Allekirjoittanut on käsitellyt erilaisia blogitulojen muotoja tässä blogissa jo useamman vuoden ajan. Olen joskus hieman pähkäillyt siitä, että mitenkähän hyvin nämä aiheet istuvat alkujaan sijoitusblogiksi profiloituneelle sivustolle, mutta monissa lukijapalautteissa moni nostaa kiitoksissaan esiin nimenomaan bloggaamisen tuloihin keskittyvät julkaisut.

Mitä olen lukijaprofiiliani ymmärtänyt oikein, niin tätä blogia seuraavat lukijat ovat usein kiinnostuneita erilaisista sivutuloista tai jopa yrittämisestä, joten oletan artikkelien palvelevan juuri tällaisia lukijoita. Ehkä aihe kiinnostaa joitakin myös niin sanotun ”tirkistelyn” näkökulmasta. Onhan tässä maassa marraskuun alun verotietojen julkistaminen yleensä vuoden vilkkaimpia uutispäiviä.

Tänään ajattelin keskittyä blogituloissani eurojen sijasta muihin rahanarvoisiin hyödykkeisiin. Monet bloggaajat, vaikuttajat ja muut some-julkkikset huomaavat jossain vaiheessa saavansa palkkiotarjouksia rahan sijasta tuotteina tai lahjakortteina. Tässä artikkelissa käyn läpi miten lahjakortit ja tuotepalkkiot eroavat euroista käytännön asioissa, kuten vaikkapa verotuksen suhteen.

Verohallinto bloggaajan tulot sometulot

Euroja, lahjakortteja tai tuotteita – Verohallinto haluaa aina osansa

Tässä maassa on hyvä pitää nyrkkisääntönä sitä, että jos saat jostain jotain, niin aina kannattaa varmistaa ennakkoon se, haluaako myös Verohallinto siitä itselleen jotain. Hyvin usein Verohallinnon näpit nimittäin ylettävät sellaisiinkin paikkoihin, joista ei heti uskoisi.

Klassisin esimerkki verokarhun pitkistä kynsistä lienee panttipullojen kerääminen. Virallisen ohjeistuksen mukaanhan pullojen keräämisestä saadut tuotot pitäisi ilmoittaa Verohallinnolle.

Blogitulot eivät ole mikään poikkeus. Verohallinnolla on ollut jo pitkään ohjeistus some- ja blogitulojen verottamiselle. Tuolla sivulla on aika hyvin eritelty se, mitä kaikkea Verohallinto on sosiaalisen median kautta saaduille tuloille asettanut. Kenties mielenkiintoisin kohta ohjeistuksessa on tämä listaus:

Veronalaista tuloa ovat esimerkiksi

– rahakorvaukset, joita saat esimerkiksi kaupallisesta yhteistyöstä
muut rahanarvoiset korvaukset ja edut, kuten alennukset, lahjakortit, matkat tai pääsyliput
tuotelahjat, paitsi tavanomaiset mainoslahjat.

Käytännössä ohjeistus sanoo sen, että on ihan sama saatko yhteistyöstä palkkiota rahana, alennuksina, lahjakortteina tai tuotteina, kaikesta huolimatta sinun tulee maksaa niistä verot. Toisin kuin monesti kuvitellaan, blogien kautta et saa yhtään sen helpommin tai halvemmalla tuotteita. Tai vaikka saisit, niin tällöin maksat sen alennuksen osana tulojasi.

Kieltämättä olisi aika helppoa tinkiä itselleen bloggaajana ilmainen asuminen esimerkiksi hotelleissa, ilmaiset vaatteet, viihde-elektroniikat ja muut härpättimet. Menot olisivat kärjistäen luokkaa 0 euroa, mutta samaan aikaan voisit elää keskiluokkaista elämää muutaman some-postauksen avulla. Valitettavasti näin helppoa oikotietä onneen ei kuitenkaan ole.

Verottajalla on myös tarkat määritelmät siitä, miten verotusarvo lasketaan tuotteelle. Verotusarvo on lähtökohtaisesti se arvo, mihin hintaan tuotetta myydään asiakkaille. Tässäkään kohtaa ei oikein voida alentaa verotaakkaa sillä, että määrittelisi saadun tuotteen arvoksi vaikka yhteistyökumppanin sisäänostohinnan.

Tuotelahjojen, etujen ja muiden vastaavien korvausten vero lasketaan niiden käyvästä arvosta. Käypä arvo on sama kuin tuotteen tai esimerkiksi pääsylipun hinta, jos tuotteen tai lipun ostaisi itse.

Kieltämättä linjaus on varsin tuju. Etenkin niissä tapauksissa, missä tuotteet ovat kalliita ja jälleenmyyntimarkkinat olemattomia, ei ole välttämättä mitään järkeä ottaa palkkiota tuotteena. Päästä keksittynä esimerkkinä vaikkapa lehmän lypsykone maksanee luokkaa 10 000 euroa, mutta näitä tarvitsee Suomessa vain muutama maitotilan isäntä. Eivätkä hekään tietenkään maksaisi välikädeltä ostettuna tuotteesta täyttä hintaa, vaan tuote pitäisi myydä eteenpäin alennuksen kera.

Pointtini tiivistettynä: lahjakortteina tai tuotteina tulisi ottaa vain sellaisia tavaroita tai palveluita, joita oikeasti kokee tarvitsevansa. Nopealla ajatuksella voi kuulostaa lottovoitolta saada kymppitonnin lypsyrobotti vastineena blogikirjoituksesta, mutta todellisuudessa joudun maksamaan siitä samalla tavalla verot, kuin 10 000 euron palkkiosta.

Verottajan säännöt elävät tilanteiden mukaan

Nämäkin blogitulojen verotusperiaatteet tuntuvat elävän jatkuvasti, mikä tarkoittaa yleensä aina vain tiukempaa suuntaa. Aiemmin sääntö on ollut sellainen, että vain niitä tuotelahjoja verotetaan, mitkä päätyvät jossain muodossa blogikirjoituksiisi tai Instagam-kuviisi. Jos sait esimerkiksi tuotenäytteen, jolle et tehnyt yhtään mitään, tästä ei tarvinnut aiemmin maksaa veroja.

Äkkiseltään voi kuulostaa erikoiselta, että joku saisi yrityksiltä ilmaisia tuotteita ilman velvoitetta tehdä niistä sisältöä, mutta ainakin takavuosina tapa oli ilmeisesti hyvinkin suosittu niin sanottujen lifestyle-bloggarien keskuudessa. Firmat lähettivät bloggaajille tuotenäytteitä sen toivossa, että ne päätyisivät julkiseen sisältöön asti.

Nykyään käytäntö on tiukempi, eli ihan sama käytätkö saamaasi tuotelahjaa sisällössäsi, maksat siitä kuitenkin verot. Erityisen ikävä uutinen tämä oli niille bloggaajille, jotka ovat saaneet joskus pyytämättä ja yllättäen erilaisia tuotelahjoituksia yrityksiltä. Käytännössä verotusmuutoksen myötä jotkut bloggaajat ovat joutuneet erikseen kieltämään lukijoita lähettämästä heille mitään tuotelahjoituksia.

Olen joskus miettinyt sitä, että kun media uutisoi tunnettujen bloggaajien huikeita tuloja, niin kuinkahan iso siivu näistä mahtaa olla erilaisia tuote- tai palvelulahjoja, jotka vain verotetaan täydestä arvosta? En tiedä, mutta minulla on paha epäilys siitä, että 100 000 euroa blogilla tienannut ei välttämättä ole saanut isoa satkua tililleen asti, vaan merkittävä osa tuloista on ollut osa jotain lahjaa.

Lahjakortit häviävät aina euroille

Vaikuttajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että tuotelahjat ovat oikeastaan aika surkeita palkkiomalleja taloudellisessa mielessä. Se on käytännössä ihan sama, saatko palkkion 200 eurolla käteistä, 200 euron lahjakorttina vaiko 200 euron arvoisena tuotteena. Veroja näistä maksetaan joka tapauksessa ihan yhtä paljon.

Luonnollisesti käteinen on kaikille mieluisin palkkio, koska sillä voi ostaa mitä vain. Käteisellä voin mennä ja ostaa itselleni Prismasta ruokaa, maksaa sillä OP:lle asuntolainani tai sähköyhtiölle sähkölaskuni. Sen sijaan jos koitan maksaa ruokani, asumiseni tai sähköni jollain epämääräisellä lahjakortilla tai vaikkapa toimistotarvikkeilla, minut tullaan luultavasti nauramaan ulos liikkeestä.

Minulla on myös paha epäilys siitä, että Verohallintokaan tuskin tulee kelpuuttamaan allekirjoittaneen verojen maksuun lahjakortteja tai tuotteita. Jos jatketaan leikkiä lypsyrobotista, niin tuskin Verohallintokaan hyppii riemusta sellaisessa järjestelyssä, missä tarjoaisin lypsykoneen Verohallinnon käyttöön kahtena päivänä viikossa kuitatakseni sillä verot. Eiköhän sieltä tulisi tiukka käsky kaivaa kuvetta pöytään ja käteisenä kiitos.

Kun palkinto ei olekaan välttämättä palkinto – case ruokasovellus

Monille voi tulla yllätyksenä se, että palkinto ei aina lopulta olekaan palkinto. Tästä hyvä esimerkki löytyy eräästä ruokasovelluksesta, jota mainostan varsin mitättömin panostuksin tässä blogissa. Syy hyvinkin kevyelle panostamiselle valkenee tässä piakkoin.

Meillähän ei ole kyseisen sovelluksen ole kanssa mitään virallista yhteistyösopimusta, vaan käytän tässä blogissa kaikille avointa suosittelukampanjaa, joka on avoin joka ikiselle palvelun asiakkaalle. Sama suositteluohjelma löytyisi sovelluksesta myös sinulle, jossa on valmiit linkit kaverille jaettaviksi. Sitä samaa pohjaa minäkin olen tässä blogissa käyttänyt.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Vaikutti ensiksi hyvältä kampanjalta

Kyseinen suositteluohjelma tuntui myös reilulta peliltä. Sen kautta hyötyvät sekä meikäläinen, että suositteluohjelman toinen pää. Henkilö kenelle suosittelen palvelua, saa alennusta ensimmäisestä tilauksestaan ja meikäläinen saa puolestaan 8 euron arvoisen etukoodin sovellukseen kiitoksena uuden asiakkaan tuomisesta. Simppeliä, eikö?

Minulla oli vähän ruusuinen kuva siitä, että tämän ohjelman kautta petaan itselleni muutaman kerran vuodessa maksuttomat safkat. Näin kivasti ei kuitenkaan käynyt, vaikka suosittelupalkkioita alkoi tipahdella lompakkooni satunnaisesti. Kuvittelin saavani säännöllisesti ”ilmaiset kahdeksan euroa” palveluun, mutta todellisuus ei ollut yhtä simppeli.

Jotta voin käyttää kahdeksan euron arvoisen etukuponkini, minun tulee ostaa palvelusta ruokaa vähintään 15 eurolla. Oman lompakon joutuu siis väkisinkin kaivamaan esiin. Lisäksi yllärinä tuli sekin, että kuljetuksen hintaa ei lasketa tuohon 15 euroon, eli siitäkin tulee ravintolasta riippuen vähintään pari euroa extraa. Käytännössä saan ilmaiset kahdeksan euroa, mutta voidakseni lunastaa ne, minun pitää käyttää kymppi. Nerokasta, vai kuinka?

Edun lunastus vaatii ostoa ja muita tekijöitä

Suositteluohjelmassa on myös muita jippoja piilotettuna. Saamasi etukupongit ovat voimassa vain kolme viikkoa niiden saamisesta, eli kovin pitkään niitä ei voi nälkäänsä pantata. Käytännössä joudun vilkuilemaan sovellusta säännöllisesti (mikä on hyvä heräteostosten kannalta), jotta näen saamani edut ennen kuin ne vanhentuvat. Jos etuja on tullut, ne on kiire käyttää nopeasti pois.

Toinen nerokkuus liittyy tilanteeseen, jossa sinulla on useampi etukuponki. Niitä ei voi käyttää yhdessä, vaan tilaukseen voi laittaa vain yhden etukoodin kerralla. Lisäksi etukoodit lunastetaan ”uusin ensin”-periaatteella, eli se kuponki käytetään ensimmäisenä, missä olisi ollut vielä kauinten virtaa.

Eli jos kuvittelin saavani ensiksi helpot kahdeksan euroa ”ilmaista rahaa”, niin lopputulemana olikin oikeastaan päinvastainen tulos:

  • En saanutkaan rahaa, vaan päinvastoin jouduin kuluttamaan sitä.
  • Raha ”vanheni” nopeasti ja helposti, joten se piti kuluttaa pian pois -> hätiköityjä ostopäätöksiä.
  • Saaduista eduista ei ilmoiteta erikseen, vaan joudun silmäilemään sovellusta -> heräteostosten riski.

Jos otetaan vielä huomioon sekin yksityiskohta, että minun tulisi maksaa vielä verot tästä muutaman euron arvoisesta edusta, niin homma valahtaa hyvin nopeasti kaikilla mittareilla kannattamattomaksi.

Toimistotarvikekaupan lahjakortti laiha lohtu

Otetaan pöydälle toinen vähän samantapainen yhteistyökuvio. Kuten osa teistä lukijoista tietää, käyn tässä blogissa läpi hieman itsensä kehittämistä ja oman arjen pyörittämistä. Olen esitellyt teille joskus Kanban-työkalut sekä pohtinut keskittymiskyvyn kehittämistä. Ei siis ihme, että olen kiinnostunut mm. työergonomiasta ja sen kehittämisestä.

Kerran törmäsinkin erään toimistokalusteyrityksen yhteistyöilmoitukseen, jossa he etsivät vaikuttajia markkinoimaan heidän ergonomia edellä suunniteltuja toimistokalusteita. Luonnollisesti olin kiinnostunut palvelusta, joten lähdin ottamaan siitä lisää selkoa.

Ensimmäinen pieni pettymys oli se, että yhteistyöstä ei maksettaisi lainkaan palkkiota, vaan palkkio tulisi ilmaisen tavaran muodossa. Vaikuttaja saisi noin 1000 euron paketin, jossa olisi vähän kaikenlaista tavaraa ergonomiseen työskentelyyn. Läheskään kaikkea paketissa ollutta tavaraa en olisi tarvinnut, mutta päätin silti jättää hakemuksen yritykselle. Olihan kampanjassa myös mahdollisuutta jatkaa sitä jonkinlaisella affiliate-yhteistyöllä.

Yritys käytti välikätenä erästä vaikuttajatoimistoa, jonka kautta yhteistyötä oli mahdollista hakea. Prosessi oli perus ”vaikuttajakilpailutus”, eli minun pitäisi myydä itseni ja blogini yritykselle. Kuka olen, mitä teen, paljonko minulla on seuraajia, millaiset referenssit löytyy ja ennen kaikkea minkälaista yhteistyötä ja minkälaisilla näkökulmilla tekisin kyseiselle yritykselle?

Näihin vastailin sitten peruslätinät Inssin osingot -sijoitusblogista, jolla yli 10 000 kuukausittaista uniikkia lukijaa ja kirjoitan säästämisen, sijoittamisen ja yrittämisen maailmasta. Lisäksi hakemukseen piti jättää ideoita ja näkökulmia, joten kerroin aiemmista julkaisuistani oman arjen pyörittämisen ja jaksamisen parantamiseen, kuten myös omista selkäkivuistani, joista olen aiemmin avoimesti blogissa puhunut.

Noh, tässä vaikuttajatinderissä meille ei muodostunut matchia. Sain myöhemmin massaviestin, että kiitos hakemuksestasi, joita tuli muuten todella paljon, mutta emme jatka prosessia kanssasi. Erityisesti meikäläistä ärsytti se, että olin joutunut jo ideoimaan aiheita sekä miettimään erilaisia näkökulmia yhteistyölle, jotka ikään kuin lahjoitin nyt ilmaiseksi vastapuolelle. Tästä syystä en lähde kovin aikaisessa vaiheessa ideoimaan mitään, vaan ensiksi pitää olla aito yhteys potentiaalisen asiakkaan kanssa.

En tiedä jäinkö positiivisesti hakemuksista mieleen, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin mailiini kilahti kutsu yrityksen markkinointitapahtumaan. Yhden päivän mittaisessa esittelytilaisuudessa juteltaisiin työergonomiasta ja kaikki paikalle tulevat vaikuttajat saisivat 200 euron lahjakortin kiitoksena osallistumisesta. Kieltämättä 200 euroa palkkaa yhdestä päivästä kuunteluoppilaana houkuttaisi monia.

Tässäkin kävi vähän sillä tavoin, että lähdin huvikseni selvittämään mihin lahjakortti kävisi ja mitä sillä saisi. Lahjakortti oli rajattu koskemaan ainoastaan yrityksen omia tuotteita kategoriassa X, jota en teille nyt paljasta. Katsellessani verkkokaupan tuotteita tuolla 200 eurolla ei saisi yhtään mitään, vaan taas kerran joutuisi lompakosta vähän isompaa seteliä, jotta lahjakortin saisi lunastettua ulos.

Kuten arvata saattaa, en osallistunut tapahtumaan ja minulta jäi sitä myötä lahjakortti noutamatta.

Loppupäätelmät: tuotelahjojen kanssa oltava varuillaan

Artikkelista tuli harmillisesti vähän negatiivissävytteinen, mutta koitetaan pelastaa tilanne loppupäätelmissä.

En halua syyllistää tilanteesta missään nimessä Verohallintoa, sillä ymmärrän ajatuksen tämän kaiken takana. Tämän järjestelyn perimmäinen syy on siinä, että voidaan tukkia eräänlainen porsaanreikä, jossa vaikuttajat saavat suht helposti kikkailemalla ilmaista tavaraa.

Kuten jo yllä maalailin, joku voisi rakentaa koko elämänsä kaupallisten yhteistöiden varaan, jolloin saisi ilmaista tavaraa loputtomalla syötöllä. Näissä tapauksissahan palkinnot kannattaisi ottaa vastaan nimenomaan tavarana eurojen sijasta.

Ehkä enemmänkin katseeni kohdistuvat yritysten puoleen. Vaikka ainakin sijoitusblogien kohdalla erilaiset tuote- tai lahjakorttipalkkiot osana yhteistöitä ovat melko harvinaisia, siitä huolimatta niihin törmää satunnaisesti. Lähtökohtaisesti meikäläinen vastaa niihin aina kielteisesti, ellei tuotteille ole sitten ihan aitoa ja oikeaa tarvetta.

Muille bloggareille tai erilaisille vaikuttajille antaisin sellaisen ohjeistuksen, että Verohallinnon ohjeistus olisi hyvä sisäistää ennakkoon, etteivät käytännöt pääse tulemaan missään nimessä yllätyksenä. Myöskään sitä ”ilmaista krääsää” ei kannata ottaa tieten tahtoen vastaan, sillä niistäkin pitäisi maksaa verot siinä missä saaduista euroista.

Yleisenä ohjeena kaikille kuluttajille lienee se, että lahjakorttien kanssa saa olla aina vähän varuillaan. Kuten yllä mainittu ruokasovellus näytti, ilmaiset eurot palveluun saattavat olla äärimmäisen hyvin verhoiltu tapa saada asiakkaat ylimääräisille ostoksille, jolloin säästämisestä tuleekin kuluttamista.

Jos somevaikuttajien verottamiseen liittyvät asiat kiinnostavat enemmänkin, 23 minuuttia -podcast kävi hiljattain aihetta läpi. Jaksossa lisää spekulaatiota aiheen ympäriltä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

3 kommenttia kohteessa “Kun työstä tulee palkkioksi tuotteita ja lahjakortteja, miten verot hoituvat?

  1. Bloggaaja itsekin kommentoi:

    Tulopuolen ilmoittaminen on kohtalaisen selvä, mutta mitähän verottaja hyväksyy kuluina? Esimerkiksi jos matkustaisit ulkomaille johonkin sijoitustapahtumaan omakustanteisesti raportoimaan siitä blogissasi ilman, että se on kaupallinen yhteistyö (et saa matkasta mitään tuloja, mutta kaikki kulut maksat itse). Se olisi blogiisi liittyvää kulua, mutta sitä vasten ei synny tuloa. Vähentäisitkö silti kulut verotuksessa, koska onhan se sisällöntuotantoa ammattimaisesti tuottamaasi blogiin, joka poikinee lisää lukijoita ja yhteistyökumppaneita?

    • RJW kommentoi:

      Tämä on hyvä pohdinta ja tätä tuli joskus funtsittua itsekin. Aikana ennen koronaa minulla oli haaveena lähteä Yhdysvaltoihin katsomaan Berkshire Hathawayn yhtiökokousta, ja koska reissu on sen verran pitkä, raskas ja kallis, tuli vähän myös ennakkoon funtsittua sitä, että mitenkähän asiat kulkisivat verotuksen kannalta. Mulla tilanne oli jo siihen aikaan helppo, koska myin sisältöä myös muille sivustoille, eli jos olisin tehnyt ”reissuraportin” ja myynyt sen jollekin toiselle taloussivustolle, olisi siitä ollut todella helppoa osoittaa toteen reissun tuovan minulle tuloja. Eiköhän tuo olisi mennyt läpi myös puhtaasti omaan blogiin tarinoidessanikin. Haastavimmassa asemassa ovat ne aloittelevat bloggaajat, joilla toiminta on vielä pientä tai jopa olematonta, että miten menetellään. Jos aloitteleva bloggaaja saa vuodessa kympeistä satasiin tuloja vuodessa, niin kovin pitkää maailmanympärysmatkaa voi olla vaikea perustella, vaikka sieltä sisältöä tekisikin 😀 Mutta toisaalta taas jos miettii asiaa pidemmällä tähtäimellä, niin reissu ulkomaille antaa mahdollisuuden blogille kasvaa, mikä taas voi poikia lisää yhteistyökumppaneita ja lukijoita kuten sanoit. Vaikea paikka, eikä verottajan ohjeistus anna ihan selvää nyrkkisääntöä asiaan.

  2. Osinkoinsinööri kommentoi:

    Todella hyviä pointteja kirjoitus täynnä ja juuri samojen syiden takia en itse enää suostu ottamaan pelkästään tuotepalkintoja vastaan. Aina on pakko saada samalla ihka aitoa rahaakin, jotta kokonaisuuden verot ainakin kuittaantuvat. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *