Viime viikolla korviini kantautui surullisia uutisia, sillä minullekin lapsuudestani erittäin tuttu ja suorastaan legendaarinen urheiluaiheinen media Jääkiekkolehti julkaisi joulukuussa 2021 viimeisen numeronsa. Jääkiekkolehti ehti olla toiminnassa lähes 30 vuotta, mutta nyt sen tie tuli lopulta päätökseen.

Koska minulla on paljon lämpimiä muistoja Jääkiekkolehdestä, en malta olla kirjoittamatta siitä tähän blogiin. Aihe liippaa monellakin tapaa myös omaan yrittämiseeni, sillä ylläpidänhän kahta verkkosivustoa ja sitä kautta Jääkiekkolehden nousu ja hidas matka kohti tuhoa herätti minussa paljon ajatuksia.

Uskaltaudun kirjoittamaan aiheesta tähän blogiin myös siitä syystä, että muutaman viikon takainen artikkelini Klikinsäästäjä-yhteisöstä sai teiltä lukijoilta paljon positiivista palautetta. Tämä aihe sivuaa tänään paljon samoja teemoja, vaikka alusta näillä kahdella medialla onkin erilainen. Klikinsäästäjä profiloitui Facebook-yhteisönä, kun taas Jääkiekkolehti edusti perinteistä printtimediaa.

Printtimedia Jääkiekkolehti loppuu

Jääkiekkolehti – Suomen suurimman urheilulajin johtava lehti

Jääkiekkolehti paneutui nimensä mukaisesti Suomen suurimpaan ja seuratuimpaan urheilulajiin, jääkiekkoon. Lehti perustettiin vuonna 1993 ja se ilmestyi loppuun asti pelkästään printtiversiona kymmenen kertaa vuodessa. Jääkiekkolehdellä ei siis ollut minkäänlaista digiversiota lehdestä, ja itse asiassa lehdellä ei ollut koskaan edes omia verkkosivuja.

Jos haluaa asettaa Jääkiekkolehden eliniälle helposti ymmärrettäviä verrokkeja, niin lehti on syntynyt ennen Suomen ensimmäistäkään jääkiekon maailmanmestaruutta. Ensimmäisen julkaistun lehden kannessa koreili nuori Saku Koivu, joka ei tuohon aikaan ollut vielä tunnettu jääkiekkoilija, vaan pikemminkin potentiaalinen tulevaisuuden lupaus.

Jääkiekkolehden historiasta ja lopettamispäätöksestä on tehty äärimmäisen hyvä juttu Helsingin Sanomiin, jota käytin tämän artikkelin pohjana. Siinä avattiin melko kattavasti syyt sille, miksi Jääkiekkolehden taival päättyi tämän vuoden loppuun.

Lehti syntyi äärimmäisen herkulliseen asemaan. Suomi oli tuolloin nousemassa jääkiekon kärkimaaksi, ja Leijonat alkoivat keräämään mitaleita säännöllisesti arvokisoista. Kirkkain kruunu saatiin tietenkin keväällä 1995, josta viimeistään alkoi jääkiekkobuumi Suomessa. Buumin myötä kaikki jääkiekkoon liittyvä meni kaupaksi kuin kuumille kiville, ja mm. jääkiekkokortit olivat suuressa suosiossa.

Ysärin puolivälissä Jääkiekkolehdestä oli tullut eräänlainen jättiläinen. Sillä oli 200 000 lukijaa ja levikki oli 75 000 kappaletta. Osittain suurta levikkiä selitti se, että kaikki jääkiekkoa harrastavat lisenssipelaajat saivat lisenssimaksun kylkiäisenä Jääkiekkolehden tilauksen. Vaikka tämä yhteistyösopimus Jääkiekkoliiton kanssa myöhemmin loppui, säilyi lehden suosio yhä vakaana.

Jääkiekkolehteä kustansi alkujaan Semic Oy, joka päätoimialaa olivat sarjakuvat. Samassa talossa tuotettiin Korkeajännitystä, Masia ja Karvista, joten Jääkiekkolehti erosi merkittävästi talon muista tuotoksista. Muuta talon väkeä saattoi ihmetyttää se, ettei Jääkiekkolehden toimituksessa tuntunut olevan ketään koskaan paikalla. Syy poissaololle ei ollut laiskuus, vaan toimitus joutui usein jalkautumaan jäähallille.

Maailma muuttuu monella tapaa

Jääkiekkolehden kulta-ajat eroavat merkittävästi nykypäivästä. Nykyäänhän on itsestään selvää, että jos jossain pelataan jääkiekkoa, se peli pitää saada näkyviin kotisohvalle. Ihan sama vaikka kyseessä olisi panokseton harkkamatsi, joku kaipaa striimiä peliin. Samoin olemme tottuneet jo siihen, että kanavapakettien kautta voit katsoa kaikki pelit missä ja milloin vain.

Loppupeleissä tämä trendi on melko tuore, ehkä noin kymmenen vuotta vanha ilmiö. Siitä huolimatta televisiointioikeuksissa liikkuu suuret rahasummat. Esimerkiksi kotimaisen Liigan televisiointioikeudet ovat maksaneet muutama vuosi sitten Hesarin mukaan 23 miljoonaa euroa kaudessa.

Vähän erikoisena sivujuonteena tähän kerrottakoon, että monet Liiga-seurat ovat tällä hetkellä pienissä ongelmissa, kun ihmiset eivät tahdo enää löytää halleihin asti katsomaan peliä. Trendi oli laskeva jo ennen koronapandemiaa ja se on pahentunut vain pandemian edetessä. Yleisenä selityksenä kehnoille yleisömäärille on pidetty kasvavaa tv-tarjontaa, jossa pelit saavutetaan helpommin ja katsoja saa rahoilleen enemmän vastinetta.

Palataan Jääkiekkolehteen. Lehden kulta-aikoina jääkiekkoa tuli televisiosta huomattavasti nihkeämmin. Televisiointi oli äärimmäisen harvaa herkkua ja kotimaista SM-Liigaa näki televisiosta vain yksittäisiä pelejä satunnaisesti. Hauska fakta on myös se, että nykyään niin suositut jääkiekon MM-kisat olivat poissa Yleisradion ohjelmistossa vuodet 1992-94, jolloin ne näkyivät vain kaapeli-tv:ssä PTV:n kautta.

Myös NHL:n seuraaminen oli huomattavasti vaikeampaa, kuin nykyisellä internet-aikakaudella. Vaikka ottelun olisi saanut jotenkin näkymään omassa televisiossaan, niin aamuyöstä tulevia otteluita oli vaikea katsella. Tallentavia digibokseja ei ollut, saati että lähetyksen olisi voinut klikata auki parhaaksi katsomallaan hetkellä.

Kun Jääkiekkolehti oli suosionsa huipulla, kaikista helpoin tapa seurata otteluita oli mennä hallille katsomaan. Sen sijaan ”loppujen” otteluiden pääasialliset tapahtumat luettiin jostain muualta, seuraavan päivän sanomalehdestä, teksti-tv:stä tai Jääkiekkolehdestä. Jääkiekkolehti kirjoitti kattavia otteluraportteja, jossa tilanteet ja tapahtumat avattiin maali maalilta.

Jos loikataan ysäriltä suoraan 2020-luvulle, niin maailma on muuttunut paljon. Informaatio vanhenee todella nopeasti. Harvaa meistä kiinnostaa enää parin päivän takaisten otteluiden tulokset, vaan katse on jo seuraavissa peleissä, koska mennyt on mennyttä.

Tilanne on vähän haastava noin kerran kuukaudessa paperisena ilmestyvän lehden kannalta. Julkaisutahti on niin hidas, ettei se pysy enää monella tapaa jokapäiväisten urheilutapahtumien perässä. Sen sijaan digitaalisella puolella on helppo tuottaa nopeasti julkaistavaa sisältöä, mikä tuntuu olevan nykypäivänä oletusarvo. Kun Jääkiekkolehti skippasi kokonaan digin, oli Jatkoaika.comilla helppo työ nousta Suomen luetuimmaksi jääkiekkomediaksi internetin puolella.

Hitaampi julkaisumuoto printissä toi myös haasteita toimituksen puolelle, eli sisällön kanssa tuli osata valita sellaisia näkökulmia, jotka säilyisivät ajattomina tulevien viikkojen ajan. Koska lehti ilmestyy pienellä viiveellä ja on myynnissä kioskilla noin kuukauden ajan, tuli sisällön pysyä ajankohtaisena koko lehden myynnissä olemisen ajan.

Jääkiekkolehdelle toi haasteita myös se, että nuorempi polvi ei enää omaksu paperista lehteä samaan tapaan, kuin vanhempi polvi teki. Diginatiivit ovat tottuneet lukemaan juttunsa puhelimella, tabletilla tai läppärillä, jolla artikkeleita voi lukea missä ja milloin vain, mutta paperinen postiluukusta tipahtava lehti ei tunnu yhtä miellyttävältä.

Sisällön optimointi

Hesarin juttu nostaa esille myös erään toisen haasteen, joka liittyi Jääkiekkolehden tuottamien juttujen sisältöön. Vaikka aihealue on melko kapea, tässä yhteydessä siis jääkiekko lajina, niin aihetta voi siitä huolimatta käsitellä niin erilaisin näkökulmin. Kapeasta aihealueesta huolimatta näkökulmalla on suuri merkitys julkaisun yleisön kannalta.

Jääkiekkolehti sai lukijoidensa keskuudessa pientä kritiikkiä siitä, että se ei mennyt lajissa kovin syvälle. Lehteä haukuttiin välillä ”fanipoikien julkaisuksi”, josta suuremmat lajiniilot eivät saa niin paljoa irti. Jääkiekkolehden toimituksessa mietittiin myös paljon sitä, miten epämieluisia asioita tulisi käsitellä. Esimerkkinä epämiellyttävästä aiheesta voidaan nostaa vaikkapa doping.

Tämä ongelma on sellainen, minkä tunnistan itsekin näin sijoitusblogin ylläpitäjänä. Mietin aika paljon jatkuvasti sitä, miten minun tulisi käsitellä asioita tässä blogissa. Punnitsen paljon esimerkiksi sitä, kuinka paljon minun kannattaa mennä julkaisuissani niin sanotusti syvään päätyyn, joka kiinnostaa huomattavasti kapeampaa määrää lukijoissa, vai valitsenko aihealueet yleisellä tasolla kiinnostaviksi, jotta ne saavuttaisivat mahdollisimman paljon yleisöä.

Jääkiekkolehti valitsi isojen yleisöjen tavoittelun. Vaikka jääkiekko on äärimmäisen suosittu ja seurattu laji, vain harva lukija jaksaa kiinnostua esimerkiksi taktisen puolen syväanalyysistä. Sen sijaan toimitukselle on helpompi kortti kaivaa lehteen joku pelaaja, ja kysyä tältä 99 kysymystä jääkiekosta ja sen ulkopuolelta. Jääkiekkolehden tunnetuimpia osioita oli nimittäin 99 kysymystä, joka toistui jokaisessa lehdessä.

Kaikista parhaat Jääkiekkolehden numerot saatiin tavallisesti syksyisin kausioppaiden muodossa, joissa se oli ehdoton edelläkävijä Suomessa. Nämä lehdet olivat sellaisia, joita tavallisesti myös minä ostin irtomyynnistä. Uuden kauden kynnyksellä oppaasta löytyi kaikki tarpeellinen tieto tulevasta kaudesta, sisältäen esimerkiksi sarjaohjelman, joukkueiden rosterit, hieman historiaa sekä ennakkoasetelmat kaudelle.

Mediamyynti hankalaa

Kuten olen jo itsekin tässä blogissa lukuisia kertoja maininnut, niin kaupallisuus on käytännössä aina elinehto minkä tahansa median tai yhteisön toimimiselle. Jokainen meistä tarvitsee jonkinlaista säännöllistä palkkaa, koska jotain kautta tulee ruokkia nälkäinen masu ja saada katto pään päälle.

Ihan sama vaikka tekisit kuinka laadukasta tai yleishyödyllistä sisältöä, niin sillä ei vielä makseta asuntolainaa tai Prisman ruokaostoksia. Tätä kulmaa tuli pureksittua jo mainitussa Klikinsäästäjän casessa, eli siellä suuresta ja aktiivisesta yhteisöstä huolimatta kaupallistamismahdollisuudet olivat rajalliset, jonka myötä Klikinsäästäjän toiminta oli pidemmän päälle kannattamatonta.

Vähän sama juttu vaivasi myös Jääkiekkolehteä, joka ei saanut myytyä lehteen kaupallisia ilmoituksia järin hyvällä prosentilla. Etenkin siinä kohti, kun lisenssipelaajat poistuivat tilaajalistoilta yhteistyön päättymisen myötä, Jääkiekkolehdellä alkoi olla vaikeuksia tehdä ilmoitusmyyntiä.

Harmillisesti minulla ei ole nyt käsissäni ensimmäistäkään Jääkiekkolehteä (vanhempieni luona saattaisi olla joitakin numeroita tallessa), mutta muistikuvani mukaan lehden sivuilla oli lähinnä mainoksia kustantajan omista sarjakuvista, sekä Veikkauksen vedonlyöntipalveluista. Lehdessä saattoi siis olla pitkävedon tai tulosvedon mainoksia. Muistiini on tallentunut myös takavuosilta BMW:n uuden 5-sarjan mainokset, joissa autoon nojaili Teemu Selännettä ja Niklas Bäckströmiä.

Myös ulkoiset tekijät kiusaavat printtimediaa

Jos mennään vielä takaisin digin ja printin välisiin eroihin, niin printtimedia on kovin paljon riippuvaisempi ulkoisista tekijöistä. Jääkiekkolehti sai kärsiä olemassaolonsa aikana useammistakin ulkoisista tekijöistä, jotka heikensivät lehden julkaisemisen kannattavuutta.

Yksi konkreettinen haittatekijä oli kiristynyt verotus, joka tapahtui vuonna 2012. Aiemmin kestotilauksen alaiset lehdet olivat vapautettuja arvonlisäverosta, mutta 1.1.2012 alkaen niillekin asetettiin oma arvonlisävero, joka oli 9 prosenttia. Uusi vero aiheutti Jääkiekkolehden toimituksessa sen, että sivumäärää piti karsia, sillä vähemmän sivuja toi vähemmän tuotanto- ja painokuluja, sekä lehden paino keveni, joka teki toimituskustannuksista halvemmat.

Toisaalta kirjaimellisesti kevenevä lehti aiheutti sen, että lukijoiden kynnys lopettaa lehden tilaaminen madaltui. Kukapa meistä ei suhtautuisi asiaan lähtökohtaisesti negatiivisesti, jos tilaamasi palvelun sisältö supistuu, mutta hinta pysyy samana. Tämä oli varmasti yksi osasyy sille, että lehden lukijamäärät tippuivat tasaisesti. Toki levikki oli pienentynyt tasaisesti jo vuodesta 2008 asti, joten pelkästään ALV:n syyksi kaikkea ei voinut laittaa.

Paino- ja toimituskulut olivat myös ratkaisevassa osassa lopettamispäätöksessä. Hesarin jutussa Jääkiekkolehden toimituspäällikkö Jussi Heimo kertoo näiden kulujen nousseen kymmenen prosenttia pelkästään vuoden 2021 aikana. Printtilehden taittaminen on myös hyvinkin työlästä puuhaa, jossa juttujen pituudet pahimmillaan määrätään tilan mukaan. Tätä ongelmaa ei esimerkiksi meillä digissä ole ollenkaan, vaan jutut voi venyttää kuinka pitkäksi tahansa.

Noston ansaitsee myös toimitukseen sisältyvät ongelmat. Vaikka monesti kuvittelemme niin, että Kusti polkee ja posti kulkee, niin tästä huolimatta toimituspalveluita käyttävät yritykset ovat heidän palvelunsa armoilla.

Silmiini osui internetissä eräs kommentti, missä käyttäjä kertoi Jääkiekkolehden tilauksen loppuneen postin sekoiluihin, joissa lehti tuli useampaan otteeseen perille vähän kärsineenä. Tämä oli tälle asiakkaalle kuulemma viimeinen niitti, ja hän siirtyi irtomyyntiin, josta hän itsekin myönsi, ettei ihan jokaista numeroa tullut enää ostettua kestotilauksen loppumisen jälkeen.

Viimeisinä vuosina Jääkiekkolehdellä ei ollut enää edes omaa toimitusta, vaan lehti tuotettiin etätyönä. Vaikka kulupuoli oli nipistetty varsin minimiin, niin lehdestä ei siitäkään huolimatta saatu taloudellisesti kannattavaa. Lopettamispäätös oli sekin varsin koruton, marraskuun numeron pääkirjoituksessa kerrottiin seuraavan joulukuun numeron olevan lehden viimeinen.

Mikä on printtimedian tulevaisuus?

Otetaas Jääkiekkolehdestä askel yleisesti printtimedian puolelle. Meikäläinen voisi paljastaa tässä kohti teille sen, että olen Koeajolle.com-projektini myötä lähestynyt pariakin autoalan printtilehteä, aiheena sisältöyhteistyö.

Olisin kiinnostunut tekemään printtimedioiden kanssa yhteistyötä kahdestakin syystä: saadakseni näkyvyyttä uudelle sivustolleni ja toisaalta pääsisin itsekin oppimaan printin tekoa. Ei sillä, ettäkö itse haaveilisin varsinaisesti printtimediaan siirtymisestä, mutta sitä kautta saisi ehkä paremmin kokonaiskuvaa haltuun oman sisältömedian pyörittämisestä.

Näissä lähestymisyrityksissäni olen ihmetellyt pariakin asiaa. Tosi monella lehdellä, joiden irtonumerot näyttävät lehtipisteessä äärimmäisen hyvältä, vastaavasti taas digissä ilme on todella tunkkainen. Lehtien verkkosivut näyttävät todella kotikutoisilta ja alkeellisilta. Törmäsinpähän kerran yhteen autolehteen, jonka verkkosivuilta oli teknisen ongelman vuoksi tyylit kadonneet kokonaan ja kukaan ei ollut viitsinyt laittaa niitä kuntoon.

Lisäksi lehtien toimituksia on ollut tosi vaikea saada kiinni. Yhteystiedot on piilotettu lahjakkaasti, eikä kontaktointia ole tehty helpoksi. Vaikka meikäläinenkin on periaatteessa liikkeellä kaupallisessa tarkoituksessa, en tahdo löytää sopivaa väylää avata keskusteluyhteyttä.

Olen ehtinyt laittaa pari-kolme lähestymistä sähköpostilla, mutta ne eivät ole johtaneet ensimmäiseenkään vastaukseen. En tiedä lukiko kukaan viestejäni, vai eikö toimituksesta löytynyt kiinnostusta ehdotukselleni. Tästä syystä arvostan suuresti myös niitä ”kiitos, mutta ei kiitos”-sähköposteja, koska nyt minulle jäi vähän avoimeksi se, saapuiko viestini edes perille asti.

Niin tai näin, monella tavalla printtimedian kanssa toimiessa tuntee olevansa tekemisissä kuolonkorinan kanssa. Tässäkin artikkelissa esitellyistä syistä printtimedia näyttäisi kuolevan hiljalleen pystyyn, koska kaikki siirtyy hiljalleen digiin.

Esimerkiksi Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne kertoi Pörssisijoittajan viikko 2021 -tapahtumassa, että Alma tulee luopumaan kokonaan printtimediasta seuraavan 5-10 vuoden sisällä (timestamp 17:50). Tiimalasi on siis jo käännetty ympäri, enää odotellaan hiekan valumista loppuun.

Voin vain kuvitella mitä Alman kaltaisten jättiläisten poistuminen printistä tekee koko alalle. Kyllähän se on pienemmille medioille ehta kuolinisku, kun isot ja tunnetut lehdet Iltalehden johdolla poistuvat lehtipisteiltä, jolloin irtolehtimyynnin ympärillä trafiikki vähenee entisestään ja irtolehtien ”heräteostokset” laskevat entisestään.

En kykene ymmärtämään sitä, miksi niin monet lehdet ovat vieläkin täysin printin varassa, kun digi tarjoaisi melko helpon siirron lukijoille uuden alustan ympärille. Lienee kuitenkin väistämätön fakta, että printtimedia tulee jossain vaiheessa kuolemaan samaan tapaan, kuin vaikkapa lankapuhelin.

Loppupäätelmät: mitä oppia voin ottaa Jääkiekkolehdestä?

Artikkelimme alkaa lähestyä loppuaan, joten on aika vetää yhteen loppupäätelmät. Otsikon kysymys tuntuu vähän ilkeältä, koska ikään kuin hyödynnän siinä toisen epäonnea. Jääkiekkolehti on ollut minulle erittäin rakas ja iso osa lapsuuttani, vaikka suhteemme perustui lähinnä irtonumeroihin. Lisäksi Jääkiekkolehden julisteet ovat olleet minulle myös erittäin tärkeitä.

Tarinan oppina lienee se, että maailma muuttuu jatkuvasti ja vain muuttuvassa maailmassa pärjäävät ihmiset sekä yritykset selviävät pidemmän päälle. Siitä ei ole kuin neljännesvuosisata, kun Jääkiekkolehden tulevaisuus näytti äärimmäisen kirkkaalta. Lätkän ympärillä oli buumi, tilaajamäärät olivat huipussaan ja paperilehti oli arvossa arvaamattomassa.

Vaikka Jääkiekkolehdellä oli hyvä brändi ja isot tilaajamäärät, nekään eivät pidemmän päälle riittäneet muuhun, kuin korkeintaan lopputuleman pitkittämiseen. Jos lukijoita lähtee jatkuvasti enemmän, kuin mitä uusia tulee tilalle, on tilanne silloin kestämätön. Tähän tilanteeseen pitäisi uskaltaa reagoida jollain tavalla, vaikka se tuntuisikin pelottavalta ja riskiseltä.

En voi välttyä ajatukselta siitä, miltä Jääkiekkolehden toimituksessa näyttäisi nyt, jos no 2000-luvun alussa olisi tajuttu digitaalisen lehden mahdollisuus paperisen version rinnalla. Kun printtilehti tulee tiensä päähän, jatkuu elämä aika helposti internetin puolella. Näinhän Alma Media ja muut kilpailijat ovat onnistuneesti tehneet jo viimeiset 15 vuotta.

Minulle tuli Jääkiekkolehden tarinassa vähän yllätyksenä myös se, että miten paljon printtimedia on alttiina ulkoisille haittatekijöille. Printti- ja toimituskulut nousevat jatkuvasti, puhumattakaan miten iso haittatekijä esimerkiksi lehden epäonnistunut toimitus on asiakkaalle. Jos posteljooni kusee hommansa, seuraukset kärsii lehti.

Vaikka internet on tullut jäädäkseen, mikäänhän ei estä sitä, etteikö skene voisi muuttua vielä merkittävästi johonkin tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi meikäläinen on lukenut toistuvasti näkemyksiä siitä, että videoihin perustuvat vlogit tai ääneen perustuvat podit syövät lukijat meiltä bloggaajilta. Olen tavallisesti kohauttanut näille väitteille olkapäitä, mutta syyllistynkö sen myötä samanlaiseen uudistumispelkoiseen syntiin, josta pari riviä ylempänä kirjoitin?

Kaikesta tästä huolimatta, lepää rauhassa Jääkiekkolehti.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Mainos.

Hintaopas - puolueeton verkkokauppojen hintavertailu

  • Hintaopas sisältää noin 830 Suomessa toimivan verkkokaupan hinta- ja tuotetiedot
  • Käyttämällä palvelua löydät aina halvimmat verkkokaupat
Tutustu ja säästä

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Yksi kommentti kohteessa “Printtimedia ja sen hidas kuolema – case Jääkiekkolehti lopettaa

  1. kiinnikehakkeri kommentoi:

    Itse olen elänyt aikuisikäni lukien uutiset ja jutut aina netistä, enkä ole oikeastaan kaivannut muuta. Mutta nyt on alkanut tuntumaan, että tietokoneelta ja kännykältä tulee luettua niin paljon, niin olen alkanut kaipaamaan tällaista hitaampaa lähestymistapaa. Vuosikausiin ei ole tullut kuin laskut postissa, eikä nekään enää tule paperisena. Siksi otin pois ei mainoksia kyltin postiluukusta ja olen selaillut ilmaisen paikallislehden, sekä mainoksia jos jaksaa. Uutisia tai aikakauslehtiä ei kiinnosta lukea printtimuodossa, mutta kun liityin osakesäästäjiin, niin tilasin sen lehtimuodossa ja minusta on ainakin virkistävä poikkeus saada aina silloin tällöin ja lukea se ihan oikeana lehtenä. Lisäksi olen alkanut lukemaan fyysisiä kirjoja uudestaan sitten 90 luvun. Ainakin itse tunnistan, että tarvitsen tähän nettitietoähkyyn vastapainoa hitaammasta lähestymistavasta. Mutta juorulehdet ja muut turhuudet, niin niitä ei tule varmasti kovin moni kaipaamaan paperimuodossa, turhaa paperijätettä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *