Kaikki tietävät sanonnan, että polkupyörällä ajo on sellainen taito, jota ei unohda koskaan oppimisen jälkeen. Sen sijaan monet muut taidot ruostuvat sitä mukaa, kun niitä ei enää tarvitse käyttää. Kliseisimpänä esimerkkinä nostettakoon autoilu, jossa ajokortin omistavia kuljettajia suositellaan ajamaan säännöllisesti, ettei ajaminen pääse unohtumaan tai muuttumaan peloksi.

Omien viimeaikaisten kokemusten pohjalta olen löytänyt uuden asian, minkä helposti unohtaa, mikäli sitä ei käytä. Kyseessä on niinkin eksoottinen juttu, kuin käteinen raha. Juttu joka oli myös minulle täyttä arkipäivää vielä pitkälle viime vuosikymmenen alkuun, mutta viimeisinä vuosina oma käteisen käyttöni on mennyt lähes minimiin. Siitä syystä myös käteisen käytön osaaminen onnistui katoamaan.

Näiden omien nolojen sähläysteni innoittamana ajattelin muistella nyt omaa suhdettani käteiseen rahaan ja miltä maksutavat näyttävät kenties tulevaisuudessa.

Miten ei voi osata käteisen käyttöä?

Ennen kuin sukelletaan käteisen maailmaan, joudun ehkä vähän avaamaan teille sitä, miten ihmeessä en muka osannut käyttää menneellä viikolla käteistä. Homma lähti liikkeelle siitä, että olin hankkimassa harrasteautooni vähän käytettyjä osia yksityiseltä myyjältä. Myyjällä ei ollut käytössään MobilePayta, jonka olemassaoloon allekirjoittanut on ehtinyt jo lähes tottua. Myyjä toivoi minun maksavan ostokseni perinteistä käteistä käyttäen.

Viimeisen parin vuoden aikana lähes koko lähipiirini vanhemman polven sukulaisia myöten on siirtynyt MobilePay-aikakauteen, minkä vuoksi minun on joskus vaikea muistaa sitä, että aivan jokaisella kuluttajalla ei sitä välttämättä ole taskussa. MobilePayn kautta on ollut helppo hoitaa maksut ja kulujen jakamiset kavereiden kesken. Jopa niinkin helposti, että vanha perinteinen käteinen on muuttunut sen myötä ”vaikeaksi”.

Vähän hävettää myöntää tätä, mutta auton osien ostamisen yhteydessä aivoni menivät täydelliseen blackout-tilaan käteisen nostamisen suhteen. Jouduin ihan tovin miettimään sitä, että miten ihmeessä voin nostaa käteistä. Tulin lopulta siihen tulokseen, että käyn joko nostamassa rahaa lähimmän S-Pankin tai S-Marketin tiskiltä, ja jos se ei toimi, niin sitten kierretään perinteisen pankkiautomaatin kautta.

Maksimoidakseni oman typeryyteni, lähdin asioimaan juhannusaatonaatonaattona. Kuvittelin ensiksi, että eihän vielä juhannusruuhkat ole käynnissä, mutta kyllä oli. S-Pankin palvelupisteessä oli noin kymmenen henkilöä jonossa ennen minua ja S-Market pursusi sekin juhannusostoksia tekeviä asiakkaita. Ei auttanut muu kuin lähteä kävelemään kohti Otto-automaattia.

Asioidessani Oton luona aloin muistelemaan sitä, koska olisin nostanut rahaa edellisen kerran automaatista. Tulin sellaiseen tulokseen, että vähintään viisi vuotta sitten. Aivan putkeen se oma rahani nostaminen ei mennyt edes automaatilla, koska jostain syystä automaatti ei antanut minun nostaa rahaa. Parin epäonnistumisen jälkeen selkäni taakse alkoi kerääntyä sellainen jono, että koin helpommaksi luovuttaa.

Lopulta ratkaisu käteisongelmaani löytyi kotoa. Muuttaessamme Kuopioon olimme myyneet joitakin huonekaluja pois ja ostajat olivat maksaneet itsensä ulos käteistä käyttäen. Nämä käteiset löytyivät varmasta tallesta näin puoli vuotta myöhemmin ja sitä kautta sain tarvitsemani määrän käteistä rahaa. Onnistuneesta lopputuloksesta huolimatta minua nauratti melko paljonkin oma uusavuttomuuteni käteisen suhteen.

Lapsuus ja nuoruus

En rehellisesti sanoen edes muista, koska olisin saanut ensimmäisen pankkikorttini. Veikkaisin sen osuvan 18 vuoden täyttämisen aikakaudelle. Sen muistan ainakin, että vielä mopoiässä mopot tankattiin syöttämällä viiden euron seteleitä kylmäasemien automaatteihin. Tällä hetkellä ajatus hymyilyttää kahdestakin syystä: ensinnäkin käytin käteistä, toisekseen tankkasin menopeliäni viidellä eurolla – ja se oikeasti riitti lähes tankin täyttämiseen.

Vaikka pankkikortti tuli kuvioihin täysi-ikäistymisen myötä, jatkoin yhä auton tankkaamista lukuun ottamatta käteislinjalla. Auton tankkaaminen täyteen kirpaisi jo muutenkin tuossa iässä ja syöttämällä seteliautomaattiin lukuisia pikkuseteleitä tankkaamisruljanssi olisi tuntunut suorastaan hitaalta itsemurhalta. Sen vuoksi auton tankkaaminen hoidettiin poikkeuksellisesti kortilla.

Kaikki muut ostokset tehtiin pääasiassa käteisellä. Ehkä se oli osittain tapana viime vuosikymmenen alkupuolella, mutta osaltaan siihen vaikutti varmasti myös se, että tällä tavoin oli helppoa seurata omaa kuluttamista. Olen nimittäin melko varma siitä, että nykyaikana ihmisillä on rahahuolia juuri siitä syystä, että maksaminen on niin helppoa. Kuukausitilaukset erilaisiin palveluihin veloitetaan automaattisesti luottokortilta, lähimaksut tapahtuvat näpäyttämällä korttia maksupäätteessä. Kaikki tapahtuu muutamassa sekunnissa, jos edes siinäkään.

Yksi hauska muisto vielä käteiseen liittyen jota en muista välttämättä omalta kohdaltani, mutta kavereiden kohdalta kyllä. Moni kavereistani käytti käteistä ikävuosina 18-19, koska pelkäsivät vanhempien näkevän jostain pankin järjestelmistä paljonko rahaa kuluu alkoholiin ja tupakkaan. Mainittakoon erikseen, että tästä huolestuneet kaverit olivat aika suuren painoluokan litrahuulia ja tervakeuhkoja. Olisi kuitenkin kiva kuulla, mitä kymmenen vuotta nuorempi sukupolvi ajattelee tästä minun ikäluokkani tavasta toimia.

Aikuistuminen ja omille muutto

Suurin käännekohta oman käteisen käyttämisessä tapahtui omille muuttamisen yhteydessä vuonna 2013. Kun joutuu itse hoitamaan tyyliin joka ikisen ruokaostoksen, alkoi kortin käyttäminen kiinnostaa enemmän. Tässä kohti tajusin myös kaikkien suomalaisten ihannoiman jutun jujun, eli S-bonusten keräämisen. Silloin kun käytin käteistä, olin rehellisesti sanoen todella laiska kaivamaan mitään bonuskortteja taskusta.

Nyt kun hoidin itse kaikki omat ruokaostokseni, kannatti alkaa jo keräämään bonuksia. Toki pakko todeta myös se, että keräsin bonuksia vielä todella pitkään omien vanhempieni tilille. Siitä ei taida olla itse asiassa kuin pari vuotta, kun teimme puolisoni kanssa kaikista sen kaikista isoimman askeleen, mitä suomalainen nuoripari voi ottaa: yhteiset S-bonukset.

Tästä huolimatta nuoren aikuisuuteni aikana homma jakautui yhä melko aktiivisesti fifty-fifty kortinkäytön ja perinteisen käteisen rahan käytön kanssa. Tuohon aikaan oli muistini mukaan enemmän kuin normaalia, että monilla pienemmillä kioskeilla tai markkinoilla myyjillä ei ollut käytössä mitään muuta kuin käteismaksua. Jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti maailma muuttuu.

Pullonkerääjille rahanarvoinen niksi

Nykyään vastaanotan käteistä rahaa lähinnä pulloja palauttaessa. Kaikille S-ryhmässä asioiville äärimmäisen kova säästöniksi on kaikkien pullonpalautusrahojen vastaanottaminen käteisenä, eikä suinkaan hyvityksenä ostosten summasta. Pullopalautuskuitilla on nimittäin mahdollista höylätä omia S-bonuksia pienemmäksi.

Kaikista suurin virhe mitä pullonkeräjääjä voi tehdä, on ostaa suklaapatukka isolla panttikuitilla, jolloin pienestä ostoksesta huolimatta asiakas saa vielä ison nipun rahaa ”kaupan päälle”. Käytännössä tilanne, jossa asiakkaalla on 20 euron edestä palautettuja pulloja ja hän ottaa ne käteisen sijasta yhtenä suklaapatukkana sekä 19,50 euron käteisenä, tämä peliliike höylää 19,50 euron edestä pois kertyneitä bonusostoja.

Tämän vuoksi itse palautan pullot yleensä joko Lidliin, tai S-mafian paikoissa asioidessani nostan pullokuitin sisällöt käteisenä ostosten jälkeen. Tällä tavalla toimiessa ei ainakaan höylää omia kertyneitä bonuksia pois. Vinkkinä tämä voi olla vähän tasoa hiusten halkominen, mutta pidemmän päälle tälläkin keinolla on mahdollisuus ”säästää” (lue: olla tuhoamatta) satojen eurojen edestä.

Ja mainitaan vielä se, että vaikka olen tässä tekstissä puhunut vain pääasiassa S-ryhmästä ja sen S-bonuksista, samat niksit pätevät myös Keskon ja K-Plussapisteiden kohdalla.

Miten maailma on muuttunut?

Jos nyt koronapandemian keskellä koittaisi myydä turuilla ja toreilla omia tuotteitaan pelkällä käteismaksulla, se näkyisi varmasti myynnissä. Ihmiset ovat vähän kuin tottuneet siihen, että maksutapoja löytyy monia ja ne kaikki hoituvat ilman käteistä. Esimerkiksi vanhassa työssäni verkkosivujen ja verkkokauppojen kehittäjänä tuli monesti pureskeltua tuota asiaa, että minkälaiset maksutavat saavat aikaan kaikista eniten ostoja.

Koronavirus on varmasti vauhdittanut entisestään käteisestä luopumista, koska kädestä käteen liikkuva raha on altis levittämään tautia. Joku vääräleuka voisi kuitenkin muistuttaa myös siitä, että melkein enemmän kontaktia syntyy, kun jokainen naputtelee vuorollaan saman maksupäätteen nappuloita. Aina ei voi maksaa lähimaksulla ja vaikka voisikin, niin pankkikortit kysyvät satunnaisesti PIN-koodeja väärinkäytön minimoimiseksi.

Maailman muuttumisen voi huomata myös niissä tilanteissa, jossa käyttää itse käteistä. Lähipiiristäni löytyy MobilePayn käytöstä huolimatta myös hyvin paljon käteisellä maksavia henkilöitä ja he ovat valitelleet usein myyjien laskutaidottomuutta vaihtorahojen suhteen. Ei ole mitenkään tavatonta, että jos ostokset maksavat tasan 12 euroa ja myyjälle annetaan 20 euron seteli, myyjä varmistaa taskulaskimella paljonko vaihtorahaa tulisi antaa takaisin.

Tuosta päässälaskutaidon heikentymisestä olenkin funtsinut hieman sitä, että vaikeuttaakohan käteisen käyttö uudelta sukupolvelta päässä laskemisen oppimista. Sehän on jo ainakin fakta, että nuoren polven kirjoitustaito rapistuu jatkuvasti. Kun puhelimien tekstinsyöttö on ennakoivaa ja chat-viestien lauserakenteet eroavat ”oikeasta kirjoittamisesta”, niin kummasti myös sen tekstin kirjoittamisen taito pääsee unohtumaan tai sitä ei pääse koskaan syntymään.

Käteisen käyttöä on vaikea seurata, kysy vaikka Aarniolta

Jotkut käyttävät käteistä myös ihan tietoisesti, sillä he eivät halua muiden seuraavan heidän maksuliikennettään. Jos olisin ilkeä sanoisin tämän olevan vain rikollisten ja foliohattuilijoiden ongelma, mutta en viitsi yleistää noin paljon. Ehkä minultakin löytyy vähän sympatiaa heille, jotka haluavat vaeltaa välillä yhteiskunnassa incognitona.

Kortilla maksu onkin sellainen juttu, joka jättää historiaan ehkäpä enemmän, kuin moni kuvittelee. Kortilla tehtyä maksuliikennettä on helpompi jäljittää jälkikäteen ja sitä kautta väärinkäytöksiä on helpompi kitkeä pois. Toisaalta myös kuluttaja voi maksaa kortilla ”kiusan vuoksi” niissä tilanteissa, missä epäilee käteismaksun jäävän kassan omaan taskuun.

Kenties Suomen kuuluisin ”oho-hetki” oman rahaliikenteen salaamisen kanssa kävi huumepolisiin ex-johtaja Jari Aarniolle, joka käytti hämäristä olosuhteista saaneita rahojaan käteisenä kaikkien oppikirjojen mukaan. Se missä Aarnio kuitenkin mokasi, oli bonuskorttien käyttö. Aarnio maksoi ostoksiaan käteisellä, mutta otti niistä niin sanotusti bonukset talteen. Bonuskortin käyttö lopulta helpotti poliisin tutkintaa Aarnio-casen edettyä.

Jäänkö kaipaamaan käteistä?

On jännittävää koittaa katsella eteenpäin ja miettiä miltä käteisen käyttö näyttää tulevaisuudessa. Jos kelataan ajassa taas 10 vuotta eteenpäin, miltä mahtaa näyttää käteisen käyttö? Käyttääkö sitä enää kukaan? Mahdollista on ainakin se, että varsinaiset pankkikortit jäävät lähivuosina unholaan ja kaiken muun toiminnan lisäksi myös kaupan kassalla maksaminen hoidetaan pääasiassa puhelimen avulla.

En osaa oikein sanoa, jäänkö edes kaipaamaan käteistä rahaa. Oikeastaan ainoa hyöty minkä keksin itse, on varautuminen maksuliikennehäiriöihin tai muihin tilanteisiin, kun bitit menevät poikittain ja raha lakkaa kuljeksimasta. Silloin kuin maksuliikenne ei syystä tai toisesta toimi, käteinen raha nousee taas arvoon arvaamattomaan.

Aihe on ollut pinnalla viime aikoina Valko-Venäjän hörhöilyjen myötä, viimeistään siinä vaiheessa kun Valko-Venäjä pakotti Ryanairin koneen laskeutumaan Minskiin tekaistun pommiuhan myötä. Tämä luonnollisesti suututti muun maailman ja yksi tapa kiusata Lukashenkaa takaisin olisi maksuliikenteen häiritseminen. Vaikka Suomella ei ole tapana kaapata oppositiojohtajia erikoisten valheiden varjolla, voi maksuliikenteen häiritseminen tulla kyseeseen myös täällä.

Tässä kohti päädyin ikään kuin vahingossa takaisin alkupisteeseen. Jos joku taho tahtoisi halvaannuttaa yhteiskunnan ja häiriköidä maksuliikennettä, homma toimii itse asiassa melko hyvin. Minä tuskin olen ainoa kaveri, jolla sormi menee suuhun siinä kohti kun MobilePayt ja pankkikortit mykistyvät.

Ehkä se on ihan hyvä, että käteinen raha säilyy jossain määrin rinnakkaisena vaihtoehtona vielä tulevaisuudessa.