Otetaanpas tällä kertaa pöydälle vähän henkilökohtaisempi aihe. Kuten osa teistä ehti ehkä lukea kevättalvella julkaisemassani avioehto-artikkelissa, allekirjoittanut meni onnistuneesti kesäkuussa naimisiin. Päivämäärä oli merkitty kalenteriin paksulla tussilla ja päivää oli odotettu yli kahden vuoden ajan.

Oikeastaan tästä syystä innostuinkin nyt kirjoittamaan aiheesta muutaman rivin. Hääjärjestelyihin liittyvä matka oli pitkä, ja sen aikana tuli tehtyä tonneittain erilaisia havaintoja sekä oppeja. Kirjoitan tätä artikkelia tuttuun tapaan pääasiassa itselleni ”päiväkirjamerkintänä”, mutta kenties tästä on hyötyä muillekin saman mahdollisesti ajankohtaisen aiheen ympärillä.

Lisäksi olen sitä mieltä, että häihin liittyen suurin osa internet-materiaalista on hyvin naisnäkökulmapainotteista. Oikeastaan vasta tätä artikkelia kirjoittaessa minulle tuli mieleen, että olisikohan minun pitänyt etsiä tämäntapaista ”miesnäkökulmaa” päivää kohtaan jo ennen sen juhlimista. Noh, vähän poikkeuksellisesti kirjoitan tämän artikkelin lukematta ensimmäistäkään hääaiheista blogikirjoitusta.

Avioehdon tekeminen

Lähtökohdat: yli kahden vuoden odotus

Hääsuunnittelut alkoivat meillä lähes kolme vuotta sitten, syksyllä 2019. Jos ajankohdalle haluaa jotain mittakaavaa, niin tuohon aikaan meillä oli vielä kolmisen kuukautta siihen, kun ensimmäiset tiedot uudesta COVID19-viruksesta lähtivät liikkeelle. Hääsuunnittelumme alkoivat siis jo ”vanhana hyvänä aikana”.

Ensimmäisiä pohtimisen arvoisia juttuja oli tietenkin naimisiinmenon formaatti. Missä juhlimme? Keitä kutsumme? Miten isoksi vedämme homman? Alkuun oli helppo lähteä liikkeelle siitä, menemmekö naimisiin pelkistetysti maistraatissa, vaiko isoon tyyliin kirkossa.

Itse olisin ehkä ollut ensimmäisen kannalla, mutta tuleva vaimo puhui meikäläisen ympäri, joten päädyimme kirkkoon. Toki tarkoituksenamme ei ollut pitää mitään järisyttävän isoja juhlia, vaan paikalle piti kutsua vain lähimpiä sukulaisia ja kavereitamme. Lopulta vieraslista paisui noin 60-päiseksi, mutta palaan sen sisältöön myöhemmin tässä artikkelissa.

Jälkikäteen kuulin lähipiiristä, että osa vieraista oli yllättynyt siitä, että juuri me järjestämme isot häät. Jostain syystä useammallakin ihmisellä oli ollut arvaus siitä, että meidän kohdallamme naimisiinmeno suoritettaisiin joko äärimmäisen pienimuotoisesti, tai sitten jonkinlaisella karkaamistempulla. Yllätys oli kuitenkin käsittääkseni heille positiiviseen suuntaan.

Kun formaatti oli päätetty, seuraava looginen askel oli valita meille mieluisa juhlapaikka. Juhlapaikka löytyi melko nopeasti, sillä Whatsapp-keskustelujeni pohjalta olemme lyöneet päätöksen lukkoon näköjään jo lokakuussa 2019. Morsian ja kaaso kävivät vähän myöhemmin katsastamassa paikan ja varasivat sen heti – ei ollut kuulemma tarvetta käydä edes katsomassa muita juhlapaikkoja.

Yksi isompia yllätyksiä allekirjoittaneelle häihin liittyen oli se, että vähänkin suosittujen juhlapaikkojen suhteen on ihan normaalia, että kalenterit ovat myyty täyteen seuraavan kahden vuoden ajaksi. Tästä syystä meilläkin suuri päivä venähti vuodelle 2022 asti, mikä tuntui siis syksyllä 2019 lähes ikuisuudelta. Ehkä ihan hyvä niinkin, sillä päivää ehtii suunnitella huolella.

Juhlien suunnittelua

Tässä vaiheessa juhlia suunniteltiin todella pienessä piirissä. Tapahtumasta taisivat olla tietoisia lähinnä hääpari ja kaaso. Meikäläinen ei edes muista, koska suunnitelmista alettiin kertomaan vähän isommalle yleisölle, mutta sen ainakin muistan, että minulla oli ilmassa pientä vitsiä siitä, kuinka kauan tämän tasoisen jutun pystyy pitämään salassa.

Muistikuvieni mukaan pystyimme pitämään suunnitelmat salassa noin vuoden ajan, jonka jälkeen tilannetta oli hyvä lähteä purkamaan ensin vanhempien ja sitten kavereiden kautta. Toki omalla kohdallani vitsi jatkui vähän pidempään, eli omille kavereilleni en vielä tuossakaan vaiheessa paljastanut korttejani. Tämä johtui ihan siitä, että kaverini olivat jo aiemmin kiusoitelleet minua tasaisin väliajoin siitä, milloin se hääkutsu tulee. Aika hyvin olivat pojat hajulla tässä asiassa.

Viralliset kutsut postitettiin vasta helmikuussa 2022. Kutsujen postittamiseen liittyen minulla on hauska tarina, nimittäin niiden kanssa meinasi tulla kiire. Meikäläisellä oli sovittuna avioehtoa koskeva kaupallinen artikkeli tässä blogissa, kunnes tajusin osan kutsuista olevan vielä lähettämättä. Näiden kanssa piti kiirehtiä, sillä olisihan se ollut vähän noloa, jos joku tuttava sattuisi kuulemaan hääsuunnitelmista tämän blogin kautta.

Vaikka hääsuunnittelut olivat pitkät, ylivoimaisesti eniten asioita tapahtui talven, kevään ja kesän 2022 aikana. Lonkalta heittäen sanon 75 % asioista tapahtuneen viimeisen puolen vuoden aikana. Toki meillä juhlien suurimmat suunnittelut käytiin morsiamen ja kaason kanssa, joten en edes tarkalleen tiedä, miten monta tuhatta viestiä he ovat aiheesta keskenään vaihtaneet. Vai riittääkö tuhannet edes tässä yhteydessä.

Vieraslistan tekeminen

Aika äkkiä tuli huomattua myös se, että vieraslistan tekemisestä saa todella nopeasti vaikeaa. Vaikka tarkoituksena oli kutsua vain meille läheisimmät ihmiset, vieraslista alkoi kasvaa nopeasti. Ihan vain jo omat vanhemmat ja isovanhemmat sekä sisarukset perheineen toivat vieraslistaan lähes parikymmentä nimeä. Tähän päälle sitten kummit, sukulaiset ja ystävät, niin 50 ihmistä oli tullut helposti täyteen.

Omalta osaltani sukulaisten kutsuminen oli melko vaivatonta, koska minulla on melko pieni suku. Pystyin siis kutsumaan oikeastaan koko porukan, eikä ketään tarvinnut jättää ulos. Morsiamella ei ollut yhtä helppoa, vaan leikkuria piti käyttää. Hän joutui huomattavasti tarkemmin miettimään sitä, keitä juhliin oikein kutsutaan.

Meikäläisellä oli myös kaverilistan tekeminen todella helppoa, koska halusin kutsua kavereistani ainoastaan minulle läheisimmän yhtenäisen kaveriporukan. Tällä mallilla kaveripiirin rajaaminen oli todella helppoa, ja toisaalta myös tunsin kaikki kutsumani vieraat.

Tilanne olisi ollut täysin eri, jos olisin lähtenyt kutsumaan opiskelu-, työ- tai armeijakavereita, joiden kanssa huomasin melko nopeasti sen, että jos kutsuu yhden, pitäisi kutsua myös muita porukkaan kuuluvia. Puhumattakaan sitten heidän aveceistaan, joita en ole välttämättä edes koskaan tavannut.

Sen lisäksi että kutsuminen oli helppoa, uskon myös vieraiden viihtyvän juhlissa paremmin, kun ympärillä on tuttuja ihmisiä. Voisin kuvitella juhlien olevan vähän jopa pakkopullaa, jos toiselta puolelta Suomea matkustetaan juhliin, joissa tunnet ainoastaan toisen hääparista. Etenkin juhlan alussa aika voi käydä pitkäksi.

Yllätyin kuitenkin myös siitä, miten hyvin toisilleen tuntemattomat vieraat tulivat juhlissa toimeen, ja välillä juhlissa näkikin melko eksoottisia juttuporukoita. Ehkäpä ystävällämme kuningas-alkoholilla oli osuutta asiaan, että jää särkyi nopeasti. Vaikka alkuperäinen istumajärjestys oli tehty siten, että ympärille oli pyritty saamaan tuttuja henkilöitä, illan myötä porukka sekoittui hienosti, eli kuppikuntiin ei jääty istumaan.

Vieraslistaan liittyen täytyy kuitenkin nostaa esiin vielä sekin pointti, että lista saattaa lyhentyä joskus myös yllättävistäkin syistä. Meidän kohdallamme alkuperäinen vuonna 2019 suunniteltu lista lyheni useammallakin nimellä kaveripiirissä sattuneiden erojen vuoksi, ja mahtuipa kevääseen myös yksi läheisen poismeno, joka sekin supisti vieraslistaa.

Polttarit

Kaverilistasta puhuttaessa voisin siirtyä polttareihin, joissa homma toimi siis samalla kaavalla. Molemmat bestmanini olivat osa tätä tiivistä kaveriporukkaani, joten annoin heille tehtäväksi järjestää polttarit. En tiedä miten isoa vääntöä polttareiden järjestäminen heiltä oli, mutta lopputulos oli ainakin loistava. Olen aika varma, että polttarit oli helppo järjestää, koska kaikki osallistujat tunsivat ennalta toisensa.

Meikäläinen on joskus osallistunut polttareihin, joissa osallistujat ovat pääasiassa toisilleen tuntemattomia. Niissä tilanteissa on kieltämättä omat haasteensa, kun et tunne muita osallistujia ollenkaan. Et esimerkiksi tiedä heidän sijaintiaan, juhlimisintoaan tai budjettiaan, mikä vaikeuttaa juhlien järjestämistä. Puhumattakaan siitä, että porukkaan mahtuu aina pari perässä raahattavaa kaveria, joilla ei ole näkemystä mihinkään eivätkä he kommentoi yhtään mihinkään mitään.

Bestmanit onnistuivat omissa polttareissani täydellisesti, sillä juhlista saatiin hyvinkin meikäläisen näköiset. Juhlien resepti itsessään oli hyvinkin simppeli, eli mentiin koko viikonlopuksi mökille, jossa saunottiin, syötiin ja etenkin juotiin pitkän kaavan kautta. Ensimmäisen darra-aamun aktiviteetteihin kuului isänmaallisia aktiviteettejä, eli puolijoukkueteltan pystytystä ja ampumahiihtoa. Jälkimmäiseen kohtaan tarkennettakoon, että juhlat olivat vappuna, jolloin Keski-Suomessa ei ollut enää juurikaan lunta.

Polttareissa itselleni toi stressiä lähinnä niiden ajankohta, jota en siis perinteen mukaan tiennyt. En hirveästi laskenut mahdollisia ajankohtia ennakkoon, joten tilanne pääsi yllättämään meikäläisen. Oma työni ja yrittämiseni keskittyy kuitenkin myös viikonloppuihin, jolloin viikonlopuillekin saattaa olla pakollisia menoja.

Onneksi polttarit osuivat vappuun, jolloin en ollut suunnitellut mitään Vappucruisingia kummoisempaa ohjelmaa. Pääsin siis poistumaan jouhevasti omiin juhliini, kun ovikello yllättäen soi ja minun käskettiin ottaa valmiiksi pakattu laukku matkaan. Siitähän se juhla sitten lähti.

Viimeiset 1,5 kuukautta

Kaikista suurin touhotus osui luonnollisesti viimeisiin viikkoihin. Oikeastaan sen jälkeen kun polttarit oli juhlittu ja niistä toivuttu, konkretisoitui ymmärrys siitä, että seuraavaksi on itse pääpäivän aika. Viimeisiin viikkoihin mahtui jos jonkinlaista palaveria, askarteluhetkeä tai muita juhlavalmisteluja. Kaason ja bestmanien lisäksi auttamassa oli myös kourallinen muitakin ystäviä.

Vaikka meillä oli vuokrattuna oma häihin erikoistunut juhlapaikka, jolle ulkoistimme ihan oikeasti valtaosan häihin liittyvistä asioista, tekemistä riitti siitä huolimatta silti todella paljon viime metreillä. Meikäläinen on vankasti sitä mieltä, että täysin itse tekemällä hommasta ei olisi tullut yhtään mitään. Stressin määrä olisi moninkertaistunut ja viimeiset viikot olisivat varmasti olleet melkoista hampaiden kiristelyä.

Häiden aikaan ilmoilla on väkisinkin ihan jäätävä määrä erilaisia pieniä yksityiskohtia, jotka vaativat toimenpiteitä. Nyt kun juhlapaikalta tuli kaikki ruuasta, juomista, koristeluista ja käytännön järjestelyihin asti, se kevensi kuormaa ihan älyttömästi. Lisäksi juhlapaikan kokemuksen häiden järjestämisestä pystyi näkemään aika hyvin, sillä sieltä suunnasta osattiin ”varoitella” erilaisista hazardeista, mitä päiviin joskus mahtuu.

Ja vaikka juhlapaikalla pallo olikin hyvin hallussa, myös meidän päässämme oli mukavasti erilaista kokemusta. Kaason ja bestmanien joukosta löytyi niin ravintola-alan, esiintymisen kuin työjohdonkin ammattilaisia, mikä helpotti todella paljon vetämään päivää läpi. Minun mielestäni näihin tehtäviinkin kannattaa tilanteen salliessa pyytää sellaisia henkilöitä, joilta käytännön asiat myös hoituvat.

Siitäkin huolimatta, että juhlapaikka ja muu tiimi olivat kunnossa, riitti viimeisinä viikkoina stressattavaa rutkasti keskivertoa enemmän. Listalla oli lukuisia pieniä yksityiskohtia, joista tuli tehdä lopullisia päätöksiä. Välillä hääjutuista otettiinkin jonkin verran kierroksia, ja ainakin näin miehisestä näkökulmasta kierrokset nousivat mielestäni vähän lillukanvarsista.

Lillukanvarsista minulle jäi mieleen erityisesti juhlissa käytettävät servetit. Uskallan väittää käyttäneeni kuluneen kevään aikana toista tuntia siihen, minkälaiset servetit pöytiin hankitaan. Onko valintamme kiiltävä vai mattapintainen servetti? Entä onko värivalinta luonnonvalkoinen, beige vai kerma? Kuvioinnista nyt puhumattakaan. Näinköhän yksikään vieras edes kiinnitti huomiota siihen, mihin suunsa ruuan jälkeen pyyhki.

Meillä järjestelyihin toi lisähaastetta myös se, että asumme Espoossa, kun taas juhlapaikka oli Jyväskylässä. Noin 300 kilometrin välimatka kodin ja juhlien välillä tarkoitti jonkinlaisia logistisia ongelmia, ja viimeiset pari viikkoa ennen häitä menivätkin erilaisissa väliaikaismajoituksissa.

Häät ja koronapandemia

Koko 2020-lukua on vaivannut koronapandemia, jonka myötä koko tapahtumateollisuus pysähtyi kuin seinään. Etenkin kesien 2020 ja 2021 aikana monet hääparit ovat viettäneet varmasti stressaavia hetkiä, kun hääjärjestelyissä on joutunut ottamaan huomioon erilaisia koronaan liittyviä yksityiskohtia.

Meikäläinen muistaa erään tuttavan, joka meni naimisiin ensimmäisenä koronakesänä 2020. Nämä häät saatiin järjestettyä, mutta valtaosa viimet hetken suunnitteluista meni koronaan liittyvissä asioissa. Toisessa tietämässäni tapauksessa itse juhlapaikka meni koronan myötä konkurssiin muutama viikko ennen häitä, mikä veti hääsuunnitelmat täysin uusiksi viime metreillä.

Olenpahan kuullut myös tapauksesta, missä häitä on siirretty koronan vuoksi useampaan otteeseen, ja lopulta pari on päätynyt vielä eroon ennen kuin juhlat ehditään juhlia. Häätapahtumilla ei ole varmastikaan ollut helppoa viimeisinä vuosina, olit sitten hääpari tai tapahtumajärjestäjä.

Myös meillä riitti stressiä koronaan liittyvistä aiheista. Vielä talvella 2022 koronatilanne näytti Suomessa heikolta, ja kieltämättä juhlapaikan varauksen peruminenkin pyöri mielessä. Perumisen myötä meillä olisi palanut 500 euron varausmaksu, mikä oli varmasti yksi merkittävimmistä syistä sille, että päätimme pienen riskin uhallakin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

Siitä täytyykin olla erityisen kiitollinen, että meillä korona ei näkynyt käytännössä lainkaan tapahtumassa. Yksi vieras sairastui viimeisellä viikolla, joutuen perumaan tulonsa. Kaikki muut 60 henkilön porukasta pysyivät kuitenkin terveenä, jota voi pitää jopa pienenä ihmeenä. Hyvä vaan, sillä rehellisesti sanoen meillä ei ollut pienintäkään backup-plania esimerkiksi oman sairastumisemme varalta. Toki sen verran kuitenkin varauduimme, että ”turhia kontakteja” pyrittiin välttelemään pitkin kevättä.

Omissa juhlissamme ei ollut tuota yhtä poissaoloa lukuun ottamatta yhtään mitään merkkiä koronaviruksesta. Kukaan ei käyttänyt kasvomaskeja, ihmiset eivät vältelleet kosketuksia tai lähestymistä, eikä käsidesiä käytetty – vaikka sitä oli kyllä tarjolla. Kaikin puolin juhlat muistuttivat täysin ”normaalia aikaa”, minkä vuoksi ne olivatkin ehkä niin onnistuneet.

Onnistunut juhlapäivä

Näin jälkikäteen voin myöntää, että meikäläisellä ei ollut hääpäivää kohtaan pelkästään positiivisia ajatuksia. Naimisiinmeno on mielestäni aina vain ja ainoastaan hieno askel eteenpäin, mutta hääjuhlan koin vain ”pakollisena pahana” matkalla avioliittoon.

Ai että miksikö en nauttinut ajatuksesta? Meikäläinenhän vihaa stressiä kaikissa sen olomuodoissaan, eli erilaiset minuuttiaikataulut ja tarkat suunnitelmat eivät maistu minulle yhtään. Minun mielestäni esimerkiksi lomareissut saa hyvin pilattua sillä, että matkoja suunnitellaan liikaa ennakkoon, jolloin lomasta tulee suorittamista ja vierailut tehdään kelloa katsellen. Sama ilmiö vaivaa usein myös häitä.

Meikäläinen ei myöskään tykkää esiintyä tai olla esillä, samoin kuin saatan joskus väsähtää pidemmissä sosiaalisissa tilanteissa. Myöskään moniin juhliin kuuluva ”pönötys” ei ole minun juttujani. Näiden asioiden vuoksi jännitin jonkin verran sitä, että mitenkähän jaksan olla koko päivän omissa häissäni.

Aavistuksen nihkeistä ennakko-odotuksista huolimatta päivästä tuli mahtava. En tiedä mistä ihmeestä onnistuin kaapaisemaan itseeni tarvittavan määrän reippautta ja rentoutta, mikä kesti läpi päivän. Ehkä menestyksen ainekset liittyivät siihen, että pääsinpähän olemaan lähes kaksi päivää putkeen lähimpien ihmisteni seurassa, jossa oli mukavaa viettää aikaa.

Ja toisaalta, olihan juhlissa myös näkyvässä roolissa oma 1700 kilogrammaa painava stressipalloni. Meikäläinenhän on jo aiemminkin kehunut teille, miten Ässä-Mersun kyydissä pääsee eroon kaikkia stressaavia ajatuksia, ja näemmä filosofia toimii myös hääpäivänäkin.

Juhlat olivat myös siinä mielessä onnistuneet, että kaikki ainakin näyttelivät lahjakkaasti nauttivansa elosta ja olosta juhlapaikalla. Eniten yllätyin ehkä omista kavereistani, joita en ole nähnyt puku päällä sitten ylioppilasjuhlien. Pojat pitivät kauniita puheita ja käyttäytyivät kuin herrasmiehet – ja laittoivat tyylille uskollisesti Juha Vainion Pohjolan pidot soimaan välittömästi, kun viimeisetkin vanhemman polven vieraat poistuivat.

Tietysti mukaan mahtuu myös epämieluisia yllätyksiä, kuten vaikkapa se, että käytännössä koko hääpäivän ajan satoi vettä tasaiseen tahtiin. Meillä oli päivän ohjelma suunniteltu osittain ulkona olemiseen, mutta onneksi juhlapaikka pystyi kääntämään lennosta jatkot sisätilojen puolelle. Kannustavina sanoina muille juhlia suunnitteleville sanottakoon, että huonosta säästä huolimatta juhlat voivat olla silti hyvät.

Juhlabudjetti venyi noin kymppitonniin

Vanhan sanonnan mukaan hauskat juhlat pystyy näkemään laskusta. Jos meillä saisi kaikki juhliin liittyvät hankinnat ja ostokset samalle kuitille, voitaisiin todeta meillä olleen varsin hauskat juhlat.

Kenties juuri tämä kappale on sijoitusblogin kiinnostavin osuus, eli seuraa muutama sana juhlien lopullisesta hintalapusta. Meillä oli kova yritys laittaa jokainen meno visusti talteen sitä varten tehtyyn Excel-tiedostoon, mutta tämän koordinointi alkoi olla vaikeaa viimeisinä viikkoina.

Mitä lähemmäs juhlat tulivat, sitä vaikeampaa oli määritellä se, mikä nyt on varsinaisesti juhlaan liittyvä kulu. Esimerkkejä vaikeasti laskettavista kuluista ovat esimerkiksi sormukset tai hääautoon liittyvät kulut, joita nyt voi hyödyntää juhlien jälkeenkin. Lisäksi osa rekvisiitasta oli sellaista, että ne voi juhlan jälkeen laittaa kiertoon seuraavalle, jolloin niistä saa ehkä osan hinnasta takaisin.

Ja toisaalta kulut eivät suinkaan lopu itse hääjuhlaan, sillä meillä morsian vaihtoi juhlassa oman sukunimensä, joka tuo tullessaan jos jonkinlaista kulua. Tästä voisin ehkä tehdä kokonaan oman artikkelin joskus myöhemmin.

Aivan absoluuttisia laskelmia meiltä ei löydy, mutta arvioiden mukaan yhdelle päivälle tuli hintaa vajaa 10 000 euroa. Summasta noin 60 prosenttia on juhlapaikan vuokraa, eli se oli merkittävin kuluerä. Myös koko päivän mukana pyörinyt valokuvaaja vein noin 15 prosenttia budjetista. Pukujen suhteen morsian luotti ostettuun pukuun ja minä vuorostani vuokrattuun. Myös kukat oli yksi yllättävän paljon rahaa niellyt menoerä, sillä kukille tuli hintaa useampi sata euroa.

Muuten hääbudjetti koostui lukuisista pienistä tekijöistä. Hieman yllätystä toi esimerkiksi se, miten lähestulkoon ilmaisena pidetyt asiat muuttuvat nopeasti kalliiksi, kun vieraita on useita kymmeniä. Esimerkiksi kutsukortit postituksineen, kynttilät koko illalle tai lautasliinat koko porukalle maksoivat yllättävän paljon, vaikka niiden luulisi helposti olevan ”vain muutaman euron hintaisia”.

Lisäksi budjetista puhuttaessa on pakko myöntää myös sekin tosiasia, että molempien vanhemmat osallistuivat häälahjana kulupuoleen, samoin kuin muiltakin vierailta saadut lahjarahat vähensivät ”oman rahan tarvetta” merkittävästi. Puhumattakaan sitten siitä, että jäljelle jäävää osaa on maksamassa kaksi aikuista. Eli siinä mielessä revittely kymppitonnilla on jossain määrin hieman yliampuvaa.

Pakko kuitenkin mainita myös se, että joskus nuorempana olen naureskellut muille, jotka ovat aikoneet käyttää kymppitonnin yhteen päivään. Kas kummaa, jälleen kerran lankesin siihen samaa ansaan, mistä olin muille jo nauranut. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta.

Häät olisi saanut varmasti järjestettyä huomattavasti pienemmillä kuluilla, mutta toisaalta mehän otimme hyvinkin pitkälle avaimet käteen -tyyppisen ratkaisun, jossa käytännössä istuimme valmiiseen pöytään tekemättä juuri mitään ponnisteluja juhlapaikalla. Myös hääjärjestelyissä pätee sääntö, että mitä enemmän tekee itse, sitä vähemmän jää itselle maksettavaa – ja päinvastoin.

Näihin panostimme rahallisesti

Varmaan jokainen häitä suunnitteleva joutuu miettimään hieman sitä, mihin osa-alueisiin halutaan panostaa, ja toisaalta missä yksityiskohdissa nuukaillaan. Luonnollisesti myös meillä oli samanlaisia ajatuksia, ja tässä hieman omaa listaamme meille tärkeistä panostuksista.

Juhlapaikka oli isoin panostus, mutta toisaalta summa pitää tilojen lisäksi sisällään myös ruuat ja koristeet. Jos 60 vieraalle lähtisi ostamaan Prismasta päivän ruokia, paukkuisi siinäkin hyvin äkkiä tonnit. Vaikka panostus oli rahallisesti merkittävä, sille sai myös vastinetta.

Valokuvaaja oli myös merkittävä panostus, mutta niin ikään mieluisa sellainen. Valintamme kohdistui ammattikuvaajaan, joka oli kuvannut useita häitä kyseisellä juhlapaikalla aiemminkin. Kuvaajan myötä hommat hoituivat tosi nopeasti ja ketterästi, sillä hän tunsi paikat kuin omat taskunsa.

Kuvaajasta on muuten pakko sanoa sekin, että ammattikuvaaja oli myös vieraiden mieleen. Päivästä jäi käteen useita satoja valokuvia, joita saamme tietenkin vapaasti käyttää. Nämä kuvat jaettiin myös vieraille ja sieltä suunnasta tulikin isoa kiitosta, kun ammattikuvaaja oli ikuistanut lähes kaikki vieraat hyviin someystävällisiin kuviin.

Toisin sanoen siis ammattikuvaajan käyttö ei palvele pelkästään hääparia, vaan siitä saadaan usein myös iloa vieraiden puolelle. Puhumattakaan sitten siitä, että kuvat onnistuvat varmuudella ja ne saadaan helposti jaettavaan muotoon, versus että ”vähän kaikki” kuvailevat ja ne kuvat jäävät helposti sitten vieraiden muistikorttien syövereihin.

Näissä nuukailimme

Vähemmän rahaa käytimme ainakin hääyöhön liittyen, eli hotellin sijasta juhlapaikalta ajelimme allekirjoittaneen veljen kämpille Jyväskylään. Tämä peliliike tuntui herättävän jonkin verran hilpeyttä etenkin omien kavereideni puolisoissa.

Ratkaisu oli ihan onnistunut, sillä pitkän päivän päätteeksi molemmat meistä sammahti käytännössä heti, vaikka meikäläisellä oli kova uho katsella aamuyöstä vielä Stanley Cupin finaaleja. Myös nousu seuraavaan päivään oli mukava, kun sai mennä ja tulla oman mielen mukaan ilman huoneen luovutukseen liittyviä aikatauluja.

Hinta/laatu-suhteelta yksi asia oli ylitse muiden. Meillä oli noin viisi vapaasti käytettävissä olevaa 15-vuoden ikäistä digikameraa, joilla kuvasi pääasiassa juhlien nuorempi väki. Kamerat näyttivät olevan lapsille mielenkiintoista viihdykettä koko illaksi ja noin metrin korkeudesta tulikin varsin eksoottisia juhlakuvia muistoksi. Tämä ohjelmanumero maksoi pyöreät nolla euroa.

Kyseenalaisin säästövinkki

Minun olisi tehnyt mieli laittaa tämä edellisen kappaleen alle, mutta tein tälle silti oman otsikon. Ehkä kyseenalaisin säästövinkki nähtiin hääauton kohdalla, joka oli siis allekirjoittaneen oma harrasteauto. Kyseinen auto hankittiin osaksi juuri tätä päivää varten, ja jos nyt ei ota autoharrastamisen kuluja mukaan hääbudjettiin, niin oman auton käyttäminen hääautona toi useamman sadan euron säästön.

Eli tarinan opetuksena kaikille autoharrastajille: häät on hyvä ”tekosyy” hankkia pihaan uutta harrastekalustoa.

Kahden vuoden odotus ja inflaatio

Nyt kun inflaatio, eli hintojen nouseminen puskee päälle jatkuvasti, ja esimerkiksi ruokakaupassa hinnat nousevat ”kuin silmissä”, joku saattaa miettiä inflaation merkitystä hääjärjestelyissämme. Varasimmehan juhlapaikan yli kaksi vuotta sitten sen hetkisellä hintatasolla, joten minkälainen hintalappu meille lopulta koitui?

Inflaatio näkyi meidän häissämme äärimmäisen vähän, sillä olimme tosiaan lyöneet valtaosan kuluista kiinni jo pidemmän aikaa aiemmin. Näistä hinnoista pidimmekin puolin jos toisin kiinni, eli muutoksia aiemmin sovittuun ei tarvinnut tehdä. Jos olisimme lukottaneet hinnat kesäkuussa 2022, olisimme varmasti maksaneet enemmän.

Kieltämättä inflaatio kuitenkin näkyi hieman juhlapäivässämme, sillä ketään palveluntarjoajaa tässä nimeämättä, saadussa palvelussa pystyi vähän aistimaan kustannusten nousua ja siitä seurannutta hampaiden kiristelyä. Vaikka itse sovittu hinta pitikin, niin sovituista asioista hieman lipsuttiin tai niitä pyrittiin vaihtamaan vaivihkaa halvempiin tai suppeampiin vaihtoehtoihin.

Tästä asiasta tulikin vaihdeltua juhlan jälkeen viestiä kyseisen palveluntarjoajan kanssa, ja sieltä päästä päätöksiä perusteltiin kulujen yllättävällä nousemisella. Kuuleman mukaan palveluntarjoaja ei tahtonut aiheuttaa meille ylimääräistä stressiä puhumalla asiasta ennen juhlaa, joten sen vuoksi suunnitelmanmuutokset tehtiin vaivihkaa hiljaisuudessa. Kai se tuokin on tapa toimia, joskaan en itse yrittäjänä toimisi koskaan noin.

Loppupäätelmät: kannattiko laittaa rahaa ”yhteen päivään”?

Teksti alkaa lähestyä loppuaan, joten on hyvä aika niputtaa yhteen ajatuksia kokonaisuudesta. Kannattiko rahallinen satsaus kyseiseen juhlapäivään?

Kirjoitan tätä artikkelia pari päivää juhlien jälkeen, ja tällä hetkellä fiilis on erittäin hyvä. Moni vieras on laitellut perään erilaisia kiitos-viestejä ja ilmeisesti juhlista todellakin nautittiin. Aika monissa keskusteluissakin kavereiden kanssa juttu kääntyy nopeasti takaisin viikonlopun tapahtumiin, mikä on hyvä merkki.

Häiden pitäminen oli hauska kokemus. Parin sattuman kautta satuimme olemaan omanikäisistä kavereistamme ensimmäiset naimisiin menneet, joten siinä mielessä tämä tuntuu myös jonkinlaiselta pelinavaukselta. Jo loppukesästä meillä onkin seuraavat häät tiedossa, jossa meidän roolimme rajoittuu onneksi vain vieraisiin.

Jos haluaisi kiusata itseään, voisi laskea paljonko kymppitonni osakemarkkinoilla olisi tuottanut, puhumattakaan sitten korkoa korolle -ilmiöstä. Meikäläinen on kuitenkin sitä mieltä, että välillä kannattaa ottaa pieniä taloudellisia irtiottoja, mitä ne sitten itse kullekin aina ovatkin.

Ja toisaalta näen tämän tilanteen eräänlaisena once in a lifetime -tyyppisenä hetkenä. Vaikka naimisiin voi mennä useamman kerran, niin ensimmäistä kertaa ja kaveriporukan ensimmäisenä sen voi tehdä vain kerran. Koen saaneeni rahalle aidosti vastinetta, eli en sen vuoksi halua ajatella juhlaa niinkään kuluna.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

Yksi kommentti kohteessa “Menin naimisiin ja laitoin kymppitonnin kiinni yhteen hääpäivään

  1. skkl kommentoi:

    Itse säästin juhlapaikan vuokrassa, mikä on osoittaunut jälkikäteen erittäin hyväksi päätökseksi.
    Juhlapaikan vuokraamisen sijasta kunnostimme pihassamme olevan navetan vintin juhlatilaksi ja menimme siellä naimisiin. Itelle ei jäännyt servettien tai kukkien hommaaminen mieleen, mutta vieläkin muistan että suurin piirtein 2 laatikkoa, joku 5000 kpl konenauloja tuli ammuttua kun lyötiin vanhan lattian päälle lankusta uusi 🙂 Juhlat kun olivat kotosalla, niin ei tarvinnut hotellia tai muuta, mikä oli sinänsä oikein hyvä veto kun könysimme 8 aikaan aamusella nukkumaan viimeisten vieraiden vielä jäädessä paikalle. Häiden jälkeen tilassa on tullut vietettyä useammat muutkin juhlat, mikä on ollut oikein kiva bonus.
    Paras peli liikkeeni mielestäni oli se, että piilotin yhden viskipullon että ”ite ainakaan en jää ilman”. Juotavaa riitti sen verran että unohdin ko. pullon pariksi-kolmeksi vuodeksi piiloon. Nyt muutaman vuoden päästä kun vietämme 10v hääpäivää ajattelin kaivaa pullon piilosta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *