Otetaas vaihtelun vuoksi yksi artikkeli vähän vankemmin työelämän puolelle. Käytännössä jokainen työelämässä mukana oleva törmää arjessaan palavereihin, jotka ovat hyvinkin iso osa työskentelyämme. Palaverien määrä riippuu tosi paljon työn sisällöstä ja osalla meistä koko päivä saattaa olla erilaisia tapaamisia, neuvotteluja tai palavereita.

Meikäläiselle palaverit tulivat tosissaan kuvioihin vasta jokunen vuosi sitten, kun vaihdoin metsäalalta IT-alalle. En ehtinyt olla kuin muutaman kuukauden IT-opiskelija, kunnes tie vei työelämään ja löysin itseni istumassa palavereissa. Se mikä tuossa vaiheessa oli kenties suurin kulttuurishokki minulle, liittyi asemaani palaverissa. Minusta oli kasvanut hetkessä asiantuntija, jonka piti osata puhua vakuuttavasti palavereissa.

Tässä artikkelissa ajattelin pureutua syvemmälle palaverien maailmaan. Viimeisten vuosien aikana olen ehtinyt osallistua varmaan yli sataan palaveriin, joista suurin osa on tapahtunut etänä ja vastapuolena on kollegan sijasta asiakas. Minkälainen on minun mielestäni hyvä palaveri ja miten minä toteutan omat palaverini? Entä milloin on ylipäätään sopiva sauma pitää palaveri? Niistä pian lisää.

Palaveri vinkit

Pitäisikö palavereja opetella koulussa?

Palaverithan ovat siinä mielessä jännä juttu, ettei niistä ole yhtään mitään varsinaista opastusta millään kouluasteella, vaikka jokainen meistä tulee varmuudella törmäämään palavereihin elämässään. En muista saaneeni ensimmäistäkään opastusta tai neuvoa hyvän palaverin järjestämiseen, vaikka takana on opintoja niin lukiossa, kuin kahdessa ammattikorkeakoulussa.

Palaverit on vähän kuin esiintymistaito. Se on sellainen työelämätaito, joka helposti kuvitellaan löytyvän takataskusta koska vaan. Aihetta ei välttämättä edes sivuta työhaastatteluvaiheessa, mutta töiden alettua aiheen osaamisen uskotaan löytyvän automaattisesti.

Jottei menisi ihan pelkäksi dissaamiseksi, niin täytyy nostaa esiin koulun tarjoamat projektinhallinnan kurssit. Meillä oli yhden syksyn mittainen projektityökurssi, johon oli niputettu pari muutakin opintojaksoa yhteen. Koko syksyn teimme projektia, jonka ”tilaajana” oli yksi opettajista. Vaikka projekti oli leikkimielinen, siinä pääsi aika hyvin kiinni projektityön ihanuuksiin hyvässä ja pahassa.

Minulle jäi kuitenkin mieleen kurssista se, että koko syksyn aikaan pidimme ehkä yhden tai kaksi palaveria projektiin liittyen. Nämä palaverit olivat aika lepsuja, niitä ei suunniteltu ennakkoon ja kokemuksen puutteesta johtuen ne olivat mitä olivat. Ehkä sekin teki palavereista lepsun, että pöydän toisella puolella oli vastassa tuttu opettaja.

Omalla kohdallani sukeltaminen palaverien maailmaan tapahtui vasta työelämän puolella. Silloinen työnantaja heitti minut aika surutta altaan syvään päätyyn ja katseli sen jälkeen tapahtumia. Toisaalta meillä oli töissä lähes aina jonkin sortin tiimi mukana, joka tuki tuoretta kollegaa. Vaikka menimme heti syvään päätyyn, aika nopeasti sitä oppi hyvien palaverikäytäntöjen salat.

Olen joskus kuullut sellaistakin tarinaa, että joissakin IT-yrityksissä työharjoittelijat tai muuten tuoreet kasvot eivät pääse juuri ollenkaan palavereihin, vaan ensimmäisen vuoden tehtävät ovat pimeässä kellarissa koodaamista ilman asiakkaalle näyttäytymistä. En osaa oikein sanoa, onko tässä mallissa mitään etua. Toisaalta paha dumata ajatusta kokeilematta sitä käytännössä.

Minkälaisia olivat ensimmäiset palaverit?

En koe hirveästi jännittäneeni ensimmäisiä palavereja. Tietysti jos niitä katsoisi nyt uudelleen videolta, huomaisi omassa käytöksessään ison nipun typeriä yksityiskohtia tai huonoja sanavalintoja.

Ehkä eniten minulle kulttuurishokkia toi se, että olin yht’äkkiä asiantuntijana palaverissa. Asiantuntijana et voi ihan hevillä heittää ilmoille lauseita kuten ”en minä tiedä miten näiden kuuluisi mennä” tai ”minä oon vaan töissä täällä”. Jos (tai pikemminkin kun) erikoisia ja epävarmoja tilanteita tulee, ne pitää osata ottaa haltuun ja tarjota jonkinlaista konkreettista ratkaisua asiaan. ”En osaa tältä istumalta sanoa, mutta selvitän asian palaverin jälkeen kollegani kanssa ja palaan asiaan.

Ehkä omalta osaltaan jännitystä purki se yksityiskohta, että valtaosa ensimmäisistä palavereistani tapahtui netin kautta etäyhteyksillä. Kyllä, tämä oli reilusti ennen koronaa, eli etäpalaverit tulivat jo tällöin tutuksi. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta jostain syystä kaverin katsominen läppärin näytöltä ei ole yhtä jännittävää, kuin esiintyä ”liveyleisölle”.

Joskus aikoinaan töissä kahvitauolla puheeksi nousi palaverien jännittäminen, ja muistan yllättyneeni siitä, miten viimeisen päälle ammattimaiset kollegani kertoivat jännittävänsä yhä palavereja ja tapaamisia. Minun mielestäni he esiintyivät viimeisen päälle itsevarmasti, eikä jännittäminen näkynyt kuvassa lainkaan. Lisäksi nämä samat kaverit kertoivat kauhutarinoita heidän ensimmäisistä palavereistaan, missä kaikki oli mennyt alusta asti pieleen, mutta sieltä oli kaikesta huolimatta saatu itseluottamus taas kasaan.

Korona tulee ja palaverit muuttuvat

Vaikka meillä etäpalaverit olivat arkipäivää töissä jo ennen koronaa, pelikenttä muuttui silti hyvinkin paljon etätyöaikakauteen siirtyessä. Ehkä näkyvin muutos oli se, että jatkossa oman talon väki kokoontui palavereihin kukin omasta paikastaan. Aiemmin olimme saattaneet ahtautua yhteen neukkariin, mutta nyt jokainen hoiti osallistumisen parhaaksi katsomastaan paikasta.

Minun mielestäni homma otti tässä kohti ison askeleen parempaan suuntaan. Joskus pidemmissä palavereissa alkoi väkisinkin väsy iskemään mieheen, kun ahtaassa tilassa on 4-6 ihmistä läppärit sylissä ja happi meinaa loppua. Kotitoimiston puolella harvemmin happi loppuu tai paikat puutuvat, koska voit vapaammin vaihtaa istuma-asennosta seisomaan oman mielesi mukaan.

Sen sijan kaikki muutokset eivät menneet mielestäni parempaan suuntaan koronan myötä. Minulle kävi vähän sellainen hauska ilmiö, että palaverien määrä kasvoi koronan aikana vähintään tuplaksi. Kynnys palaverien järjestämiselle madaltui ja niitä pidettiin hyvinkin heppoisasti, monesti jopa liiankin helposti.

Edellisessä työssäni tein verkkosivuja ja käytännössä johdin verkkosivujen uudistusprojektia. Tiimissä oli useita henkilöitä, mutta kaikki palaset osuivat aina ainakin osittain minun tontilleni, joten minun oli hyvä tulla jokaiseen palaveriin vähintään kuunteluoppilaaksi. Tosi monesti löysinkin itseni palavereista, joista minulle ei jäänyt käteen oikeastaan mitään.

Samalla törmäsin joidenkin henkilöiden kanssa siihen, ettei omatoimisesti saada tehtyä oikeastaan yhtään mitään, vaan aina jokaiselle työtehtävän suorittamiselle pitää luoda palaveri. Konkreettisena esimerkkinä vaikka uusien verkkosivujen läpikäynti ei onnistunut pelkällä viestinvaihdolla, vaan tälle piti luoda aina palaveri, jossa vähän kärjistäen minä katson ja kuuntelen vierestä, kun toinen tekee töitään. Ehkä tässä oli syynä myös se, että jotkut ihmiset eivät jaksa kirjoittaa, joten he käyvät joskus melko yksinkertaisetkin asiat suullisesti läpi.

Pidemmän päälle tästä seurasi sellainen tilanne, että välillä työni tuntui olevan enemmän palaverien isännöintiä, kuin varsinaista töiden tekemistä. Palaverit valtasivat kalenterin ja samalla ne katkaisivat työpäivän aika pahasti. Jos minulla oli esimerkiksi tunnin mittaiset palaverit kello 9, 12 ja 15, näiden välissä olikin sitten jo aika ohuesti aikaa syventyä varsinaiseen tekemiseen.

Kuka maksaa palaverit?

Palavereihin liittyen on pakko nostaa esiin tarina viime syksyltä, kun etsin aktiivisesti uudenlaisia asiakkaita yritykselleni. Törmäsin erääseen verkkokauppaan, joka haki erilaisia digitaalisen markkinoinnin asiantuntijoita freelancer-pohjalta. Työtehtäviä oli monenlaisia ja sieltä sai halukkaat napata ne itseä kiinnostavat aihealueet. Minua kiinnosti hakukoneoptimointi, joten pistin hakemuksen sisään.

Asiakas innostuikin meikäläisestä sen verran, että pääsimme juttelemaan aiheesta. Ennen yhteistä Teams-palaveriamme asiakas oli jo laskeskellut, että hänellä olisi budjetoituna töitä 3-4 tunnin edestä jokaista kuukautta kohden. Määrä oli mielestäni okei, samoin asiakkaalle tuntui sopivan myös se, että meikäläinen laskuttaa tunnilta 100 euroa asiantuntijatyöstä. Sopimuksen myötä olisin saanut itselleni 300-400 euroa laskutettavaa joka kuukaudelle.

Lupaava alku kuitenkin tyssäsi melko nopeasti, kun puheeksemme tuli palaverit. Asiakkaalla oli minun mielestäni vähän kankea ja kaavoihin kangistunut tapa toimia omien freelancereidensa kanssa. Jo ensimmäisessä palaverissa minulle tehtiin selväksi se, että joka viikko torstaina kello 9:30 pidämme 15 minuutin mittaisen Teams-session, jossa nostan joka kerta viisi tärkeintä täskiä hakukoneoptimointiin liittyen. Myöhemmin tietenkin myös ratkaisen ne nostamani täskit.

Nostin heti jo tuossa keskustelussa esille oman näkökantani siitä, miten viikoittainen palaveritahti on varsin tiuha. Koska minulla tulisi olla esiteltävänä ”kättä pidempää” jokaisessa palaverissa, niin se 15 minuuttia palaverissa ei ole suinkaan ainoa aikaani syövä tekijä, vaan palaveriin tulisi myös valmistautua ennakkoon.

Palaverien suunnittelut olen laskenut jo pidemmän aikaa sillä kaavalla, että suunnittelu vie aina yhtä paljon aikaa, kuin itse palaveri. Tässä tapauksessa vartin palaveria varten tulisi käyttää toinen vartti suunnitteluun, mikä tarkoittaisi jo puolen tunnin uhraamista viikoittain palaveriasioihin. Kuukaudessa tämä kerrotaan neljällä tai viidellä viikolla, jonka jälkeen aikaa onkin kulunut jo 2-2,5 tuntia.

Hups, sinne meni yli ”huomaamatta” lähes kaikki budjetoidusta 3-4 tunnista, vaikka emme olleet ehtineet tehdä mitään muuta kuin palaveerata. Missä välissä hoidettaisiin kuntoon ne palaverissa esille nousseet asiat?

Aika ei ollut ainoa tilanteessa näkemäni ongelma. Haasteen toisi myös se, että minun pitäisi keksiä joka ikinen viikko 5 sivustosta nostettavaa asiaa. Kyllähän se hoituu ensimmäisten viikkojen aikana helposti, mutta entä 20. palaverin kohdalla? Meneekö nostojen keksiminen jossain vaiheessa ”väkinäiseksi”, kun aitoja haasteita ollaan saatu hiljalleen ratkotuksi?

Lisäksi niihin vartin palavereihin olisi tullut minun ja asiakkaan lisäksi asiakkaan päästä 1-2 muutakin kaveria, joten todennäköisyys palaverien venymiselle kasvaa entisestään. Koska lähtökohtaisesti palaverissa voi olla äänessä vain yksi henkilö kerrallaan, neljän henkilön kohdalla se tarkoittaisi sitä, että jokainen puhuu 4 ja kuuntelee 11 minuuttia.

Minulla oli myös yrittäjänä se haaste, että palaverit osuivat vähän sellaiselle ”ei kenenkään maaperälle”. Asiakas ei sanonut tätä aivan suoraan, mutta toivoi saavansa minulta 3-4 tuntia asiantuntijatyötä kuukaudessa. Kysyessäni kuuluvatko palaverit asiantuntijatyöhön, vastaus oli savolaismaisen kiero, josta vetelin sellaisia johtopäätöksiä, että ainakin palaverien valmistautumista on vaikea myydä asiakkaalle.

Lopulta palaverin jälkeen minun piti tehdä vielä kirjallinen tarjous asiantuntijatyöstäni, joka oli muuten hyvinkin paljon keskustelujemme mukainen, mutta tein tarjouksessani selväksi sen, että pidämme maksimissaan joka toinen viikko yhteisiä palavereja. Perustelin päätöstäni vielä sillä, että tällä järjestelyllä varmistamme sen, että minulla riittää myös aikaa niiden tekemieni nostojen korjaamiseen.

En lopulta voittanut tätä tarjouskilpailua, vaan asiakkaan valinta kohdistui johonkin toiseen henkilöön.

Tämä on vain minun näkemykseni, mutta mielestäni palaverien todellisesta hintalapusta pitäisi puhua joskus ääneen. Esimerkiksi jo aiemmin mainittu lause ”voisit tulla varmuuden vuoksi kuunteluoppilaaksi” on sellainen lause, joka jäisi monesti sanomatta, jos todellinen hintalappu asiantuntijatyölle olisi tiedossa. Jos asiakkaalle sanotaan suoraan, että asiantuntija ottaa 100 euroa tunnilta käyttämästään ajasta, harva viitsii maksaa sataa euroa henkilölle siitä, että tämä osallistuu palaveriin varmuuden vuoksi.

Elon Muskin yhtiöissä palaverilinja on hyvinkin kärkevä. Musk on joskus sanonut, että hänen yhtiöissään työntekijät saavat kävellä koska tahansa ulos neuvottelusta, jos he kokevat, ettei se tuo heille mitään hyötyä. Vaikka palaverista poistuminen kesken kaiken voi näyttäytyä epäkohteliaana, Muskin mukaan on epäkohteliaampaa jäädä tuhlaamaan palavereihin kaikkien aikaa.

Vinkkejä palaverien pitämiseen ja järjestämiseen

Tekstiä on tullut jo melko runsaasti, joten voi olla syytä alkaa hiljalleen niputtamaan tämän julkaisun sanomaa. Kuten tuli jo todettua, palaverit ovat iso osa työelämää nykyään ja harva meistä välttyy kokonaan niiltä. Palaverien handlaaminen onkin yksi merkittävimmistä työelämätaidoista, jota harvemmin opetetaan missään.

Vinkki 1: Palavereihin tulee valmistua AINA

Palavereihin kannattaa valmistautua ennakkoon joka ikinen kerta. Tämä koskee oikeastaan koko poppoota, eikä pelkästään palaverin ”vetäjää”. Välillä turhauttaa pitää palaveria, kun vastapuolella ei ole mitään hajua päivän agendasta, tai ennakkotehtävät ovat jääneet tekemättä. Huonosti vedetty palaveri on silkkaa ajan haaskausta ja mikä pahinta, siinä haaskataan kaikkien osallistujien aikaa.

95 prosentin keskittyminen tarkoittaa 50 prosentin suoritusta

Juhani Tamminen

Palavereihin tulee varata aina valmistautumisaikaa. Jos tätä ei resursoi itselleen, siinä jossain määrin huijaa vain itseään. Tai tekee vähintäänkin kannattamatonta työtä. Minun laskukaavani (valmistautumiseen yhtä kauan aikaa, kuin itse palaveriin) voi olla liian raju, mutta joskus sekin jää vajaaksi.

Oma valmistautumiseni tarkoittaa aina jonkinlaisia muistiinpanoja, jotka ovat sekoitus tukisanoja tai välillä kokonaisia lauseita. Verkkosivujen kanssa meillä saattoi olla palaverissa jopa kymmeniä pienen pieniä yksityiskohtia hiottavana, joten muistiinpanojen myötä muistin käydä kaikki kohdat läpi. Lisäksi muistiinpanojen avulla touhu pysyy suht koht loogisessa järjestyksessä, jolloin palaveri menee nopeasti läpi.

Koko porukan valmistautumista palavereihin voidaan edesauttaa jonkinlaisella asialistalla, joka toimitetaan osallistujille esimerkiksi kokouslinkin yhteydessä. Siinä voi olla ranskalaisin viivoin lyhyesti palaverin pääkohdat tai mainita lyhyesti jokaisen osallistujan rooli ja ennakkotehtävät ennen palaveria.

Itse tykkään myös mallista, missä kokouskutsusta ilmenee selkeästi osallistujat ja heidän määränsä. Lienee sanomattakin selvää, että palaverin rakenne on erilainen, jos kaksi henkilöä kokoontuu tunniksi, versus että kuusi henkilöä on mukana tunnin palaverissa.

Vinkki 2: Palaveri vaatii aina johtajan

Mielestäni palavereilla tulee aina olla joku ennalta sovittu puhemies, joka vetää palaveria eteenpäin. Kaikista surkein ja tehottomin tilanne on silloin, kun kukaan ei vedä show’ta ja kaikki katselevat vuorotellen toisiaan, että kuka alkaisi puhumaan seuraavaksi. Toki näin tapahtuessa johtamisen lisäksi myös valmistautuminen on ollut puutteellista.

Puhemiehen lisäksi jonkun on hyvä tehdä muistiinpanoja, joskin itse tykkäsin ottaa usein samalla kopin tästä. Palaverin aikana tykitin muistiinpanoja talteen, jotka kirjoitin puhtaaksi aina palaverin päätteeksi. Käytännössä käytin siis palavereihin aikaa myös jälkikäteen, mutta melko vähän. Työ oli lähinnä korjata kirjoitusvirheet ja muodostaa tukisanoista kokonaisia lauseita. Nämä muistiinpanot on lisäksi hyvä toimittaa jotain kautta koko porukalle, etteivät ne jää vain yhden henkilön käytettäväksi.

Vinkki 3: Delegoi, delegoi ja delegoi

Joskus etätyöaikakaudella muistan sivusta seuranneen puolisoni naureskelleen minulle siitä, että toistan aika monesti palavereissa samoja asioita. Tämä on totta, mutta mielestäni se ei ole lainkaan huono asia. Etenkin niissä kohdissa, missä on tarkoitus delegoida töitä jollekin toiselle, on hyvä vääntää asia välillä ratakiskosta saakka.

Minulla oli aika usein sellainen tapa, että saatoin kerrata kerran tai kaksi palaverin aikana jokaiselle kohdistamani työtehtävät. Jos oli esimerkiksi sellainen tilanne, että pidin palaverissa niin sanotusti oman puheenvuoron, sen päätteeksi saatoin kerrata vielä esitykseni aikana porukalle nousseet työtehtävät. Tämän jälkeen palaverin loppupuolella vedettiin vielä yksi nopea yhteenveto, jossa toistin samat asiat. Jonka jälkeen tämä tuli vielä kertaalleen ilmi palaverin muistiinpanoissa.

Kertaus on opintojen äiti ja tätä kautta viesti menee paremmin perille, vaikka se saattaa joskus ehkä ärsyttääkin. Ärsytyksellä on kuitenkin se hyvä puoli, että se pitää asiat mielessä. Se, että ärsyttää ja muistaa sen vuoksi tehdä asian, on huomattavasti parempi juttu, kuin että ei ärsyynny ja unohtaa.

Vinkki 4: Käytännön järjestelyt

Omiin käytännön järjestelyihini kuului aina työergonomian suunnittelu. Pidin palaverit pääasiassa sähköisen työpöytäni ääressä, jossa voin lennosta vaihtaa työasentoa seisomaan tai istumaan. Pyrin välttämään sänkyjä tai sohvan nurkkia, koska siellä kyhjöttäminen ei tee pidemmän päälle hyvää kropalle.

Palavereihin valmistautuminen tarkoitti kohdallani yleensä pientä rauhoittumista ennen palaverin alkua. Tämä menee osaksi keskittymistä. Lisäksi ennen jokaista palaveria varmistin sen, että työpöydältäni löytyy vesilasia, kurkkupastillia ja mahdollisesti joku hedelmä, jos nälkä sattuu yllättämään. Harvemmin näitä tarvitsee palaverin aikana, mutta hyvä on varustautua kaikkeen.

Palaverin aikana kannattaa sulkea kaikki häiriötekijät pois. Läppärin ruudulta ylimääräiset välilehdet kiinni, samoin kuin ylimääräiset sovellukset. Erityisen tarkkana kannattaa olla pikaviestimien ja sähköpostien kanssa, sillä mikäli palaverissa tapahtuu näytönjakoa, saattaa eetteriin livahtaa sellaisia asioita, joita ei ole tarkoitus jakaa muille. Viestimien jatkoksi puhelin on hyvä laittaa äänettömälle.

Itse pyrin välttämään sellaisia tilanteita, missä palaverista tarvitsee juosta heti toiseen palsuun. Jos näin käy, saattaa esimerkiksi muistiinpanojen tekeminen unohtua, samalla kun jälleen kerran valmistautuminen kärsii.

Vaikka sinulla ei olisikaan palaverin jälkeen mitään ohjelmaa, kannattaa palaverin alkuun varmistaa sama asia myös muilta osallistujilta. Hyvä palaveri ei lähtökohtaisesti veny, mutta mikäli jollain osallistujalla on heti kiire toisaalle, on hyvä palaverille asettaa erikseen ehdoton takaraja. Jos palaveri venyy pitkäksi, kannattaa ottaa huomioon myös taukojen pitämisen mahdollisuus.

Käytännön järjestelyihin on hyvä lisätä se, että tarkista tekniikan toimivuus. Tietokone on hyvä bootata, eli käynnistää uudelleen, jos sitä ei muuten muista koskaan tehdä. Varmista myös kuulokkeiden ja mikrofonin toiminta. Oman mikin mykistäminen tulee jokaisen osata, ja sitä mykistystä kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan käyttää, jos asunnossa on lapsia, eläimiä tai naapuruston melua.

Vinkki 5: Älä palaveeraa palaveeraamisen ilosta

Ehkä tärkein oppi jäi viimeiseksi. Mieti tarkkaan palaverin agenda ja haasta ajatusta siitä, tarvitseeko asia todellakin palaverin. Yllättävän monet asiat hoituvat ihan vain sähköpostin tapaisen viestittelyn avulla, eli asian hoitamista varten ei tarvitse erikseen kokoontua.

Palaverin agendaan liittyy oleellisesti myös osallistujat. Osallistujien suhteen olisi hyvä pitää mielessä less is more, eli kaikkien ei todellakaan tarvitse osallistua palaveriin. Joskus kuunteluoppilaan työ hoituu pelkkien muistiinpanojen lukemisella. Takaraivossa on hyvä pitää ajatus siitä, ettei tässä maailmassa ole mikään ilmaista, vaan joku maksaa siitä ajasta, että joku tulee varmuuden vuoksi paikalle palaveriin.

Lisäksi mielessä kannattaa pitää se, että palaverit katkaisevat työpäivän – hyvässä ja pahassa. Jos työsi vaatii sinulta syvää keskittymistä (kuten hyvin moni työ vaatii), niin yksi palaveri saattaa katkaista pahasti flow-tilan. Itse verkkosivukehittäjänä painin usein sen ongelman kanssa, että palaverin alkuun olisi vielä puoli tuntia, mutta en ehdi syventyä mihinkään työhöni odottelun ajaksi. Sen vuoksi aikaa menee enemmän tai vähemmän harakoille.

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *