Sisältää mainoslinkkejä: Nextory ja BookBeat

Vähän viiveellä aloin kirjoittamaan hiihtolomalla lukemastani kirjasta Kuolemanlaakso, joka kertoo jääkiekkoilija Tommi Kovasen karun tarinan. Vuonna 2013 piti olla aivan normaali jääkiekon SM-liigan ottelu, mutta heti ottelun alussa Kovasen päähän osunut taklaus muutti monia asioita lopullisesti. Kovanen sai taklauksesta pysyvän aivovamman, joka vaikuttaa hänen elämäänsä yhä.

Kirja on julkaistu vuonna 2017, eli se pitää sisällään noin neljä vuotta tuon kohtalokkaan ottelun seurauksia. Kirja ei ole varsinaisesti mikään jääkiekkoilijan elämäkerta, sillä kirja menee lähes heti asiaan, eli tuohon kohtalokkaaseen otteluun Rauman Lukon ja Espoon Bluesin välillä.

Kirjan nimi Kuolemanlaakso kertoo siitä tyhjyydestä, johon aivovamman saanut ihminen joutuu. Seuraava ote on melko pian kirjan alusta kopioitu:

Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.

Tommi Kovanen & Jenny Rostain – Kuolemanlaakso

Vaikka sain kirjan ääniversiona käteeni vasta lopputalvesta 2020, on minun tehnyt mieli lukea se jo pitkään. Olen ensinnäkin suuri lätkäfani ja erityisesti Jyväskylän JYPin fani, jonka kausikortti on ollut taskussani yhtä soittoisesti jo monta vuotta. Kovanen liittyy sillä tavoin myös omaan elämääni, että hän on ollut fanittamani seuran kapteeni ja minullakin on ollut Tommi Kovasen JYP-juliste joskus huoneeni seinällä.

Voit lukea Tommi Kovasen ja Jenni Rostainin kirjan Kuolemanlaakso joko Nextoryssa tai BookBeatissa.

• *Aktivoi tästä itsellesi maksuton 45 päivän Nextory-kokeilu*
• *Aktivoi tästä itsellesi maksuton 14 päivän BookBeat-kokeilu*

Tommi Kovasen JYP-historia antaa mehevän lähtökohdan kirjalle

Yleensä lätkäjoukkueiden kapteenit, niin nykyiset kuin entisetkin, ovat lätkäfanien suurimpia sankareita. Seurat ja fanit kunnioittavat vanhoja kapteeneita erilaisin tavoin, vaikka ura jatkuisi toisessa seurassa tai päättyisi.

Sen sijaan Tommi Kovanen on kapteenin statuksesta huolimatta antisankari Jyväskylässä. Kovanen jätti JYPin yllättäen syksyllä 2006 juuri kauden alettua ja tätä lähtöä ratkottiin seuran ja pelaajan välillä ihan raastuvassa asti. Tästä syystä Kovasta ei muistella vieläkään Jyväskylässä lämmöllä ja Tommi saikin nauttia uransa loppuun asti ikävistä huudoista ja suuresta vihellyskonsertista aina koskiessaan kiekkoon Hippoksen kaukalossa.

Tiivistettynä Kovasen ja JYPin case meni siten, että Kovanen ilmoitti yllättäen haluavansa lähteä seurasta pois, vedoten pahaan oloon. JYP taas vetosi ykköspuolustajansa voimassaolevaan sopimukseen, mutta Kovanen ei suostunut pelaamaan, vaan karkasi omien sanojensa mukaan mökille haravoimaan.

Myöhemmin Kovaselle oli tarjolla sopimusta Ruotsista, mutta JYP ei sallinut siirtoa. Kun tilanne ratkaistiin myöhemmin käräjillä, tapaus ratkesi Kovasen eduksi. Pelaajaa ei saa kieltää harjoittamasta ammattiaan, vaikka tällä olisi sopimus olemassa.

Aivovamman lisäksi minulla oli hyvin suurta mielenkiintoa tätä kirjaa kohti juuri tästä JYP-taustasta johtuen. Avaako Tommi meille omia näkemyksiään vuoden 2006 tapahtumista? Mitä muuta Jyväskylää koskevia tarinoita kirja mahtaa käsitellä?

Kuolemanlaakso ei ole elämäkerta, vaan keskittyy aivovammaan

Noh, JYPistä ei kovin montaa riviä kirjassa ollut, vaan pääpaino on vuoden 2013 ja sen jälkeisissä tapahtumissa. Kuten jo alussa sanoin, kirja ei ollut mikään elämäkerta, vaan meni suoraan siihen jännittävimpään kohtaukseen, eli tammikuun 26. päivän tapahtumiin vuonna 2013.

Sattumaa tai ei, juuri tuohon kyseiseen otteluun sisältyi myös paljon muutakin. Peli oli lauantaina, joten se oli kaikin puolin odotetumpi, kuin normaali arki-illan höntsä. Kovasen vaimo täytti tuona päivänä 40 vuotta ja ottelun jälkeen oli tarkoitus viettää isolla porukalla vaimon syntymäpäiväjuhlia.

Syntymäpäivien lisäksi Kovasen pariskunnalla on takataskussaan iso uutinen, joka on tarkoitus paljastaa kaikille läheisille juhlien yhteydessä: Kovaset saavat pian esikoisensa.

Kun peilaa tapahtumaa jälkikäteen näihin lähtökohtiin, niin varsin synkkä loppu saatiin tarinalle. Heti ottelun ensimmäisessä vaihdossa Kovanen saa Bluesin Tommi Huhtalalta kovan taklauksen, jonka myötä ottelu jää kesken. Tässä vaiheessa kukaan ei vielä tiedä asiaa, mutta tämä jää myös Kovasen viimeiseksi vaihdoksi ammattiurheilijana.

Kirja muistuttaa ”vanhasta kunnon jääkiekosta”

Vaikka kirjan tapahtumista ei ole kulunut edes kymmentä vuotta aikaa, näin lätkäfanin näkökulmasta Kovasen taklauksesta tuntuisi olevan paljon enemmän aikaa. Jääkiekkopiireissä ympäri maailman on viimeinkin herätty ajattelemaan enemmän kiekkoilijoiden turvallisuutta, päähän kohdistuneiden osumien siivoamista sekä asennekasvatuksen lisäämistä.

Kehitys on ollut hurjaa, koska vielä 2000-luvun alussa päähän kohdistuneita taklauksia nähtiin paljon enemmän ja niihin suhtauduttiin väheksyvästi. Ne olivat ”arkipäivää” ja ”kuuluivat lajiin”.

Yksi tunnetuimpia jääkiekon päävammoihin liittyvistä tarinoista on rapakon takaa NHL:stä, niin sanottu Paul Kariyan ja Scott Stevensin tapaus Stanley Cupin finaaleissa vuonna 2003. Pienikokoinen tähtipelaaja Kariya jäi isokokoisen rymypakki-Stevensin jyrän alle saaden paha iskun päähänsä ja menettäen tajuntansa. Sekavasti käyttäytynyt Kariya ohjattiin pukukoppiin, josta hän palaa kaikkien yllätykseksi takaisin kaukaloon vielä samassa erässä – tehden jopa maalin.

Tarinan mukaan Kariya ei muista ottelusta yhtään mitään, sillä kova isku päähän vei muistin. Myöhemmin Kariyan ura loppui juuri toistuviin päävammoihin ja nykyään mies ei tahdo olla kiekon kanssa missään tekemisissä. Jotain tästä kertoo jo se, ettei Kariya tahtonut olla mukana legendaarisen tutkaparinsa ja ystävänsä Teemu Selänteen pelinumeron jäädytysseremoniassa, vaikka Teemu oli Paulin kutsunut paikalle.

Tommi Kovanen on Suomen vastine Paul Kariyalle

Jos Kariyan vihamielistä suhtautumista kiekkoon on vaikea ymmärtää, kannattaa lukea Kuolemanlaakso. Tommi Kovasen suhtautuminen kaikkeen kumilätkään liittyvään on lähes yhtä negatiivinen.

Toisaalta sen ymmärtää, koska kirjan lukemalla pääsee näkemään miten nopeasti urheilija saattaa tipahtaa valokeilan ulkopuolelle ja tyhjän päälle. Näin kävi myös Kovaselle. Tuo yksi taklaus vei häneltä kaiken; ammatin, terveyden, parisuhteen, luottotiedot ja elämänilon.

Kirjassa karuinta oli se, miten hitaasti asian vakavuus tajuttiin. Ensimmäinen diagnoosi taklauksen jälkeen oli vain murtunut leuka sekä katkenneita hampaita ja murtuneita kylkiluita – ei mitään muuta. Taklauksen jälkeiset päänsärkykohtaukset, muistiongelmat, keskittymisvaikeudet ja mielialan vaihtelut eivät tuntuneet kiinnostavan ketään. Niiden piti olla vain väliaikaista tai jopa flunssasta johtuvaa.

Kovanen menetti kaiken

Kirja kertoo myös sellaisia tarinoita ammattilaisurheilusta, joita tavallinen fani ei tule koskaan ajatelleeksi. Esimerkiksi Kovasen tapauksessa tuli ongelmia palkanmaksun kanssa, kun sairasloma alkoi venyä odotettua pidemmäksi. Vaikka Kovasella oli pelaajasopimus voimassa, Lukko vetosi myöhemmin palkanmaksun katkaisemiseen, koska Kovasesta ei ollut pelimieheksi.

Kovanen käsitteli kirjassa myös paljon pelaajien välistä kemiaa ja minkälaista on henkisesti jäädä joukkueen ulkopuolelle. Sen lisäksi että menetät työpaikkasi ja ammattisi, samassa menivät myös ystävät. Kun kaikki jääkiekkoon liittyvä alkoi ärsyttää, Kovanen vetäytyi porukan ulkopuolelle, josta ei ollut enää paluuta takaisin kuvioihin.

Jotain tästä ulkopuolisuudesta kertoi esimerkiksi se, että kun mies haki jäähallilta viimeiset tavaransa, hän valitsi sen tekemiseen sellaisen ajankohdan, kun koko joukkue oli pelireissulla. Silloin voi olla varma, ettei kukaan tuttu tule juttelemaan ja kyselemään vointia.

Suruprosessiin kuuluu yleensä viisi vaihetta; kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Nämä tulevat kirjassa todella hyvin esille. Kovanen kertoi esimerkiksi siitä, miten vaikea oli kertoa omasta tilanteesta ääneen muille. Paljon helpompaa on vain vakuutella asioiden olevan ok ja vältellä muita.

Kovasen ulkokuoren alla kuitenkin kyti. Vaikka kavereille vakuuteltiin kaiken olevan kunnossa ja uuden elämäntyylin onnistuvan, se oli todellisuudessa kaikkea muuta. Eräänlainen huipennus tälle salailulle nähtiin siinä kohti, kun Kovanen yritti itsemurhaa.

Kirjassa äänessä vain Kovanen itse – ja se antaa tietynlaisen kulman

Tulee vähän kusipäinen olo, mutta pakko nostaa myös tämä puoli esiin. Kirjan yksi heikoimpia kohtia on se, että siellä on äänessä oikeastaan vain ja ainoastaan Tommi Kovanen itse. Toki kirjan on kirjoittanut Jenny Rostain, josta muuten tuli kirjan luomisprosessin aikana Kovasen uusi puoliso, mutta kenenkään muun näkemyksiä asioihin ei kirjassa kuulla.

Esimerkiksi Rauman Lukon organisaatio lääkäripalveluineen saa todella paljon raippaa Kovasen suusta. Sen vuoksi olisi ollut kiva kuulla myös raumalaisten näkemys tilanteeseen.

Kirjassa ei hirveästi kiitoksia jaeta, vaan pääpaino oli siinä, mikä kaikki meni pieleen ja kuka teki missäkin kohtaa virheen. Kovaselta runtua saivat raumalaisten lisäksi niin junnuaikojen valmentajat, Huhtala, Liiga, media, JYP kuin suomalainen terveydenhuolto.

Normaalissa olosuhteissa tämä ”ikinegailu” olisi helppo pistää aivovamman piikkiin, mutta Kovasella on urallaan ollut vähän samanlaisia haasteita jo ennen loukkaantumistakin. Vuoden 2006 JYP-tapahtumien lisäksi Kovanen oli nostamassa vuonna 1995 oikeusjuttua, kun JYP-pelaaja Thomas Sjörgren löi Kovasta kaukalossa pelin aikana. Tuohon aikaan oli täysin ennenkuulumatonta, että kaukalossa tapahtuneita ylilyöntejä lähdettäisiin ratkomaan kaukalon ulkopuolella.

Samoin Kovanen on joskus kritisoinut ääneen Rauman Lukon sponsorisuhteita paikallisen lihajalostamon kanssa, sillä pelaaja oli itse kasvissyöjä ja mukana joissakin Animalian kampanjoissa. Kirjassa Tommi kertoo joutuneensa jääkiekon vuoksi mainostamaan yrityksiä, joita ei voi sietää, ja hän viittasi siinä hyvin varmasti juuri tähän caseen.

Tuntuu ilkeältä kirjoittaa näin, mutta nämä aiemmat ”vastoinkäymiset” tuovat jonkinlaisen sivumaun Kovasen tarinoihin. Jos mies on ollut jossain määrin ”hankala” jo ennen loukkaantumista, voiko näistä kaikista negaatioista syyttää aivovammaa? Kuka tietää.

Myös pientä epäloogisuutta havaittavissa

Jos unohdetaan Tommin aiemmat konfliktit, niin on kirjassa muitakin pieniä ristiriitoja, jotka laittoivat lukijan hieromaan aivonystyröitä. Kovanen kertoo kirjassa todella tarkasti ja suorastaa raadollisen kuvailevasti minkälaista elämä aivovamman kanssa on.

Allekirjoittanutta jäi kuitenkin ihmetyttämään se, että miten kirjaan on saatu koostettua niin tarkkoja yksityiskohtaisia tarinoita ja keskusteluja. Kovanen sanoi itse kärsivänsä suurista muistiongelmista ja oma arki rullaa oikeastaan täysin erilaisten muistilappujen varassa. Tämän lisäksi hän ei pysty itse kirjoittamaan ja hän kertoi viettäneensä loukkaamisen jälkeen todella paljon aikaa yksin mökillä.

Tähän peilaten on vähän outoa, miten Kovanen kuitenkin kirjassa kertoo muistavansa sanatarkasti kahdenkeskisiä keskusteluja ihmisten kanssa. Tarina on todella tarkka ja yksityiskohtainen, eikä missään vaiheessa tuoda ilmi sitä, että onko Tommilla ollut esimerkiksi jotain muistiinpanoja tai päiväkirjoja käytössä. Vähän epäilen, sillä hän korosti lukemisen ja kirjoittamisen olevan todella haasteellista vammasta johtuen.

Samoin Kovanen kertoi kirjassa voivan pahoin pienestäkin rehkimisestä, jonka jälkeen pyörryttää ja oksettaa. Sitten kuitenkin Kovanen kykenee tekemään yksin muuton ja kantamaan pyykinpesukoneen kerrostalosta auton takakonttiin omin avuin ja ajamaan paikalta pois.

En halua sanoa, että Kovanen valehtelisi tai kirjassa olisi liioiteltu, mutta nämä asiat vain pistivät korvaani äänikirjaa lukiessa.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Mitä Kuolemanlaakso opetti sijoittajalle?

Pyydän anteeksi, että tämä sijoitusblogille kaikista tärkein kappale jäi näin pitkän jaarittelun taakse. Mennääs nyt pohtimaan kirjan opetuksia nimenomaan sijoittajan kannalta. Olen jo aiemminkin kehunut erilaisten elämäkertojen olevan itselleni kaikista mieluisimpia ”sijoituskirjoja”, koska niistä voi helposti ammentaa itselleen uusia ajattelutapoja

Vaikka Kuolemanlaakso keskittyy jääkiekkoon, se antoi paljon ajateltavaa myös sijoittajille tai muuten rahasta kiinnostuneille.

Ensimmäisenä nostettakoon esille elämän yllätyksellisyys. Me sijoittajat kyttäämme usein Exceleitämme ja mietimme asioita useamman vuoden päähän. Näin teki myös Kovanen, joka suunnitteli pelaavansa ja jatkavansa uraansa vielä joitakin vuosia. Sitten se tapahtui, kun sitä vähiten odotti. Ura katkesi kuin seinään ja elämän kaikki suunnitelmat meni uusiksi.

Samalla tavoin sijoittajien tulisi pystyä painottelemaan tulevaisuudensuunnitelmien lisäksi nykyhetkessä. En tietenkään sano, että sijoittaminen on turhaa ”koska kaikki voi katketa milloin tahansa”, vaan kannattaa punnita mahdollisia yllätyksiä. Eihän tätä voi missään mielessä verrata aivovammaan, mutta itselleni yksi samantapainen kokemus oli suosikkibändin yllättävä lopettaminen.

Toisena esiin nousee terveyden arvostamisen. Terveys on niitä asioita, joita oppii usein arvostamaan vasta silloin, kun sen menettää. Aivovamma on yksi suurimmista vihuliaisista, sillä se ei näy lainkaan päällepäin, mutta sen kanssa eläminen voi olla pahimmillaan mahdotonta. Aivoja ei voi vaihtaa vian myötä uusiin tai korjata, vaan sen kanssa joutuu elämään usein loppuun asti.

Milloin olet muuten ollut viimeksi kiitollinen omasta terveydestäsi? Oletko tehnyt mitään oma terveytesi ylläpitämisen eteen? Voin itse ainakin myöntää, että minun tulisi liikkua huomattavasti enemmän, jotta pysyisin paremmassa kunnossa ja voisin nauttia elämästäni mahdollisimman pitkään terveenä.

Kolmantena nousee vähän samoilla linjoilla edellisen kanssa oma elämänhallinta. Kovasella meni kaikki päin peetä aivovamman myötä, kun mies ärsyyntyi helposti, muisti pätki ja keskittymiskyky oli nolla. Tämän myötä esimerkiksi oman talouden hallinta romuttui täysin, vaikka mies oli takonut vuosikaudet hyviä rahoja ammattiurheilijana.

Erityisesti sijoittajapiireissä näkee usein erilaista väheksyntää joidenkin ihmisten taloustaidoille. Jos oma elämänhallinta on vaikeuksissa, silloin ei usein talousasiat mahdu prepattavien asioiden kärkisijoille.

Loppupäätelmät: jokaisen lätkäfanin on luettava Kuolemanlaakso

Vaikka nostinkin vähän epäilyksen varjoja kirjan ylle, Kuolemanlaakso on silti hyvä kirja, eikä suotta voittanut esimerkiksi vuoden urheilukirja 2017 -palkintoa. Minä laittaisin jokaisen lätkäfanin ja kiekkojunnun lukemaan sen vähintään kertaalleen. Se osa lätkäfaneista, jotka huutelevat miesten pelistä tai käskevät pitämään päätä ylhäällä, tulisi lukea kirja kahdesti.

Minulle tuli kirjaa lukiessa aika paha olo. Olenhan itsekin joskus huutanut mökillä haravoimisesta Kovasen pelatessa Jyväskylässä. Muistan myös katsoessani Huhtalan taklausta Kovaseen, että oikeaan osoitteeseen meni. Kirjan lukemisen jälkeen en enää pysty näin idioottimaisiin ajatuksiin. On hämmentävä fiilis huomata miten juntisti ja idioottmaisesti sitä on joskus ajatellut.

Lopuksi jään jälleen kerran pohtimaan elämän raadollisuutta. Muistan vielä sen illan, kun menin nukkumaan kirjan lukemisen jälkeen. Ajatukset pyörivät aika pitkään eikä uni tullut. Tuli mietittyä esimerkiksi sitä, voisiko itselleni käydä samoin kuin Tommille.

Miksei. Eihän se tarvitse kaukalon ulkopuolellakaan kuin yhden rattijuopon, joka jyrää päälleni. Kaikki työni, niin pääduunini kuin sivutoimiset liittyvät kirjoittamisen tai kirjallisen tuotoksen ympärille, joka ei varmasti onnistu pahan aivovamman kanssa.

Tommi Kovasen tarina saanee vielä jatkoa, kun Kuolemanlaaksolle ollaan tekemässä jatko-osaa nimeltä Jääkylmä. Tosin ihmettelen vähän sitä, että jatko-osan tarkoituksena on niputtaa kansiin Kuolemanlaakson jälkeinen aika, eli alle kolme vuotta sekä kertoa entistä tarkemmin aivovamman seurauksista.

Ensireaktioni jatko-osasta kuulemiselle oli ihmetys, sillä mielestäni kaikki tuo kerrottiin jo kattavasti ensimmäisessä osassa. Saatan kuitenkin lukea jatko-osan, kun se saapuu kirjahyllyyni. Odotellaan sitä hetkeä.

Voit lukea Tommi Kovasen ja Jenni Rostainin kirjan Kuolemanlaakso maksutta joko Nextoryssa tai BookBeatissa.

• *Aktivoi tästä itsellesi maksuton 30 päivän Nextory-kokeilu*
• *Aktivoi tästä itsellesi maksuton 14 päivän BookBeat-kokeilu*

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Pekka Herlin - Koneen ruhtinas
• Jethro Rostedt: Raha ratkaisee – 101 vinkkiä menestykseen
• Tommi Kovanen & Jenni Rostain - Kuolemanlaakso
• Einari Vidgrenin elämäkerta kertoo Ponssen syntymän ja kasvun
• Aki Hintsa - Voittamisen anatomia
• Marko Jantunen – Läpi helvetin
• Nextory – Maksutonta kesälukemista piensijoittajille