Uuden vuoden alku pitää sisällään yleensä tukun erilaisia ”näin edellinen vuoteni meni” -tyyppisiä artikkeleja. Olen kertonut teille suht avoimesti omista blogituloistani, salkkuni sisällöstä ja varallisuuden kehittymisestä, ja jatketaan samalla kaavalla niputtaen myös vuoden 2020 tapahtumia.

Tässä artikkelissa ajattelin ynnätä yhteen hieman ”sivubisnekseni” tulopuolta, eli pääasiassa bloggaamista. Minulla on oma toiminimi, jonka kautta tuotan sisältöä niin tälle Inssin osingot -blogille, kuin myös parille muullekin sivustolle.

Vaikka puhunkin blogituloista, kaikki tulot eivät ole siis tästä blogista lähtöisin, mutta toistaiseksi kaikki tulot ovat tulleet kirjoittamisesta, joten en jaksa vetää hirveän paksuja muureja näiden välille. Itse asiassa aika monessa tapauksessa olen alkanut vain kirjoittamaan, mutta vasta artikkelin valmistuttua olen tehnyt päätöksen siitä, päätyykö tämä uusi tekeles nyt Inssin osinkoihin, SalkunRakentajaan vai Verkkouutisiin.

Se ei kuitenkaan ollut kaukana, ettenkö olisi päätynyt tekemään toiminimeni kautta muutakin työtä, kuin pelkkää kirjoittamista. Kenties vuonna 2021 laajennan omaa toimintaani myös muihin ympyröihin. Tästäkin puolesta on tarkoitus puhua teille tässä tulevassa julkaisussa.

Eipähän siinä, lähdetään katsomaan miltä vuosi 2020 näytti toiminimiyrittäjän silmin.

Blogitulot kasvavat vuosi vuodelta

Jos en olisi paljastanut teille viime vuoden blogitulojani jo otsikossa, pärisyttelisin tässä kohti vähän rumpuja ennen lukujen julkistamista. Kliimaksi on kuitenkin jo vuotanut esille, joten mitäpä sitä kainostelemaan: tienasin bloggaamalla viime vuonna lähes 20 000 euroa, tarkalleen ottaen 19 335,95 euroa.

Summa on kova ja olen itsekin häkeltynyt. Jotkut teistä saattavat muistaa, miten vuoden 2019 blogituloni olivat vajaat 6000 euroa, eli yhden ainoan vuoden aikana potti tuli yli kolminkertaistettua. Palataan myöhemmin siihen, että miksi näin pääsi käymään. Totean kuitenkin sen verran, että blogituloni ovat olleet varsin huikeassa kasvussa alusta asti, joskin alussa on helppo tehtailla räjähtävää kasvua.

Tulos on kova siinäkin mielessä, että löin niin alkuperäiset kuin matkalla turvonneet omat tavoitteeni. Piti ihan tarkistaa viime vuoden artikkelista, mutta en näemmä uskaltanut kirjoittaa julkisesti ylös blogini tulotavoitetta vuodelle 2020. Kai sekin kertoo jo jotain, etten uskonut tavoitteen saavuttamiseen, kun pidin sen omana tietonani.

Alkuperäisenä tavoitteenani oli saada tuhat euroa tuloa per kuukausi, eli 12 000 euroa. Kun tämä näytti menevän helposti rikki, korotin summan 1 500 euroon per kuukausi, eli 18 000 euroa. Puhki meni sekin.

Lasken blogituloni aina 1.2-31.1. väliseltä ajalta, koska kuten hyvin usein yrittämisessä käy, myös blogin puolella tulot tulevat hieman viiveillä. Joulukuussa tienatut eurot tulevat siis aikaisintaan tammikuussa tilille. Joskus viivettä on vieläkin enemmän, mutta sille ei voi nyt mitään. Eli kaikki mitä olen saanut laskutettua tammikuussa 2021, tulivat viime vuoden tuloihin.

Tuo edellä mainittu 19 335,95 euroa on summa, paljonko oma kirjoittamiseni on tuonut minulle päin. En ole vähentänyt siitä mitään kuluja, vaikka tarkalleen ottaen ehkä pitäisi. En ole myöskään ottanut luvuissa mukaan ALVia, eli luvut ovat sitä kuuluisaa alvinollaa. Viime vuosi oli ensimmäinen arvonlisäverovelvollisena, eli uusia juttuja tuli mukaan kuvioihin.

Käytin viime vuonna blogini hostaukseen Zonerin kautta 119,04 euroa, Facebook-markkinointiin omasta pussistani (ei sisällä FB:n tarjoamat krediittejä) 75,14 euroa ja erilaisiin maksullisiin lisäosiin ja koulutuksiin 81,20 euroa. Kokonaisuudessaan käytin blogiin siis 275,38 euroa vuoden 2020 aikana.

Periaatteessa olisin voinut laskea tuohon lisäksi myös jotain teknistä kalustoa, mutta en jaksanut eritellä enää niitä, koska niistä osa menee etätöiden tekemiseen ja muuhun hurvitteluun. Täytyy jumpata näitä asioita veroilmoituksen kanssa.

Mikä selittää blogitulojen kovan kasvun?

Miten sitten sain blogituloni kasvatettua viisinumeroiseksi? Tähän löytyy aika simppeli selitys: aloin käyttämään blogiin rahaa ja ottamaan sitä kautta vähän enemmän riskiä. Riskillä tarkoitan sitä, että tässä hommassa menot ovat aina varmoja, mutta tulopuoli ei. Näinhän se on toisaalta melkein missä tahansa yrittämisessä.

Vuoden 2019 lopulla, tarkalleen ottaen marraskuun lopussa sain julkaistua kokonaan uusitun blogin, jossa räjäytin vanhan blogin atomeiksi, poltin räjähdyksestä jääneet jäänteet bensalla ja upotin ne lopuksi läheiseen lampeen, jonka jälkeen rakensin täysin puhtaalta pöydältä uuden blogin. Tässä kohti muutin käytännössä ilmaisen Bloggerin alustan huomattavasti järeämpään WordPressiin.

Järeämpi alusta tarvitsi pyöriäkseen järeämpiä palikoita, joten kuluja alkoi muodostua. Esimerkiksi hosting on sellainen palvelu, jota saa lähes ilmaiseksikin, mutta ilmaisen laatu on aina mitä on. Ongelmien koittaessa aspaa ei ole mailla halmeilla, palvelin voi kyykätä koska tahansa ja sen laatukin voi olla mitä tahansa – mikä heijastuu esimerkiksi sivuston latausaikoihin.

En nyt viitsi alkaa sen syvällisemmin analysoimaan mihin käytän blogissa rahaa ja miksi – katsotaan josko tuon artikkelin aika olisi joskus toiste. Tarinaa kyllä riittäisi, mutta juttu lähtee helposti väärille raiteille. Sanotaan tässä kohti vain yleisesti, että rahaa kuluu vähän kaikkeen.

Samalla kun Blogger vaihtui WordPressiin, blogin ulkoasu muuttui melkoisesti. Itse asiassa aloin työstämään viime vuoden loppupuolella jo ulkoasun faceliftaamista, mutta se jäi ajanpuutteen vuoksi vähän kesken. Palaan tähän ajan loppumiseen vielä myöhemmin.

Uudistettu ulkoasu on ollut yksi merkittävimpiä asioita myös blogitulojeni kannalta. Moni yhteistyökumppani tai potentiaalinen sellainen on sanonut blogini ulkoasun jääneen positiivisesti mieleen ja antaneen heti kättelyssä ammattimaisen kuvan koko sivustosta, minkä ansiosta olemme päässeet lopulta entistä helpommin kiinni yhteistyöhön.

Ja kyllähän se on niin, että ensivaikutelma merkkaa ihan hitosti. Vaikka olisit maailman paras myyntimies, jos tulet spurgu-lookissa työhaastatteluun, saatat missata rekryn ennen kuin ehdit edes avata suutasi. Tämän lisäksi sijoitusblogeja on Suomessa suht kattava määrä, joten massasta erottautuminen on myös siinä mielessä tärkeää.

Blogin uudistaminen laukaisi monta asiaa yhtä aikaa. Sen lisäksi että blogini saavuttaa selvästi aiempaa parempia tuloksia, myös ihmisten kiinnostus omaa osaamistani kohtaan on kasvanut huomattavasti. Sain viime vuonna myös bloggaamisen ulkopuolisia tarjouspyyntöjä, joissa minulta pyydettiin maksua vastaan niin uusia verkkosivuja, auttamista hakukoneoptimoinnissa kuin myös tekemään muille bloggaajille Bloggerista WordPressiin -siirtojumppaa.

Mikä nyt sitten on ”lisätuloa”?

Otetaas tässä kohti hyppy vähän vakavampiin aiheisiin. Hyvin mennyt blogivuosi laittoi minut myös miettimään vähän omaa tienaamistani ja miten paljon siihen käytän aikaa. Tämä pääsi yllättämään minut, en olisi nimittäin ikinä uskonut kirjoittavani negatiiviseen sävyyn kasvavista blogituloista, vaikka olen omasta ajankäytöstäni kirjoittanut tässä blogissakin useamman kerran:

• Kannattaako sijoittamiseen sittenkään käyttää aikaa?
• Aika – sijoittajan ystävä, jota ei kuitenkaan rahalla saa

Blogituloilla on usein kansalaisten keskuudessa positiivinen ”maine”, kuten monella muullakin lisäansiolla. Teet vain kotoa käsin vähän blogijuttuja, ja saat itsellesi lisätienestiä. Helppoa, vai mitä? Noh, olen jo aiemmin koittanut murtaa myyttiä bloggaamisesta ja passiivisista tuloista, mutta viime vuonna se osui entistä lujempaan meikäläiseen.

Viime vuoden jälkeen en pidä enää bloggaamista millään mittarilla helppona lisätulona, vaan ihan ehtana ”työpaikkana”. Jos mietitään vaikka minkälainen kaiku on sillä, että joku ilmoittaa tekevänsä kahta eri työtä, niin sitä ei koeta samalla tavalla positiivisena juttuna, vaikka kupletin juoni on loppupeleissä ihan sama. Jos joku ilmoittaa jakavansa aamuyöstä postia ennen varsinaista duuniaan, tai toinen kertoo tekevänsä kaupan kassalla iltavuoroja, niin tämä ei herätä samanlaista ihailua lisätulojen hankkimisen suhteen.

Jokainen ymmärtää sen, että kahden työn tekeminen kuormittaa melko paljon tekijäänsä, ja niin pääsi käymään myös blogin puolella. Kun tekee liikaa töitä, se alkaa vaikuttamaan kaikkeen. Oma tehokkuus kärsii, mahdollisesti työn laatu heikkenee ja väsymys ottaa niskalenkkiä.

Viime vuoden blogitulot ovat seurausta siitä, että tein ihan helvetisti hommia. Julkaisin artikkeleja, parantelin teknistä puolta, seurasin analytiikkaa, järjestelin erilaisia yhteistyökuvioita, hoidin laskutusta sekä kirjanpitoa ja mitähän muuta? Ai niin, ja välillä selvitetään ALV-velvollisuuksia tai pakollisia YEL-maksuja, sekä opiskellaan jossain muodossa yrittämistä tai bloggaamista. Bloggaamiseen kuuluu tosi paljon erilaisia työvaiheita, jotka ovat ihan oikeasti työtä.

Pääduunin ja blogiduunin lisäksi minulla oli muitakin projekteja, kuten opiskelujen edistäminen. Minulla on aika tiukasti nidottu yhteen pääduunini, sivuduunit ja opiskelut. Hyvänä puolena tässä on se, että voin esimerkiksi yhdistää bloggaamisen ja opinnäytetyön, mutta toisaalta varjopuolena olen oikeastaan 24/7 kiinni tietokoneessa. Joskus syksyllä saatoin painella lähes samojen aiheiden parissa 12-14 tuntia päivässä seitsemän päivää viikossa.

Helpotusta ei tuonut sekään, että blogin ympärillä riitti kuhinaa. Kuten jo aiemmin sanoin, minulle kysyntää myös kirjoittamisen ulkopuolella. Onneksi osasin sanoa tilanteissa kysyjille ei, koska aikani ei olisi mitenkään riittänyt enää ylimääräisiin projekteihin. Yhteistöistä kieltäytyminen ei sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista, sillä saan melko paljon ”huonoja” yhteistyötarjouksia, mutta nämä pari tapausta olivat oikeasti minua kiinnostavia. Mutta kun aika ei riitä, se ei riitä.

Eli siis potentiaalia olisi ollut helposti vieläkin kovempiin sivutuloihin, mutta nyt jouduin jättämään aika monta keikkaa väliin. En tiedä kuinka paljon tuon vaikutus olisi sitten ollut euroissa, mutta uskon sen olevan merkittävä. Ihan jo siitäkin syystä, että jos ne projektit olisi ottanut kokeiluun, ne olisivat luultavasti poikineet jotain kautta jotain uusia juttuja.

Vaikka sanassa ”ei” on vain kaksi kirjainta, sen sanominen on joskus todella vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun sinulle tarjotaan rahaa venymisestä. Aiemmin minulla on ollut vähän vaikeuksia sanoa ei esimerkiksi ylitöille, mutta tänä vuonna tuli ensimmäisiä kertoja kieltäydyttyä mahdollisesta ”ylityöstä” ihan vain sen vuoksi, etten jaksanut. Ja onneksi kieltäydyinkin, koska en olisi saanut itsestäni irti kylliksi.

Tähän hurjaan työtahtiin kun yhdistää kaikki mahdolliset koronasählingit, mikä tarkoitti minulle oikeastaan vain kaiken läppäritoiminnasta irtauttavan toiminnan katoamista kuviosta (lätkäpelit seis, Osakesäästäjien toiminta seis, rallit seis), niin soppa oli valmis. Kropassa alkoi tapahtua outoja juttuja, jonka myötä tajusin onneksi nostaa hetkeksi jalkaa kaasulta.

Blogin tulevaisuus näyttää samaan aikaan kirkkaalta ja usvaiselta

Tein viime syksynä myös päätöksen siitä, että mikä on blogini tulevaisuus ja miten se vaikuttaa niin sanottuun pääduuniini. Aloin olla vahvasti sitä mieltä, että vain toiseen näistä minulla riittää aidosti mielenkiinto ja energia. En nähnyt järkeä siinä, että koittaisin panostaa molempiin, koska lopputulemana olisi yhden täysillä vetämisen sijasta kaksi suoritusta hölkäten.

Rehellisesti sanoen minulla oli pöydällä myös blogin lopettaminen yhtenä mahdollisuutena. Tässä mallissa olisin panostanut kaiken jatkossa työelämän puolelle. En kyllä tiedä, mietinkö tätä ratkaisua tosissaan missään vaiheessa. Koen tämän blogin sisältävän vieläkin todella paljon potentiaalia vaikka mihin. Valitettavasti koen myös niin, että olen matkan varrella hukannut jonkin verran potentiaalia, kun ajastani kilpailevat myös muut tahot.

Jos väännän blogista jonkun hassun ja oudon kielikuvan, niin fiilikseni on vähän kuin tuoreen metsäkoneen omistavalla Einari Vidgrenillä. Minulla on laite, jolla voisi urakoida itselleen tiliä, mutta jos en sitä tee, kone ruostuu käyttämättömänä paikoilleen. Vitkuttelusta tai odottelusta aiheutuu helposti ylimääräistä haittaa tulevaisuuteen.

Luotan myös siihen, että työelämään (tässä tapauksessa jonkun ulkopuolisen työnantajan kirjoille) pääsee aina takaisin, jos jostain syystä tämä valittu polku alkaa tympiä tai päättyy umpikujaan. Olen jo yhden työpaikan onnistunut bloggaamisen avulla saamaan, joten miksei sama temppu toimisi toistekin? Tuokin temppu onnistui vanhalla ja alkeellisella blogillani, joten tämän uudistetun blogin arvoa referenssinä en ole työmarkkinoilla vielä edes mitannut.

Eli kyllä, vuoden 2021 aikana siirryn rauhalliseen tahtiin työllistämään itse itseni. Pääasiassa teen tämän blogini avulla, mutta katsotaan mitä muita projekteja siinä sivussa tapahtuu. Tein myös tämän päätöksen vahvasti sijoituksieni avulla, koska kertynyt pesämuna mahdollistaa minulle melko stressittömän alun. Tai ainakaan rahasta minun ei tarvitse yöuniani menettää.

Olen ollut jo tovin vähän kypsynyt taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun, koska sitä tavoitellessa unohtaa herkästi elää nykyhetkessä. Minulle kävi syksyn aikana vähän näin, kun kaikki hereillä vietetty aika meni jonkin projektin edistämisen muodossa.

En ole vielä päättänyt sitä, hylkäänkö taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun, siirränkö sitä tulevaisuuteen vai koskenko siihen tavoitteeseen ollenkaan? Hyvässä lykyssä matka jatkuu yhä, vaikka otan kulkeakseni vähän erilaisen polun.

Palataan blogituloihin – mitä opin blogin tulopuolesta vuonna 2020?

Siinä tuli vähän pidemmän kaavan kautta kerrottua tarinaa lukujen ulkopuolelta. Palataan takaisin noihin blogituloihin. Mitä oppeja minulle jäi käteen blogitulopuolen kasvattamiseen liittyen?

Yhteydenottoja riittää

Sain viime vuonna ennätysmäärän erilaisia yhteydenottoja ja yhteistyöpyyntöjä – samalla myös hylkäsin niitä ennätyksellisen määrän. Osa ehdotuksista on silkkaa roskaa, mutta osa oli ihan potentiaalisia. Potentiaalisistakin jäi kuitenkin iso osa tekemättä erilaisista syistä. Niihin ei keksitty mielenkiintoista ja minun lukijoitani kiinnostavaa kulmaa, tai sitten niistä ei saanut tarpeeksi suurta korvausta.

Esimerkiksi erilaisia maksullisia puhelinsovelluksia tarjottiin minulle useampaakin erilaista, joissa olisi ollut ”maksuna” sovelluksen ilmainen käyttö. Nämä ovat vähän haastavia tarjouksia, koska jos olen jo aiemmin pärjännyt ilman kyseistä sovellusta, miksen pärjäisi myös jatkossa ilman sitä? Jos kyseessä olisi jonkun tutun tekemä sovellus, olisin tietenkin messissä auttamassa kaveria, mutta ulkopuolisille näiden tekeminen on vaikeaa.

Tässä on yksi isoimmista pureskeltavista asioista ensi (tälle) vuodelle. Minkälaisia yhteistöitä haluan jatkossa solmia, etenkin pienemmän kokoluokan kanssa? Paljonko ylipäätään teen kaupallisia yhteistöitä, ja minkälaisia ne ovat?

Bloggaaminen on myyntityötä

Opin myös sen, että blogiyhteistöissä itsensä myyminen on todellakin myyntityötä. Mitä yksityiskohtaisemmaksi olen saanut omat suunnitelmani ja tavoitteet potentiaaliselle yhteistyölle, sitä todennäköisemmin pääsemme sopuun hyvästä hinnasta.

Olen lähes kolminkertaistanut oman hintalappuni kaupallisille artikkeleille reilussa kahdessa vuodessa, ja tämä johtuu hyvin pitkälle siitä, että käyn potentiaalisen asiakkaan kanssa aika tarkalleen läpi sen, mitä hän tulee saamaan. Olen huomannut myös sen, että pidän myyntityöstä. Se onnistumisen tunne, mikä kauppoihin pääsemisestä seuraa, on aika kova.

Mainostamisessa less is more

Jatkossa koitan myös vähentää blogissa olevaa ”irrallista” mainossisältöä, koska less is more. Tästä esimerkkinä nostettakoon vaikka Google AdSensen heivaaminen roskakoriin viime kesänä. Tämän lisäksi tein jonkin verran (ainakin rahallisella mittarilla) kannattamatonta affiliate-markkinointia.

Näiden parissa nyhertely ei ole juurikaan kannattavaa, vaan minun sen sijaan kannattaisi panostaa pitkäaikaisiin kumppanuuksiin. Muutaman kympin tai parin satkun tulot eivät tunnu enää kokonaisuuden kannalta juuri miltään, vaikka toisaalta osinkosijoittajana uskon pienien purojen kasvattavan ison joen. Ehkä blogituloja ei voi tässä kohti verrata osinkotuloihin.

Myynkö muutakin kuin kirjoittamista?

Oma lukunsa ovat sitten nuo tapaukset, missä joku haluaa ostaa minulta jotain muuta palvelua, kuin kirjoittamista. Näitä en ole siis vielä ottanut käytäntöön asti, mutta toivottavasti pääsisin tulevana vuonna koittamaan. Toki sanotaan nyt sekin, että meikäläisen täytyy tarkasti kuulostella kannattavuutta, eli tuleeko myös tässä vähän sellaista ”kahta hommaa puolivaloilla” -tyyppinen ratkaisu, mitä en tietenkään toivo.

Työkalut säästävät aikaa – vai säästävätkö?

WordPressiin siirtymisen lisäksi sain viimeinkin integroitua blogiini monia hyviä työkaluja, kuten uutiskirjettä ja web-ilmoituksia. Nämä ovat siinä mielessä jees, että näiden avulla blogini seuraaminen helpottuu entisestään, eikä minun tarvitse olla tekemässä niin paljon jakoja uusiin julkaisuihin.

Tämän lisäksi panostin lisää sosiaaliseen mediaan Instagram– ja Twitter-käyttäjien muodossa. Näiden kanssa tulee vielä tasapainoiteltua jonkin verran, että hyöty ja sovelluksiin käytetty aika pysyvät balanssissa. Mitä aktiivisempi palveluissa olisi yleisesti, niin sitä parempia tuloksia sieltä saa. Toisaalta aktiivisuus vaatii aina aikaa, ja on jostain muualta pois.

Älä haali aikatauluja

Yksi oppi itselleni (joka ei ole oikeastaan edes uusi) liittyy erilaisiin aikatauluihin. Pyrin välttämään erilaisia hampaat irvessä olevia tai muuten sitoutumista vaativia aikatauluja, koska ne tuovat helposti stressiä postauksiin. Mieluummin kannattaa kirjoittaa ”ajatonta sisältöä”, kuin lähteä ahnehtimaan jotain ajankohtaisia tai tietyn rytmin mukaan ilmestyviä postauksia.

Ihan vain jo kerran kvartaalissa ilmestyvä salkkuraportti tai kerran vuodessa ilmestyvä vuosiraportti, joka pitäisi tuutata ulos aina vuoden tai kvartaalin alkuun, tuo ylimääräistä painetta ”pysyä aikataulussa”. Vähän samaan genreen menevät juttusarjat Ensiasuntoa toistamiseen ja Katsaus osinkovuoteen, joskin näitä postauksia voi ripotella julkaisuun vähän fiiliksen mukaan.

Ujostuttaako blogituloista puhuminen vielä?

Jätin loppuun erään aiheen, jota käsittelin viime vuoden blogikirjoituksessa. Kerroin silloin siitä, että huomaan ujostelevani blogituloista puhumisesta sitä mukaan, kun summat kasvavat.

No tänä vuonna ne kasvoivat entisestään, mutta miten kävi ujostelulle? Se ilmiö pieneni hieman viime vuodesta. Vaikka ujostelen viime vuotta vähemmän, en vieläkään viitsi linkata tätä artikkelia kovin innokkaasti kaikkiin some-ryhmiin, koska suurella todennäköisyydellä joukkoon mahtuu myös niitä, joita tämä artikkeli enemmänkin ärsyttää kuin inspiroi.

Eli jossain määrin se suomalainen sananlasku kel onni on, se onnen kätkeköön, kummittelee yhä tuolla takaraivossani. Jos menee hyvin, pidä se omana tietonasi äläkä kerro muille, koska se saattaa ärsyttää jotain. Täysin typerä ajatusmalli, mutta tähänhän meidät suomalaiset on jossain määrin kovakoodattu.

Mutta joo, jos ujostelisin oikeasti blogitulojen avaamista, en olisi kirjoittanut tätä artikkelia ollenkaan. Ehkä osasyy aiheesta kirjoittamiselle juontuu myös siihen, miten blogitulojen kasvu toi väsymisen muodossa ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Harvapa sitä haluaa olla kateellinen sellaisesta, missä on mukana myös ikävyyksiä.

Samoin aihetta avaamalla voitte ehkä paremmin päästä pääni sisään sen suhteen, että minkä vuoksi olen panostamassa tulevaisuudessa yhä enemmän tähän kirjoittamiseen. Luotan yhä avoimuuteen minun ja lukijoideni välillä, eli kun kerron avoimesti bloggaamisesta ja sen kannattavuudesta, niin erilaiset väärinymmärrykset vähenevät.

Blogin tavoitteet vuodelle 2021

Julkaisu alkaa lähentelemään viimeistä pistettä, mutta vedetään sitä ennen vielä vähän lisää suuntaviivoja vuodelle 2021. Kuten jo edellä sanoin, tarkoituksenani on yhä enemmän panostaa tähän blogiin, vaikkakin myös muita omia projekteja kummittelee takaraivossa.

Käytä blogiin ennätyksellinen määrä rahaa

Otetaan tälle vuodelle vähän erikoisempi tavoite, joka liittyy kuluttamiseen. Minulla on tavoitteena käyttää tähän blogiin vuonna 2021 vähintään tuhat euroa. Aion siis käyttää reippaasti rahaa ihan vain käyttämisen ilosta, ja jos tonni ei ole vuoden aikana paukkunut, olen epäonnistunut.

Ai että miksikö käytän sitten rahaa blogiin? Koska olen todennut sen kannattavaksi. Jos en keksi mitään muuta, niin heitän summan vaikkapa Facebook-markkinointiin kalastaakseni blogille uusia lukijoita. Tai yksi potentiaalinen kohde euroille voisi olla uusi maksullinen kuvapankki, koska esimerkiksi Pixabayn valikoima alkaa olla jo läpi koluttu. Maksullisilla kuvilla voin vetää taas vähän lisää pesäeroa muihin samoja kuvia käyttäviin blogeihin.

Jos sinulla on jotain ideaa mitä tuolla rahalla voisi tehdä, niin laita minulle jotain kautta viestiä. Se voi liittyä visuaaliseen ilmeeseen, hakukoneoptimointiin tai vaikka jonkun uuden palikan sivustolle asentamiseen, you name it.

Tavoitteet kirkkaaksi

Muita tavoitteita en keksi tähän hätään. Toki voisin sanoa tavoitteeksi myös sen, että kirjoita blogin pidemmän aikavälin tavoitteet joskus ylös, tai edes mieti ne loppuun asti.

Sijoittamisessa minulla on pitkän aikavälin (jopa 25 vuoden päähän ulottuvia) tavoitteita, mutta blogin kanssa en osaa ajatella vuotta pidemmälle. Missä blogini menee kolmen, viiden tai 10 vuoden päästä? Vai onko bloggaaminen sen verran ”epävarma” aihe, ettei siihen kannata tehdä pidempiä suunnitelmia? Tässäpä itselleni pähkinää purtavaksi tulevalle vuodelle.

Loppupäätelmät: älä ahmi liikaa kerralla

Vaikka tämä julkaisu ei ollut pelkkää positiivista blogitulojen hehkutusta, tarttui viime vuodesta käsiin rahan lisäksi myös hyviä oppeja. Tämä voi kuulostaa tosi typerältä näin jälkiviisaana, mutta enpä olisi aiemmin uskonut sitä, että onnistumisen jälkeen voi olla vähän epäonnistunut olo. Vaikka löin selvästi kaikki euromääräiset tavoitteet blogille, en ole silti täysin tyytyväinen kuluneeseen vuoteen.

Oppia tuli myös siitä, että aika on todella rajallinen resurssi. Kuin myös siitä, että jo alta kolmekymppisenä joutuu oikeasti kantamaan vastuuta omasta jaksamisesta. Tein syksyllä pienen elämäntaparemontin, aloitin säännöllisen liikunnan ja vähensin duunin määrää, samalla kun aloin vähän enemmän katsomaan mitä syön ja miten syön.

Olen jo aiemmin panostanut omaan jaksamiseen mm. investoimalla kunnon työvälineisiin, mutta kuten hyvin usein, kaikkea et voi saavuttaa pelkällä materialla. Sen lisäksi tarvitaan myös omaa asennoitumista aiheeseen. Tämä on tismalleen sama juttu kuin urheilussa, vaikka ostaisit urheiluliikkeestä ne kaikista kalleimmat sukset, sinun täytyy saada itsesi myös ladulle asti, jotta yhtälö pelaa. Välineurheilu on kivaa, mutta pelkästään sillä ei saavuteta mitään.

Jännä nähdä mitä tuleva vuosi pitää sisällään ja miten käy omalle tulopuolelleni. Olen asennoitunut tähän siten, että jos blogin tulopuoli säilyy about entisellään myös tulevana vuonna, olen silloin onnistunut. En kyllä toisaalta halua kokea epäonnistuneeni, vaikka joutuisin hieman syömään säästöjäni. Hätäily on ehkä typerintä mitä tässä kohti voisi tehdä, koska tätä kokonaisuutta kehitetään kuitenkin pitkäjänteisesti.

Loppuun haluan vielä nostaa yhden julkaisuni marraskuulta, missä laskeskelin blogini mahdollista arvoa. Arvioin tuolloin blogini arvoksi vähintään 10 000 euroa. Kun peilaa tuota summaa tässä julkaisuissa kerrottuihin blogituloihin, niin ollaan varmasti oikealla suunnalla arvauksien kanssa.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Paljonko blogilla voi tehdä rahaa? – Ja miten blogilla ylipäätään tehdään rahaa?
• Talousblogilla tienaaminen, osa I - Google AdSensen mainostulot
• Talousblogilla tienaaminen, osa II - pitäisikö Google AdSense heittää mäkeen?
• Sijoittamisen avulla yrittämisen puolelle - Talousblogilla tienaaminen, osa III
• Palkattoman työn kirous - Talousblogilla tienaaminen, osa IV
• Bloggaamisella passiivisia tuloja(ko?) - Talousblogilla tienaaminen, osa V
• Hyvästi Google AdSense - Talousblogilla tienaaminen, osa VI
• Affiliate-markkinointi - Talousblogilla tienaaminen, osa VII
• Tiedätkö miksi monet piensijoittajat olisivat äärimmäisen surkeita yrittäjiä?
• Google AdSense WordPress-blogissa – kokemuksia AdSensen avulla tienaamisesta