Tätä kirjoittaessa täysipäiväistä yrittäjyyttäni on takana jo viisi täyttä viikkoa. Sen vuoksi on hyvä aika tehdä pienimuotoinen väliaikatarkastus siitä, miten arkeni on muuttunut tämän päätöksen myötä. Vaikka ”uutta elämää” ei ole takana kuin viisi viikkoa, käytännön eroavaisuuksia huomaa jo nyt.

Ennen kuin luet tämän artikkelin, suosittelen sinua lukemaan parin viikon takaisien artikkelini, jossa kerroin enemmän taustoja yrittäjäksi ryhtymisestä. Tiivistetysti meikäläisellä alkoi olla sen verran monta rautaa yhtä aikaa tulessa, että piti tehdä valintoja. Isoin ja suurin valinta liittyi siihen, kumpaa tahdon tehdä enemmän. Työskennellä itse itselleni, vai olla töissä jollekin muulle.

Lähdetään katsomaan minkälaisia eroavaisuuksia huomaan omassa arjessani jo nyt.

Yrittäjän arki

Lähtökohta: töiden jättäminen tuntui haikealta

Ennen kuin tein viimeisen työvuoroni ex-työnantajalleni, olin ehtinyt olla sellaiset 15 kuukautta etätöissä. Tuona aikana en käynyt firman toimistolla kuin ehkä muutaman kerran ja yleensä silloinkin vain parin tunnin mittaiset jaksot. Kaikki muu hoitui etänä.

Pitkästä etäilystä johtuen kuvittelin töiden lopettamisen olevan huomattavasti kivuttomampi prosessi, mutta ei se oikeasti ollutkaan sitä. Kyllähän siinä väkisinkin oli monenlaista haikeutta havaittavissa. Ihan samanlaiselta se tuntui, kuin olisit ollut normaalisti töissä. Työkavereiden näkeminen ”viimeistä kertaa” oli niitä ikävimpiä puolia töiden jättämisessä, vaikka useammankin kanssa tuli jo sovittua alustavasti yhdessä kaljalla pistäytyminen.

Viimeinen kuukausi duunissa tuntui olevan yhtä jäähyväisten jättämistä. Meikäläisen duuni oli siinä mielessä hauska, että kun ehdin tehdä kyseistä työtä lähes 2,5 vuotta ja tein töitä markkinointitoimistossa, asiakkaita ehti kertyä tuona aikana useampi kymmenen. Joskus asiakkaan päässä on vielä useita henkilöitä, joita heitäkin näkee yksitellen. Vaikka aivan kaikkia asiakkaitani en viimeisen kuukauden aikana tavoittanut, pääsin kertomaan yrittäjäksi siirtymisestä varmaan toistakymmentä kertaa.

Lähtö töistä viimeisenä työpäivänä tuli tehtyä kyllä tyylillä. Vaikka asun nykyään Kuopiossa, niin luonnollisesti viimeisen työpäivän halusin lusia pois Jyväskylän toimistolla. Toimistolle mentiin milläs muullakaan kuin Mersulla, koska viimeinen työpäivä oli kyllin pätevä syy kuluttaa yksi museoauton 30 ajopäivästä.

Viimeiseksi työtehtäväkseni jäi pelata kaksi tuntia pesäpalloa Jyväskylän Kiri 2020:n kanssa ja missäpä muualla, kuin Jyväskylän Hippoksen pesäpallopyhätössä. Tulipa rastitettua yksi kohta oman elämäni ämpärilistalla. Urheiluaiheisista kohdista seuraavana täytynee kokea luistelu LähiTapiola-areenan jäällä. Harjun stadionilla on sentäs tullut juostua usein lasten olympialaisissa joskus 1990-luvun lopulla.

Työt loppuivat fyysisesti, mutta jatkuivat henkisesti

Hauska kokemus oli ensimmäinen viikonloppu töiden päättymisen jälkeen. Ensimmäiset pari yötä näin töihin, tai niiden lopettamiseen liittyviä unia. Vähän hassusti unissa selitin muille siitä, mitä alan tekemään parin viikon päästä, kun työni loppuvat. Unessa mentiin siis vähän jälkijunassa, kun siellä vasta valmistauduin viimeisiin työpäiviin, jotka olivat siis jo ohi.

Seuraavana maanantaina oli myös hieman tyhjä olo, kun työläppäri puuttui työpöydältäni. Silloin sen ehkä tajusi kaikista konkreettisimmin, että ohi on ja uusi arki alkaa. Maanantain tyhjyyttä selittää varmasti sekin, että se oli meillä viikon tavallisin päivä sisäisille palavereille. Jotenkin sitä odotti jokaviikkoista perinnettä saamatta sitä.

Vähän yllättäen tuo tyhjyys kuitenkin ropisi pois todella nopeasti. Ehkä ensimmäisen 2-3 päivä oli sellainen fiilis, että mitähän ne työkaverit tekee nyt siellä ja mitä minulla olisi mahdollisesti tähän aikaan ollut kalenterissa, mutta jo ensimmäisen viikon loppupuolella vanhat asiat olivat päässeet unohtumaan. Ehkä hyväkin näin, koska mitäpä sitä suotta ajatella vanhoja asioita loputtomiin.

Yksi paikka kuitenkin on, missä kaipaan erityisesti vanhaa työyhteisöäni. Meillä oli oman tiimin kanssa tapana tutkailla työhömme liittyvää kenttää niin kilpailijoiden kuin tekniikoiden muodossa, ja nostaa näitä tapahtumia koko tiimin tietoon. Pari kertaa olen spotannut jotain mielenkiintoista ja potentiaalista uutta juttua, ja olen jo kopioinut aiheesta kertovan linkin talteen, kunnes muistan sen, ettei enää ole työkavereita joille voisi tämän uutisen jakaa.

Uusia työtapoja ja lisää tehokkuutta

Loppupeleissä itse työskentelytavat eivät hirveästi ole eronneet yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen. Kuten olen jo monesti puhunut, tein sekä ”pääduunissa” että ”sivuduunissa” paljon samoja asioita. Näkyvin merkki muutoksesta olikin ehkä se, että nyt käytin jatkuvasti omaa henkilökohtaista läppäriäni työläppärin sijaan. Monet muut asiat pysyivät entisellään, esimerkiksi aloitin työt samaan aikaan kuin ennenkin.

Sen sijaan pieniä muutoksia on tullut tehtyä. Nykyään karkaan huomattavasti kevyemmin kesken päivän harrastamaan liikuntaa. Saatan käydä lenkillä, uimassa tai vedän jonkinlaisen kahvakuulajumpan. Tämä tulee toistettua oikeastaan joka päivä ja se on erittäin hyvä juttu. Yksi pointti yrittäjäksi siirtymisessä oli myös se, että tarkoituksenani on sen myötä kiinnittää huomiota omaan kuntooni. Sen suhteen ollaan lähdetty ainakin oikeaan suuntaan, mutta vielä pohdin hieman sitä, pitäisikö tahdin olla kovempi.

Joitakin juttuja ”varastin” työelämästä oman yrittämiseni puolelle. Esimerkiksi ex-työnantajan kanssa opin käyttämään Trello-projektinhallintatyökalua ja sen Kanban-seinää. Otin työkalun käyttöön myös omassa työskentelyssäni, koska sen kautta on helppo seurata oman työn edistymistä ja jaotella asioita tärkeisiin ja ei-niin-tärkeisiin. Korttien kautta on myös helppo seurata mitkä hommat ovat jo oikeasti finaalissa ja poissa päiväjärjestyksestä.

Meikäläisellä on vähän paha tapa aloittaa helposti uusia projekteja ja jättää ne roikkumaan keskeneräisinä. Ei ole esimerkiksi mitenkään tavatonta, että kirjoitan blogikirjoituksia noin 50 prosenttisesti valmiiksi, mutta jälkimmäinen puolikas ja jutun julkaisu jää hamaan tulevaisuuteen. Sen vuoksi pystyn nyt seuraamaan helpommin, kertyykö minulle liikaa keskeneräisiä projekteja. Tämän myötä voin (ainakin toivottavasti) päättää ne helpommin tai jättää rehdisti odottamaan parempia aikoja, jolloin ne tulee tehtyä valmiiksi asti.

Trello-korttien kautta on myös helppo huomata se, mitä kaikkea olet saanut tänään aikaan. Monesti päivän jälkeen on saattanut olla sellainen fiilis, että oikeastaan mitään ei tullut tehtyä. Oikeasti olet kuitenkin vastannut useampaan tärkeään mailiin, hoitanut parit laskutukset ja edistänyt blogikirjoituksen kirjoittamista. Kun taululla liikahtaa kourallinen kortteja eteenpäin, oman etenemisen näkee paremmin.

Kunhan saan vakinnutettua paremmin omat käytäntöni Trelloon liittyen, voisin kenties tehdä aiheesta oman blogikirjoituksen. Se on kuitenkin sellainen työkalu, että sen avulla oikeastaan kuka tahansa voi seurata ja edistää omien työtehtäviensä hoitamista.

Sen verran haluan kehuskella tässä yhteydessä, että oma kirjoitustahtini on ollut melko huima. Olen kirjoittanut keskimäärin yhden blogikirjoituksen joka päivä, mitä pidän aika kovana saavutuksena. Inssin osinkojen lisäksi allekirjoittanut tekee sisältöä mm. SalkunRakentajalle ja Koeajolle.comille, joten ”tilaa” kirjoituksille kyllä löytyy lähes rajattomasti.

Sisällöntuotannon lisäksi sitten luonnollisesti arkeeni mahtuu paljon muutakin, mutta vähän enemmän ”näkymätöntä työtä. Sivuston teknistä kehitystyötä, yhteistyökumppanuuksien hieromista ja tulevaisuuden linjojen hakemista.

Vähemmän stressiä ja terveempi fiilis

Palataan hetkeksi liikunnan pariin. Jos minun pitäisi nostaa yksi hyvä juttu tämän uuden arjen keskeltä, ei olisi vaikea tehdä valintaa sen suhteen, minkä asian nostaisin. Työhön liittyvä stressi on vähentynyt todella, todella paljon jo nyt. Fiilis on huomattavasti aiempaa kevyempi, jaksan tehdä paremmin asioita ja koen tekeväni asiat aiempaa nopeammin, tehokkaammin sekä laadukkaammin.

Osa tästä johtunee varmasti siitä, että kuten jo yllä sanoin, harrastan liikuntaa keskellä päivää. Pieni liikkuminen, kuten pyöräily parin kilometrin päähän uimarannalle ja takaisin yhditettynä noin tunnin mittaiseen taukoon piristää kummasti tekemistä. Se mikä noissa uintireissuissa on kanssa mahtavaa, niin minulla ei ole mitään kiirettä takaisin kotiin. Olen ulkona oikeastaan tasan niin kauan, kuin hyvältä tuntuu.

Aiemmin tämä ei olisi ollut oikeastaan mitenkään mahdollista, koska kalenterini pursusivat erilaisia merkintöjä. Olisin ehkä voinut vielä karata muihin puuhiin keskellä työpäivää, mutta usein iltapäivästä oli jo vastassa jonkinlainen palaveri tai muu toimenpiteitä vaativa tehtävä, joten esimerkiksi uimareissun aikana olisi joutunut vilkuilemaan kelloa sekä ehkä siirtämään ajatuksia työpäivän viimeisiin koitoksiin.

Stressin vähenemisen näkee myös öisin. Nukun huomattavasti paremmin kuin ennen. En edes tajunnut tätä aiemmin merkiksi stressille, mutta allekirjoittanut tuppasi heräämään joka ikinen arkiyö kello 3-4 välillä. Ei se herääminen kovin pitkäaikainen ollut, kävin yleensä silloin vessassa ja jatkoin unia. Mutta nyt uuden arjen myötä nukun koko yön heräämättä kertaakaan.

Lisäksi minua viime kesästä asti kiusanneet selkäkivut ovat nekin kadonneet oikeastaan kokonaan. Jos viime syksynä kipu oli läsnä joka yö ja söin kipulääkkeitä useampana yönä viikossa, nyt mikään ei muistuta minua selkäkivuista. En tiedä olivatko selkäkipuni vain yksi merkki stressistä, liikunnan puutteesta vai niistä molemmista. Menneen vuoden aikana olen kuitenkin oppinut sen, että pelkkä stressi voi aiheuttaa pahoja selkäkipuja, kysykää vaikka Jare Tiihoselta.

Elämäntapoihin enemmän huomiota

Myönnetään toki myös se, että pelkkä arjen muuttuminen ei välttämättä vaikuta tähän. Sen lisäksi että koen arkeni nyt aiempaa kevyemmäksi, kiinnitän samalla enemmän huomiota toimiini ennen nukkumaanmenoa. Ennen saatoin nyhjätä puhelimella sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa, mutta enää en sitä tee. Nykyään laitan jonkun podcastin pyörimään ja mielellään YouTube-sovelluksen kautta, jotta ei tule houkutusta avata kuuntelun aikana muita sovelluksia, joiden kautta huomaan vahingossa näprääväni taas puhelinta.

Esimerkiksi Jussi Heikelän ja Arto Koskelon isännöimä 23 minuuttia on ollut erittäin hyvä ”iltasatu” meikäläiselle. Jaksot ovat sopivan mittaisia ja ne eivät ole suoranaisesti kytköksissä toisiinsa. Voin siis huoletta vaikka nukahtaa kesken jakson jäämättä mistään kriittisestä paitsi. Seuraavan päivän jakson pystyy aloittamaan, vaikka uni olisi päässyt yllättämään edellisen jakson aikana.

Lisäksi selaan muutenkin somea ja kaikkea ”turhaa paskaa” päivän mittaan aiempaa vähemmän. Se aika mitä vietän ruudun ääressä, koitan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Minulla ei ole analytiikkaa väitteeni tueksi, mutta uskoisin viettäväni nyt aiempaa vähemmän aikaa tietokoneen, puhelimen tai telkkarin ääressä. Toki varmasti myös kesäisillä keleillä on oma vaikutuksensa tähän.

Karu fakta: rahaa tulee vähemmän

Vähentynyt stressi ei tule kuitenkaan ilmaiseksi. Seuraa karuakin karumpi fakta: rahaa tulee aiempaa vähemmän tililleni.

Tämä on ihan luonnollista. Jos aiemmin teet kahta duunia, tienaat kahden duuni verran. Jos lopetat toisen, tienaat enää yhdestä duunista palkkaa. Vaikka yrittämisen kautta tulevat tuloni ovat olleet nousseet täysipäiväisen panostuksen myötä, kokonaisuus ei ole vielä kahden duunin aikakauden tasolla. Sinne pääseminen vaatii melko paljon töitä.

Vaikka tuloni ovat hieman pudonneet, en ole kuitenkaan tästä lainkaan moksiskaan. Kuten jo edellisessä kappaleessa sanoin, jaksan nyt huomattavasti paremmin tehdä kaikkea. Myöskään selkäkipu ei enää kontrolloi elämääni. Joskus kivun viedessä yöunet mietin itsekseni sitä, paljonko olisin valmis maksamaan selkäkivuttomasta elämästä. Silloin en tiennyt hintalappua, mutta nyt tiedän. Muutamasta satasesta tonniin kuukaudessa ”vähemmän töitä” kuukaudessa, ja kivut ovat historiaa.

En tiedä onko vähän turhan aikaista puhua tässä kohti tuloistani, sillä otanta on todella lyhyt. Kesäkuu meni blogin suhteen hyvin ja heinäkuu on tammikuun ohella vuoden parhaita laskutuskuukausia. Meikäläinen laskuttaa tammi- ja heinäkuussa varmaan puolet koko vuoden laskutuksesta ja loput kymmenen kuukautta tuovat toiset 50 prosenttia. Täytyy katsella rauhassa 3-4 kuukautta, ennen kuin voi alkaa vetämään sen suurempia johtopäätöksiä.

Loppupäätelmät: matka on vasta alussa

Tässä kohti lienee hyvä sauma vetäistä taas käsijarrusta ja lopetella tämä artikkeli tähän. Uudenlaisesta arjestani saisi tekstiä aikaan vielä vaikka kuinka paljon, mutta jätetään jotain myös seuraaville kerroille.

Tiivistettynä olen ollut todella tyytyväinen tekemääni päätökseen, vaikka tulopuoleni laski uuden uravalinnan myötä. Nostan kuitenkin oman terveyden tienestejäni arvokkaammaksi asiaksi, joten voin vannoa vaikka kaksi kättä Raamatun päällä, että ei harmita yhtään. Ihan jo pelkästään selkäkivuista niskalenkin ottaminen on jo sellainen juttu, jolle on vaikea laskea rahallista arvoa.

Matka on monella tapaa vasta alussa. Alussa voi olla ties minkälaista alkuhuumaa, jota höystetään vuoden parhaimmalla vuodenajalla ja vieläpä erittäin kesäisillä säillä. Eli varmasti moni muukin saattaisi yhtä lailla hehkuttaa uutta päätöstä.

Eiköhän se suurin tulikoe nähdä kuitenkin ensi syksyn aikana, kun päivät lyhenevät, lämpötila laskee ja seuraavaan tammikuun isoon laskutuspäivään on aikaa useampi kuukausi. Kenties silloin meikäläinen pääsee näkemään tosissaan, miltä tämä uusi polku oikein tuntuu pidemmän päälle.

En halua kuitenkaan miettiä syksyä vielä tässä vaiheessa. Nautitaan näistä lähes 30 asteen hellelukemista sekä auringosta, sillä näitä kelejä ei jatku loputtomiin.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoitamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

4 kommenttia kohteessa “Miten arkeni muuttui yrittäjäksi ryhtymisen myötä? – Selviä muutoksia jo nyt

    • RJW kommentoi:

      Kyllä, ihmeen nopeasti alkoi tapahtumaan terveyden suhteen. Ehkä tuo oli myös merkki siitä, että kovin syvälle huonoon jamaan terveyteni ei ollut vielä ehtinyt sukeltaa. Jos olisin jatkanut työelämässä vielä vaikka vuoden pari pidempään yhtä raskaalla otteella, ei palautuminen olisi välttämättä enää sen jälkeen onnistunut muutamassa viikossa.

  1. Isin rahat kommentoi:

    Todella kiva kuulla, että selkäkivut ovat hellittäneet! Terveydelle ei kieltämättä voi hintaa laittaa, mutta liian usein siihen havahtuu vasta kun ongelmia jo on, esimerkiksi tuo yhteys uneen.

    Kiinnostaisi kovasti myös jatkopostaus Trellon käytöstä. Olen sitä itse pariin kertaan ottanut käyttöön, mutta molemmilla kerroilla se on parin päivän jälkeen myös käytöstä jäänyt. Kuitenkin siitä kuulee positiivista puhetta, joten olisi kiva kuulla miten sen saa otettua toimivaan aktiivikäyttöön juurikin omien töiden hallinnassa

    • RJW kommentoi:

      Kiitos! Mukava kuulla, että Trello-aiheinen postaus herättää jo nyt mielenkiintoa. Täytynee siis tehdä se jossain vaiheessa 🙂

      Siihen sisäänpääsy vaatii vähän opettelua ja rutiineja. Etenkin jälkimmäistä. Jos tykkää sovelluksen käytössä oikoa ja laiskotella, niin Trellon käytön merkitys pienentyy. En mäkään nyt ihan kaikkea tuonne merkkaa, mutta ne mitkä merkkaan, on syytä käydä kuittaamassa heti tehdyksi. Mä ite tykkään erityisesti niistä labeleista mitä kortteihin voi laittaa. Esimerkiksi merkkaan Inssin osinkojen, SalkunRakentajan tai Koeajolle.comin tehtävät omilla labeleilla, jotta voin seurata mitä mulla on menossa/tulossa seuraavaksi millekäkin sivustolle. Samoin oon jaotellut noita labeleita kirjoittamisen, teknisen toteutuksen, yhteistöihin/laskutuksiin tai muuten vain hallinnollisiin asioihin.

      Ainoa mikä mua jännittää Trellossa on se, että kuinka pitkälle tuolla ilmaisversiolla oikein pääsee :D. Firman kautta tuli käytettyä luonnollisesti järeää maksullista versiota, mutta jopa tuo ilmaisversio tuntuu tosi laajalta ja toimivalta. En tiedä onko tuonne piilotettu pienellä joku max 14/30 päivää ilmaiskokeilua. Rehellisesti sanoen olen jo aktivoinut aiemmin parit ”täysin ilmaiset” Kanban-toolit käyttöön, mutta sitten sieltä on tullut myöhemmin yllättäen viesti mailiinin, että ”maksuton kokeilusi on päättynyt, kaiva lompakko esiin” 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.