Maailma muuttuu joskus hyvinkin nopeasti. Inflaatio oli pidemmän aikaa hyvinkin maltillista, kunnes siitä alettiin puhumaan koronapandemian keskellä ja vuonna 2021 se alkoi nostaa hieman päätään. Nyt vuonna 2022 joka ikinen meistä ymmärtää inflaation käytännön esimerkkien kera.

Oma suhtautumiseni inflaatioon on vaihdellut vuosien varrella jonkin verran. Vielä ennen 2020-luvun tapahtumia minä muistan inflaation lähinnä yhteiskuntaopin tunneilta, jossa termi jäi kyllä sinnikkäästi mieleen, mutta sen vaikutuksia ei kuitenkaan näkynyt juurikaan elämässäni.

Tällä hetkellä hintojen nousu näkyy jopa pelottavankin suuresti monien arjessa. Kirjoittelin teille taannoin kahvin hinnan nousemisesta, joka on yksi hyvä esimerkki tästä. Polttoaineet ovat toinen esimerkki, jonka kanssa monet ovat suoraan sanottuna kusessa. Jos joku rollottelee päivittäin pelkästään työmatkoja satoja kilometrejä, saattaa polttoaineen hintanousu kurittaa lompakkoa jopa satasilla kuukaudessa.

Ollakseni rehellinen, meikäläistä ei tällä hetkellä stressaa oikeastaan lainkaan pörssin liikehdintä. Vaikka oma salkkuni on ottanut pahimmillaan lähes 50 000 euron syväkyykyn, en jaksa murehtia asiaa. Oma tavoitteeni taloudellisesta riippumattomuudesta vuonna 2037 siintää kuitenkin vasta 15 vuoden päässä, joten mitäpä sitä miettimään salkun kokoa tässä vaiheessa? Selvästi enemmän olen huolissani hintatason noususta, joka vaikeuttaa minua tämän tavoitteen tavoittelussa.

Omat kokemukset inflaatiosta

Olisikohan siitä joku vuosi, kun satuin vahingossa löytämään tekemäni Excel-tiedoston, jossa olen syksyllä 2013 kirjannut hieman ylös ostamieni elintarvikkeiden hintoja. Syksyllä 2013 muutin ensimmäistä kertaa kunnolla omilleni, joten menojen laskeminen on mitä ilmeisemmin liittynyt siihen. Muutenhan meikäläinen ei juuri Excel-jumppaa omien menojeni kanssa.

Kyseinen tiedosto paljasti minulle sen, että lähes kymmenessä vuodessa ruokakauppaostoksieni hinta ei ollut loppujen lopuksi noussut kovinkaan paljoa. Totta kai hinnat olivat nousseet kaikkialla, mutta melko maltillisia määriä.

Siitä asti kun olen aloittanut sijoittamisen, olen pyrkinyt asennoitumaan kaikkeen rahaan liittyvään sillä periaatteella, että raha on tänään arvokkaampaa kuin huomenna. Tämä on mielestäni ihan terve suhtautuminen, joka kaikkien tulisi sisäistää. Tämän ajatusmallin hyödyntäminen ei ole rajoittunut pelkästään kuluttamiseen, vaan myös sijoittamiseen. Käytännössä rahat on kannattanut suunnata sijoituksiin nyt heti, kuin että miettisi asiaa vasta parin-kolmen vuoden päästä.

Tästä samasta syystä olen järjestellyt joskus asioitani siten, että olen pyrkinyt maksamaan asioita mahdollisimman myöhään takaisin, sillä sitä kautta saan pelattua itselleni ”ilmaista lainaa”. Esimerkiksi opintotukien kanssa tuli harrastettua sitä, että ne kaikki nostettiin ”varmuuden vuoksi”, kunnes ne palautettiin ilman jälkiseuraamuksia seuraavana keväänä.

Sama juttu veronpalautusten kanssa. Minua lähtökohtaisesti ärsyttää veronpalautukset, sillä olen tällöin käytännössä lainannut rahaani Verohallinnolle. Optimitilanteessa maksankin aina sopivan summan mätkyjä. Tätä ajatusmallia monet kavereistani eivät niele, vaan moni heistä pelaa veroprosenttinsa pilviin, jotta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa saa paljon veronpalautuksia.

Tiivistettynä pointtini hintatasoon liittyen on seuraava: omat menot kannattaa maksaa jatkossakin niin pitkällä maksuajalla, kuin mitä sinulle kulutta ja korotta suostutaan antamaan. Tässä kohti tärkeää on kuitenkin se, että tämän hetken hinta tuotteelle tai palvelulle lukotetaan jo tässä kohti. Jos jo nyt sopii jotain kauppoja sellaisella periaatteella, että katsellaan sitä hintaa sitten puolen vuoden päästä, voi siitä seurata kalliita ja ikäviä yllätyksiä.

Polttoaineet – monelle pakollinen paha

Polttoaineet ovat olleet tapetilla viime aikoina, sillä niiden hintalappu on noussut aivan järkyttävästi viimeisen parin vuoden aikana. Ihan sama ajatko dieselillä, bensiinillä vai sähköllä, joka tapauksessa kulusi ovat olleet kasvamaan päin.

Jos muistellaan koronapandemian alkuaikoja, niin silloinhan öljyn hinta laski äärimmäisen nopeasti, minkä ansiosta polttoaineiden hinnatkin lähtivät nopeaan laskuun. Keväällä ja kesällä 2020 auton tankkaaminen oli jokseenkin edullista, johtuen pitkälti siitä, että lockdowniin syöksynyt maailma ei tarvinnut odotetulla tavalla polttoainetta, mikä sai kysynnän heikkenemään ja hintatason laskemaan.

Näin jälkiviisaana voidaan todeta, että silloinen hintojen alentuminen oli vain tyyntä myrskyn edellä. Lockdownista päästiin yli, jonka jälkeen palattiin arkeen. Jo viime vuoden puolella alkoi olla jonkinlaista energiakriisin tynkää, ja homma lävähti tuulettimeen viimeistään Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Armeijan kalusto kuluttaa pääasiassa dieseliä (koska bensalla on paha tapa leimahtaa vaarallisesti), joten erityisesti dieselin hinta on ampaissut taivaisiin. Puhumattakaan sitten siitä, että kaikki haluavat nyt boikotoida nimenomaan venäläistä raakaöljyä vastaan. Jälleen kerran hinta nousee siis useista eri syistä samaan aikaan.

Sääliksi käy tällä hetkellä heitä, jotka ovat valinneet autonsa käyttövoimaksi dieselin. Normaalien henkilöautojen kohdalla taitaa olla sellainen tilanne, että bensiini on nyt lähes poikkeuksetta dieseliä halvempi käyttövoima. Nykyautolla ei ole enää järin suurta kulutuseroa bensiinin ja dieselin välillä, joten kaikki riippuu oikeastaan polttoaineen litrahinnasta. Aiemmin diesel on ollut aina bensiiniä halvempi, mutta nyt suhdanteet ovat muuttuneet. Tästäkin huolimatta dieselautoja rassaa yhä käyttövoimavero, eli kansan suussa dieselvero, joka kallistaa kuppia entistä enemmän bensiinin suuntaan.

Meikäläisellähän ei ole kovin kaukana se tilanne, ettenkö olisi itsekin haksahtanut dieselin puolelle. Allekirjoittanut vaihtoi tammikuussa autoa, ja tuolloin emmin jonkun verran sitä, kumpaan käyttövoimaan meikäläinen päätyy. Olisin ehkä halunnut itselleni dieselin, mutta koska hyviä yksilöitä ei ollut sopurahaan tarjolla, päädyin bensiiniin. Se taisi olla sattumalta onnenpotku.

Ylipäätään tuo meikäläisen auton vaihto osui melko hyvään saumaan. Vaikka vaihto maksoi rahaa, uusi auto kuluttaa merkittävästi vanhaa vähemmän polttoainetta. Vaikka käytän usein Webastoa, keskikulutukseni on laskenut siitäkin huolimatta noin litran sataa kilometriä kohden. Uskaltaisin väittää, että lisälämmittimen unohtaminen kevään myötä yhdistettynä vähän taloudellisempaan ajotapaan pudottaisi kulutusta jopa 1,5 litralla sataa kilometriä kohden.

Tästäkin tiedosta huolimatta huomaan punnitsevani yhtä tarkemmin sitä, miten ja milloin autolla kannattaa ajella. Meidän perheessä on onneksi se tilanne, että autoa tarvitaan lähinnä reissuilla kauppaan ja Keski-Suomeen, joista ensimmäinenkin alkaa olla jatkossa vähän liipaisimella. Harmittaa kyllä niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat ajamaan päivittäin pitkiä työmatkoja, sillä heillehän tämä tilanne on eräänlainen ”negatiivinen palkankorotus”.

Polttoaineen hinta on karannut käsistä suorastaan pelottavalla tavalla. Vuosikaudet kaksi euroa oli bensiinille jonkinlainen ”kipuraja”, jonka yli ei hevillä noustu. Tänään jokaista polttoainelaatua myydään jo 2,5 euron litrahintaan, eikä takarajaa ole vielä tunnuttu löytävän. Heitetään tähän vielä epävirallinen ennustus, että suorastaan utopistinen 3 euroa tulee puhkeamaan tämän vuoden aikana jossain päin Suomea.

Vaikka omaa autoa ei omistaisi, niin tämä energiakriisi tulee näkymään itse kunkin arjessa jollain tavalla. Ihan yhtä lailla saman ongelman äärellä on esimerkiksi julkinen liikenne. Samoin iso osa kaikesta logistiikasta kulkee neljän kumipyörän päällä, eli tuotteet päätyvät marketteihin tai verkkokaupasta sinun kotiovellesi polttoaineiden voimalla. Taas kerran ollaan sen aiheen ympärillä, että ”kaiken” hintataso alkaa olla nousupaineessa.

Tässä kohti voisi puhua myös sähköstä, jonka hinnan nouseminen näkyi talven aikana monien lompakoissa. Vaikka sähköä ei ehkä mielletä ihan samalla tavalla polttoaineeksi, niin se on kuitenkin pohjimmiltaan niin ikään energiaa, jota meidän on pakko ostaa päivittäin.

Ruokakriisi – voiko ruoka loppua?

Väliotsikossa on äärettömän pelottava kysymys. Se on jopa niinkin pelottava, että ehdin jo hetken miettiä sitä, saako tuollaista edes kysyä ääneen. Jostain syystä meillä Suomessa tuntuu olevan valloilla vähän sellainen ajatusmalli, että kyllä täällä aina ruokaa tulee riittämään.

Siitä ei kuitenkaan ole kuin vain 150 vuotta, kun Suomessakin kuoltiin nälkään. Suuret nälkävuodet nähtiin Suomessa vuosina 1866-68, jolloin 150 000 suomalaista kuoli nälkään ja toiset 50 000 aliravitsemuksesta johtuviin tauteihin. Kun otetaan huomioon, että Suomessa asui tuolloin noin 1,7 miljoonaa ihmistä, nälkävuodet veivät noin kahdeksan prosenttia väkiluvustamme. Vastaavaan eivät päässeet edes vuoden 1918 tai vuosien 1939-45 tapahtumat.

Vaikka nälkävuosien kaltaisiin tapahtumiin vertaaminen on tällä hetkellä täysin yliampuvaa, niin siitäkin huolimatta on hyvä aika pysähtyä hetkeksi miettimään ruuan tulevaisuutta. Venäjä ja Ukraina ovat molemmat merkittäviä viljantuottajia maailmassa. Joidenkin arvioiden mukaan nämä kaksi maata muodostavat noin 25-30 % maailman viljantuotannosta. Arvatenkin sodan myötä tuotanto vaikeutuu.

Tilanne tuntuu olevan nihkeä myös meillä Suomessa, sillä polttoaineen hinnannousu vaikuttaa myös maanviljelijöiden arkeen. Aivan varmasti moni laskee vielä näin viljelykauden kynnyksellä sitä, kannattaako hommaan ryhtyä enää tänä keväänä. Kaiken huippuna alaa tuntuu vaivaavan myös lannoitteiden puute, joka tekee viljelystä entistäkin vaikeampaa. Jonkun tarinan mukaan lannoitteita ei riitä edes niille viljelijöille, joilla kassa olisi niin sanotusti kunnossa.

Suuresti arvostamani historioitsija Teemu Keskisarja kirjoitti vast’ikään Aarre-lehteen kolumnin, jossa hän perkaa ruokakriisiä historian valossa. Kolumnin sanoma kiteytyy aika hyvin seuraavaan lainaukseen:

Ruokapula ja ennennäkemätön maailmanmarkkinahintojen nousu on todennäköistä. Pian yllätymme tästäkin onnettomuudesta. Vaikka se tuli kello kaulassa.

Teemu Keskisarja

Aivan pomminvarmasti ruoan hinta tulee nousemaan tänä vuonna. Ilmassa roikkuu nyt niin monta tekijää hintojen nousupaineen muodossa, että vaikea uskoa nykyisen hintatason pitävän kovinkaan pitkään. Uskoisin ruokaostosten hinnan nousevan kymmeniä prosentteja kaiken muun härdellin keskellä.

Miten taistella hintojen nousua vastaan?

Artikkelista on tullut toistaiseksi hyvinkin pelottava ja tummia pilviä maalaileva. Jotta tästä ei tulisi yksi parin tuhannen sanan mittainen Tuomas Malisen tuomionpäivän pasuunalla soittama torvisoolo, lähdetään ratkomaan tilannetta niin sanotusti posin kautta. Miten pärjätä tämänkaltaisessa tilanteessa, jossa kaikki kustannukset tuntuvat karkaavan käsistä samaan aikaan?

Tästä tilanteesta selviää kuitenkin tarkan markan elämällä, sekä yleisellä valmistautumisella. Kun ymmärtää jo tässä kohti pelin hengen tulevaisuutta ajatellen, on reagointikin helpompaa. Muutoksien kanssa kannattaa olla mieluummin liikkeellä pari askelta edellä, kuin jälkijunassa.

Joitakin vinkkejä tulikin jo kerrottua tekstissä, mutta otetaan niihin lyhyt kertaus.

Polttoaine

Polttoaineen kanssa helpoimmat tavat ovat ylimääräisen tai turhan ajamisen vähentäminen, sekä polttoainetaloudellisen ajotavan opettelu. Ainakin kauppareissujen kohdalla täytyy jatkossa punnita enemmän sitä, kannattaako kävellä tai pyöräillä kilometrin päähän S-Marketiin, vai ajaa autolla 5 kilometrin päässä olevaan Prismaan. Vertailua vaikeuttaa hitusen se, että Prisma on tunnetusti ”Ässää” halvempi, mutta sinne liikahtaminen sinne maksaa enemmän rahaa.

Taloudellinen ajotapa on myös sellainen juttu, mitä olisi hyvä opetella ulkoa. Tässä on meikäläiselle ehkä myös oma blogikirjoituksen paikka jatkoa ajatellen, sillä vaikka koen ajavani hyvinkin taloudellisesti, sattuu myös minulle erilaisia ”repsahduksia”. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta nähtiin jo pariin kertaan mainitun auton vaihtamisen yhteydessä, jossa havaitsin säilyttäväni autossani ihan järkyttävän määrän turhaa tavaraa. Ylimääräinen paino autossa aiheuttaa kuitenkin myös ylimääräistä kulutusta polttoaineelle.

Olen kuitenkin autoilun kanssa sitä mieltä, että pelkällä turhan ajon välttämisellä tai taloudellisella ajotavalla ei tulla tätä haastetta voittamaan. Vähän hassusti monissa keskusteluissa tuutiudutaan siihen, että nytpähän jää ihmisiltä turha ajo pois, mikä on hyvä asia ja that’s it. En ihan täysin niele sellaista ajatusta, että keskiverto suomalainen ajaisi kovinkaan paljon turhaa ajoa, jota voisi noin vain karsia pois.

Polttoaineiden hintakehitystä on helppo seurata Polttoaine.net-sivustolta. Sivusto kattaa hyvin koko Suomen, eli sieltä löytää ympäri Suomen melko reaaliaikaista hinnoittelua kaikilta huoltoasemilta.

Sähkö

Sähkön suhteen tilanne muistuttaa hyvinkin paljon polttoaineita, eli niiden käytöltä ei voi oikein kokonaan välttyä. Säästämisen suurin pihvi lienee siinä, miten sähköä jatkossa käyttää. Turhasta kulutuksesta olisi hyvä potkia irti.

Olen jo aiemmin kirjoitellut blogiin sähköön liittyviä säästövinkkejä, joten en lähde niitä kaikkia toistamaan tässä kohti. Hyviä vinkkejä ovat kuitenkin ylimääräisten valojen katkaiseminen, luonnonvalon hyödyntäminen ja esimerkiksi sähkölaitteiden putsaaminen pölystä. Näistä vinkeistä etenkin viimeinen pääsee minulta hyvin usein unohtumaan.

Koodilla "INSSIN" saat 25 euron alennuksen POP-Vakuutuksista

Ruoka

Allekirjoittanut on täyttänyt ruokavarastoja viime aikoina kovaa tahtia. Talteen on jäänyt niin pitkäikäistä kuivamuonaa, kuin myös muita pitkän päiväyksen tuotteita. Näiden lisäksi pakastimen olemassaoloa tulee hyödynnettyä, eli siellä pystyy säilömään joitakin sellaisia tuotteita, jotka eivät välttämättä muuten olisi kovin pitkäikäisiä.

Ruokaa hamstratessa on kuitenkin tärkeää muistaa ruokahävikin minimointi, sillä kaikista kallein ruoka on aina sitä, mitä ei kukaan ehdi, muista tai jaksa syödä. Toisin sanoen ei ole mitään mieltä hankkia varastoja täyteen ruokaa, jos niitä ei pysty käyttämään tarvitulla tavalla.

Jos haluatte seurata hintojen päivittymistä omissa lähikaupoissanne, niin ainakin S-ryhmän liikkeistä löytää hintalapun viimeisimmän päivityspäivämäärän. Käsittääkseni tämä tarkoittaa lähes aina hintapäivitystä, joskin joissakin tapauksissa päivämäärä voi vaihtua myös muista syistä. Tätä kautta on kuitenkin helppo vakoilla sitä, milloin hintaa on viimeksi tarkistettu. Omien vakituisten ostosteni kohdalla monen hinta näyttää päivittyneen maaliskuun 2022 alussa.

Onnistuuko palkankorotus?

Viimeisenä kohtana haluan nostaa ilmoille sen, että hyvin usein inflaatiota vastaan ratkaisukeinona pidetään sitä, että työntekijän pitäisi pyytää palkkaansa indeksin mukainen korotus. Ajatuksena tämä on ihan simppeli, mutta käytännön toteuttaminen ei toimi välttämättä yhtä suoraviivaisesti. Ihan samalla tavalla myös yritykset kärsivät hintojen noususta, minkä vuoksi työntekijän palkkaa ei välttämättä ole mahdollista korottaa, vaikka halua olisi.

Meikäläisellä on yrittäjänä vähän erilaiset toimet, sillä minähän en saa kuukausipalkkaa. Myyn palveluita yrityksille, joiden kautta saan leipäni päälle muutakin kuin ylähuulen. Jotkut teistä saattavat muistaa, että uudistin oman hinnastoni viime vuoden lopulla laittaessani sen julkiseksi. Koska hinnastoni on hiljalleen uudistettu, en aivan heti pysty nostamaan hintoja entisestään.

En osaa oikein sanoa, että onko minulla helpommat vai vaikeammat edellytykset nostaa omaa palkkaani. Tietyiltä osilta on, mutta toisilta ei. Kaikkia palkkioitani en pääse edes korottamaan, koska sopimukset ovat kolmansien osapuolten käsissä. Toisaalta asiakkaani ovat yleensä projektiluontoisia, jolloin hinnaston korottaminen käy ehkä aavistuksen helpommin, sillä minun ei tarvitse varsinaisesti tiedottaa kenellekään hintojeni nousemisesta. Täytyy vain korjata hintalaput jatkossa uusille asiakkaille.

Loppupäätelmät: toivottavasti korot eivät nouse

Aletaan menemään tämän artikkelin osalta hiljalleen kohti maalia. Sitä ennen haluan kuitenkin nostaa vielä yhden mörököllin esiin. Tämä mörkö kantaa nimeä korkojen nousu, josta meitä peloteltiin alkuvuosi. Korkojen noususta ja siihen varautumisesta riitti juttua todella paljon, mutta sattuneesta syystä kaikki uutisointi tuntui loppuvan kuin seinään Venäjän tehdessä omat peliliikkeensä.

Minulla on tällä hetkellä vähän sellainen kuva, että korkojen nousu olisi sittenkin jäämässä taas jäihin. Aina voi jossitella mitä olisi tapahtunut ilman Ukrainan konfliktia, mutta toistaiseksi homma näyttää jääneen jälleen kerran jonkinlaiseen hold-tilaan. Kuinka pitkäksi aikaa? Sitä tuskin tietää kukaan.

Kyllähän tässä aletaan olla melkoisten haasteiden parissa, jos energia- ja ruokakriisin kaveriksi tulisi vielä nousevat korot. Se tarkoittaisi jälleen yhden tekijän lisää, jonka myötä monet meistä joutuvat vetämään niin sanotusti vyötä kireämmälle.

Minulla olisi tarkoituksena kirjoittaa teille jossain vaiheessa oma artikkeli 1970-luvulta tutusta stagflaatiosta, joka tuntuu olevan taas pinnalla. Stagflaatiota nähtiin viimeksi öljykriisin aikana, jolloin kaikki kulut aina energia myöten kasvoivat, mutta samaan aikaan talous supistui. Toteutuessaan stagflaatio saattaisi laittaa talouden pahempaan myllyyn, kuin mitä 1990-luvun alun lamassa nähtiin.

Tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen ei ole kieltämättä paras mahdollinen fiilis, sillä ilmassa roikkuu nyt useita ei-niin-mukavia uhkakuvia. Oma tilanteeni on kaikesta huolimatta melko hyvä, eli meikäläisen ei kannata kuitenkaan menettää tästä syystä yöunia. Koska allekirjoittanut on kyennyt koko aikuisiän saamaan kuukausittain rahaa säästöön, oman talouteni korttitalo ei tule heti kaatumaan, vaikka korttitalon pohjalla pari korttia hieman vispaisi paikoillaan.

Samaan aikaan jos tilanne olisi se, että tähän asti olisi elänyt sellaisella kädestä suuhun -periaatteella, niin tällöin lähitulevaisuus voisi mietityttää huomattavasti enemmän.

Saatat olla kiinnostunut myös:

• Pörssihistoria pikakelauksella – 1600-luvulta tähän päivään asti
• Pörssihistorian pahimmat kriisit ja karhumarkkinat – mitkä kaikki muistat?
• Finanssikriisin arvet näkyvät yhä osinkosijoittajalle