Maaliskuun 12.3.2020 jää historiaan päivänä, jolloin Suomessa siirryttiin varsin nopealla aikataululla etätyöhön. Tällöin hallitus julkaisi uudet suosituksensa koronaviruksen leviämisen rajoittamiseksi ja yksi näistä suosituksista oli suosia etätöitä mahdollisimman paljon.

Tie etätyöhön päätymisen suhteen oli varsin nopea. Muistan vieläkin hyvin tuon torstaipäivän tapahtumat. Aamupalaverissa kello 9 kerrottiin ensimmäistä kertaa täysin etätyöhön siirtymisen mahdollisuudesta (lue: velvollisuudesta). Samana päivänä kello 14:15 toimistollamme kävi kuhina, kun kaikki pakkasivat omia tavaroitaan etätöihin siirtymisen johdosta.

Tuon päivämäärän jälkeen olen käynyt toimistolla vain kertaalleen, joka tuntuu aika hurjalta, koska aikaa tuosta päivästä on kulunut jo yli kolme kuukautta. Tuo ainokainen kerta toimistollakin oli vain paperien hakemista, eli töitä en ole siellä varsinaisesti tehnyt.

Ajattelin tässä blogikirjoituksessa käydä läpi ajatuksiani etätyöstä. Miten oma arkeni on muuttunut etätöihin siirtymisen jälkeen ja olenko kenties oppinut sieltä jotain, mitä voisi kenties ottaa huomioon sijoittamisessa tai vaurastumisen tavoittelussa? Siitä lisää seuraavaksi.

Etätyö uhka ja mahdollisuus

Etätyöt – uhka vai mahdollisuus

Alkuun kerrotaan disclaimerina, että työskentelen IT-alalla, jossa etätyöt ovat jossain määrin arkipäivää, joskaan ei kuitenkaan ihan tässä mittakaavassa. Ennen koronavirusta meillä oli normaali käytäntö, että yksi päivä viikosta työskennellään kotona.

Ennen IT-alaa työskentelin metsäteollisuudessa, joka edusti taas toista ääripäätä. Sen aikaista hommaa ei ollut mahdollista tehdä lainkaan etänä, vaan joka työpäivä piti päästä työmaalle asti, jotta hommat etenevät. Joka päiväiset työmatkat 45-60 minuuttia suuntaansa kertaa kaksi veivät kyllä mehut miehestä väkisinkin. Saatoin istua autossa pahimmillaan 10 tuntia viikossa, enkä saanut tänä aikana palkkaa tai tehtyä mitään hyödyllistä.

Ehkä tästä taustastani johtuen olen ollut äärimmäisen innoissani etätyömahdollisuudesta. Nykyisiä töitä kykenee tekemään hyvin pitkälle mistä vain, kunhan vain sattuu löytymään hyvä nettiyhteys. Toki täytyy myöntää, että 99 % ajasta teen työtä kotoa käsin. En tykkää työskennellä missään kahvilassa tai puistossa, vaan oma rauha kotitoimistolla on minulle se paras tila työskennellä.

Toinen disclaimer liittyy perhesuhteisiini, eli minulla ei ole lapsia kotona häiritsemässä työskentelyä. Joissakin etäpalavereissa olen todistanut tilanteita, joissa perheenisät ja -äidit luennon lomassa kaitsevat omia lapsiaan. Siinä mielessä ymmärrän heidän tapauksessaan toimistoon irrottautumisen tärkeyden.

Onneksi varustauduin etätyöhön – euroja säästämättä

Meikäläinen on panostanut jonkin verran kotitoimistoon ja sen kalustoon. Kun viime syksynä saavutin 100 000 euron varallisuuden, juhlistin sitä ostamalla kotiini sähkösäätöisen työpöydän, parit lisänäytöt sekä uuden työtuolin. Etäilyn aikana täydensin vielä kalustoani uusilla kuuloke-mikrofonilla.

Nämä hankinnat ovat osoittautuneet koronan aikana kultaakin arvokkaammiksi, koska huonoergonomisilla ratkaisuilla tästä etäilystä ei olisi tullut yhtään mitään. Vaikka investointi maksoi useita satoja euroja, se ei tuntunut yhtään kululta, vaan olen saanut jokaiselle eurolle vastinetta. Jälleen kerran osoitus siitä, että joskus kannattaa tosiaankin kuluttaa rahaa.

Olen löytänyt etätyöskentelystä monia etuja ja hyötyjä. Se on tuonut eräänlaista vapautta arkeeni, joskin vapauksien myötä myös vastuu kasvaa.

Etätyön hyötyjä – nukun pidempään

Aloitetaan siitä hyödystä, jota olen jo aiemmin hehkuttanut tässä blogissa. Kun kerroin korona-pörssiromahduksen vaikutuksista yöuniini, naureskelin unieni laadun ja keston parantuneen romahduksen aikana.

Tämä ei suinkaan johtunut pörssiromahduksesta, vaan etätyöstä. Etätyöhön siirtyminen on pidentänyt yöuniani vähintään tunnilla, jota pidän aika suurena juttuna. Käytännössähän mitään muuta eroa vanhaan ei ole, kuin se, että missä teen työni.

Kun aihetta lähtee pohtimaan enemmän, syitä alkaa löytyä aika helposti. Ensinnäkin kadonneet työmatkat säästävät ehkä 10 minuuttia aamusta. Enää ei tarvitse kävellä toimistolle säässä kuin säässä, vaan muutama askel työpöydän ääreen riittää.

Ennen kuin lähdemme aamuisin töihin, teemme yllättävän paljon asioita. Teemme aamupalan ja syömme sen. Luemme ehkä lehteä tai selailemme nettiä. Puemme vaatteet ylle, jotka olemme ensin valinneet harkinnan päätteeksi. Harrastamme henkilökohtaista hygieniaa. Paljon asioita tehtävänä, ennen kuin lähdet kävelemään työpaikalle.

Mitä teen nykyään ennen työpäivää? Heti heräämisen jälkeen kävelen keittiöön ja keitän kahvit (lue: laitan edellisenä iltana ladatun keittimen päälle). Kahvin tippuessa selailen hetken puhelinta. Noin viisi minuuttia myöhemmin, kun kahvi on ehtinyt tiputtua, istahdan läppärin ääreen ja aloitan työt. Kyllä, vain viitisen minuuttia heräämisen jälkeen avaan läppärin.

Aloitan päivän yleensä sähköpostien ja viestien lukemisella, koska ne ovat sopivan rauhallista puuhaa juuri heränneelle miehelle. Sitä mukaa kun kahvikuppi tyhjenee, alan siirtyä vaativamman työn pariin.


Etätyön aikana vähemmän miettimistä

Yksi juttu mitä olen aikuisiällä oppinut, liittyy ajattelemiseen. Pelkkä ajatteleminen vie loppupeleissä yllättävän paljon energiaa. Minkä näistä vaihtoehdoista valitsen, mitä voin tehdä nyt ja mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi. Kaikki nämä vievät meiltä aikaa ja energiaa.

Yksi perinteinen ”ongelma”, mihin lähes kaikki ihmiset törmäävät joka ilta, liittyy vaatetukseen. Mitä puen huomenna töihin päälle? Ovatko vaatteet puhtaita tai sopivatko ne muuten huomiseen päivään? Aika mitätön juttu, mutta niin se vain vie meiltä aikaa. Ei siis ihme, että herrat kuten Mark Zuckerberg, Steve Jobs tai Albert Einstein ovat tunnetusti yhden asun herrasmiehiä. Kun pukee joka päivä samat vaatteet, ei joudu miettimään ylimääräistä.

Olen huomannut myös toimistolla tekeväni vähän samanlaista pohdintaa. Oma työni vaatii kovaa keskittymistä, jossa kaikenlaiset häiriöt katkaisevat työskentelyn pahasti – niin oman kuin työkaverin kohdalla. Tästä syystä esimerkiksi puheluiden soittaminen ei onnistu ihan noin vaan.

Yleensä puhelun soittamista ennen joutuu katsomaan ympärilleen ja etsimään mahdollisesti rauhallisen paikan puhua. Kotitoimistolla voin soittaa koska tahansa, eikä tarvitse miettiä häiriintyykö joku muu.

Etätyö mahdollistaa monia asioita – kuten vaikka päivän venyttämisen

Olen havainnut myös työpäivien olevan aiempaa joustavampia. Jos minun tarvitsee hoitaa joku siviilipuolen asian keskellä työpäivää, se onnistuu helpommin muita häiritsemättä.

Myös työpäivien venyttäminen onnistuu helpommin. Normaalisti toimisto-olosuhteissa työskentely saattaa katketa esimerkiksi nälkään, jolloin on pakko lähteä hakemaan jostain syötävää. Kotona on onneksi välipala muutaman askeleen päässä, jonka jälkeen työt jatkuvat.

Yksi mikä minua häiritsi aikoinaan metsäteollisuudessa, oli kellon tuijottaminen. Olen ollut joskus kahdeksan tuntia töissä tekemättä yhtään mitään, kun joku paikka töissä on ollut rikki ja tuotanto seis. Töissä täytyi kuitenkin päivystää siltä varalta, että koneet saadaan käymään ja linja pyörimään.

Toisaalta välillä nähtiin myös niitä tilanteita, joissa töitä olisi ollut tehtäväksi, mutta ”kello pelasti” ja seuraavaan vuoroon tulevat työntekijät sai jatkaa huhkimista.

Tätä työmallia ei tarvitse enää onneksi katsella, vaan homma on mennyt enemmänkin siihen suuntaan, että työpäivät saa muotoilla töiden mukaan. Jos töitä riittää, päivää voi venyttää huoletta. Jos taas ei tahdo keksiä tekemistä, voi huoletta lyödä läppärin kiinni, eikä joudu odottamaan jotain tiettyä kellonlyömää.

Tämähän on vähän ikuisuuskysymys, kumpi edellä esitetyistä malleista on parempi, mutta nautin myös pitkistä työpäivistä, jos niiden aikana saa oikeasti asioita liikahtamaan eteenpäin. Joskus 12 tunnin työpäivä ei tunnu pitkältä, vaan päivän päätteeksi on hyvä mieli, kun to do -lista on keventynyt monella kohdalla.

Tämä etätyöaikajakso muistuttaa varmaan aika paljon sitä, miltä oma elämäni luultavasti näyttäisi taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen myötä. En käyttäisi vapautuvaa aikaa tyhjäntoimittamiseen, vaan saattaisin miettiä esimerkiksi oman yritystoiminnan kehittämistä. Lisäksi vapaus tehdä taloudellisesti mitä lystää olisi varmaan hyvin samanlaista kuin nyt etätöissä: päätän itse mitä teen ja milloin.

Etätyön tulevaisuus Suomessa – muuttiko korona jotain pysyvästi?

Otsikon kysymys on hyvä pähkinä purtavaksi. Aivan varmasti ihmisten suhtautuminen etätyöskentelyyn tulee muuttumaan tai on jo muuttunut koronan myötä. Etätöihin vaipui nimittäin sellaisia toimialoja, joiden ei uskottu koskaan taipuvan etätyöskentelyyn, esimerkiksi opettajat.

Voisivatko joskus tulevaisuudessa opettajat tehdä työnsä täysin etänä? Miksei. Tässähän voisi olla vaikka jonkinlainen ratkaisuehdotus syrjäseutujen pienille ja kuoleville kyläkouluille, joissa etänä voisi opettaa kerralla vaikka useamman koulun opiskelijoita. Toki ihan sata prosenttiseen etäilyyn ei varmasti koskaan siirrytä, koska koulussa on tärkeä oppia myös sosiaalisia taitoja.

Ihmettelin vähän viime viikolla julkisuudessa käytyä keskustelua etätöistä. Keskustelu sai alkunsa siitä, kun Koneen, Keskon, Elisan, OP:n ja VTT:n toimitusjohtajat vaativat yhteisessä mielipidekirjoituksessaan etätyösuosituksen purkamista. Kirjoituksessa hallitusta ohjeistettiin nopeasti luopumaan suosituksesta, sillä toimistot ovat terasseja turvallisempia.

En tiedä olenko missannut jotain oleellista, mutta kyseessähän on vain etätyösuositus. Ei pakko tai velvollisuus. Olisiko taustalla sitten jotain sellaista, että kun hallitus antaa suosituksen, jää työntekijälle oikeus noudattaa tätä suositusta. Ja kun suositus poistetaan, ei työntekijä voi vedota tähän suositukseen jäädäkseen etäilemään. Tiedä häntä.

Olen kuitenkin samaa mieltä Twitterissä visertäneestä lääketukkuri Tamron toimitusjohtaja Kai Kaasalaisen kanssa. Kaasalaisen mukaan tuossa kirjoituksessa haisi vähän asenteellisuus etätyötä vastaan ja olen siitä samaa mieltä. Vähän harmillisesti siellä oli mielipiteen takana omasta salkusta Koneen ja Elisan johtoa.

Loppupäätelmät: sopeudunko enää takaisin vanhaan?

Jännä nähdä miltä tuleva syksy näyttää. Tuleeko koronasta toinen aalto, vai palaammeko elo-syyskuussa toimistoille. Puhumattakaan siitä, miten käyttäydymme toimistolla. Emme varmasti kättele samaan malliin kuin ennen, vaan pyrimme pitämään varmuuden vuoksi vähän enemmän hajurakoa muihin.

Saa nähdä miten itse sopeudun tuohon aikaan. Lyhenevätkö yöuneni jatkossa taas tunnilla ja palaako energiani erilaisiin pienasioihin? Paha sanoa. Toisaalta toimistolle on myös ikävä, sillä työkavereita ei ole tullut nähtyä livenä aikoihin.

On myös jännä nähdä miten muut firmat tekevät omien käytäntöjensä kanssa. Odotankin mielenkiinnolla syksyn mahdollisia etäpalavereita, joista voi hyvin seurailla, viliseekö videokuvan taustalla toimiston seinät vai kodin tunnelma.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

Seuraa blogia Facebookissa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Tämä sivusto käyttää evästeitä.