Kirjoittelin teille viime syksynä parin osan verran juttusarjasta nimeltä Ensiasuntoa toistamiseen. Tässä juttusarjassa oli tarkoitus pureutua siihen, miten pääsen ostamaan periaatteessa toiseen kertaan ensiasuntoa, koska teen sen nyt yhdessä puolisoni kanssa.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroin vähän taustoja uuden asunnon hankintaprojektille ja toisessa kerroin seikkailuistamme yksityisen myyjän kanssa. Tällä hetkellä tämä asunnonhankintaprojekti on hieman jäissä, koska muutimme lopulta vähän yllättäen Kuopioon.

Vaikka projekti on nyt tauolla ainakin vuoden 2021 ajan, se ei estä meitä jatkamasta tarinaa blogin puolella. Minulle jäi itse asiassa syksyltä jonkin verran kertomattomia tarinoita, joista saa varmasti parsittua kasaan kokonaisen blogikirjoituksen.

Tässä blogikirjoituksessa ajattelinkin kertoa teille asuntonäytöistä, joissa kävimme. Vaikka niitä ehti kertyä vyölle vain jotain 10-15 kappaletta, ehti niissä tapahtua vaikka mitä. Niistä lisää tässä blogikirjoituksessa.

Ensiasunnon osto asuntonäyttö asuntovälittäjä

Alkupuheet: välittäjät näkevät varmasti kaikenlaista

Jos miettii mitä kaikkea me ehdimme nähdä ja kokea näiden asuntonäyttöjen aikana, voin vain kuvitella mitä pitkän uran tehneet kiinteistövälittäjät ovat ehtineet uransa aikana törmätä. Veikkaan että Suomesta löytyy useampikin asuntovälittäjä, jolla riittäisi tarinoita kokonaisen kirjan verran.

Itse asiassa tätä lausetta kirjoittaessa muistinkin lukeneeni yhden tunnetun kiinteistövälittäjän kirjan. Varmaan kaikki meistä tuntevat kiinteistövälittäjä Jethro Rostedtin, jonka elämäkerran luin pari vuotta sitten. Siinä oli muistikuvani mukaan jonkin verran tarinoita, jotka tukivat minun kokemuksiani.

Asuntonäyttöjen kohdalla on todella monta paikkaa, missä erikoisuuksia voi tapahtua. Niissä on enemmän tai vähemmän mukana välittäjä, muut ostajaehdokkaat, mahdollisesti myös varsinainen myyjä tai jopa asunnon vuokralaiset. Tämän lisäksi kyseessä on usein jonkun ihmisen koti, joten siellä voi tulla vastaan ihan mitä tahansa.

Vanhan rouvan unohtuneet stringit

Aloitetaan tarinasta, joka tapahtui itse asiassa ensimmäisessä asuntonäytössämme. Kyseessä oli yksityisnäyttö yhtenä loppukesän kuumimmista päivistä ja kohteena oli sisustuksesta päätellen jonkun vanhan ihmisen asunto.

Myös välittäjä puhui asunnon kuuluvan yli 80-vuotiaalle rouvalle, joka asuu toisessa kaupungissa ja tämä asunto on hänen eräänlainen kesäasunto, jossa ei juurikaan vierailla. Asunnossa oli ehkä aavistuksen ummehtunut sisäilma, mikä tietenkin välittäjän mukaan johtui siitä, ettei täällä ole kukaan käynyt aikoihin ennen meitä.

Jossain vaiheessa yksityisnäyttöä puolisoni jäi juttelemaan välittäjän kanssa, samalla kun itse seilasin yksin tutkailemassa asunnon huoneita tarkemmin. Eipä sillä, että kolmiossa niitä hirveästi olisi.

Toisessa ja pienemmässä makuuhuoneessa huomioni kiinnittyi nurkassa olevaan Fjällrävenin reppuun, joka pisti jostain syystä silmiini. Se ei oikein sopinut muuten niin tip top kunnossa olevaan asuntoon, jossa se näytti vähän unohtuneelta tapaukselta. En kiinnittänyt tässä kohti tähän sen enempää huomiota, koska kuvittelin sen olevan välittäjän reppu.

Repun vieressä oli kuitenkin sohva ja sohvalla oli jonkinlainen nippu vaatteita. Vaatekasan päällä nuori mies ei voinut olla huomaamatta naisten alushousuja. En väitä olevani alusasujen asiantuntija, mutta sanotaanko näin, että en uskoisi kasikymppisen rouvan alusvaatteissa olevan niin vähän kangasta.

Tässä kohti tuli vähän jo naureskeltua yksin. Ehdin jo pyöritellä päässäni jotain piilokamera-ohjelman sketsiä. Minkähän peilin takana se kamera on? Mieleeni tuli myös Vares-elokuvan kohtaus, autojobbari myy vanhan eläkkeellä olleen naisopettajan autoa. Kohtaus päättyy siihen, kun Jussi Vares lyö autoradion päälle, jonka sisään on unohtunut Junnu Vainion Pahojen poikien lauluja -kasetti.

Vuokranäyttö yllätti asustajan

Samalla asuntonäytöllä tapahtui myös toinen erikoinen sattumus. Itse asiassa tämä tapahtui ehkä noin kolmea minuuttia pikkuhousuepisodin jälkeen. Kun sain kasattua itseni erikoisesta käänteestä, valuin makuuhuoneesta eteiseen. Siellä ollessani aloin kuulla oven takaa rapinaa. Seuraavaksi tuijotin pyörähtävää lukon kielekettä, jonka jälkeen ovi hiljalleen avautuu.

Tämän jälkeen huomaan katsovani silmiin ovella seisovaa nuorta naista, joka katsoo minua sellaisella ”kuka olet ja mitä helvettiä teet minun asunnossani” -katseella. Olimme tilanteessa varmaan molemmat yhtä hämmentyneitä toistemme näkemisestä, kunnes tämä nainen sai kysyttyä, että mitähän minä teen asunnossa. Minä vuorostani en saanut hämmennykseltä kuin yhden sanan suustani. Sanoin ”asuntonäyttö” ja näytin käsissäni olevaa esitettä.

Tässä kohti välittäjäkin havahtuu olohuoneessa ja tulee seuraamaan eteisen tapahtumia. Myös välittäjä kysyy yhtä hämmentyneenä tältä naiselta, että kuka olet ja mitä teet täällä. Nainen kertoo olevansa mummonsa asunnossa ja asuvansa täällä väliaikaisesti, eikä ole edes tiennyt tämän olevan myynnissä. Tilanne oli kiusallinen vähän jokaiselle osapuolelle.

Tilanne ratkesi lopulta siihen, että nainen päätti ottaa reppunsa mukaan ja jättää meidät katsomaan asuntoa rauhassa. Samalla kun nainen haki reppunsa talteen, hän selvästi tajusi sen, mitä oli unohtanut sohvalle. Kasvoille tuli pieni punastuminen, samalla kun tämä näytti kiroilevan hiljaa itsekseen.

Välittäjä koitti vielä huikata asunnosta vikkelään karkaavalle naiselle perään, että annatko yhteystietosi, niin tiedän jatkossa varoittaa näytöistä ennakkoon, mutta tämä yllätysvuokralainen ei tuntunut olevan oikein juttutuulella. Välittäjä sai tuskin koskaan tietää yllätysvieraan punastumisen todellista syytä.

Tarina myös toisin päin: isäntäväki ei ollutkaan isäntäväkeä

Jatketaan tarinaa menemällä täysin toiseen asuntonäyttöön, jossa tapahtui myös erikoisuuksia. Tällä kertaa kyseessä oli ihan perinteinen julkinen näyttö, joka alkoi tiettynä kellonaikana. Satuimme olemaan paikalla jo viittä minuuttia etuajassa, joten menimme suoraan asunnon ovelle, joka oli auki. Astuimme sisään ja välittäjä otti meidät heti vastaan.

Vaikka kuvittelimme tulleemme näyttöön etuajassa, oli asunnossa käynnissä jo täydet bileet. Siellä oli välittäjän lisäksi peräti kolme muuta ihmistä: pariskunta ja yksi yksinäinen vierailija.

En tiedä mistä tämä lähti, mutta minulle välittyi heti alussa sellainen fiilis, että tässä paikalla on nyt välittäjä, yksi ostajakandidaatti ja isäntäväkeä oleva pariskunta. Ehkä tätä mielikuvaa tuki se, että pariskunta käyttäytyi asunnossa lähes jokaisella osa-alueella isäntäväen tavoin.

Pariskunnan mies nimittäin mölysi välittäjälle kovaan ääneen vähän tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka välittäjällä olisi ollut juttu kesken tuon yksinäisen ostajakandidaatin kanssa. Isäntä jaksoi mm. huudella hyvistä venepaikoista, joita kuulemma löytyi kivenheiton päästä asunnosta. Samalla mies roplasi itsevarmoin ottein ilmalämpöpumpun kaukosäätimestä uusia asetuksia masiinaan.

Samaan aikaan kaksikon parempi puolisko istua röhnötti asunnon sohvalla. Se ei ollut sellaista ujoa selkä suorassa ja polvet yhdessä istumista, johon tyyliin yleensä kyläpaikan sohvilla istutaan, vaan rouva istui tukevasti sohvan nurkassa toinen käsi selkänojalla ja jalat nostettuna jalkatuelle. Koko komeus kruunattiin vielä sillä, että rouva rassasi varpaitaan. En tiedä mitä varpaanvälien puhdistusta tässä tehtiin, mutta ei se vieraan käytökseltä näyttänyt.

Jossain vaiheessa rouva kyllästyi istumiseen ja lähti käymään vessassa. Vaikka käynnissä oli näyttö, se ei estänyt häntä laittamasta ovea lukkoon ja käyttämästä asunnon wc-pönttöä hädän helpottamiseen. Tässä kohti itseänikin jo vähän nauratti, että onkohan isäntäväellä käynnissä joku oma show välittäjän ärsyttämiseksi. Koittavatko nämä jostain syystä terrorisoida myyntityötä?

Hämmennys oli melkoinen, kun jossain kohti kaksikko valui kohti eteistä ja laittamaan kenkiä jalkaan, samalla kiittäen välittäjää näytöstä. Tässä kohti tajusin ensimmäistä kertaa, että kaksikko taisi olla matkassa ostohousut jalassa, vaikka käytös oli sellaista, että ostohousut on jo viikattu nätisti asunnon vaatekomeroon talteen.

Ikään kuin pisteenä iin päälle, lähdimme ehkä viitisen minuuttia kaksikon perään näytöstä kotia kohti. Mennessämme alaovelle löysimme pariskunnan vielä hortoilemasta taloyhtiön käytävillä, jossa he kokeilivat avata jokaista urheiluvälinevaraston, pesuhuoneen tai pyykkituvan ovea ja ihmettelivät ääneen sitä, miksi ne olivat lukossa.

Myös välittäjistä riittää tarinoita

Jotta tämä julkaisu ei menisi pelkästään myyjien sukulaisten tai muiden ostajien ihmettelyksi, niin on minulla taskussa myös välittäjistä vähän erikoisia kokemuksia.

Välittäjä polttaa minun kriteereihini päreensä

En muista olenko juttusarjan aikaisemmissa osissa kertonut teille miten tarkasti niitä speksejä, joita asunnolta vaadimme. Yksi niistä on kuitenkin oma asuntokohtainen vesimittari, koska jotenkin tuntuu typerältä maksaa vedestä kiinteää kuukausittaista summaa. Etenkin kun on jo tottunut maksamaan vedestä käytön mukaan.

Rehellisesti sanoen en oikein ymmärrä kuka edes haluaa asunnon, jossa on kiinteä vesimaksu. Kiinteästä hinnasta huolimatta et voi kuitenkaan läträtä vedellä loputtomiin, koska jos vettä menee paljon, siitä maksetaan vaikka sitten jälkikäteen. Toisaalta kun vedestä maksaa kiinteän summan, ei se hirveästi innosta säästelemään vettä. Helposti ajattelee, että jos minä käytän vettä tarkkaan, niin viimeistään naapuri käyttää minun säästämät vedet.

Minä olen asunut oikeastaan aina vesimittarillisessa asunnossa, joten olen oppinut nuukailemaan veden kanssa. Tämän lisäksi käyn 1-3 kertaa viikossa uimahallissa, joka tietenkin vähentää kotona suihkuttelua. Myöskin se vähentää innostusta vesimittarittomaan asuntoon, että erityisesti kesällä tulee vietettyä aikaa mm. kesämökillä, jolloin et edes ole käyttämässä vettä kotonasi, mutta siitä huolimatta maksat siitä.

Mielestäni aika simppeli juttu, tai kommentoikaa vihaisesti, jos olen unohtanut jotain oleellista. Vihaisista viesteistä puheenollen, sain sellaisen eräältä välittäjältä, kun laitoin tälle sähköpostilla, että valitettavasti etsimme vesimittarilla varustettua asuntoa, joten tämä sinun kohteesi ei nyt osu meidän kriteereihimme.

Lähes heti viestin lähettämisen jälkeen sain tulikiven katkuisen vastineen, jossa about ikäiseni välittäjä tuntui tulevan näppäimistöä pitkin minun kimppuuni. En nyt viitsi kopioida viestiä tähän, mutta siinä vihjailtiin miten etsin asuntoa täysin hölmöillä tai suorastaan vaarallisilla kriteereillä. Siinä myös vihjailtiin aika suoraan siitä, että ymmärränköhän nyt asunnon hankkimisesta yhtään mitään.

Viestinä tuo oli erittäin outo, sillä se oli erittäin tyly. Sen sijaan, että välittäjä olisi oikaissut minun mahdollisesti typeriä kriteerejäni kunnon argumenteilla, hän tyytyi vain haukkumaan niitä. Ainakin itselleni jäi sellainen fiilis, että ihan sama vaikka hän olisikin oikeassa, niin en halua tehdä hänen kanssaan jatkossa kauppaa.

Itse asiassa jätinkin myöhemmin yhden asuntonäytön väliin ihan vain siitä syystä, että tämä samainen välittäjä sattui olemaan siitä mukana. Lapsellista ja typerää minulta? Mahdollisesti.

Toisaalta olisi välittäjäkin voinut käydä vaikka polttamassa tupakan tai nauttimassa kupin kahvia, ennen kuin purkaa pettymyksen homman kariutumisesta kanssani. Toki pakko mainita sekin, että emme olleet päätyneet keskusteluissa edes kovin syvälle, vaan tämä vesimittari oli tyyliin ensimmäisiä kysymyksiämme välittäjän kanssa.

Välittäjissä on eroja – toiset toimii heti ja toiset viiveellä

En laskenut montako eri välittäjää ja monestako eri välitysfirmasta meillä ehti olla vastassa, mutta niitä oli monta. Tällä otannalla alkaa pikkuhiljaa osata erottaa jo hyvät välittäjät heikoista tapauksista.

Ja kyllä, välittäjissä on välillä todella isoja eroja. Toisilla kestää näytön jälkeen 10 päivää toimittaa taloyhtiön paperit mailiin, vaikka tämä näytön aikana lupasi toimittaa koneelta löytyvät tiedostot pikimmiten. Kieltämättä paras tapa tappaa orastava kiinnostus asuntoa kohtaan on se, että sovittuja asiakirjoja ei ala putoamaan ja asunto ikään kuin unohtuu.

En tiedä haluaisinko kertoa tätä edes ääneen, mutta myös ns. somesta tutut ja vahvalla henkilöbrändillä liikkuvat välittäjät ovat olleet pettymyksiä. Mieleen jäi erityisesti yksi tapaus, jossa välittäjältä sai oikein lypsää kommentteja ja seuraavia askelmerkkejä oikein tosissaan, eikä tämä tuntunut innostuvan mistään.

Esimerkkinä tästä mainittakoon vaikka se, kun kävimme eräässä näytössä, jonka asunto ei sitten lopulta oikein innostanut meitä, eikä toisaalta välittäjäkään tuntunut kovin innostuneelta. Ilmoitimme tapojemme mukaan välittäjälle, että vetäydymme tästä pois, mutta jos sinulla on muita kolmioita tiedossa Jyväskylän keskustassa, niin vinkkaa meille ihmeessä niistä. Tähän välittäjä ei kuitenkaan tarttunut, vaan toivotteli hyviä kesän jatkoja.

En tiedä heitänkö nämä välittäjät nyt lyhyen kokemuksen pohjalta rekan alle, koska meille kaikille mahtuu välillä huonoja päiviä, eikä yhden päivän otanta välttämättä kerro yhtään mitään. Liekö välittäjällä ollut näytön aikana jo mielessä tuleva viikonloppu ja mökkisaunan lämmitys?

Välittäjän papereista löytyy ikävän kostea yllätys

Sitten on myös sellaisia tarinoita, missä itse näyttö menee loistavasti, mutta välittäjän näytön jälkeen toimittamista papereista löytyy kostea yllätys. En tiedä menikö tämä nyt ihan kaikkien pykälien tai hyvien käytänteiden mukaisesti, viisaammat voivat kertoa minulle siitä kommenttikentässä.

Tarina lähtee siinä, että löysimme mahtavan asunnon ja ihastuimme siihen heti. Välittäjä alkoi tietenkin heti tivaamaan meiltä tarjousta, eikä tämän innostus laantunut, vaikka sanoimme nukkuvamme nyt yhden yön yli. Näytön jälkeen sähköpostiimme kilahtaa monta eri PDF-tiedostoa ja välittäjä soittaa meille vielä perään.

En muista sanatarkasti miten välittäjä asiansa ilmaisi, mutta minulle jäi mieleen se, että hän sanoi ”laittaneensa vielä kaiken varalta lisäksi mukaan yhden kuntotarkastusraportin”. Se tuli vähän sellaisella äänenpainolla, että laitoin nyt tuollaisen rapsan tulemaan, kun se sattui tuossa pöydällä olemaan saatavilla, mutta ei se ole mitenkään oleellinen asunnon kannalta.

Sitten kun näitä asiakirjoja lähdettiin perkaamaan läpi, niin sieltä löytyi vajaan puolen vuoden takaa jonkinlainen parvekkeen seinän korjausraportti. En muista oliko peräti raportin otsikossa jo mainittu kosteusvaurio, mutta tätä aihetta raportti koski. Edellisenä talvena asunnon parvekkeen seinästä oli tullut asustajien sieraimiin asti kantautunutta kosteuden tuoksua, ja tämän alkuperää lähdettiin sitten selvittämään. Kosteusvaurion pirulainenhan sieltä löytyi.

Raportti itsessään oli myös vähän sekava. Siinä todettiin jossain ensimmäisillä sivuilla, että vaurion korjaamiseen suositellaan koko seinän purkua ja uutta tilalle. Paria sivua myöhemmin todettiin kuitenkin, että tässä tapauksessa seinää purettiin vain pieni osa.

Voi jestas, että vitutti tuossa tilanteessa. Vaikka vaurio oli ilmeisesti korjattu raportin sekavuudesta huolimatta tilanteen vaatimalla tavalla, niin kyllähän tuosta jäi vähän paha ja kusetettu maku suuhun. Jos se seinä oli kerran kaikin puolin kunnossa, niin miksei välttäjä voinut mainita asiasta jo näytön yhteydessä? Olisimme voineet jo heti siinä kohti todeta omin silmin ja sieraimin, että asia on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, mutta nyt joudumme vain luottamaan raporttiin.

Tästä annettiinkin välittäjälle pientä palautetta myöhemmin. Välittäjä perusteli toimintaansa sillä, että kun asia on kunnossa, niin ei siitä hänen tarvitse mainita mitään. Niin tai näin, meidän kiinnostuksemme asuntoa kohtaan lakkasi siihen paikkaan.

Loppupäätelmät: asuntonäytöissä sattuu ja tapahtuu

Kuten tämä julkaisukin kertoo, asuntovälittäjät kokevat työssään varmasti jos jonkinlaisia tilanteita. Tuossa työssä selvitäkseen tarvitsee taitoa osata ottaa tilanteet haltuun erikoisten ja kiusallisten tilanteiden tullessa eteen.

Näin asunnon ostajan näkökulmasta kokemus tuntuu olevan valttia. Mitä enemmän vyötärölle on ehtinyt kertyä näyttöjä ja kokemuksia erilaisista välittäjistä, sitä helpommin osaa ottaa kokonaiskuvaa haltuun ja lukea asioita rivien välistä. Vähän samaa settiä kuin esimerkiksi pörssiyhtiöiden yhtiökokouksissa, joiden kohdalla ensimmäiset kerrat menevät lähinnä käytäntöjen ihmettelyyn.

Tämä on sellainen julkaisu, jota lienee helppo päivittää jälkikäteen uusien tarinoiden muodossa. En tiedä milloin oma asuntoprojektimme saa jatkoa täällä Kuopion puolella, ensiksi tulisi nyt kotiutua rauhassa Pohjois-Savoon.

Muut Ensiasuntoa toistamiseen -juttusarjan tekstit luettavissa täältä:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Yksi kommentti kohteessa “Ensiasuntoa toistamiseen, osa 3 – Tarinoita asuntonäytöistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.