Vuosi 2021 pitää näemmä sisällään peräti kaksi muuttoaiheista blogia. Alkuvuodesta kirjoitin teille Kuopioon muuttamisesta ja nyt toistetaan homma Espoolla. Kirjoitankin tätä artikkelia teille nyt Espoon Tapiolasta, jossa pidän tästä eteenpäin majaani.

En nyt mene sen syvemmälle yksityiskohtiin, koska asia ei varsinaisesti ole omani, mutta Kuopion visiittimme jäi aika torsoksi. Sinne mentiin meidän perheemme ensimmäisen vakituisen työsopimuksen perässä, mutta melko pian koko Pohjois-Savon toimipiste ajettiin alas. Puolisoni pöydälle jäi kaksi vaihtoehtoa: napata irtisanomislappu, tai ottaa sisäinen siirto Espooseen. Näistä valittiin jälkimmäinen.

Ihan yleisestikin Kuopion reissu jäi aika pahasti piippuun. Koronan vuoksi en ehtinyt tutustua kaupunkiin juuri lainkaan. Sijoittaja-Tursaan kanssa Kuopion torilla kesäkuussa nautittu lonkero jäi ainoaksi kokemukseksi Kuopion viihde-elämästä. Kauan odottamassani Niiralan montussa ehdin käydä yhden ainoan kerran, mutta sen seinänaapurissa, eli Kuntolaakson uimahallissa peräti 76 kertaa. Uiminen oli oikeastaan niitä harvoja ”oikeita hupeja” reissun aikana.

Espoo Länsiväylä muutto kokemuksia
Artikkelin kuva: Drefer

Muuttoihin ei koskaan totu

Tajusin vasta nyt, että meikäläisellä muutot ovat, jos ei arkipäivää, niin arkivuotta. Vuodesta 2016 alkaen olen ollut mukana muuttamassa joka ikinen vuosi. Tämä saldo on aika surkea, enkä hirveästi tykkää siitä. Toisaalta se kertoo hyvin siitä, miten ”tuulista” nuoren ihmisen elämä voi elämäntilanteiden muuttumisen myötä olla.

Keväällä 2016 valmistuin metsätalousinsinööriksi ja valmistumisen myötä siirsin väliaikaisesti kirjani vanhemmilleni. Tuohon aikaan minulla oli kourassa yhden kesän mittainen määräaikainen työsopimus ja lähettelin aktiivisesti työhakemuksia menemään ympäri Suomea. Oma lapsuudenkoti oli helppo välietappi tuohon ajankohtaan, kun silloin ei tiennyt milloin tulee lähtö ja minne se osoittautuu.

Vuonna 2017 muuttolaatikot liikkuivat jälleen. Muutin asumaan Jyväskylään asuntoon, jonka ostin vähän myöhemmin itselleni ASP-lainan ehtojen täyttyessä. Seuraavana vuonna vuorossa oli ”puolikas muutto”, kun puolisoni muutti töiden perässä Etelä-Suomeen. Noin vuoden verran asuimme kahden kodin elämää, kunnes vuonna 2019 kannoimme samat kamat jälleen takaisin Jyväskylään.

Tuo Etelä-Suomen reissu oli ensimmäinen vähän raskas kokemus. Jossain vaiheessa kaikki viittasi nimittäin siihen, että reissusta tulisi pidempi ja sekin aiheutti tietynlaisia toimenpiteitä. Ehdimme jo aloittaa pankkien kanssa asuntolainaneuvottelut asunnon ostamisesta pääkaupunkiseudulta, mutta myöhemmin ne kariutuivat siihen, kun työt eivät yllättäen jatkuneetkaan lupailuista huolimatta. Kun töitä ei enää ollut Etelä-Suomessa, tuli muutettua takaisin Jyväskylään.

Vähän samanlainen kohtalo tuli Kuopion reissulle, vaikka tänne tultiin vakituisen työn perässä. Puolen vuoden asumisen jälkeen tuli ikäviä uutisia Pohjois-Savon toimipisteen lakkauttamisesta, jonka myötä pöydälle jäi vaihtoehdoiksi joko irtisanomislaput tai siirto toiseen toimipisteeseen. Kun siirto oli mahdollista ottaa siirto ”pelipaikoille” Espooseen, päätimme tarttua siihen.

Miten muutto vaikuttaa yrittämiseeni?

Edellä mainitut työn perässä muuttamiset ympäri Suomen ovat siinä mielessä hyvä motivaattori minulle, että ne kannustavat minua pysymään yrittäjänä. Yrittäjänä tiedän paremmin mitä tapahtuu, koska kaikki työnantajani (lue: oman toiminimeni) tapahtumat kiertävät minun kauttani. Näissä hommissa ei tapahdu niin herkästi sitä, että sinulle luvataan jotain asiaa, mutta lopputulema on lähes päinvastainen.

Eniten muutto vaikuttaa omaan yritystoimintaani sillä tavalla, että omat henkilökohtaiset asumismenoni kasvavat ja sitä kautta muodostuu lisää painetta saada lisää tulosta viivan alle. Tein aikoinaan lopullisen päätökseni yrittäjäksi siirtymisestä joskus marraskuussa 2020, kun asustelin vielä omistusasunnossa Jyväskylässä vailla tietoa muutoista. Sen jälkeen olen muuttanut vuokralle Kuopioon, jonka myötä kulut hieman nousivat, sekä nyt uusi korotus Espoon myötä.

Mutta ei sillä, en kadu hetkeäkään tuota päätöstä. Se oli oikea ratkaisu siinä tilanteessa, kuten koen sen olevan myös nyt yhä oikea päätös. Toki en voi kieltää sitä, etteikö minua houkuttaisi läppäriyrittäjänä ajatus asua jossain metsän keskellä mahdollisimman halvalla, koska voisin tehdä sieltä ihan yhtä hyvin läppärin kautta ”etänä” kaikki työni, mutta pienillä asumiskustannuksilla.

Vaikka minun on oikeastaan mahdotonta nostaa omia taksojani muuton verukkeella kalliimmaksi, voi muutosta olla silti jotain hyötyäkin. Uuden sijainnin myötä asun monen asiakkaani tai yhteistyökumppanini lähellä, mikä voi tarjota aiempaa syvällisempää yhteistyömahdollisuutta, koska voimme jatkossa hoitaa asioita välillä myös ”livenä”.

Esimerkiksi isoimman yhteistyökumppanini, POP Vakuutuksen pääkonttori sijaitsee enää viiden kilometrin päässä meikäläisen yritysimperiumin pääkonttorista. Emme ole vielä jutelleet aiheesta, mutta enää meidän ei tarvitse hoitaa kaikkia säännöllisiä palavereitamme pelkkien etäyhteyksien avulla.

Yhteistyökumppanien lisäksi muutto pääkaupunkiseudulle tarjoaa mukavaa lisäboostia myös toisen blogini, Koeajolle.com:n toimintaan. Pääkaupunkiseudulla on huomattavasti parempi vaihtoautotarjonta, kuin Kuopion kokoisessa kaupungissa. Käytännössä muutto mahdollistaa siis aiempaa paremmat mahdollisuudet autoaiheiselle sisällöntuotannolle.

Sopimussakko: muutimme pois Kuopiosta ”liian aikaisin”

Palataas hetkeksi Kuopioon ja niihin fiiliksiin, missä vuoden 2020 lopulla etsimme meille uutta kotia uudesta kaupungista. Meillähän oli poikkeuksellisen kiireinen muutto, sillä puolisoni sai muistaakseni ruhtinaalliset kaksi viikkoa aikaa rekryn päättymisestä töiden aloittamiseen. Neljä viikkoa päätöksestä meillä oli jo muutto valmiina, eli tahti oli varsin ripeä.

Jotkut ihmettelivät meidän ratkaisuamme muuttaa Jyväskylän omistusasunnosta Kuopion vuokra-asuntoon. Edes ripeätahtinen muutto ei kuulemma ollut riittävä syy vuokra-asumiselle, koska ”kyllähän sitä sopivan kohteen löytyessä kaupat tekee tosi nopeastikin”. Voin myöntää kuittailleeni asiasta näille henkilöille muuton varmistumisen myötä. Omistusasuntoon liittyvissä varainsiirtoveroissa sekä välittäjäpalkkioissa olisi äkkiä maksanut koko Kuopion aikamme vuokrat.

Toisaalta jotain kuluja meille muodostui Kuopion pikavisiitistä. Vuokrasopimuksessamme oli pykälä, että jos irtisanomme vuokrasopimuksen ensimmäisen vuoden aikana, tällöin meille koituu maksettavaksi yhden kuukauden vuokraa vastaava sopimussakko. Emme kiinnittäneet pykälään sen suurempaa huomiota muuttaessamme, koska kuvittelimme tulevamme kaupunkiin pidemmäksi ajaksi.

Se etu meillä oli, että tällä kertaa muuttoa ei tarvinnut hoitaa niin nopealla tahdilla, kuin viimeksi. Käytännössä meillä oli ”mietintäaikaa” 2-3 kuukautta, joka oli jo melko hyvä aika toimia. Tästä syystä pääsimme esimerkiksi varoittamaan vuokraisäntäämme jo hyvissä ajoin, että joudumme valitettavasti nyt muuttamaan pois ennen aikojaan.

Vuokraisäntää tuntui harmittavan luonnollisesti meidän lähtömme. Toki vuokraisännän onni oli se, että olimme muuttamassa ulos aika otolliseen ajankohtaan, eli loppukesästä. Samaan aikaan monet opiskelijat haluavat muuttaa sisään kaupunkiin, eli hyvässä lykyssä tyhjiä kuukausia ei pääse syntymään.

Me myös lupasimme auttaa vuokraisäntää etsimään uudet vuokralaiset, ettei tyhjää kuukautta ehtisi muodostua. Sellainen pieni erikoinen episodi tuossa ilmoitusluontoisessa puhelussa oli, että vuokraisäntä toivoi meiltä sopimussakon lisäksi myös uutta vuokralaista. Tähän me ilmoitimme jämäkästi, että autamme kyllä etsimisessä, mutta tällöin meilläkin tulee olla joku porkkana hommassa. Sopimuksessa meidät velvoitetaan sakkoon, muttei uusien vuokralaisten etsimiseen.

Sovimme lopulta käytännön, että jos uudet vuokralaiset löytyvät meidän toimesta ja tyhjää kuukautta ei synny, sopimussakkoakaan ei tarvitse maksaa.

Leikitään vuokranantajaa ja välittäjää

Eihän siinä, porkkanan tarjoamisen myötä pääsimme jälleen kerran leikkimään vuokranantajaa. Aihe on sinänsä tuttu juttu meille, sillä mehän koitimme vuokrata omaa Jyväskylän kämppää ensin itse, ja myöhemmin vähän passiivisen välittäjän kanssa.

Jos tammikuisessa koronan runtelemassa Jyväskylässä oli todella vaikea löytää kiinnostuneita vuokralaisia, niin kesäisessä koronan runtelemassa Kuopiossa homma oli aivan helvetisti helpompaa. Hyvä osoitus siitä, miten paljon sesongit merkkaavat kysynnässä. Kiinnostuneita henkilöitä riitti ihan jonoksi asti ja moni heistä kävikin katsomassa asuntoa.

Tässä välittäjäleikissä tuli myös huomattua homman raadollinenkin puoli. Kuopion asuntoamme kävi katsomassa peräti seitsemän eri porukkaa. Kaikki seitsemän tulijaa ylistivät asuntoa maasta taivaisiin ja jokainen puhui siihen malliin, että he tulevat luultavasti ottamaan tämän asunnon. Pari kävijöistä uhkasi jopa ottaa asunnon näkemättä sitä, mutta järjestimme heille kuitenkin näytön.

Kovista puheista huolimatta näistä seitsemästä kukaan ei kuitenkaan ottanut asuntoa. Tämä oli vähän hämmentävä kokemus, että kaikilla vierailla oli pakottava tarve kehua paikka lattiasta kattoon ja puhua asunnon ottamisesta, mutta sitten lopulta heitä ei kiinnostanutkaan.

Outoa oli myös se, miten moni katoaa näytön jälkeen täysin tuhka tuuleen ilmoittamatta mitään. Hauskan tästä tekee se, että olimme yhdessä vielä sopineet asiaan palaamisesta tietyn aikamääreen sisällä, oli lopputulema meidän kannaltamme sitten mukava tai ei. Kaikki vierailijat nyökyttelivät kilpaa sille, että on reilua ja rehtiä laittaa vaikka tekstari perään, että päädyimme toiseen asuntoon, mutta tästä huolimatta ainakin kaksi vierailijaa ei viitsinyt ilmoittaa itsestään mitään hyvästien jälkeen.

Sanotaanko näin, että Kuopion kokemukset vahvistivat meikäläistä siinä, että taidan jatkossakin käyttää asuntosijoittajana vuokravälittäjän palveluita. Kyllähän tuossa tuhrautui aika paljon aikaa, kun parhaimmillaan kesälomalta palattiin kiireen vilkkaan kotiin järjestämään näyttöä ”lähes varman ottajan” kanssa.

Sopimussakko – mitä mieltä?

Kun poistuimme Kuopiosta, meille jäi vähän avoimeksi se, löytyikö asuntoon seuraava tulija. Loppuvaiheessa kuvioihin asteli myös välittäjä boostaamaan urakkaa. Se nyt oli ainakin varma asia, että homma meni meillä sopimussakkoiluksi, eli liian aikainen poistuminen asunnosta aiheutti meille vajaan sadan euron ”lisähinnan” kuukausivuokraan koko asumisen ajalta.

Tästä syystä meille olikin tärkeä lähtökohta Espoosta, ettemme tässä sopimuksessa sitoudu enää vastaavanlaisiin pykäliin. Otimme siis sellaisen linjan, että mikäli vuokrasopimukseen tulisi jonkinlainen sanktiomenettely liian nopean ulos muuttamisen vuoksi, emme tule ottamaan tuota asuntoa.

Tämäkin kokemus oli lopulta ihan hyvä, sillä minulla on omassa asunnossani vuokralaisella tismalleen samanlainen pykälä. Olen aiemmin aina kuvitellut, että tuollainen pykälä on hyvä, koska se estää vuokralaisen ”elintasosurffaamisen” tai huvin vuoksi asunnon vaihtamisen lähes heti vuokrasuhteen alettua.

Olen siis mieltänyt asian sillä tavalla, että se suojelee minua ”huonoilta vuokralaisilta”. Oman kokemukseni myötä ajattelen nyt toisin. Markkinalla voi olla oikeasti todella hyviä vuokralaisia, jotka eivät halua syystä tai toisesta sitoutua asuntoon väkipakolla vuodeksi. Syitä voi olla esimerkiksi epävarmat työkuviot, tuore parisuhde tai mikä tahansa muu hyvä syy.

Pidin itse nimittäin aika epäreiluna käytäntönä sitä, että meidän perheestämme lähti työt alta ja siitä hyvästä me joudumme maksamaan sopimussakkoja. Eihän se varsinaisesti ollut meidän käsissämme, että muutto tuli. Mutta kun olimme laittaneet nimemme sopimukseen, niin ei siitä kannattanut alkaa vääntämään. Laitetaan oppirahojen piikkiin tuo yhden kuukauden vuokra.

Tärkeitä oppeja minulle vuokraisäntänä

Taisin jossain kevään asuntosijoittamiseen keskittyneessä blogissa puhua teille siitä, että mielestäni jokaisen hyvän vuokranantajan tulisi käydä haistelemassa vuokramarkkinaa vuokralaisen silmin. Siinä pestissä nimittäin huomaa käytännönläheisesti sen, millä tavalla saadaan parannettua oman asunnon kiinnostavuutta, sekä samalla sen, miten kiinnostavuuden voi tuhota helposti.

Tämä viimeisin muutto oli jälleen kerran hyvä osoitus siitä, että jos haluat olla hyvä vuokraisäntä, asu itse hetki vuokralla ja koe käytännössä vuokralaisen elämää. Jos joku juttu ärsyttää sinua, se ärsyttää luultavasti myös sinun vuokralaisiasi ja vastaavasti taas ne jutut mitkä toimivat, toimivat varmasti myös sinun vuokrasuhteissasi.

Yhden käytännön esimerkin annoinkin teille jo keväällä, ja palaan siihen nyt uudestaan. Kuopion asunnossa meitä häiritsi paljon se, että vuokranantajamme piti asunnon häkkivarastoa omana kaatopaikkanaan. Käytännössä puolet varastotilasta meni ruosteisen ja pölyisen lieden, sekä muun vuokraisännän omistaman epämääräisen ja osittain rikkinäisen roinan säilyttämiseen. Tästä syystä meillä oli jopa vähän haasteita saada omia tavaroitamme mahtumaan häkkivarastoon.

Jo aiemmassa julkaisussani kerroin teille siitä, että jos minua vitutti järjestellä toisen henkilön kuonaa asuntomme häkkivarastossa, niin luultavasti asia vituttaisi myös muita vuokralaisia. Jos taas vuokralaista vituttaa asunnossa joku asia, se voi tietää lyhyempää vuokrasuhdetta ja sitä kautta pienempää tuottoa asuntosijoittajalle. Sen vuoksi vuokralaisen viihtyminen on erittäin tärkeää, eikä sitä kannata vaikeuttaa tieten tahtoen.

Vuokranantajan omimat häkkivarastot lienevät melko yleisiä tapauksia, sillä törmäsimme samanlaiseen tapaukseen myös Espoossa etsiessämme potentiaalisia vuokra-asuntoja meille. Meille on kertynyt sen verran tavaraa, että häkkivarasto on käytännössä pakollinen osa asuntoa. Jos sitä ei ole, joutuu varastotilan vuokraamaan muualta ja se taas nostaa asumiskustannuksia. Tyhjä asuntoon kuuluva häkkivarasto taas nostaa huikeasti potentiaalisen vuokra-asunnon pisteitä.

Yksi potentiaalinen Espoon kohde kaatuikin vuokranantajan täyttämään häkkivarastoon. Minulle jäi kohteesta hyvin mieleen se, miten vuokranantaja kertoi asiasta lahjakkaan epämääräisesti, kun kysyimme häkkivaraston kuulumisesta asuntoon. Vuokranantaja vastasi kutakuinkin tyyliin ”joo kuuluu, jos joku sen joku vaan viittisi tyhjentää tavaroista”. Vähän hassusti vuokranantaja ei osannut kertoa meille sitä, tyhjääkö hän tai joku varaston ennen muuttoamme vai ei.

Toinen mieleen painunut juttu, joka oli sattumalta samalta vuokranantajalta, liittyi asunnon kaapeista löytyneisiin paketteihin. Asunnossa oli monta nippua lattialaminaattia avaamattomissa paketeissa ja me ehdimme vähän riemastuneesti kysyä vuokranantajalta sitä, tuleeko asuntoon tosiaan vielä lattiaremontti ennen uusia vuokralaisia.

Vuokranantaja vastasi tähän kysymykseen kuitenkin lähes samalla tavalla, kuin häkkivarastoon liittyen. ”Onhan siellä joo tarvikkeet olleet jo aika pitkään odottamassa, mutta tuskin minä sinne saan ketään niitä paikalleen laittamaan.” Eli vastaus oli tulkittavissa siten, että lattiaremonttia on meidän turha odottaa tehtäväksi ennen muuttoa. Se kun on vieläpä sellainen remontti, jota on vaikea tehdä asunnossa asumisen aikana.

Ketään tuskin yllättää se, että emme päätyneet lopulta tähän asuntoon. Siitä huolimatta ilmoitin asiasta tekstiviestillä tälle henkilölle, että päädyimme lopulta toiseen asuntoon. Olisi aika itsekästä valittaa muiden käytöksestä, mutta tehdä itse samat jutut muille.

Hyvä vuokranantaja pelasi homman kotiin

Siirrytään iloisempiin asioihin. Olin vähän huolissani siitä, ettei tästä blogista tule yksi iso synkistely ja valittelu, mutta onneksi minulla on myös hyviäkin tarinoita kerrottavaksi.

Seuraava potentiaalinen asunto käytiin katsomassa heti edellä mainitun kohteen jälkeen, ja tästä minulle jäi päällimmäisenä mieleen vuokranantajien väliset erot. Siinä missä edellinen vaikutti vähän saamattomalta kaverilta, seuraava tapaus vaikutti yhtä täsmälliseltä kuin upseerin rannekello. Tämä myös siitä huolimatta, että jälkimmäinen vuokranantaja oli melko nuori, arvioideni mukaan vain muutaman vuoden minua vanhempi.

Meikäläinen tykkäsi tästä vuokranantajasta heti alusta alkaen. Hän oli tarkka, jopa niin tarkka, että näytön ajaksi kengät jätettiin eteisen sijasta rappukäytävän puolelle. Vuokranantaja oli asunut itse kyseisessä kaksiossa joskus aiemmin, mutta jättänyt myöhemmin vuokralle. Hän tunsi asunnon läpikotaisin ja kertoi siitä sellaista nippelitietoa, joka saisi vuokravälittäjätkin haukkomaan henkeään.

Vuokranantaja oli myös lukenut läksynsä tarkasti. Jos meillä tuli puhetta vaikkapa vuokrasopimuksen irtisanomisesta, hän luetteli tarkasti minkälaiset raamit irtisanomiselle tulee lakipykälien puolelta. Sen lisäksi, että hän osasi kertoa yksityiskohdat meille, hän ei tehnyt sitä edes sellaisella pätemisen kautta, vaan ne tulivat hyvinkin luonnostaan. Minulle jäi henkilöstä hyvinkin osaava ja rehti kuva.

Asunto oli rempattu viimeisen päälle (minkä vuoksi kengätkin piti jättää rappukäytävään), mikä luonnollisesti herätti kiinnostusta asuntoa kohtaan. Erityisenä mainintana voisin kertoa teille keittiön valaistuksesta, joka lähtee päälle heiluttamalla kättä tunnistimen kohdalla. Valoissa on lisäksi erilaisella heilautuksella mahdollista aktivoida joko himmeä tai kirkas valo.

Kuten jo aiemmin sanoin, varastotila on meille tärkeää. Sen vuoksi oli mukava huomata, että häkkivarastoja löytyi peräti kaksi kappaletta, ja mikä tärkeintä, ne olivat tyhjiä. Toisessa näistä oli pari jotain asuntoon kuuluvaa tapettirullaa, mutta niistäkin vuokranantaja oikein pahoitteli erikseen.

Se mikä minulle jäi minun kannaltani ehkä vähän ikävästi mieleen, niin tämä vuokranantaja tuntui suhtautuvan vähän varovaisesti minuun, kun kerroin olevani yrittäjä. Hän oli kovinkin kiinnostunut maksukyvystämme. Onneksi puolisolla oli vakituinen pesti, joten ongelmaa ei syntynyt, mutta minulle jäi vähän sellainen kuva, että olisinkohan päässyt asuntoon asumaan yksikseni. Toisaalta hyvä muistutus siitä, että yrittäjän status voi tuoda myös haittapuolia tullessaan.

Lopulta päädyimme tähän asuntoon ja kaikki käytännön hommat hoituivat täsmällisesti kuten pitikin. Hommasta jäi hyvä fiilis näin vuokralaisenkin silmin. Tarinan opetuksena lienee se, että hyvä vuokranantaja pistää heti tuulemaan ja hoitaa asiat. Jos jotain ei osata vastata tai hoitaa siltä istumalta, niin ne asiat selvitetään pikimmiten. Sen sijaan taas rautakauppias Uuno Turhapuron tyyppiset vuokranantajat saattavat herkästi jäädä ilman lopputulosta.

Mitä jäi mieleen pääkaupunkiseudun vuokramarkkinoista?

Tämä ei ole oikein hyvän blogikirjoituksen rakenteen mukaista, mutta mennääs ajassa vielä hieman taaksepäin. Miltä vuokramarkkinat pääkaupunkiseudulla näyttivät näin maalaistollon näkökulmasta?

Vaikka meillä oli melko hyvin aikaa asunnon etsimiselle (2-3 kuukautta), niin siitä ei ollut lopulta hirveästi hyötyä. Monet vuokranantajat sanoivat luonnollisesti suoraan, että he vuokraavat asunnon ensisijaisesti heti ottavalle, eikä kukaan halua mielellään ottaa paria tyhjää kuukautta väliin. Ihan luonnollista ja toimisin itsekin samoin tavoin.

Ehkä eniten yllätyin siitä, että isot vuokra-asuntotoimijat kuten Lumo ja Sato toimivat myös vähän samoin periaattein. Kyselin molemmilta joskus heinäkuun alussa, että olisimme muuttamassa syyskuussa pääkaupunkiseudulle, joten saammeko jättää jo nyt asuntohakemuksen. Vastauksena tuli, että he toivovat hakemusta vasta heinäkuun lopulla tai elokuun alussa, eli noin kuukautta ennen aiottua muuttoa.

Lopulta hommassa kävi niin, että samoihin aikoihin kun olisimme saaneet jättää hakemusta sisään, olimme ehtineet jo sitoutua ottamaamme asuntoon. Käytännössä Lumo ja Sato pelasivat itsensä ulos pelistä tuolla ohjeistuksella. Lisäksi isolle firmalle tyypillisesti asuntonäytön sopiminen oli hieman haastavaa ja kankeaa lyhyellä varoitusajalla.

Jätin nimittäin eräästä asunnosta yhteydenottopyynnön vuorokautta vai kahta ennen Espoon reissuamme, joka oli siis aivan liian myöhään. Yhteydenottopyyntöön vastattiin vasta ollessamme jo pelipaikoilla Espoossa. Harmillisesti vuokrajätti ei kuitenkaan pystynyt sopimaan näyttöä enää samalle päivälle, joten tuo asunto jäi tästä syystä kisan ulkopuolelle.

Muuton myötä tein vielä yhden havainnon, mikä saattaa heijastua erittäin suurestikin vuokramarkkinalla. Kuopion asunnossamme oli käytössä kahden kuukauden vuokravakuus, mikä tarkoitti yhteensä 1400 euroa. Meillä oli tuon verran rahaa sisässä edellisessä asunnossa (joskin siitä puolet jäi vuokranantajalle sopimussakon vuoksi) ja ennen kun ne sai ulos, meidän piti hoitaa myös Espoon asunnon vuokravakuus, joka oli niin ikään kahden kuukauden vuokraa vastaava summa.

Käytännössä meillä oli yhtä aikaa lähes 3500 euroa kiinni pelkästään vuokranantajien tileillä. Tämä on myös sellainen asia, jota ei välttämättä tule vuokranantajana ajatelleeksi muuten kuin sen oman asunnon osalta. Jos joku vaihtaa asuntoa pääkaupunkiseudun sisällä ja molemmissa päissä vaaditaan kahden kuukauden vuokraa vastaava vakuus, saattaa monella olla kiinni 4000 euroa riihikuivaa käteistä pelkissä vakuuksissa. Se on iso summa ja vaikuttaa varmasti moneen asiaan, etenkin kun pitäisi ohessa maksaa myös itse vuokraa.

Loppupäätelmät: vuokralla Espoossa, mutta kuinka pitkään?

Näillä puheilla elo ja olo jatkuu nyt Espoon vuokra-asunnossa. Kuinka kauan elämä jatkuu sitten tähän tyyliin? Vitsikkäästi voisin sanoa, että jos tiedät vastauksen, niin kerrothan siitä myös minulle.

Aiemmin olen ollut hieman kateellinen pääkaupunkiseudun asukkaille, kun täällä päin Suomessa asuntojen hintakehitys on ollut varsin huimaa ja omistusasuminen on kannattanut asuntojen arvon noustessa. Muualla Suomessahan paria isoa poikkeusta lukuun ottamatta tilanne lienee pääasiassa se, että asuntojen hinnat junnaavat paikoillaan tai ovat jopa hitusen negatiivisia.

Nyt minulla olisi hyvä mahdollisuus päästä laittamaan rahojani kiinni pääkaupunkiseudun seiniin, jossa ne tuntuvat olevan paremmin turvassa, kuin pienempien kaupunkien seinissä.

Teenkö sitten jossain vaiheessa näin? Paha sanoa. Kuopion tapaus laittoi minut miettimään sitä, että mitä jos tästäkin visiitistä tulee vain lyhytaikainen etappi? Etenkin kun tällä hetkellä koen luultavasti lähestyvän kolmekympin kriisin vuoksi ensimmäistä kertaa halua muuttaa vähän pienempiin ympyröihin. Koska oma työskentelyni hoituu vaikka metsien keskeltä, eikä tämän koronakuumottelun aikana viitsi oikein nauttia kaupungin isoista valoista, niin tilausta pienemmille ympyröille löytyy.

Toisaalta jos saan uusista kuvioista omaan yritystoimintaani lisäpotkua ja koronahuolet painuvat tupla- tai triplarokottautumisen myötä unholaan, saattaa pelikorttien järjestys korttipakassa muuttua hyvinkin nopeasti.

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

8 kommenttia kohteessa “Muutamme jälleen: nyt suuntana Espoo – ja näin se vaikuttaa asioihin

  1. Sijoittaja-Tursas kommentoi:

    Onnittelut muutto-operaation loppuun saattamisesta! Vähän harmi, jos tuopilliset meikätursaan kanssa jäivät ainoaksi kosketukseksi savolaisesta viihde-elämästä, hiukkasen kyseenalainen kunnia 😂

    Mutta onnea ja menestystä sinne etelärannikolle palmujen alle! 😏🌴

    • RJW kommentoi:

      Joo Kuopion viihdepuoli meni kyllä nätisti reisille 😀 Alkuvuodesta ei viitsinyt pitää tupareita tai muitakaan, koska korona. Sitten kun tilanne alkoi rauhoittumaan, niin päälle puski yhtä aikaa kesälomat, yrittämiset ja uudet muutot. Jospa nyt Espoossa voisi ottaa kiinni sen mikä jäi Kuopiossa kokematta.

      Ps, koitetaas jossain vaiheessa ottaa teikätursaan kanssa tuopilliset uusiksi täällä etelässä!

  2. Nimetön kommentoi:

    Onnea uuteen asuntoon! Voisiko jossain tulevassa kirjoituksessa makustella hieman sitä, miltä Tapiola / Espoo yleisemminkin tuntuu asuinpaikkana verrattuna Kuopioon ja Jyväskylään?

    • RJW kommentoi:

      Kiitos. Mahtava kuulla, että nämä meikäläisen makustelut kiinnostavat siellä lukijapäässä 😀 Olen joskus vähän mietiskellyt sitä, että kiinnostaakohan ketään nämä blogikirjoituksiin upotetut pienet yksityiskohdat, mutta ehdottomasti makustellaan myös Espoota ja miltä se tuntuu Kuopioon ja Jyväskylään verrattuna.

  3. Heksu kommentoi:

    Itse pienvuokranantajana panostan todellakin asiakaspalveluun. Sopimukset on lainmukaisia ja niistä pidetään kiinni. Me ei tehdä pääsääntöisesti koskaan muita kuin toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia, ja ilman näitä tyypillisiä ”asu vuoden ajan muuten sakkoja” ehtoja. Kommunikaatio on miltei välitöntä ja ongelmat pyritään ratkomaan mahdollisimman nopeasti. Asiakkaat pysyvät näillä pienillä jutuilla tyytyväisinä ja omat sijoituksetkin kunnossa. Jollain on erotuttava isoista toimijoista ja siitä muusta massasta vuokranantajia, jotka pitävät asiakkaita roskana. 😁

    • RJW kommentoi:

      (Sori että kommenttisi näkyy vasta nyt, unohdin julkaista sen.)

      Todellakin tästä samaa mieltä. Kommunikaatio on välttämätöntä, samoin kuin aspa, sillä mikään ei ärsytä niin paljoa, kuin hoitaa itse toisen tontille kuuluvia asioita. Ihan raaka esimerkki tältä päivältä, eli täytynee soitella vielä kerran ex-vuokranantajalle, koska Kuopion kämpän vuokravakuudesta ei ole kuulunut mitään. Siinä oli vuokraisännällä kaksi viikkoa aikaa palauttaa vakuus, mutta hän ilmeisesti unohti asian. Minun mielestäni asian ei tulisi olla näin, sillä harva vuokranantaja diggaa siitäkään, että joutuu muistuttamaan vuokralaista vuokranmaksun kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.