Kesälomakausi alkaa olla jo väkisinkin taaksejäänyttä aikaa, vaikka viimeisimmät työmuurahaiset saattavat vielä viettää omia ansaittuja lomapäiviään elokuun lopulla. Suurin osa Suomesta palasi viimeistään viime viikolla sen kuuluisan sorvin ääreen, koska syyslukukausi starttasi monissa kouluissa.

Allekirjoittanut on havainnut asian kahdesta yksityiskohdasta. Ensinnäkin Kuopion uimahallista katosi yhdessä yössä kaikki muut, paitsi eläkeikäiset asiakkaat. Toinen ja ehkä vähän erikoisempi oli suomalaisten iltapäivälehtien sivut, jotka tarjoilivat meille hiljattain näinkin positiivisia otsikointeja:

Meikäläisellä ei moisia huolia ole, sillä kesän alussa siirryin täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Kukaan ei siis kaipaa minua takaisin kesälaitumilta tänä syksynä. Voin mennä, tai olla menemättä takaisin töihin täysin oman mieleni mukaan. Toki eikös yksi yrittäjien perinteisimmistä sutkautteluista ole juuri se, ettei meillä yrittäjillä ole kesälomaa.

Kesäloma köyhän miehen taloudellinen riippumattomuus

Oma kesälomahistoriani

Kesälomien loppumisen kunniaksi ajattelin turinoida jälleen kerran kesälomasta. Se näyttäisi olleen tässä blogissa ehta kestosuosikki, sillä rapian neljän vuoden olemassaolonsa aikana aihetta on käsitelty ruhtinaalliset yksi kertaa – sekin vuonna 2017.

Ehkä aiheen olematon käsittely liittyy siihen, että allekirjoittanut on ollut palkallisella kesälomalla tasan yhden kerran. Tai oikeastaan kaksi, kesän 2017 kahden viikon kesälomani pilkkoutui lopulta kahdeksi viikon mittaiseksi jaksoksi. Ei mitenkään kadehdittava asia lähes kolmekymppiseltä kaverilta, mutta näin se on mennyt.

Joku saattaa ehkä ihmetellä, että miten moinen on edes mahdollista. Olenhan ollut kuitenkin lähes yhtäjaksoisesti työsuhteessa keväästä 2013 asti. Tuohon lähes 10 vuoden aikajaksoon mahtuu kaksi muutaman kuukauden mittaista hetkeä, jolloin en ole ollut työsuhteessa, mutta niidenkin aikana olin liikkeellä opiskelijan statuksella.

Tuskin lienen ainoa nuori henkilö, jolla työura on mennyt tähän tapaan: ensiksi työskennellään kaikki kesät kesälomatuuraajan roolissa. Parin vuoden jälkeen ylenet vähän parempiin hommiin, mutta jatkat yhä kesälomatuuraamista. Sitten kun pääset viimeinkin kiinni kesälomaan, sinulle irtoaa parin viikon loma niiltä viikoilta, joita muut työkaverit eivät ole vielä vieneet.

Lomautus avaa silmät – ja laittaa tapahtumaan

Huomasin työelämässä myös sen, että monet työnantajat ja esimiehet tykkäävät tarjota malleja, joissa kertyneet lomat maksetaan rahana. Ymmärtäähän sen, sillä jokainen lomapoissaolo pitää lähtökohtaisesti aina paikata jotenkin, ja jos toinen ottaa lomansa ulos rahana, suoraviivaistuu homma huomattavasti.

Ja toisaalta myös minä itse suhtauduin kesälomien ottamiseen nuorempana huomattavasti tyytyväisemmin. Olin ehkä vähän myös rahanahne paska, joka halusi tienata kesän aikana mahdollisimman paljon käpyjä jemmaan pitkän talven varalle, koska talvet menivät pääasiassa opintojen parissa. ”Tehdään nyt töitä, kun siihen on vielä mahdollisuus.”

Olin vuosi sitten kaiken koronapaniikin keskellä pari kuukautta osa-aikaisesti lomautettuna ja se avasi melko paljon silmiäni. Vaikka lomautus ei ole varsinaista lomaa, niin sen aikana pääsin vähän kokeilemaan lomailua. Tein vähemmän duunia ja huomasin samalla sen, miten elämää on myös työelämän ulkopuolella.

Oikeastaan tuo lomautus avasi jollain tavalla silmäni. Tätä on vähän ilkeä sanoa, sillä tiedän monen stressanneen omaa tulevaisuuttansa kevään 2020 aikana, mutta minulle se toi arkeen vähän uudentyyppistä ajattelua. Tuon lomautuksen aikana minulla lähti pyörimään päässä ajatus siitä, että loikkaisin työelämästä jossain kohti yrittäjyyteen. Noin vuotta myöhemmin se sitten lopulta tapahtuikin.

Takana on nyt siis ensimmäinen kesä yrittäjänä ja ainakin tähän mennessä kaikki meni aivan loistavasti. Taannoisessa blogikirjoituksessani avasinkin teille vähän sitä, miten elämäni muuttui yrittäjyyden myötä. Huomasin peliliikkeen myötä nukkuvani aiempaa paremmin, stressaavani entistä vähemmän ja yleisesti ottaen jaksavani paremmin.

Kaikesta ei voi kuitenkaan antaa kredittiä yksinomaan yrittämiselle. Aivan varmasti kokonaisuuteen on vaikuttanut myös vuodenaika ja kesäiset säät. Meikäläinen kuuluu siinä mielessä vähemmistöön, että nautin myös äärimmäisen kovista helteistä. Mielestäni suomalaisten ei tulisi koskaan valittaa helteestä, sillä aika vähän siitä saadaan näillä leveyspiireillä nauttia.

Tulkaa viekää sitten vaikka tuhkat pesästä, mut minä nautin kesästä

Kesä 2021 meni pääasiassa kotosalla, koska perheen toinen osapuoli oli pääasiassa töissä. Tämä ei haitannut minua lainkaan, sillä kotoa käsin pääsin todella hyvin yhdistämään yrittämisen ja ”lomailun”. Kyllä, tämä kesä tuntui suorastaan lomailulta, vaikka yrittäjällähän ei legendan mukaan ole koskaan lomaa. Nautin kuitenkin kesä-heinäkuusta, jonka aikana tein kotoa käsin töitä mieleni mukaan. Kävin joka päivä 1-2 kertaa uimassa ja sain valita ajankohdat uimiselle itse.

Heinäkuun jälkimmäinen puolikas menikin sitten töitä tehden mökiltä käsin. Sen verran täytyy kyllä todeta, että vaikka läppäriyrittäjyyttä aina hehkutetaan siitä, että sitä voi tehdä ihan mistä tahansa nettiyhteyksien avulla, niin kyllä se kotitoimisto on siitä huolimatta paras paikka työskennellä. Tein 2,5 viikkoa töitä mökiltä käsin ja kyllä siinä vähän kärsi niin ergonomia kuin työtahti. Etenkin ergonomia on sellainen paikka, minkä puutteen me selkävaivaiset huomaamme hyvinkin nopeasti.

Tästä huolimatta nautin täysin rinnoin menneestä kesästä. Oma suosikkihetkeni osuu muuten juuri tuolle kahden viikon mökkireissulle: oli nimittäin mahtavaa päästä tilanteeseen, jossa sinulla ei ole mitään hajua mikä päivä on kyseessä. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että tässä on ollut nyt 14 kappaletta perjantaipäiviä putkeen. Ehkä taloudellinen riippumattomuus on sitä, ettei tiedä mikä päivä nyt on.

Tuossa tilanteessa oli ihan järkyttävä kontrasti menneeseen aikaan, jolloin kalenterini pursusi erilaisia merkintöjä ja joka päivä oli luvassa joku tärkeä palaveri tai muu deadline. Nyt oli käsissä aidosti sellainen tilanne, ettei tarvinnut miettiä mitään tulevia projekteja tai muuta ikävää. Sai keskittyä rauhassa juuri siihen hetkeen, joka sillä hetkellä vallitsi.

Kesä 2021 oli melkein yhtä hyvä kuin kesä 2011

Omat läheisimmät kaverini ovat joskus vitsailleet minulle, etten ole vieläkään päässyt yli maagisesta kesästä 2011. Se on yhä ehkä elämäni paras kesä, sillä siihen aikaan osui vaikka mitä hauskaa. Se oli lukion kakkosen ja abivuoden välinen kesä, jonka aikana täysi-ikäistyin. Siitä kesästä minulle on jäänyt mieleen viikoittaiset kotibileet, Leijonien MM-kulta ja kaverini Volvo 850, jonka etupenkillä meni koko alkukesä omaa ajokorttia odotellessa.

Vaikka täysi-ikäistyminen ja siitä seuranneet hauskat asiat tekivät kesästä 2011 unohtumattoman, uskon myös erään toisen merkittävän asian vaikuttaneen hyvään fiilikseen. Kesä 2011 on myös ainoa kesä sitten lukioaikojen, kun olen koko kesän täysin vapaalla. Hain tuolle kesälle aikoinaan kesäduunia, mutta en sitä saanut. Eikä se kyllä näin jälkikäteen kaduta yhtään.

Kesää 2011 seuraavat kesät menivätkin sitten jo huomattavasti nihkeämmissä fiiliksissä. Kesän 2012 alku oli lupaava, mutta takaraivossa kummitteli ajankohta 9.7.2012 klo 16, johon mennessä minun piti astella Keuruun Pioneerirykmenttiin (lepää rauhassa) suorittamaan omaa varusmiespalvelustani. Hauska juttu sekin, että edellä mainittu päivämäärä tuli vielä 9 vuotta myöhemmin kuin apteekin hyllyltä.

Se oli myös melkoinen kulttuuriero, kun 1,5 vuoden enemmän tai vähemmän rilluttelun jälkeen alkoi alokkaan arki. Voin myöntää, että siinä lähes 19-vuotiaan nuorukaisen elämä muuttui kertaheitolla, eikä se intti oikein siinä hetkessä napannut. Oli helppo päätös suorittaa palvelus 180 aamulla ja lähteä intistä suoraan opiskelemaan heti tammikuussa.

Opiskelujen aloittamisen jälkeen elämä onkin ollut yhtä aikuistumista, kun jatkuvasti on työstetty niin opintoja kuin työuraa. Siinä mielessä ympyrä jossain määrin jopa sulkeutui menneenä kesänä, kun kymmenen vuoden tauon jälkeen pääsin ottamaan alle vähän vapaamman kesän.

Onko kesäloma köyhän miehen taloudellinen riippumattomuus?

Palataan vielä hetkeksi siihen neljän vuoden takaiseen kesäloma-postaukseeni. Olen otsikoinut artikkelin aika mahtipontisesti, nimittäin ”Kesäloma – testissä taloudellinen riippumattomuus”. Vaikka kyseessä onkin osittain mahtipontisuutta ja osittain vähän huumoriakin, tykkään tuosta otsikosta yhä.

Siinä on myös aika vahva totuuden siemen, koska monet meistä elävät kesälomakaudella vähän kuten taloudellisen riippumattomuuden jo saavuttaneet henkilöt. Kesälomalla ei tarvitse stressata sitä, että pitäisiköhän sitä kehitellä nyt jotain tekemistä henkensä pitämiseksi. Samoin voit lomakaudella keskittyä tekemään niitä asioita ”joita oikeasti tahtoisit”.

Tuossa neljän vuoden takaisessa artikkelissa olen pohdiskellut mm. sitä, miten kulut tuppaavat nousemaan taloudellisen riippumattomuuden myötä. Kun joka viikko kalenteriisi vapautuu noin 40 tuntia aikaa, näiden täyttäminen vaatii yleensä jonkinlaista kulua.

Vuonna 2017 meillä ei ollut harmainta aavistusta tulevasta koronaviruksesta, mutta näin pandemian keskeltä tuokin asia näyttää taas melko erilaiselta. Nythän monet meistä käyttää vähemmän rahaa mm. matkustamiseen, kun monet keskittyvät kotoiluun. Taas toisaalta jotkut laittavat ne ”säästyneet” eurot lopulta johonkin vaihtoehtoiseen, eli säästöä ei käytännössä tule.

Omalla kohdallani kulupuoli on ollut korona-aikakaudella pääsääntöisesti normaalia aikakautta kevyempi. En käy juuri missään, en peleissä, keikoilla, tapahtumissa tai baareissa. Kun missään ei käy, ei tule tehtyä esimerkiksi juomiin kuluvia ”heräteostoksia”. Minulla meni kesälomalla 2021 vähemmän rahaa huvitteluun, kun neljä vuotta aiemmin.

Yrittämistä vai taloudellista riippumattomuutta?

Minulla on yrittämisen ja taloudellisen riippumattomuuden kanssa vähän kaksijakoiset fiilikset. Jos lähdetään liikkeelle posin kautta, niin uskoisin tämän hetkisen elämäni muistuttavan hyvin paljon sitä, mitä tekisin ollessani taloudellisesti riippumaton. En keksi oikeastaan mitään sellaista uutta, mitä taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen enää toisi arkeeni.

Kirjoitin teille noin pari vuotta sitten siitä, mitä tekisin ollessani taloudellisesti riippumaton ja tällä hetkellä arkeni näyttää melko paljon tuon listan ennustusten mukaiselta. Tuossa artikkelissa olen keksinyt minulle kolme vaihtoehtoa, joita tehdä taloudellisesti riippumattomana:

  1. Kehittää omaa yritystoimintaa.
  2. Harrastaa vapaaehtois- ja talkootyötä.
  3. Sukutilan hoitamiseen liittyvät asiat.

Listan ensimmäisen kohdan voinee vetää yli isoimmalla tussilla, mitä penaalista löytyy. Kehitän tällä hetkellä omaa yritystoimintaani sellaisella tahdilla, ettei asiasta varmaan tarvitse edes puhua sen enempää tässä kohti. Vapaaehtois- ja talkootyöt ovat myös lähellä sydäntä, joskin pandemian vuoksi monet tapahtumat ovat tauolla ja sen vuoksi lisäkäsiä ei tarvita vielä, ainakaan täysissä määrin.

Ainoastaan kolmas kohta on ottanut selkeästi takapakkia. Muun muutin vuoden alussa Kuopioon, matkaa lapsuudenkotiin kertyy nyt huomattavasti aiempaa enemmän. Sen vuoksi kotosalla tulee vietettyä entistä vähemmän aikaa. Toisaalta tämän kohdan ”tilalle” on noussut eräs nelipyöräinen hoidettava, kun hankin vanhan Mersun harrastuskäyttöön. Mersun kanssa peuhaaminen ja sen ylläpitäminen on ollut yllättävän terapeuttista puuhaa.

Tulipas monta riviä positiivisista asioista, otetaan tasapainon ylläpitämiseksi myös vähän negaa. Aina satunnaisesti näkee joidenkin vetävän yhtäläisyysmerkkejä yrittämisen ja taloudellisen riippumattomuuden välille. Ihan aito esimerkki parin viikon takaa oli nimeltä mainitsemattoman iltapäivälehden juttu eräästä pitkän linjan yrittäjästä, joka aloitti yritystoimintansa jo lapsena.

Minulla särähti vähän korvaan lause, missä kerrottiin henkilön perustaneen ensimmäisen yrityksensä 13-vuotiaana ja olleensa siitä lähtien taloudellisesti riippumaton. En tiedä miten tuon lauseen kirjoittanut henkilö oikein mieltää taloudellisen riippumattomuuden, mutta en pitäisi todellakaan yrittämistä aina automaattisesti taloudellisesti riippumattomana. Voit olla kyllä muilla tavoilla riippumaton heti alussa, mutta et taloudellisesti.

En myöskään pitäisi itseäni missään nimessä vielä taloudellisesti riippumattomana, vaikka koen olevani nyt monesta asiasta riippumaton, enkä samaan aikaan stressaile hirveästi raha-asioista. Minulla on sen verran nyt pesämunaa takana, että tulen toimeen pidemmänkin tovin, vaikken tienaisi yhtään mitään.

Toisaalta samaan aikaan koen sen, että elän tällä hetkellä juuri sellaista elämää, kuin mitä eläisin taloudellisesti riippumattomana. Eikö tässä ole vähän ristiriitainen sanoma? Ehkä tämä alleviivaa juuri sitä seikkaa, että taloudelliselle riippumattomuudelle ei ole olemassa selviä ”pelisääntöjä”, että ylittäessäsi summan XXX euroa olet sitten virallisesti taloudellisesti riippumaton.

Kohti pimenevää syksyä

Ehkä minulla piilee takaraivossa myös sanonta ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa”. Vaikka olen ollut liikkeellä yrittäjän statuksella kolmisen kuukautta, eiköhän tässä eletä vielä alkuhuumaa tai kuherruskuukautta. Asiaa saattaa katsella vielä vähän yltiöromanttisesti ja kaikki tuntuu mahtavalta.

Odotan tulevaa syksyä innolla, sillä sen aikana erotellaan varmasti jyvät akanoista ja minäkin pääsen näkemään sen, onko valitsemani polku nyt sitä mitä oikeasti haluan tehdä pidemmän aikaa. Kun päivä lyhenee ja kylmenee, siinä mitataan karulla tavalla oman arjen pyörittäminen.

Vielä suuremmalla innolla odotan kuitenkin kesälomaa 2022. Ehkä jo ensi kesänä osaan paremmin avata teille sitä, missä menee taloudellisen riippumattomuuden raamit.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.