Olen ollut nyt virallisesti yrittäjänä noin 1,5 vuotta, ja oma yrittämiseni kasvaa jatkuvasti. Oma osaaminen kasvaa päivä päivältä, kokemusta kertyy vyölle ja siinä sivussa myös yrittämisestä saadut tulot kasvavat jatkuvasti. Kasvavat tulot innostavat panostamaan yrittämiseen jatkuvasti enemmän ja enemmän.

Tämä tie tähän pisteeseen on ollut varsin hurja. Siitä ei ole kuin reilut kolme vuotta, kun aloitin bloggaamisen. Blogilla tienaaminen alkoi paria kuukautta myöhemmin Google AdSensen muodossa ja ensimmäinen tilipäivä oli lähes vuoden päässä bloggaamisen aloittamisesta. Sain silloin ensimmäisen tilini, joka oli muistaakseni muutaman kympin. Laskin tuolloin tuntipalkakseni 20 snt per blogiin kulutettu työtunti.

Nyt tienestini ovat nousseet räjähdysmäisesti, joskin tyhjästä on helppo kasvaa raketin lailla. Tämä on hyvä muistaa, ennen kuin kukaan käärii itseään kateuden viittaan.

Samoin on hyvä muistaa se, että tienaan blogilla yhtä kulutettua työtuntia kohtaan yhä varsin maltillisesti. Jos haluaisin vain maksimoida tuloni kaikkihetimullenyt-asenteella, menisin niihin kuuluisiin ”oikeisiin töihin”.

Yrittäminen yrittämisen aloittaminen vinkkejä blogi keskustelu
Lue lisää POP Vakuutuksen alennuskoodista painamalla banneria.

Yrittäminen oli hyvä päätös – ja palkinto odottaa toivottavasti tulevaisuudessa

Suhtaudun tällä hetkellä yrittämiseen pikkupoikamaisella innokkuudella. On ollut siistiä seurata omien tulojen kasvua, sillä se on motivoinut panostamaan aiheeseen aina vain enemmän.

Minun kohdallani yrittäminen on ollut sitä, että tuotan tähän blogiin jatkuvasti lisää mielenkiintoista sisältöä, seuraan mikä kiinnostaa lukijoita tai saa heidät aktivoitumaan, ja sen pohjalta mietin seuraavia peliliikkeitä.

Nettibusineksessä tai läppäriyrittäjyydessä ehkä parasta on se, että siihen löytyy aivan järkyttävä määrä maksutonta sisältöä blogikirjoitusten tai vaikkapa YouTube-videoiden muodossa. Olen kahlannut viimeisen 1,5 vuoden aikana valehtelematta varmaan yli tuhat blogikirjoitusta tai videota, ja ammentanut niistä oppia ja ideoita tälle saitille.

Tämä jatkuva opiskelu onkin ehkä yksi syy sille, miksi tässä leikissä tuntiansiot jäävät lopulta niin pieneksi. Toisaalta, itse ainakin luotan siihen, että oppiminen tuottaa jatkossa hedelmää, kun olet sisäistänyt asiat ja voit hyödyntää niitä omassa toiminnassasi.

Tosin, pakko myöntää myös se, etten usko vieläkään bloggaamiseen passiivisena tulona. Jos heittäisin blogin nyt N-vaihteelle ja antaisin sen rullata nykyisellä vauhdilla eteenpäin, saattaisi se toimia vielä hetken aikaa, mutta ajan myötä vauhti hiljenisi ja blogi vaipuisi unholaan. Eli siinä mielessä bloggaaminen vaatii jatkuvasti pientä puuhaamista, mikä on taas passiivisuuden vastakohta.

Tein alkuvaiheessa yhden suuren virheen – piensijoittamisen innoittamana

Jos katsellaan peräpeiliin ja tutkitaan menneisyyttä, niin mitä voisin tehdä toisin? Olenko tehnyt yrittämisen suhteen jotain virheitä, joita kadun tällä hetkellä?

Varmaan jokainen löytää omasta toiminnastaan aina parannettavaa, siinä ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä. Yksi juttu minua kaihertaa kuitenkin poikkeuksellisen paljon, ja jos voisin mennä ajassa taaksepäin, niin korjaisin tämän asian uuteen uskoon.

Tämä virhe liittyy rahan käyttöön. Monet piensijoittajat ajattelevat varmasti tässä kohti, että tarinoin nyt jostain turhasta rahareiästä, johon olen hukannut eurojani, mutta päinvastoin. Minua kaduttaa se, että pyöritin tätä blogia aivan liian pitkään nollamenoilla.

Piensijoittajapiireissähän on aika yleistä se, että nuukaillaan rahan suhteen. Kaikki ylimääräinen kulutus nähdään yleensä pahana mörököllinä tai rahareikänä, joka vaikeuttaa vaurastumistamme. Ei ole mitenkään tavatonta nähdä sijoitusfoorumeilla, että siellä lasketaan jonkun yksittäisen kulun vaikutuksia korkoa korolle-ilmiön kanssa. ”Kun maksat tästä jutusta 2 euroa kuukaudessa seuraavat 20 vuotta ja lasketaan sille pörssin keskimääräistä tuottoa vastaava korko, saadaan aika hurja hintalappu kahden euron ostokselle.

Koska olen pohjimmiltani piensijoittaja, myös minä lankesin moiseen ajattelutapaan. Hassua kyllä, kuvittelin olevani hirveän fiksu yrittäjä tai bloggaaja, kun en suostunut käyttämään rahaa mihinkään. Käytin jotain Bloggerin ilmaista teemaa, blogini domain oli Bloggerin ilmaisversio ja kaikki työ tehtiin manuaalisesti käsin, koska säästin tässä euroja.

Ajatuksissani olin todella tarkka rahankäyttäjä, minkä kuvittelin olevan synonyymi hyvälle yrittäjälle. Todellisuus oli kuitenkin täysin toinen, kun päädyin ensimmäistä kertaa kokeilemaan maksullisia palveluita.

Domainin hankinta oli lähtölaukaus kuluttamiselle

Mistä tämä suhtautumiseni kuluttamiseen viimeistään alkoi muuttua toisenlaiseksi?

Noh, lähdin purkamaan tätä tilannetta viime vuonna. Ensiksi hankin oman domainin Zonerin kautta, jonka jälkeen blogini osoite muuttui raskaasta inssinosingot.blogspot.fi:stä yksinkertaisempaan muotoon inssinosingot.fi.

Domain on äärimmäisen hyvä esimerkki nuukailun typeryydestä, koska se on yksi halvimpia investointeja nettiyrittämisessä. Domain maksaa tavallisesti noin 20 euroa vuodessa, eli varsin mitätön summa. Säästin siis 40 euroa, kun en suostunut aikoinaan hankkimaan maksullista domainia.

Vaikka tuohon 40 euroon laittaisi kuinka korkoa korolle-ilmiötä päälle, en kuittaa sillä vahingosta aiheutuneita kustannuksia. Tämä on tullut huomattua tänä vuonna, kun olen hieronut yhteistöitä eri firmojen kanssa.

Mitä vahvemmin kumppani on perillä hakukoneoptimoinnista, sitä enemmän saan raippaa siitä, että domainini on vain noin vuoden ikäinen. Käytännössä sivustoni olisi hakukoneiden silmissä vahvempi, jos olisin käyttänyt alusta asti tuota maksullista domainia, ja ”vahvemman sivun” kanssa saisin parempia yhteistöitä. Ja mitä tulee tuohon ”säästettyyn” 40 euroon, olisin saanut sen takaisin about ensimmäisessä onnistuneessa yhteistyössä.

Blogin uudistaminen söi aikaa ja rahaa – mutta kaikki tuli takaisin

Jotkut lukijat saattavat muistaa vanhan blogini ulkoasun, joka oli todella pelkistetty. Se oli tehty jollain Bloggerin ilmaisella teemalla maksamatta euroakaan mistään, ja olihan se sen näköinen. Se oli yhtä aikaa ruma, tylsä ja epäkäytännöllinen, eikä herättänyt varmasti minkäänlaista luottamusta lukijan silmissä.

Sen lisäksi vanha blogini oli minulle kiusallinen ammatillisessa mielessä, koska verkkosivujen kehittäminen oli suurimpia kiinnostuksen kohteitani sekä potentiaalinen ala työllistyä.

Piti käydä ihan kaivamassa vanha saitti silloisine ulkoasuineen. Onhan tuosta ajasta tultu valovuosi eteenpäin. Alkeellisen ulkoasun lisäksi sivusto oli ihan järkyttävän vaikea päivitettävä, ja yksi suurimmista motivaatioistani muutokselle olikin helpottaa sivuston päivitettävyyttä.

Metsätallousinsinöörin sijoituspäiväkirja blogi

Tarinoin blogin uudistamista edeltävästä prosessista marraskuun lopulla. Tuossa blogikirjoituksessa kerroin esimerkiksi sen, että projekti oli vienyt jo siinä vaiheessa noin 150 tuntia aikaani. Voin paljastaa sen verran, että luku on jo nyt yli 200 tuntia.

Tuo työ on kantanut todella hyvin hedelmää. Julkaisun jälkeen olen saanut lukuisia palautteita uudistetun blogin ulkoasusta, joissa on kiitelty parantunutta ulkoasua. Olen jopa tehnyt jo yhden yhteistyönkin, joka sai alkunsa positiivisesta palautteesta ulkoasuun liittyen.

Näihin asioihin kulutan nykyään rahaa blogissa

En laskenut omalle työlle hintaa uudistuksessa, mutta muita kuluja tuli jonkin verran. Ensinnäkin otin maksullisen WordPress-teeman, sillä se säästi minulta varmaan sata tuntia koodaamista. Valittu teema oli myös hakukoneystävällinen, eli tarjosi mahdollisuuden parantaa blogini sijoittumista hakukonetuloksissa.

Teeman lisäksi muita kuluja tuli esimerkiksi Zonerin palvelimista, sillä hyvä verkkosivu tarvitsee hyvän ja nopean palvelimen. Lisäksi annan arvoa suomenkieliselle asiakaspalvelulle, joka on jo pariin kertaan auttanut minut pois pälkähästä.

Käytössäni on myös maksullisia lisäosia. Maksan esimerkiksi siitä, että kaikki sivustollani olevat kuvat on pakattu pienempään tiedostokokoon, koska sivuston latausnopeus vaikuttaa suoraan sijoittumiseen hakutuloksissa. Maksan myös lisäosista, jotka seuraavat sivustoni nopeutta, sekä hakutuloksissa sijoittumista. Tämän datan avulla voin kehittää sivuani parempaan suuntaan.

Tämän lisäksi olen käyttänyt rahaa Facebook-markkinointiin, jolla olen kokenut saavani ihan hyviä tuloksia. Olen markkinoinut tätä blogia Facebookissa lähes 100 euron edestä, ja markkinoin varmasti myöhemmin lisää. Suomen parhaimmat bloggaajat, kuten vaikkapa blogivalmentaja Tiia Konttinen on omien sanojensa mukaan käyttänyt Facebook-markkinointiin vuosien varrella yli 100 000 euroa, eikä ole katunut tätä yhtään.

Omien sekä kavereiden hyvistä kokemuksista innostuneena päätin menneenä myös talvena sijoittaa Facebookin osakkeeseen.

Yrittämisessä kuluttaminen kannattaa – ja nuukailija jää helposti ilman

Tänä vuonna käytän ehkä noin 500 euroa rahaani tähän blogiin, mikä on melko paljon, etenkin jos vertaa aiempaan ”nollabudjetin linjaan”. Ensi vuonna ”tavoitteenani” on käyttää jopa tuhat euroa tähän blogiin, ja katsoa minkälaisia tuloksia sillä saa aikaan.

En kaipaa tässä yhteydessä laisinkaan vanhaa aikaa, jossa käytin tamperelaisen copywriterin Timo Jäppisen lanseeraamaa ”roskisdyykkaristrategiaa”. Kaiken saa nykyään kyllä dyykkaamalla ilmaiseksi, mutta laatu voi olla mitä tahansa sekä siihen saattaa palaa paljon aikaa, joka on aina jostain pois. Yleensä se on poissa siitä tärkeimmästä, eli siitä missä sinä olet ammattilainen.

Toki onhan tässä kuluttamisessa omat jännityksensä. Mitä jos blogini ei satu tuottamaan minulle yhtään mitään tulevaisuudessa? Tällöin minulle jää käteen vain kuluja. Noh, se on mielestäni juuri se yrittämisen ”suola”. Aivan kuten sijoittamisessa, myös yrittämisessä jossain määrin riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä, ja tuotto on palkkio otetusta riskistä.

Lisäksi onhan tuossa myös vähän aatteellista näkökulmaa, etenkin näin koronaviruksen aikana. Jos kukaan ei näinä aikoina kuluta yhtään mihinkään rahaa, se tekee taloudelle todella pahaa hallaa. Mielestäni on vähän hassua itse nuukailla, mutta toivoa samaan aikaan muiden henkilöiden ostavan pää märkänä omistamiesi yhtiöiden tuotteita tai palveluita.

Yrittäjäksi ryhtyminen on muovannut varsin paljon omaa suhtautumistani kuluttamiseen, sillä siitä ei ole kovin montaa vuotta, kun mietin kaikenlaista kuluttamista aina heti jonkinlaisena paheena. Nykyään näen äärimmäisen pihistelyn, en ehkä niinkään paheena, mutta jossain määrin ontuvaksi keinoksi säästää rahaa.

Miten sinä suhtaudut kuluttamiseen? Onko pihistely paras keino vaurastua, vai sulkeeko se joitakin mahdollisuuksia ottaa isoja harppauksia eteenpäin?

Saatat olla kiinnostunut myös:

Talousblogilla tienaaminen, osa I - Google AdSensen mainostulot
Talousblogilla tienaaminen, osa II - pitäisikö Google AdSense heittää mäkeen?
Sijoittamisen avulla yrittämisen puolelle - Talousblogilla tienaaminen, osa III
Palkattoman työn kirous - Talousblogilla tienaaminen, osa IV
Bloggaamisella passiivisia tuloja(ko?) - Talousblogilla tienaaminen, osa V
Hyvästi Google AdSense - Talousblogilla tienaaminen, osa VI
Affiliate-markkinointi - Talousblogilla tienaaminen, osa VII
Tiedätkö miksi monet piensijoittajat olisivat äärimmäisen surkeita yrittäjiä?

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

Seuraa blogia Facebookissa:

8 kommenttia kohteessa “Tiedätkö miksi monet piensijoittajat olisivat äärimmäisen surkeita yrittäjiä?

  1. Sijoitusviesti kommentoi:

    Tulojen kasvu toimii itsellänikin hyvänä motivaattorina yritystoiminnan kehittämiseen. Toki yrittäminen itsessään on jo palkitsevaa, mutta käytännössä rajaton tienaamispotentiaali tuo siihen oman lisämausteensa. 🙂 T: Yrittämistä takana pari vuotta

  2. Satu kommentoi:

    Pihistely ei mielestäni ole paras tapa vaurastua. Vaurastuminen kestää pitkään, ja sitä odotellessa pitää myös muistaa nauttia elämästä. Ja panostaa yritykseen. Kuluttaa siis. Tukea muita yrittäjiä.
    Terveisin 20 vuotta tyytyväisenä yksinyrittäjänä viihtynyt mimmi

  3. Nimetön kommentoi:

    Toisaalta uskon sanontaan ”Ei ne suuret tulot vaan pienet menot” mutta kyllä riskiäkin täytyy ottaa ja rahastoihin ja osakkeisiin sijoittaa. Näillä menetelmillä vuoden verran menty, valmistumisesta lähtien

  4. Tarkan Markan Täti kommentoi:

    Hyvä kirjoitus, kiitos! Mukava ja samalla ihan kamala lukea, koska tuo sinun alkutaipale ensi on ihan kuin minun nykytilanne 🙈 Minulla on kyllä syynä ehkä eniten osaamattomuus näissä asioissa, tai ehkä se on tekosyy. Täytyy tehdä korjausliike pikimmiten 😊

    • RJW kommentoi:

      Oho, hauska nähdä artikkelissa nostamani henkilö täällä kommentoimassa 😀 Koitin googlettaa missä yhteydessä käytit tuota kuvausta yrittäjien tekemästä ”roskisdyykkaamisesta”, mutta en löytänyt sitä tätä artikkelia varten. Kuitenkin, se oli todella hyvin kuvattu!

      Toinen hyvä esimerkki ”roskisdyykkailusta” on se, kun porukka ei innostu maksamaan verkkokursseista tai e-kirjoista muutamaa kymppiä, ”koska kaiken saa ilmaiseksikin kaivettua”. Kyllä, saahan sen infon etsittyä pala kerrallaan ympäri ämpäri interneettiä, mutta tällöin sinulle jää etsimisen vaiva ja joudut itse yhdistelemään langanpätkät toisiinsa, jotta sieltä täältä opitut asiat yhdistyisivät yhdeksi asiaksi. Tämä oli minulta toinen vähän vastaavanlainen virhe. Sen sijaan että itseopiskelin vuoden-kaksi, olisin voinut oppia about kaiken saman parissa kuukaudessa uhraamalla muutaman kympin johonkin maksulliseen palveluun.

      Terveiset Tampereelle ja jatkahan hyvän markkinointiaiheisen sisällön tuottamista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.