Havaitsin viime talven aikana kirjoittavani yrittämisestä paljon yleisellä tasolla, mutta omasta toiminimestäni olen rustannut äärimmäisen vähän sisältöä. Tämä on erikoinen juttu, sillä lähes jokaisessa blogikirjoituksessa mainitsen jotain yrittämiseen liittyvää, mutta siitä huolimatta olen avannut tarkempia asioita omasta yrittämisestä melko vaatimattomasti.

Korjataan tilanne tämän postauksen myötä ja käydään tarkemmin läpi sitä, mitä sen jälkeen tapahtui, kun perustin oman toiminimeni vuonna 2018. Voisin osaltani palata myös tunnelmiin ennen kuin perustin toiminimen, sillä pallottelin pitkään mm. sitä, päädynkö omaan toiminimeen vaiko kenties johonkin kevytyrittäjäpalveluun.

Olen kirjoittanut tätä artikkelia poikkeuksellisen pitkään, sillä aloitin sen tekemisen jo kevättalvella 2021 ollessani vielä töissä palkansaajana. Artikkelin julkaisu viivästyi osittain siitä syystä, että loikkasin alkukesästä täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja tuosta loikasta sai paljon aiheita käsiteltäväksi tähän blogikirjoitukseen. Hyvin varmasti tulen myös editoimaan jatkossakin tätä julkaisua aina sitä mukaa, kun matkaan tarttuu jotain oppeja ja kokemuksia.

Miksi en ole puhunut asiasta?

Ennen kuin sukelletaan aiheeseen, haluan kysyä itseltäni kysymyksen. Minkä vuoksi en ole kirjoittanut teille tarkemmin yrittämisestä? Kiire on varmasti osasyy, mutta ei mennä nyt sen taakse piiloon. Mitä muita syitä löytyy tälle hiljaiselolle?

Ainakin yksi syy lienee siinä, että olen aloittanut yrittämisen tämän blogin ylläpitämisen aikana. Sijoittamista ehdin harrastaa viitisen vuotta ennen blogin perustamista, eli ennen kirjoittamista alla oli useamman vuoden kokemus aiheesta. Sen sijaan blogia ennen minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta yrittämisestä, vaan aloitin kirjaimellisesti nollista aiheen opiskelun.

Olen aika varma, että tämä nollista aloittaminen näkyy aiheesta kirjoittamisena pienenä itsevarmuuden puuttumisena. Monien kirjoittamieni aiheiden kohdalla haluan perehtyä ensiksi vahvasti aiheeseen, ennen kuin alan kirjoittamaan siitä julkisesti. Kun tuntee aiheen kattavasti, syntyy tekstiä kuin itsestään.

Yrittäminen on sen sijaan todella laaja kokonaisuus, josta en usko kenenkään ihmisen handlaavan aivan kaikkea. On tietysti yrittäjiä ja muita ammattilaisia, jotka tuntevat kaikki ”omaa arkeaan” koskevat asiat aiheen ympäriltä kuin omat taskunsa, mutta en usko kenenkään osaavan täydellisesti kaikkea yrittämiseen liittyvää. Tästä syystä olen ehkä ottanut vähän turhan paljon paineita syväluontoisen artikkelin tekemisestä.

Olen myös hieman pelännyt sitä, että olenko tehnyt jotain tyhmästi tai jopa väärin, jonka vuoksi en ole viitsinyt kirjoittaa aiheesta. Saattaisin vaikka vahingossa paljastaa tehneeni jonkun turhan tai typerän peliliikkeen. Nyt näen kuitenkin aiheen toisin: jos aiheesta pysyy hiljaa, silloin ei ainakaan opi mitään.

Ja toisaalta on myös huomattavaa se, että esimerkiksi epäonnistuneista sijoituksistani kertovat blogikirjoitukset ovat saaneet oikeastaan pelkästään positiivista palautetta. Miksei sama toimisi myös yrittämisen puolella?

Toiminimi vs kevytyrittäjyys

Ennen kuin perustin toiminimeni loppusyksystä 2018, pohdin lukuisia iltoja, suorastaan viikkoja valintaa toiminimen ja erilaisten kevytyrittäjäpalveluiden välillä. Tässä asiassa googlaaminen ei tuntunut tekevän minusta paljoa viisaampaa, koska kevytyrityspalveluilla on markkinointi erittäin hyvin kunnossa.

Oli tosi vaikea löytää puolueetonta vertailua toiminimen ja kevytyrittämisen välillä, koska monet näistä ”vertailuista” oli ainakin jossain määrin kaupallista yhteistyötä kevytyrittämispalveluihin liittyen. Samaan aikaan toiminimiyrittäminen on vähän sellainen malli, ettei sille löydy ”puolustelijoita”. Kukapa käyttäisi eurojaan siihen, että kannustaisi yrittämisestä kiinnostuneita henkilöitä päätymään toiminimiyrittäjäksi? Ei kukaan.

Päädyin itse lopulta omaan toiminimeen, enkä ole katunut asiaa. Lähtökohtaisesti toiminimellä pelaaminen vaatii minulta vähän enemmän oma-aloitteisuutta ja omaa asioiden huolehtimista. Kevytyrittäminen on helpompaa, mutta toisaalta tämä ei tule ilmaiseksi, vaan kevytyrittämispalvelut maksavat hieman rahaa. Käytännössä maksat siis helpommasta ratkaisusta, tai teet itse ja säästät.

Toistaiseksi olen pärjännyt kaikkeen yrittämiseen liittyvässä toiminnassa lähes yksin itseni kanssa. Palaan myöhemmin tässä artikkelissa lisää yksin vs. ”mentorin” kanssa liikkumiseen.

Oma toiminimi kannattaa kuitenkin perustaa mahdollisimman nopeasti. Sen perustaminen maksaa hieman, mutta siitä ei varsinaisesti lähde rullaamaan mitään jatkuvia ja juoksevia kuluja, joten uuden yrityksen synnyttämistä ei kannata tieten tahtoen pitkittää.

Siinä kohti kun lähtee kosiskelemaan muita firmoja yhteistyö- tai asiakassuhteeseen, lähes ensimmäisiä kysymyksiä vastapuolen toimesta on, että voitko laskuttaa palveluistasi. Käytännössä minulta kysyttiin siis, onko minulla käytössä joko omaa yritystä tai jotain kevytyrittäjäpalvelua. Ilman sitä en voi laskuttaa työstäni ja koko homma vähän kuin kaatuu siihen.

Mahdollisuus laskuttaa tulisi nähdä vähän kuin ajokorttina ja potentiaalinen yhteistyökumppani autovuokraamona. Jos menen autovuokraamoon vuokraamaan autoa, minulta kysytään lähes heti ajokorttia. Mikäli alan siinä kohti puhumaan, että tarkoituksenani olisi käydä ihan pian ajokoulu läpi, niin luultavasti autovuokraamokin suosittelee palaamaan asiaan vasta kortin saamisen jälkeen.

Sama juttu yrittämisessä. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta laskuttaa ja alat puhumaan homman hoitamisesta joskus tulevaisuudessa, melko varmasti vastapuolikin toivoo keskustelujen jatkuvan vasta asian hoitamisen jälkeen.

Mitä tapahtui toiminimen perustamisen jälkeen? – Puhelinmyynti rasitti

Tämä menee jo hieman sille osastolle, että itseänikin harmittaa radiohiljaisuus. Näin pari vuotta myöhemmin olisi varmasti kannattanut kirjoittaa ylös omia ajatuksia liittyen toiminimen perustamiseen ja siitä seuranneeseen aikaan. Tai itse asiassa heti toiminimen perustamisen jälkeen kirjoitin ajatuksiani ylös tässä blogissa, mutta sen jälkeen alkoi 2,5 vuoden mittainen hiljaiselo.

Edellä linkkaamassani artikkelissa naureskelin mm. sitä, miten puhelimeni soi jatkuvasti toiminimen perustamisen jälkeen. Minulle kaupattiin vaikka ja mitä, markkinointipalveluista Kauppalehteen. Ilmeisesti jotkut myyjät päivystävät yritysrekisteriin tulleita uusia yrityksiä ja kaikille koitetaan myydä jotain. Onneksi tämä mainospuheluiden pahin ristituli katkesi jo ensimmäisen kuukauden jälkeen.

Siitä huolimatta erilaisia myyntijuttuja tulee yhä säännöllisesti, joskin niitä tulee harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Välillä nämä puhelimella myytävät palvelut ovat jopa ”naamioitua kusetusta”, jossa myydään tyhjää puhelimessa.

Esimerkiksi yksi puhelimen kautta palveluitaan myyvä yritys on laittanut nimensä ja ilmeensä mukailemaan pakollista YTJ:tä, eli Yritys- ja yhteisötietojärjestelmää, joka on siis ihan legit palvelu. Sen sijaan tämä puhelinmarkkinoinnilla jotain yritysluokituksia kauppaava yritys on nimetty lähes samanlaisella kirjainyhdistelmällä, sekä palveluiden logot ovat lähes identtiset. Ei varmaan ole sattumaa, että yritys haluaa mukailla pakollisen ja luotettavan toimijan brändiä, myydessään vapaaehtoista ”huuhaa-luokitusta”.

Ylipäätään vinkkinä kaikille kanssayrittäjille: Jos saatte puhelimeenne soittoja, joissa teiltä kysytään vastaatteko yrityksenne asioista ja tämän jälkeen teiltä kysytään vaivihkaa kaikki yrityksenne tiedot läpi kohta kohdalta, kannattaa keskeyttää tiedustelu kysymällä puhelun tarkoitusperistä. Tämä on tosi yleinen malli myydä jotain puhelimessa, että ensiksi katsotaan kaikki yrityksen tiedot valmiiksi ja sen jälkeen koitetaan saada yrittäjä sanomaan palveluille kyllä, jotta myynti hoituu nopeasti pohjatietojen ollessa jo valmiiksi oikein.

Minulla on aina tapana keskeyttää ihan kiusan vuoksi yritykseni tietojen kerääminen kesken. Yleensä kysyn suoraan soittajalta, että ennen kuin otat tietojani ylös, niin kerrohan mitä olet myymässä ja mihin hintaan. Tosi usein tässä kohti kierrellään, ettei olla myymässä mitään, vaikka oikeasti ollaan.

Yrittäjän kannattaa sanoa myös todella suoraan se, ettei palveluiden ostaminen kiinnosta. Olen joskus netissä lukenut tapauksista, missä kielloista huolimatta on laitettu palvelut tilaukseen ja tätä toimintaa ollaan vedottu siihen, että nauhoitetussa puhelinkeskustelussa on sanottu johonkin kysymykseen myöntävästi.

Ennakkoperintärekisteri kutsui vähän yllättäen

Kun perustin toiminimeni, alkuprosessiin kuului kaksi juttua. Ensinnäkin perustin toiminimeni, eli toimitin tiedot minusta ja yrityksestäni Verohallinnolle. Tämän lisäksi samassa rytäkässä ilmoittauduin myös kaupparekisteriin, joka on siis eräänlainen virallinen ja julkinen rekisteri Suomessa toimista yrityksistä.

Sen jälkeen yrittäjän elämä sujui helpolla noin yhdeksän kuukautta, kunnes törmäsin tilanteeseen, jossa minun kannatti olla myös ennakkoperintärekisterissä. Ennakkoperintärekisteri toimii ikään kuin sillä tavalla, että sinne ilmoittautuneet lupaavat hoitaa itse omat veronsa. Jos en olisi ennakkoperintärekisterissä, minulta palveluita ostavan yrityksen täytyy hoitaa verot valtiolle minun puolestani. Mikäli olen ennakkoperintärekisterissä, voi minun kanssani asioiva yritys luottaa siihen, että minä hoidan omat veroni.

Ennakkoperintärekisteri ei tullut minulle mieleenkään yritystä perustaessa, mutta onneksi törmäsin siihen melko nopeasti käytännön merkeissä. Ilmoittautuminen ei ollut kummoinen juttu, se ei maksanut muistaakseni mitään ja lähinnä vain ilmoitin itseni mukaan rekisteriin ja that’s it. Se oli tehty viidessä minuutissa ja ilmoittautumisen jälkeen yhteistyöni sujui aiempaa kivuttomammin.

Toiminimeni kasvaa jatkuvasti – miten se vaikuttaa asioihin?

Ensimmäisenä toiminimeni vuotena taisin käsitellä sahurin yhden käden sormin laskettavaa määriä laskuja, eli niitä oli vain pari. Silloin homma oli todella helppoa, tein laskutusta vain pari kertaa vuodessa. Laskupohjan löysin netistä, jonka käytin vilkaistavana eräällä tuttavallani. Sen jälkeen olen käyttänyt tätä laskupohjaa aina laskuttaessani muita.

Hiljalleen laskujen määrä on kuitenkin kasvanut kasvamistaan. Näin vuonna 2021 laskujen määrä on vielä ihan siedettävä, puhutaan muutamista laskuista per kuukausi, mutta se on jo merkittävästi enemmän kuin yrittäjän urani alkuvaiheessa. Jos mennään pari vuotta eteenpäin, uskon määrän kasvaneen entisestään.

Tällä hetkellä teen joka kuukausi joitain laskuja asiakkailleni. Homma hoituu aika vahvasti rutiinilla, joskin laskua tehdessä saa olla aika tarkkana summien, laskutusosoitteiden ja muiden kanssa. Sen lisäksi että niiden pohjalta maksetaan minun palkkani, niiden kanssa kämmäily antaa sinusta yrittäjänä aika negatiivisen ja sähläävän kuvan.

Kirjanpitäjä mukaan kuvioihin

Hyvä esimerkki tämän artikkelin hitaasta synnytyksestä nähtiin siinä, että puhuin edellisessä kappaleessa jo kertaalleen kirjanpitäjän hankinnasta, tai että minun pitäisi etsiä sellainen. Noh, nyt tätä kirjoittaessa kirjanpitäjä on ollut mukana kuvioissa jo pari kuukautta. Oikeastaan samoihin aikoihin kun täysipäiväinen yrittäminen alkoi, nappasin kuvioihin mukaan kirjanpitäjän.

Kirjanpitäjä löytyi tällä kertaa poikkeuksellisen läheltä. Kyseinen henkilö oli jo aiemmin laitellut minulle niin kommentteja kuin yksityisviestejä julkaisuihini liittyen, eli keskusteluyhteys oli auki. Kun kirjanpitäjän hankinta tuli ajankohtaiseksi ja aktiivisista viestiketjuista löytyi yksi alan ammattilainen, oli luonnollista aloittaa tiedustelut hänestä. Pari sähköpostiviestiä, sitten yksi Zoom-palaveri ja nimet paperiin. Aijai, näppärää ja tehokasta.

Kirjanpitäjän valinta on myös jälleen kerran osoitus siitä, että internetissä seikkaillessa voi verkostoitua melko helposti ja vaivattomasti. Olen jo monesti aiemmin onnistunut hankkimaan itselleni jotain etuja olemalla aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mutta nyt tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta, jolloin minusta tuli jollekin verkostoitujalle asiakas.

Sen jälkeen kun kirjanpitäjä tuli mukaan kuvioihin, koen saaneeni hänestä jonkinlaisen ”työkaverin”. Viimeinkin minulla on kuvioissa mukana henkilö, joka katselee myös yritystoimintaani. Aiemmin kaikki on mennyt puhtaasti omin päin, minkä vuoksi on selkeästi isompi riski sille, että teet jotain väärin tai huolimattomasti. Nyt on kuvioissa myös joku, joka katselee vähän meikäläisen ”perään”, vaikka totta kai itse kannan loppupeleissä yhä viimeisen vastuun asioiden hoitamisesta.

ALV-rekisteri mukaan kuvioihin

Palataan ajassa muutama kuukausi taaksepäin. Vuoden 2020 alussa liityin toiminimelläni mukaan ALV-rekisteriin. ALV-asiat ovat olleet minulle jossain määrin tuttuja jo vuosikaudet, joten aivan uuteen maailmaan en koe astuneeni. Koska olen kotoisin metsätaloudesta elävästä perheestä, olen varmaan jo teini-ikäisenä oppinut miten metsätalouden hoitoon liittyvistä kuluista voi vähentää arvonlisäverot.

Tätä blogia kirjoittaessani en muista mikä oli se viimeinen niitti arvonlisäverorekisteriin liittymiselle. En muista ounastelinko jo hyvissä ajoin tulevan vuoden kasvavista toiminimituloista, vai alkoiko palveluiden ostamisessa houkuttaa ALVien vähentämisen mahdollisuus. Kun yrityksen liikevaihto ylittää vuodessa 10 000 euron rajan, ALV-rekisteriin tulee viimeistään loikata mukaan. Tuo raja ylittyi minulla lähes tuplana vuonna 2020.

Se on ainakin varmaa, että vuonna 2019 hiffasin yrittämisen ja rahan käytön merkityksen. Aiemmin olin vähän naivisti kuvitellut pienillä piensijoittajan aivoilla, että paras yrittäjä on se, joka käyttää vähiten rahaa ja tekee sitä kautta eniten tuloa. Tästä ajattelumallista opin ulos vuonna 2019 ja kirjoitin siitä myöhemmin myös tässä blogissa. Rahaa kannattaa käyttää, koska sillä saa usein vastinetta. Sen sijaan jos tekee kaiken itse, saa luultavasti huonomman lopputuloksen ja polttaa itsensä loppuun.

Arvonlisäverojen kanssa toimiminen toi taas yhden rattaan lisää pyöriväksi oman toiminimeni koneistoon, mutta toistaiseksi olen pärjännyt sen kanssa ihan hyvin. Vuoden 2021 puolella tein ensimmäistä kertaa arvonlisäveron ilmoituksen ja maksun, sillä teen sen ainakin toistaiseksi kerran vuoteen.

Samassa rytäkässä törmäsin ensimmäistä kertaa arvonlisäveron alarajahuojennukseen, jota pystyin hyödyntämään. Sitä hyödyntämällä ”säästin” hieman veroissani. Jälleen kerran yksi käytännön esimerkki siitä, miksi aiheeseen perehtymällä pääsee helposti tuntipalkoille.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

YEL-maksut – paljonko laitetaan?

Vuoden 2020 lopussa jouduin ottamaan myös YEL-vakuutuksen itselleni, koska yritykseni työtulos ylitti 8063 euron rajan. Myös YEL-asioita tuli jahkattua todella pitkään ja mietin mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. YEL-maksuissa minua mietitytti esimerkiksi minkälaiseksi arvioin oman YEL-työtuloni, sekä mistä eläkevakuutusyhtiöstä otan palveluni.

Lopulta päädyin ottamaan palvelut oman pääpankkini Osuuspankin kautta, joka tekee yhteistyötä Ilmarisen kanssa. Sinänsä valinnalla ei ollut varmaan hirveästi merkitystä, koska palvelun hinta on kaikkialla sama. Toki olen joskus törmännyt yrityksen vakuutuksia hankkiessani tilanteeseen, jossa minulle on koitettu tyrkyttää vaihtoa Ilmariselta toiseen eläkevakuuttajaan. Kysyin vakuutusmyyjältä sitä, että mitä hyötyä vaihtamisessa on hintojen ollessa kaikkialla samat, mutta hän ei osannut vastata kysymykseen.

YEL on aihe, joka herättää erityisen paljon keskustelua. Joidenkin legendojen mukaan YEL-maksuja kannattaa maksaa vain minimi ja sijoittaa kaikki muu, koska sitä kautta pääsee parempaan tulokseen. Toisaalta taas YEL auttaa elämän yllättävissä tilanteissa, jos satumme vaikka sairastumaan yllättäen tai menettämään työkykymme. Ehkä tähän tulisi suhtautua enemmän vakuutuksen kaltaisena tuotteena.

Vaikka olen lukenut YEL:stä varmaan satoja erilaisia viestejä ja jutellut aiheesta ehkä kymmenen eri yrittäjän kanssa, mitään ”selkeää ja oikeaa” vastausta en ole saanut YEL-maksuihin liittyen. Jopa sijoituspiireissä haastattelemieni yrittäjien näkemykset tuntuvat hajautuvan tasaisesti skaalan molempiin reunoihin.

Siitä lähtien kun aloin maksamaan YEL-maksuja, olen tehnyt sen minimin kautta. Alussa päätös oli helppo, koska olin vielä töissä palkansaajana, josta minulle kertyi niin ikään eläkemaksuja. Silloin oli helppo vääntää YEL-maksut minimiin. Tätä mieltä asiasta oli myös Ilmarisen asiakaspalvelu, jonka kanssa asiaa tuolloin pallottelin.

Sen sijaan siirtyessäni täysipäiväiseksi yrittäjäksi minulta putosi luonnollisesti työelämän puolella kerättävät eläkkeet pois päiväjärjestyksestä ja YEL nousi ainoaksi eläkemaksukseni. Tässä kohtaa olisi ollut aiheellista miettiä miten ”kato” otetaan kiinni YELin puolella. Pitkistä pohdinnoista huolimatta päätin jatkaa matkaa ainakin toistaiseksi vielä minimi YEL:n voimin.

Tässä kohti on vielä vaikea sanoa vetelenkö nyt living on a edge -tyylisesti, vai onko päätös kannaltani rahallisesti oikea, koska ”säästyneet” rahat uppoavat käytännössä sijoituksiin. Uskon, että mikäli kaikki menee kuten pitäisi ja elän terveenä eläkeikään asti, homma toimii hyvin näinkin.

Toisaalta jos meikäläiseltä katkeaa sopiva verisuoni päästä nelikymppisenä, niin päätös on varmasti huono. Käsittääkseni yksi YELin isoimpia etuja on juuri se, että se toimii melko pitkälle ”automaattisesti” myös sellaisissa tilanteissa, missä potilas on kytkettynä sairaalapedin letkuihin pystymättä vaikuttamaan itse asioihin. Noissa tilanteissa voi olla oman perheen vaikea lähteä realisoimaan sijoituksiani.

Työttömyyskassat yrittäjälle – hyvästi YTK:n jäsenyys

Työttömyyskassajäsenyys on yksi sellaisista asioista, joihin en oikeastaan edes tajunnut kiinnittää huomiota ennakkoon. Meikäläinen on ollut erilaisten kassojen jäsen vuodesta 2013 asti. Työskennellessäni metsäteollisuudessa olin ensin Puuliiton jäsen, joka muovautui myöhemmin Teollisuusliitoksi. Sen jälkeen kun vaihdoin alaa, siirryin YTK:n jäseneksi.

YTK:sta minulla on vain hyviä kokemuksia. Olisin mielelläni jatkanut YTK:n jäsenenä myös yrittäjätaipaleeni aikana, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista. YTK:n jäsen voi olla vielä sivutoimisen yrittämisen aikana, mutta siinä kohti kun yrittäjyydestä tulee päätoiminen tulonlähde, menee kuviot uusiksi.

Tarkalleen ottaen tiesin sen, etten voi jatkaa normaalina YTK:n jäsenenä yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen, mutta olin kuvitellut prosessin aivan väärin. Kuvittelin virheellisesti, että voin pysyä YTK:n jäsenenä, mutta minusta tehdään muodollisesti yrittäjäjäsen. Väärin.

Oikea vastaus olisi ollut siirtyminen YTK:sta Yrittäjäkassaan. Ottaessani yhteyttä YTK:n asiakaspalveluun, minut ohjattiin suoraan Yrittäjäkassan puheille, josta tulisi minulle uusi kassa. Sain Yrittäjäkassasta melko nopeasti kattavat vastaukset juuri minun tilannettani koskien, eli näin asiakaspalvelun onnistuneena.

Minulle korostettiin esimerkiksi sitä, että jos olen aiemmin täyttänyt palkansaajan työssäoloehdon ja liityn palkansaajakassasta Yrittäjäkassaan kolmen kuukauden sisällä yrittäjäksi ryhtymisestä, minulle ei tule katkosta oikeuteen saada ansiopäivärahaa työttömänä. Heräsin vähän omaa hölmöyttäni miettimään nätä kassa-asioita vasta elokuussa, eli minulle ei jäänyt kuin 3-4 viikkoa aikaa tehdä päätös jatkosta.

Lopulta päätin olla tarttumatta Yrittäjäkassan tarjoukseen, eli käytännössä erosin YTK:n jäsenyydestä hankkimatta mitään uutta jäsenyyttä tilalle. Miksi näin? Tähän on kaksi syytä:

1. Minun olisi pitänyt korottaa YELiä puolitoistakertaiseksi nykyisestä, että voisin edes päästä Yrittäjäkassan jäseneksi, ja senkin jälkeen pitäisi maksaa vielä erikseen Yrittäjäkassan jäsenyysmaksu. Minimi-YELiä maksamalla ei ole vielä asiaa Yrittäjäkassan jäseneksi, joten minulle olisi langennut periaatteessa kahta erillistä maksua (YEL ja kassan jäsenyys) maksettavaksi, jos olisin halunnut siirtyä Yrittäjäkassan jäseneksi.
2. Yrittäjäkassasta saisin rahaa vasta siinä kohti, kun olen lopettanut yritystoimintani ja siirtynyt TE-Toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Olisin toivonut Yrittäjäkassan auttavan esimerkiksi koronapandemian kaltaisissa tilanteissa, jossa omat ”tilauskirjani” pyyhkiytyvät hetkessä tyhjäksi ja tulopuoli ehtyy, mutta se olisi ollut jo ”liian helppoa”. Oikeasti tilanne etenee siten, että minun pitää ensiksi luovuttaa ja lopettaa yritykseni, että saisin ehkä jotain rahaa kassasta.

Kaverini tiivisti minulle hyvin osuvasti, että näemmä Yrittäjäkassasta saa rahaa vain silloin, jos et ole enää yrittäjä. Mutta näinhän se tuntuu Suomessa menevän, eli yrittäjän statuksella liikkuessa ei ole tarjolla juurikaan ulkopuolisia turvaverkkoja, joille hypätä. Turvaverkko tuodaan alle vasta siinä vaiheessa, kun olet nostanut kätesi pystyyn ja luovuttanut.

Mitä olen menettänyt ryhtyessäni yrittäjäksi?

Kirjoittelin jo taannoin teille hieman siitä, mitä positiivisia asioita yrittäjäksi ryhtyminen on minulle tuonut. Tasapuolisuuden nimissä käydään läpi myös vähän niitä negatiivisia asioita.

Onneksi niitä negatiivisia kokemuksia ei ole ehtinyt vielä tulla paljoa. Olen kuitenkin melko varma, että ajan myötä tämän kappaleen alle saa kirjoittaa erilaisia kokemuksia. Yrittäminen ja perinteinen töissä käynti eroavat kuitenkin keskenään sen verran paljon, että negatiivisia yllätyksiä mahtuu varmasti joukkoon.

Tällä hetkellä minulla ei ole tarinoida teille kuin yksi lievästi negatiivinen kokemus. Olen tällä hetkellä tekemässä muuttoa uuteen kaupunkiin ja uuteen vuokra-asuntoon. Löysimme potentiaalisen asunnon, jota vuokrasi yksityinen vuokranantaja. Hän tykkäsi käydä kaikki asuntoon liittyvät asiat hyvinkin tarkasti läpi ja hän piti meille jopa jonkinlaisen ”haastattelun”. Ei se ollut ehkä ihan niin jäykkä keskustelu, kuin voisi kuvitella, mutta hän oli keskivertoa kiinnostuneempi minun ja vaimokkeeni vuokranmaksukyvystä.

Minulle jäi näistä keskusteluista mieleen se, että vuokranantaja vähän jopa säikähti yrittäjän titteliäni. Hän totesi jotenkin ääneen, että ”sinä et yrittäjänä tietenkään voi taata tulojasi tai vuokranmaksukykyjäsi”. Aiheesta ei tullut ongelmaa, koska avopuolisolla on onneksi takataskussaan vakituinen työsopimus, mutta kieltämättä minuun iski pieni epävarmuus, että olisinkohan saanut vuokrattua kyseistä asuntoa yksin, tai jos olisimme puolisoni kanssa molemmat yrittäjiä?

Jatketaan asuntojen parissa. Olen kieltämättä monesti spekuloinut päässäni sellaista ajatusta, että mitenkähän asuntolainan saanti menisi tällä hetkellä. Käsittääkseni yrittäjän statusta ”pelätään” myös lainaneuvotteluissa, eli hakijan osa- ja määräaikainen työsuhdekin aiheuttaa vähemmän hikikarpaloita pankkivirkailijan otsalla. En tiedä saisinko tällä hetkellä miten helposti asuntolainaa. Vahva epäilykseni on, että lainaa irtoaa nyt huomattavasti nihkeämmin, kuin aiemmin työskennellessäni osa-aikaisena määräaikaisella työsopimuksella.

Edit: Nyt on kokemusta asuntolainaneuvotteluista yrittäjänä. Tässä blogikirjoituksessa kerron asuntolainan hakemisesta yrittäjänä.

Mistä apua tuoreelle yrittäjälle?

Jätin viimeiseksi kappaleen, jonka otsikossa esitettyyn kysymykseen en osaa tältä istumalta edes vastata. Vaikka puhuinkin jo hieman verkostoitumisen puolesta, niin allekirjoittaneen osalta tällä osa-alueella voitaisiin petrata vielä rutkasti. En ole hirveästi verkostoitunut yrittäjien kanssa, pikemminkin vain omien lukijoiden, muiden bloggaajien, kollegoiden ja kilpailijoiden kanssa.

Facebookin puolella kuulun yhteen TMI-yrittäjät -ryhmään, mutta rehellisesti sanoen se ei ole mielestäni kovinkaan laadukas yhteisö. Kyseisessä ryhmässä meininki tuntuu olevan normaaliin lärvikirjatapaan enemmän naljailua, vitsinheittoa ja vittuilua. Lisäksi muut käyttäjät antavat välillä aivan käsittämättömiä vastauksia kysymyksiin, jotka eivät todellakaan mene aina oikein.

En tiedä pitäisikö itse aktivoitua esimerkiksi Linkedinissä, jonne sain kesän aikana viimeinkin tehtyä profiilin. Profiilin tekeminen oli työlistallani varmaan parin vuoden ajan, mutta vasta palkkatyöstä poistumisen jälkeen minulla oli aikaa tehdä profiili, jonka tekeminen on toisaalta yhä aika pahasti kesken.

Jos keksitte jotain hyviä vinkkejä erilaisista verkostoista tai muusta hyödyllisestä materiaalista yrittämistä kohden, vinkatkaa siitä rohkeasti artikkelin kommenteissa.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Kokeilussa täysipäiväinen yrittäjyys – miksi jätin päivätyöni?
• 2021 Q2 – Duunarista yrittäjäksi
• Miten arkeni muuttui yrittäjäksi ryhtymisen myötä? – Selviä muutoksia jo nyt
• Kokemuksia toiminimi-yrittämisestä – Yrittämällä kohti vaurastumista?
• Oman työn organisointia kanban-työkalun avulla – Kokemuksia Trellosta
• Vinkit keskittymiskyvyn parantamiseen – näin otat itsestäsi kaiken irti
• Mitä haluan ja mitä en halua tehdä yrittäjänä? – Yritykseni liiketoiminta
• Onko yrittäjällä varaa sairastua? – Näin varaudun sairauslomaa vastaan