Näin useamman verkkosivuston omistajana sitä löytää aina välillä itsensä varsin erikoisista tilanteista, joissa joskus on mukana myös lakimiehiä. Minulle tulee keskimäärin kerran vuodessa jonkinlainen yhteydenotto jonkinlaisesta lakimiesfirmasta, ja yleensä nämä kontaktit ovat varsin epämieluisia.

Nämä caset ovat joskus aika uskomattomia. Tässä ei ole montaa kuukautta, kun eräs suomalainen asianajotoimisto lähestyi minua eräässä blogikirjoituksessa käyttämästäni termistä, johon eräs yritys oli viestin mukaan hankkinut tavaramerkin. Tilanne oli varsin hassu, sillä vaikka olin maininnut omassa jutussani minua lähestyneen yrityksen ja jopa linkitin heidän sivustolleen, minua kiellettiin käyttämästä yrityksen rekisteröimää tavaramerkkiä jutussani.

Uhkaavalta näyttänyt tilanne päättyi kuitenkin asiallisesti, sillä selvisin tilanteesta vain vaihtamalla tavaramerkiksi rekisteröidyt termit toisiin synonyymeihin. Tilanteesta ei koitunut minulle siis minkäänlaista sanktiota, vaikka kieltämättä se toi mieleeni ajat ala-asteelta, kun fyysisesti isommat koululaiset pakottivat isomman auktoriteetilla pienempänsä syömään hiekkalaatikon hiekkaa.

Tekijänoikeuscaseihin tulee suhtautua vakavasti

Se yleisesti lakimiesten lähestymisistä. Tänään aiheena on jälleen kerran kuvat ja niiden tekijänoikeudet. Olen kirjoittanut aiheesta teille pari vuotta aiemmin artikkelissa Kuvien käyttö blogissa – mistä kuvia ja miten välttää tekijänoikeusriidat?.

Jokaisen internetin käyttäjän, julkaisi hän materiaalia sitten omassa blogissaan tai vaikkapa Facebook-seinällään, tulisi suhtautua valokuvien tekijänoikeuksiin vakavasti. Nykyaikana valokuvabisneksessä suurimmat rahat tuntuvat liikkuvan kuvien myymisen sijasta niiden tekijänoikeuksien valvonnassa.

Homma toimii seuraavalla kaavalla. Omia valokuvia hankkivat tahot, kuten vaikkapa mediayhtiöt, ulkoistavat tekijänoikeuksien valvomisen palvelua myyville yrityksille. Tämän jälkeen nämä yritykset lähtevät ”parkkipirkkomaisesti” etsimään internetistä asiakkaan kuvia, joita käytetään luvatta. Kun väärinkäyttö löydetään, rikkojalle lähetetään ”sakko”, jonka ymmärtääkseni tekijänoikeustoimisto ja toimeksiantaja jakavat keskenään.

Jokaisen nettikäyttäjän tulisi ymmärtää myös se, että kuvien etsiminen internetistä on ollut jo vuosikausia superhelppoa. Googlella on ollut vuosikausien ajan niin sanottu käänteisen kuvahaun palvelu, jossa internetissä olevaa kuvaa pystyy etsimään muilta sivustoilta parilla hassulla klikkauksella. Toisin sanoen, kuvan omistajan on aika helppoa tällä tavoin etsiä kuvan mahdolliset väärinkäyttäjät.

Jopa parin sadan euron ”sakko”

Kun kuvan väärinkäyttäjä löytyy, hänelle lähetetään hyvin virallisen oloinen dokumentti, jossa kerrotaan mahdollisesta tekijänoikeusrikkomuksesta. Käytännössä tilanne on tuossa vaiheessa se, että jos kuvan käyttäjällä ei ole antaa kuvan käyttöön oikeuttavaa lisenssikoodia, tällöin hän on rikkonut tekijänoikeuksia ja joutuu maksamaan siitä noin parin sadan euron arvoisen sakon tekijänoikeuksia valvovalle toimistolle.

Tunnen käytännöt varsin hyvin, sillä omalle kohdalleni on pari kertaa osunut moinen tilanne. Nämä tilanteet ovat usein tosi kimurantteja, sillä omat tilanteenikin olivat syntyneet siitä, että olen jakanut blogissa minusta itsestäni tehtyjä haastatteluja lähinnä pienen kuvakaappauksen ja linkin voimin – luonnollisesti maksumuurien takana olevien juttujen jakaminen on yhtä lailla tekijänoikeusrikkomus.

Tilanteet ovat olleet aina melko stressaavia, koska niistä irti pääseminen on tosi vaikeaa. Yhtä tapausta selvittelimme yhdessä minua haastatelleen toimittajan, tämän esimiehen ja lehden kuvituksesta vastaavan esimiehen kanssa, mutta tälläkään porukalla homma ei ratkennut ihan vain sormia napauttamalla. Lopulta minut kuitenkin päästettiin pälkähästä.

Moisista tilanteista olen oppinut sen, että kuvien tekijänoikeuksiin kannattaa suhtautua suorastaan pakkomielteisen tarkasti. Minullekin on käynyt tapauksia, missä olen saanut suullisen luvan, mutta pari vuotta myöhemmin joku kolmas osapuoli lähestyy minua sotakirveen kanssa, ja tällöin on tosi vaikea muistaa sitä, mitä kukakin on luvannut vuosia sitten ja kenelle.

Uusi ilmiö: tekijänoikeushuijaukset

Tällä alustuksella on hyvä mennä melko tuoreeseen internet-ilmiöön, jonka kohteeksi jouduin hiljattain. Sain nimittäin jälleen kerran viestin asianajotoimistolta tekemästäni tekijänoikeusrikkomuksesta. Tällä kertaa ukaasi tuli tavallisesta poiketen Yhdysvalloista asti.

Luonnollisesti sydämeni pomppasi hetkellisesti kurkkuun viestiä lukiessani, mutta välittömästi viestin avaamisen jälkeen hälytyskelloni alkoivat soida. Tilanteessa oli monta haiskahtavaa yksityiskohtaa, ja lisäksi kyseisen lakifirman nimikin oli painautunut muistiini, sillä eräs sivustoja omistava kollegani oli saanut vuotta aiemmin saman viestin.

Jälleen kerran muuten esimerkki siitä, miksi verkostoituminen ja asioista (myös niistä kiusallisemmista sellaisista) puhuminen kannattaa – jopa osittaisten kilpailijoiden kesken. Tuo aiempi keskustelu saattoi nimittäin pelastaa minut huijaukseen astumiselta.

Huijari valitsi huonon ratsun

Kyseessä oli siis toinen blogini, autoaiheinen Koeajolle.com, johon olin joskus taannoin kirjoittanut artikkelin aiheesta museoajoneuvojen rekisterikilvet ja niiden historia Suomessa. Kyseisessä artikkelissa on useita kuvia, mutta yhdessä niistä esiintyy fiftari-Buick. Tämä kuva jenkkiraudasta oli minua lähestyneen lakitoimiston mukaan tekijänoikeuksilla suojattu kuva, joka vaatisi minulta nopeita toimenpiteitä.

Harmillisesti tämä ”lakifirma” valitsi tähän huijaukseen itselleen huonon ratsun. Koska kyseisen artikkelin pihvinä on suomalaiset rekisterikilvet, kyseinen Buick on kuvattu Suomessa. Tämäkin soitti hälytyskellojani, että miksi Suomessa kuvaava valokuvaaja haluaisi lähestyä suomenkielistä sivustoa texasilaisen lakitoimiston kautta.

Toinen huijarin kannalta harmillinen juttu oli se, että muistin erinomaisesti mistä olen kyseisen kuvan aikoinani löytänyt. Kyseessä oli Pixaby-sivusto, josta kyseinen kuva oli otettu. Sivustolla on helposti luettavissa, että kuvan käyttö on ilmaista Pixabay-lisenssillä ja kuvan nimeämistä ei edellytetä.

Pixabyssa on myös se hauskuus, että siellä voi lähestyä viestillä kuvan palveluun ladannutta henkilöä, ja näin ollen pääsin tarkistamaan hänen tietonsa tekijänoikeusrikkomuksesta. Hän vastasi viesteihini, ja ei tuntunut edes tajuavan, että mistä ihmeen tekijänoikeusrikkomuksesta nyt puhun. Kuvaajalla ei ollut tilanteessa mitään vaatimuksia asian suhteen.

Mitkä muut kohdat paljastivat huijauksen?

Nämä tekijät eivät olleet suinkaan ainoita, mitkä aiheuttivat sieraimiini kantautuvan palaneen käryn. Viestissä oli monia muitakin epäloogisuuksia.

Kyseisessä viestissä ei ole oikeastaan mitään kättä pidempää siitä, kuka kuvan omistaa. Viestissä puhuttiin vain ”asiakkaasta”, eikä siinä ole pienintäkään merkkiä siitä, että joku oikeasti omistaisi kuvan. Viestissä oleva linkki Imgur-sivustollekin sisältää vain tuon saman Pixabysta napatun kuvan, jota olen itsekin käyttänyt.

Minua ihmetytti myös se, että miksi ihmeessä pääsen pälkähästä pelkällä kuvien kreditien lisäämisellä. Aiemmat kokemukseni oikeiden tekijänoikeustahojen kanssa ovat aina vaatineet a) sakkoa kuvan luvattomasta käytöstä ja b) luvattoman kuvan poistamisen sivustolta sakon maksamisen jälkeen. Nyt tämä taho olisikin tyytyväinen ihan vain omien kreditien saamiseen sivustolleni.

Myös mainita kreditien lisäämisestä sivustoni footeriin, eli jokaisella sivulla näkyvään sivun ”alaosaan” oli hassu veto. Miksi ihmeessä joku haluaa omat kreditinsä sellaiseen paikkaan, jossa se näkyy aina, eli myös silloin kuin sinisen Buickin kuvaa ei näy mailla eikä halmeilla.

Sähköpostiviesti näytti myös hyvin viestipohjamaisesti kirjoitetulta. Viestipohjaan riittää kolmen linkin vaihto, jotta sen voi lähettää seuraavalle ja seuraavalle ja seuraavalle huijattavalle. Aiemmat ”oikeasti lähetetyt” tekijänoikeusukaasit ovat olleet hyvinkin seikkaperäisiä ja selvästi minulle osoitettuja.

Myöskään sähköpostiviestin lopussa oleva tsekkiläisen ilmaiseksi ladattavan virustorjuntayrityksen allekirjoitus ei herättänyt kovin suurta luottamusta. En usko että yksikään vakavasti otettava lakifirma ottaisi tämäntapaisia mainoksia omiin sähköposteihinsa.

Epäilyttävyys jatkui myös vieraillessani lakifirman omilla verkkosivuilla, jotka näyttivät sinänsä ihan asiallisilta, mutta ehkä kuitenkin vähän nopeasti kyhätyiltä. Sen sijaan sivustolta löytyvät työntekijät puolsivat selvästi huijausta. Henkilöiden kasvokuvat oli selvästi tuotettu tekoälyn avulla, eikä mainituista henkilöistä löytynyt mitään tietoa internetistä, esimerkiksi Facebookista tai Linkedinistä.

Mihin huijaus perustuu? – Näin toimii hakukoneoptimointi

Tekisi mieli linkata teille kyseinen sivusto ja ottaa sieltä kuvakaappaukset AI:n tuottamista profiilikuvista, mutta en tee niitä siitä syystä, että linkit ovat juuri se mitä sivusto tässä yhteydessä haluaa, ja toisaalta kuvakaappausten ottamisella tekisin luultavasti juuri sellaisen toivotun tekijänoikeusrikkomuksen.

Linkin jakaminen onkin tämän kappaleen suurin pähkinä. Vaikka minulle lähetetyssä viestissä puhutaan vain kuvan ”krediteistä”, uskallan olettaa, että kreditillä he tarkoittavat nimenomaan linkkiä heidän asiakkaansa sivustolle, siis ”kuvan omistajan sivustolle”.

Joku teistä saattaa miettiä sitä, että mitä virkaa on jollain linkillä random-sivustolla ja miksi joku niitä haluaisi itselleen. Kyseessä on tapa tehdä hakukoneoptimointia. Olen tästä aiheesta kirjoittanut teille aiemmin jutussa, jossa perkasin läpi netticasinoita ja heidän minulle tarjoamia epämääräisiä tarjouksia.

Hakukoneoptimointi toimii vähän mutkia oikoen siten, että kun hyvää sisältöä tarjoavat sivustot linkittävät johonkin sivustolle, Googlen algoritmit antavat sivustolle lisäpisteitä, koska linkki on merkki hyvästä sisällöstä. Jos vaikkapa Ilta-Sanomat tekee Inssin osingoista jutun, ja linkittää tälle sivustolle, Google voi tästä linkistä päätellä, että sivusto on mielenkiintoinen ja hyvä, koska tunnettu ja iso lehti uskaltaa linkata sinne.

Omat sivustoni eivät ole tietenkään iltapäivälehtien tasolla Googlen arvostuksen suhteen, mutta niidenkin avulla voi hakukoneoptimoida omia sivustoja, jolloin ne saavat parempia sijoituksia hakukoneissa, josta seuraa taas enemmän kävijöitä sivustolle. Tämän takia esimerkiksi netticasinot haluavat ostaa minulta linkkejä välillä isollakin rahalla, mutta tämäntapaiseen toimintaan en ole halunnut sekaantua.

Palataan vielä takaisin footeriin, johon lakifirman asiakas halusi oman ”kreditinsä”. Googlen algoritmit ajattelevat myös siten, että jos sivustolla on linkki yhdessä artikkelissa, niin se on ihan ok juttu, mutta jos sama linkki toistuu joka ikisellä sivulla jutusta riippumatta, tälle annetaan huomattavasti suurempi painoarvo. Tästä syystä lakifirma olisi mielellään halunnut kreditit oman sivustoni footeriin.

Rautalankaesimerkki: näin kuka vain voi huijata

Näin artikkelin loppupuolella haluan vielä demota teille, miten helppoa tämäntapaisen huijauksen tekeminen olisi. Samaa kaavaa voidaan käyttää muuten myös ihan oikeisiin tarkoitusperiin, eli laittomasti käytettyjen kuvien metsästykseen. Näette siis samalla, miten helposti tekijänoikeusrikkomuksista jää kiinni.

Ensimmäinen vaihe on mennä johonkin maksuttomaan kuvapankkiin, jossa on tarjolla vapaasti käytettäviä tekijänoikeusvapaita kuvia. Näitä voi olla Pixabay, Flickr tai vaikkapa Wikimedia – tai omia oikeuksiaan hakeva taho etsii omalla sivustolla olevista kuvistaan.

Homma toimii aina samalla kaavalla, eli hiiren ”väärällä” napilla klikkaamalla pääset tekemään kuvalle erilaisia toimenpiteitä, joista yksi on kuvan hakeminen Googlesta. Tästä toiminnasta käytetään joskus termiä ”Googlen käänteinen kuvahaku”, eli kuvalla haetaan hakutuloksia.

Tämän jälkeen selaimen reunaan aukenee Google Lens -palvelu, jossa on jos jonkinlaista hakumahdollisuutta kuviin liittyen. Google Lens esimerkiksi tunnisti kuvan ajoneuvon Buick Special -malliksi. Hieman scrollaamalla samasta paikasta löytyy myös sivustot, jotka käyttävät juuri tätä kyseistä kuvaa. Kas kummaa, listan kärkipäästä löytyvät Inssin osingot ja Koeajolle.com.

Tämän jälkeen huijarien on helppo klikata kyseistä kuvaa käyttävät sivustot auki, etsiä sieltä ylläpidon yhteystiedot ja lähettää sinne lakifirman auktoriteetilla väkevä uhkaus tekijänoikeusrikkomuksesta. Vastaavanlainen huijaus voisi olla oppikirjaesimerkki social engineeringin käytöstä.

Jos tässä yhteydessä ei tajua huijausta, niin siihen on helppo narahtaa. Lisäksi puheet nopeasta toiminnasta, kuten minun esimerkissäni viiden päivän reagointiajasta, niin moni saattaa hätäpäissään ajautua ansaan.

Tämäntapaisesta toiminnasta ei ole olemassa hirveästi sisältöä internetissä. Yhden hyvän keskustelun löysin Naked Science -nettifoorumilta. Sattumalta tästä viestiketjusta löytyi myös minua lähestynyt firma sekä juuri minua palvellut ”lakimies”. Keskustelun mukaan tämäntapaiset huijaukset ovat yleistyneet jatkuvasti 2020-luvun aikana.

Loppupäätelmät: mitä oppia tekijänoikeushuijauksista?

Huijauksia riittää internetissä loputtomiin. Tämä on valitettava fakta ja niitä vastaan on joskus vaikeaa taistella, sillä parhaimmat huijaukset ovat hyvinkin uskottavia. Usein tilanteisiin liittyy kiire ja jonkinlainen auktoriteettiaseman käyttäminen.

Ennen kuin lähtee maksamaan tai tekemään muita toimenpiteitä tilanteessa, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään tilannetta. Onko tilanteessa huijaamisen mahdollisuus? Mitkä seikat puhuvat huijauksen puolesta ja mitkä taas puhuvat aidon tilanteen puolesta?

Google on myös huijauksen kohteen ystävä, eli kannattaa googletella sinua lähestyneitä yrityksiä sekä viestien lähettäjinä olevia henkilöitä. Löytyykö näistä henkilöistä tarinaan sopivia profiileja? Ovatko nämä profiilit ihan aitoja, vai tekaistuja huijauksen vahvistamiseksi? Löytyykö internetistä keskustelua tai jaettuja kokemuksia aiheen tiimoilta?

Mitä taas tulee kuvien tekijänoikeuksiin, niin niihin kannattaa suhtautua oikeasti vakavalla tavalla. Nykyään kun jokainen osaa ottaa kuvakaappauksen nopeasti ja sosiaaliseen mediaan on helppo myös jakaa näitä kuvia, kannattaa muistaa myös tekijänoikeudet.

Kuvia ei saa lähtökohtaisesti jakaa, ellei sinulla ole siihen (mielellään kirjallista) lupaa, tai kuva on erikseen merkitty vapaasti käytettäväksi. Edes sekään ei pelasta sinua pälkähästä, että joku muu on jakanut luvatta samaa kuvaa.

Oma arvaukseni on, että kuvien tekijänoikeuksien valvomista tullaan kiristämään myös tulevaisuudessa, koska sitä on naurettavan helppoa tehdä ja laki sallii sen. Näistä tulee todennäköisesti jossain vaiheessa ”internetin pysäköintivirhemaksuja”, joita monet kuittaavat joko epätietoisuuttaan, tai sitten vain röyhkeyttään.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Paljonko blogilla voi tehdä rahaa? – Ja miten blogilla ylipäätään tehdään rahaa?
• Talousblogilla tienaaminen, osa I - Google AdSensen mainostulot
• Talousblogilla tienaaminen, osa II - pitäisikö Google AdSense heittää mäkeen?
• Sijoittamisen avulla yrittämisen puolelle - Talousblogilla tienaaminen, osa III
• Palkattoman työn kirous - Talousblogilla tienaaminen, osa IV
• Bloggaamisella passiivisia tuloja(ko?) - Talousblogilla tienaaminen, osa V
• Hyvästi Google AdSense - Talousblogilla tienaaminen, osa VI
• Affiliate-markkinointi - Talousblogilla tienaaminen, osa VII
• Tiedätkö miksi monet piensijoittajat olisivat äärimmäisen surkeita yrittäjiä?
• Google AdSense WordPress-blogissa – kokemuksia AdSensen avulla tienaamisesta