Olen jo muutamaan otteeseen vihjaillut vaihtaneeni maisemaa vuodenvaihteessa, kun Keski-Suomen männikkömetsät vaihtuivat Pohjois-Savon sydämeen ja keltamustaan Kuopioon. Puoliso sattui saamaan hyvän työtarjouksen, ja koska meidän pienessä perheessämme tuli ensimmäistä kertaa mahdollisuus tarttua vakituiseen työsuhteeseen, oli päätös maisemanvaihdosta suht helppo.

Pidemmän päälle tämä peliliike toivottavasti rauhoittaa jatkossa meidän arkeamme, sillä aiemmin erilaisten määräaikaisten työsuhteiden viidakossa seikkailu on ollut melko kuormittavaa. Jatkuvaa pientä pelkoa siitä, mitä seuraavan sopimuskatkon jälkeen tapahtuu ja pitääkö vaihtaa maisemaa. Ehkäpä tuo aika on nyt ainakin osittain takanapäin, ken tietää.

Ennen kuin osoite vaihtui Jyväskylästä Kuopioon, oli välissä yksi iso ja ärsyttävä operaatio: muutto. Voi juku, en tiedä toista niin tympeää hommaa. Edellisestä ”isosta muutosta” oli ehtinyt onneksi kulua jo lähes neljä vuotta. Tässä välissä oli yksi ”pienempi muutto”, jossa niin ikään töiden perässä tuli hankittua kakkosasunto, jonne piti muuttaa vain osa omaisuudesta. Tällä kertaa Kuopioon lähti kuitenkin koko orkesteri kamoineen päivineen.

Tuosta edellisestä isosta muutosta keväältä 2017 olen muuten kirjoittanut tähän blogiinkin. Tästä tuleekin siis blogihistorian toinen muuttoaiheinen julkaisu. Seuraavaksi kokoan tähän artikkeliin omia ajatuksiani maisemanvaihdosta.

Yleisesti Kuopiosta – pikkuvelikaupungista

Kuopio oli sijaintina melkoinen jokerikortti. Jos olisin tiennyt puoli vuotta sitten muuton koittavan lähitulevaisuudessa, olisin voinut laittaa vasemman käden peukaloni pantiksi muuton kohdistuvan eteläiseen Suomeen. Kieltämättä pääkaupunkiseutu ja Tampere houkutteli niin työmahdollisuuksiensa, kuin myös työn perässä jo muuttaneiden kavereiden vuoksi.

Tästä huolimatta tie vei nyt pohjoiseen. En tiedä pidetäänkö Kuopiota yleisesti Jyväskylän pikkuveljenä, mutta minulle on jäänyt vahvasti sellainen mielikuva. Tuo mielikuva johtunee osaltaan siitä, että JYP on sijoittunut KalPaa paremmin runkosarjassa joka vuosi vuodesta 1991 asti. Tai noh, jos ei lasketa kevättä 2017 ja yhtä välieräsarjaa, josta en aio kirjoittaa nyt tätä enempää.

Muutenkaan Kuopio ei ole järin tuttu paikka ennalta. Viime vuosina Kuopion reissut ovat rajoittuneet lähinnä Matkus-kauppakeskukseen, mutta pienempänä poikana muistan seikkailleeni torin Kauppahallin ympäristössä. Ehkä lämpimin muisto on lukion tokalta, kun teimme jonkinasteisen lonkeronmakuisen luokkaretken Kuopioon. Ei siitäkään sen enempää, tiedä vaikka äiti tai vanhat opettajat lukisivat tätä julkaisua.

Vieraaseen kaupunkiin oli suht haastavaa lähteä etsimään hyvää majapaikkaa, kun et tunne yhtään tulevaa kotikaupunkiasi. Pienet googlaukset paljastivat heti muutaman no go zonen. Mainitaan nyt ainakin Petonen tässä kohti nimeltä. Sen sijaan hyviä paikkoja on mielestäni vielä vaikeampi googlata, kuin huonoja. Me kun näemme itselle mieluisat asuinalueet niin eri tavoin. Toiset vaativat keskustan sykettä, toiset vaativat syrjäkylien rauhaa. Koita nyt näistä sitten valita se itselle mieluisampi.

Me päädyimme lopulta melko keskustaan. Ehkä sillä oli oma osansa, että myös Jyväskylässä asustimme niin sanotusti pelipaikoilla. Jos Jyväskylässä keskustan symboli on Kompassi, niin Kuopiossa se tuntuu olevan Muaaliman napa.

Harrastukset taas kerran lähellä – ellei korona niitä vie

Ympäri internettiä olen ehtinyt jo hehkuttaa uimisen mahdollisuuksia. Viime syksynä arkeeni soluttautuneet selkäkivut ovat vaatineet ottamaan säännöllisen uintiharrastuksen mukaan kuvioihin. Uintiharrastuksen suhteen asunto osoittautui mahtavaksi, sillä uimahalli näkyy lähes ikkunasta.

Uimahallikin paljastui viime syksyllä käyttöön vihityksi, mikä on mahtava asia – tai ylipäätään se, että halli on auki. Jyväskylässä uimahallit laitettiin säppiin joulukuun alussa, eivätkä ne aukea kuin aikaisintaan maaliskuussa. Ihan jo tämäkin olisi ollut itsessään pätevä syy maisemanvaihdokseen.

Uimahallin kanssa kylki kyljessä on myös jäähalli. JYPille on merkattu maaliskuussa peräti kolme vierasottelua Kuopioon. Pidän käsiä kyynärpäitä myöten ristissä, että maaliskuussa jäähalleihin saadaan ottaa jo yleisöä. Pääsisinpä korkkaamaan omalta osaltani Niiralan montun.

Juuri ennen julkaisua edit: Niinhän siinä kävi, että myös Kuntolaakson uimahalli laittaa ovensa säppiin tämän artikkelin julkaisupäivästä alkaen. Eli jälleen kerran tuli nuolaistua ennen kuin tipahti.

Vuokralle vai omistusasuntoon?

Muutimme vuokra-asuntoon, koska meillä oli vain pari viikkoa aikaa ennen töiden aloittamista. Ei tuollaisessa ajassa ole mitään järkeä, saati mahdollisuutta etsiä omistusasuntoa. Vuokra-asunnoistakin suurin osa vaatii vähintään vuoden sopparia, toistuvasta muuttorumbasta puhumattakaan, joten aloitellaan elo ja olo Savossa vuokralaisen roolissa.

Tästä omistusasumisesta ”downgreidaaminen” vuokralaisuuteen vaatisi varmaan kokonaan oman artikkelin. Vuokra-asumiseen suhtautuu jotenkin ihan eri tavalla, kun alla on jo yksi stintti omistusasunnossa. Huomasin ainakin asuntojen olevan kuin lapsia: omassa ei näe mitään vikaa, mutta toisen asunnossa ärsyttää kaikenlainen pieni. Hyvin usein huomaan myös vertaavani tätä vuokra-kaksiota Jyväskylään jääneeseen kaksioon. ”Tämäkin oli meillä Jyväskylässä paljon paremmin.” Vastaavasti taas täällä paremmin oleviin asioihin ei kiinnitä yhtä lailla huomiota. Outoa? Ehkä.

Muutto tekee minusta lähitulevaisuudessa myös asuntosijoittajan, ainakin toivottavasti. Vielä tätä kirjoittaessa en ole saanut asuntoani vuokralle, sillä markkina tuntuu olevan hiljaista. Toisaalta hiljaista oli myös täällä Kuopiossa. Vuokravälittäjien ja -isäntien rivien välistä oli helppo lukea, että kiinnostuneita ei ole jonoksi asti liikkeellä.

Kuten jo sanoin, tässä aiheessa riittää mehukasta pureskeltavaa vielä useampaan postaukseen. Palataan kuitenkin takaisin viimeisimpään muuttoon. Kieltämättä vuokra-asuntoon muuttaminen jollain tavalla vähän rassaa meikäläistä, koska tämä kämppä on kuitenkin jossain määrin vain noin vuoden mittainen väliaikainen ratkaisu. Kirjoitan tämän ihan kiusallani julkisesti tänne blogiin, jotta voitte parin vuoden päästä naureskella allekirjoittaneelle, joka asuu yhä tässä väliaikaisessa vuokra-asunnossa vailla tietoa tulevaisuudesta.

Tavaraa, tavaraa ja vielä kerran tavaraa

Ennen kuin lähdin kirjoittamaan tätä kappaletta, kurkkasin mitä kirjoitin tuossa neljän vuoden takaisessa muutto-kirjoituksessani. Olin kuvitellut kirjoittaneeni siihen jonkinlaisen palopuheen minimalismin puolesta, mutta en näemmä. Näköjään sitä ei kaikkia ajatuksia tule rustattua ylös, mikä voi olla kaikkien osapuolten näkövinkkelistä ihan hyvä asia.

Jos minulta olisi kysytty ennen muuttoa omistanko paljon tavaraa, olisin tokaissut suoraan vastapalloon, että minulla on keskivertoa suomalaista vähemmän tavaraa. Muuton jälkeen olen täysin päinvastaista mieltä: minulla on varmaan keskivertoa enemmän ihan ehtaa romua.

Voi luoja, ette usko sitä tavaran määrää mitä ihminen kerää asuntoonsa. Vaikka kävimme heittämässä tavaraa kierrätyskeskukseen, lahjoitimme sitä pois ja tietenkin sijoitimme osan myös roskakoriin, niin sitä kamaa vaan kertyy ihan hitosti. Omista rakkaista arkistoistani roskiin lensi Koneen yhtiökokousmateriaaleja vuodelta 2019 ja 2020, sekä Sampo Groupin vierailun matskut. ”No kun näitä voi joskus vielä tarvita” on ajatus, joka hiipii hyvin monen asian kanssa takaraivoon.

Toki myönnetään myös se, että kyllähän sitä ehtaa roskaakin tuli kannettua mukana Kuopioon, kun ei kaiken kiireen ja häsläämisen keskellä ehtinyt käydä ajatuksen kanssa kaikkia papereita läpi. ”Katson nämä läpi sitten uudessa asunnossa” -tyyppisesti uskottelin itselleni vielä Jyväskylässä, mutta nuo paperiniput notkuvat täällä Kallaveden rannassa yhä koskemattomana. Vähän häpeillen myönnän myös sen, että osa tavaroista työnnettiin vain vanhempien sukupolvien loputtomiin varastoihin.

Muuton aikana oli myös karua seurata miten sitä tavaraa vain putkahteli aina esiin sieltä ja täältä. Hauskana tarinana kerrottakoon, miten kehuskelin yhdelle kaverilleni kantaneeni jo 95 % kamoista Kuopioon. Viikkoa ja yhtä muuttokuormaa myöhemmin kerroin kaverilleni siirtäneeni nyt 90 % tavaroista Kuopioon. ”No sitä tavaraa vaan löytyi lisää kaikkialta.” Parvekkeelle, häkkivarastoon tai urheiluvarastoon unohtuu helposti tavaraa.

Jännää oli huomata myös se, miten omiin tavaroihin suhtautuu ihan eri innolla, kuin kaverin tavaroihin. Olin esimerkiksi täysin varma, että vanhan asuntomme nurkkaan unohtunut soitin, joka ei ole siis minun omistama, lähtee nyt muuton myötä kiertoon. Ihan siitä syystä, että en ole nähnyt ikinä kenenkään soittavan sitä. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että soitin löysi tiensä uuteen asuntoon. Tasapuolisuuden nimissä kuitenkin todettakoon, että aivan varmasti tänne päätyi myös minun omistamaa tavaraa, jota en ole käyttänyt vuosiin, mutta en missään nimessä halua luopua siitä.

Jos laskin oikein, niin muuttokuormaa tuli ajettua neljä farmariautollista, kolme pakullista ja yksi peräkärryllinen. Samalla totesin muuton aikana itselleni, että täällä uudessa asunnossa emme sitten kerää turhaa tavaraa. Mitenkähän hyvin tuo lie onnistuu?

Ikean kalusteiden mahtavuus alkaa valkenemaan

Se yleisestä krääsästä. Seuraavaksi ajattelin tarinoida teille huonekalujen mahtavasta maailmasta. Ennakkoon tuntui siltä, että huonekalut ovat suurin osa muuttoa, mutta näin jälkikäteen tässäkin näkemykseni on kääntynyt päälaelleen: huonekalut olivat lopulta aika pieni ja helppo osa muuttoa. Se pieni edellä mainittu silppumainen irtaimisto oli huomattavasti rasittavampaa.

Yhden oivalluksen tein kuitenkin huonekaluihin liittyen. Ikean kalusteet ovat aivan mahtavia. Okei, tämä on näinä vihreinä ja ympäristöystävällisinä aikakausina vähän juntti ja omaa napaa tuijottava näkemys, mutta ai että rakastan Ikean kalusteita. Ne eivät paina yhtään mitään ja ne sujahtavat aika pieniin paikkoihin. Kenties tästä syystä niistä pääsee myös aika helposti eroon, jos tarve hävittämiselle tulee.

Joskus aiemmin itselläni on ollut kova uho sen suhteen, että minähän en mitään lastulevypaskaa hanki. Sen myötä sainkin kantaa selkä vääränä mm. täyttä puuta olevaa tv-tasoa. Vastaavan tuotteen Ikea-edition painaisi ehkä puolet tuosta. Puhumattakaan siitä, että minkälainen poru siitä nousee, jos vahingossa raapaiset kantamisen aikana naarmun johonkin täyspuuta olevaan perintöhuonekaluun. Ikean kalusteen kohdalla on helppo tuhahtaa, että ei näillä halvoilla huonekaluilla niinkään väliä.

Painavia huonekaluja kantaessa mieleen tuli kieltämättä ajatus siitä, minkähänlaista olisi elää hotellielämää. Menet minne menet, kohteesta löytyy kaikki tarpeellinen valmiina. Kun päätät nostaa kytkintä, muuttokuormasi mahtuu pariin reppuun. En tiedä onko tässä edes mitään haaveilua, sillä pystyyköhän tuohon kukaan muualla kuin elokuvissa?

Muutto onnistui hyvin – eikä aiheuttanut ylimääräisiä kuluja

Vaikka tämä artikkeli on pitänyt sisällään paljon nurinaa, olen kokonaisuudessa kuitenkin tyytyväinen muuttoon. Se onnistui hyvin, eikä matkan varrella tullut itse muutosta aiheutuvia kuluja hirveästi.

Kulut pysyivät kurissa pitkälti sen vuoksi, että teimme kaiken itse omalla porukalla. Pakettiautot ja peräkärryt oli omasta lähipiiristä, samoin kuin kantajat ja pakkaajat. Totta kai polttoaineet aiheuttavat aina kuluja, mutta siihen ne hyvin pitkälle jäivät.

Myöskään huonekaluihin ei tarvinnut panostaa oikeastaan yhtään. Hankintalistalle tuli ainoastaan parit seinähyllyt ja minimaalinen tv-taso. Seinähyllyt tuli hankittua lähinnä siksi, että edellisellä omistajalla oli ollut rei’istä päätellen samanlainen. Taas kerran pisteet muuten Ikean-kalusteille. Tv-taso tuli uusittua sen vuoksi, että vanha myytiin muuton tieltä.

Pakolliset muuttojutut hoituivat myös omien yhteistyökumppanieni kautta. Sähkösoppari tuli tehtyä Lumo Energian kautta ja kotivakuutus POP Vakuutukselta.

Ehkä erikoisimmat kulut muuton ympärillä tulivat Woltista, joka oli loppu peleissä ihan jokaisen sentin arvoinen. Kun muutto oli käynnissä ja teimme Jyväskylään päivän mittaisia tavaranhakureissuja, ruuan tilaaminen Woltin kautta oli joka ikisellä osa-alueella loistava veto. Viimeisimmällä kerralla taisimme maksaa hurjat 1,9 euroa toimituspalkkioita, jonka myötä saimme:

  1. Ruokaa tilanteessa, jossa jääkaappi on tyhjä sekä ruuanlaittovälineet ja astiat uudessa osoitteessa
  2. Ruokaa suoraan kotiovelle tilanteessa, jossa aikaa ei ole hukattavaksi ja hermo on helposti kireällä (ei mene aikaa ravintolaan siirtymiseen, tilauksen tekemiseen ja sen odotteluun)
  3. Ratkaisun, jossa käteen ei jää likaisia astioita, jotka pitäisi jotenkin pestä

Loppupäätelmät: miten muutto vaikuttaa vaurastumiseen?

Tulipa rustailtua paljon toisistaan irrallisia päätelmiä yhden artikkelin alle. Jäikö tästä mitään oppia kenellekään? Noh, toivottavasti jäi.

Ainakin itselleni päällimmäisenä jäi mieleen tuo erilaisen krääsän säilöminen, mitä tulee herkästi tehtyä. Jatkossa tekisi mieli kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä tavaraa sitä oikein säilyttää. Vaikka 27-vuotiaana voi olla liian aikaista suunnitella kuolinsiivousta, niin tämän urakan lähestyminen tulevaisuudessa kannattaa pitää alitajunnassa.

Opin myös sen, että muutosta selviää melko pienillä kuluilla – ainakin jos on lähipiirissä vapaita käsipareja ja logistiikkaa. Voi kyllä olla, että ensi kerralla tulee ainakin vilkuiltua muuttofirman hinnasto läpi. Tuolla kerralla voisi myös muistaa sen, että minkä rahassa säästää sen hiessä tuhlaa.

On myös syytä muistaa, että itse muutto on vain pieni osa kokonaisuutta. Tarkoitan tällä sitä, että sitä muuttoa ei tule pelätä tai nähdä esteenä muutokselle, vaikka se onkin raskas prosessi. Kunhan täällä ehtii pöly laskeutua muuton jäljiltä, niin uskon tämän perheen elämän tasaantuvan huomattavasti vanhaan verrattuna. Enää ei tarvitse suunnitella kaikkea sen mukaan, että 6-12 kuukauden päästä tarvitsee etsiä taas uutta työpaikkaa, vaan voi rauhassa keskittyä muihin asioihin.

Kunhan tästä koronakurasta pääsisi vielä eroon, niin pääsisi oikeasti tutustumaan Kuopioon. Eiköhän sitä viimeistään siinä kohti selviä, että minkälaiseen kaupunkiin sitä tuli juuri omaisuutensa purettua. Sen verran olen kuitenkin jo ehtinyt tutustua Pohjois-Savoon piensijoittajan roolissa, että sijoitin sekä Ponsseen että Olviin tuleva yhtiökokouskausi mielessäni.

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoitamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

Seuraa blogia sosiaalisessa mediassa:

Tai tilaa blogin virallinen pari kertaa kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje

2 kommenttia kohteessa “Nämä asiat opin viimeisimmän muuton aikana – kunnes unohdan ne

  1. ensihoitsu sanoo:

    Mites omat työkuviot? Vaihdoitko työpaikkasi Kuopioon vai jatkatko Jyväskylässä (etätöissä..?)..?

    Jos vaihdoit – niin muuttuiko palkka ja työnkuva paljon?

    T. Kuopioon 5kk sitten muuttanut etelästä ja omistusasunto juuri hankittu. Olen viihtynyt täällä erinomaisen hyvin.

    • RJW sanoo:

      Jaahas, meitä on muitakin tuoreita kuopiolaisia täällä 😀

      Työnkuva ei muuttunut käytännössä yhtään. Olen ollut etänä maaliskuusta asti, ja olen tainnut käydä toimistolla pyörähtämässä sen jälkeen kolmesti parin tunnin sessioissa. Koska etäillään, niin muutto ei vaikuta käytännössä yhtään työskentelyyni.

      Tällä ohjelmalla mennään nyt kevät läpi. Kesällä meikäläistä kohtaavat uudet haasteet, kun jään pois nykyisestä duunistani ja keskityn pelkästään yrittämiseen. Tämä päätös oli tehty jo ennen mitään tietoa muutosta, eli se ei vaikuttanut mihinkään suuntaan tässä Kuopio-kortissa. Tuosta loikkaamisesta yrittämisen puolelle kirjoitin lisää täällä: https://inssinosingot.fi/2021/01/blogitulot-ja-opit-2020/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tämä sivusto käyttää evästeitä.