Kesällä huomaan lukevani, tai siis kuuntelevani kirjoja tavallista enemmän. Ehkä osasyynä tälle on ollut se, että kesällä tulee reissattua tavallista enemmän ja reissatessa tulee helpommin kuunneltua erilaisia äänikirjoja.

Aina välillä, kun satun törmäämään hyvään ja mieliä avartaneeseen kirjaan, olen tupannut kirjoittamaan siitä tähän blogiin. Muutamia kirjanostoja mainitakseni tässä blogissa oman artikkelin ovat saaneet Ponssen Einari Vidgren, jääkiekkoilija Tommi Kovanen ja urheilulääkäri Aki Hintsa.

En kirjoita suinkaan kaikista lukemistani kirjoista, vaan keskityn pelkästään niihin, joilla on jotain annettavaa minulle sijoittajana tai yrittäjänä. Myös tämä seuraava kirja täyttää nämä kriteerit helposti, sillä se kertoo tarinaa myös siitä, miten pieni ja lyhyt on matka huipulta pohjalle.

Tämän artikkelin päätähti on ex-jääkiekkoilija Marko Jantunen, josta kertova elämäkerta on julkaistu vuonna 2016. Kuuntelin kirjan BookBeatin kautta, mutta se löytyy myös Nextorysta. Inssin osingot -sijoitusblogin lukijat saavat molempiin palveluihin maksuttomia kokeiluja, joita kannustan kokeilemaan. Samalla kun nautitte ilmaisesta kokeilujaksosta, tuette tämän blogin olemassaoloa.

Marko Jantunen läpi helvetin

Lähtökohdat: Marko Jantusen matka huippu-urheilijasta päihdekoukkuun

Tämä kirjahan on siinä mielessä jo tuttu blogini historiasta, että ainakin kertaalleen olen tässä blogissa maininnut kirjan, ja nimenomaan siinä tarkoituksessa, että se tulisi joskus lukea. Nyt sekin on tehty. Tämä blogimaininta liittyi peliriippuvuudesta kertovaan artikkeliini reilun vuoden takaa. Kerron siinä ohimennen eräästä keskisuomalaisesta urheilijasta, joka haki peliriippuvuuteensa apua Marko Jantuselta.

Vaikka olen seurannutkin jääkiekkoa aktiivisesti reilun 20 vuoden ajan, Marko Jantunen, eli ”Jarna”, ei ole ollut minulle koskaan mitenkään erityisen läheinen pelaaja. Tiesin totta kai Jantusen, mutta en ole seurannut hänen uraansa kovinkaan tarkasti, eikä minulla ole oikeastaan ensimmäistäkään pelimuistoa hänestä.

Lähtökohdista huolimatta odotin kirjan lukemista todella paljon, sillä toimittaja Marko Lempisen kirjoittamaa kirjaa on hehkutettu monissa piireissä. Hehkutus ei ole rajoittunut pelkästään lätkäpiireihin, vaan kirja on saanut kehuja myös päihderiippuvaisten kanssa tekemisissä olleilta henkilöiltä. Kirjan luettuani minun on helppo yhtyä noihin näkökulmiin.

Marko Jantusessa on paljon yhteistä Jere Karalahden kanssa, jonka elämän vaiheet ovat minulle huomattavasti tutumpia. Molemmat herroista olivat loistavia jääkiekkoilijoita, mutta ongelmat päihteiden kanssa häiritsivät uraa. Karalahden lupaava NHL-ura tyssäsi aikoinaan huumeisiin, ja myös Jarnalla jäi varmasti samasta syystä uralleen saavuttamatonta potentiaalia.

Karalahtea ja Jantusta erottaa kuitenkin sellainen tekijä, että Jantunen tuntuu oikeasti katuvan tekojaan, kun taas Karalahti tykkää yhä retostella omia typeriä valintojaan. Myös Karalahdesta on tehty elämäkerta sekä dokumenttielokuva, mutta niitä minä en ole jaksanut käydä läpi – eikä minulla ole oikeastaan mitään kiinnostusta tehdä niin tulevaisuudessakaan.

Marko Jantusen elämä pähkinäkuoressa

Jantusen elämäkerran kirjoittanut Marko Lempinen kertoi kirjan esipuheessa, että hänellä oli yksi ehto kirjan tekemiselle: siinä tulisi kertoa kaikki Jantusen elämää koskevat asiat kaunistelematta. Kirjan tekoprosessi osui sellaiseen ajankohtaan, kun Jantunen oli raitistinut ja saanut elämästä jälleen otteen. Toisaalta Jantusen kaksoiselämän paljastumisesta suomalaisille ei siitäkään ollut montaa vuotta.

Marko Jantunen eli tosiaan hyvin varjeltua kaksoiselämää noin 20 vuoden ajan. Suuri yleisö tunsi Jantusen huippujääkiekkoilijana, mutta jo 1990-luvulta asti Jantusen elämään kuuluivat alkoholi, myöhemmin lääkkeet ja viimeisimpänä huumeet. Kaikkia näitä käytettiin pitkin jääkiekkouraa, minkä vuoksi on käsittämätöntä, miten mies kykeni pelaamaan usein krapulassa tuolla tasolla.

Lisäksi Marko Jantunen oli jossain määrin jopa median suosikki. Hän antoi mielellään haastatteluja, joissa hän käytti värikästä kieltä. Jarna oli muutenkin luonteeltaan sosiaalinen ja porukan viihdyttäjä, joka piti jopa myös puolitutuista kavereista hyvää huolta.

Kolikon toisella puolella Jarna oli kuitenkin helposti addiktoituva persoona. Hän nautti ihmisten huomiosta ja omien sanojensa mukaan hän halusi olla kaiken keskipisteenä oleva rokkitähti. Päihteiden lisäksi Jantunen oli elämänsä aikana koukussa huomioon, luksukseen, uhkapeleihin ja seksiin. Aika pitkä lista erilaisia riippuvuuksia yhdelle henkilölle.

Jantunen oli myös hyvin impulsiivinen persoona, jolla ei ollut aina tarvittavaa pitkäjänteisyyttä asioiden hoitamiseen. Urheilussa hän pysyi edes jotenkin pitkäjänteisenä, muttei aina – esimerkiksi Jarnan NHL-ura jäi kolmen ottelun mittaiseksi, kun hän päätti palata Ruotsiin heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen.

Kirja päihderiippuvuuden syntymisestä

En tiedä tarkkaan keitä kaikkia kirjan kirjoittaja Marko Lempinen on pitänyt lähteinään, mutta hän on onnistunut tarinoimaan kirjaan loistavasti päihderiippuvuuden syntymisen, ja nimenomaan miten se syntyy pieni askel kerrallaan. Myös Jarnan tapauksessa päihteet ottivat hiljalleen otetta miehestä.

Ensiksi otettiin alkoholia tavalliseen tapaan vapaa-ajalla, mutta myöhemmin juomisesta alkaa tulla päivittäistä. Aluksi juominen ei haittaa urheilu-uraa, mutta myöhemmin treenaaminen krapulassa alkaa käydä yleisemmäksi. Aluksi kukaan muu ei tiedä Jarnan kunnosta mitään, mutta myöhemmin asia valkenee myös joukkuekavereille.

Joukkuekavereista puhuttaessa kirjassa tuli hyvin ilmi myös se, miten vaikeneminen yleensä pahentaa asioita. Kaikki Jantusen kanssa pelanneet tiesivät asioiden laidan, mutta koska Jarnalla peli kulki kaikesta huolimatta kaukalossa, ei asiaan viitsitty sen enempää puuttua. Välillä toki käytiin vakavia keskusteluja, ja joskus Jarna joutui maksamaan joukkueelleen jonkinlaisia sopimussakkoja, mutta sen enempää joukkueet eivät puuttuneet hänen toimintaansa.

Myös muiden päihteiden kanssa tarina etenee lukijalle hyvinkin kirkkaasti. Jatkuvasta juhlimisesta toipumista vauhditettiin unilääkkeillä, joista syntyi myöhemmin uusi riippuvuus. Samoin huumeiden avulla pyrittiin eroon krapulan oireista. Ensiksi vain kesäisin kauden ulkopuolella, mutta myöhemmin huumeet alkoivat olla kuvioissa myös kesken pelikauden.

Siinä vaiheessa kun Jantunen löi luistimet naulaan, putosi Jarnan elämästä viimeisetkin rajoitteet. Enää ei tarvinnut stressata esimerkiksi doping-testejä, jonka myötä huumeita uskalsi käyttää vapaammin. Jantusen ei tarvinnut myöskään sitoutua joukkueen rutiineihin, vaan hän sai mennä mielensä mukaan.

Huipulta pohjalle

Jantunen nousi varsin nopeasti peliuransa aikana eräänlaiseksi lätkäkaukaloiden rokkitähdeksi, joka sai jos jonkinlaista erityiskohtelua. Esimerkiksi Jokerit oli 2000-luvulla valmis maksamaan Jantuselle sen verran palkkaa, kuin mitä pelaaja itse halusi tienata. Jantusen sopimukseen Jokereiden kanssa taisi kuulua jossain vaiheessa jopa oma autonkuljettaja auton lisäksi.

Vaikka Jarna tienasikin lätkäuransa aikana hyvin, hän myös käytti rahaa hyvin innokkaasti. Kaiken muun riippuvuuden lisäksi Jantunen oli koukussa myös ylellisyyteen ja eräänlaiseen luksuselämään. Jo nuorena poikana Jantunen tykkäsi ottaa yöksi kavereidensa kanssa paikallisen hotellin laadukkaimman sviitin, jossa tapana oli poltella laatusikareita ja juoda kalliita juomia.

Rahaa Jantunen tykkäsi käyttää myös läheisiinsä. Hän tarjosi avokätisesti kavereilleen ja puolitutuille erilaisia lahjoja, ja esimerkiksi Jarnan häissä sulhaselle oli tärkeää se, että vieraat majoittuvat luksushotelliin ja hääjuomana nautitaan Dom Pérignonia. Välillä Jantusta myös suoraan sanottuna huijattiin, mm. liike-elämän puolella.

Kalliista elämäntyylistä huolimatta Jantuselle kertyi myös säästöjä ja sijoituksia uran aikana – jotka kylläkin hupenivat erittäin nopeaa tahtia urheilu-uran päättymisen jälkeen. Kirjassa Jarna kertoo melko tarkkojakin summia, mitä hän laittoi uran jälkeen juhlimiseen. Jos muisti ei petä, niin ihan vain parissa vuodessa Jarna sai juhlittua noin 200 000 euron rahasto-osuutensa.

Sen jälkeen kun uran aikaiset sijoitukset oli laitettu päihdesekoiluun, seuraavaksi Jarna myi uransa aikaiset palkinnot. Viimeisessä vaiheessa hän rahoitti huumeensa myymällä ex-vaimollensa hankkimaa omaisuutta, kuten koruja ja laukkuja. Jarna ei kuitenkaan varastanut näitä, vaan ex-vaimo antoi tuotteet vapaaehtoisesti, vaikka tiesi mitä siitä seuraa.

Jantusen ura loppui päihderiippuvuuteen vuonna 2010, mutta suuri yleisö ei vielä tiennyt Jarnan kaksoiselämästä. Vielä tuossa vaiheessa Jantunen oli monille suomalaisille suuri kiekkotähti. Vai neljä vuotta myöhemmin Jarna oli päätynyt pohjille. Hän oli pahasti päihderiippuvainen, huumeveloissa ja tästä syystä hän pelkäsi myös henkensä edestä.

Kirjassa käy ilmi myös se surullinen fakta, että Jarnan ollessa pohjalla läheisiä ja ystäviä ei enää löytynytkään lähipiiristä. Vaikka Jantunen oli kaikkien tuntema ex-huippukiekkoilija, joka oli vieläpä aiemmin jakanut vuosikaudet omistaan varsin avokätisesti kavereilleen, heikompina hetkinä kaverit ottivat etäisyyttä.

Teknisesti loistava kirja

Meikäläinen tykkäsi Marko Lempisen kirjoitustyylistä. Tämä elämäkerta tulisi olla yleinen standardi mitä tulee elämäkertojen kirjoittamiseen. Etenkin kun nyt erilaiset elämäkerrat ovat jonkinlaisessa buumissa, välillä tulee vastaan todella huonosti ja sekavasti kirjoitettuja kirjoja, joissa toistuu samat asiat jatkuvasti, tarina pomppii ja kirjassa namedroppaillaan pelkästä nimien pudottelun ilosta henkilöitä.

Marko Jantunen – Läpi helvetin on taas teknisesti erittäin hyvin kirjoitettu kirja. Tarina etenee kronologisessa järjestyksessä, mutta tarina on jaettu kappaleisiin Jarnan elämäntilanteiden mukaan. Jokaisessa kappaleessa on selvästi kerrottu vuodet, joihin tarina liittyy, sekä minkä ikäinen Jarna on silloin ollut. Ehkä juuri tästä syystä kirjan tapahtumien etenemisessä pysyy todella hyvin mukana.

Kuten jääkiekkokirjalle on tyypillistä, siinä mainitaan lukuisia lukijoille tuttuja pelaajia. Kirja ei kuitenkaan sorru namedroppailuun, jossa pyritään väkisin mainitsemaan tunnettuja henkilöitä kirjassa, vaan jokainen mainittu henkilö liittyy oleellisesti jotenkin tarinaan.

Kaiken huipuksi kirja on ammatillisestikin hyvin kirjoitettu. Pari kertaa luku-urakan aikana aloin jo miettimään, että onko Marko Lempisellä jotain lääkäri- tai päihdetyön taustaa, sillä hän osaa kuvailla selkeästi ja ymmärrettävästi esimerkiksi addiktion syntymistä tai huumeporukan hierarkiaa.

Kirja vastaa siis selkeästi sellaisiin kysymyksiin, missä joku pohtii raitistumisen vaikeutta. Erityisesti minulle jäi mieleen se, että esimerkiksi katkaisuhoitoon hakeutumisvaiheessa pitäisi hakijalla olla takataskussa useampi tuhat euroa, jotta hän pääsee kirjautumaan sisään. Mistäpä keskiverto päihderiippuvainen saisi moisia rahoja, etenkin jos taustalla on velkaa ja kaikki rahat menevät heti päihteisiin?

Myös tarinat Jantusen villeistä uran jälkeisistä päihdevuosista ovat hyvinkin kuvaavia siitä, minkälaista elämä huumeporukoissa mahtaa olla. Kirjassa annettu kuva eroaa hyvinkin paljon siitä, minkälainen kuva huumeporukoissa pyörimisestä annetaan esimerkiksi elokuvissa.

Loppua kohden tarina kirkastuu

Kuten hyvin usein, tälläkin tarinalla on onnellinen loppu. Marko Jantunen pääsee irti päihderiippuvuudesta ja kirjassa ehditäänkin kuvata hieman myös raitistumisen jälkeistä elämää. Kirjassa on aidosti mukavaa seurata Jarnan nousua jaloilleen, vaikka kieltämättä kirja onkin kirjoitettu melko tuoreeltaan raitistumisen jälkeen.

Sen verran mitä olen Marko Jantusen tekemisiä seurannut viime vuosina, hänellä vaikuttaisi menevän nyt ihan mukavasti. Kirjan teema tuntuu jatkuvan Jantusen elämässä siinä mielessä, että hän on kouluttautunut mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaiseksi. Tässä työssä hän pyrkii jalostamaan omat rankat kokemuksensa hyödyksi muille.

Jarnan omille kokemuksille on aivan varmasti käyttöä etenkin urheilupiireissä. Valitettavasti monilla urheilijoilla on ollut, ja tulee olemaan vaikeuksia sopeutua urheilu-uran jälkeiseen aikaan.

Marko Lempisen kirjoittaman kirjan Marko Jantunen – Läpi helvetin voisi tiivistää ytimekkäästi seuraavilla sanoilla: Läpi helvetin on helvetin hyvä kirja. Se sopii kaikille jääkiekkoilusta tai urheilijoiden elämäkerroista nauttiville lukijoille. Samoin sillä on ihan varmasti annettavaa erilaisesta riippuvuudesta kärsiville, sekä heidän läheisilleen.

Mikäli kiinnostuit tästä kirjasta, se löytyy lähes kaikkien ääni- ja e-kirjapalveluiden valikoimista. Kirja löytyy myös Nextoryn ja BookBeatin valikoimista, joiden maksuttomiin kokeilujaksoihin pääset alapuolen linkeistä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *