Niin se vain on kesä ehtinyt kääntyä jo täydeksi syksyksi. Lokakuun alku tarjosi viime viikonloppuna Keski-Suomessa kauniita värejä ja hienoja autoja. Jyväskylässä ajettiin pienen tauon jälkeen Suomen MM-ralli, joka järjestettiin sen 70-vuotisen historiansa myöhäisimpänä ajankohtana. Normaalisti heinä-elokuun taitteessa ajettava ralli ei nauttinut tänä vuonna helteistä, vaan nyt ruska hallitsi maailmalle tv-kuvien kautta välittyvää Suomi-kuvaa.

Allekirjoittanut ei ollut tänä vuonna mukana Rally Finlandin organisaatiossa, kuten olin parina aiempana kertana. Tällä kertaa seurasin tapahtumaa ilman lehdistöpassia pelkän fanin roolissa, mutta mahtavaa oli siitä huolimattakin. Etenkin syysillan pimeydessä järjestetty Harjun toinen yleisöerikoiskoe oli mahtava kokemus.

Rallien lisäksi Keski-Suomessa tapahtui muutakin autoaiheista toimintaa. Allekirjoittanut pääsi nimittäin laskemaan talvilevolle oman Mercedes-Benz -merkkisen harrasteautoni, jota olen tässä blogissa esitellyt kesän aikana pariinkin otteeseen. Ajattelin niputtaa nyt menneen kesän harrastusautoilut yhteen artikkeliin. Mitä kaikkea tapahtui auton hankinnan jälkeen, paljonko auton omistaminen maksoi ja mitä kaikkea se on mahdollistanut yhden kesän aikana?

Museoajoneuvo Mercedes-Benz 500 SEL

Jos loisto-ostoksen tuntee hymystä, Mersu oli sellainen

Ehkä parasta Mersun kanssa yhteiselon viettämisessä on se, että se saa yhä minulle joka ikinen kerta hymyn huulille, kun istahdan veluurikankaiselle kuljettajan istuimelle. En tiedä mikä ilmiön aiheuttaa, mutta vieläkin puolen vuoden ja noin tuhannen yhteisen kilometrin jälkeen tuota autoa ei voi ajaa hymyttä. Innostus on samaa luokkaa, kuin ajokoiralla, joka tajuaa pääsevänsä pian taas metsään.

Osasyynä innostuksen laantumattomuudelle voitaneen pitää sitä, etten asu auton kanssa samassa maakunnassa. Auto on viettänyt minulle saapumisen jälkeen kaiken aikansa Keski-Suomessa, siinä missä itse asustelen muualla. Nyt kun näen autoa vain kotiseutuvierailujen yhteydessä, sen näkeminen ei ole mitenkään ”arkipäivää” minulle. Jos taas auton näkisi pihassa ohimennen päivittäin, ei se ehkä olisi niin iso juttu. Uskaltaakohan tässä koskaan enää muuttaa takaisin Jyväskylään, jos se tappaa minun ja autoni kuherruskuukauden?

Autolla tuli ajettua kesän aikana 975,7 kilometriä, josta 350 tuli Mersun ostoreissulta kotiutumisesta. Aika vähällä ajelulla siis selvittiin. Tavoitteena meikäläisellä olisi pyrkiä jatkossakin noin 1000 kilometrin vuosivauhtiin: se ei ole missään nimessä paljon, mutta toisaalta vanhoilla autoilla on syytä myös ajellakin joskus niiden notkeuden varmistamiseksi.

Kesässä jäi hieman harmittamaan se, että koronapandemiasta johtuen lähes kaikki autoilutapahtumat pitivät tänä vuonna välivuotta, tai toimivat korkeintaan puolivaloilla. En osallistunut autolla koko kesänä yhteenkään viralliseen autotapahtumaan, mikä jäi vähän kaihertamaan. Vappuna tuli osallistuttua epäviralliseen vappucruisingiin, joka oli tänä vuonna organisoidun tapatuman sijasta vain epämääräistä ajelua ympäri kaupunkia vanhoilla autoilla.

Viimeinkin sijoituskohde, jolle ihmiset näyttävät peukkua

Suomalaiset ovat yleisen legendan mukaan sijoittajavihamielistä kansaa, joka ei juurikaan innostu sijoittamaan, saati innostu muiden sijoituksista. Hyvin usein sijoittaminen nähdään aina olevan joltain muulta pois. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen esimerkiksi lukenut pörssiyhtiön osinkojen olevan aina firman työntekijöiden selkärangasta revittyjä.

Vähän yllättäen autot eivät herätä samanlaista fiilistä, vaan näissä mennään jopa päinvastoin. Todistin kesän aikana moniakin tilanteita, joissa satunnaiset ohikulkijat osoittivat arvostusta meikäläiselle. Päitä kääntyili, ihmiset hymyilivät, peukkuja näytettiin ja rohkeimmat tulivat jopa juttusille.

Mieleeni jäi erityisesti eräs vanhaa nelostietä pitkin ajettu lenkki, jossa perääni liimautui toinen johtotähti. Taustapeilistä pystyin jo aistimaan, että tämä auto ei roiku takapuskurissani vain ohituspaikkaa kytäten. Myöhemmin pääsimme liittymään nelikaistaiselle moottoritielle, jossa tällä autolla oli heti kiire päästä minusta ohi. Kun auto pääsi rinnalleni, näin kuinka kyydissä oli isä ja noin ala-asteikäinen poika, joilla molemmilla leveä hymy päällä ja peukalot pystyssä.

Tuo oli hauska hetki, sillä vastaavia tilanteita ei koe osakesalkun kanssa. Toki ehkä tässä täytyy muistaa se, että muut liikenteessä suhaavat tuskin näkevät autoani samalla lailla rahallisena sijoituksena, vaan pelkkänä massasta poikkeavana kulkuneuvona.

Yleisestikin on ollut todella siisti nähdä se, miten paljon Mersua käsittelevät artikkelit ovat herättäneet huomiota. Kommentteja on sadellut niin blogin puolelle, kuin myös erilaisia reittejä yksityisviestien muodossa. Yleensä nämä yksityisviesteillä lähestyvät ovat tarinoineet omista harrasteautoistaan, ja heidän kanssaan on tullut käytyä mielenkiintoista viestinvaihtoa.

Mercedes-benz 500 SEL W126 koeajo

Onnistuivatko tavoitteet?

Palataan hetkeksi kevään fiiliksiin, joita kirjoittelin teille huhtikuussa auton hankinnan yhteydessä. Auton hankinnalle oli nimittäin ”ihan oikeita syitä”.

Auto sopi tähän hetkeen itsensä palkitsemisen lisäksi myös käytännön syistä. Koska kaipasin irtaantumista läppärin äärestä, autoilu sopii tähän erinomaisesti. Autoillessa ei sovi käyttää laitteita, vaan keskittyä ajamaan. Samoin auto on eräänlainen kupla, jossa voit viettää aikaa ja irtautua ”muusta maailmasta”. Liikkuvassa autossa puhelin äänettömällä pääset tilaan, jossa sinua ei tule kukaan keskeyttämään tai häiritsemään – pois lukien ehkä virkavalta, mutta ei pilata ikävillä faktoilla tunnelmallista blogikirjoitusta.

Kuten yllä availin ajatuksiani, ostin auton keväällä itselleni jonkinlaiseksi terapia-autoksi, sillä halusin saada läppärin ulkopuolista tekemistä. Auto on siinä mielessä hyvä valinta, että sitä ajellessa et edes saa koskea mihinkään älylaitteeseen, vaan pääset lähes täydelliseen offline-tilaan.

Tämä tavoite piti melko hyvin, mutta toisaalta auto toi myös vähän ylimääräistä tarvetta roikkua internetissä. Internetissä tuli etsittyä autoon osia, tietoa ja vertailtua sitä myynnissä oleviin yksilöihin. Minä onneton kun kuvittelin Nettiauton selaamisen loppuvan kauppakirjan allekirjoitukseen, mutta kaikkea muuta! Kaikesta huolimatta kokonaisuus jäi tässä silti selvästi positiivisen puolelle.

Kesän kohokohtia oli oikeastaan lokakuun alun auton talvisäilytykseen siirtäminen ja sitä edeltävät huoltorutiinit. Sain touhuta itsekseni rauhassa viimeisiä juttuja auton kanssa ennen sen talviunia. Päivä meni näppärästi Ylen Ralliradiota kuunnellessa ja kuten tämän julkaisun kuvatkin kertovat, myös kelit tarjosivat sitä kauneinta syksyä.

Palaan vielä hetkeksi tuohon minun ja autoni hyviin väleihin, eli tällä hetkellä noin 300 kilometrin välimatkaan. Välimatka tuotti hieman hankaluuksia, etenkin kun autoa piti viedä huoltoon ja hakea sieltä. Onneksi on lähipiirissä henkilöitä, joilta löytyi aikaa ja intoa suorittaa vähän ylimääräistä ajoa.

Välimatkasta johtuen en saanut kesän aikana ihan niin paljoa aikaan, kun olisin ehkä halunnut. Erilaisten osien ja asioiden hankintaa vaikeutti kummasti se, etten pääse tarkistamaan jotain yksityiskohtia heti livenä. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että harrasteautosta ei kannata ottaa liikaa stressiä. Liiallinen suorittaminen tekee asiasta kuin asiasta epämukavaa ja hauskuus katoaa.

Museoajoneuvo Mercedes-Benz 500 SEL
Kesän aikana auto sai takakonttiinsa jälleen vararenkaan.

Paljonko harrasteautoilu maksoi?

Kuten harrastukset aina, myös Mersuilu tuppasi maksamaan rahaa viime kesänä. Koko kesän hintalapuksi jäi rapiat kaksi tuhatta euroa, joista 75% oli erilaisia maali- ja peltitöitä. Keväällä kuluja aiheuttivat erilaiset auton hankintaan liittyvät asiat, kuten omistaja- ja ajoneuvotietojen hankinta, sekä omistajanvaihdokset.

Alla kulujen jakautuminen kesältä taulukkomuodossa.

PolttoaineABC Tupos        90,00 €
Ajoneuvon tiedotTraficom          2,00 €
OmistajanvaihdosTraficom          2,80 €
Ajoneuvon historiatiedotTraficom          7,00 €
VakuutusPOP Vakuutus        46,00 €
Vararengas (vanne)Yksityinen        80,00 €
Vararengas (rengas)Tikkakosken rengaspalvelu        49,00 €
PolttoaineABC Seppälä        90,00 €
Pelti- ja maalaustyötLommox  1 500,00 €
PolttoaineABC Palokka        60,00 €
PesuK-Neste Tourula          7,00 €
KosteudenpoistajaMotonet          5,99 €
PolttoaineABC Palokka        90,00 €
YHT  2 029,79 €

Alle tuhat kilometriä ajoa, mutta kuluja yli 2000 euroa tarkoittaa nopealla matematiikalla yhden kilometrin maksaneen rapiat kaksi euroa. Onko se sitten paljon vai vähän? Jaa-a, toisaalta jopa taksilla suhaaminen olisi tullut halvemmaksi, mutta eihän normaalissa taksissa ole tietenkään lähimain samanlaista fiilistä.

Yläpuolen taulukko on muuten mielenkiintoista luettavaa kaikille museoautoilijoille tai siitä haaveileville. Yleensähän museoautoja ”markkinoidaan” halvoilla kustannuksilla, samaan aikaan kun tavallisella autolla suhailevat ovat tästä vähän katkeria. Kyllähän se raaka fakta on myös se, että jos haluaa omistaa hyväkuntoisen museorekisteröidyn ajoneuvon, on sen ylläpitoon varattava rahaa vähintään yhtä paljon, kuin tavallisenkin auton. Luultavasti jopa enemmänkin.

Kaikista suurin mörökölli nimeltä peltityöt on nyt saatu pois päiväjärjestyksestä. Ensi kesänä autoon ei ainakaan pitäisi olla tiedossa yhtä suuria kuluja. Maalipinnan käsittelyyn olen budjetoinut jo muutaman satasen, mutta muuten ei ole tiedossa isompia remontteja. Kuluja tuo luultavasti myös ilmastointilaitteen konvertointi nykyaikaan.

Toki ensi kesänä pinnalle nousee myös perus huollot, joita tänä kesänä ei tehty lainkaan. Vaikka kilometrejä näihin autoihin ei tule juurikaan, siitä huolimatta öljyt ja suodattimet vanhenevat ajan myötä, eikä niitä voi vaihdattaa normaalilla kilometreihin perustuvalla vaihtovälillä.

Armas Puolimatka Mercedes-benz
Armaksen kyljet – ennen ja jälkeen

Onko autoni arvo noussut?

Koska Mercedeksen hankinta oli osittain myös eräänlainen sijoitus, tai vähintäänkin sijoituskokeilu, en malta olla kirjoittamatta mahdollisista tuotoista. Olihan äsken jo puhua kuluista, joten nyt on hyvä katsastaa myös kolikon toinen puoli.

Jos mietitään sitä mikä monelle tulee ensimmäisenä autosijoituksesta mieleen, eli auton arvoa, niin en osaa vielä sanoa onko autoni arvo noussut kesän aikana. Kenties vähän, mutta epäilen senkin aiheutuneen lähinnä vain peltitöiden tekemisestä. Sekin on ihan mahdollista, että vaikka heitin nyt pari tonnia auton helmojen läpikäyntiin, niin auton arvo on noussut vain tonnin, eli kokonaisuus on mennyt vielä persnetoksi.

Ihan ylipäätään näiden autojen arvonmääritys on melko vaikeaa – ainakin jos sitä pyrkii tehdä ilman kuluja. Periaatteessa minulla olisi mahdollista suorittaa ammattilaisen toimesta Classic data -arviointi autolleni, jossa saisin noin 200 euron hintalappua vastaan ”puolueettoman ammattilaisen” arvion autoni kunnosta ja arvosta.

En tiedä onko tuolla Classic datalla minulle mitään käytännön hyötyä, mutta arvio auttaisi ainakin sellaisissa tilanteissa, jossa täytyisi vakuutusyhtiön kanssa vääntää auton arvosta. Toki kun minulla on tarkoituksena pyrkiä myös ehostamaan autoa entistä paremmaksi, niin liian aikaisin tehty arvio ”vanhenee” melko nopeasti. Tuo ei innosta käyttämään autoa tarkastuksessa ainakaan vielä hetkeen.

Jos katsellaan sokeasti Nettiauton hintapyyntejä, niin nopealla vilkaisulla uskoisin tehneeni hyvät kaupat. Tälläkin hetkellä palvelussa on tarjolla 126-Mersuja, joissa kunto, varusteet, tekniikka ja historia ei ole niin hyvällä tasolla, kuin omassani. En nyt lähde julkisesti roastaamaan muiden autoja, mutta kyllähän se vähän hassulle tuntuu, että joku myy enemmän ajettua moottoria myöten ”karvalakkivarusteista” autoa kalliimmalla, kuin mitä itse omastani maksoin.

Tässä kohti on kuitenkin tärkeä huomioida se, että Nettiauton hintalaput ovat aina pyyntihintoja. Todellinen arvo autolle määräytyy siitä, mitä ostajat ovat valmiita maksamaan autoista. Käytännössä kuka vaan voi pyytää mitä vain, mutta se ei ole auton arvo. Itse asiassa Nettiautossa on joitakin vanhoja autoja, jotka ovat voineet roikkua myytävänä useita vuosia saman omistajan toimesta. Tällöin hintapyynti lienee auton arvoa suurempi, kun kukaan ei käy korjaamassa autoa omaan autotalliinsa.

Ostaessani Mersun kuvittelin vähän naivisti, että oma Nettiauton selaamiseni päättyy siihen paikkaan, kun se kauan himottu auto löytyy. Eipä päättynyt, vaan jatkuvasti katselen vastaavien autojen tarjontaa palvelusta. Olen tehnyt jo nyt hauskan havainnon, että tosi moni auto vaihtaa omistajaa ja palaa heti takaisin myyntiin. On ihan normaalia, että auto löytyy Nettiautosta 4900 euron hintapyynnillä, kunnes se poistuu ja ilmestyy toisella puolella Suomea myyntiin hintaan 6900e.

Pahimmillaan olen nähnyt miten auto, jota myytiin vielä alkukesästä kolmella tonnilla, olikin parin omistajan vaihdon myötä saman kesän aikana noussut hinnaltaan lähemmäs kymppitonnia. Sitä en osaa sanoa, onko autolle mahdollisesti tehty jotain tässä välissä. Voihan se olla, että autoa on ihan oikeasti jumpattu välissä paremmaksi, mikä selittää hinnan hurjan nousun, mutta tarkkana joutuu olemaan.

Olen seurannut melko tarkasti W126-mallin tarjontaa kotimaisilla myyntipalstoilla. Kävin jopa syksyllä koeajamassa yhtä yksilöä, joka paljastuikin Wärtsilän entiseksi edustusautoksi. Myös Nokian alkujaan ostama Mersu kävi jossain vaiheessa kesää myynnissä, mutta sitä en lähtenyt katsomaan paikan päälle.

Museoajoneuvo Mercedes-Benz 500 SEL
Vasta syksyn tullen maltoin katsoa miltä takalasin verhot näyttävät.

Onko autosijoitus tuonut sittenkin jo ensimmäiset tuotot?

Koska kyse on autosijoituksesta, heitetään ilmoille vielä yksi näkemys. Onko auto sittenkin tuonut minulle jo ensimmäiset rahalliset tuotot?

Mahdollisesti kyllä. Olen ottanut Mersun hankinnasta aika paljon iloa irti ja tehnyt siitä erilaista sisältöä internettiin. Tätä sisältöä löytyy niin täältä Inssin osingot -sijoitusblogista, kuin myös Koeajolle.com -sivuprojektistani. Nämä Mersusta ja Armas Puolimatkasta kertovat julkaisut ovat keränneet yhden kesän aikana kymmeniä tuhansia lukukertoja.

Käytännössähän näissä blogihommissa meikäläisen tienestit tulevat ainakin jossain määrin sivustolla käyneistä vierailijoista. Mitä enemmän täällä vierailee porukkaa, sitä todennäköisemmin tästä touhusta jää myöhemmin jotain viivan alle. Suuret kävijämäärät eivät takaa vielä suuria tuloja, mutta tekevät niistä ainakin todennäköisempiä.

Meikäläinen näkee Armaksen autosijoituksen lisäksi myös jonkinlaisena sijoituksena blogin markkinointiin. Auto ajaa tässä tapauksessa vähän samaa settiä, kuin Tokmanni jakaa ämpäreitä, autoliike tarjoaa asiakkailleen makkaratarjoilun tai sitten Timo Jutila saapuu jakamaan nimmareita ostoskeskukseen. Joillekin se voi olla myös sama asia kuin Kalevi Keihänen ja chinchillaturkki, eli vähän outo juttu, mutta kuitenkin herättää huomiota ja jää ihmisten mieleen.

Ylipäätään auto oman kanavan vetonaulana ei ole mikään uusi oivallus. Saman on tehnyt Suomessa huomattavasti isommalla moukarilla ainakin tubettava kuntosaliyrittäjä Jooel Vatanen, joka hankki itselleen taannoin Lamborghini Gallardon. Investointi oli iso, mutta Lambosta tehty sisältö on markkinoinut niin Vatasen kuntosaleja, kuin YouTube-kanavaakin. Vatanen sanoi tekemällään Q&A-videollaan, että YouTuben kautta saadut mainostulot riittävät suunnilleen auton ylläpitämiseen.

Noh, oma autoni on erittäin vaatimaton ilmestys Vatasen Lamborghinin rinnalla, joten en voi verrata omaa tilannettani hänen tilanteeseensa. Toisaalta se on ehkä ihan hyväkin asia, sillä Lamborghinin kaltainen oikeasti arvokas auto sotisi ehkä jossain määrin tämän blogin agendaa vastaan. Sijoituspiireissä saisi varmaan kuulla aika nopeasti Rytsölä-vitsejä moisesta autovalinnasta.

Sitä on mahdotonta arvioida, kuinka moni uusi lukija blogille on löytynyt ihan vain auton kautta. Uskallan väittää, että auton ansiosta blogissa on vieraillut muutama tuhat uutta vierailijaa, jotka eivät tänne muuten olisi löytäneet. Heistä osa on toivottavasti myös sitoutunut jollain tavalla blogiin, tilannut uutiskirjeen tai alkanut seuraamaan blogin some-tilejä.

Jos miettii asiaa tältä kantilta, Mersu on voinut tuoda taloon jo jokusen euron. Toisaalta en koe tekeväni autolla missään nimessä rahallista voittoa, sillä kyllä tuo projekti tulee väkisinkin imemään jokaisen tienanneen euron takaisin itseensä, ja sen päälle vielä varmaan omia euroja päälle.

Se on kuitenkin varmaa, että Mersu on kuitenkin kiinnostanut porukkaa paljon. Sain kesän aikana lukuisia yksityisviestejä eri kanavia pitkin koskien niin Puolimatkaa, kuin autoa, joista moni jakoi omakohtaisia tarinoita ja muistoja.

Tulipa internetin kautta törmättyä myös erääseen kaveriin, joka kertoi sukulaisensa toimineen Armas Puolimatkan autonkuljettajana ja muistavansa tämän Mersun. Vastasin välittömästi tälle kaverille, että jos sukulaisukko innostuu joskus muistelemaan menneitä, niin minuun saa olla yhteydessä. Harmillisesti se homma ei ole ainakaan vielä edennyt.

Mitä tapahtuu ensi kesänä?

Tällä hetkellä Mersu on jo suunnannut tiensä kohti auton talvisäilytystä, eli seuraavan kerran moottori hurahtaa käytiin joskus huhtikuussa. Talven aikana autoprojekti tulee tuskin hirveästi edistymään. Oikeastaan ainoa talven aikana mahdollisesti edistyvä asia voi olla erilaisten irrallisten osien hankinta.

Auton puhelimena toimineen Mobira Talkman NMT-puhelimen osto on vielä suorittamatta, samoin kaipailen autoon alkuperäistä radiota, tunkkia sekä työkalusettiä. Näitä voi edistää hyvin talven aikana, vaikka auton luo ei pääsisikään.

Ensi kesään jää varmuudella auton maalipinnan käsittely, joka oli tarkoitus suorittaa tänä kesänä, mutta pitkäksi venähtänyt reissu peltisepän luona vesitti aikataulun. Koska autoon tehtiin peltitöiden lisäksi vähän maalausta, maalauksen jälkeen olisi hyvä odottaa noin kuukausi ennen maalipinnan käsittelyä, sillä maalipinta saattaa hieman elää vielä maalauksen jälkeen. Sen vuoksi pintaa ei kannattaisi käsitellä heti maalauksen jälkeen. Tämän odottelun myötä tuli talvi vastaan, joten homma jää kevääseen.

Kevääseen jää myös ilmastointihuollon teettäminen. Mersussa on ilmastointilaite, mutta se ei puhalla enää kylmää. Näihin vanhempien autojen ilmastointilaitteisiin soveltuvaa kylmäainetta ei enää saa, joten täyttäminen vaatii hieman konvertointityötä. Tämän ongelman ratkaisua tuli yritettyä jo tänä kesänä, mutta haasteena oli se, että kaikki huoltoa tarjoavat pajat halusivat ensiksi nähdä auton, jotta tietävät varmuudella sen, mitä sille tulisi tehdä. Pitkän välimatkan vuoksi ilmastointilaitteen kanssa tekeminen jäi ensi kesään.

Sinänsä on kiva, että tekemistä löytyy heti siihen hetkeen, kun auto ajetaan ulos tallista. Mielestäni tämäntapainen ”jatkuva tekeminen” kuuluu oleellisena osana harrasteautoiluun, joten en näe sitä negatiivisena asiana, vaikka se kieltämättä käy hieman lompakon päälle.

Ensi kesänä olisi myös tosi hienoa, jos autolla pääsisi osallistumaan jonkinlaisiin autotapahtumiin, kuten vaikkapa vappucruisingiin. Ihan pelkät huoltoasema-kahvittelut harrastajaporukalla olisivat jo iso juttu pitkän koronapaussin jälkeen. Jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, että ihmisten suurimmat haaveet voivat joskus olla ihan tavallisia arkipäiväisiä asioita.

Jäädään odottelemaan ensi kevättä. Tallissa seisovan auton myötä on ainakin taas kerran yksi syy enemmän odottaa lumien sulamista ja päivän pitenemistä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

4 kommenttia kohteessa “Ensimmäinen kesä harrastusautoilua takana – minkälaiset fiilikset jäi?

  1. Hannu Salomaa kommentoi:

    Olen lukenut blogiasi, ja vaikutat fiksulta sekä hyvin pärjäävältä nuorelta mieheltä. Olen silti pettynyt, ettet juuri huomioi ekologisia näkökulmia kirjoituksissasi. Tässäkään jutussa ei ollut mitään autoilun ympäristövaikutuksista, aikaisemmassa ruokaostossäästö -kirjoituksessa ei lihansyönnin tai ruokahävikin vähentämisestä, tai en muista lukeneeni sinulta juttua eettisestä sijoittamisesta. Oletko miettinyt näitä näkökulmia, ja ovatko ne sinulle tärkeitä?

    • RJW kommentoi:

      Moi Hannu.

      Ensinnäkin kiitokset hyvästä ja rakentavasta kommentistasi.

      Sen verran korjaan kommenttiasi, että ruokahävikkiä ja sen vähentämistä olen käsitellyt täällä mielestäni todella paljon. Mainitsemassasi artikkelissa on ihan oma osio uhrattu aiheelle nimeltä ”Ruokahävikki – ruokakuluissa säästämisen pahin vihollinen”. Tuon artikkelin lisäksi olen uhrannut ruokahävikille kokonaan oman julkaisun nimeltä Ruokahävikki maksaa yli 250 euroa vuodessa.

      Lihansyönnin vähentämisestä en ole suoraan kirjoittanut, se täytyy myöntää, mutta toisaalta siinä samassa ruokaostossäästö-artikkelissa puhuin myös siitä, miten meillä syödään paljon vihanneksia, juureksia ja hedelmiä.

      Eettistä sijoittamista olen saattanut käydä täällä ohuesti joskus läpi, mutta kaiken rehellisyyden nimissä niistä voisi puhua enemmän. Otetaan tästä aiheesta koppi ja pyrin ottamaan aiheen ihan kunnon käsittelyyn jossain vaiheessa.

      Autoilun ja ympäristön yhdistäminen on haastavampi juttu, koska eihän siitä mihinkään pääse, että nämä vanhat isokokoiset ja isolla moottorilla varustetut autot kuluttavat paljon. Meikäläinenhän ajelee lisäksi keskivertoa enemmän ja onhan minulla myös autoaiheinen blogi tämän sijoitusaiheisen sivuston rinnalla. Tuolla toisella sivustollani olen käynyt vähän enemmän näitä juttuja läpi, millä tavalla normaali autoilija voi pitää omasta autostaan parempaa huolta ja millä eri tavoin esimerkiksi oman auton kulutusta voi vähentää. Näissä artikkeleissa olen käynyt läpi myös ympäristönäkökulmaa, miten pienillä jutuilla kuka tahansa autoilija voi ajatella ympäristöä ja pidentää oman ajoneuvonsa käyttöikää.

      Tässä 7 vinkkiä, joilla ylläpidät autoasi ja säästät rahaa
      Auton rengaspaine – tämä kaikki sinun tulee tietää renkaista
      Taloudellinen ajotapa – näin vähennät polttoaineen kulutusta

      Iso kiitos kuitenkin kommentistasi. Minulta nimittäin ihmeen harvoin kysellään mitään muuta kuin rahalliseen säästöön liittyviä juttuja. Ihan hyvä että joku muistuttaa myös näistä näkökulmista, niin tiedänpähän sen, että siellä lukijapuolella myös tämäntapaiset näkemykset kiinnostavat.

      • Hannu Salomaa kommentoi:

        Kiitoksia vain RJW. Tarkoitin ruokahävikissä sitä näkökulmaa, että sen vähentäminen on henkilökohtaisen taloudellisen hyödyn lisäksi myös ekoteko. Muistan lukeneeni, että Suomen ruokahävikin ilmastovaikutus on samaa luokkaa kuin koko Suomen autokanta. Muutenkin koen, että jutuillasi esimerkiksi rahalliseen säästämiseen liittyen olisi huomattavasti enemmän potentiaalia taloudellisen kasvatuksen ja jopa valistuksen välineinä esimerkiksi pienituloisille. Kuinka paljon enemmän autosta loppupelissä pitää loppupelissä maksaa, jos ostaa lainalla? Tai osoittaisit, kuten ehkä oletkin jo, että kuka tahansa voi piensijoittaa ja sitä kautta kasvattaa pikkuhiljaa varallisuutta vs. aikojen saatossa suuret tappiot pelikoneautomaateille + muissa rahapeleissä. Pikavippien vaaroista puhumattakaan. Varallisuuden epätasainen jakautuminen, ihmisten tuomitseminen kateelliseksi jne. on nähdäkseni monella tapaa vain epätasaisesti jakautunutta viisausta sekä ymmärrystä (ja erityisesti sen puutetta) tarttua esimerkiksi sijoittamisen mahdollisuuksiin. Kateutta tai ei, mahdollisuuksia ihmisillä löytyy ja sinä hienosti näytät esimerkilläsi, mitä kaikkia taloudellisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa.

        • RJW kommentoi:

          Kiitos tästä.

          Hyvä viesti, mutta tartun tuohon pienituloisuuteen. Olen samaa mieltä siitä, että siinä olisi minulle hyvä ”lukijakunta”, jolle pyrkiä kohdistamaan tekstiä. Itse asiassa olen tätä joskus aiemmin tehnytkin, mutta viime vuosina se on vähän jäänyt. Syy on siinä, että ainakin joidenkin saamieni palautteiden perusteella en ole enää ”uskottava” pienituloisten edessä, koska osakevarallisuutta on jo kertynyt melko hyvin. Joskus on tullut vähän tujua palautetta, että mitä tuollainen osakesijoittaja tietää muka pientuloisen elämästä. Ymmärrän kyllä tuon näkökulman, vaikka en siitä ole samaa mieltä.

          Viestissäsi on lueteltuna lukuisia hyviä ja terveellisiä taloudellisia tapoja, joihin on jokaisen suomalaisen syytä paneutua – oli tulot sitten mitä tahansa. Täytynee napata tuolta muutamia aiheita talteen ja ottaa ne kirjoituspöydälle 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.