Vuoden 2020 loppusuora häämöttää. Varsin yllätyksellinen ja raskas vuosi lähenee loppuaan, mutta kuten kaikenlaisissa koettelemuksissa, myös tässä tapauksessa suurimmat ”loppusodat” ovat vielä edessä.

Meillä Suomessa eletään tällä hetkellä vuoden pimeimpiä ja ankeimpia aikoja. Lunta ei taida olla vielä missään päin Suomea, mutta päivä lyhenee jatkuvasti. Märkä asfaltti imee ikävästi kaiken vähäisenkin valon, mikä tekee fiiliksestä entistäkin synkemmän. Mistä löytää motivaatio painaa syksyn läpi?

En tiedä onko tämä sattumaa vai ei, mutta tähän vuoden pimeimpään ajankohtaan uppoaa todella lyhyen ajan sisään useita tapahtumia, joista voi hyvällä omatunnolla käyttää termiä ”kulutusjuhla”. Kausi aloitettiin menneellä viikolla sinkkujen päivällä, josta siirrytään kohta Mustaan perjantaihin ja siitä Cyber-Maanantain kautta Cyber-viikkoon. Sen jälkeen joulumarkkinat ovatkin kovassa vauhdissa, vain odottaakseni joulun välipäivien alennusmyyntejä.

Puuh, sellainen tykitys erilaisia päiviä, että vähemmälläkin saa pollan sekaisin. Joulu ja sen välipäivien alennusmyynnit ovat suomalaisille tuttua kauraa, mutta rapakon takaa apinoituja teemapäiviä on syntynyt kuin sieniä sateella. Ajattelin käydä tässä julkaisussa läpi vähän näiden päivien historiaa, ja miksi ne ovat meille niin turmiollisia.

Simpsonien vitsailut osuivat napakymppiin

Ennen kuin alan pitämään teille historianluentoa syksyn teemapäivistä, katsotaan hetki piirrettyjä. The Simpsons-sarja on tuttu meille kaikille, eikä syyttä. Etenkin sen kulta-aikoina 1990-luvulla sarjan läpät kolahtivat faneille todella lujaa.

Ehkä paras parodia tästä ilmiöstä on nähty klassikkosarjan yhdeksännellä tuotantokaudella vuonna 1998, eli rapiat 20 vuotta sitten. Jakson nimi oli ”Trash of the Titans” ja siinä kyettiin tiivistämään näiden kaupallisten juhlien idea ja lopputulos nätisti kahteen minuuttiin. Katso vaikka alapuolen video.

Jos tiivistetään videon sanoma pariin lauseeseen, niin jaksossa yritykset haluavat luoda kulutukseen kannustavan juhlan loppukesälle, koska siellä myynti sakkaa. Perustetaan täysin muovinen ”rakkauspäivä”, jonka aikana myydään niin lahjoja toisille, kuin myös rihkamaa. Päivän jälkeen torpataan ostettu tavara suoraan roskakoriin.

Sinkkujen päivä polkaisee kauden käyntiin

Kuten jo tekstin alussa mainitsin, kausi alkoi menneellä viikolla sinkkujen päivällä, Singles’ Dayn muodossa. Yksi juttu mikä minua kuvottaa ehkä eniten näissä päivissä, liittyy tuohon teemapäivien nimeämisiin. Nuo nimet apinoidaan suoraan englannin kielestä, eikä päiviä jakseta edes kääntää suomeksi. Kai se on sitä nykyaikaa. Jos joulu ”keksittäisiin” nyt, eiköhän siitäkin tulisi suomalaisen suussa xmas. Sen vuoksi minä käytän kiusan vuoksi suomennettuja nimiä tässä julkaisussa.

Sinkkujen päivä ei ole mikä tahansa päivämäärä, vaan sillä on oma merkityksensä. Päivä osuu kieltämättä vähän hauskasti aina marraskuun 11. päivälle, eli 11.11., kuvastaen yksinäisiä sinkkuja. Päivän juuret ovat Kiinassa, jossa päivä oli eräänlainen anti-ystävänpäivä.

Sinkkujen päivän alennusmyynnit taisivat startata vuonna 2009 Alibabassa, jossa joku keksi tehdä päivän mittaisen alennuskampanjan. Siitä se on sitten lähtenyt leviämään kulovalkean tavoin Kiinan ulkopuolelle ja lähes jokaiseen kauppaan.

Musta perjantai jatkaa peliä

Black Friday on marraskuun neljännelle torstaille osuvan kiitospäivän jälkeinen päivä, ja sitä pidetään Yhdysvalloissa kauppojen joulusesongin avauspäivänä. Se on ollut tavallisesti vapaapäivä Yhdysvalloissa, jonka vilkkauden vuoksi sitä on alettu nimittämään mustaksi perjantaiksi jo 50 vuotta sitten.

Sen sijaan kaupallinen puoli alkoi nousta vasta myöhemmin. Vuodesta 2005 asti päivä on ollut Yhdysvaltain vilkkain kauppapäivä, eikä hyytymisen merkkejä ole ilmassa. Mustaan perjantaihin liitetään usein mielikuvat isoista jonoista kauppojen edessä, sekä kilpaa toisiaan tönien alennustuotteita hamstraavista amerikkalaisista.

Suomessa päivällä ei ole vielä järin pitkät perinteet. Päivän toi Suomeen vuonna 2011 rallin kaksinkertainen maailmanmestari Marcus Grönholm, joka alussa omi koko Black Fridayn itselleen. Tuo kuvastaa aika hyvin miten lapsen kengissä päivä on ollut Suomessa vielä jokunen vuosi sitten.

Kyber-maanantai ja kyberviikko tarjoavat jatkot mustalle perjantaille

Cyber-monday on taas mustan perjantain jälkeinen maanantai, jonka tarkoituksena on muistaa nimensä mukaisesti verkkokauppoja. Kyllä, verkkokauppojen virallinen juhlapäivä.

Tämä päivä voi kuulostaa hassulta ja vanhentuneena näin vuonna 2020, kun verkkoshoppailu on meille arkipäivää sekä verkkokaupat hakkaavat kaikki kivijalkakaupat. Kyber-maanantai lanseerattiin alkujaan vuonna 2005, jolloin verkkokaupat olivat lapsenkengissä nykypäivään verrattuna. Agenda kuitenkin elää, eli verkkokaupasta on kiva ostaa tuotteita jatkossakin.

Kyber-maanantain lisäksi eri puolilla maailmaa on käytössä erilaisia kyberviikkoja, jolla voidaan tarkoittaa kiitospäivän viikon maanantaista kyber-maanantaihin, tai sitten kyber-maanantain jälkeistä viikkoa.

Joulu – sen odottaminen ja päättäminen

Joulua on turha selittää kenellekään. Kaikki tuntevat sen ja tietävät ainakin suunnilleen mistä juhla on saanut alkunsa. Kaikki tuntevat myös ilmiön, jossa joulun rummuttaminen alkaa jopa jo syyskuun puolella. Kaupoissa alkaa soida joululaulut ikään kuin muistuttaakseen meitä siitä, että nyt on aika katsoa lahja-asiat kuntoon.

Jos sinkkupäivät, mustat ja kyber-päivät ovat yksittäisiä päiviä, niin joulumyynti kestää sen sijaan viikkoja, jopa kuukausia. Jouluaiheisia mainoksia ei voi olla välttelemättä, koska niitä työnnetään postiluukusta, radiosta, televisiosta ja internetiä selatessa.

Viimeistään joulun välipäivinä alkavat taas vaihteeksi yhdet uudet alennusmyynnit, jossa tyhjätään kauppojen jäljelle jääneet varastot. Jälleen kerran yksi päivä lisää, jonka tarkoituksena on aktivoida meidät kuluttamaan niitä euroja, jotka ovat jääneet aiemmista bailuista käyttämättä.

Mitä mieltä minä olen loputtomista alennusmyynneistä?

Kuten ehkä tästä artikkelista on ilmennyt, meikäläinen ei jaksa syttyä oikeastaan yhtään näille alennusmyynneille. Sinkkupäivä meni jo, enkä avannut ensimmäistäkään tarjousta sen aikana. Mustaan perjantaihin olisi aikaa kaksi viikkoa, mutta en jaksa innostua edes kartoittamaan sitä, mitä mahdollisesti voisin tarvita.

Jos näitä alennusmyyntejä olisi se 1-2 kappaletta vuoden lopussa, voisi minua siinä tapauksessa ehkä kiinnostaa tsekata tarjoukset läpi. Nyt kun markkinointitulitus on lähes yhtä soittoista, niin vähemmästäkin tulee ähky ja väsy.

Mielipiteeni tuskin tulee kenellekään blogin pidempiaikaiselle lukijalle yllätyksenä. Olen nimittäin aiemmin tässä blogissa pohdiskellut niin joulua ja kuluttamista, kuin myös viime vuoden mustaa perjantaita.

Hauskana yksityiskohtana muuten tuo viime vuoden julkaisuni keräsi ihmeen paljon kärkästä palautetta, kun hieman provosoiden sanoin mustan perjantain olevan hyvä esimerkki siinä, mikseivät suomalaiset tule vaurastumaan. Sain useamman seuraavan kaltaisen kommentin aikaan Facebookissa:

No jo on taas ongelmat, jos alennusmyynneistäkin pitää keksiä negatiivista sanottavaa.

Meidän perhe säästi satoja euroja omissa ostoksissaan, että eipä ollut turha päivä.

Ite ajattelin sijoittaa pörssiin noi säästetyt eurot, joten kyllä tässä vielä vaurastutaan.

Halu vai tarve? – Susi lampaan vaatteissa

Jos jatketaan Facebook-kommenttien ihmeellisessä maailmassa, niin olen jo nyt nähnyt mustaan perjantaihin liittyviä kommentteja oman sosiaalisen median uutisvirrassani. Näissä kommenteissa ihmiset kertovat miten ovat varautuneet tuleviin alennusmyynteihin. Jotkut ovat saattaneet esimerkiksi tehdä jo aikaa sitten listan, mitä he tarvitsevat ja mitä aikovat ostaa mustasta perjantaista.

Minun mielestäni tuo näkemys on vähän hullunkurinen. Jos ihminen tarvitsee todella jotain, se täytyy ostaa ”heti”. Jos kykynet selviämään ilman tuotetta jopa viikkoja, se on minun mielestäni pikemminkin osoitus siitä, ettei varsinaista tarvetta tuotteelle oikeasti ole. Meillä kuluttajilla menee aika herkästi sekaisin termit ”tarve” ja ”halu”, joissa halu naamioidaan tarpeeksi, jotta voimme perustella itsellemme tuotteen ostamisen.

En itse keksi mitään tuotetta, mitä oikeasti tarvitsisin, mutta en omista. Ehkä paras tähän tilanteeseen sopiva esimerkki liittyy muutaman viikon takaisesta puhelimen hankinnasta. Vanhan puhelimeni näyttö hajosi ja tarvitsin uuden, joten ostin sellaisen heti.

Pakko myöntää, että sain myös kuulla kommentteja tyyliin ”kitkuttele sen rikkinäisen puhelimen kanssa muutama viikko ja osta mustasta perjantaista uusi halvalla”. En tähän lähtenyt, koska mieluummin käytän ehjää tuotetta, kuin odotan viikkoja ehkä jotain mahdollisia tarjouksia, joissa säästän hyvällä tuurilla muutaman kympin. Lisäksi jos kykenen kitkuttelemaan rikkinäisellä puhelimella muutaman viikon, miksen kitkuttelisi sitten vaikka vieläkin pidempää aikaa?

Miten kuluttajia huijataan markkinointipäivissä?

Kuten äsken sanoin, ei ole edes mitenkään itsestään selvää, että mustat perjantait tai muut alennusmyyntipäivät tarjoaisivat yhtään sen halvempia tuotteita. Se on varmaa, että näemme paljon tuotteita, joita mainostetaan kymmenien prosenttien alennuksella, mutta ovatko ne kuitenkaan oikeasti niin suuressa alennuksessa?

Kirjoittelin tästä jo viime vuoden julkaisussani, mutta monet alennusmyyntien hinnoista ovat tekemällä tehtyjä, koska monet kaupat nostavat hintojaan ennen alennusmyyntejä. Tämä voidaan nykyään todeta näppärästi erilaisten hintavertailusivustojen käsittelemästä datasta.

Monet kuluttajat kuvittelevat, että mitä suurempi alennusprosentti, sitä varmemmin tuote on markkinoiden halvin. Todellisuudessa lähtöhinnat voivat olla mitä vain ja pahimmillaan suurista alennusprosenteista huolimatta tuotteiden hinnat ovat ”normaalit”.

Tämä on aika karu juttu, ottaen huomioon sen, että monet kuluttajat perustelevat ostojensa kannattavuutta juuri alennusprosenteilla. Hyvin suurella todennäköisyydellä et ole oikeasti säästänyt sitä summaa, mikä verkkokaupan kassa-sivulla kummittelee.

Toinen juttu mitä monet verkkokaupat hyödyntävät alennusmyyntien aikaan, on ylimääräisen paineen antaminen asiakkaalle. Voisin lyödä vaikka vetoa, että tulevan mustan perjantain aikana näemme jälleen kerran monissa isoissa verkkokaupoissa erilaisia ”ruuhkan välttämiseksi otamme vain x-määrän asiakkaita sisään 15 minuutin ajaksi”-kikkailuja.

Todellisuudessa näitä ei tehdä ensisijaisesti kauppojen kaatumisen välttämiseksi, vaan asiakkaan provosoimiseksi. Verkkokauppiaat antavat ylimääräistä painetta asiakkaiden niskaan, koska paineen alla tehdään keskimäärin hätiköidympiä ja huonompia päätöksiä. Erilaiset rajoitukset saavat kuluttajissa aikaan helposti seuraavanlaisia vaikutuksia:

1. Et ehdi aikarajasta johtuen tekemään oikeaa hintavertailua, joten ostat pelkkien kaupan omien alennusprosenttien mukaan.
2. Et ehdi vertailemaan tuotteita rauhassa, vaan ostat hätiköiden.
3. Ostat ”varmuuden vuoksi” enemmän kuin tarvitsee, koska et välttämättä pääse enää takaisin kauppaan täydentämään ostoksiasi.

Älä kuitenkaan pelkää kuluttamista

Otetaas hetkeksi askel vähän iloisempien asioiden puolelle, jotten tästä artikkelista tule pelkkää synkistelyä. Yksi parhaista opeistani viimeisten vuosien aikana liittyy kuluttamiseen, jota ei ehkä uskoisi tämän artikkelin aiemman sanoman jälkeen.

Mutta kyllä, joskus kannattaa käyttää rahaa, sillä sille saa ihan aitoa vastinetta. Olin joskus nuorempana vähän enemmän tuollainen tarjoushaukkatyyppinen kuluttaja. Ostin tuotteita herkästi alennusmyynneistä, ”koska säästin”. Sen sijaan normaalilla hinnalla en suostunut ostamaan yhtään mitään. En ainakaan silloin, jos tarjolla olisi ollut joku työläämpi ja kehnompi ilmainen ratkaisu.

Yrittäjäksi lähteminen on muokannut omia ajatuksiani todella paljon, ja mielestäni vain parempaan suuntaan. Sitä ennen pidin kaikenlaista kuluttamista aina pahana juttuna, etenkin jos on väylä tehdä se ilmaiseksi. Minua ei edes huolettanut tässä mallissa se, että tuhlaan siihen paljon aikaa ja tulokset ovat usein vaatimattomampia kuin muutaman euron sijoituksella.

Tässä on kieltämättä aika iso pähkinä purtavaksi siitä, että mikä nyt sitten on sitä ”hyvää ja tarpeellista kuluttamista”, ja mikä taas ei. Tästä on myös tosi lyhyt matka takaisin tuohon ”halu vs tarve”-kappaleeseen, missä helposti naamioimme turhan kuluttamisen tarpeellisen kuluttamisen vaatteisiin.

Loppupäätelmät: skippaan alennusmyynnit

Julkaisusta tuli taas melko pitkä, joskin olihan siinä paljon asiaa, koska tälle noin kuuden viikon jaksolle mahtuu pitkä lista erilaisia kuluttamiseen liittyviä päiviä.

Jos artikkeli tulisi tiivistää yhteen sanomaan, niin nostaisin esille tuon ”halu vastaan tarve”-kortin. Mikäli tarvitset oikeasti jotain, osta se heti, sillä jos kykenet venyttelemään asian kanssa useita viikkoja, et silloin oikeasti tarvitse sitä.

Näiden kaupallisten juhlien perusidea on myös hyvä sisäistää. Näiden päivien tarkoituksena ei ole tarjota sinulle alennuksia, vaan tehdä rahaa ja myyntiä kaupoille.

Haluan lopettaa artikkelin myös tänä vuonna samaan lainaukseen, jota käytin viime vuoden artikkelin loppupuolella. Militariaa myyvä verkkokauppa Varusteleka ja sen pääjehu Valtteri Lindholm ovat olleet itselleni jonkinlaisia esikuvia, koska ”Leka” vetää monissa asioissa täysin omia polkujaan pitkin.

Viime vuonnahan Varusteleka nosti mustana perjantaina tuotteidensa hintoja, ikään kuin näpäytyksenä mustan perjantain alennusmyyntihysterialle. Valtteri Lindholm taas heitti kaupan tiedotteessa varsin kuolemattoman lausahduksen mustan perjantain sanomasta:

Jengi ostaa keinotekoisesti alennettua kamaa, mitä ne ei tarvitse, rahalla, mitä niillä ei ole.

Valtteri Lindholm, 29.11.2019.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Vuoden haastavin 1,5 kk jakso alkoi – Älä sorru typeriin ostoksiin
• Black Friday ja sen ärsyttävät lieveilmiöt ihmetyttävät vuodesta toiseen
• Black Friday muistuttaa minua siitä, mikseivät suomalaiset vaurastu
• Joulu on taas, kuluttakaa nyt!
• Miten suhtautumiseni rahaan ja kuluttamiseen on muuttunut vuosien varrella?
• Olemmeko me vajaat kolmekymppiset nyt vaarallisessa iässä?