En muista, koska olen viimeksi jäänyt näin pahasti koukkuun yhteen tv-sarjaan, mutta loppiaisen aattona sellainen hetki tapahtui. Parin sattuman kautta törmäsin tv-sarjaan nimeltä Sadan vuoden talo, jonka Yle on näyttänyt ensimmäistä kertaa vuonna 2017 ja ensimmäinen uusintakierros heti vuotta myöhemmin.

En tiedä monesko uusintakierros sarjasta on nyt meneillään, mutta se löytyy kuitenkin Yle Areenasta ja se on merkitty toistaiseksi palvelussa pysyvänä sarjana. Meikäläinen ahmi läpi sarjan kaikki 10 kappaletta puolituntisia jaksoja reilussa vuorokaudessa, mikä varmasti jo kertoo jotain omasta mielipiteestäni sarjaa kohtaan.

Vaikka tämä blogi ei ole varsinaisesti mikään elokuviin tai tv-sarjoihin keskittynyt blogi, mieleni tekee kuitenkin rustailla sarjasta hieman ajatuksia ylös. Kuten kohta näette, sarjassa nousi myös raha-asiat ja niillä tehtävät unelmat hyvinkin suureen rooliin.

Sadan vuoden talo Juha-Pekka Ristmeri

Mielenkiintoinen lähtökohta: oma lapsuudenkoti

Muistan nähneeni vuonna 2017 sarjan julkaisun yhteydessä jotain mainoksia sekä keskustelua ohjelmasta, mutta en vielä tuolloin kiinnostunut aiheesta. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut rakentamisesta ja ajatus ohjelmasta, jossa pyrittäisiin rakentamaan vähintään sata vuotta kestävä talo, ei hirveästi herättänyt minussa innostusta.

Sen sijaan näin neljä vuotta myöhemmin törmäsin internetissä ohjelman isän, Juha-Pekka Ristmeren blogikirjoituksiin, jotka liittyivät vahvasti sarjan jaksoihin. JP kirjoitti jokaisesta jaksosta oman blogikirjoituksen, jossa hän avaa vielä vähän lisää ajatuksia ”kulissien takaa”. Tämä on ollut loistava valinta, sillä useamman vuoden mittainen omakotitaloprojekti on vaikeaa mahduttaa muutamiin alle puolituntisiin jaksoihin.

Meikäläinen törmäsi sarjaan siis vähän ”väärässä järjestyksessä”. Luin ensiksi pari JP:n blogikirjoitusta, jonka jälkeen aloin katsomaan sarjaa. Sattumalta luku-urakkani alkoikin ensimmäisen jakson blogikirjoituksesta, jossa Ristmeri avasi hieman projektin ja ohjelman taustoja. Idea sadan vuoden talon rakentamiselle tuli siitä, että hänen lapsuudenkotinsa jouduttiin purkamaan hometalona jo 50 vuoden iässä. Tästä sisuuntuneena rakennettaisiin uusi talo, jonka elinikä olisi tuplat.

Tuossa blogikirjoituksessa ja myöhemmin sarjan avausjaksossa JP kertoo hyvinkin avoimesti lähtökohdista. Vanhemmat rakensivat 1960-luvulla nykyaikaisen omakotitalon omin käsin ja suurella vaivalla. Pankkilainaa ei otettu, vaan työt tehtiin pääasiassa itse ja siksi urakka olikin melkoinen. Talo valmistui ja se oli uutena koko kylän hienoimpia rakennuksia, koska se edusti nykyaikaista taloa.

Myös rakentamisen ajan virheistä puhuttiin avoimesti. Ristmeren isä oli valinnut talon rakennettavaksi suoraan maan päälle valettavan laatan ja valesokkelin päälle. Tätä myötä asuntoon alkoi kertymään hiljalleen kosteutta, jota ei saatu koskaan kuriin. Ristmeri kertoo blogikirjoituksessaan siitä, että hänkin huomasi oman kodin erikoisen hajun vasta sen jälkeen, kun hän oli ehtinyt jo muuttaa pois kotoa ja palasi pidemmän tauon jälkeen käymään lapsuudenkodissa.

Ristmeren vanhemmat edustivat melko tyypillistä suomalaista vanhaa pariskuntaa. He asuivat omin käsin rakentamassaan talossa aina hamaan loppuun asti. He eivät sairastuneet tai kärsineet asuintalonsa sisäilmaongelmasta, eivätkä he olleet innokkaita tekemään asialle mitään. Eipä sillä, että asialle olisi ollut juurikaan mitään tekemistä, paitsi rakkaan kotitalon jättäminen. Vanhemmat asuivat talossaan kuitenkin aina sairastumiseensa ja sairaalaan joutumiseen asti.

Mielenkiintoinen on myös JP:n tilanne vanhempien kuoltua. Hän on perinyt purkukuntoisen omakotitalon Porin Pietniemeltä, jolla ei ole homeesta johtuen mitään arvoa. JP perheineen asuu nykyään Tampereella, jossa hänen oma yrityksensä, mm. Satuhäistä, Unelmahäistä ja Latelasta tuttu tuotantoyhtiö Filmaattiset pitää majaansa. Perintötalon sijainti 5,5 kilometrin päässä Porin keskustassa mietityttää yhtä lailla.

Sisuuntuneena rakentamaan sadan vuoden taloa

Jossain vaiheessa JP oli saanut idean, että hän purkaa vanhan talon ja rakentaa tontille uuden. Vanhempien tekemät rakennusvirheet eivät saisi toistua, vaan tarkoituksena on rakentaa viimeisen päälle laadukas talo, joka kestäisi ainakin sata vuotta. Projektista tehtäisiin myös dokumentti oman tuotantoyhtiön kautta. JP veti homman jopa niin pitkälle, että hän filmasi talteen vaimonsa ensireaktion, kun hän esitteli tälle mahtavaa ideaansa.

Vaikka Elina-vaimo on sarjassa lähinnä sivuhahmo, hän tuo siihen oman mausteensa. Ilmeisesti Elina ei ole JP:n tavoin Porista kotoisin, joten hän ei jaksa hirveästi syttyä idealle omakotitalon rakentamisesta Poriin. Tästä huolimatta hän kannustaa miestään läpi sarjan.

Hieno kohtaus sarjassa on myös se, kun JP astelee viimeistä kertaa lapsuudenkodissaan. Hyvästien aikana tunteet meinaavat puskea pintaan. Tässä näkee hyvin sen, miten asuntoon muodostuu väkisinkin tunneside, joka vaikeuttaa päätösten tekemistä. Vaikka talo on käytännössä pilalla, siltä siitä luopuminen on vaikeaa.

Sarjan ensimmäisissä osissa käydään melko kattavasti läpi sitä, mitä valintoja uuteen taloon tulisi tehdä, jos tavoitteena on saada kasaan mahdollisimman pitkäikäinen talo. JP koittaa alussa soitella läpi talopakettitoimittajia, mutta hyvin nopeasti tämä tie kuivuu kasaan: talopakettien ikä ei tule kestämään tarpeeksi kauaa. Tämän myötä kuvioihin tulee puurakentamiseen keskittynyt arkkitehti Jukka Koivula.

Projektista tulee hyvinkin nopeasti mittava. Arkkitehti suunnittelee kokonaisuuden, joka tehdään CLT:stä, eli ristiinliimatusta massiivipuusta. Talosta pyritään tekemään hyvinkin energiatehokasta ja muutenkin vihreitä arvoja mukaileva.

Kiillottamaton dokumentti raksamiehistä

Johtuen lapsuudenkotinsa surkeasta kohtalosta, JP on paikoittain jopa vainoharhainen siitä, ettei uudessa talossa tehdä myöhemmin sisäilmaongelmia aiheuttavia virheitä. Hermot ovat välillä pinnassa, kun JP haluaisi tehdä viimeisen päälle tarkkaa ja viimeisteltyä työtä, mutta iso tiimi rakennustyömaalla, kiireinen aikataulu ja porukan väliset näkemyserot aiheuttavat kiihtymistä.

Jos sarjan alkupuolella meno muistuttaa yksityiskohtaista dokumenttia, myöhemmissä jaksoissa meininki muuttuu kursailuttomaksi realityksi. Ohjelmassa ei sensuroida ärräpäitä, nosteta editointipöydällä esiin pelkkiä tähtihetkiä tai kuvata rakennustyömaan arkea Instagram-filtterien läpi. Filtterien läpi sen sijaan imeskellään loputtomasti tupakkaa, puhutaan rumia ja valitellaan krapulaa. Myös ”herrat”, kuten insinöörit ja arkkitehdit ovat jatkuvasti tulilinjalla.

Ohjelman kenties näkyvin hahmo on Esa Dahl, eli ”Dale”. Porista kotoisin oleva, mutta 40 vuotta Ruotsissa töitä tehnyt timpuri on väkevä mies suustaan. Dalen lasi on aina puoliksi tyhjä sekä hän tykkää silittää jatkuvasti vastakarvaan. Dalella on vankka näkemys jokaiseen asiaan, kuului se sitten hänen vastuualueelleen tai ei. Monesti tuntui jopa siltä, että Dale on jatkuvasti ihan vain periaatteen vuoksi kaikkea vastaan.

Vaikka kyseessä on reality, kiitos noin kolmen vuoden mittaisen projektin, ohjelmassa näkyvien ”hahmojen” kehittyminen näkyy hyvin monella tapaa, kuin myös hahmojen väliset suhteet. Esimerkiksi JP jaksaa vielä ensimmäisissä jaksoissa naureskella Dalen ainaisille kommenteille, mutta myöhemmin JP alkaa jo hermostua ainaiselle ongelmien näkemiselle.

Työturvallisuus on myös isolla framilla ohjelmassa, tai siis pikemminkin sen puute. Sarjaan mahtuu lukusia läheltä piti- tilanteita etenkin tapaturma-alttiille JP:lle sattuneena. Kamerat tallentavat mm. JP:n liukastelut ilman valjaita kattotuolien päällä, tyhjän päälle astumiset katolla sekä peukalonpään työntämisen sirkkeliin. Videotarkistuksen ulkopuolelle jäivät JP:n puukolla viiltäminen peukaloon sekä ikkunan putoaminen Jarmo ”Jamppa” Mäkisen päähän.

Pienoisena lähdekritiikkinä kuitenkin kerrottakoon, että Filmaattisten muut ohjelmat ovat pohjautuneet samanlaiselle idealle. Ohjelmaan päätyy paljon ”keskustelua herättävää materiaalia” ja taas leikkauspöydälle jää paljon ”asiallista materiaalia”. Samalla tavalla on leikattu myös Satuhäät, joissa morsian kiskoo jatkuvasti päältä valahtavaa mekkoa takaisin ylleen, tai Latelan autotallilla joka ikinen pyllistymisen seurauksena näkyvä ”rekkamiehen hymy” päätyy ohjelmaan asti.

JP:n stressi välittyy katsojille asti

Kaikesta sähläämisestä huolimatta Sadan vuoden talo on hyvinkin opettavainen dokumentti talorakentamisesta. Siinä tehdään avoimesti virheitä, mutta myös virheiden syitä ja seurauksia käydään sarjassa läpi. Esimerkiksi JP toteaa omista puukkoleikeistään, että taustalla oli kiirettä, vähäisiä yöunia ja pitkiä aikajaksoja ilman ruokaa, minkä seurauksena keskittyminen herpaantui ja puukko lipesi.

Myös aikataulutukseen liittyvät haasteet tuovat päänvaivaa. Rakennustyömaa pitää sisällään lukuisia eri vaiheita, joita tekevät monet eri ammattilaiset. Kun yksi etappi viivästyy, se vaikeuttaa kaikkien muidenkin tekemistä, koska viivästykset moninkertaistuvat.

Aikataulun lipsumisia riittää, koska CLT-taloprojekti on monille täysin uusi tuttavuus ja toisaalta arkkitehtikin oli suunnitellut paikoittain turhan vaativia ratkaisuja. Yksi murheenkryyni talossa olivat sen isot ikkunat, jotka hajoilivat useamman kerran jo rakennusvaiheessa.

Kuten tavallista, JP:llä on taloprojektin ohella myös paljon muuta tehtävää. Hän pyörittää omaa tuotantoyhtiötään ja matkustaa sen parissa ainakin Floridaan ja Italiaan. Vaikka taloprojektin edistäminen on tärkeää, olennaista on myös pitää oma yritystoiminta aktiivisena, jotta taloprojektin jatkuvasti kasvavat kulut saadaan edes jotenkin katettua.

Rahasta puheenollen, taloprojekti tuli JP:lle lopulta todella kalliiksi. Ensimmäinen kustannusarvio oli 450 000 euroa, seuraava 650 000 euroa, sitä seuraava 800 000 euroa ja lopullinen hintalappu venyi noin 1,2 miljoonaan euroon. Summa on valtava, etenkin kun sitä peilaa Pietniemen myytäviin asuntoihin ja niiden hintalappuihin.

Talo valmistuu, mutta haasteet jatkuvat

Ei siis ihme, että JP:llä riitti stressiä läpi projektin. Sarja loppuukin vähän surullisiin tunnelmiin, koska JP ei tiedä mitä hänen tulisi tehdä pahasti budjetin ylittäneelle talolle. Vaihtoehtoja olisi käytännössä kolme:

  1. Työskennellä 75-80-vuotiaaksi asti, jotta hän saisi pankkilainan maksetuksi
  2. Vuokrata asunto ainakin pariksi vuodeksi
  3. Myydä talo pois

Matkaan mahtuu myös hieman yllättäviä vastoinkäymisiä siinä kohti, kun Sadan vuoden talo alkaa tulla ulos televisiosta. Syystä tai toisesta JP ja hänen vaimonsa alkavat saada tonneittain erilaista palautetta sosiaalisen median kautta. Tätä ei näytetty sarjassa, mutta kuuleman mukaan Ristmeren pariskunnan piti jossain vaiheessa sulkea kokonaan sosiaalisen median tilinsä, koska paikoittain hyvinkin kärkästä kommenttia tipahteli jatkuvalla syötöllä yksityisviesteihin.

Tilanne oli varmasti henkisesti hyvinkin raskas, kun tuntemattomat ihmiset lähestyvät jälkiviisastelemaan siitä, miten heidän mielestään asiat olisi tullut hoitaa. Tunnetusti rannalta on helppo ohjeistaa, ja erityisen helppoa se on silloin, kun sen pääsee tekemään ns. jälkiviisaana.

Tätä blogikirjoitusta varten lueskelin hieman ohjelman saamia kommentteja sosiaalisessa mediassa, ja kieltämättä siellä oli jätetty aika kärkkäitä näkemyksiä. Sarjan Facebook-sivuilla useampi käyttäjä veteli pöytään minun verorahoillani -korttia, joissa he väittävät joutuneensa maksamaan taloprojektin paisuneen budjetin, koska ohjelma tuli ulos valtion rahoittamalta Ylen kanavalta.

Hauskana nippelitietona pakko sanoa sekin, että vuonna 2021 Ristmeren tuottama Latela siirtyi Yleltä Discoverylle, joka esitti ohjelman keväällä niin sanotusti maksumuurin takana ja ilmaisena vasta saman vuoden syksyllä. Myös tästä päätöksestä oltiin sosiaalisessa mediassa tuohtuneita, että miten Latela voitiin siirtää Yle Areenasta maksukanavien taakse. Tarinan opetus? Teit mitä tahansa, joku on aina tyytymätön.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Ristmeren pariskunta ei ole puhunut kovin mielellään talon kohtalosta enää sarjan lanseerauksen jälkeen. Ymmärtääkseni talolla on kuitenkin osittain jopa onnellinen loppu, sillä talo on Filmaattiset Oy:n omistuksessa ja sitä hyödynnetään erilaisessa tv-tuotannossa. Tämä oli ilmeisesti jonkinlainen JP:n backup-suunnitelma, jonka myötä talosta tehtiin isojen ikkunoiden myötä hyvinkin valoisa.

Mitä Sadan vuoden talo opetti?

Se ohjelman sisällöstä. Loppuun ajattelin jakaa muutaman oman ajatukseni ohjelmaan liittyen. Vaikka ohjelma ei liittynyt suoranaisesti millään tavalla sijoittamiseen, on siinä kuitenkin aimo annos erilaisia oppeja ja ajatuksia, joita voi hyödyntää tässä blogissa.

Tunteet ja rahat kiinni samoissa seinissä

Asuminen on yksi suurimpia kulueriämme, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Laitamme asuntoihin todella paljon rahaa kiinni ja usein tämä tehdään pankin avustuksella, mistä seuraa nykyään ilmeisesti jopa 35 vuoden asuntolainasuhteita. Okei, kyllähän asunnosta ja lainasta pääsee aina tarvittaessa eroon, mutta siitä huolimatta asumisen ympärillä tehdään todella pitkän aikavälin suunnitelmia.

Jos lähdetään liikkeelle perintöasioista, niin Juha-Pekka Ristmeren kaltaiset perinnöt voivat olla monelle meistä arkipäivää tulevaisuudessa. Vanhempi polvi jättää jälkeensä vanhan ja ehkä jopa huonokuntoisen asunnon, jonka sijainti voi olla haasteellinen.

Harvemmin muistettu fakta on se, että perintöasunnon arvohan voi olla joskus jopa negatiivinen. Jos asunto on vailla mittavia remontteja tai jopa purkukuntoinen, eikä tontilla ole sen suurempaa arvoa, voi talosta eroon pääseminen olla vaikeaa. Pystyssä oleva talo vaatii ylläpitokustannuksia ja toisaalta purkaminen vaatii sekin rahaa.

Asuntoihin liittyy todella paljon tunteita ja muistoja, mikä tekee fiksujen päätösten tekemisestä vaikeaa, koska tunteet ottavat niskalenkin järjestä. Joskus erilaisissa perintöjutuissa on havaittavissa myös sitä, että vielä ihan ok-kuntoista asuntoa ei malteta myydä kenellekään vieraalle, vaan sitä pidetään tyhjillään, jonka aikana ylläpito laiminlyödään.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Rakentaminen on iso puristus

Jos taas lähdetään rakentamaan uutta taloa, se on aina todella iso puristus niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka mukana olisi tukku eri alojen ammattilaisia, saattaa sen myötä projekti muuttua vain vaikeampaan suuntaan, kun kaikki ammattilaiset ajattelevat asioita vain omalta vinkkeliltään. Ei siis ihme, että moni rakennuttaja päätyy talopakettiin, koska se on hintansa myötä myös yksinkertaisempi rakennettava.

Työmaan vastaava mestari kommentoi ohjelmassa hyvin sitä, että nämä taloprojektit ovat usein myös ammattilaisille haastavia, koska kyseessä voi olla tilaajan elämän isoin ostos ja jonka pohjalle koko elämä rakennetaan. Tästä syystä paikoittain saatetaan puuttua vähän liikaakin projektin etenemiseen ja laatuun. Hyvä on muistaa myös se, että vastapuolelle tämä edustaa vain yhtä työmaata lukuisien muiden joukossa.

Rakennustyömaalla riittää kustannuksia, koska käytännössä jokainen työmaalle astuva henkilö veloittaa siitä jotain. Joskus henkilöiden mukana tulee myös kalliita koneita, jotka pitää niin ikään maksaa. Jos urakka seisoo, sekin aiheuttaa kustannuksia, samoin kuin urakan pitkittyminen.

Mikä on talon elinikä?

Sarjan katsomisen jälkeen jäin myös pohtimaan sitä, mikä mahtaa olla keskimääräisen talon elinikä. Kuinka pitkään talo säilyy asumiskelpoisena, tai ainakin sellaisena, että siihen kannattaa upottaa jatkossakin euroja. Asunnot eroavat merkittävästi esimerkiksi autoista, joita laitamme joskus hyvällä omatunnolla Kuusankoskelle yleensä noin 25 vuoden iässä.

Talojen kohdalla tilanne on täysin toinen, sillä uskomme jostain omituisesta syystä niiden kestävän ”ikuisesti”. Ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun jollain foorumilla pohdiskelin ääneen 1960- ja 70-luvuilla rakennettujen lähiötalojen elinikää, koska Puolimatkat ja kumppanit rakensivat niitä kaupungistuvassa Suomessa hurjalla kiireellä sekä mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Tismalleen sama tapahtui muuten sotien jälkeen myös rintamamiestalojen muodossa.

Pohdiskellessani lähiörakentamisen aikakaudella rakennettujen talojen elinikää, joku käyttäjä vähän näpäytti minua siitä, että eihän se ole kuin uudet putket kerran 50 vuodessa taloon ja sen jälkeen siinä asutaan huoletta kymmeniä vuosia.

Hämmentävää oli myös se, että ohjelmassa rakennettuun sadan vuoden taloon ihmiset suhtautuvat tosi nihkeästi. Sosiaalisessa mediassa moni naljaili talon olevan lähinnä kymmenen vuoden talo. Ohjelmassa tehtiin kuulemma typeriä ratkaisuja toisensa perään ja nykypäivänä ei muutenkaan osata rakentaa yhtään mitään. Ehkä tässä on ilmassa vähän sitä ei meillä, mutta kaikilla muilla -ajattelutapaa. Eivät ne muut osaa rakentaa, mutta meidän talon rakennuttaja osaa kyllä.

Taisin joskus aiemmassa asuntosijoittamisen alkamisesta kertovassa artikkelissani ihmetellä sitä, että asuntosijoittamisessa yllätyin rutkasti siitä, miten kaikilla tuttavilla alkoi olla erilaisia mielipiteitä miten asuntojen kanssa tulisi pelata. Jos verrataan asuntoja vaikkapa arvopapereihin, niin eivät ne herätä yhtä suurta neuvomisen tarvetta. Tämän asian Ristmeren perhe sai huomata ohjelman jälkeen.

Loppupäätelmät: Sadan vuoden talo kannattaa katsoa

Vaikka spoilasinkin teille tässä artikkelissa aika pitkälti ohjelman juonen alusta loppuun, suosittelen vahvasti teitä kaikkia katsomaan sarjan Yle Areenasta. Se on todellakin katsomisen arvoinen. Se sopii katsottavaksi oikeastaan kenelle tahansa, mutta erityisesti niille, jotka haaveilevat oman omakotitalon rakennuttamisesta.

Normaaleissa olosuhteissa toivoisin ehdottomasti toista tuotantokautta ohjelmalle, mutta tällä kertaa sitä tuskin tulee. Taitaa edellisen tuotantokauden myötä syntynyt pankkilaina vielä kuittaamati. Sitä suuremmalla syyllä meikäläinen aikoo kuitenkin tilata Discovery-palvelun heti uudelleen, kun Filmaattisilta tulee uusi kausi Unelmahäitä tai Latelaa.

Loppuun jaan teille vielä linkit Juha-Pekka Ristmäen kirjoittamiin blogikirjoituksiin sarjan kulisseista.

  1. Home vei rakkaan kotitalon
  2. Unelma, joka vei mieheltä unet
  3. Pää oli räjähtää – 170 000 euroa likosi sateessa
  4. Olkoon vaikeaa – haluan pienen hiilijalanjäljen
  5. Sormi sirkkeliin – ja kiire loppui siihen
  6. Dale tietää kaiken – joten muut eivät
  7. Sirpaleet tuovat onnea mutta rajansa silläkin
  8. Tavaroita saapuu kun saapuu – jos saapuu
  9. Sauna on pyhä paikka, mutta siellä kuumenevat tunteet
  10. Miljoona meni, mutta tulipahan Suomen hienoin talo
Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.