Kaupallinen yhteistyö: Suomen Kultareservi

Kulta ja kaikki siihen liittyvä on ollut jo vuosisatojen ajan iso osa sijoittamista, haluttiin sitä tai ei. Kultaan on voinut sijoittaa erilaisten sijoitusinstrumenttien kautta ja kulta on ollut muutenkin hyvinkin suuressa roolissa maailman talous- ja rahapolitiikassa. Aikoinaan koko rahajärjestelmämme nojasi enemmän tai vähemmän kultaan.

Kuluneena syksynä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon päätti hieman yllättäen purkaa kultakannan vuonna 1971. Tässä artikkelissa on tarkoitus käydä hieman läpi sitä, miksi Nixon päätyi moiseen ratkaisuun ja mitä siitä seurasi markkinalla.

Nixon shock irroitti dollarin kultakannasta vuonna 1971

Kullan maailmanmarkkinahinnan historia ja kullan hinta reaaliajassa

Bretton Woods -järjestelmä

Ennen kuin voidaan mennä vuoteen 1971, täytyy mennä historiassa vähän pidemmälle. Tarina alkaa toisen maailmansodan viimeisiltä vuosilta, kun vuonna 1944 liittoutuneet alkoivat kehitellä kansainvälistä kiinteiden kurssien valuuttajärjestelmää.

Valuuttajärjestelmälle oli tarvetta, sillä sodan lopun uskottiin olevan jo pian käsillä ja maailma alkoi valmistautua sodan jälkeiseen aikakauteen. Taustalla kummitteli vielä ensimmäisen maailmansodan jälkeiset tapahtumat, jonka jälkeen maailmassa vallitsi taloudellisesti hyvinkin epävarmat ajat. Epävarmuuden päätepisteenä nähtiin 1930-luvun lama, joka oli vauhdittamassa Saksassa Adolf Hitlerin valtaannousua.

Samainen 1930-luvun lama muistettiin myös siitä, että siihen päättyi myös niin sanottu toinen maailmanlaajuinen kultakanta, joka käynnistyi 1920-luvun alussa. Iso-Britannia oli jättänyt kultakannan vuonna 1931 ja Yhdysvallat vuonna 1933. Ensimmäinen maailmanlaajuinen kultakanta nähtiin vuosina 1870-1914, päättyen juuri ensimmäiseen maailmansotaan.

Se vanhoista ja kuolleista järjestelmistä, sillä nyt tarvittiin uusia temppuja. Uusi Bretton Woods -järjestelmä syntyi eräänlaisena kompromissina neuvotteluissa, joita johti Yhdysvaltojen puolelta Harry Dexter White ja Britannian puolelta John Maynard Keynes. Keynesin käsialaa järjestelmässä oli mm. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, joka toimii vielä tänäkin päivänä.

Uudessa järjestelmässä Yhdysvaltain dollari nostettiin valta-asemaan, jossa vaihtokurssit määrättiin suhteessa dollariin, joka taas sidottiin kultaan. Dollarin arvoksi määriteltiin 35 unssilta kultaa ja muut valuutat määriteltiin Yhdysvaltain dollarin arvon perusteella. Lisäksi järjestelmää rakentaessa Keynes ehdotti yleistä maailmanvaluutta Bancorin käyttöönottoa, mutta tämä ajatus tyrmättiin.

Aluksi järjestelmää suunnittelivat keskenään Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Kanada, mutta heinäkuussa 1944 pidettiin isompi 44 osallistujamaan konferenssi New Hampshiren osavaltiossa Bretton Woodsin kaupungissa, josta järjestelmä sai lopulta nimensä.

Uusi järjestelmä oli melko simppeli. Yhdysvallat, joka oli selviytynyt sodasta Eurooppaa pienemmin kolhuin, olisi valmis ottamaan maailman kultavarannon hoiviinsa, eli kultaa talletettiin pääasiassa Yhdysvaltain maaperällä, josta sitä pystyi vaihtamaan dollareiksi.

Toisen maailmansodan jälkeen – kohti uusia sotia

Sitä myötä, kun sota loppui eri puolilla maailmaa, maat sitoutuivat mukaan järjestelmään. Vuonna 1965 kaikki suuret maat olivat jo mukana maailmanlaajuisessa kultakantajärjestelmässä.

Järjestelmä näytti alkuun onnistuneen, sillä ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeistä taloudellista kaaosta ei nähty. Toisen maailmansodan jälkeen ei nähty enää samalla tavalla kelluvia valuuttakursseja tai devalvaatiokilpailun aiheuttamaa epävarmuutta.

Bretton Woodsin järjestelmä toimi menestyksekkäästi kolmen tekijän vuoksi:

  • sen myötä tuli alhainen kansainvälisen pääoman liikkuvuus
  • sillä oli tiukka taloudellinen sääntely
  • dollarilla oli hallitseva taloudellinen ja taloudellinen asema

Valitettavasti yhden sodan päättyminen oli alkusysäys seuraavalle. Lähes heti toisen maailmansodan jälkeen syntyi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välille jännitteitä, joista syntyi Kylmä sota. Tätä sotaa ei käyty totuttuun tapaan suorana sotana, vaan erilaisten välikäsien kautta. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto taistelivat liittolaistensa kanssa mm. Korean ja Vietnamin sodassa.

Sota ja sotaponnistelut vaativat Yhdysvalloilta paljon rahaa. Ratkaisuksi tähän Yhdysvallat painoi dollareita ostaakseen tuotteita ja palveluja sekä kustantaakseen sotimisen Koreassa ja Vietnamissa. Kuten monet tietävät, etenkin Vietnamin sota oli Yhdysvalloille kallis floppi monilla mittareilla. Vietnamin sotaponnistelut ja presidentti Lyndon B. Johnsonin samanaikainen laaja sosiaalipoliittinen Great Society -ohjelma käänsivät valtion maksutaseen miinukselle.

Sotien lisäksi Yhdysvalloille oli tuonut päänvaivaa myös Saksan ja Japanin taloudellinen elpyminen hävitystä sodasta. Kaksikon nousu toi kilpailua ja söi Yhdysvaltain osuutta maailman taloudellisesta tuotannosta, joka putosi vuoden 1950 35 prosentista vuonna 1969 enää vain 27 prosenttiin.

Koska dollari oli sidottu Bretton Woods -järjestelmän myötä kiinteällä kurssilla kultaan, kasvavat vajeet muodostivat Yhdysvalloille ison ongelman. Yhdysvaltain keskuspankin kultavarantosuhde kutistui, eikä se ei olisi enää pystynyt vaihtamaan kaikkia liikkeelle laskemiaan dollareita kultaan.

Yksinkertaisesti dollareita oli liikkeellä enemmän kuin Yhdysvalloilla oli kultaa, ja dollari alkoi valuuttana yliarvostumaan. Ongelmia alkoi tulla siinä kohti, kun maat Ranskan johdolla halusivat vaihtaa omat dollarinsa takaisin kullaksi ja Yhdysvalloissa tajuttiin se matemaattinen yhtälö, että dollareita on nyt enemmän, kuin varastossa on kultaa, joka taas teki takaisinmaksusta tikittävän aikapommin.

Onko varastossasi tarpeettomia kultakoruja? Muuta ne rahaksi ennätyshintaan

Nixon shock – ja dollari irtautuu kultakannasta

Järjestelmä alkoi olla 1970-luvulle tultaessa jo pahasti matkalla kohti omaa tuhoaan. Yhdysvalloilla oli voimakas tarve inflatoida omaa valuuttaansa ja viedä sitä ulkomaille. Sen vuoksi Yhdysvallat joutui keksimään uusia luovia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.

Yhdysvallat ei edes varsinaisesti herännyt asian edistämiseen liian myöhään, vaan ensimmäisiä toimia oli tehty jo 1960-luvulla. Presidentit John F. Kennedy ja Lyndon B. Johnson tekivät kaikkensa dollarin tukemiseksi ja Bretton Woodsin ylläpitämiseksi. He yrittivät estää ulkomaisia ​​investointeja, rajoittaa ulkomaisia ​​lainoja ja uudistaa kansainvälistä rahapolitiikkaa. Keinot eivät kuitenkaan tuoneet merkittävästi apua.

Samaan aikaan valuuttamarkkinoilla uskottiin siihen, että dollarin yliarvostaminen pakottaa vielä Yhdysvaltain hallituksen devalvoimaan dollarin. Tämä johti dollarin ajoittaiseen nousuun ja ilmassa oli paljon erilaista epävarmuutta.

Yliarvostettu dollari heikensi maan ulkomaankaupan asemaa, mikä sai presidentti Richard Nixonin toimimaan. Perjantaina 13. elokuuta 1971 Nixon piti salaisen kokouksen, johon osallistuivat mm. keskuspankin puheenjohtaja Arthur Burns, valtiovarainministeri John Connally ja tuleva Fedin puheenjohtajaa Paul Volcker.

Keskustelut kestivät pari päivää ja lopulta Nixon teki ison päätöksen: Nixonin hallitus purki dollarin ja kullan välisen suhteen. Samalla Nixon asetti dollarin kellumaan ja devalvoitumaan maan viennin piristämiseksi. Tätä päätöstä kutsutaan nimellä Nixon shock, joka kuvaa yllätyksenä tullutta tilannetta, missä Nixon käytännössä vain ilmoittaa itsevarmasti tilanteen olevan nyt jatkossa tämä.

Yhdysvallat ei varsinaisesti lopettanut Bretton Woodsia, mutta järjestelmä käytännössä pysähtyi Yhdysvaltain irtautumiseen. Koska dollarilla oli ollut reservi­valuuttana maailman­laajuinen merkitys, Yhdysvaltain päätös merkitsi samalla kultakannasta luopumista koko maailmassa.

Oletko tietoinen, kuinka paljon voit tienata tarpeettomilla kultakoruilla? Käytä kullan hintalaskuria ja selvitä hinta

Mitä Bretton Woodsin lakkautumisesta seurasi?

Dollarin irrottua kullasta maailman­talous siirtyi kelluvien valuuttakurssien kauteen. Kullalla ei enää ollut virallista asemaa rahan arvon perustana edes epä­suorasti, vaan rahan arvo määräytyi tästä lähin kokonaan rahapolitiikan ja siihen kohdistuvan luottamuksen perusteella. Samalla syntyi myös termi fiat-raha.

Käytännössä päätös vapautti Yhdysvaltain painamaan rajattomasti dollareita, sillä kuntakanta ei ollut enää rajoittamassa niiden määrää.

Dollarin ollessa kiinni kullassa, kullan hinta pysyi 35 dollarissa unssia kohden aina vuoteen 1971 ja Nixon shockiin asti. Irtautumisen myötä myös kullan hinta lähti nousuun ja vuonna 1980 välillä kullan unssihinta oli hypännyt 35 dollarista peräti 850 dollariin asti. 

Aluksi Nixon shock vaikutti hyvältä peliliikkeeltä, mutta pidemmän aikavälin vaikutuksista voidaan keskustella pitkään. Nixonin toimet olivat vaikuttamassa vahvasti 1970-luvun stagflaation kehittymiseen. Toimet johtivat myös kelluvien valuuttojen epävakauteen, kun Yhdysvaltain dollari putosi kolmanneksen 1970-luvulla. Yhdysvaltain dollari on ollut näiden vuosien aikana kaikkea muuta kuin vakaa, ja se kohdannut välillä voimakkaitakin vaihteluja.

Vuonna 1976 astui voimaan Jamaikan sopimus, jossa päätettiin, että kansainvälisen valuuttarahaston jäsenvaltiot voivat itse valita valuuttakurssijärjestelmänsä. Kulta demonetisoitiin, eli sitä ei enää käytetty rahan määrittelemiseksi. Tämän seurauksena maailman päävaluutat ovat kelluneet vapaasti toisiinsa nähden.

Loppukevennyksenä mainittakoon Nixon shockista vielä se, että kun presidentti Nixon ilmoitti Yhdysvaltain irtautuvan kultakannasta, presidentti korosti tämän peliliikkeen olevan vain väliaikainen ratkaisu. Väliaikaisuus täytti hiljattain siis pyöreät 50 vuotta, joten onnittelulaulu lienee jo paikallaan.

Tämä artikkeli tehtiin yhteistyössä Suomen Kultareservin kanssa, joka kävi tekstin yksityiskohdat läpi. Suomen Kultareservin kautta voit arvioittaa kultasi maksutta ja vaihtaa kultaesineet rahaksi.

Saatat olla kiinnostunut myös:
 

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.