Kirjoittelin teille toukokuussa ajatuksia omista asumiskuvioistani. Silloin aihe ponnahti pinnalle, kun Espoossa asumista oli takana kahdeksan kuukautta, joka oli taas siis yhtä pitkään, kuin edellinen Kuopion visiittimme kesti.

Viime aikoina asumiskuviot ovat olleet jälleen pinnalla, eikä syy ole espoolaistumiseni vuosipäivässä, vaikka se näihin aikoihin osuukin. Asumiskuviot ovat päätyneet ajatuksiini pääasiassa inflaation ja hintojen äkkijyrkän kallistumisen, kuin myös korkotason nousun myötä.

Korkotaso nousee – ja se osuu myös minuun

Korkotason nousu lukeutuu niihin asioihin, jotka olen saanut tuntea viime aikoina omissa perskannikoissani. Vähän hauskasti elokuuhun mahtui kaikkien kolmen lainani korontarkistuspäivät, eli korkotasoja laskeskeltiin uusiksi niin asuntolainani, kuin myös kahden opintolainani kanssa.

Meikäläinen on aloittanut ”velkaantumisen” vuonna 2015 ensiksi opintolainalla, ja sitä kautta porttiteoriaa mukaillen kohti kovempia aineita, eli asuntolainaa. Meikäläinen on myös sitä osaa kansasta, joka on käytännössä aikuistunut nollakorkojen aikakaudella, eli en ole tottunut edes miettimään korkoja.

Verkkopankissa minulle tulikin elokuun aikana peräti kolme ilmoitusta siitä, että lainani korot ovat nyt. Siinä tärkeimmässä, eli asuntolainassa korko hyppäsi 0,5 prosentista kerralla 1,463 prosenttiin. Opintolainojen osalta korot hyppäsivät vieläkin enemmän, koska lähtötaso oli pyöreät 0,00 prosenttia. Luultavasti keväinen valmistumiseni vaikutti myös opintolainan koron määrään.

Käytännön tasolla korkojen nousu näkyy minulle parhaiten siinä, että maksan jatkossa noin 60 euroa kuukaudessa aiempaa enemmän korkomenoja osana lainanlyhennyksiäni. Onneksi säästöasteeni (jota en siis koskaan edes laske) on sen verran korkea, ettei vyöhön tarvitse lähteä tekemään uusia reikiä.

Meikäläisen lykkyihin lukeutuu myös se, että elokuun alussa minulle tuli viisi vuotta täyteen asunnon omistamista, eli olen lusinut jo ensimmäisen neljännekseni tähän tietoon olevasta asuntovelallisuudestani. Kaiken huipuksi tuo lainanlyhentämisissähän ne ensimmäiset metrit ovat kaikista vaikeimpia, kun lainan määrä on suurimmillaan.

Vaikuttaako korkotason nousu asuntohaaveisiin?

Vaikka en hirveästi ota stressiä korkojen noususta, niin korkotason nouseminen vaikuttaa kyllä jollain tasolla päivittäiseen elämäämme: se nimittäin heittää kylmää vettä asunnonostohaaveidemme niskaan.

Minullahan ei varsinaisesti edes ole mitään sen suurempia asunnonhankintahaaveita, mutta parisuhteemme toinen osapuoli kyttää säännöllisesti Etuovea sellaisella mentaliteetilla, että toinen jalka on jo pujotettu ostohousujen lahkeeseen. Onneksi myös hän ymmärtää pelin hengen, eli tässä tilanteessa meillä ei ole onneksi sen suurempia kiireitä mihinkään suuntaan.

Korkotason nousemisessa minua ei niinkään jännitä se, selviytyisimmekö koroista. Jos aihe mietityttäisi, niin tällöinhän voi miettiä omaan lainaansa jonkinlaisia kiinteitä korkoja, joita käsittääkseni pankit tarjoavat yhä, joskin huomattavasti viime vuotta nihkeämmillä eduilla.

Sen sijaan nousevan korkotason seuraukset asuntomarkkinoilla mietityttävät minua huomattavasti enemmän. Jos joku on hankkinut itselleen lähiaikoina vähän turhan muhkean asuntolainan, saattaa hikikarpaloita syntyä helposti.

Sama juttu myös asuntosijoittamisen suhteen, eli nouseva korkotaso saattaa kääntää sijoitusasuntojen Excel-laskelmien kassavirran negatiiviseksi. Negatiivinen kassavirtahan ei ole välttämättä minkään sortin maailmanloppu, mutta toisaalta jos asuntoja on useita, ja niissä kaikissa tilanne muuttuu hetkessä samanlaiseksi, saattaa hikikarpalot astella jälleen kuvioihin.

Jos minulla olisi käytössäni kristallipallo, niin haluaisin kurkistaa sillä asuntojen hintakehitystä lähitulevaisuudessa. Uskallan väittää korkotason hillitsevän asuntojen hintakehitystä, mutta korjausliikkeisiin liittyvät ennustukset voivat olla kuitenkin liian rohkeita.

Sähkön nouseva hinta ja asuntohaaveet

Sähkön hinnasta keskustelulta ei ole voinut välttyä kesän aikana. Ukrainan sota ja siitä seurannut energiakriisi on nostanut oikeastaan kaiken energian hintaa. Viime kevättalvella kansan suurin keskittyminen tuntui olevan polttoaineissa, vaikka yhtä lailla sähkönkin hinta oli jyrkässä kasvussa.

Jos otetaan lyhyt katsaus sähkön hintakehittymisen historiaan, niin jo pari kuukautta ennen Ukrainan tilanteen laukeamista nähtiin ensimmäisiä sähkön hintapiikkejä. Vaikka asiasta uutisoitiin tuoreeltaan sillä näkökulmalla, että sähkö on nyt historiallisen kallista, alkavat nuo hinnat olemaan jo aika kevyttä kauraa tämän hetken tilanteen rinnalla.

Viime talven hintapiikki sai meikäläisen uusimaan oman sähkösopimuksen. Löin silloin ensimmäistä kertaa elämässäni kädet kiinni kiinteämaksuiseen sähkösopimukseen, jossa maksan sähköstä 15 euroa kuukaudessa. Tämä soppari meikäläisellä on yhä voimassa noilla samoilla ehdoilla.

Nykyhetkeen peilaten hauskana yksityiskohtana pidin sopimusta melko kalliina, koska vuosikaudet kerrostalokaksioissani maksanut sähköstä luokkaa 6-9 euroa per kuukausi. Näin reilu puoli vuotta myöhemmin olen erittäin tyytyväinen tähän sähkösopimukseen. Pieni pelkohan meikäläisellä on persiissä, että eiköhän sähköyhtiöltä tule pian ikävä kirje, mutta ainakin vielä ollaan pysytty alkuperäisessä hinnastossa.

Tuo sähkön naurettavan pieni kuukausihinta onkin yksi syy sille, miksei minulla ole pienintäkään kiirettä ulos tästä nykyisestä vuokrasuhteesta kerrostalokaksiossa. Eläminen on tällä hetkellä halpaa, kun kaikkine asumiseen liittyvine kuluineen (vuokra, sähkö, vesi, autopaikka, kotivakuutus) kokonaispotti jää noin tonniin. En pidä sitä kahden hengen kotitaloudessa pahana.

Eikä ole syytäkään pitää sitä pahana, kun miettii millaisia kauhutarinoita olen kuullut tuttaviltani. Eräällä kaverillani on poikkeuksellisen iso sähköllä lämpenevä omakotitalo, muistaakseni vielä lämpimillä autotalleilla ja harrastustiloilla. Kaveri on laskenut, että hänelle saattaa pahimmillaan langeta ensi talvena 1800 euron kuukausittaisia sähkölaskuja.

Meilläkin on pyörinyt välillä asuntohaaveissa erilaisia omakotitaloviritelmiä, jossa muuttaisimme halvemman hintatason perässä ulos Uudenmaan syvimmästä sykkeestä. Nykyinen tilanne on jarruttanut pahasti näitä haaveita. Tuollaisella viritelmällä omat kuukausittaiset menot kasvaisivat räjähdysmäisesti, kun ensinnäkin sähkölasku tulisi omakotitalossa moninkertaistumaan, ja samalla järjestely vaatisi yhä suurempaa riippuvuutta autosta, kasvavia polttoainekuluja unohtamatta.

Onneksi omat asuntohaaveemme ovat olleet sen verran paljon ajatustasolla, ettei niiden hautautuminen edes varsinaisesti haittaa. Tiedän myös kavereita, joilla on ollut viimeisen parin vuoden aikana ”kaikki valmiiksi mietittynä”, mutta sopivaa asuntoa ei ole osunut kohdille tai tarjouskilpailussa ollaan jääty sijoille ”kaksi ynnä muut”. Näiden kavereiden kohdalla tilanne on huomattavasti veemäisempi, kun maailma alkaa muuttua yllättäen ympärillä.

Loppupäätelmät: katsellaan rauhassa

Jos jo tuossa keväisessä julkaisussani ehdin puhua rauhassa katselemisen puolesta, niin nyt olen yhä enemmän tämän kortin kannalla. Ei ole kyllä mikään kiire nykyisestä asunnosta pois, kun kulupuoli on maltillinen ja se mahdollistaa myös lähes autottoman arjen. Kumpikaan meistä ei käy esimerkiksi töissä autolla, eli autoa käytetään lähinnä joskus isommilla kauppareissuilla tai matkaillessa kotoiseen Keski-Suomeen.

Oikeastaan ainoa mysteeritekijä vuokra-asuntoon liittyen on se, miten vuokran hinta kehittyy kaiken tämän härdellin keskellä. Kieltämättä vuokrannousulle on nyt enemmän perusteita kuin aiempina vuosina, mutta toisaalta merkit myös vuokra-asuntomarkkinan pienestä hiljenemisestä voi vaikuttaa siihen, että vuokrankorotuksen kanssa saa olla tarkkana.

Vaikka aion katsella tilannetta rauhassa, melko varmasti tulen käymään kuitenkin syksyn aikana jonkinlaisissa asuntolainaneuvotteluissa. Teen tämän ihan jo siitäkin syystä, että jos nyt sattuisi tulemaan kiinnostava kohde tai muu mielenkiintoinen asuntomahdollisuus, asuntolaina-asioissa kannattaa aina olla mieluummin pari askelta edellä, kuin että olisi peliliikkeineen jäljessä.