti kovempi työtahti ammattimaisella toimittajalla kuin amatöörillä bloggaajalla. Siinä missä itselläni on työpöydällä useita kymmeniä lähes valmiita tekstejä, toimittaja väänsi alle 48 tunnissa haastattelun tulokset jo julki internettiin. Tosin varmasti urakkaa helpotti miten blogiini pystyi tutustumaan jo ennen haastattelun alkua.

Sovittiin toimittajan kanssa että oikoluen tekstin ennen sen julkaisua. Valitettavasti näin ei käynyt, mutta syy oli kokonaan minun. Tai minun Gmailini. Puhelimen sähköpostisovellus näyttää kahdesta uudesta sähköpostista oletuksena vain sen jälkimmäisen. Minä sain toimittajalta kaksi sähköpostia. Ensin tuli lähes valmis teksti, johon pyydettiin mahdollisia korjauksia. Sitten myöhemmin oli tullut viesti jossa kyseltiin kopioita ensimmäisestä (Nordea) ja viimeisestä (Osuuspankki) asuntolainatarjouksesta. Käsittääkseni sillä on aika iso juridinen merkitys tekstiä kirjoittaessa onko toimittaja ihan oikeasti nähnyt tarjoukset, vai vetääkö vain haastateltavan puheiden varassa. Onneksi meikäläisen kirjanpidossa on yhä tallella nuo kaikki 9 asuntolainatarjoustani. Moni muu olisi ne varmaan jo hävittänyt.

Eipä se oikoluvun jääminen edes harmita lopulta, sen verran hyvää tekstiä oli toimittaja saanut aikaan. Tosin sellainen pieni miinus pitää antaa, ettei tekstiin koskaan päätynyt linkkiä alkuperäiseen Kohti ensiasuntoa-tarinaan. Pyysin sitä, mutta pyynnön jälkeenkin sain vain linkin blogini etusivulle. Siitä siis tämän tekstin alussa oleva mainos. Vähän harmittaa ehkä myös lukijan puolesta, sillä monet asiat jäivät varmasti lukijalle nyt mysteeriksi, vaikka ne olisivat löytyneet blogin puolelta. Tämä tuli kommenteista huomattua. Esimerkiksi joku ihmetteli miten minulla olisi pätkätyöläisenä ollut paljon vaikeampaa kilpailuttaa lainani, sillä vakituinen työntekijä voi kilpailuttaa lainansa helposti. Noh, hänelle tiedoksi että allekirjoittaessani lainapaperit minulla loppui silloinen määräaikainen työsuhteeni seuraavan kuun lopussa. Vakituisia työsuhteita en ole nähnytkään.

Itse jutun julkaisu minulta meni myös ohi. Itse huomasin tarinan tänään aamukahvia juodessani, ja Facebookia selatessani. Ensimmäisenä eteeni lävähti Taloussanomien päivitys, jossa puhuttiin 24-vuotiaasta Rikusta. Kyllä siinä sydän pomppasi kurkkuun, etenkin kun oletin saavani tekstin luettavaksi ennen julkistusta.

Legendaariset Taloussanomien kommentit

Yksi mielenkiintoisimmista jutuista mitä tässä yhteydessä odotin, oli TalSan kommenttiosio. Onneksi se jätettiin auki. Minun piti vaatia sitä toimittajalta, mutta unohdin. Taloussanomien kommenttiosiossa on välillä melko diippejä kommentteja. Vähän pienellä pelollakin mietin mitähän sieltä nyt tulee vastaan.

Yllätyin positiivisesti kommenteista. Ehdin jo hieman odottaa negatiivisia kommentteja, mutta valtaosa suorastaan kiitteli vaivannäköäni. Liekö sitten Nordean sähläämiset veivät minulta kaiken loskan. Nordea nimittäin sai aika tulikiven katkuisia kommentteja osakseen. Joskus tuntuu että jokaisen uutisen kommenttiosiossa pitää vetää joku asia, mitä hieman kritisoida tai suorastaan haukkua. Nyt sylkykupin rooli lankesi ilmeisesti minun sijastani Nordealle.

Tosin mahtuipa kommenttien sekaan myös yksi varsin värilasein varustettu kommentti. ”Lisää näitä ”osta asunto” propaganda ilmoituksia, niin saadaan Suomi kunnolla kyykkyyn asuntokuplan puhjettua.” Meikäläinen on näemmä jo osa Suomen valtion jakamaa propagandaa. Yksi sulka jälleen minun hattuuni!

Aika moniin kommenttien kysymyksiin olisi saanut vastauksen alkuperäisen blogikirjoitukseni lukemalla. Tosin vaikka suora linkki olisi uutisessa ollut, niin tiedostan että kaikista lukijoista varmaan joka kymmenes avaa sen linkin, ja niistä kymmenestä yksi oikeasti lukee koko sisällön. Eli varmasti ihmettelyä olisi jäänyt suorasta linkistä huolimatta.

Nämä kaksi positiivista kommenttia oli pakko nostaa blogin puolelle.
Toinen on luultavasti äitini kirjoittama, ja toinen isän, heh. 

Case Nordea

Täytynee huomenna vielä laittaa toimittajalle sähköpostia, että meikäläiseen saa Nordea olla yhteyksissä tuosta kaikesta sähläämisestä. Ainakaan vielä minuun päin ei olla oltu yhteydessä. Tosin epäilen, ettei lehti uskaltaisi antaa yhteystietojani ilman lupaa Nordealle.

Meikäläisen ei ollut tuohon juttuun mitenkään tarkoituksena leimata Nordeaa huonoksi. Siitä juteltiin haastattelun aikana, että saako pankeista puhua näiden omilla nimillään. Minä annoin luvan, koska blogin puolelta lukemallahan ne selviäisivät kuitenkin jos jotakin kiinnostaa. Mitään tietoista loskan heittämistä Nordean tuulettimeen en kuitenkaan missään vaiheessa aikonut. Viimeksi tällä viikollahan kasvatin omistuksiani kyseisen pankin suhteen.

Toivottavasti pääsen vielä juttelemaan Nordean kanssa tapauksesta. Kieltämättä vähän ikävä maku jäi ”omasta pankista” noiden neuvottelujen suhteen. Ensimmäinen saamani asuntolainatarjous oli niin luokaton, että vieläkin tuntuu ihan siltä kuin olisi oma koira päässyt puremaan.

Se täytyy vielä kuitenkin mainita mitä uutiseen ei päässyt, että aivan kympin suoritus ei myöskään Osuuspankilla ollut. Vähintään kahdeksikon suoritus, mutta hieman huomautuksia piti jaella myös toisessakin pankissa. Varmaan ”pahimpana” virheenä kävi kun lähdin hakemaan Osuuspankista toista tarjousta puhelimen kautta. Puhelinneuvotteluaikaa sovittaessa korostin useamman kerran miten minulla on jo yksi tarjous heiltä saatuna, ja nyt kyselen uutta kun kilpailija pani paremmaksi. Puhelinvirkailija lupasi hoitaa asian. Saadessani parin päivän päästä uuden tarjouksen Osuuspankilta sähköpostiin, se oli selvästi aiempaa tarjousta huonompi. Säikähdin jo että eikö pankki näe minua enää yhtä hyvänä asiakkaana kuin viimeksi, mutta onnekseni syy olikin vain siinä, ettei uusi virkailija tiennyt vanhasta tarjouksesta mitään. Tämä on kerrottuna tarinan osassa 3. Osassa 4 kerrottuna myös pieni häslinki pankin osakekirjan kanssa.

Näillä eväillä kohti uusia seikkailuja!

Muut Kohti omistusasuntoa-juttusarjan tekstit luettavissa täältä:

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

4 kommenttia kohteessa “Insinööri eksyi Taloussanomien sivuille

  1. Warren Fyffet kommentoi:

    Minulla vaihtui aikanaan pankki Nordeasta OP:hen samoin asuntolainan kilpailutuksen yhteydessä. Nyt olen perinnbön kautta "pakkoliitoksella" jälleen Nordean asiakas. Hetken mietin arvo-osuustilin avaamista, kunnes selvisi, etten kelpaakkaan Kultapossuasiakkaaksi. Tai ainakaan se pankkineuvoja ei tiedä minun olevan jotain muuta. Varisn mielenkiintoista, että minulla on kuitenkin pankin Premium asiakkaan rahastoja ja asiakaspalvelija kertoi minulle neuvottelussa olevani Premium asiakas. Aion kuitenkin pikkuhiljaa hankkitua Premium kuluista eroon, en saa niillä Premium palvelua. Taidan hankkittua samalla koko pankista jälleen eroon.

  2. Anonyymi kommentoi:

    Minulla on samanlaisia kokemuksia Nordeasta vuoden 2017 alusta, jolloin kilpailutin Nordeassa olevan asuntolainani uudestaan. Olen siis Nordean (ja sen edeltäjien) vanha asiakas. Olen myös työllistävä yrittäjä. Yrityksen kaikki rahaliikenne on myös Nordeassa. Nordean tarjous oli sikamaisen huono. Olisin kuulema saanut vähän paremman, jos olisin alkanut rahastosäästämään rahastojen rahastoon (henkilö ei osannut sanao rahaston todellisia kuluja). Rahasto siis koostui korkoihin ja osakkeisiin sijoittavista rahastoista. Tuo rahastojen rahasto ei todellakaan kiinnostanut (oli hävinyt useita prosentteja vertailuindeksilleen joka vuosi – yllätys yllätys) ja kysyin lainatarjouksen Hyposta. Hypo antoi tarjouksen 70% pienemällä marginaalilla kuin Nordea ja laina siirtyi sinne. Tästä on se hyvä puoli, etten nyt ole sidoksissa mihinkän pankkiin joten pankin vaihto on todella helppoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *