Normaali arkeni muuttui kesäkuun alusta melko suuresti, sillä olen ollut nyt rapiat kaksi viikkoa täysipäiväinen yrittäjä. Ehdin kuluneen kevättalven aikana viittaamaan tässä blogissa parikin kertaa epäsuorasti tulevaan peliliikkeeseeni, mutta syystä tai toisesta minulta jäi isompi ”ennakkohehkuttaminen” väliin.

Sen vuoksi ajattelin kirjoittaa nyt hieman jälkikäteen siitä, minkä vuoksi päätin lopettaa oman päivätyöni ja keskittyä pelkästään tähän blogiin sekä sen ympärillä liikkuvaan yrittämiseen. Tämä ei ollut kovin yksiselitteinen päätös, vaan tämä koostui lukuisista erilaisista tekijöistä. Päätös ei ollut myöskään helppo, vaan sitä tuli vatvottua todella pitkään, eikä asian pohtiminen ole täysin loppunut vieläkään, vaikka päätöksen seuraukset ovat jo käytännössä astuneet voimaan.

Tässä artikkelissa pyrin kokoamaan teille niitä lukuisia syitä, minkä vuoksi päädyin tavoittelemaan omia unelmiani jo alle kolmekymppisenä ja muutamaa vuotta alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin.

Kokopäiväinen yrittäminen

Lähtökohta: yrittäminen haaveena jo junnusta asti

Ennen kuin sukelletaan syihin, on hyvä kertoa teille vähän lähtökohdista. Olen saattanut hieman vihjailla näistä blogissa vuosien varrella, mutta varsinaista yhteenvetoa en ole vielä koskaan aiheelle tehnyt. Hoidetaan se siis nyt pois päiväjärjestyksestä.

Olen ollut toiminimiyrittäjä vuodesta 2018 asti. Silloin Inssin osingot -sijoitusblogi alkoi saada ensimmäisiä kaupallisia yhteistöitä, sekä kirjoitustyötäni tilattiin myös muille sivustoille. Kertauksena niille jotka eivät sitä tiedä, niin tämä blogi ei ole ainoa sivusto internetin syövereissä, johon kirjoitan julkaisuja. Kirjoitan sisältöä säännöllisesti myös sivustoille kuten SalkunRakentaja, Verkkouutiset, Salkkumedia ja Koeajolle.com. Nämä kirjoitustyöt laskutan oman toiminimeni kautta.

Toiminimeni historia on melko pitkä, itse asiassa pidempi kuin edesmennyt työsuhteeni. Ainakin töissä moni työtoverini tai asiakkaani kuvitteli, että olen hyppäämässä nyt johonkin uuteen junaan, mutta näin ei varsinaisesti ole. Olen siirtymässä nyt sellaisen ajoneuvon rattiin, jota olen pitänyt taustalla vähintäänkin tyhjäkäynnillä kohta kolme vuotta. Koen olevani vähän jopa etuoikeutettu, kun pääsen istumaan ainakin osittain valmiiksi katettuun pöytään.

Mutta sanotaan nyt sekin, jos aion oikeasti jatkaa vaurastumistani tulevaisuudessa, minun tulee kehittää selvästi toiminimeni toimintaa yhä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä toiminimeni tuo minulle sellaisia tuloja, että saattaisin ehkä jopa elää puhtaasti sen avulla, noudattaen kuitenkin melkoista tarkan markan elämää. Sen sijaan kovin railakasta sijoittamista se ei tällä hetkellä salli.

Täysipäiväinen yrittäminen on ollut oma haaveeni jostain jo yläasteikäisestä asti. Työskennellessäni metsäalalla, mietin jatkuvasti oman yrityksen perustamista, mutta onneksi en lähtenyt sille tielle. Metsäalalla yrittäminen tarkoittaa usein fyysistä työtä itikoiden ja pakkasen keskellä sekä panostamista lukuisia euroja kalustoon tai työvälineisiin. Nykyinen läppäriyrittäminen tuntuu ihan lomalta siihen verrattuna, joten vähän sattumienkin kautta onnistuin pelaamaan korttini hyvin.

Miksi lopetin työt? – Aika alkoi olla kortilla

Jos minun pitäisi valita vain yksi syy sille, miksi loikkasin yrittäjäksi, nostaisin ehdottomasti syyksi ajan. Tai tarkemmin ottaen sen puutteen. Viimeiset 2,5 vuotta olen ollut mukana vähän kaikessa. Minulla on oma toiminimi, jonka kautta teen kirjoitustyötä. Minulla oli työpaikka, jonka kautta sain suurimman leipäni. Minulla on opiskelupaikka, josta koitan saada itselleni alaan liittyvän tutkinnon ulos.

Käytännössä tein samaan aikaan töitä, yrittämistä ja opiskelua. Aika kova yhdistelmä, koska suurin osa meistä keskittyy tekemään noista vain yhtä asiaa kerralla, mutta minä koitin ahmia kolmea leipää yhtä aikaa. Sen lisäksi olin ennen koronaviruksen aikakautta mukana aika monessa vapaaehtoistoiminnassa. Olin mukana niin Jyväskylän Nuorissa Osakesäästäjissä aktiivina, kuin Keski-Suomen Osakesäästäjissä hallituksen jäsenenä tai satunnaisesti tapahtumissa kuten Neste Rally Finland. Elämä oli yhdenlaista tykitystä paikasta toiseen, mutta kaikki kuitenkin hoitui.

Ongelmat alkoivat siinä kohti, kun maaliskuussa 2020 yhteiskunta laitettiin säppiin ja alkoi etätyöaikakausi, josta aluksi tykkäsin. Myöhemmin asiat alkoivat kääntymään kuitenkin itseään vastaan, kun huomasin istuvani saman tietokoneen ääressä helposti jopa 12-18 tuntia päivässä. Saman läppärin ja saman työpöydän äärestä hoitui niin työt, opiskelut kuin sivubisnekset, joten työpäivät venyivät ihan järkyttäviksi.

Koko homman kruunasi se, että kaikenlainen ”palauttava” toiminta loppui samaan hetkeen. Vaikka erilaiset osakesäästämiseen tai urheiluun liittyvät tapahtumat täyttivät kalenteriani kiitettävästi, ne toivat myös mukavaa vastapainoa arkeen. Kun poistuu kotoa, saa paremmin ajatukset irti työnteosta. Kun taas tekee pelkästään töitä, huomaa helposti ilmiön, jossa töiden tekeminen jatkuu jo unien puolellakin. Ei ole kerta eikä kaksi, viime syksynä näin unta verkkosivujen koodaamisesta ja siihen työhön liittyvistä haasteista.

Vain lajinsa parhaat pärjäävät – multitalentit eivät

Seuraava noston arvoinen juttu on otsikossa, joka on hyvinkin kärjistävä ja provosoiva. Sen kärkevyydestä huolimatta allekirjoitan väitteen täysin. Jos tavoitteenasi on vaurastua, sinun kannattaa hankkia joku taito ja olla siinä mahdollisimman hyvä.

Työpöydälle ei kannata nostaa liian montaa asiaa kerralla, sillä vain harvat meistä ovat Vesa-Matti Loirin tai Riikka Sallisen kaltaisia multitalentteja. Vesku Loiri on osoittanut lahjakkuutensa niin urheilussa, näyttelemisessä kuin laulamisessa ja Riikka Sallinen (omaa sukua Nieminen, entinen Välilä) on ollut Suomen lahjakkaimpia naisurheilijoita saavuttaen Suomen mestaruuden niin jääkiekossa, kaukalopallossa, jääpallossa ja pesäpallossa.

Opin tämän aiheen käytännön esimerkkien kautta työelämässä. Oma entinen työnantajani kannusti kaikkia työntekijöitään pureutumaan vain tiettyyn aihealueeseen ja tähtäämään niissä mahdollisimman hyväksi. Digitaalinen markkinointi on sen verran laaja käsite, että kukaan ei voi olla sen jokaisen osa-alueen ammattilainen. Tämä johtuu ihan jo siitä, että kenttä elää ja kehittyy jatkuvasti, jolloin uusimpien trendien perässä voi olla vaikea pysyä, jos pöydällä on ”kaikkea”.

Kun aloitin työni digitaalisen markkinoinnin parissa, tykkäsin siitä miten kaikki oli vähän kuin samassa nipussa, kun työt, koulut ja vapaa-ajan harrasteet boostasivat toinen toisiaan. Ehkä asia oli niin vielä alkuvaiheessa, mutta parin vuoden työskentelyn jälkeen minun alkoi olla pakko valita joku minua kiinnostava aihe ja panostaa siihen täysiä. Muussa tapauksessa terävin osaaminen jää saamatta ja ”keskinkertaisella osaajalla” ei ole niin hyvää asemaa markkinoilla.

Viime vuoden puolella aloin huomaamaan sen, miten minun pitäisi alkaa tehdä elämässäni valintoja siitä, mihin aion ”erikoistua” tai keskittyä. Oman blogin tai verkkosivuston ylläpitäminen erosi merkittävästi muille tehtyjen verkkosivuprojektien vetämisestä. Jos koitan pyörittää samaan aikaan molempia hommia, kummatkin päätyvät pian keskinkertaisuuteen, mikä ei ole pidemmän päälle mairitteleva juttu.

Minulle tuli suurena yllätyksenä esimerkiksi se, miten iso ero on rakentaa verkkosivuja muille luovutettavaksi versus oman verkkosivuston pitkäjänteinen kehitystyö. Pääduunissani vaadittiin nopeita toimia ja äärettömän kovaa projektinhallintaa, jossa keskittyminen on lähitulevaisuudessa. Omien saittien kohdalla taas homma muistutti sijoittamista. Tänään tehdyt päätökset kantavat usein hedelmää vasta pidemmän ajan päästä.

Tämä yhteen hommaan keskittyminen oli minulle oikeastaan selviö, mutta se mihin tulen jatkossa keskittymään ei ollut yhtä helppo päätös. Rehellisesti sanoen yksi vaihtoehto oli myös lopettaa bloggaaminen ja panostaa täysillä työelämän puolella tehtyihin juttuihin. Sanotaan samaan hengenvetoon kuitenkin se, että en hirveän tosissaan missään vaiheessa ollut päätymässä tähän ratkaisuun.

Elämää on myös internetin ulkopuolella

Seuraa tärkeää ja uskomatonta tietoa kaikille meille diginatiiveille: elämää on myös internetin ulkopuolella. Vaikka ohje on suorastaan itsestään selvä, se pääsi unohtumaan mielestäni koronavuoden kiihkon keskellä. Sen sijaan kropaltani se ei unohtunut, vaan kehoni alkoi muistuttaa minua öisin liiallisesta vauhdista, joka oli nyt ollut jo pidempään päällä.

Olen tainnut täällä blogissakin pari kertaa vihjata kärsiväni mystisistä selkäkivuista, joihin ei varsinaista syytä ole vieläkään löytynyt. Viime syksyn aikana ramppasin lääkäreillä, fysioterapiassa, hierojilla ja erilaisissa laboratoriokokeissa, mutta mitään virallista syytä öisille selkäkivuille ei löytynyt. Näin vähän jälkikäteen katsottuna uskon niiden johtuneen vain stressin määrästä yhdistettynä suorastaan olemattomaan liikuntaan.

Kivut äityivät viime syksynä niinkin pahoiksi, että kävin parin viikon sairaslomalla selästäni johtuen. Kivut vaivasivat minua öisin ja estivät nukkumasta kunnon yöunia, joka vain entisestään lisäsi kiirettä päivisin. Sairaslomani aikana löysin kuitenkin uimisen, josta innostuin heti ja se on siitä hetkestä alkaen kuulunut 1-3 kertaa viikossa arkirutiineihini.

Liikunta onkin yksi juttu, mihin minulla on tarkoitus nyt yrittämisen aikana panostaa tosissaan. Täytän tänä kesänä 28 vuotta ja valitettava fakta on se, että kilometrit alkavat hiljalleen näkymään omassa kropassa, jos siitä ei pidä lainkaan huolta. Oi niitä aikoja, kun parikymppisenä pystyi syömään mitä vain ja dokaamaan miten paljon tahansa, eikä se aiheuttanut pitkäkestoisia merkkejä kehoon tai muita ongelmia.

Pidemmän tähtäimen suunnitelmat: joskus nostan jalat pöydälle

Jos lopetetaan menneiden märehtiminen ja keskitytään tulevaisuuteen sekä ennen kaikkea oikein pitkälle tulevaisuuteen, on hyvä miettiä miltä elämäni voisi näyttää joskus 10-20 vuoden päästä. Miten parikymmentä kulutettua vuotta näkyy eri tavoin työntekijän ja yrittäjän elämässä?

Yksi asia mitä olen ehtinyt työelämän puolella oppimaan, niin kun työsuhteesi päättyy, et saa mitään mukaasi. Palauttaessasi puhelimet ja avaimet saat vaihdossa viimeisen palkanmaksun, mutta siihen se jää. Käytännössä kaikki mitä olet tehnyt työnantajallesi jää myös työnantajasi käyttöön.

Hyvänä esimerkkinä nostettakoon vaikka metsäteollisuudelle tekemäni muutokset. Vanha metsäalan aikainen työnantajani oli siinä mielessä hyvä, että firma otti vastaan erilaisia aloitteita ja kehitysideoita, sekä maksoi rahaa hyvistä sellaisista. Allekirjoittanut ei ole kovin suuri pellepeloton, mutta ehkä hyvien kirjoitustaitojeni ansiosta onnistuin muutaman vuoden aikana tehtailemaan nelinumeroisen summan erilaisia aloitepalkkioita. Tämä oli pelkkää bonusta normaalin palkan päälle.

Homma oli tosi simppeli. Kehittelin pieniä muutoksia tuotantoprosesseihin, jotka lisäävät työn tehokkuutta, tuotannon määrää tai työturvallisuutta, tai vaihtoehtoisesti vähentävät hävikkiä tai tuotantolinjan pysäytyksiin menevää joutoaikaa. Kolmessa vuorossa töitä painavalla tehtaalla pienetkin säästöt maksavat hyvin nopeasti itsensä takaisin, minkä vuoksi tehdas maksoi mielellään aloitteista hyvää rahallista palkkiota.

Nyt kun olen vaihtanut työpaikkaa pariinkin otteeseen, olen huomannut vähän kantapään kautta sen, ettei näitä omia onnistumisia saa vietyä kovin helposti mukanaan. Ei sillä että vaatisin esimerkiksi tehtaan tuotantolinjan muuttamista vanhempaan ja huonompaan malliin, mutta käytännössä oman innovaationi hyödyt juoksevat jatkuvasti ex-työnantajalleni, eikä niistä sada enää mitään minun laariini.

Voiko yrittämistä verrata omistusasumiseen?

Vähän tähän samaan liittyen olen joskus ihmetellyt sitä, että suomalaiset haluavat asua omistusasunnossa, koska ”vuokralla asuminen ei kerrytä sinulle yhtään varallisuutta”. Tämä on totta, mutta minun mielestäni sama homma pätee myös työelämän puolella yhtä lailla. Työskenteleminen muille ei kerrytä sinulle minkäänlaista varallisuutta palkan ulkopuolella. Nyt kun lopetin työt, en saanut mukaani käytännössä muuta kuin sisällä olevien työtuntien palkan.

Sen sijaan jos olisin päättänyt lopettaa bloggaamisen ja olisin halunnut myydä blogini liiketoiminnan, olisin saanut varmasti viisinumeroisen summan tästä blogista. Tämä on yksi isoimpia eroja mitä tällä hetkellä näen yrittämisen ja töissä käymisen välillä. Toisessa ainoa hyöty on säännöllisesti maksettava palkka, toisessa varallisuus kertyy pitkässä juoksussa toiminnan kehittyessä.

Vaikka en varsinaisesti koskaan tavoittele tilannetta, jossa myisin tämän blogin (tuntuu oudolta ajatukselta myydä oma ”henkilökohtainen päiväkirja” jonkun muun kuin minun omistukseeni), niin tästä huolimatta mietin säännöllisesti tilannetta, jossa mahdollisesti joskus voisin nostaa jalat pöydälleni ja nauttia työni hedelmistä tekemättä yhtään mitään.

Samaa temppua on vaikea tehdä työelämän puolella. Joillakin yrityksillä on käytössään henkilöstöä firmaan sitouttava omistajaohjelma, jossa työtekijät voivat ryhtyä myös osakkaiksi. Ymmärtääkseni näissä omistajaohjelmissa on kuitenkin jonkinlaiset pykälät, mitkä vaativat työntekijän työskentelemään yrityksessä. Tällöin jalkojen nostaminen pöydälle tai vaikkapa työnantajan vaihtaminen ei onnistu noin vaan, vaan se voi joskus vaatia jopa osakkuudesta luopumista.

Jos jollakin on parempaa tietoa näistä yritysten tarjoamista omistajaohjelmista, niin laittakaa minulle viestiä ja sivistäkää minua. Aihe on sellainen, ettei siitä luonnollisesti hirveästi viestitä ulospäin, ainakaan tällä näkökulmalla. Parin IT-alan kaverini kanssa olen joskus jutellut aiheesta, ja heillä homma on toiminut edellä esitetyllä tavalla.

Päätös aikaistui parilla vuodella

Loppuun voisin vielä todeta ääneen sen, että yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut minulle mikään yllätys. Itse asiassa suurempi yllätys olisi ollut se, jos en olisi tätä askelta koskaan ottanut. Oikeastaan jo tämän blogin aloittamisen jälkeen vuonna 2017 haaveilin ensimmäisiä kertoja siitä, että olisi joskus hienoa elättää itsensä bloggaamalla.

Vuotta myöhemmin minulle alkoi sadella ensimmäisiä laadukkaita yhteistyöpyyntöjä, jonka myötä aloin kehittämään blogia siihen suuntaan, että joskus olisi mahdollista elättää itseni tämän voimalla. Ensimmäistä kertaa aloin tosissani uskomaan tavoitteen saavuttamiseen loppuvuodesta 2019, kun uudistin tämän blogin täydellisesti.

Alkuperäinen suunnitelmani oli sinnitellä työelämässä noin kolmekymppiseksi asti, jonka myötä noin vuonna 2023 voisin hypätä yrittämisen varaan. Tässä blogikirjoituksessa mainituista syistä aihe tulikin kuitenkin ajankohtaiseksi jo paria vuotta aiemmin.

Aina voi jossitella miltä tällä hetkellä arkeni näyttäisi ilman koronavirusta. Olisiko arkeni pysynyt tasapainossa ilman etätyöaikakautta, vai oliko väsähtäminen vain ajan kysymys? Hyviä kysymyksiä, joihin en osaa tältä istumalta vastata. Tällä hetkellä kuitenkin alkuperäinen suunnitelma vuodesta 2023 tuntuu todella kaukaiselta, sillä ilman koronaakin painiskelin pääni sisällä sen kanssa, mihin haluan erikoistua osaamiseni kanssa.

Loppupäätelmät: alussa rauhoitutaan, mutta toivottavasti palkinto odottaa tulevaisuudessa

Tällä hetkellä takana on siis noin pari viikkoa yrittämistä. Vaikka tarkoituksenani on osittain myös höllätä työtahtia, olen saanut mielestäni melko hyvin asioita aikaan tämän parin viikon aikana. Olen esimerkiksi kyennyt joka päivä kirjoittamaan yhden kokonaisen blogikirjoituksen tai suunnittelemaan uuden laskeutumissivun.

Liikunnan merkitystä olen saanut myös kasvatettua, joskin aihe tuppaa yhä ”unohtumaan” joinakin päivinä. Ihan samalla tavalla sitä vetoaa yhä kiireeseen tai jaksamisen puutteeseen, kuin työelämän puolella. Koitan kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, koska omasta kropasta huolehtiminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kun jaksaa paremmin, saa parempia tuloksia aikaan ja kun saa parempia tuloksia aikaan, se näkyy usein pankkitilillä. Puhumattakaan siitä, että hyvillä elämäntavoilla voinen nauttia pidempään taloudellisesta riippumattomuudesta.

Tämä uusi ajanjakso antaa minulle lukuisia aiheita, joista kirjoittaa tulevaisuudessa blogikirjoituksia. Luultavasti blogini tulee jatkossa käsittelemään yhä enemmän yrittämiseen liittyviä julkaisuja, joita on suoraan sanoen tullut tehtyä aivan liian vähän viime vuosina. Paikataan nyt tulevaisuudessa viime vuosien unohduksia.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *