Sisältää mainoslinkkejä

Erään sanonnan mukaan Suomi on urheiluhullua kansaa. Tämä on mielestäni vain osatotuus, sillä olemme pikemminkin urheilumenestyshullua kansaa. Kun asiat menevät hyvin, innostumme lajeista tai urheilijoista nopeasti ja täysillä, kuten vaikkapa Suomen curling-maajoukkueen olympiahopeasta vuonna 2006. Kun menestys lakkaa, hiljenee lajin buumikin erittäin nopeasti.

Näillä sanoilla on pakko aloittaa myös Jari-Matti Latvalan elämäkertaa esittelevä artikkeli. Latvala oli poikkeuksellisen lahjakas rallikuljettaja, jonka uran alkuvaihe kulki lähes yks yhteen Kalle Rovanperän kehittymisen kanssa. Latvalasta odotettiin noin 15 vuoden ajan seuraavaa suomalaista rallin maailmanmestaria, mutta kyseinen titteli ei saapunut koskaan Etelä-Pohjanmaan Tuuriin.

Kun odotettua menestystä ei koskaan tullut, lähtökohdat kääntyivät ikään kuin ympäri. Suomalaiselle urheilukansalle tuli eräänlainen antifanitus Latvalaa kohtaan. Rallikuljettajan uran viimeisinä vuosina monet suomalaisfanit suorastaan odottivat Latvalan epäonnistumista, jotta asiasta pääsisi taas ilkkumaan.

Jari-Matti Latvala elämäkerta elämän erikoiskoe
Kuvan lähde: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Maxime-agnelli-6neOO6DmkiY-unsplash.jpg

Elämäkerta: Jari-Matti Latvala – elämäni erikoiskoe

Allekirjoittanut diggaa lueskella elämäkertoja, sillä niiden kautta on mukava oppia yleensä jollain tavalla menestyneiltä henkilöiltä erilaisia elämänohjeita. Luen vuosittain useita elämäkertoja, joista ehkä noin joka kolmas päätyy tähän blogiin asti. Tavallisesti blogissa tehtävään analyysiin päätyvät vain ne kirjat, jotka ovat oikeasti antaneet minulle jotain.

Aiemmin tässä blogissa olen käsitellyt mm. Koneen Pekka Herlinin, Ponssen Einari Vidgrenin, F1-lääkäri Aki Hintsan ja jääkiekkoilija Marko Jantusen elämäkertoja. Kuten näkyy, yritysjohtajat ja urheilijat ovat olleet minua kiinnostavien elämäkertojen pohja.

Jari-Matti Latvalasta kertova ja melko tuore, lokakuussa 2020 julkaistu elämäkerta Jari Matti Latvala – elämän erikoiskoe keskittyy jälleen kerran urheilumaailmaan. Kirjan on kirjoittanut Ylen urheilulähetyksistä tuttu Riikka Smolander-Slotte, jolle tämä projekti oli esikoiskirja.

Kirja on kirjoitettu ilmeisesti melko nopealla aikataululla koronapandemian keskellä, kun maailma meni kiinni ja ihmisten kalenterit pyyhkiytyivät tyhjiksi. Kirjan kirjoitusprosessi osui Latvalan uran kannalta sellaiseen kohtaan, jossa miehen ralliura oli juuri tullut päätökseen. En ole edes ihan varma, oliko Latvala tehnyt lopullisen päätöksen jo kirjaprojektin aloitusvaiheessa. Lopullisessa kirjassa realiteetit kävivät kuitenkin jo selviksi.

Latvala – aikansa suurin suomalainen rallilupaus

Vaikka Jari-Matti Latvala on vieläkin melko nuori mies, yhä alle nelikymppinen kaveri, on hänen ralliuransa pituus poikkeuksellisen pitkä. Latvala on ainoana kuljettajana WRC-historiassa ylittänyt 200 ajetun osakilpailun rajapyykin. Latvalan ensimmäisen ja viimeisen MM-rallin välillä ehti vierähtää peräti 18 vuotta, ja lisäksi mies on ehtinyt toimia jo useamman vuoden Toyotan rallitiimin tallipäällikkönä.

Suuri ralliyleisö ei tätä ehkä muista, mutta nuoresta Latvalasta puhuttiin 20 vuotta sitten hyvin samaan tapaan, kuin Kalle Rovanperästä on puhuttu viime vuosina. Suomesta ponnistaa nuori ja poikkeuksellisen lahjakas toisen sukupolven rallikuljettaja, jolta on syytä odottaa myöhemmin rallin maailmanmestaruutta. Rovanperä nappasi kaikkein himotuimman jo tällä kaudella, vaan Latvala ei sinne asti koskaan yltänyt.

Elämäkerrasta tulee hyvin ilmi se, miten lähtökohdat toisen sukupolven kuljettajana ovat samaan aikaan sekä onni että riesa. Latvalan isä, Jari Latvala on ollut pitkän linjan rallikuljettaja, joka valloitti menestystä etenkin kotimaan tasolla. Isänsä ansiosta Latvala pääsi hyvin ketterästi mukaan rallipiireihin, ja alusta huipulle ponnistamiseen oli erinomainen. Ralli kun on vieläpä sellainen laji, missä raha ja suhteet saattavat ajaa lahjakkuuden ohi.

Toisaalta perheen kautta Latvala sai jo nuorena suuret paineet lajia kohtaan. Kun Jari-Matti syntyi vuonna 1985, hänestä odotettiin heti Latvalan perheessä rallin maailmanmestaria. Kirjassa tulee hyvin ilmi se, että perheen ja etenkin oman isän tuki läikkyi jossain vaiheessa yli asti, kun kovat odotukset toivat nuorelle urheilijalle liian kovia paineita, jotka heijastuivat suorituksiin epäonnistumisena.

Kirja on tarkka kuvaus ralleista

Riikka Smolander-Slotte ei ole lähtenyt juurikaan kikkailemaan elämäkertaa tehdessä. Kirja on kirjoitettu melko simppelisti ja tapahtumat etenevät kronologisessa järjestyksessä kausi kerrallaan. Teksti on kirjoitettu niin, että lukija ymmärää tapahtumat, vaikkei olisi ikinä seurannut rallia.

Itse melko suurena rallifanina nautin kirjasta erityisesti siitä syystä, että se kertaa mukavasti rallin MM-sarjan tapahtumat vuosien 2002-2020 välillä. Kirjaa lukiessa, tai siis kuunnellessani mieleeni palautui monia hyviä muistoja ralleista näinä vuosina. Toisaalta kirja palautti mieleen myös penkkiurheilijan katkeria hetkiä.

Kilpailut käydään läpi lähes pala palalta, mikä onkin melkoinen urakka, sillä Latvala ajoi peräti 209 MM-rallia. Sen lisäksi että kilpailujen päätapahtumat käytiin läpi, monista ralleista Latvala paljastaa kirjassa yksityiskohtaisempia asioita, joita medialle ei ole voitu kertoa aiemmin.

Yllätyin hieman siitä, miten avoimesti Latvala kirjassa muistelee vanhoja. Kirjaan on niputettu Latvalan ja tiimin välistä neuvonpitoa, samoin kuin kirjassa on mukana useita rallimaailmasta tuttuja henkilöitä antamassa omia näkemyksiään asioista. Samoin Latvalan lähipiiristä ääneen pääsevät vanhemmat, sisko ja lapsuudenystävä Joonas Myllymäki.

Raatorehellinen elämäkerta

Ennen kuin valitsin kyseisen kirjan, googlasin totuttuun tapaan muiden käyttäjien arvioita kirjasta. Aika moni suomalainen haukkui kirjaa, ja argumentteina toistuivat samat asiat. Kirjassa ei kuulemma paljasteta mitään henkilökohtaista ja kaikki tapahtumat liittyvät vain ralliin, mikä on tylsää.

Luettuani, tai siis kuunneltuani kirjan en voisi kuitenkaan olla enempää eri mieltä kanssalukijoiden kanssa. Mielestäni Latvala avautuu kirjalle huomattavasti keskivertoa elämäkertaa enemmän. Hän jopa kykenee hieman kritisoimaan itseään ja miettimään asioita uudelleen toisesta vinkkelistä.

Tämä on ehdoton plussa kyseiselle kirjalle, sillä kyseinen ongelma toistuu monissa urheilijoiden elämäkerroissa. Kirjassa ääneen pääsee lähinnä urheilija itse, joka itseluottamusta uhkuen kertoo asiat vain omasta perspektiivistään ja toistelee kirjan läpi omaa erinomaisuuttaan ilman sen suurempaa pohdiskelua tai kritiikkiä itseään kohtaan.

Aihe voi korostua entisestään, jos kirjan kirjoittaja sattuu olemaan urheilijan fani tai ystävä, jolloin kirjoittaja ei välttämättä edes halua tai uskalla tuoda kriittistä puolta esiin. Jos kirjoittaja ei ole skarppina asian kanssa, kirjasta voi tulla pannukakku.

Hyvä rallipiirien esimerkki tästä saatiin kolme vuotta sitten Tommi Mäkisen elämäkerran myötä. Mäkisen elämäkerran myynti aloitettiin jo 2019 ja kirjan tuli tulla vuoden lopulla, mutta se ei ole valmistunut vieläkään. Ilta-Sanomien mukaan kyse on kirjoittaja Ari Pusan ja Mäkisen välisistä näkemyseroista, sillä Mäkinen ei halua kirjan käsittelevän häntä kriittisesti tai nostavan esiin Mäkisen kannalta epämiellyttäviä asioita.

Näiden erimielisyyksien vuoksi Mäkisen kirjan julkaisua päätettiin siirtää ensiksi vuodelle 2020, ja sen jälkeen projekti on jäänyt kiusallisesti kesken. Kukaan ei tiedä milloin Mäkisen elämäkerta julkaistaan, vai julkaistaanko sitä koskaan. Ei edes siitäkään huolimatta, että kirjaa on jo ehditty kertaalleen myydä hetken aikaa lukijoille ennakkoon.

Jari-Matti Latvala on taas tullut tunnetuksi välillä turhankin tarkoista haastatteluistaan, missä tämä lipsauttaa medialle asioita, joita käytetään myöhemmin kuljettajaa vastaan. Urheilu-uran kannalta tämä oli huono juttu, mutta elämäkerrasta tämä ruotiminen tekee viihdyttävän.

Kirjassa pidin myös siitä, että myös Latvalan lähipiiri pohtii kirjan päähenkilöä kriittisesti. Esimerkiksi Latvalan tunnetuin kartanlukija Miikka Anttila tai Toyotan tallipäällikkö Tommi Mäkinen kertovat kirjassa omia näkemyksiään siitä, miksei Latvalan henkinen kantti riittänyt mestaruuteen asti.

Kirjan kenties viihdyttävin henkilö on kuitenkin Latvalan lapsuudenystävä Joonas Myllymäki, joka kertaa ystävänsä ominaisuuksia veljellisen vittuilevasti. Etenkin Latvalan ”kohukihlattu” Maisa Torppaan liittyvissä näkemyksissä Myllymäki puhuu suoraan, ja lukijan on helppo nyökytellä näille raakarehellisille kommenteille.

Kohusuhde käytiin läpi – muttei liian yksityiskohtaisesti

Maisa Torppa on pakko mainita myös tässä blogikirjoituksessa, sillä hänellä oli yllättävän iso rooli Latvalan urheilu-uran viimeisissä vuosissa. Pariskunnan elämää seurattiin kotimaisissa juorulehdissä poikkeuksellisen paljon, joten kenellekään ei tule yllätyksenä, että asiaa ruoditaan läpi myös kirjassa.

Itse diggasin kirjassa siitä, ettei kirjassa menty kuitenkaan liian syvälle case-Torppaan. Viime vuosina julkaistujen elämäkertojen yksi peruspilari on tuntunut olevan erilaiset seksipaljastukset, jotka ovat lukijan kannalta lähinnä kiusallisia, mutta niitä laitetaan kirjaan, koska iltapäivälehdet tarttuvat niihin tuoden kirjalle tonneittain ilmaista mainosta.

Maisa Torpasta olisi varmasti voinut repiä vaikka minkälaisia paljastuksia kirjaan, mutta sille linjalle ei onneksi lähdetty. Asia käydään kirjassa läpi, mutta pääpaino pysyy onneksi urheilun puolella.

Niin ikään kirjaan mahtuu myös toinen lehtien sivuilla paljon huomiota saanut Latvalan epäonnisuus. Kirja avaa yllättävän hyvin Latvalan ja Verohallinnon välistä riitaa, joka ei kirjan mukaan ollutkaan ihan niin yksiselitteinen kuin mitä mediasta sai ymmärtää. Kirjassa kerrottiin myös siitä, miten paljon verottajan kanssa käyty taistelu söi Latvalan voimavaroja henkisesti.

Kirjan luettua kykenee ehkä vähän paremmin ymmärtämään sitä, miksi moni suomalaisurheilija siirtää jossain vaiheessa kirjansa ulkomaille. En muista Latvalan esittämiä lukuja, mutta kyseiseen riitaan ja sen selvittämiseen on käytetty aivan järkyttävä määrä aikaa. Materiaalia on kertynyt ilmeisesti tuhansia sivuja, ja aikaa on palanut satoja tunteja.

Kirja urheilijan henkisestä kantista

Oikeastaan koko Latvalan elämäkerta on kirja urheilijan henkisestä puolesta. Jos olet vähänkään kiinnostunut esimerkiksi henkisestä valmentamisesta tai urheilijan psykologiasta, tämä kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Ihan tavallinen tallaajakin oppinee kirjasta paljon päänsisäistä asiaa aina itseluottamuksesta pettymysten käsittelyyn.

Tämä henkinen puoli onkin kirjan ehdottomasti suurin vahvuus. En muista lukeneeni aiemmin kirjaa, jossa aiheeseen olisi sukellettu yhtä syvälle. Tämä yhdistettynä Latvalan omaan pohdintaan tekee kirjasta erittäin hyvän. Kirja alleviivaa erinomaisesti sitä, miten suuressa roolissa henkinen valmennus on nykyurheilussa. Ilman sitä lahjakkaatkin urheilijat voivat jäädä niin sanotusti telineisiin.

Rallissa itseluottamus korostuu entisestään, sillä lajia harrastetaan kuolemaa uhaten. Vauhdit ovat hurjia, virhemarginaalit pieniä ja kuolemanvaara vaanii aina läsnä. Ei ole mitenkään tavatonta, että jonkun kuljettajan paras terä katoaa lasten syntymiseen tai pahaan ulosajoon, sillä asia jää kaihertamaan takaraivoon.

Käytännössä Latvalalla olisi ollut taidot mestariksi asti, mutta henkinen kantti ei riittänyt suurimpaan palkintoon. Latvala oli monellakin tapaa poikkeuksellinen kuski, eikä tallipomot aina ymmärtäneet tätä. Yksi parhaista, tai siis pahimmista esimerkeistä nähtiin Puolan MM-rallin päätöserikoiskokeella vuonna 2009, jolloin tallipäällikön ja Latvalan turhaakin turhempi kahnaus maksoi tiimille jopa mestaruuden.

Lyhyesti kerrottuna Latvalan tallilla oli rallissa selvä kaksoisjohto, jonka pitämiseksi riitti hidas köröttely maaliin. Päätöserikoiskoe ajettiin näytösluontoisesti tavalla, jossa radalla on yhtä aikaa kaksi kuljettajaa – sattumalta tallikaverukset Latvala ja kisaa johtanut Mikko Hirvonen.

Fordin tallipäällikkö Malcom Wilsonilla oli erikoiskokeelle kuitenkin erikoinen ässä hihassaan: Latvalan tulisi antaa Hirvosen tulla parista ensimmäisenä maaliin, sillä Hirvosen voitto päätöspätkällä näyttäisi hyvältä lehtikuvissa. Latvalaa raivostutti Wilsonin sinänsä turhanpäiväinen vaatimus, sillä se soti kilpailemista vastaan. Latvala ja Wilson kävivätkin kovaäänisen keskustelun asiasta ennen viimeistä erikoiskoetta.

Riita kalvasi Latvalan mieltä vielä pätkälle lähdettäessä, jolloin keskittyminen ei ollut enää ajamisessa. Latvala teki tämän takia ajovirheen, jonka vuoksi joutui keskeyttämään, ja tämän vuoksi Fordin kaksoisvoitto jäi saamatta. Itse asiassa tilanne synnytti ketjureaktion, joka sai tallin pahimman kilpailijan tekemään tallimääräyksiä, jonka ansiosta he saivat yllättäen tukun ylimääräisiä pisteitä.

Jälkiviisaana voidaan sanoa, että Wilsonin tallimääräykseen meni niin Fordin kaksoisvoitto, Fordin merkkimestaruus ja Mikko Hirvosen maailmanmestaruus. Täysin turhaan asiaan keskittyminen vei Latvalan keskittymisen toisaalle, joka aiheutti surullisen lopputuloksen. Tilanteesta jäi myös elinikäiset arvet Latvalalle henkisesti, sekä tästä hetkestä eteenpäin suomalainen rallikansa ja media suhtautuivat Latvalaan ivallisesti.

Oliko kirjassa jotain huonoa?

Jotten nyt itse sortuisi pelkkään moittimaani ylitysvirteen, omistan yhden otsikon myös kirjaa koskevaan kritiikkiin. Kirjassa oli nimittäin yksi asia, mikä ärsytti minua, etenkin näin kuunneltavassa muodossa nautittuna.

Riikka Smolander-Slotte on kirjoittanut kirjan kronologisessa järjestyksessä, jossa valtaosa kappaleista keskittyy yhteen WRC-kauteen. Kappaleiden alussa oli vielä ilmeisesti vähän ranskalaisten viivojen tyyppisesti tehdyt tiivistelmät kyseisen kappaleen sisällöstä, eli kauden kohokohdat käytiin kertaalleen läpi heti otsikon jälkeen.

Tämä oli ainakin äänikirjan kannalta melko ärsyttävä veto. Kyseiset tiivistelmät olivat välillä vähän turhankin kattavia, jolloin kaikki asiat käytiin kirjassa läpi ikään kuin kahteen kertaan – ensiksi tiivistelmässä, sitten vasta varsinaisessa jutussa. Lisäksi tiivistelmät söivät pientä ”yllätysmomenttia” tulevalta kappaleelta, kun lukija tiesi heti tulevan rallikauden lopputuleman.

Ja jotta kaksi kertaa kerrotut asiat eivät olisi olleet tarpeeksi, joidenkin kappaleiden kohdalla alettiin hieman jo alustamaan seuraavaa rallikautta. Tällöin asiat käytiin läpi peräti kolmeen kertaan, mikä oli jo aika tuskastustavan kuuloista.

Vähän samaan ongelmaan liittyi myös kirjan aloitus, jossa heti kirjan alkajaisiksi käydään läpi kaikki Latvalan tilastot ja tiedot. ”Syntynyt 3. huhtikuuta 1985, ajettuja osakilpailuja 209 kappaletta, voittoja 18 kappaletta, edustettuja talleja 4 kappaletta (Stobart, Ford, Volkswagen ja Toyota)” ja niin edelleen. Ja jos tuo aloitus ei olisi ollut tarpeeksi tylsä, niin tämän jälkeen käydään läpi vielä yleistä rallisanastoa. ”Mitä tarkoittaa WRC, mitä tarkoittaa osakilpailu, mitä tarkoittaa erikoiskoe?”.

Nämä saattoivat ehkä toimia perinteisessä kirjassa, mutta kuunneltavassa äänikirjassa nämä olivat erittäin puuduttavia. En varmaan valehtele paljoa, jos sanon kirjan alun olleen ensimmäisen 15 minuutin ajan pelkkiä tilastoja ja sanastoa. Nykyaikana äänikirjapalvelut ovat kuitenkin sen verran suuressa suosiossa, että ihmettelen miten Smolander-Slotte on kirjoittanut kirjan niin paljon ”perinteisen kirjan ehdoilla”.

Loppupäätelmät: keille Jari-Matti Latvala – elämän erikoiskoe sopii?

Joka tapauksessa oma peukaloni nousee kirjan nauttimisen jälkeen ylöspäin. Kirja antoi todellakin ottamista enemmän. Kuten jo artikkelin alussa sanoin, huonoista kirjoista en viitsi edes kirjoittaa, mutta Jari-Matti Latvalan elämäkerta ansaitsi oman artikkelin tähän blogiin.

Jari-Matti Latvala – elämän erikoiskoe on ensisijaisesti urheilu- ja rallikirja. Sen vuoksi se sopiikin erityisesti kaikille rallifaneille ja miksei muillekin urheilun ystäville. Heille kirja antaa varmuudella jotain.

Näiden lisäksi kirja sopii mielestäni erittäin hyvin myös muille urheilijoille tai urheilumenestykseen tähtääville. Kirja uppoutuu syvälle urheilijan pään sisään ja urheilullisten paineiden käsittelemiseen. Aivan pommin varmasti kirjasta pystyy imemään itselleen hyödyllistä tietoa esimerkiksi pettymysten käsittelyyn.

Lisäksi kirja istuu erittäin hyvin kaikkien henkisestä valmennuksesta tai muuten vain ihmisen psyykkeestä kiinnostuneille lukijoille. Urheilijanäkökulman lisäksi aihetta käsitellään niin managerien, kuin myös valmentajien ja päälliköiden osalta.

Sen sijaan kirja ei varmastikaan sovellu satunnaisille elämäkertafaneille, jos yllä mainitut asiat eivät lähtökohtaisesti kiinnosta. Lisäksi yllä mainittu välillä turhan pitkäksi menevä toisto tekee kirjasta helposti tylsän luettavan, jos asia ei oikeasti kiinnosta. Kirjassa ei myöskään ole mitään erityisen meheviä paljastuksia, mikä ehkä uppoaa juuri näihin elämäkertojen suurimpaan yleisöön.

Mainos: Nautin kirjani Nextoryn kautta äänikirjana, jonka valikoimista tämäkin kirja löytyy. Blogini lukijat voivat aktivoida käyttöönsä peräti 45 päivän mittaisen maksuttoman kokeilujakson. Tämä on yksi internetin parhaista tarjouksista, sillä muut sivustot tarjoavat vain 14-30 päivän maksuttomia kokeiluja. Aktivoi Nextoryn maksuton kokeilujakso.

Artikkeli julkaistu alunperin Koeajolle.com-sivustolla.

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *