En tiedä mistä asia johtuu, mutta ruokakulut tuntuvat olevan pinnalla joka ikinen syksy. Jostain kumman syystä hyvin usein huomaan osallistuvani syksyn alussa keskusteluun, jossa aiheena on ruokakustannukset ja miten ruokakuluissa voisi säästää rahaa.

Pienen pohtimisen jälkeen keksin peräti kolme mahdollista syytä sille, miksi ruokakulut nousevat alkusyksystä framille:

  1. Opiskelut alkavat ja osa muuttaa ensimmäistä kertaa vanhempien jääkaapin ulottumattomiin joutuen vastaamaan itse oman ruokakuntansa ruokinnasta.
  2. Kesä on hiljattain päättynyt ja moni potee huonoa omatuntoa kesälomakauden ruokatavoista, missä vähän kärjistettynä kesämökillä on eletty kaljan ja makkaran voimin.
  3. Syksyinen satokausi näkyy ruokakaupoissa joidenkin tuotteiden halpana hintana, minkä vuoksi kiinnitämme enemmän huomiota ruuan hintaan.

Nuo kolme ovat puhtaita arvauksia ilmiön perimmäisestä syystä, mutta siitä huolimatta haluan siirtää tämän keskustelun tänä syksynä blogini puolelle, koska aihe osuu tosi hyvin säästämiseen keskittyneeseen kanavaan. Ruoka on kuitenkin meille kaikille pakollinen menoerä, josta ei pääse yli eikä ympäri. Se on asumisen ja autoilun ohella yksi isoimpia kulueriämme, josta pystyy kuitenkin pienellä kikkailulla ja tarkalla silmällä säästämään rahaa.

Ruuassa säästäminen

Ruoka on pakollinen meno

Haluan aloittaa tämän blogikirjoituksen parilla vanhalla vitsillä, joita vanhat opettajani ovat tykänneet viljellä jokaisen ruokailuun siirtymisen yhteydessä. Metsätalousinsinööri-opintojen aikainen opettaja puhui aina laihialaisten hevosesta, joka kuoli juuri kun oppi elämään syömättä. Toinen opettajani ala-asteen viimeisiltä vuosilta vuorostaan tykkäsi aina huudahtaa ruokatunnille kinuaville oppilaille, että vastahan me eilen käytiin syömässä.

Vaikka molemmat opettajat vitsailivat ruokailulla, on vitseissä kuitenkin oma pointtinsa. Ruokailu pitää suorittaa joka päivä, jopa vielä useampaan kertaan. Jos taas et syö kunnolla, niin pidemmän päälle sekään ei ole hyvä juttu.

Vähän erikoisesti ruokailujen merkitys tuntuu vain kasvavan aikuisiällä, vaikka tällä iällä pituuskasvu on muuttunut leveyskasvuksi. Kieltämättä kiinnitän nykyään enemmän huomiota ruokailun säännöllisyyteen ja etenkin sen laatuun, siinä missä nuoremmalla iällä ei moisia juttuja ei tullut mietittyä oikeastaan yhtään. Ehkä tämäkin on yksi osoitus ihmisen henkisestä kypsyydestä, joka tulee ajan myötä.

Ruoka on myös siinä mielessä erikoinen juttu, että vähän kuten asumisen ja autoilun kanssa, meillä kaikilla vaihtelee todella paljon kuukaudessa ruokakuluihin menevä rahamäärä. Pahimmillaan tiedän henkilöitä, jotka syövät 500 eurolla ruokaa joka ikinen kuukausi ja kahden hengen talous voi vetää tuhannen euron edestä lautaselta.

En ole vielä koskaan päässyt oikein kärryille siitä, mitä nämä tapaukset oikein syövät. Heillä lienee varmasti lautasella vähän erikoisempaa ja laadukkaampaa (mahdollisesti brändättyä) ruokaa, mutta uskaltaisin kuitenkin väittää, että pienellä aiheeseen perehtymisellä nämä tapaukset voisivat säästää aika kivuttomasti satasia ruokailukuluistaan.

Monenlaista laiskuutta – toiset ei jaksa tehdä, toiset ei suunnitella

Siitä huolimatta, että äsken vähän naljailin nuoremman meikäläisen ruokailutottumuksille, olen pyrkinyt aina omilla asuessani tekemään ruokaa mahdollisimman paljon itse. Joskus nuorempana tuli kyllä kiinnitettyä huomiota siihen, miten jotkut kaverit ostivat mikrossa lämmitettäviä eineksiä, jotka ovat kieltämättä nopeita tehdä, mutta toisaalta ne myös maksavat huomattavasti enemmän kuin itse tehtynä.

Suurin laiskuus allekirjoittaneella ruokaan liittyen lienee se, että en ole oikeastaan koskaan jaksanut miettiä hirveästi vaihtelua ruokalistaan. Asuessani yksin ruokalistallani oli vain noin 10 erilaista ruokaa, joita kierrätin toistuvasti. Se on kieltämättä aika vähän. Tästä tavasta en ole päässyt kyllä vieläkään täysin yli, sillä joka kerta kun vastuu ruuan tekemisestä ja etenkin suunnittelusta lankeaa minulle, päädyn tekemään jotain nakkikeittoa tai kinkkukiusausta.

Muuten ruokailun suunnittelu ennakkoon täytyy nostaa yhdeksi omaksi säästövinkikseen. Minulla on sellainen erikoinen tapa, etten edes osaa olla suunnittelematta ruokailujani ennakkoon. Käytännössä jokainen arkipäivä olen suunnitellut ruokani jo edellisenä iltana. Tämä siitäkin huolimatta, että olen viimeiset 1,5 vuotta työskennellyt käytännössä vain etänä kotoa käsin.

Olen nimittäin sitä mieltä, että jos et suunnittele asiaa yhtään ennakkoon, vaan heräät ruokailun suunnitteluun vasta mahan kurnimisen myötä, tulet hyvin herkästi ostaneeksesi jotain helppoa ja kallista einestä. Käytännössä siis mitä myöhemmäksi jättää ruokailuun liittyvät päätöksenteot, sitä suuremmalla todennäköisyydellä maksat ruuasta extraa.

Suunnittelu alkaa jo ennen kauppareissua

Mistä ruokailun suunnittelu sitten lähtee liikkeelle? Viimeistään kaupassa pitäisi olla tiedossa mitä tulee ostaa, sillä muuten asiat unohtuvat ja sen jälkeen joudutaan tekemään kalliita ja ärsyttäviä täydennysreissuja. Sen vuoksi tulevan viikon ruokalistan suunnittelu alkaa meillä jo hyvissä ajoin ennen kauppareissua.

Meillä kotona kauppalistan suunnittelussa käydään yleensä pientä keskustelua, samalla kun listaa kirjoitetaan. Mitä ei olla syöty vähään aikaan? Löytyykö kaapista jo jotain, jota voisi hyödyntää? Onko lähipäivinä sellaista ohjelmaa, joka vaikuttaa ruokailuihin?

Kauppalistaan liittyen jaan vielä sellaisenkin vinkin, että käytän aika usein Trello-kortteja kauppareissun toteutuksen osuessa minun vastuulleni. Tykkään itse mallista, jossa listan voi tehdä läppärin selaimen kautta, ja sen saa kaupassa auki puhelimella. Ette arvaakaan kuinka usein se paperille tehty ostoslista unohtuu kotiin, joten digitaalisessa listassa ei ole tätä ongelmaa.

Yksi yleinen ruokakauppavinkki lienee se, ettei kauppaan tulisi koskaan mennä nälkäisenä, koska nälkäisenä saattaa tehdä helpommin typeriä heräteostoksia. Vinkki on siinä mielessä jännä, etten kuitenkaan huomaa tuota riskiä itsestäni. Ehkä asioin kaupassa vain harvoin oikeasti nälkäisenä, mutta silloinkin saatan hyvin usein ottaa kaupasta matkaan jonkun ylimääräisen hedelmän, jonka popsin naamariin kotimatkan aikana. En pidä jonkun banaanin hankintaa kovin kalliina heräteostoksena.

Myös joustavuus ja luovuus on hyvä taito, jos halajaa säästää rahaa ruokakaupassa. Joskus suunnitelmia on hyvä osata muokata lennosta. Joku raaka-aine saattaa olla tarjouksessa, jota voisi mahdollisesti hyödyntää tai vaihtoehtoisesti joku tarvitsemasi aines on päässyt loppumaan ja tarvitset vaihtoehtoisia toteutustapoja.

Tutussa ruokakaupassa kaikki löytyy heti

Koska vuosi 2021 on pitänyt sisällään kaksikin muuttoa, on myös lähiruokakauppa muuttunut merkittävästi muuton myötä. Vieras kauppa vieraine järjestyksineen rassaa hieman ruokien hankintaa. Suurin haaste tulee siinä, että kaupan kiertämiseen menee tavallista enemmän aikaa ennen kuin se käy tutuksi.

Lisäksi jos asioit kaupassa ilman ostoslistaa, saattaa vieraassa ympäristössä helposti unohtua tiettyjen asioiden nostaminen ostoskoriin. Tutussa kaupassa sitä jotenkin kävelee rutiinilla saman reitin kerrasta toiseen, ja tietää minkä hyllyn välistä pitää napata kyytiin tietyt tuotteet. Vieraassa kaupassa rutiini katoaa hyllypaikkojen hahmottamiseen ja riski täydennysreissuille kasvaa.

Meikäläisellä on myös tapana haalia joko pakastimeen tai kuiva-ainekaappiin aina muutaman päivän ”hätävararuuat”, jotka ovat siellä jemmassa sellaisia päiviä varten, kun ruoka joko pääsee loppumaan tai kauppaan ei ehdi suunnitellusti. Myös näin korona-aikakaudella on ollut ihan hyvä pitää isompaa puskuria ruokavarastojen kanssa, jos sattuisi vaikka joutumaan vahingossa muutaman päivän karanteeniin tai sairastuisi.

Mitä ostoskoriin kannattaa valita, jos haluaa säästää rahaa?

Meillä syödään melko paljon vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, koska ne ovat pääsääntöisesti halpoja. Säästämisen lisäksi myös monista ruuista saa paljon parempia, kun käyttää itse tuoreita ainesosia valmiiden sijasta. Esimerkiksi erilaisia lohkoperunoita ja ranskalaisia tulee tehtyä monesti itse. Se vaatii ehkä vähän enemmän kuin pakastepussista kaatamisen, mutta lopputuloskin on huomattavasti herkullisempi.

Hevi-osastolta kannattaa muuten napata ostoskoriin satokausituotteita, sillä se on erittäin pätevä tapa säästää rahaa. Monien hedelmien ja vihannesten kanssa hinta vaihtelee merkittävästi vuoden aikana riippuen siitä, miten lähellä satokausi on. Halvan hinnan lisäksi satokausituotteita syömällä syöt tuoreita raaka-aineita.

Käytännön esimerkkinä satokaudesta voisin nostaa omenat, joita moni meistä syö näin syksyisin kyllästymiseen saakka. Monilla meistä on omenapuita takapihalla, jotka tuottavat omenoita lähes jo riesaksi asti. Sama ilmiö näkyy myös kaupassa, eli kun sitä satoa tulee lyhyeen aikaväliin suuret määrät, tuotteen hinta kaupassa lähtee yleensä laskuun.

Punalaputetut tuotteet S-ryhmä Ilta-alennus kokemuksia

Yksi pätevä vinkki ruokakulujen minimoimiseksi on myös hyödyntää punalaputettujen tuotteiden ilta-alennukset. S-ryhmällä on ollut jo useamman vuoden käytäntö, että iltaisin (vähän kaupasta riippuen joko klo 18, 20 tai 21 jälkeen) punaisella -30 %-hintalapulla varustetut tuotteet saa tupla-alennuksella, eli -60%:lla. Käytännössä siis alle puoleen hintaan.

Olen hyödyntänyt punalaputettuja tuotteita jo vuosikaudet. Nyt kun olen muuttanut useamman kerran, olen huomannut sen, että punalaputettujen tuotteiden määrät ja muut käytännöt vaihtelevat aika roimasti liikkeiden kesken. Toisissa paikoissa alennukset alkavat aikaisin ja tuotteita riittää, toisaalla alennukset alkavat sen verran myöhään, että tuotteet eivät pysy hyllyssä iltaan asti. Tästä huolimatta olen kuitenkin pyrkinyt asioimaan kaupassa usein juuri ilta-alennuksen kynnyksellä.

Ruokakuluissa säästämisestä ei voi mielestäni edes puhua ilman kilohintojen mainitsemista. Sillä on merkittävä ero, minkä kokoisessa pakkauksessa ostat ruokasi. Koitin etsiä tätä artikkelia varten esimerkiksi takavuosina internetissä liikkunutta kuvaa, jossa oli vierekkäin kaksi mehupurkkia. Toinen niistä oli normaali litran purkki, toinen taas trippimallinen pillillä varustettu 0,2 litran purkki. Hauskan kuvasta teki se, että näillä kahdella purkilla oli sama hinta, vaikka toisessa sai viisi kertaa enemmän juotavaa.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Onko brändillä väliä?

Myös pakettia koristelevalla logolla on meille väliä. Karkean nyrkkisäännön mukaan lähes jokaiselle tuotteelle löytyy kaupan oma halpamerkki (termi on englanniksi private label), joka on hieman sitä ”virallista valmistajaa” halvempi. S-ryhmällä halpamerkit tunnetaan nimllä Kotimaista, Rainbow ja Xtra, Keskolla puolestaan Pirkka, Euroshopper ja K-Menu. Saksalaisella ruokajätti Lidlillä on taas Wikipedian mukaan ”muutama kymmen” erilaista halpabrändiä, eli niitä en lähde edes luettelemaan.

Onko sillä sitten mitään väliä, nappaatko hyllystä Atrian vai Xtran nakkipaketin? Tämä on kysymys, joka jakaa ihmeen paljon kuluttajia kahtia. Osa meistä ei suostu ostamaan kaupan omia tuotteita edes lemmikilleen, osa meistä ostaa lähes kaiken halpamerkkien tuotteina.

Löysin tätä artikkelia varten Kuluttaja-lehden tekemän vertailun vuodelta 2016. Lehti oli tehnyt Kotimaisen, Pirkan ja Arlan maidoille laboratoriotestejä ja todennut niiden olevan identtisiä, sillä niissä on täsmalleen samat kalori-, proteiini- ja hiilihydraattimäärät. Vain hinta on tuotteilla eri.

Kuluttaja-lehdelle selvisi, että kaikkia näitä maitoja valmistetaan esimerkiksi Arlan Sipoon-meijerissä ja Hämeenlinnan osuusmeijerissä, joka tekee yhteistyötä Arlan kanssa. Lehden mukaan perusmaidot valmistetaan samasta raakamaidosta, samoilla linjoilla ja samoilla laitteilla. Yhdellä linjalla pakataan yhtä maitolaatua ja yhtä tuotemerkkiä kerrallaan, lehti kirjoittaa.

Yle referoi Kuluttaja-lehden artikkelia

Omasta henkilökohtaisesta elämästäni muistan myös hauskan tilanteen, jossa vietimme iltaa kaveriporukalla ja aloimme väittelemään näistä halpamerkeistä. Meillä sattui olemaan yksi Xtran nakkipaketti jääkaapissa ja yksi porukasta möläytti ääneen, että Xtran nakit maistuvat paljon pahemmille, kuin Atrian valmistamat. Muistan vieläkin tämän kaverin ilmeen, kun käskin hänen alkaa lukemaan ääneen Xtran paketin tuotesisältöjä, joissa viimeisenä lauseena kulki (ainakin tuohon aikaan), että valmistaja: Atria.

Tarinan opetuksena siis se, että kannattaa aina välillä lukaista halpamerkkien kohdalla paketin infot. Tosi usein niistä löytyy valmistajan nimi ja yleensä se valmistaja on sellainen, jota pidämme hyvänä merkkinä. Yksi läheisempi esimerkki viime kesältä oli Rainbowin siideritölkki, joka ei herätä hirveästi positiivisia mielikuvia. Tästäkin tölkistä löytyi kuitenkin pienen etsimisen jälkeen maininta, että valmistaja on meikäläisenkin salkusta löytyvä Olvi Oyj.

Meillä syödään hyvin pitkälti kauppojen omien tuotemerkkien tarjontaa ja uskon tämän muodostavan leijonanosan ruokakulujemme säästöstä. Todella monien tuotteiden kohdalla halpamerkit ovat ihan yhtä hyviä, kuin ns. nimekkäät tuotteet. Toki samaan hengenvetoon myönnän sen, että joissakin tuotteissa valinta osuu kuitenkin aina siihen brändituotteeseen, eli aivan sata prosenttista private label-hankintaa emme tee.

Ruokahävikki – ruokakuluissa säästämisen pahin vihollinen

Ruokahävikki on mielestäni sellainen aihe, josta ei kuuluisi edes puhua ruuasta säästämisen yhteydessä. Tajuaahan sen nyt jokainen, että roskiin heitetty ruoka on samalla roskiin heitettyä rahaa. Vai tajuaako?

Allekirjoittanut on ollut aina hyvin nuuka myös ruuan roskiin heiton suhteen. Se nyt vaan tuntuu pahalta heittää tavaraa pois syömättä. Meikäläiselle on oikeastaan ihan sama, meneekö se ruoka roskiin pilaantuneena, käyttämättömänä tai muuten vain lautaselle jääneenä. Nuo kaikki ovat yhtä lailla hävikkiä.

Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että joillakin ihmisillä tuppaa olemaan sellainen tapa, missä joka ikisen ruokailun jälkeen lautaselle jää vähän syömätöntä ruokaa. Ikään kuin se biojäteastian kautta kulkeminen on osa astioiden asettelemista tiskikoneeseen. En ole koskaan keksinyt mitään fiksua selitystä tälle, mutta ehkä se on enemmän huono tapa, joka on vain muodostunut ajan myötä.

Laskin tässä blogissa ruokahävikin maksavan suomalaisille kotitalouksille yli 250 euroa joka vuosi. Se on aika järkyttävä määrä rahaa. Keskimäärin se tarkoittaa 72 sentin edestä roskikseen joka ikinen päivä. Konkreettiseksi esimerkiksi muunnettuna rahallinen hävikki olisi sama, kuin kaataisit joka päivä litran verran kaupan halvinta maitoa suoraan viemäriin. Tai heittäisit joka päivä 720 grammaa perunaa roskiin.

Edellä linkkaamassani artikkelissa olin listannut hieman vinkkejä ruokahävikin vähentämiselle. Hävikkiä voi vähentää mm. seuraamalla jääkaapin sisältöä, suunnittelemalla omat ruokailunsa, pakastamalla ylimääräistä ruokaa tai ymmärtämällä viimeisen käyttöpäivän ja parasta ennen päiväyksen erot.

Havaintojeni mukaan monet kaupat myyvät nykyään entistä herkemmin ”hävikkihedelmiä”, eli vähän mustuneita banaaneja tai vastaavia alennushinnoin. En ole näitä päässyt vielä hirveästi kokeilemaan, sillä omissa lähikaupoissani käytäntöjä ei ole ollut. Uskon kuitenkin tämän trendin olevan jatkossa vain kasvava, eli enköhän minäkin saa siitä joskus vielä osani.

Ruokahävikkiin liittyen oleellisena osana on myös ymmärtää hamstraamisen haittapuolet, eli vaikka ostaisit kilohinnalta kaupan halvinta ruokaa, roskiin heitettynä isojen määrien ostaminen ei tuo sinulle yhtään säästöä. Päin vastoin, maksat taas kerran enemmän.

Missä muussa voi säästää?

Espooseen muuton myötä meitä kohtasi sellainen onni, että vuokra-asuntomme keittiö oli varsin nykyaikaisesti varustettu. Ensimmäistä kertaa ikinä pääsin vakituisesti kiinni kiertoilmauuniin, joka on mahdollistanut tehdä entistä enemmän ruokaa kerralla.

Esimerkiksi viimeisin tekemäni ruoka oli kanaa riisipedillä. Oli kiva fiilis työntää peräti kaksi vuokaa kerralla uuniin, jonka myötä yhdellä istumalla sai valmistettua seuraavan 2-3 päivän ruuat. Säästin tällä toimenpiteellä niin aikaa, vaivaa kuin sähköä. Ylipäätään muutenkin ruokakuluja hamuavan tulisi pyrkiä tekemään isoja annoksia kerralla.

Sitten jos sattuu käymään niinkin ikävästi, että ruokaa tulee tehtyä liikaa ja sitä ei ehdi tai jaksa syödä, niin pakastinta kannattaa hyödyntää. Sen lisäksi että siinä säästää ruokaa ja minimoi hävikin, tämä tapa mahdollistaa myös nopean mikrossa lämmitettävän aterian jollekin kiireiselle päivälle.

Vähän ehkä lapsellisena ruokakuluvinkkinä nostan (lähinnä itselleni) Woltin ja Foodoran välttämisen. Viimeisen vuoden aikana olen tilannut ennätyksellisen määrän pikaruokaa kotiin, mikä ei todellakaan ole halvin tapa toimia. Se ei myöskään ole terveellisin, minkä myötä elämän rauhoittuessa Espoossa täytyy ottaa ryhtiliike ja välttää pikaruuan tilaamista, ainakaan laiskuutta tekosyynä käyttäen.

Samaan genreen menee myös yleinen herkuttelu, joka tuo yllättävän paljon kuluja pitkässä juoksussa. Olet varmaan huomannut sen, miten lähes aina kassojen yhteydessä on tarjolla erilaisia suklaapatukoita. Käytännössä näiden tavoitteena on provosoida sinut laittamaan se patukka hihnalle aivan viime metreillä ennen kaupasta poistumista. Meikäläinen ei osta suklaapatukoita käytännössä koskaan, sillä jos mieleni tekee herkutella, ostan mieluummin kokonaisen suklaalevyn.

Suklaata ja karkkeja suurempi paini minulla on kuitenkin ollut limsojen kanssa, joille olen aika perso. Yksi hyvä tapa vähentää limonadin juomista on ollut siirtyminen hiilihapotettujen vesien maailmaan. Etenkin kun kotoa löytyy oma SodaStream-laite, niin se limsan litkiminen on vähentynyt huomattavasti. Sen lisäksi että lompakko tykkää muutoksesta, luultavasti myös hammaslääkäriliitto myhäilee tyytyväisenä.

Loppupäätelmät: säästöä monella tapaa

Kuten tämäkin artikkeli todistaa, ruokakaupassa voi säästää todella monella tapaa. Oikeanlaisten tapojen löytyminen riippuu paljon omista tottumuksistasi. Koitetaan vetää kuitenkin jonkinlaista tiivistä yhteenvetoa kaikesta tässä artikkelissa kerrotusta:

  1. Suunnittele ja seuraa: mitä enemmän pystyt suunnittelemaan ennakkoon tulevaa ruokalistaa ja sen valmistelua, sitä todennäköisemmin et osta hätäpäissäsi kalliita eineksiä. Seuraa myös ruokakaappisi sisältöä ja minimoi hävikki.
  2. Katso kilohintoja ja vertaile vaihtoehtoja: tekemällä paljon ruokaa kerralla säästät niin aikaa ja rahaa. Kokeile myös kauppojen omia tuotemerkkejä.
  3. Tee mahdollisimman paljon itse, suosi satokausituotteita ja alennustuotteita: tekemällä itse säästää, samoin kuin säästää alennus- ja satokausituotteilla.
Saatat olla kiinnostunut myös:

Näin säästän kymmeniä euroja kuukaudessa ruokakaupassa
Asiaa vakuutusten kilpailuttamisesta
Kilpailutin autovakuutukseni ja säästin yli 400 euroa
Kohti omistusasuntoa - tiivistelmä kaikista teksteistä
Blogin lukijat säästäneet jo tuhansia euroja vakuutuksissaan
Näin kilpailutat sähkösi helposti
Opiskelijan säästövinkit
Kymmenen toimivaa säästövinkkiä
Maksutonta lukemista piensijoittajille
Lumo Energia kampanjakoodilla 5 euron alennus

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.