Menneellä viikolla saimme lukea jälleen kerran Jukka Oksaharjun näkemyksiä osakemarkkinasta. Jos joku sijoittaja on seurannut viime vuosina enemmänkin Oksaharjun mietteitä mediasta, hän ei tuostakaan haastattelusta saanut juuri mitään uutta. Oksaharjun teesit olivat pitkälti sitä samaa, mitä ne ovat olleet viimeisten vuosien ajan.

En tiedä kertovatko nuo jutut nyt enemmän Jukka Oksaharjun näkemyksistä, vaiko median nykyaikaisesta tavasta pyörittää samoja juttuja lehdestä toiseen pienellä viiveellä. Sinänsähän tuo on melko helppo tapa tehdä juttuja, koska haastattelemalla jonkun henkilön kertaalleen ja tekemällä siitä kerralla useamman jutun, voi myöhemmin tehdä useammalle eri päivälle sisältöä mediaan.

Koska Jukka Oksaharju on yksi suurimmista esikuvistani sijoitusrintamalla, en malta olla kommentoimatta Jukan viimeisiä näkemyksiä.

Jukka Oksaharju – ansaitusti guru

Monet viime vuosina sijoitusmaailmaan perehtyneet muistavat Jukka Oksaharjun lähinnä Guru-kirjasarjastaan, jossa hän käy yhdessä Karo Hämäläisen ja Random Walkerin kanssa läpi erilaisia sijoitustyylejä. Vähän vanhemmat sijoittajat saattavat muistaa myös Oksaharjun yksin kirjoittamat kirjat Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen ja Hajauta tai hajoa. Näiden päälle Oksaharju oli myös taannoin hyvin aktiivinen kirjoittajana Nordnet-blogissa.

Kymmenen vuoden kirjailijanurastaan huolimatta Jukka Oksaharju on vielä melko nuori kaveri. Ne jotka tuntevat miehen kirjojen takaa, saattavat tietää hänen tiensä sijoitusmaailman tietoisuuteen. Noin parikymppinen Oksaharju panosti aikoinaan finanssikriisissä osakemarkkinoille ison velkavivun kanssa, haalien ”pohjilta” paljon mm. finanssialan osakkeita.

Kun talousjärjestelmä ei sortunutkaan finanssikriisin myötä, Oksaharju teki nuorena kaverina todella kovan tilin velkavivun voimalla. Tätä myötä hän myös saavutti monien silmissä gurun maineen – minun mielestäni ihan aiheellisesti.

Viime vuosina Oksaharju on ollut huomattavasti hillitympi osakemarkkinoilla. Osaltaan syynä on varmasti tarve ”puolustaa” jo hankittua omaisuutta, sekä samaan aikaan oma perhe tai lasten jalkapalloharrastukseen kuluva aika ovat alkaneet kilpailla resursseista sijoittamisen parissa.

Oksaharjun tavaramerkiksi on noussut puhe ”viimeisten hitaiden soimisesta”, jossa hän kuvailee sitä, miten juhlissa nimeltä osakemarkkinat on nyt menossa viimeiset tanssit ennen alkavaa krapulaa. Oman muistikuvani mukaan ensimmäistä kertaa Oksaharju olisi nostanut aiheen tapetille syksyllä 2016, mutta googlaaminen vei pisimmillään helmikuuhun 2017 asti.

Viiden viimeisen vuoden aikana Oksaharju onkin povannut kerta toisensa jälkeen markkinasyklin vetävän viimeisiään, samalla kun hän on itse tyhjännyt omaa osakesalkkuaan. Viimeisimmän Aamulehden haastattelun yhteydessä hän kertoi omistavansa vain kahta yhtiötä, työnantajaansa Nordnetia ja yli kymmenen vuotta salkussa ollutta Sampoa. Rahastoja hän ei omista, eikä kuulemma aio omistaa koskaan myöhemminkään.

Samaisessa Aamulehden haastattelussa Oksaharju kertoi lähteneensä valloittamaan kiinteistömarkkinoita. Hänellä on useampi sijoitusasunto Jyväskylässä, joita hän hoitaa täysin itse. Sijoitusasuntojen lisäksi Oksaharju tekee tiliä tonttikaupalla. Hän kiertää joskus jopa ovelta ovelle etsimässä ”hyviä huonoja kohteita”, joiden tonteissa olisi aineksia uudisrakentamiseen.

Sinänsä nuo edustavat aika perinteistä sijoittamista. Asuntosijoittaminen kulkee todella monen suomalaisen sijoittajan salkussa jollain tavalla ja tonttikauppakin on eräänlaista treidaamista. Toisaalta jos olet profiloitunut osakeguruksi, niin kyllähän tuo toiminta seilaa hieman ydinosaamisalueen ulkopuolella.

Herättää ihmetystä

Jukka Oksaharjun näkemykset herättävät tätä nykyä melkein enemmän keskustelua kuin koskaan aiemmin. Oksaharju on ollut takavuosina vahva kansankapitalismin puolestapuhuja ja kertonut säännöllisesti mm. iltapäivälehdille siitä, miten suomalaiset voisivat vaurastua sijoittamalla.

Monet sijoittajat tuntuvat ihmettelevän sitä, miten Oksaharju ei löydä millään mitään sijoituskohteita vuosikausiin. Edes koronakriisin pohjilla Oksaharju ei löytänyt mitään ostettavaa, ja sen vuoksi hän on tyytynyt seuraamaan kurssien kehitystä sivusta käsin.

Ei siis ihme, että Oksaharjun kommentit jakavat porukkaa kahtia sijoitusfoorumeilla. Toiset kiittelevät Oksaharjua siitä, että miehen teot ja puheet ovat linjassa, eli salkku on tosiaan tyhjätty samalla kun odotetaan romahdusta. Toisessa ääripäässä taas sijoittajat ovat ärsyyntyneitä Oksaharjun vuosia kestäneeseen kilpikonnapuolustukseen, jossa vetäydytään aina vain sen taakse, että kaikki on kallista ja mitään ostettavaa ei ole.

Toisaalta keskusteluissa joku muistutti myös siitä, että jos joku peesaa sokeasti guru-Oksaharjua, niin eikö tämä ole ottanut viiden vuoden aikana jo pahasti kuokkaan odotellessaan Jukan kanssa musiikin hiljenemistä? Ehkä myös näin. Se lienee kuitenkin fakta, että aloittaminen lienee kaikista vaikein osuus sijoittamisessa, eivätkä Oksaharjun näkemykset aiheuta hirveästi innostusta avata arvo-osuustiliä.

Riittääkö yksi täysosuma gurun titteliin? Entä voiko gurun tittelin menettää?

Otsikossa on melko provosoivia kysymyksiä ja minun täytynee tehdä heti selväksi, etten ole kaikesta huolimatta viemässä Oksaharjulta mitään pois. Vastaavia kysymyksiä on vatvottu myös sijoitusfoorumeilla ja joku käyttäjä jo kyselikin, että kuinka pitkään Oksaharju saa odottaa pörssiromahdusta gurun viitta päällä.

Tunnetusti ennustaminen ja etenkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Fakta on myös se, että pelko myy. Tämä tulee tuskin kenellekään 2020-luvulla aikuisena olleelle yllätyksenä, sillä viimeiset kaksi vuotta olemme nähneet miten hyvin pelko myy esimerkiksi koronavirukseen liittyvien otsikkojen kanssa. Tappavat taudit ja pörssiromahdukset herättävät huolta ja houkutuksen klikata uutinen auki.

Toisaalta liian toistuvaksi menneet pelottelut alkavat kääntymään jossain vaiheessa itseään vastaan ihmisten turtuessa tai kyllästyessä niihin. Ehkä Oksaharjun näkemyksissä on käynyt vähän näin. Yksi yleinen vitsi pörssiromahdusten ennustamiselle on myös se, että onhan pysähtynytkin kello kahdesti päivässä oikeassa ajassa, miksi siis suotta lähteä liikkeelle.

Yksi mielenkiintoinen ja nostamisen arvoinen näkemys nähtiin Inderes-foorumilla, jossa Verneri Pulkkinen pohti mielestäni ansiokkaasti sitä, jaetaanko gurun viittoja turhan helpoin perustein tai riittääkö yksi onnistuminen vielä gurun tittelin saavuttamiseen.

Toki tätä näkee muuallakin: sijoitusmediassa globaalisti kaivellaan samat karhut yms. naftaliineista jos he osuvat kerran urallaan oikein. 😀 Se lienee vain tämän lajin henki: kerta riittää ja maine on ikuinen.

Vrt. Buffett, Soros, Druckenmiller yms. joiden ylituotto ja menestys on lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta systemaattista ja vuosikymmenestä toiseen toistettavaa. Kaiken kukkuraksi he tuntuvat uusivan nahkansa tämän tästä vaikka ikää on jo varsinkin kahdella heistä melkoisesti.

Verneri Pulkkinen, Inderes-foorumi

Myös minua ”vaivaa” yksi iso onnistuminen

Koska olen pyrkinyt tässä blogissa kertomaan rehellisesti niin onnistumisista kuin epäonnistumisistani sijoitusmarkkinoilla, en malta olla vesittämättä itse itseäni Harvian onnistumisen suhteen. Pidempään tätä blogia seuranneet tietävät sen, että allekirjoittanut on saanut aika ison onnistumisen sauna- ja spa-valmistaja Harvian muodossa. Ensimmäiset Harviat hankittiin kesällä 2018 muistaakseni 5,80 euron hintaan, eli tenbaggerin saavuttamisen ihanuus on tullut jo kertaalleen koettua.

Harvia on ollut onnistuminen monella tavalla. Ensinnäkin ”löysin” yhtiön melko ajoissa, heti listautumisen jälkeen. Ensimmäiset erät tulivat salkkuun pörssitaipaleen alkuvaiheessa ja Harviaa on tullut ostettua salkkuun lisää lähes joka kvartaali. Mikäpä onkaan sen hienompaa, kun ostaa lisää nouseviin kursseihin.

Säännöllisesti kasvava osakemäärä salkussa yhdistettynä jyrkän kulmakertoimen osakekurssiin tekee äkkiä isoja jälkiä salkkuun. Elokuun alkupuolella Harvian osakekurssin ollessa tähänastisen historiansa korkeimmillaan allekirjoittaneen kiuas-osakkeet olivat voitolla uuden hyvän henkilöauton hintalapun verran. Ylipäätään allekirjoittaneen koko salkussa Harvia muodosti järkyttävän ison osan toteutumattomasta tuloksesta.

Vaikka tässä kohti olisi ehkä helppo brassailla ja paukutella henkseleitä ”minähän tiesin” -tyyppisesti, niin kaiken rehellisyyden nimissä minulla oli myös roimasti onnea tässä tilanteessa mukana. Firma sattui olemaan minulle keskisuomalaistaustaisena erittäin tuttu jo ennen pörssilistautumista ja sen vuoksi innostuin siitä jo ennen ”isoja massoja”.

Olisi mielenkiintoista nähdä miltä salkkuni näyttäisi tänä päivänä, jos Harvia ei olisi päättänytkään listautua vuonna 2018. Minulla on pieni paha epäilys siitä, että varallisuuteni olisi nyt merkittävästi pienempi. Noh, en tiedä onko tämä miten tärkeää pohdittavaa. Lienee kuitenkin hyvä pitää jalat maassa, eikä ratsastaa liikoja yhden onnistumisen voimalla.

Tarina ysiluokan pesäpallotunnilta

Artikkelin loppuun haluan puhua teille vielä pari sanaa pesäpallosta. Jaetaanhan tulevana viikonloppuna Suomen mestaruuksia niin naisissa kuin miehissäkin. Keskisuomalaisena urheilufanaatikkona oma suurin huomioni kohdistuu naisten puolelle ja siihen, nappaako Kirittäret neljännen peräkkäisen mestaruuden.

Meikäläinen kun tykkää harrastaa vähän erikoisempia tarinoita sijoittamiseen liittyen, niin en malta olla muistelematta ysiluokan keväisiä liikuntatunteja, joilla pelattiin niin ikään pesäpalloa. Tuttu tilanne varmaan kaikille suomalaisille kouluvuosilta. Monella on näistä liikuntatunneilta myös ikäviä ja nöyryyttäviä muistoja, missä pelit eivät oikein luonnistuneet tai sitten tultiin valituksi joukkueeseen viimeisenä.

Yksi hauskimpia yläastemuistoja liittyy tilanteeseen, jossa joukkueemme pääsi ajolähtötilanteeseen ja kaikki pelaa -hengessä emme saaneet laittaa lautaselle joukkueen kovinta lyöjäjokeria, vaan vuoro osui eräälle hiljaiselle ja vähän aralle kaverille, joka ei yleensä esitellyt kovin hurjia urheilullisia otteita liikuntatunneilla. Lyöjävalinta huomattiin myös ulkovuorossa ja ne kentän kovimmat kaverit tulivat kiusallaan tiukasti etukenttään kiinni antamaan ikävää painetta lyöjälle.

Kuten arvata saattaa, kaveri löi kaksi ensimmäistä lyöntiään reilusti ohi pallosta ja homma näytti selvältä. Lukkari heittää kolmannen kerran, mutta lyöjä saa palloon täydellisen osuman. Pallo läpi täysin tyhjästä takakentästä ja aidan ali, jonka jälkeen pallo taisi myös hukkua kaiken hämmästyksen keskellä. Kenttä rullaa tyhjäksi ja hiljainen kaveri painoi luultavasti koko peruskoulunsa ainoan kunnarin loistavaan paikkaan. Tuloksena neljä juoksua.

Muistan tilanteen luultavasti sen vuoksi hyvin, että olin niin sanotusti voittajien puolella. Minä ja koko muu joukkue kuittaili vastapuolelle tilanteesta loppupäivän ajan. Myös tästä hiljaisesta kaverista allekirjoittaneelle on jäänyt ehkä eniten mieleen tuo lyöty kunnari. Jännä juttu miten jotkut yksittäiset asiat jäävät joskus niin hyvin tietyistä henkilöistä mieleen.

Miten tämä liittyy sitten sijoittamiseen? Ehkä myös sijoittamisessa on vähän samanlainen ilmiö, että yksi iso onnistuminen oikeassa paikassa jää helposti kaikkien mieleen ja tekee henkilöistä oman yhteisönsä sankarin tuleviksi vuosiksi.

Ehkä myös Jukka Oksaharju tulee vielä ja täräyttää kunnarin, kun kaikki sitä vähiten odottavat. Jäädään siis odottamaan Jukan tulevia peliliikkeitä.