Menneellä viikolla kenties eniten palstatilaa saanut suomalainen yritys oli muotitavarataloketju Halonen, joka ilmoitti lopettavansa Helsingin keskustassa sijaitsevan kivijalkakauppansa. Aiheessa ei sinänsä ole mitään uutta, sillä nykyinen trendi on jossain määrin ollut Halosen kulkeman virran mukainen. Tästä huolimatta Halosen kohtalo sai normaalia enemmän palstatilaa, sillä liike oli sijainnut samalla paikalla vuodesta 1969 asti.

Halonen ei ole listattuna pörssiin, joten suomalaista osakesijoittajaa tämä päätös ei suoraan hetkauta suuntaan tai toiseen. Jos taas katsotaan aihetta vähän laajemmalla näkövinkkelillä, saattaa aiheesta löytää varsin paljon ajateltavaa moniin sijoittajia kiinnostaviin aiheisiin.

Tässä artikkelissa ajattelin käydä läpi kivijalkakauppojen siirtymistä kaupunkien keskusta-alueilta isompiin kauppakeskuksiin. Mistä kaikesta trendi johtuu koronan lisäksi, entä mitä se aiheuttaa kaupunkien keskustoille?

Kivijalat ahdingossa monesta syystä

Artikkelin alkuun on ehkä hyvä kohta nostaa vähän omatoimista lähdekritiikkiä itseäni kohtaan. Minä olen suuri internet-aikakauden ystävä. Minulla on osaamista luoda monia verkkopalveluita, kuten verkkosivuja, -kauppoja sekä -kursseja, ja näitä onkin ehtinyt kertyä vyölleni ihan mukava määrä.

Verkkokauppa edustaa mielestäni joka suunnalta tulevaisuutta, samalla kun kivijalka on valitettavasti tuulahdus menneisyyttä. Netin kautta voit myydä tuotetta tai palveluasi oikeastaan mihin tahansa maailmassa, kun kivijalassa olet kiinni kaupassa fyysisesti asioivien kanssa. Verkkokaupassa et maksa vuokraa toimitiloista ja hommia on helpompi automatisoida – näiden ansiosta sinulle jää tuotteista enemmän katetta mikä taas tarjoaa mahdollisuuden kilpailla hinnalla.

Verkkokauppojen yleistyminen alkoi toden teolla kymmenisen vuotta sitten. Tällöin alkoi olla ensimmäistä kertaa puhetta siitä ilmiöstä, että nettikauppa vie kaikki asiakkaat ja kivijalat kärsivät haittapuolet. Esimerkiksi kodinkonekaupassa saatettiin käydä pällistelemässä konetta mittanauhan kanssa, jonka jälkeen tilaus tehtiin halvemmalla netistä ja mahdollisesti vieläpä toisesta kaupasta.

Autottomat keskustat kiusaavat kauppoja

Pysytään vielä aikakaudessa ennen koronaa. Viimeisten vuosien aikana monella suomalaisella kaupungilla on ollut paineita siirtyä yksityisautoilun vähentämiseen. Keskustan katuja on muutettu kävelykaduiksi, liikenteestä on vähennetty kaistoja ja parkkipaikkojen määrää ollaan myös vähennetty. Unohtamatta tietenkään ajatuksia ruuhkamaksuista. Alkuperäinen ajatus lienee ollut ympäristöön liittyvät syyt, mutta homma ei ole ehkä kuitenkaan mennyt kuten ennalta toivottiin.

Jos alkuperäisenä tarkoituksena oli vain vähentää autoilua keskustassa ilman muita vaikutuksia, niin tässä on tainnut kuitenkin käydä osittain juuri päinvastoin. Autojen mukana keskustoista on kadonneet myös kuluttajat. Autoilijat ovat tunnetusti myös melko hyviä kuluttajia, sillä heillä tuppaa olemaan rahaa. Tämän saman asian on huomattu myös jo aikoja sitten Arkadianmäellä, minkä myötä autoilijoilta on kiva raapia euroja yhteiseen kassaan erilaisten verojen tai vaikkapa kameratolppien välähdysten muodossa.

Noh, ei mennä sen syvemmälle politiikkaan. Mihin autoilijat sitten suuntaavat kauppareissunsa, jos keskustaan ei ole autolla asiaa? He menevät sinne, mihin autolla hyvin pääsee, eli niin sanottuihin peltomarketteihin. Isoihin kauppakeskuksiin on helppo tulla autolla, pysäköinti ei maksa mitään ja etenkin lapsiperheillä loikkiminen kauppojen välillä on helppoa, kun ei tarvitse jokaisen kauppareissun jälkeen pukea tai riisua lasta.

Seppä näivettää Jyväskylän keskustan

Olen asunut kohta kuusi kuukautta Kuopiossa, mutta en osaa vielä käyttää tekstissäni pohjoissavolaisia esimerkkejä. Sen vuoksi palataan kotikulmilleni Keski-Suomeen ja Jyväskylään, jossa minulla on itse asiassa vähän eurojakin kiinni asunnon muodossa kaupungin keskustassa.

Jyväskylä on ollut hyvä esimerkki hiljalleen näivettyvästä keskusta-alueesta. Myös Jyväskylässä parkkipaikkojen määrää ollaan vähennetty mm. rakentamisen tieltä, sekä joitakin katuja on vapautettu autojen käytöstä.

Tämä ei kuitenkaan ole tietenkään ainoa syy sille, miksi keskusta on hiljentynyt, vaan syyllinen löytyy parin-kolmen kilometrin päästä. Noin viitisen vuotta sitten avattu Kauppakeskus Seppä on imenyt useamman liikkeen keskustasta Jyväskylän Seppälään.

Seppä on omasta mielestäni Jyväskylän nykyaikaisin kauppakeskus, jonka rakennusvaiheessa kuunneltiin poikkeuksellisen paljon asiakkaiden toiveita. Asiakastoiveista toteutettiin mm. normaalia leveämmät parkkiruudut, mikä tietenkin lisää autoilijoiden intoa saapua kauppakeskukseen. Tämän lisäksi autoilijoita on kosiskeltu ilmaisella pysäköinnillä, kahdella autohallilla ja jopa ilmaisilla sähköauton latauspistokkeilla.

Tässä näkee hyvin kahtiajakoa kauppakeskusten ja kaupungin keskustan välillä. Toinen tarjoaa maksutonta pysäköintiä leveissä ruuduissa parkkihallissa, joskus jopa ilmaisen latausmahdollisuuden kera. Toinen taas tarjoaa maksullista pysäköintitilaa ulkoilmassa, joskus jopa useamman korttelin päässä itse kaupoista. Keskustat veloittavat jokaisesta pysäköinnistä hyvää hintaa, ja parkkikiekon tai maksulapun unohtuessa autolle palaavaa kuluttajaa kohtaa usein 80 euron pikavoitto.

Ei siis ihme, että etenkin perheelliset tykkäävät suunnata ostoksille kauppakeskuksiin. Tämän seurauksena monilla liikkeillä on houkutusta sijoittaa omat kivijalkamyymälänsä kauppakeskuksiin. Silloin kuin Jyväskylässä aukesi Seppä, muutamat liikkeet siirsivät osoitteensa keskustasta kauppakeskukseen. Keskustassa asioiva kuluttaja voikin huomata liikkuessaan paljon tyhjää liiketilaa, joka on pahimmillaan ollut jopa useita vuosia tyhjänä.

Kun kuluttajat lähtevät, haitat jäävät

Toivottavasti en glorifioi tässä julkaisussa liikaa autoilijoita. Pyritään siirtämään tämän pelon vuoksi puhe muihin kansanryhmiin.

Hyvä pohtimisen arvoinen kysymys on myös se, että mitä keskustoihin mahtaa jäädä siinä vaiheessa, kun kuluttajat ja myöhemmin kaupat jättävät alueen. Vähän rumana vastauksena voin tarjota, että keskustaan jäävät erilaiset ongelmatapaukset.

Ainakin Jyväskylän keskustassa Sokoksen ylä- ja alaovien edessä on varsin värikästä menoa, kun nautintoaineita nauttineet kansalaiset pitävät siellä omaa showtaan. Jos joku lukija miettii sitä, miksi tämä porukka liikkuu nimenomaan Sokkarin ovien luona, niin vastaus piilee Sokoksen alakerrasta löytyvästä monopoli-ravitsemusliikkeestä.

Sokos on itse asiassa hyvinkin surullinen esimerkki siitä, mitä ongelmatapaukset tuovat pahimmillaan. Valitettavasti Jyväskylän Sokoksen vessat lienevät kenties kaupungin vaarallisimpia paikkoja, sillä kyseisillä vessoilla on ollut vakava tilanne päällä jo kahdesti.

Ensimmäisellä kerralla uhriksi joutui 19-vuotias lakkiaisiinsa valmistautunut nainen, joka asioi Sokoksen vessassa. Reissu katkesi siihen, kun kaksi nuorta naista ryöstivät tämän uhkailemalla uhria rikkinäisillä lasipulloilla. Toinen kerta tapahtui miesten vessan puolella, kun nuori mies hyökkäsi yllättäen vessassa asioineen miehen kimppuun yrittäen puukottaa tätä ruuvimeisselillä.

Molemmat tapaukset tapahtuivat arkipäivänä, toinen perjantaina kello 9 aamulla ja toinen arki-iltana ennen kello 19:aa. Sokoksen vessat sijaitsevat melko näkyvällä paikalla aivan kauppakeskuksen ruokakaupan vieressä, mutta sekään ei estä väkivaltaisia tilanteita.

Myös näkyvä häiriökäyttäytyminen on Jyväskylässä valitettavan yleistä. Aikana ennen etätöitä tykkäsin kulkea Jyväskylän keskustaa pitkin kohti toimistoa. Aamut olivat melko rauhallisia, vaikka mitenkään tavatonta ei ollut nähdä nuhjuista kaveria ottamassa huikkaa shampoopullosta ennen aamukahdeksaa kesäaamuna.

Nyt kun kunnon kansalaiset ovat lukittautuneet neljän seinän sisään, tuntuu keskustassa siltojen miesten sekä naisten osuus vain kasvavan entisestään. Mitä ihmisten kanssa tulee juteltua, niin todella monet valittelevat Jyväskylän keskustan hörhö-ongelmaa. Keskustan läpi ei ole kivaa kulkea, kun erilaista häiriökäyttäytymistä on helppo päästä todistamaan.

Alan miehet eivät ole ainoa ryhmä joka nousee keskustan menosta puhuttaessa esiin. Hörhöjen kanssa melua pitävät erilaiset feissarit, joita saa parhaimmillaan häätää kolmesti pois kimpusta kävelykadun päästä päähän kulkemisen aikana.

Itse lienen siinä mielessä poikkeus, että en ole koskaan kokenut feissareita mitenkään ahdistavana asiana. Ehkä sillä on osuutta asiaan, että liikun usein keskustassa kuulokkeet korvilla. Jos joku feissari yrittää tulla juttelemaan, selviän yleensä pelkillä kuulokkeiden osoittamisella.

Rassaako keskustan näivettyminen omaa varallisuuttani?

Ne jotka ovat lukeneet tätä blogia ennenkin saattavat tietää sen, että allekirjoittaneella on hieman sijoituksia Jyväskylän keskustassa. Omistan siellä yhden kerrostalokaksion, joka on minulla sijoituskäytössä. Koska olen puhunut keskusta-alueesta melko kriittisesti tässä blogikirjoituksessa, niin miten koen sitten oman keskustassa sijaitsevan asuntoni?

Kieltämättä keskustan hiljentyminen huolettaa minua hieman. Jos palvelut suuntaavat ulos keskustasta, se kaikki on pois keskusta-asumisen hyödyistä. Kun hyödyt katoavat, on ihmisiä vaikeampi saada asumaan asuntooni. Tai ainakin tällöin vuokrakehitys saattaa muuttua jopa negatiiviseksi.

Aina kun olen katsonut itselleni asuntoa, olen pyrkinyt tekemään sen kaupungin keskustasta. Olen tehnyt tämän mm. sen vuoksi, että keskusta-asuminen on ainakin vielä mahdollistanut minulle autotonta elämää, jonka aikana olen poistanut ajoneuvoni liikennekäytöstä. Jännä nähdä miten oma autoilun minimoimiseni etenee tulevaisuudessa, jos trendi keskustoista kauppakeskuksiin ottaa jatkuakseen.

Se nyt on ainakin raaka fakta, että keskustasta sijoitusasuntoa katselleen ei kannata ainakaan toivoa trendin jatkumista. Koronakriisin aikana opin sen, että ainakin asuntomarkkinat menivät Jyväskylän kaltaisessa opiskelijakaupungissa varsin erikoiseksi.

Vähän kärjistettynä keskustassa asumisen hyödyt katosivat, kun etäopetuksen myötä koulun vieressä ei ole pakko asua, eikä toisaalta keskustan mukavuudet kaikkine baareineen ja terasseineen ole auki. Huvit ja hyödyt puuttuvat, mutta haitat kalliimman asumisen muodossa jäävät. Ei siis ihme, että minulla oli jonkin verran haasteita saada asuntoni vuokralle.

Loppupäätelmät: ei vain Jyväskylän kauppojen ongelma

Vaikka puhuin tässä artikkelissa lähinnä Jyväskylästä, ongelma ei ole yksin siellä. Jos verrataan Jyväskylää vaikkapa Helsinkiin, niin meillä yksi Sepän kauppakeskus tuntuu olevan varsin vaatimatonta verrattuna pääkaupungin toimintaan. Siellä uusia kauppakeskuksia syntyy kuin sieniä sateella, kun reilun kolmen vuoden aikana pystyyn on pykätty Eastonia, Rediä ja Triplaa.

Samaan aikaan vanhemmat kaupat Helsingin keskellä tuntuvat olevan ongelmissa. Kaikista suurimpana ja surullisimpana esimerkkinä voidaan nostaa pörssistäkin löytyvä Stockmann, jonka alakuntoinen vire on kestänyt jo vuosikymmenen. En itse seuraa Stockaa kovin aktiivisesti, joten minun ei ehkä pitäisi kommentoidakaan sitä, mutta sen verran uskallan sanoa, että vaikealta näyttää laivan kurssin kääntyminen.

Olen keskittynyt tässä artikkelissa lähinnä kauppoihin ja kauppakeskuksiin, mutta myös yritysten toimitilat ansaitsevat maininnan. Kun vaihdoin IT-alalle, monissa rekrytapahtumissa IT-firmat kertoivat että toimistojen tulee sijaita hyvillä paikoilla hyvien kulkuyhteyksien päässä, koska IT-alalla työntekijät ovat nuukia monen asian suhteen. Ei ole kuulemma yksi eikä kaksi kertaa, kun joku on jättänyt tarttumatta työtarjoukseen sen vuoksi, että työpaikan fyysinen sijainti ei ole houkutellut.

Tämän vuoksi monet IT-firmat ovat pitäneet toimistojaan melko hyvillä paikoilla kaupunkien keskustoissa, vaan miten niille mahtaa käydä tulevaisuudessa, jos keskustojen houkuttelevuus heikkenee? Karkaako myöhemmin myös toimitilat kauppojen ja ihmisten perässä muualle? Paha sanoa.

Jos minulla olisi käytössäni aikakone tulevaisuuteen, kaupunkien keskustojen kohtalo olisi yksi sellainen asia, jonka haluaisin matkallani tarkastaa. Jos trendi pysyy yhtä suurena kuin se tällä hetkellä näyttää, se muovaa varmasti monia asioita pidemmällä tähtäimellä uuteen suuntaan.