Olen kirjoittanut tähän blogiin vuosien varrella useita julkaisuja aiheesta riippumattomuus, joista sijoitusblogille luonnollisimmin taloudellinen riippumattomuus lienee saaneen eniten huomiota. Riippumattomuuden vanavedessä kulkee helposti aiheena riippuvuus, joista en ole vielä täällä blogissa hirveästi puhunut. Ajatuksissani on ollut kirjoittaa aiheesta, mutta se on syystä tai toisesta jäänyt.

Tällä kertaa ei mennä vielä riippuvuuteen asti yleisellä tasolla, mutta käydään vähän samassa aihepiirissä. Ajattelin tarinoida teille omasta suhteestani kuningas-alkoholiin, joka on muuttunut merkittävästi viimeisen vuoden aikana. Oikeastaan ihan turhaan väitän tarinoivani asiasta teille, oikeastihan tämä artikkeli on oikeastaan tehty minulle, joka käyn tällä hetkellä omia kehityskeskustelujani alkoholin kanssa.

Korostan jo tekstin alkuun, etten ole tehnyt vielä mitään sen suurempia johtopäätöksiä tulevaisuuden alkoholin käytölleni. Koen kuitenkin jonkinlaista tarvetta kirjoittaa aiheesta, sillä olen huomannut omien kolmekymppisteni lähestyessä suhtautuvani alkoholiin täysin eri tavoin, kuin ennen. Lisäksi alkoholi tuntuu vaikuttavan myös minuun huomattavasti enemmän, kuin vielä muutama vuosi sitten.

sober curious

Sober curious – mitä tarkoittaa?

Aloitetaan termin avaamisella. Käytän tässä artikkelissa trendikästä termiä sober curious, johon moni on saattanut törmätä viimeisen parin vuoden aikana. Termi ei varsinaisesti kuvaa omaa suhdettani alkoholiin, mutta tässä artikkelissa se on käytännössä pakko ottaa puheeksi, sillä ilmiö on herättänyt valtavasti kiinnostusta ja ihmiset hakevat siitä tietoa.

Tiivistetysti termi tarkoittaa seuraavaa:

Sober curious -käsitteen on kehittänyt kirjailija Ruby Warrington. Käsitteellä pyritään kuvaamaan oman alkoholin kulutuksen kyseenalaistamista ja vähentämistä omasta tahdosta, usein terveyssyistä. Sanalla sober curious voidaan viitata itse ilmiöön, alkoholittomuuden kasvuun, tipattomaan kokeiluun uteliaisuudesta, mentaliteettiin tai omaan suhtautumiseen alkoholiin liittyen. Sober curious -ilmiötä voidaan pitää lähestymistapana tai kokeiluna suhtautua raittiuteen uteliaasti. Määritelmällä halutaan erottaa omasta tahdosta tapahtuva päätös vähentää alkoholin kulutusta ja alkoholismista aiheutuva tarve lopettaa juominen kokonaan.

Sobermimmi-blogi

Yleensä allekirjoittanut vieroksuu näitä englanninkielisiä termejä, mutta tässä kohti ymmärrän normaalia enemmän sen, minkä vuoksi aiheesta puhutaan ”uudella ja raikkaalla termillä”. Onhan Suomessa ollut iät ja ajat niin raittiita, kuin absolutisteja, mutta molemmilla termeillä on jostain kumman syystä melko negatiivinen mielleyhtymä. Hyvin harva meistä haluaa profiloitua raittiiksi tai absolutistiksi, vaikkei alkoholia käyttäisikään.

Hyvänä esimerkkinä voisin nostaa oman lukion fysiikan ja kemian opettajani. Hän on tuolloin lähes eläkeikäinen herrasmies ja lukioikäiselle jäi hyvin mieleen opettajan tarinat omista armeijan TJ0-bileistä, missä koettu krapula katkaisi opettajan alkoholinkäytön kuin seinään. Opettaja ei ollut ottanut edes ensimmäistäkään saunakaljaa tuon kotiutumisjuhlan jälkeen.

Se mikä meille kaikille jäi noista tarinoista vahvasti mieleen, niin opettaja tykkäsi alleviivata isolla pensselillä sitä, ettei hän ole missään nimessä sitten mikään absolutisti. Opettajan oman näkemyksensä mukaan absolutistit paheksuvat aina muiden juomista, jota hän ei halua tehdä. Vaikka opettaja ei ollut juonut pisaraakaan noin 40 vuoteen, hän halusi vetää silti selvää pesäeroa absolutismiin ja raittiuteen.

Ehkä tässä on yksi syy sille, miksi sober curious on nyt terminä niin kuumaa kamaa. Sama agenda, mutta erilaiseen pakettiin pakattuna. Vähän samaa settiä kuin viime aikoina vahvasti työvoimapulaansa valitelleet pikaruokaravintolat kutsuvat omia työntekijöitään sandwich-artisteiksi, kun rahvaanomaisen kansan suussa sama termi saattaa olla sämpylän kääntäjä (tämä termi oli muuten yläasteen oponi suosikki).

Oma suhteeni alkoholiin

Uskoisin oman alkoholisuhteeni olevan melko tavallinen, mitä tulee suomalaisen ysärin lapsen toimintaan alkoholin kanssa. Alkoholin käyttö alkoi 17-vuotiaana, oikeastaan niihin aikoihin, kun kaverit alkoivat täysi-ikäistyä ja heidän kauttaan sai ”laillisesti” alkoholia. Mitään vanhempien pulloilla käymistä en ole koskaan harrastanut, koska se oli mielestäni varastamista siinä missä vanhempien lompakolla salaa käynti.

Oikeastaan heti, kun alkoholi tuli mukaan kuvioihin, sitä alkoi mennä aika paljon. Lukioaikaan liittyi oleellisesti suorastaan jokaviikkoiset kotibileet, joissa meillä maaseudulla oli kahdenlaista väkeä: kuskeja ja juhlijoita. Nimenomaan vielä tuolla tavalla, että kuskit ja juhlijat erikseen, sillä kuskin nakin saanut keskittyi yleensä joko ajamaan juhlijoita ympäri maakuntaa, eikä niinkään ollut varsinaisesti mukana juhlimassa.

Lukion jälkeen vuoroon tuli armeija, jossa meininki ei juurikaan muuttunut. Kaikilta lomilta tullessa tupakavereiden kanssa juttua väännettiin lähinnä juodun alkoholin määrästä, jossa luonnollisesti omien juotujen annosten määrään lisättiin joku 1,5 kerroin kavereiden arvostuksen saamiseksi.

Armeija-aikana allekirjoittaneen juominen rajoittui pelkkiin lomiin, sillä en voinut kuvitellakaan itseäni krapulassa palvelukseen. Olen krapulassa varmaan keskimääräistä suomalaista pahantuulisempi sekä ärsyynnyn äärimmäisen helposti. En lähtenyt kokeilemaan onneani missään krapulasulkeisissa.

Oikeastaan sama juttu on pätenyt myös työelämässä, en ole koskaan mennyt oikeasti krapulassa töihin, koska en pysty juomaan alkoholia hyvällä omatunnolla arkena. Tämä kysymys korostui etenkin opiskeluaikana, jossa minua häiritsi tapa järkätä opiskelijabileitä keskellä viikkoa häiriten opiskelua. Tiesin sen, että jos homma livahtaa isolle vaihteelle, seuraava koulupäivä jää helposti väliin.

Tästä huolimatta join opiskelija-aikoina vähintäänkin keskiverron opiskelijan verran alkoholia. Sen käyttö suuntautui vain yleensä arjen sijasta viikonloppuihin. Opiskelija-aikoina tuli myös otettua lähes joka viikonloppu, ellei selväpäisyydelle ollut erityistä syytä. Erityinen syy tarkoitti yleensä kohdalle osuneita työvuoroja, tai sitten edellä mainittuja kuskireissuja.

Maaginen 25 vuotta muuttaa asioita

Alkoholin suhteen kaikki pysyi ennallaan noin sinne 25 vuoden ikään asti. Siihen asti homma oli vielä aika helppoa. Krapulat kestivät yhden päivän, jos edes sitäkään.

En tiedä oikein mitä ihmettä ihmisen kropassa tapahtuu 25 ja 30 vuoden välissä, mutta ainakin omalla kohdallani oman kropan alkoholinsietokyky heikkeni kuin silmissä. Jos vielä parikymppisenä pystyi ihan oikeasti valvomaan myöhään ja nauttimaan jopa pari annosta alkoholia ”ilman mitään”, niin enää siihen ei pysty. Tai pystyy, mutta seuraavana päivänä Tapio Rautavaaraa lainatakseni itse tuoppini jäljet mä tunnen.

Olisi kiva tietää onko vuorotyön lopettamisella joku syy-yhteys tähän, sillä se katosi arjestani tehdastyön loppumisen myötä. Ehkä kolmivuorotyö pisti kroppani niin sekaisin, että muutama nautittu alkoholiannos ei tuntunut siinä konkurssissa enää miltään. Itse vuorotyö ei kuitenkaan polttanut minua oikeastaan ollenkaan, kun sitä nuorempana tein.

Mutta nykyään omien kolmekymppisten lähestyessä saattaa tuntea ihan jo yhdenkin tuopin jäljet seuraavana aamuna. Oikein railakkaista juhlista toipuminen saattaa kestää jopa useamman päivän. Kieltämättä joskus kaipaa sitä 18-vuotiaan kroppaa, jossa voit vetää kunnon rynnäkkökännit aloittaen juomisen vasta puoliltaöin, mutta siitä huolimatta aamulla herätessä sitä on heti valmis uusiin seikkailuihin.

Sillä on väliä mitä juo ja miten juo

Tässä iässä rynnäkkökännit ovat vain hatara muisto entisestä, sillä välillä tuntuu siltä, että yksikin myöhään (lue: klo 22 jälkeen) korkattu alkoholiannos tulee sekin kirjaimellisesti uniin, ja heikentää merkittävästi yöllä tulevaa palautumista. Joskus tuntuu jopa siltä, että pelkkä pilkkuun asti valvominen limonadilinjalla aiheuttaa sekin jo pientä dagen efteriä.

Olen jo parin vuoden ajan kiinnittänyt huomiota siihen, että pienikin yhdistelmä alkoholia ja energiajuomaa saa minut nukkumaan äärimmäisen huonosti. Tämä oli ehkä suurimpia shokkeja minulle, sillä oikeastaan läpi opiskelijaelämäni nautin Jägermeisterin ja Red Bullin kauniista avioliitosta, eli jekkupommeista.

Jos Lemmy Kilmisterillä oli Jack Daniel’s ja Coca-Cola, niin vastaavasti Jekku energiajuomalla oli minun tavaramerkkini. Nuorena poikana tuota drinkkiä pystyi kumoamaan lukuisia annoksia pitkin iltaa, ja kunhan muisti pestä hampaat ja nauttia lasin vettä ennen nukkumaanmenoa, aamulla oli ihan hyvät oltavat. Myös uni tuli silmiin, ihan sama vaikka olisit ylittänyt illan aikana suositellut nautintomäärät energiajuomaa.

Nykyään sen sijaan huomaan nukkuvani todella huonosti alkoholi ja energiajuoma -yhdistelmän jälkeen. En oikeastaan edes tiedä, että nukunko silloin. Tuntuu vain siltä, että silmät olisivat kiinni ja uinuisin, mutta en varsinaisesti nuku. Joskus olen havahtunut siihen, että kiroilen mielessäni miten en saa unta, mutta kellon mukaan olen nukkunut jo neljä tuntia. Tästä syystä olenkin jättänyt oikeastaan kokonaan alkoholin ja energiajuoman yhdenaikaisen käytön.

Jos jekkupommeja en ole kyennyt juomaan enää pariin vuoteen, niin onneksi tilalle on löytynyt muita tämän ikäiseen kroppaan sopivia alkoholituotteita. Yksi vuodentakaisen koronakevään ja -kesän suosikeistani oli hanalla varustettu valkoviini ja siihen sotkettu Schweppes Russchian. Se on tissuttelujuomien ykkönen, jota voi (ainakin vielä) juoda lähes loputtomiin tarjoten mukavan pienen hiprakan ilman seuraavan päivän pahaa oloa.

Viime kevään lockdown-vaiheessa oma alkoholin kulutukseni kasvoi jonkin verran. Koska mitään oikeaa tekemistä ei ollut, tissuteltiin sitten kotona kalsareissa viiniä. Tämä oli vielä jossain määrin sen verran yleistä toimintaa, että sen voisi laskea jopa sosiaaliseksi tavaksi.

Koronatilanteen helpottuessa homma jatkui vielä kesän läpi. Silloin meno ei ollut mitään raivokasta humalanhakuista juomista, vaan pikemminkin tasaista tissuttelua.

Selkäkivut pistävät miettimään

Olen tässä blogissa viitannut säännöllisesti viime syksynä kokemiini selkäkipuihin, jotka veivät pahimmillaan yöuneni. Joka yö heräsin selän vihlomiseen ja jouduin suorittamaan yöllisen taukojumpan sekä vierailemaan pilleripurkilla. Etenkin jälkimmäinen tuntui tehoavan kipuihini varsin hyvin.

Kyseiset lääkkeet olivat kuitenkin sen verran vahvaa tavaraa, joten niiden kanssa alkoholi ei sopinut lainkaan kuvioihin. Voidaan siis sanoa, että selkäkivut laittoivat minut vähentämään tissuttelua. Koska lääkkeet ja alkoholi eivät sopineet yhdenaikaiseen käyttöön, tuli vähennettyä tissuttelu lähes nolliin. En halunnut joutua sellaiseen tilanteeseen, missä laskeskelen kipujen kasvaessa, että uskaltaakohan sitä ottaa enää lääkettä, kun tuli illalla juotua vähän.

Nämä kivut ovat vaivanneet minua nyt noin vuoden. Pahin terä niistä on jo historiaa, eikä lääkkeitä tarvitse ottaa kuin äärimmäisen harvoin. Siitä huolimatta juomisen vähentäminen on jäänyt yhä kuvioihin. Kirjoitin teille hiljattain siitä, miten kesä 2021 oli minulle paras viimeiseen kymmeneen vuoteen. En kertonut tätä tuossa toisessa tekstissä, mutta join menneenä kesänä myös historiallisen vähän. Voisiko 1+1 olla tässä kohti 2?

Verrattuna vuoden takaiseen kesään nyt en tissutellut käytännössä yhtään. Siinä missä join mökillä edellisen kesän Schweppesiä valkoviinillä, nyt mentiin Pepsi Maxin voimalla. Paljon hehkuttamani kahden viikon kesäloman aikana unta mittaava urheilukello pääsi näyttämään monta yötä putkeen unenlaadun olleen täydet 100 %, joka ei varmasti olisi onnistunut alkoholin kanssa.

Itseasiassa, viime jouluna lahjaksi saatu urheilukello on sekin saanut minut miettimään alkoholin vaikutusta yöuniin. Kello kertoo minulle unen laadun sekä keskimääräisen sykkeeni nukkumisen aikana. Erityisesti mieleeni jäi kuumana kesäpäivänä pidetyt kaverini varpajaiset, joissa join ehkä noin sixpackin vuorokauteen – mikä ei siis ole mielestäni kovin paljoa. Tästä huolimatta keskisykkeeni nousi aivan järkyttävän paljon. Jos normaalisti sykkeeni on yön aikana noin 60, silloin se oli 80. Tuntui hurjalta kasvattaa sykettä 30 % pelkän alkoholin avulla.

Ottaako alkoholi enemmän kuin antaa?

Otsikon kysymystä on tullut pureskeltua todella paljon. Mitkä ovat juomisen hyödyt ja mitkä haitat? Haittoja on tullut pudoteltua jo pitkin kirjoitusta, mutta voisin nostaa vielä pari lisää. Sen jälkeen kun muutin pois Jyväskylästä, olen ollut Keski-Suomessa vieraillessani hyvinkin riippuvainen muiden tarjoamista yösijoista, koska minulla ei ole enää omaa asuntoa kyseisillä seutuvilla.

Asustellessani Jyväskylän keskustassa kotiin pääsi jotain kautta aina, joko kävellen, jonkun kyydillä tai julkisilla. Jos kyytiä nyt ylipäätään edes tarvitsi, yleensä kotimatka oli baarista kuin baarista hyvin minimaalinen.

Nyt kyydin saaminen ei ole enää yhtä helppoa. Omalla autolla homma toimii näppärästi ja helposti, paitsi että ottamisen myötä oman auton mahdollisuudet tietenkin katoavat. Käytännössä siis muuttaminen ulkopaikkakunnille on sekin ohjannut minua pois alkoholin luota.

Mainitsemisen ansaitsee myös oma tehokkuuteni, jota seuraan nykyään kenties enemmän kuin koskaan. Koska olen täysipäiväinen yrittäjä, olen käytännössä aina töissä. Tätä aihetta olen avannut teille aiemmin mm. keskittymiskykyyn ja sen maksimointiin liittyvässä julkaisussa.

Minulla on nykyään siinä mielessä hyvä tilanne, että voin käytännössä aina avata läppärin ja alkaa tekemään työtä tienatakseni rahaa. Saman asian voi kääntää myös niin, että kaikki krapulassa tai muuten vain huonossa hapessa vietetyt hetket ovat aina pois omasta tienaamisestani.

Jos jo nuorempana arastelin juomista arkena seuraavan päivän hukkaamisen vuoksi, en ole päässyt siitä vieläkään yli. Toki nykyään minulla on se ero, että jokainen päivä on oikeastaan arki, sillä seuraavana päivänä on mahdollisuus tehdä töitä.

Juomattomuutta joutuu selittämään – mutta erikoisissa yhteyksissä

Mitä alkoholi sitten antaa minulle nykyään? Mielestäni yllättävän vähän. Tai muotoillaan asia niin, että se ei anna minulle mitään sellaista, mitä en kokisi myös selvin päin.

Kavereiden kanssa voi viettää aikaa myös selvänä, etenkin kun muuton myötä näemme nykyään livenä harvemmin. Voin ihan hyvin osallistua kavereideni kanssa illanistujaisiin tai saunailtoihin myös juomatta. Saatan jopa kokea saavani kavereista selvinpäin paremmin irti, kun harvinaiseksi jäänyt yhteinen aika ei mene pelkkään juomiseen.

Läheisempien kavereideni kanssa meillä ei ole edes sellaista armeija-aikaista retostelua tai kisaamista kumottujen ravintola-annosten määrässä, joka kannustaisi juomaan joukkoon kuulumisen nimessä. Ylipäätään lähimpien kavereideni kanssa ei ole ollut mikään ongelma vähentää juomista jatkuvasti vuosi toisensa jälkeen.

Sen sijaan ”puolituttujen” kanssa koen joutuvani helpommin selittämään sitä, miksen nyt juo. Tämä on mielestäni vähän hassu ilmiö, jonka kuvittelisi olevan juuri päinvastoin. Menneelle kesälle osui parit mökkireissut vähän ohuemmin tuntemieni ihmisten kanssa, ja näillä reissuilla sain aika säännöllisesti vastailla siihen, miksei alkoholi nyt maistu.

Mikä on tulevaisuudessa suhteeni alkoholiin?

Artikkelilla alkaa olla jo kivasti pituutta, mutta ehkä alkaa olla jo hyvä aika suunnata kohti ruutulippua. Tämä artikkeli oli siinä mielessä vähän poikkeava, että en hirveästi suunnitellut blogikirjoituksen rakennetta ennakkoon, vaan annoin fiiliksen ja ajatusten viedä. Samalla tämän julkaisun oli tarkoitus herättää keskustelua itseni kanssa siitä, miltä oma juomiseni näyttää tulevaisuudessa.

En tällä hetkellä osaa kertoa teille minun ja alkoholin välisen suhteen jatkosta. Siitä olen melko varma, että tämä kuivan kauden kokeilu jatkuu entisestään ja jatkossa tulen juomaan yhä vähemmän niitä ”yksiä”. Tällä hetkellä olen hyvinkin kiinnostunut omasta jaksamisestani sekä omaan tehokkuuteni seuraamisesta, joten alkoholi ei ainakaan paranna näiden asioiden optimointia.

Toisaalta näen aina kaikenlaisten jyrkkien näkemysten kääntyvän lopulta itseään vastaan. Tämä teksti alkoi taloudellisen riippumattomuudella ja sen kunniaksi voisin myös lopettaa julkaisun vähän samaan aiheeseen. Nähdäkseni liian jyrkällä suhtautumisella alkoholittomuuteen voi olla samanlaista lopputulemaa, kuin liian fanaattisella taloudellisen riippumattomuuden tavoittelulla.

Vaikka päätavoite on hyvä ja tarkoituksena on liikkua mahdollisimman suoraviivaisesti tavoitetta kohti, hommasta katoaa matkan aikana se punainen lanka.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.