Kävin ennen vappua pitkästä aikaa yhtiökokouksessa. Koronapandemia veti yhtiökokousharrastukseni noin neljän vuoden mittaiselle tauolle, mutta nyt oli hyvä hetki palata taas tutustumaan yhteen pörssiyhtiöiden vuoden kohokohtaan.

Tein yhtiökokouscomebackini hieman eksoottisempaan yhtiöön, nimittäin mediayhtiö Keskisuomalaiseen. Keskisuomalainen on siinä mielessä hieno ja poikkeuksellinen yhtiö, että se on harvoja Keski-Suomessa kokouksensa järjestäviä pörssiyhtiöitä. Keskisuomalaiset pörssiyhtiöt kun tavallisesti menevät suuren yleisön perässä Helsinkiin kokoustamaan (tästä katkerat terveiset Muurameen Harvialle).

Keskisuomalaisen yhtiökokous oli täynnä erilaisia käänteitä, joista ajattelin leipoa nyt muutaman viikon sulattelun jälkeen oman blogikirjoituksen. Tämä blogikirjoitus on siinä mielessä poikkeuksellinen, että en ihan hirveästi mene syvälle nimenomaan Keskisuomalaisen tilanteeseen, vaan jutustelen enemmänkin yleisesti yhtiökokousjuttuja. Tervetuloa kuuntelemaan!

Alustus: pitkä neljän vuoden tauko

Allekirjoittaneella on ollut tapana kirjoittaa tähän blogiin lähes aina jonkinlainen yhteenveto yhtiökokouksesta, jossa olen vieraillut. Ainakaan tällä istumalla en muista yhtään pörssiyhtiön yhtiökokousta, josta en olisi täällä blogissa puhunut.

Täältä blogista löytyy siis yhtiökokousraportteja Sammosta (2018), Koneesta (2019, 2020) ja Admicomista (2019). Koneen yhtiökokous helmikuun lopussa 2020 on jäänyt mieleen siitä, että siellä puhuttiin jostain mystisestä Kiinassa liikkuvasta viiruksesta, jolle vielä tuohon aikaan naureskeltiin vähän ylimielisesti. Voi pojat, jos olisimme tuossa kohti tienneet, millainen mayhem seuraavat kaksi vuotta olisivat!

Korona oli yksi syy taukoilulleni. Kokouksia siirrettiin etäpainotteiseksi ja niihin ei välttämättä päässyt yleisö lainkaan paikalle. Toinen hetkellinen syy tuli muutostani Kuopioon, koska välimatkan kasvaessa kiinnostus osallistumiselle laimeni pahasti. Toisaalta myöhempi muutto pelipaikoille Espooseen ei parantanut juuri tilannetta. Oli kaikenlaista ”kiirettä”, että harrastaminen jäi väliin.

Olipahan tässä välissä myös yksi tapaus, missä en saanut osallistua kokoukseen. Keväällä 2023 olisin halunnut osallistua omistamani Spinnovan yhtiökokoukseen, sillä yhtiö oli antanut juuri yllätyspotkut toimitusjohtajalleen, mutta myöhästyin alle vuorokaudella ilmoittautumisessa. Kyselin mahdollisuudesta ilmoittautua kokoukseen mattimyöhäsenä, mutta tämä torpattiin Spinnovan IR:n toimesta – ei ollut mahdollisuutta tulla paikalle tai seurata edes livestreamia.

Omasta mielestäni Spinnovan temppu oli eräänlainen keskisormen näyttö pienosakkaalle. Yhtiökokous on kuitenkin vuoden paras paikka yhtiölle vakuuttaa omistajansa yhtiön nykytilasta ja tulevaisuudesta, mutta Spinnova ei tätä halunnut jostain syystä tehdä. En tiedä oliko kyseessä ihan tietoinen ratkaisu yhtiöltä hallita vähän epämieluisaa tilannetta, vai yleisemmin jonkinlainen spelögan puute.

Spinnova toki itse väitti, että asia ei ole heidän päätettävissään, vaan yhtiökokouslaki kieltää meitä mattimyöhäsiä osallistumasta. En ihan täysin niele tätä selitystä, sillä esimerkiksi Koneen helmikuun 2020 yhtiökokoukseen marssin sisään ilman minkäänlaista ilmoittautumista. Toki ilmoittautumisen puutteen vuoksi jouduin osallistumaan kokoukseen vain vierailijana, eli mahdollisissa äänestystilanteissa en olisi saanut äänestää. Mutta yhtiökokoukseen Kone päästi minut oikein mielellään sisään.

Urbaani legenda käytännössä

Sitten loikataan ajassa taakse rapia kymmenen vuotta. Kun aloitin perehtymisen sijoitusasioihin syksyllä 2013, osallistuin johonkin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa järjestettyyn sijoitustapahtumaan. En muista yhtään kuka tapahtumaa järjesti tai mikä sen suurin pointti oli, mutta se oli minulle merkittävä tapahtuma: sain siellä paljon hyviä perusteita ja sijoituskipinä roihahti ihan pieneksi liekiksi asti.

Yksi tapahtuman vieraista oli paikallisten Osakesäästäjien edustaja. Hänen esityksensä oli sen verran vakuuttava, että liityin siltä istumalta Suomen Osakesäästäjien jäseneksi, jossa olen ollut aina tähän päivään saakka – jopa välillä erilaisissa aktiivin rooleissa.

Varsin käytännönläheisen ja huumoripitoisen esityksen kulmakiviä oli tarina siitä, että omistamalla pörssiyhtiön osakkeita, saa pääsyn yhtiökokouksiin. Yhtiökokouksissa on lähtökohtaisesti aina tarjolla jonkinlaista evästä, jota yhtiö jakaa omistajilleen. Tämä Osakesäästäjien edustaja heitti vähän kieli poskessa idean, että ostamalla yhden osakkeen saat pääsyn yhtiökokoustarjottaviin. Ja yhtiökokouslaki sallii myös yhden avustajan, joten sillä yhdellä osakkeella ruokkii vuosittain kaksi masua täyteen.

Olen pitkään naureskellut tälle ajatukselle, että tekisikö joku oikeasti näin. Myöhemmin olen kuullut urbaaneja legendoja, että jotkut etenkin pääkaupunkiseudulla vaikuttavat harrastaisivat tätä toimuntaa. Jos on vain aikaa, niin omistamalla kymmeniä yhtiöitä voi kupunsa täyttää melkein päivittäin pörssiyhtiöiden piikkiin yhtiökokoussesongin aikana helmikuusta toukokuuhun.

Olenpahan myös kuullut sellaisen tarinan, että joskus kun eri osakevälittäjät tarjoavat erilaisia kampanjoita, missä osakkeiden kaupankäyntikulut ovat euron per kappale tai jopa täysin maksuttomia, joku on käynyt tällaisesta kamppiksesta haalimassa itselleen lähes jokaisen kotimaisen pörssiyhtiön osakkeen, jotta yhtiökokouksen ovet aukenesivat.

Itse en moisiin talkoisiin jaksaisi osallistua. Nyt kun osoite on muuttunut takaisin Keski-Suomeen, valahtaisi reissun hyödyt helposti pakkasen puolelle, jos joutuisi ravaamaan Jyväskylä-Helsinki-Jyväskylä -välin jokaisen yhtiökokouksen vuoksi.

Tänä vuonna minulla oli kuitenkin mahdollisuus hyödyntää tätä tapaa. Sain kutsun yhtiökokousavustajaksi Keskisuomalaisen yhtiökokoukseen, ja käsittääkseni ”päämiehelläni” ei ollut kovin paljoa rahaa kiinni Keskisuomalaisessa. Minulla ei ollut siis penniäkään kiinni kyseisessä puljussa, mutta näin vain pääsin sitten itsekin nauttimaan yhtiökokouksen antimista.

Jyväskylän Paviljongissa järjestetyssä kokouksessa tarjoilu oli hyvin kunnossa. Kokous alkoi ruokailulla, jossa söin lounaaksi yrttiperunaa ja porsaan sisäfilettä dijonkastikkeessa. Tämän päälle vielä kahvit ja muutama Fazerin sininen konvehtina nautittuna. Ei pöllömpi juttu, vaikka henkilökohtaisesti tykkään enemmän mallista, jossa ruuat ja kahvit nautitaan kokouksen jälkeen – tällöin pöydässä voi jutella kokouksen antimista muiden osakkaiden tai jopa yhtiön johdon kanssa.

Jo ennakkoon kohuttu kokous

Keskisuomalaisen yhtiökokous oli yleisömagneetti. Koko 293-paikkainen Tempo-auditorio pakkautui lähes täyteen ja fasiliteetit olivat muutenkin Paviljongin hiljattain valmistuneen remontin myötä erinomaiset. Kokoustelijoita tuntui riittävän yllättävän paljon siihen nähden, ettemme olleet nyt Helsingin maaperällä.

Koska aiempaa kokemusta minulla ei ole Keskisuomalaisen yhtiökokouksista, on minun mahdotonta verrata sitä aiempiin. Se jäi vähän auki, oliko kyseessä poikkeuksellisen kiinnostava vuosi, vai täyttyvätkö lehterit Keskisuomalaisen kokouksessa aina näin hyvin.

Se on kuitenkin varmaa, että Keskisuomalaisen yhtiökokoukseen kohdistui tänä vuonna poikkeuksellinen mielenkiinto. Yhtenä yhtiökokouksen asiana oli ratkaista yhden hallituksen jäsenen mahdollinen erottaminen hallituksesta. Tämäntapaiset asiat asialistalla ovat äärimmäisen harvinaisia, sillä usein eroamiset ja erottamiset hoidetaan kaikessa hiljaisuudessa. Nyt homma oli valunut ihan riidan puolelle asti.

En mene nyt sen tarkemmin yksityiskohtiin, sillä voitte lukea ne vaikkapa Kauppalehden artikkelista. Tiivistetysti hallituksen jäsenellä oli seurustelusuhde yhtiön työntekijän kanssa, josta seurasi Keskisuomalaisen mukaan jääviys ja luottamuspula. Kaiken huipuksi taustalla oli myös pienimuotoista ”sukujen välistä” painia, sillä erotusuhan alle joutunut hallituksen jäsen oli yhden merkittävän omistajasuvun vesa.

Koska erottamisesta päätettiin kokouksessa, osakkaat saivat pitää puheenvuoroja aiheesta. Näitä puheenvuoroja myös pidettiin, olisimmeko seuranneet noin 20-30 minuutin ajan värikästä keskustelua aiheesta. Keskustelu oli hyvin viihdyttävää, sillä erottamista vastaan olleet osakkaat suorastaan grillasivat etenkin yhtiön toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpea.

Äänestyksiä äänestyksen perään

Yhtiökokouksissa vierailleet ovat todennäköisesti törmänneet äänestyslippuihin, jota jokaisessa yhtiökokouksessa (ajoissa ilmoittautuneille) omistajille jaetaan. Nämä äänestysliput näyttävät hyvin virallisilta, mutta niitä joudutaan käyttämään hyvin harvoin. Itse en ole joutunut koskaan äänestämään, eikä sijoittajakaverinikaan muistaneet tilaisuutta, jossa heillä olisi ollut äänestyslappusille käyttöä.

Keskisuomalaisen yhtiökokouksessa jouduttiin kuitenkin äänestämään hallituksen jäsenen erottamisesta, ja näille äänestyslippusille tuli ensimmäistä kertaa ikinä käyttöä. Itse en avustajana jout… anteeksi päässyt äänestämään, mutta seurasin sivusta muiden temppuja.

Sen ainakin opin tuossa tilanteessa sivustaseuraajana, että älä koskaan tee muistiinpanoja äänestyslippuihin – tai jos teet, aloita viimeisestä äänestyslipusta. Äänestyslippuja aletaan käyttämään ensimmäisestä alkaen, ja se lippu on pakko antaa uurnaan, jos aikoo äänensä antaa. Pari osakasta näytti tuskastelevan osaltaan jo turmeltujen äänestyslippujen kanssa.

Varsinainen äänestys oli vähän jopa sekasortoinen. Lippuja kerättiin kahteen uurnaan, jotka vaeltelivat yleisössä. Moni osakas näytti selvästi pitävän teknisen vessatauon, jolla vältti äänestämisen tuskan. Vaihdoin muutaman sanan Paviljongin työntekijän kanssa äänestyksen aikana, ja tämän mukaan tässäkin äänestyksessä saa jättää äänestämättä tai äänestää vaikka Aku Ankkaa, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Äänestyksen loppuvaiheessa varmisteltiin vielä muutaman kerran, että ovathan kaikki osakkaat nyt varmasti äänestäneet, sillä uurnat vaeltelivat yleisössä vähän siellä ja täällä, ja iso osa yhtiökokousväestä oli poistunut tauolle. Lopulta peli vihellettiin poikki, ja ääniä lähdettiin laskemaan.

Koska kokouksen jatkuminen edellytti äänestystuloksen tietämistä (mikäli hallituksen jäsen erotetaan, tarvitaan uusi jäsen tilalle), kokous seisahtui noin puoleksi tunniksi ääntenlaskua varten. Kieltämättä äänestys venytti kokousta turhauttavan paljon.

Turhauttavaa oli myös se, että vaikka hallituksen jäsenen erottamista vastustanut siipi näytti hallitsevan keskusteluilmapiirin ilmatilaa mielin määrin, hävisivät he äänestyksen rajusti. Peräti 93,3 prosenttia äänistä kannatti hallituksen ehdotusta jäsenen erottamisesta, kun vain 6,7 prosenttia vastusti sitä. Näin ollen hallituksen jäsen erotettiin ja tarvittiin uusi jäsen hallitukseen tilalle.

Tässäkin kohti oli pientä sekasortoa havaittavissa, sillä uusia ehdokkaita hallitukseen tuli useita. Hallituksella oli tarjota oma ehdokas, mutta yleisöstä ponkaisi ylös pari muutakin ehdokasta. Ylösponkaisseet ehdokkaat olivat onneksi ihan tosissaan hallitukseen pyrkiviä, joten emme nähneet mitään huumoriveikkoja tai Aku Ankkoja asettumassa ehdolle.

Niin tai näin, uhkasi heti perään uusi äänestys – ja taas alkoi vessajonoissa olla ahdasta. Tällä kertaa ongelmia tuotti hieman se, että lennosta tulleet ehdokkaat eivät olleet missään esityksessä, eikä heidän nimiään saanut esimerkiksi heijastettua näytölle. Tähän ongelmatilanteeseen Paviljongista löytyi onneksi perinteinen fläppitaulu ajamaan asiaa.

Toinen äänestyskierros sujui ilmeisesti hyvästä harjoittelusta johtuen hitusen jouhevammin. Jouhevaa oli myös se, että nyt kokouksen jatkuminen ei ollut riippuvainen äänestystuloksesta, joten ääntenlaskun alettua kokous pääsi kuitenkin jatkumaan.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Hyviä esityksiä ja ”kylähulluja”

Palataan ajassa taas vähän taaksepäin. Ennen tilanteen eskaloitumista saimme normaaleihin yhtiökokouskäytäntöihin liittyen kuulla toimitusjohtajan katsauksen. Sen meille piti vähemmän yllättävästi Keskisuomalaisen toimari Vesa-Pekka Kangaskorpi, joka on ollut hallituksessa vuodesta 1996, sen puheenjohtajana 2002-2010 ja tämän jälkeen yhtiön toimitusjohtajana. Pitkän kokemuksen mies siis.

Kangaskorpi piti pitkän, mutta erinomaisen katsauksen media-alaan. Katsaus oli sen verran hyvä, että allekirjoittanut avustajakin vähän jopa kiinnostui yhtiöstä. En niinkään sijoituskohteena, mutta jos samanlaisen yhteenvedon media-alasta saa vuosittain, niin yhden tai jopa muutamankin osakkeen hinta on tuosta esityksestä ihan asiallinen. Olenhan kuitenkin media-alan yrittäjä ja pääduunini on myös mediayhtiössä.

Keskisuomalainen jätti myös erinomaisen kuvan itsestään yhtiökokousmateriaaleilla. Vuosikertomus 2023 oli painettu kauniille paperille ja oli taitettu hyvin ”lehtimäiseksi”. Sen lukeminen oli vähän kuin olisi vilkuillut Arvopaperia, joskin kannesta kanteen käsiteltiin pääasiassa yhden yhtiön asiaa. Kaiken huipuksi vuosikertomuksesta löytyi laajemmat versiot Kangaskorven esityksen aiheista, joten tämä materiaali jää varmasti hyvään talteen tarkempaa tutkimista varten.

Yhtiökokouksille on melko tyypillistä, että puheenvuoroja jaellessa joku pienosakas innostuu jaarittelemaan mitä eriskummallisempia juttuja. Usein jaarittelijat ovat vielä samoja naamoja yhtiöstä riippumatta.

Meno ei näyttänyt eroavan täällä maaseudulla Helsingin vastaavasta, sillä myös Keskisuomalaisen yhtiökokouksesta löytyi yksi vähän erikoisempia puheenvuoroja pitänyt henkilö. Hän oli eräs paikallinen ”puolijulkkis”, mutta jätetään nimi nyt kuitenkin mainitsematta.

Ensiksi meinasin polttaa päreeni siihen, että tämä henkilö halusi pitkässä puheenvuorossaan räntätä Kangaskorven katsauksen. Kommentoija oli hirveän huolissaan siitä, että osakkaiden kallisarvoista aikaa tuhlattiin aivan liian pitkällä ja kattavalla esityksellä, sillä kiinnostuneet voivat lukea ne jutut vaikka internetistä. Ironisesti tämä kaveri jaaritteli tämän oman kommenttinsa kanssa, jolloin hän pitkässä monologissaan valitti toimitusjohtajan pitkää monologia, koska pitkä monologi tuhlaa kaikkien aikaa.

Minun olisi tehnyt mieli sanoa tälle kaverille, että toimitusjohtajan katsaukset ovat yleensä meille piensijoittajille koko yhtiökokoukseen saapumisen suurin pointti. Jos tämäntapaiset ohjelmanumerot vedetään läpi juostenkusten, ei osakkaiden tee silloin mieli osallistua kokouksiin, saati sijoittaa yhtiöön.

Tämä monologimies piti kokouksessa myös toisen pidemmän puheenvuoron, jossa hän esitti huolensa Keskisuomalaisen uutisten kommentointiosioiden moderointiin liittyen. Hän oli hyvin huolissaan siitä, että kommentointi-ikkuna sulkeutuu olikohan se nyt kuusi tuntia uutisen julkaisun jälkeen. Jos yöllä kahden aikaan julkaistaan uutinen, eivät rehdit ja rehelliset töissä käyvät ihmiset ehdi kommentoimaan artikkeleja.

Hyvä, mutta pitkä kokous

Keskisuomalaisen yhtiökokous venähti poikkeuksellisen pitkäksi. Yleensä kokoukset nuijitaan läpi noin kahdessa tunnissa, mutta tällä kertaa äänestykset ja puheenvuorot pitkittivät kokousta armottomasti.

Omalta osaltani poistuimme päämieheni kanssa noin kello 15:45, jolloin kokous oli vielä kesken äänestystuloksen vahvistamisen osalta. Tuolloin varsinainen kokous oli siis kestänyt lähes neljä tuntia, ja jos reissuun laskee edeltävät ruokailut, matkat ja muut sivuseikat, alkoi yhdelle yhtiökokousreissulle kertyä mittaa täyden työpäivän verran.

Keskisuomalaisen yhtiökokous oli loppujen lopuksi positiivinen kokemus. Ennalta suhtauduin siihen vähän vähättelevästi, mutta tälle oli suht ymmärrettävät syyt: en omistanut yhtiötä enkä ollut koskaan edes seurannut sitä. Lähdin reissuun vähän rotsi auki ja sillä ajatuksella, että tuleepahan ainakin kupu täyteen ruuan muodossa.

Ei Keskisuomalainen vielä täysin vakuuttanut allekirjoittanutta sijoitusmielessä. En vain yksinkertaisesti kykene näkemään paljon pieniin maakuntalehtiin ja erilaisiin ”perinteisiin ja pystyynkuoleviin medioihin” keskittynyttä yritystä hyvänä sijoituskohteena.

Toki Kangaskorven katsaus ja yhtiökokouksessa jaettu materiaali olivat sen verran erinomaisia katsauksia media-alaan, että ihan jo niiden vuoksi voisin hankkia muutaman osakkeen Keskisuomalaista – ihan vain varmistaakseni pääsyn vastaaviin tulevinakin vuosina.

Näin keskisuomalaisena piensijoittajana kokouksen parhaimpia anteja oli kuitenkin se, että myös maakunnissa voidaan järjestää uskottavia ja hyviä yhtiökokouksia. Voi kunpa Harviallakin olisi joskus rohkeutta pitää kokous omalla kotiseudullaan, joskin ymmärrän myös sen, että viime aikoina jälleen kurssiraketiksi palannut yhtiö haluaa palvella mahdollisimman monia sijoittajia.

Saatat olla kiinnostunut myös:
Kone tarjosi viihdyttävän yhtiökokouksen
Ekaa kertaa Nallen kotibileissä - vierailu Sammon yhtiökokouksessa
Admicomin yhtiökokous jätti ilmaan monia kysymyksiä
Koronavirus ja ThyssenKrupp herättivät huolia Koneen yhtiökokouksessa
UPM:n ja Harvian yhtiökokouksissa etänä – tuleeko tästä pysyvä käytäntö?