Meikäläisen blogin nuorimmat lukijat tuskin muistavat jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothia (1905-2004). Täytyy myöntää, että meikäläisenkin muistivat Ehrnroothista rajoittuvat lähinnä televisiosta tulleisiin valtiollisiin hautajaisiin. joita muistan katsoneeni. Adolf Ehrnrooth tunnetaan sotavuosien sankaritekojensa lisäksi monista suomalaisuuteen liittyvistä lausahduksista. Näistä kenties tunnetuin on lause, jossa sanotaan ”Suomen olevan paras paikka meille suomalaisille.”

Lähes yhtä suurena sotasankarina (puolen vuoden jälkeen pioneerina kotiutettuna yksikön kirjurina) mieleni tekee vääntää tuosta lauseesta ohje suomalaisille piensijoittajille. Se ohje menisi Ehrnroothia lainatakseni näin: ”Myös ulkomaat ovat ihan hyviä paikkoja suomalaisille piensijoittajille.”

En tarkoita tällä lauseellani, että piensijoittajien kannattaisi suunnata kesälomansa tai taloudellisen riippumattomuutensa alkaessa lähteä ulkomaille. Itse en osaa ollenkaan kuvitella asuvani eläkeläisenä missään Espanjan rannikoilla. Olen myös siinä mielessä valtavirrasta poikkeava nuori että, tykkään matkustaa myös Suomen rajojen sisäpuolella. Sen sijaan ulkomaille olen sijoittanut aika suuren siivun rahoistani.

Monesti piensijoittajien kanssa keskusteltaessa törmää täysin pelkästään suomalaisiin yhtiöihin sijoittaneita ihmisiä. Joidenkin kohdalla ymmärrän ratkaisun, joidenkin kohdalla taas en. Tuntuu että aika monella piensijoittajalla on ne perustelut moiseen taktiikkaan ovat aika ontuvat. Päässä ovat erittäin suurilla vahvuuksilla olevat sinivalkoiset lasit. Harmillisen monet myös suosittelevat aloittelijoita pysymään sijoituksiensa kanssa pelkästään Suomen rajojen sisäpuolella. Tämä on mielestäni suorastaan surullinen asia.

Tämän blogikirjoituksen on tarkoitus toimia kannustimena suomalaisille piensijoittajille sijoittamaan myös ulkomaisiin yhtiöihin. Samalla kerron omista kokemuksistani ulkomaisissa yhtiöissä sekä vastailen näihin toistuviin tekosyihin jättää ulkomaiset osakkeet rauhaan.

Ulkomaisuus omassa salkussani

Muistan että itselläni oli aika iso kynnys lähteä aikoinaan ulkomaille rahojani. Jos joku on matkan varrelta eksynyt blogiini, niin minähän aloitin sijoittamisen tekemällä ensimmäiset ostot kesällä 2012 ja varsinaisesti harrastukseksi tämä muuttui vasta vuotta myöhemmin. Ensimmäinen kauppani ulkomailta oli vasta loppuvuodesta 2014. Siihen meni siis yli kaksi vuotta, että uskaltauduin tekemään kaupan ulkomaille. Jälkikäteen hieman naureskelen itselleni ja mietin että mikä siinä nyt oli niin hurjaa.

Se ensimmäinen ostoni ulkomailta oli muotijätti Hennes & Mauritz. H&M:n osake on on salkussani tappiolla noin 60 %, mutta se ei ole ulkomaisuuden vika, vaan paskan yhtiövalinnan. Sekin ehti keinua useamman vuoden voitolla, kunnes lähti tasaiseen ja jyrkkään pudotukseen.

Viimeisimmän salkkuraporttini perusteella osakevarallisuudestani (Nordean ja Nordnetin salkut, ei sisällä asuntoa tai käteisvaroja) vain noin 58 % on Suomessa. Tavoitteeni on ollut pitää se 50 %:n tietämillä. Suomen lisäksi olen sijoittanut Yhdysvaltoihin, Ruotsiin, Saksaan ja Tanskaan. Salkustani noin 37 % on kiinni jossain muussa valuutassa kuin euro.

Palaan oman salkkuni ulkomaisuuksiin vielä uudestaan kirjoituksen lopussa.

Kekkonen murahtaa: ei tekosyitä!

Jatketaan edesmenneiden suurmiesten lausahduksien vääntämisiä piensijoittajaystävällisempiin versioihin. Jos Adolf Ehrnrooth on kenties monille nuorille lukijoille tuntematon henkilö, presidentti Urho Kaleva Kekkosen tuntevat varmasti kaikki. Myös kovana urheilijamiehenä tunnetun Kekkosen suusta lensi jatkuvalla syötöllä legendaarisia lausahduksia.

Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen eräs Kekkosen toteamus, joka oli myös teipattu Laukaan Peurungan allasosaston seinään. ”Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä.” Tuon tekstin alla olen itse opetellut joskus uimaan. Valitettavasti tuo Kekkos-slogan katosi allasosaston seinältä Peurungan suurremontin jälkeen.

Jos väänsin sijoitusvertauksia Ehrnroothista, teen sen myös Kekkosesta. Kekkosen slogan voisi minun suussani muuttua muotoon ”Kaikki syyt, jotka estävät meitä sijoittamasta ulkomaille, ovat tekosyitä.” Tämän lausahduksen johdolla isken kaikkiin näihin kuulemiini ”tekosyihin”, joiden perusteella kannattaisi pysyä ihan vain kotimaisissa osakkeissa:

Tekosyy 1: Ulkomaisista yhtiöistä tietoa löytyy vaikeasti

Tämä on mielestäni aika naurettava väite näin internetin aikaan. Googlatessa huomaa miten nimenomaan suomalaisista yhtiöistä löytyy todella suppeasti tietoa, ainakin jos vertaa englanninkielisiin lähteisiin. Kotimaisia vakavasti otettavia talousmedioita on vain muutamia ja niistäkin osa saman konsernin alla. Ulkomailla tilanne on toinen. Erilaisia finanssisivustoja on lukuisia, siis selvästi Suomea enemmän.

Tekosyy 2: Kielitaito ei riitä

Yllättävän moni vetoaa kielitaitoon syynä sille miksi ei ole sijoittanut ulkomaille. Kuulemma tietoa on vaikea sisäistää, kun sitä ei saa suomeksi. Voisin heitä lohduttaakseni sanoa, että olen itse ollut aina aivan paska kielissä. Meikäläisellä ei ole varaa nauraa yhtään Juha Kankkusen tai Tommi Mäkisen rallienglannille mitä nämä suustaan päästivät 1980- ja 90-luvuilla.

Onnettomasta kielitaidosta huolimatta pärjään ihan hyvin sijoitusasioissa vaikka ne eivät olisi omalla äidinkielelläni. Kuten jo suomalaisistakin osavuosikatsauksista voitte havaita, talouslukujen puolella puolet termeistä ovat lähtökohtaisesti englanniksi. Samalta ne tunnuslukutaulukot näyttävät myös esimerkiksi jenkkien osavuosikatsauksissa. Lisäksi jos jotain artikkelia ei osaa suomentaa, niin ainakin Chrome-selain kääntää tekstin suomeksi parin klikkauksen jälkeen.

Tähän kielitaitoon haluan vielä lisätä muistutuksen, että monet piensijoittajat kehuvat viittaavansa kintaalla kaikille talousuutisille. Synkistelevien uutisten jatkuva lukeminen saattaa laittaa sijoittajan panikoimaan ja myymään omistuksensa. Sen vuoksi buy & hold-sijoittajat jättävätkin omistuksensa salkkuun roikkumaan jopa kymmeniksi vuosiksi. Miksi tämä ei voisi toimia myös ulkomaisten osakkeiden kohdalla? Miksi Sammon tai Koneen kohdalla sijoittaja uskaltaa luottaa tulevaisuuteen sokeasti, mutta esimerkiksi AT&T tai Unilever vaatisivat jatkuvaa tutkailua?

Tekosyy 3: Keskustelua ei löydy

Väärin. Jopa suomeksi löytyy suurimmasta osasta ulkomaisia yhtiöitä keskustelua. Etenkin Nordnetin ylläpitämän Sharevillen avulla löytää muutaman klikkauksen jälkeen keskustelua myös ulkomaisista yhtiöistä. Ihan vaikka sillä suomen kielellä, mikäli muut kielet eivät taivu. Näin sijoitusblogien kulta-aikoina myös monet bloggarit ovat kirjoittaneet kattavia analyysejä ulkomaisista yhtiöistä. Lisäksi kotimaiset talousmediamme esittelevät säännöllisesti myös ulkomaisten yhtiöiden kuulumisia.

Tekosyy 4: Helsingin pörssillä parhaat historialliset tuotot

Monesti kuulee sanottavan myös, että Helsingin pörssi on tuottanut XXX % vuosien 1917-2018 aikana. Luvut ovat varmasti totta, mutta kannattaako tässä asiassa tuijottaa peruutuspeiliä eteenpäin menemisen sijaan? Tai jos tykkää menneitä muistella, niin kannattaa miettiä paljonko Suomi on valtiona kehittynyt viimeisen sadan vuoden aikana. Suomihan on noussut käytännössä kehitysmaasta yhdeksi maailman parhaista maista. Pienen on helpompi kasvaa ja kasvu vaikeutuu aina ajan myötä.

Tekosyy 5: Kaupankäyntikulut, valuuttakulut, verokäytännöt jne.

Tämän hyväksyn selitykseksi. Valitettavasti joudun toteamaan, että usein ulkomaille sijoittaminen maksaa lähes jokaisella välittäjällä kotimaisia kauppoja enemmän. Itse kaupankäynti on jo kalliimpaa sekä mukana saattaa tulla erilaisia valuutanvaihtokuluja. Erilaisia verokäytäntöjä voi tulla ulkomailla vastaan, mutta näihinkin löytää vastaukset yleensä sijoittamalla pari minuuttia omaa aikaa Googlen antimiin.

Tekosyy 6: Suomi on pieni maa ja sieltä löytää usein alihinnoiteltuja helmiä

Osittain totta. Varmasti kotimaiset pienyhtiömme lentävät monien ulkomaisten sijoittajien tutkalaitteiden alla mahdollistaen hinnoitteluvirheen, mutta en ymmärrä miksei näin voisi tapahtua myös esimerkiksi muissakin maissa. Lisäksi uskon että suomalaiset suuryhtiöt ovat olleet jo pitkät tovit ulkomaisten suurennuslasien alla. Ihan yhtä hyvin niitä hinnoitteluvirheitä löytää myös Suomen rajojen ulkopuolelta.

Tekosyy 7: Kotikenttäetu

Tämä on termi, joka minulle ei aukene oikein yhtään. Tätä tosin viljellään ahkerasti Suomi vs ulkomaat-sijoituskeskusteluissa. Ymmärrän kotikenttäedun sellaisissa yhtiöissä jotka toimivat lähinnä Suomen rajojen sisäpuolella, mutta isompien yhtiöiden suhteen en näe mitään kotikenttäetua. Mitä enemmän yhtiöllä on toimintaa Suomen ulkopuolella, sitä vaikeampaa kotikenttäedusta on saada mitään irti.

En minä ainakaan keksi mitä voisin saada irti Jyväskylän kauppakeskusten liukuportaista, kun Koneen päämarkkinat tuntuvat olevan nykyään Kiinassa. Jos taas käännetään asia ympäri, niin en minä koe ulkomaille sijoittaessani olevani mitenkään ”vieraskentällä”.

Tekosyy 8: Tuntee paremmin sijoituskohteet

Tämäkään väite ei minulle oikein aukene. Mitä tarkoitetaan sijoituskohteen tuntemisella? Se että käyttää päivittäin Koneen hissejä tai Nokian Renkaita ei mielestäni tarkoita itse sijoituskohteen tuntemista. Se on lähinnä brändien tuntemista.

Käännetään kysymys ympäri. Mitä jos pesee joka ilta hampaansa Pepsodentilla (Unileverin tuote) ja seuraavana päivänä kiusaa hampaitansa Coca-Colalla? Jokainen suomalainen käyttää varmaan päivittäin vähintään yhtä Unileverin tuotetta. Miksi kukaan ei kuitenkaan koe tuntevansa Unileveriä sijoituskohteena, mutta kotimaiset yhtiöt taas koetaan tuntevan kuin omat taskut?

Tekosyy 9: Yhtiökokoukseen pääsee helpommin

Varmasti totta, mutta kuinka moni sijoittaja käy kaikki omistamansa yhtiöiden yhtiökokoukset istumassa läpi? Ei varmasti kukaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuva. Lisäksi voisi hieman pohtia sitä, että saako niistä yhtiökokouksista välttämättä tavallinen piensijoittaja kovinkaan paljoa irti.

Yhden yhtiökokouksen vankalla kokemuksella voin sanoa, että loppupeleissä aika harvat siellä esittävät kysymyksiä tai haastavat yhtiön johtoa. Noh, jos se ulkomaille sijoittaminen kaatuu siihen, että yhtiökokoukseen ei pääse paikalle, niin monet yhtiöt ovat siirtäneet viime vuosina yhtiökokousta yhä enemmän netin kautta seurattavaksi. Eli yhtiökokouksiin alkavat ovet avautumaan pikkuhiljaa kaikille, vaikka itse kokous saattaisikin sijaita toisella mantereella.

Saatat olla kiinnostunut myös:
Kone tarjosi viihdyttävän yhtiökokouksen
Ekaa kertaa Nallen kotibileissä - vierailu Sammon yhtiökokouksessa
Admicomin yhtiökokous jätti ilmaan monia kysymyksiä
Koronavirus ja ThyssenKrupp herättivät huolia Koneen yhtiökokouksessa
UPM:n ja Harvian yhtiökokouksissa etänä – tuleeko tästä pysyvä käytäntö?

Tekosyy 10: Eikö ulkomailla toimivat kotimaiset riitä?

Se on hyvä alku, muttei mielestäni aivan tarpeeksi. Nämä yhtiöt tekevät tulosta ulkomailla vaikka Suomessa talous heikentyisi merkittävästi. Hieman pelkäisin lisäksi mahdollisia poliittisia ongelmia. Kysykää vaikka ruotsalaisilta miltä tuntuu menettää politikkojen vuoksi Nordean pääkonttori valtakunnan rajan paremmalle puolelle.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Mitä ulkomaille sijoittava sitten saa vastineena rahoilleen?

Ulkomaille kannattaa todellakin tähyillä, sillä siinä on useita hyviä etuja. Tässä sinulle neljä etua ulkomaille sijoittamisessa.

Monia uusia toimialoja

Helsingin pörssi on valitettavan yksipuolinen pörssi. Suurin osa yhtiöistä on erilaisia suhdanneherkkiä konepajoja ja metsäyhtiöitä. Samalla monet perinteiset toimialat loistavat poissaolollaan. Suomeen sijoittava joutuu luopumaan ainakin tupakkaan, aseisiin, uhkapeleihin, autoteollisuuteen tai perintäpalveluihin sijoittamisesta, koska Helsingin pörssistä ei yksinkertaisesti alan yrityksiä löydy.

Valuuttahajautusta

Yksi omista suosikeistani on valuuttahajautus. Kaikki paasaavat aina paniikkiin asti ajallisesta, yhtiökohtaisesta, toimialakohtaisesta kuin omaisuuslajien välisestä hajautuksesta. Hyvin harva muistaa mainita myös valuuttahajautuksen. Minä ainakin annan arvoa sille, ettei koko elämäni ole kiinni pelkästään eurojen varassa.

Kaikki ovat nähneet kuvia 1920-luvun Saksasta tai 2000-luvun Zimbabwesta. Saksassa poltettiin seteleitä takassa maailmansotien välissä, kun polttopuut olivat rahaa arvokkaampia. Zimbabwessa taas seteleihin eivät meinanneet enää nollat mahtua, kun kymmenisen vuotta sitten markkinoille tulivat 100 biljoonan dollarin setelit. Myönnetään, aikamoisia ääriesimerkkejä, mutta ihan hyvä silti pitää mielessä.

Osinkoja ympäri vuoden

Kiinnostaako joskus rahoittaa oma joutenolo pelkillä osingoilla? Erityisesti Yhdysvalloissa yhtiöillä on olemassa käytäntö, että osingot jaetaan tasaisesti ympäri vuoden. Suurin osa jakaa osinkoa kerran kvartaalissa, mutta parhaimmat jopa kerran kuukaudessa. Tämä on merkittävä ero, jos vertaa pohjoismaiseen käytäntöön jossa osingot maksetaan kerralla ulos kevään aikana.

Kasvavia osinkoja

Mikäli kasvavat osingot kiinnostavat, kannattaa suunnata katseensa suosiolla ulkomaille. Suomessa pisimmät osingonkasvattajat pääsevät yleensä vain noin kymmenen vuoden kasvaneeseen osinkoon asti. Ulkomailta löytää kuitenkin satoja yhtiöitä joilla on takana 25 vuoden osinkojen korottamisen putki. Jopa 50 vuotta osinkoaan kasvattaneita yhtiöitä löytyy oikein valinnan vaikeudeksi asti.

Rohkeasti vain katseet ulkomaille

Tämän kirjoituksen ei ollut tarkoitus mitenkään mollata suomalaisia osakkeita, vaan ennemmin korostaa ulkomaisten vaihtoehtojen olemassaoloa. Valitettavan monet kuitenkin näkevät ulkomaille sijoittamisen ehdottomana einä. Minä ainakin kannustan rohkeasti kokeilemaan myös ulkomaisia markkinoita. Silläkään ei ole suurta väliä ostaako ulkomailta suoria osakesijoituksia vai rahastoja. Itse suosisin ehkä enemmän kasvurahastoja.

Kenties tässä on havaittavissa hieman myös sijoittajien sukupolvien välistä kuilua. Pelkästään kotimaisten osakkeiden varassa meneminen on mielestäni raikas tuulahdus 1980-luvulta kaikkine selityksineen tiedonhankinnan vaikeudesta ja yhtiöiden huonosta tuntemisesta. Ymmärrän että aikana ennen internetiä asia on varmasti ollut näin, että tietoa on rajallisesti ja yhtiöt tuntuvat vierailta. Tuohon aikaanhan ulkomaisia tuotteitakin oli kaupassa selvästi EU-aikaa vähemmän. Ymmärrän myös sen että omaa toimivaa strategiaa on vaikea lähteä muuttamaan enää vuosikymmenien jälkeen.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että jokaisella piensijoittajalla tulisi olla pieni siivu omaisuudesta myös ulkomailla sekä ulkomaisissa valuutoissa. Aivan ehdoton juttu, ihan jo hajautusmielessäkin.

Itse näkisin Suomessa asumisen sekä Suomeen sijoittamisen jonkinlaisena all in-ratkaisuna vailla mitään hajautusta. Kuvitelkaa vaikka tilanne missä Suomen talous sakkaa, menetät työpaikkasi ja samaan aikaan kotimaisissa osakkeissa olevat säästösi hupenevat juuri kun niihin kenties joutuisi koskemaan.

Nyt vain rohkeasti hajauttamaan omaa salkkua ja suunta kohti ulkomaisia osakemarkkinoita!

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

5 kommenttia kohteessa “Suomalaisen kannattaa mennä ulkomaille muutenkin kuin lomalle

  1. Anonyymi kommentoi:

    Hyvä kirjoitus! Yksi muistettava asia on erilaiset piilokulut. Esimerkiksi Danske Bank vaatii 65 euron palvelumaksua kanadalaisten yritysten osinkojen verottamisesta oikein. Ja luonnollisesti tämä kerrotaan vasta kun osinkoja alkaa tulemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *