Kirjoittelin syyskuussa finanssikriisistä ja sen vaikutuksista osinkoihin. Osuin tekstilläni ilmeisesti kultasuoneen, sillä se keräsi huomattavan määrän lukijoita ja positiivista palautetta. Kiitos siitä. Teksti herätti myös paljon hyvää keskustelua, jota ajattelin jatkaa tässä tekstissä. Tehdään tästä siis tuolle tekstille ikään kuin jatko-osa.

Alkuun voisin hieman tiivistää edellisen tekstin sanomaa, ihan vain siltä varalta että tänne blogiin on eksynyt joku uusi lukija. Edellisessä tekstissä tutkailin siis finanssikriisin aikaisia osinkoja kotimaisilta pörssiyhtiöiltä vuosina 2008-09. Otin vertailuni pohjaksi OMXH25-indeksin yhtiöt, jättäen siitä pois kaksi osinkoa maksamatonta yhtiötä.

Näistä 23 yhtiöstä 22 laski osinkoaan joko finanssikriisin aikana tai pian sen jälkeen. Vain Kone selvisi ”kuivin jaloin” pitäen osingon kriisin aikana samalla tasolla. Jos mittarina olisi Yhdysvalloista tutut osinkoaristokraatti- tai osinkokuningas-tittelit, olisi jokainen suurista yhtiöistämme reputtanut testin. Myös Kone, sillä osinko ei siis kasvanut kriisin aikana.

Pisteet jenkkien osinkokäytännöille

Jos jollekin termit ”osinkoaristokraatti” tai ”osinkokuningas” ovat vielä vieraat, on hyvä hetki käydä näitä termejä läpi. Yhdysvalloissa osinkoaristokraatiksi pääsee mikäli osinkoa nostetaan joka vuosi 25 vuoden ajan. Osinkokuninkaalla on samat ehdot, mutta rajana 50 vuotta. Mikäli osinko pysyy kaksi vuotta samalla tasolla, toisin sanoen osinko ei nouse, se on raaka peli Ranualla ja tittelin metsästäminen lähtee käyntiin nollista.

Rapakon takaa löytyy lukuisia firmoja, joilla osingot ovat nousseet jopa 50 vuotta putkeen. Miettikääpä montako romahdusta tai kriisiä sille aikajaksolle mahtuu, mutta niistä kaikesta on selvitty läpi osinkoa nostaen. Sen sijaan kotimaiset tai edes eurooppalaiset yhtiöt eivät kasvavilla osingoilla kovin paljoa juhli. Täällä Härmässä on kymmenen vuoden kasvava osinko jo melko kova saavutus.

Olen usein verrannut Yhdysvaltojen osinkoyhtiöitä tosiystäviin, kun taas kotimaiset osinkoyhtiöt ovat lähinnä hyvän päivän tuttuja. Kotimaiset yhtiöt jakavat kovia osinkoja, mutta osinkohanat menevät yleensä heti kriisin tullen kiinni. Suomalaiset osinkoyhtiöt ovat vähän kuin ne kaverit, jotka hengaavat kanssasi juhlissa musiikin soidessa, mutta jo juhlien käännyttyä krapulan puolelle kavereista ei kuulu mitään – ennen seuraavia juhlia.

Tälle asialle löytyy ihan looginen selitys, ja se on osingon koko. Suomessa meille on aika arkipäivää joap 5-6 %:n osinkotuotot. Koko Helsingin pörssin keskimääräinen osinkotuotto taitaa sekin huidella yli 4 %:ssa. Jenkki-yhtiöille taas normaalit osinkotuotot pyörivät siellä 2-3 %:n kieppeillä, minkä vuoksi heillä on varaa pitää siitä myös kiinni kakkelin osuessa tuulettimeen.

Avaa tili ja hyödynnä tarjous

Häntä koipien välissä takaisin töihin?

Pahoittelut jos tämä teksti tulee pitämään sisällään paljon irrallisia ja toisiinsa mitenkään liittymättömiä aiheita. Hypätään kuitenkin seuraavaan aiheeseen. Edellisessä tekstissä laskin, miten vertailuni yhtiöt laskivat osinkoaan keskimäärin peräti 42 % yhdessä ainoassa vuodessa. Osinkohanat menivät siis käytännössä puoliksi kiinni.

Mikäli meillä oli tuolloin juuri taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneita henkilöitä, joilla salkku koostui pääasiassa kotimaisista yhtiöistä, saattoi näillä kavereilla olla hikiset paikat. Monet laskevat taloudellisen riippumattomuuden siten, että pelkkä osakkeista saatu osinkotuotto elättää tämän sijoittajan.

Tuollainen 42 %:n pudotus on jo niin kova, että se iskee kenelle tahansa ihmisistä. Kuvitelkaapa vaikka omalle kohdallenne, jos yllättäen tulotasonne putoaisi lähes puoleen. Varmasti aiheuttaisi vähintään huonosti nukuttuja öitä, ellei jopa surullisempiakin kohtaloita.

Mitä luulette näille kavereille käyneen, jotka ovat juuri ottaneet hatkat työelämästä osinkojen turvin? Oma veikkaukseni on, että monelle kävi huonosti. Kenties joku joutuikin jo pian läksiäistensä jälkeen kyselemään paluuta työelämään. Pahimmillaan homma saattoi sakata joillakin työpaikoilla siten, ettei töihin ollut menemistä edes ”normaaleilla duunareilla”, sillä monet työntekijät lomautettiin tai irtisanottiin finanssikriisin aikana.

Oksaharju voitti, mutta mites Jukan 9 kaveria?

Finanssikriisin voittajista monet muistavat Jukka Oksaharjun. Nuoren miehen, joka otti satojen tuhansien ”pikavipin” finanssikriisin pohjilla ostaakseen niillä osakkeita. Ajoitus onnistui Jukalta todella hyvin, sillä pörssit eivät romahtanetkaan lopullisesti, vaan kurssit lähtivät myöhemmin elpymään. Vankan velkavivun ansiosta Jukka Oksaharjusta tuli rikas nuori mies.

Tästäkin aiheesta riitti hyvää keskustelua. Me muistamme Jukka Oksaharjun sankaritarinan. Ihailemme sitä ja haluamme tehdä itse samoin. Helppoa kuin mikä, romahduksen pohjalla vain velkaa niin paljon kuin saa, pantataan koko omaisuus lainoja vastaan ja sijoitetaan kaikki osakkeisiin. Muutaman vuoden päästä ollaan kenties jo miljonäärejä, kunhan vain kurssien suunta muuttuu. Mikä tässä suunnitelmassa voisi muka mennä pieleen?

Eipähän siinä, olen minäkin joskus ajatellut asian noin helpoksi. Todellisuudessa peli ei olekaan niin helppo kuin äkkiä kuvittelisi. Niiden pohjien ennustaminen on nimittäin oikeasti lähes mahdotonta. Kokeilkaapa joskus vaikka metsästää jonkun osakkeen päivän pohjat. Se on ihan yhtä vaikea löytää vertailujakson syvin monttu, oli horisonttina sitten yksi päivä tai vaikka kokonainen vuosi.

Me muistamme sankaritarinat, mutta muistammeko häviäjiä? Emme varmaan, sillä harvemmin häviäjät puhuvat aiheesta ääneen. Joku kommentoikin tekstin julkaisuni yhteydessä hyvin, että muistamme kyllä Oksaharjun voittajana, mutta samaan aikaan saattoi olla 9 muuta kaveria, jotka tekivät saman tempun ja hävisivät. Osakemarkkinoilla asiat voivat olla joskus pienestäkin kiinni, kenties joku Oksaharjun kollega käytti yhtä massiivista velkavipua pari viikkoa liian aikaisin ja hävisi leikin sen takia.

Sijoittaminen on siinä mielessä pirullinen aihe, että siinä lähinnä puhutaan omista menestymisistä, eikä niinkään omista tappioista. Minullakaan ei taida näiden noin 150 blogikirjoituksen joukossa olla vielä yhtäkään tekstiä huonoiten onnistuneista sijoituksistani. Pitäisi joskus tehdä tuollainen, sillä minultakin löytyy katastrofaalisia sijoituksia.

Meillä on varmasti Suomessa sijoittajia, jotka ottivat finanssikriisissä vipua häviten paljon rahaa. Syitä häviämiselle saattoi löytyä useitakin. Joku lähti markkinoille liian aikaisin, joku neuvotteli itselleen huonon diilin velkavivun suhteen. Joku saattoi tehdä huonon osakepoiminnan olemattomalla hajautuksella, esimerkiksi Nokian osake maksoi finanssikriisin pohjilla halvimmillaan 10,57 euroa. Jollakin saattoi taas mennä pakka sekaisin, jos siviilipuolella tuli yllättäviä negareja, kuten oma tai puolison työttömyys.

Nämä tarinat eivät revi otsikoita, iltapäivälehdissä niin paljon kuin tarinat onnistumisista. Media nostaa mieluummin esiin onnistujia kuin epäonnistujia. Sitten jos lähdet julkisesti kertomaan mittavista pörssitappioistasi koko Suomelle, artikkeli kerää helposti niitä kansan syvien rivien kommentteja tyyliin ”mitäs minä sanoin, pörssissä ne herrat vaan huijaa ja tavallisen ihmiset rahat viedään, ihan oikein että ahneella on paskainen loppu”.

Case Cargotec

Jos jotain hahmotusta pohjaonginnan vaikeuksista haluaa, kannattaa mielestäni nostaa tikun nokkaan Cargotec. Edellisessä kirjoituksessani laskin, miten Cargotecin osake dippasi yhdessä ainoassa vuodessa peräti 77 %. Minun laskelmani ottivat huomioon vain vuoden, mutta Cargon laskumarkkina oli todellisuudessa paljon pidempi, noin 1,5 vuotta.

Yllä näette dataa Kauppalehden sivuilta. Siinä on Cargotecin liikehdintää vuosina 2007-09. Näkyy vähän huonosti, mutta alkuvuodesta 2007 Cargon osake hipoi 50 euron hintalappua. Kesällä 2009 samat osakkeet tekivät kauppaa 7 euron hintaan. Laskua oli noin 85 % huipuista.

Alkuvuonna 2008 kurssissa on selvä notkahdus, jonka jälkeen osake kiri aika lujaa hetkeksi ylöspäin. Tuokaan asia ei näy taulukosta kovin hyvin, mutta alkuvuoden notkon alimmillaan Cargosta maksettiin 25 euroa, eli siis vuodessa osakkeesta oli sulanut noin 50 %.

Tuollainen romahdus yhteen ainoaan vuoteen herättää varmasti paljon ajatuksia. ”Siis 50 % pois yhdessä ainoassa vuodessa? Pakko olla ylireagointia! Ei tää lasku voi jatkua loputtomiin!” Kenties joku ottikin tuossa saumassa jo isolla rahalla velkavipua, ajatuksena että pohjat on jo nähty. Ja näyttihän se hetken aikaa hyvältä, kun osake pomppasi pian takaisin 40 euron tuntumaan. Vivulla sijoittanut olisi varmasti paukutellut henkseleitään helpolla tienaamisella.

Tarinan päätös ei ole kuitenkaan niin onnellinen. Seuraavan vuoden jälkeen osake oli valahtanut jo 7 euron hintaan, eli 72 % pakkaselle. Kyllä, ”äärimmäisen halpa” osake voi laskea vielä ensimmäisen -50 %:n jälkeen toiset -72 %. Tarinan opetus on se, että ei ole olemassa mitään lukua, minkä jälkeen yhtiötä olisi turvallista ostaa ilman pelkoa tappioista.

Cargotecin esimerkistä on hyvä nähdä myös laskumarkkinan pituus, mikä oli finanssikriisissä noin puolitoista vuotta. Se ei ollut mikään ”yhden yön pommi” kuten romahdus usein kuvitellaan olevan, vaan sen sijaan hyvin hidasta surkastumista. Jos Cargotecinkin kohdalla kaikki 85 % olisi haihtunut yhdessä ainoassa hetkessä, olisi kenties helpompaa savun hälvettyä palata markkinoille.

Koodilla ”INSSIN” saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

”Miks jotkut idiootit myy alhaalla?”

Tätä kysymystä pohdin joskus sijoittamisen alkutaipaleellani. Miksi kukaan myy mitään romahduksen aikana? Miksei vain holdailisi osakkeita, ja ostaisi korkeintaan lisää?

Asia on ehkä noin, mikäli sijoittajalla ei ole lainkaan velkaa tai muutakaan lähiaikojen tarvetta rahalle. Mikäs siinä on salkun kutistuessa, jos sitä ei aio realisoida lähiaikoina. Korkeintaan vain ostelee sinne salkkuun halvalla lisää tavaraa.

Sen sijaan velkasalkun kutistuminen voi nostaa stressitasoja, ainakin jos sen velan vakuutena on osakkeita. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että osakkeiden arvon laskiessa, pankki voi vaatia lisää vakuuksia tai velan keventämistä. Jos sijoittajalla ei ole heittää mitään vakuuksiksi kelpaavaa, voi edessä olla pakkomyyntejä huonoon aikaan.

Velan kanssa romahduksen aikana sohlaava sijoittaja tarvitsee kovia hermoja, sekä myös onnea. Edes pelkällä kylmäpäisellä holdaamisella ei tehdä tuottoja, jos kurssit eivät lähde tokenemaan.

Jotkut myyvät alhaalla ihan vain välttääkseen pahimman skenaarion toteutumisen. Mikään mahdottomuushan ei ole, että velkasijoittaja tulee menettämään – jos nyt ei aivan kaikkea niin ainakin jotain suurta. Voi tulla kenties tilanteita, joissa sijoittaja joutuu punnitsemaan kahden valinnan väliltä; myynkö nyt suurella tappiolla, vai holdaanko ja pahimmillaan kurssilaskun jatkuessa lähtee talo tai kesämökki alta.

Myönnetään, nuo ovat tilanteet ovat varmasti melko harvinaisia. Tuskin kukaan menettää kotiaan vaikkapa kymppitonnin Superluoton myötä. Mutta jos romahduksessa käytettävä velkavipu alkaa olla lähempänä kotisi hintaa, tällöin riskitkin kasvavat.

Loppupäätelmiä romahduksesta

Tämänkään tekstin tarkoituksena ei ollut pelotella liikaa sijoittajia romahduksilla. Ne ovat kuitenkin osa tätä lajia, ja niitä varten on hyvä valmistautua henkisesti kera jonkinlaisen sijoitusstrategian.

Tämän tekstin tarkoituksena oli haastaa pörssiromahdukseen liittyviä ajatuksia. Monet tuntuvat uhoavan, miten romahdus on kuin ”alennusmyynti”, josta voi ostaa helposti halvalla osakkeita. Todellisuudessa pörssien alennusmyynnit voivat olla mitä tahansa, kuten Cargon esimerkki toivottavasti osoitti. Jos ostat osakkeita -50 %:n ”alennuksella”, tuokin hinta voi olla seuraavana päivänä kallis, kun hinnasta lähteekin vielä uudet 70 % pois.

Romahduksista kirjoitetaan jälkikäteen yleensä vain sankaritarinoita ja surullisimmat kohtalot lakaistaan maton alle. Suurimpiin sankaritarinoihin tulisi kuitenkin suhtautua kuin lottovoittajiin, eli yksi voitti, mutta useampi hävisi samoissa arpajaisissa. Ja saman tempun toistaminen täydellisesti seuraavassa romahduksessa on sekin lottovoiton tasoinen suoritus.

Hyvä olisi myös pyrkiä pääsemään osakkeita myyvien henkilöiden saappaisiin. Jos ymmärtää miksi muut ovat kenties myyneet osakkeita sieltä syvimmästä notkosta, voi kenties ymmärtää paremmin miten itse välttää tuon tilanteen. Salkun suurta velkavipua suunniteltaessa kannattaa myös miettiä niitä huonoja skenaarioita ja mitä niiden toteutuessa kannattaisi tehdä.

Edellisessä tekstissäni ihmettelin sitä, miten monet muistelivat suomalaisten pörssiyhtiöiden kasvattaneen osinkojaan myös finanssikriisin aikana. Tämän tekstin teemana oli ehkä ihmetellä sitä, miten helpoksi vaurastumisen keinoksi pörssiromahdukset kuvitellaan. Mielestäni erittäin paljon korostetaan velkavivun kanssa sohlaamista romahduksen keskellä. Harvempi puhuu ääneen siitä, että vipu toimii myös molempiin suuntiin, eikä vain vivuta tuottoja ylöspäin.

Oma taiteenlajinsa on myös omien hermojen kestäminen, eikä sitä voi ennakkoon tietää miten hyvin oma salkku kestää paineita laskumarkkinassa. Monet uhoavat jatkavansa ostoja selkä suorana myös laskeviin kursseihin, mutta onkohan todellisuus yhtä ryhdikäs? Sen verran paljon keskustelupalstoilla näkee panikointia yhden päivän kurssireaktioista, jotka ovat vieläpä usein aivan normaalin pörssipäivän rajoissa. Jos kolmen prosentin muutokset suuntaan tai toiseen tuntuvat hurjilta, mitä se on sitten kriisien aikana, kun saatetaan puhua kymmenen prosentin liikkeistä yhden päivän aikana?

Kiitokset kaikille edellistä tekstiäni kommentoineille, sillä te helpotitte tämän tekstin kirjoittamista. Toivottavasti tämäkin teksti herättää samanlaista keskustelua.

Saatat olla kiinnostunut myös:
Finanssikriisin arvet näkyvät yhä osinkosijoittajalle

Jopa kymmenien prosenttien alennus vakuutuksistasi?

Ota ilmainen Bank Norwegianin luottokortti ja kerää itsellesi cash points -pisteitä

Sijoita osakkeisiin alk. vain 3 € kuluin

Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja 14 päivää maksutta

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Saatan saada jonkinlaisen palkkion, mikäli teet kaupat juuri kyseisen linkin kautta. Se ei maksa sinulle yhtään ylimääräistä, vaan saat yhtä hyvän tarjouksen kuin ilman affiliate-mainontaakin. En ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

Seuraa blogia Facebookissa:

4 kommenttia kohteessa “Pörssiromahdus sekoittaa pakan täydellisesti – finanssikriisin muistelu, osa II

  1. Anonyymi says:

    Hyvää pohdintaa. Tuolle pohjilta onkimiselle olen nauranut. Monet siitä puhuvat, mutta 99% ei siihen oikeasti kykene. Kuvittelevat kuitenkin jostain syystä tekemään sen romahduksen aikana.

  2. Köyhäsijoittaja says:

    Hyvä kirjoitus,

    jos kuitenkin vielä palataan tuohon Cargoteciin, niin kurssi kävi vuosi sitten kesällä lähellä 60 euroa. Eli jos jaksoi omistaa yhtiötä syklin yli niin on päässyt hyviin tuottoihin. Vaikka ei ostot eivät olisi pohjille osuneetkaan.

    Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pitkäjänteiselle sijoittajalle noilla rommauksilla ei ole niin merkitystä, jos vaan jaksaa pitää hyvää yhtiötä salkussa syklin yli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.