Kuten blogiani tarkalla silmällä lukeneet ovat jo saattaneet huomata, en ole enää keskisuomalainen. Tammikuun alussa kirjani vaihtuivat Kuopioon, joka tarkoitti luonnollisesti muuttoa uusiin ympyröihin. Muuton myötä tässäkin blogissa paljon huomiota saanut Jyväskylän kaksioni jäi tyhjilleen.

Asuntosijoittaminen on aihe, joka on kiinnostanut minua varmaan jo teini-ikäisestä asti. Otetaan tähän väliin lainaus itseltäni niinkin kaukaa, kuin vuodelta 2016.

”Viiden vuoden päästä salkkuuni kuuluu toivottavasti omistusasunto (vuokrabisnes kiinnostaa) sekä koulutuksestani johtuen, vai siitä huolimatta, mahdollisesti metsätila. Aika näyttää miten käy.”

Ja niinhän siinä kävi, että pääsin toivomaani ympäristöön jopa halutussa aikamääreessä, joskin se tapahtui vähän eri tavalla, kuin olin vielä puoli vuotta sitten suunnitellut. Vielä syksyllä etsimme puolisoni kanssa Jyväskylästä kolmiota ja jätimme jopa yhdestä tarjouksenkin, mutta se ei mennyt koskaan läpi. Sattumalta tämän jälkeen tuli mahdollisuus vaihtaa maisemaa ja päätimme katsoa tuon kortin.

Kolmion katselut eivät menneet hukkaan

Jos minun olisi pitänyt arvata syksyllä syytä sille, minkä vuoksi laitan asuntoni vuoden alusta vuokralle, olisin epäillyt sen johtuvan kolmioon muuttamisesta. Nyt kävi näin, mutta koen lopputuloksen olevan oikeastaan yhtä hyvä, kuin alkuperäisessä suunnitelmassa.

Hukkaan tuo syksyinen asuntometsästys ei kuitenkaan mennyt. Olisimmeko käynyt noin kymmenessä myytävän asunnon näytössä vuoden 2020 aikana. Siinä ajassa tuli nähtyä kaikenlaista, niin hyviä kuin huonojakin asuntoja. Koska meillä ei ollut kiirettä ostaa asuntoa, saimme katsastella vaihtoehtoja rauhassa ilman minkäänlaista painetta.

Ainakin itse koin vuokra-asunnon metsästyksen pykälää helpompana, kun olet vähän tutustunut vapaisiin asuntoihin. Mielestäni asunnon hankinta on melkolailla samanlaista, hankit itsellesi sitten vuokra- tai omistusasuntoa. Hyvin paljon joutuu kiinnittämään huomiota samoihin asioihin, joskaan ei ehkä ihan yhtä syviä tai kauaskantoisia vaikutuksia tapahdu kehnoon vuokra-asuntoon erehtymisen myötä.

Sen sijaan kiire oli isoin eroavaisuus tässä prosessissa. Meillä oli vain pari viikkoa aikaa löytää asunto. Oikeastaan kaikki vuokraisännät vaativat vuoden sitoutumista asuntoon, joten järin lyhyet väliaikaisratkaisutkaan eivät olleet mahdollisia. Omistusasuntojen katselu viime aikoina toi vähän helpotusta tähän kiireeseen, koska asuntonäytöistä oli ehtinyt tulla jopa vähän rutiininomaisia meille.

Alussa nuukailin – ja se maksoi minulle taas rahaa

Vaikka muutto oli tapahtumassa varsin nopealla aikataululla, sisäinen nuukailijani laittoi minut yrittämään asunnon vuokrausta itse. No rehellisesti sanottuna eihän siitä tullut mitään. Aikaikkuna oli melko kapea ja keskittymistäni vaikeuttivat monet muut samanaikaiset asiat: piti suorittaa muuttoa ja hoitaa käytännön järjestelyjä, samaan aikaan kun kävin töissä, yritin ja opiskelin.

Ihan tuhoon tuomittu lähtökohta, mutta hampaat irvessä piti yrittää. Laitoin Facebookiin ilmoituksen asunnosta, joka ei poikinut ensimmäistäkään viestiä. En tiedä oliko ilmoitukseni rehdisti huono, mutta varmaa on ainakin se, että korona-aikakaudella joulu-tammikuu on huono aikakausi lähteä tarjoamaan asuntoa.

Tuolta samaisesta Facebook-ryhmästä oli helposti nähtävissä se, kenenkä markkinat vuokra-asunnoissa parhaillaan jylläsivät. Jos joku tarjosi itse omaa asuntoaan vuokralle, ei ilmoituksessa tapahtunut oikeastaan paria tykkäystä kummempaa. Sen sijaan jos joku ilmoitti olevansa yksiötä tai kaksiota vailla, kommenttikentässä oli hyvin nopeasti jopa 40 kappaletta erilaisia ”laitoin sulle yv:n”-viestejä.

Vuokralaisen markkinat pystyi myös lukemaan asuntoa etsivien henkilöiden ilmoituksista. Hyvin moni toivoi asunnon varusteisiin kuuluvan omaa saunaa, lasitettua parveketta ja autopaikkaa. Jos näistä ehdoista täyttyi vain 2/3, niin se ei ollut tarpeeksi. Esimerkiksi omalla kohdallani useampi potentiaalinen vuokralainen sanoi ei kiitos, koska asunnossani ei ole omaa saunaa.

Laimea kysyntä ei tullut yllätyksenä

En laskenut monenko kanssa viestittelin asuntoon liittyen. Ehkä 15-20 henkilön kanssa. Yhdenkään kanssa emme päässeet oikeastaan edes alkuun asti, saati näyttöön asti. Asuntoni ei tuntunut herättävän oikeastaan minkäänlaista kiinnostusta, toisaalta enpä itsekään sitä järin aggressiivisesti markkinoinut.

Nämä jutut eivät tulleet minulle oikeastaan edes yllätyksenä. Aiemmin syksyllä kuulin vuokrakolmiota hakevalta kaveriltani, että hän saa ihan älyttömästi viestejä vuokralaista etsiviltä isänniltä ja emänniltä. Vaikka kaverini on hankkimassa kaksion tilalle kolmiota, moni tarjoaa hänelle jopa yksiötä.

Tämä on erittäin kumma juttu, koska normaalisti juuri yksiöt ovat olleet Jyväskylän tapaisissa kaupungeissa kuumaa valuuttaa. Suorastaan epätoivoista on myös se, että jos ihminen etsii kolmiota, hänelle vaivaudutaan tarjoamaan yksiötä. Vähän sama kuin joku etsisi autokaupasta itselleen uutta Porschea, mutta myyjä tuputtaa tälle pokalla vuoden 2004 Kiaa.

Aihetta on käsitelty myös mediassa. Helmikuun alussa Yle teki aiheesta jutun, jonka mukaan erityisesti kaksioissa on nyt hiljaista. Kolmioissa ja siitä ylöspäin tilanne onkin vuokranantajien puolesta jo parempi.

Runsas tarjonta näkyy siinä, että vuokrausajat ovat selvästi pidentyneet. Vuokralaista on hankala löytää, jos vuokra on markkinoiden tasoa korkeammalla tai asunnon kunto ja sijainti eivät asuntoa etsivän odotuksia vastaa.

Yle uutiset

Sinänsä ei ole ihme, että vuokramarkkina on nyt hiljainen. Koronakriisin aikakaudella monet opinahjot ovat siirtyneet lähes kokonaan etäopetukseen, kuten meillä Jyväskylässäkin teki ammattikorkeakoulu ja yliopisto. Luennoille ja opetukseen voi osallistua oikeastaan mistä tahansa, eikä enää tarvitse asua opinahjon läheisyydessä. Esimerkiksi minä osallistun etäyhteyksienavulla Jyväskylän ammattikorkeakoulun luennoille Kuopiosta käsin ihan yhtä hyvin, kuin koulun vieressä asuvat.

Tämän lisäksi keskusta on koronan vuoksi lähes autio, eikä sosiaalista elämää eletä ”normaaliin tapaan”. Miksi kukaan siis maksaisi tässä tilanteessa keskusta-asumisesta sen hintaa, kun ei saa nauttia oikeastaan mitään keskusta-asumisen hyötyjä? Esimerkiksi baarissa olen käynyt viimeksi joskus elokuussa, kun terassilla pystyi istumaan t-paidassa. Myöskin muut keskustan likellä sijaitsevat hupini ovat pannassa, kun uimahallit ovat kiinni ja lätkäpeleihin ei saa ottaa katsojia.

Kirjoittelin tästä aiheesta muuten SalkunRakentajaan alkutalvesta, eli aihe ei tullut minulle täysin puskista vastaan.

Otin avukseni vuokravälittäjän – ja se (toivottavasti) kannatti

Kun olin liikuttanut itseni pysyvästi Kuopioon, olin aika hankalassa asemassa. Vuokrattava kohde sijaitsi noin 150 kilometrin päässä ja jonkun olisi pitänyt tarvittaessa kyetä availemaan ovia potentiaalisille vuokralaisille. Olen joskus aiemmin laskenut autoilun maksavan keskimäärin 30 snt per ajettu kilometri, jotta siitä voi lähteä laskemaan hintalappua yksittäiselle asuntoesittelylle.

Eihän siinä ollut oikein realistisia vaihtoehtoja, joten päätin ottaa yhteyden vuokravälittäjään. Googlaus ”vuokravälittäjä jyväskylä” tuotti odotettua vähemmän hyviä vaihtoehtoja, mutta onneksi ensimmäinen haastattelemani välittäjä paljastui oikein mukavaksi kaveriksi. Hän vaikutti erittäin ammattimaiselta ja kertoi puhelimessa varsin kattavasti ja realistisesti vuokramarkkinoiden tilanteen.

Minulle jäi tästä yksi opetus takataskuun: kun välittäjä puhuu, kuuntele tarkasti. Sieltä tuli yllättävän yksityiskohtaista tarinaa vuokra-asuntomarkkinasta nyt ja lähitulevaisuudessa.

Odotin välittäjältä jostain syystä ruusunpunaisten värilasien sävyttämää tarinaa siitä, miten tältä välittäjältä hoituu asunnon kuin asunnon välitys. Sen sijaan tämä kaveri kertoi suoraan, että tällä hetkellä ei ole liikaa menekkiä ja aivan kaikkia kohteita hän ei jaksa edes ottaa listoilleen. Omasta keskusta-asunnostani hän oli kuitenkin kiinnostunut sen keskeisestä sijainnista johtuen, joten sovimme tapaamisen sekä asunnon katselmuksen.

Tapaaminen menikin lopulta vähän yllättäen siten, että laitoin asuntoni ex-omistajan esittelemään asuntoa välittäjälle. Jotkut lukijat saattavat muistaa, miten ostin tuon asunnon lähisukulaiseltani, joka pääsi siis taas tekemisiin vanhan sijoitusasuntonsa kanssa. Eipä siinä, värväys osoittautui varsin hyväksi, koska tämä ovenavaaja tunsi asunnon sekä sen uhkat ja mahdollisuudet vuokramarkkinalla kokemuksesta hyvin.

Kaiken mahtavuuden huipuksi tämä ovenavaaja onnistui puhumaan minulle alennukset välityskuluista. Oletuksena välityspalvelun hintana on yhden kuukauden vuokra plus arvonlisävero, mutta tässä tapauksessa hintalappuun jäi pelkkä yhden kuukauden vuokra. Kaikki säästö on aina kotiin päin, joten täytyi viedä asunnon ex-omistajalle jonkinlainen lahjapullo.

Vuokratason lasku olisi ehkä ollut ennakoitavissa

Koska minulla on lämpimät välit asunnon vanhan omistajan kanssa, tiedän myös hyvin minkälaista asuntosijoittaminen on juuri ollut minun asuntoni kanssa. Asunto toimi ex-omistajan sijoitusasuntona kymmenisen vuotta ennen sen myyntiä minulle.

Jos ollaan aivan rehellisiä, niin täysin yllätyksenä asunnon kysynnän hiipuminen ei minulle tullut. Itse asiassa osasyy minun innostukselleni ostaa ja ex-omistajan innostukselle myydä tämä asunto liittyi juuri tuohon jatkuvasti heikkenevään kysyntään, missä uuden vuokralaisen hankinta vaati kerta kerralta lisää tekemistä.

Mistä hiipuminen sitten johtui? Suurin syy liittynee Jyväskylän uusasuntotuotannossa, mikä on ollut varsin aktiivista 2010-luvulta asti. Uusia kerrostaloja on noussut niin Jyväskylän yliopiston Ruusupuiston rakennuksien viereen, kuin myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun Rajakadun kampuksen yhteyteen.

Tämän lisäksi Kankaan vanhan paperitehtaan alueelle on noussut kokonainen uusi asuinalue, sekä 2000-luvun kestosuosikki Lutakko on jatkanut laajentumistaan. Unohtamatta tietenkään myös Jyväskylän ydinkeskustan uudiskohteita.

KOAS aktiivisena mukana vuokra-asuntomarkkinoilla

Myös paikallinen opiskelija-asuntosäätiö on pykännyt erityisesti opiskelijoiden tarpeisiin sopivia asuntoja pystyyn kovalla tahdilla. Junaradan viereen on tullut useita kerrostaloja, kuin myös itse ydinkeskusta on saanut pari opiskelija-asuntolaa.

Nämä asunnot ovat oikeasti ihan helkkarin hyviä hinta/laatu-suhteeltaan. Olen todennut asian omakohtaisesti yhden vuoden epävirallisella asumisella. Asunnot ovat hyvin varusteltuja ja siistejä, sekä niissä on paljon muitakin mukavia etuja, kuten opiskelijoiden yhteisiä oleskelutiloja. Unohtamatta tietenkään halpaa vuokraa.

Käyttämäni asuntovälittäjä sanoikin suoraan, että nämä uudet opiskelija-asuntolat kilpailevat tällä hetkellä todella lujaa ns. hyvistä vuokralaisista. Enää opiskelija-asuntola ei tarkoita automaattisesti 1970-luvulla rakennettuja asuntoja jossain syrjässä, vaan asunnot voivat olla oikeasti hyviä.

Yritin taklata haasteet ja nostaa asuntoni kiinnostavuutta

Noh, olin kyllä tietoinen näistä asioista ennen kuin päätin ostaa asunnon tai muuttaa siihen. Teimme jos jonkinlaista pintaremonttia asunnolle vuonna 2017. Harmi kun näistä ei tullut tehtyä ennen/jälkeen-kuvia tai tarkempaa dokumentaatiota, mutta asuntoa rempattiin mm.:

• Alkuperäinen(?) lattia vaihdettiin uuteen laminaattiin
• Kaikki sähkökatkaisijat vaihdettiin uusiin
• Eteisen ja makuuhuoneen kaapit purettiin ja asennettiin uudet sekä entistä tilavemmat kaapit
• Kodinkoneet päivitettiin uusiin (liesi, liesituuletin, jääkaappi) ja hankittiin pyykinpesukone
• Myöhemmin myös lasitettiin parveke

Eihän 1960-luvun asuntoa saa edes remontoimallakaan täysin 2020-luvun asunnoksi, mutta onhan tuo helkkaristi viihtyisämpi kuin alkuperäisessä kuosissaan. Ainakin itse näen vuokra-asunnot vähän sellaisina, että jos en itse haluaisi muuttaa siihen, niin miksi kukaan muukaan sinne haluaisi tulla.

Ennen remontoimista, joskus vuonna 2016 tästä kaksiosta sai vuokraa yli 700 euroa. Tällä hetkellä koitan vuokrata asuntoa kutosella alkavalla luvulla, eli vuokran hinta on pudonnut, vaikka asunto itsessään on paremmassa kunnossa ja paremmin varusteltu. Tämä kertoo ehkä jotain vuokra-asuntomarkkinoista tällä hetkellä.

Eli vuokratuottohan asunnossa on laskenut merkittävästi. Kulut (vastikkeet) kasvavat jatkuvasti hieman, samalla kun rahan arvo laskee hiljalleen. Vaikka saisin asunnosta saman vuokran, kuin vuonna 2016, niin tuotto olisi silti laskenut. Nythän se on laskenut entisestään, kun tulot ovat pienentyneet ja kulut kasvaneet.

Jännä nähdä onko tämä vain väliaikainen ja koronasta johtuva ilmiö, vai jatkuuko trendi tulevaisuudessakin samanlaisena.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Asuntosijoittamisessa ei tarvitse olla yksin – neuvojia riittää

Vanha kunnon tamperelainen poliisimies Reinikainen sanoi jossain ohjelman jaksoista, että jos ihminen eksyy metsään eikä löydä sieltä ihmisten ilmoille, kannattaa alkaa pelaamaan metsän keskellä pasianssia. Ei mene kauaa, kun joku tulee selän taakse neuvomaan miten tuo kortti menee tuon kortin päälle, ja sitä kautta löydät tiesi sivistyksen pariin.

Lyhyen asuntosijoittamisurani aikana opittujen asioiden pohjalta voisin täydentää Reinikaisen ohjetta sillä, että pasianssin vaihtoehtona voit alkaa myös asuntosijoittajaksi. Aivan varmasti joku saapuu pian kertomaan sinulle omia näkemyksiä siitä, mitä nyt tulisi tehdä.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa tulikiven katkuiselle avautumiselle, niin en halua kuitenkaan ilkeillä muille. Hyväähän he vain lopulta tarkoittavat. Siitä huolimatta minulle tuli pienoisena yllätyksenä se, miten moni tulee kertomaan minulle omia näkemyksiään siitä, mitä nyt tulisi tehdä. Olen saanut tämän parin kuukauden aikana pyytämättä enemmän neuvoja asuntosijoittamiseen, kuin mitä olen saanut vajaan kymmenen vuoden aikana yhteensä vinkkejä osakesijoittamiseen.

Toisaalta tälle löytyy helposti selitys. Hyvin suuri osa suomalaisista ei ole koskaan ollut missään tekemisissä osakkeiden kanssa, minkä vuoksi he eivät halua ottaa kantaa niihin. Sen sijaan jokainen meistä on asunut joskus jossain, ja vaikka vuokraisännän tai -emännän taustaa ei olisi, niin kokemusta löytyy pöydän toiselta puolelta vuokralaisen roolissa.

Remontoidako, vai eikö rempata?

Tästä johtuen olen saanut todella paljon erilaisia vinkkejä tai jopa ohjeita. Joku neuvoo remontoimaan keittiön, toinen taas muistuttaa miten asunnon tuotto voi laskea, jos siihen panostaa liikaa rahaa. Yksi neuvoo vuokraamaan asunnon kalustettuna, toinen taas kertoo miten koronan aikana kukaan ei halua kalustettua asuntoa.

Keittiöremppa on ollut yksi puhutuimpia asioita oman kohtaloni ympärillä. Toiset suosittelevat remontoimaan keittiön kokonaan, kun toiset taas suosittelevat nykyisellä jatkamista. ”Et tule saamaan koskaan niitä euroja takaisin.”

Toisaalta taas, koronakriisin aikana ihmiset viettävät ennätyksellisen määrän aikaa kotonaan, joten keittiön rooli on iso. Puhumattakaan siitä, että Jyväskylässäkin on todella laaja tarjonta viimeisen parin vuoden aikana rakennettuja asuntoja, joissa on tuore ja nykyaikainen keittiö tarjolla.

Myös vuokran hintaan olen saanut paljon näkemyksiä. Toiset kauhistelevat tyhjiä kuukausia, kun taas toiset muistuttavat minua siitä, että liian halvalla ei kannata asuntoa tarjota. Näiden lisäksi osa ihmettelee sitä, miksen vain vuokraa asuntoa jollekin tutulleni.

Välillä minusta on tuntunut jopa sille, että muut ihmiset stressaavat minua enemmän asuntoni kohtalosta tai saako se uusia vuokralaisia.

Lemmikit jakavat kaikki näkemykset

Jatketaan saman aiheen parissa, vaikka heitinkin juuri väliotsikon tuohon väliin. Sama erilaisten näkemyksien loputon suo jatkui myös lemmikkien kohdalla. Kyseessä on siis jokaisen vuokranantajan ikuisuuskysymys: saako asunnossa olla lemmikkejä.

Tästä jos jostain aiheesta riitti niitä kuuluisia väkeviä mielipiteitä. Jotkut henkilöt olivat ehdottomasti lemmikkien kieltämisen kannalla. Sain kuulla tarinaa siitä, miten jonkun vuokralaisen lemmikki on joskus jossain tuhonnut koko asunnon ja aiheuttanut kalliit remontit. Tästä syystä lemmikkejä ei kannata missään nimessä sallia vuokra-asunnossa.

Myös ns. eläinihmisten keskuudessa riitti varsin väkeviä ja risteäviä mielipiteitä. Joku saattoi sanoa miten kissat eivät ole pahoja vuokranantajan näkökulmasta, koska kissat tuhoavat vain omistajan irtaimistoa. Sama henkilö yleensä jatkoi puheenvuoroaan sillä, että sen sijaan taas koirat syövät asunnon seinät omistajiensa työpäivien aikana. Tämä näkemys tuli siis kissaihmisen suusta.

Vähemmän yllättävästi koiraihmisen suusta tuli taas täysin eriäviä mielipiteitä. Hyvin koulutetusta koirasta ei kuulemma ole asunnossa mitään haittaa, mutta kissat ovat eläinkunnan kusipäitä, jotka kusevat asunnot pilalle ihan vain yleisen kiusan vuoksi.

Meikäläinen ei ole ikinä omistanut minkäänlaista eläintä, jonka vuoksi seurasin vähän jopa huvittuneena kissa- ja koiraihmisten välistä painia. Sen sijaan koitin tässä yhteydessä asettua nimenomaan potentiaalisen vuokralaisen saappaisiin ja miettiä asiaa hänen kannaltaan. Mitä minä miettisin asiasta, jos olisin keskiverto vuokrakaksiota hakeva kansalainen?

Pohdiskelun jälkeen tulinkin siihen tulokseen, että minun ei kannattaisi tässä tilanteessa kieltää lemmikkejä. Karu fakta Jyväskylän asuntomarkkinoilla on se, että tarjontaa löytyy paljon. Jos haluat itsellesi asunnon, johon saa tuoda lemmikkejä, löydät varmasti valinnanvaraa. Tästä syystä lemmikkikiellolla varustettu asunto on aika helppo pudottaa pois potentiaalisten kotien listasta.

Osa vuokra-asuntoa etsivistä rajaakin varmasti hakunsa ulkopuolelle lemmikeiltä kielletyt asunnot. Joskus näin saattaa tehdä myös sellaiset vuokralaiset, joilla ei välttämättä tällä hetkellä ole edes omaa lemmikkiä. Joku saattaa rajata asunnon ulos siitä syystä, että on mahdollisesti tulevaisuudessa ottamassa lemmikkiä, toinen rajaa asunnon ulos sen vuoksi, että hänellä saattaa käydä satunnaisesti kylässä joku eläinkunnan kaveri.

Tämä lemmikkijuttu menee vähän samaan kategoriaan, kuin artikkelin alkupuolella puhumani vuokralaisten vaatimustaso. Vuokra-asuntoa etsivillä tuntuu olevan hyvin tarkat kriteerit mitä he asunnoltaan toivovat, ja jos se ei täyty, on helppo siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Loppupäätelmät: jäädään odottelemaan

Tässäpä ensifiilikset omalta osaltani asuntosijoittamisen osalta. Alku on ollut hiljainen, mutta tiedostan samalla sen, ettei nyt ole kyseessä prime time. Sen vuoksi en ole vielä jaksanut ottaa hirveästi stressiä tästä hiljaisuudesta.

Sen sijaan jos nyt elettäisiin heinä-elokuuta, saattaisi kainaloni kastua herkemmin. Jos markkinoiden kuumimpaan aikaan (enkä tarkoita tällä vuodenaikaa) en saa porukkaa edes näytölle asti, silloin täytyy miettiä jotain uusia lähestymiskeinoja. Silloin alkaa joku olla vakavasti pielessä.

Toki täytyy muistaa korona ja sen vaikutukset. Jos kesällä näyttää siltä, että myös ensi lukuvuosi menee pääasiassa etäopetuksen parissa, niin se saattaa heikentää opiskelijakaupunkien asuntomarkkinoita kesällä. Siinäkin mielessä täytynee seurata koronauutisointia syksyn opiskelukuvioita ajatellen.

Rahallisista asioista en ole jaksanut stressata pätkääkään. Olen jopa vähän yllättynyt siitä, miten minua ei tällä hetkellä huoleta lainkaan kahden asunnon maksaminen. Ehkä tilanteen kokonaiskuvaa päässäni helpottaa se, että tykkään yhä paljon tuosta Jyväskylän kaksiostani. Se on hyvällä paikalla ja sopivan kokoinen 1-2 pään perheille.

Olen aika varma siitä, että minua ärsyttäisi paljon enemmän sellaisessa tapauksessa, jossa asunto sijaitsisi jossain syrjäseudulla, kuten vaikkapa kotikylälläni Tikkakoskella. Kaikella rakkaudella kotikylää kohtaan. Siinä tapauksessa asunto voisi olla minulle jopa riesa, mutta en keskustakaksiota en ainakaan vielä heittäisi moiseen kategoriaan.

Mikäli vuokramarkkina ei osoita elonmerkkejä, nousee kiinnostukseni keittiöremonttia kohtaan entisestään. Sen myötä voisin parannella asuntoni kiinnostavuutta kesän markkinahuipun lähestyessä.

Kävi miten kävi, meikäläisen kannattanee perehtyä paremmin asuntosijoittamisen maailmaan. Jos jollakin on heittää hyviä vinkkejä mistä opiskella aihetta, niin rohkeasti vain kommentteihin ideoita tulemaan.

Muut Kohti omistusasuntoa-juttusarjan tekstit luettavissa täältä:

• Kohti omistusasuntoa, osa I - ensiaskeleeni omistusasunnon hankintaan
• Kohti omistusasuntoa, osa II - pankista hakemaan rahaa
• Kohti omistusasuntoa, osa III - viimeiset puristukset ennen kauppoja
• Kohti omistusasuntoa, osa IV - mitä tapahtui kaupan jälkeen?
• Kohti omistusasuntoa - tiivistelmä kaikista teksteistä
• Insinööri eksyi Taloussanomien sivuille
• Kohti omistusasuntoa, osa V – Pohdintaa ensiasunnon hankinnasta
• Asuntolainan kilpailutus – Kolmella puhelulla 1561 euron säästö