Kirjoitin teille noin vuosi sitten edellisen kerran ajatuksiani kaupallisista yhteistöistä, ja tämä artikkeli sai ainakin kanssabloggaajilta hyvää palautetta. Taisi sinne palautteisiin mahtua myös jokunen ihan puhtaasti lukijalta saadut kiitokset hommaan liittyvien koukeroiden avaamisesta.

Vuosi on melko pitkä aika ja se on pitänyt sisällään myös hyvin vahvasti tähän blogiin sekä kaupalliseen aiheeseen liittyviä päätöksiä. Suurimpana niistä on itseoikeutetusti päätökseni lopettaa työskentely työelämän puolella ja keskittyä niin tähän blogiin kuin muihinkin sivustoihin keskittyvään sisällöntuotantoon.

Ajattelin rustailla teille nyt uudestaan ajatuksiani kaupallisista yhteistöistä sekä miten ne ovat muuttuneet kokopäiväiseksi yrittäjäksi ryhtymisen myötä, vai ovatko ne edes muuttuneet sen myötä.

Kaupallinen yhteistyö mainos blogi

Alkupuheet: päätöksiä siitä, mitä haluan tehdä

Olen jo pariinkin otteeseen kertonut tässä blogissa, miten allekirjoittaneella alkoi tulla seinät vastaan bloggaamisen ja perinteisen töissäkäymisen kanssa. Tämä Inssin osingot -sijoitusblogi on kasvanut tasaisesti aina vain isompaan kokoluokkaan ja se herättää jatkuvasti enemmän kiinnostusta erilaisissa toimijoissa. Esimerkiksi mainostajien kiinnostus sivuani kohtaan on varmaan monikymmenkertaustunut sivuston uusimisen jälkeen vuoden 2019 lopussa.

Allekirjoittanut saa nykyään oikeastaan viikoittain jonkinlaisia yhteistyöpyyntöjä, missä toivotaan vieraskynäkirjoituksia, yhteistyöpostauksia tai muuta huomiota sivustollani. Näiden läpikäynti vie yllättävän paljon aikaa, etenkin suhteessa siihen, miten harvan kanssa kannattaa lähteä edes keskustelemaan yhteistyöstä. Palaan tässä artikkelissa myöhemmin siihen, miksi skippaan yhteistyöpyyntöjä aika isolla prosentilla.

Yhteistyöt eivät ole ainoa aikaani kuluttava toimi. Kun tässä blogissa on noin 300 julkaisua neljän vuoden ajalta, mukaan mahtuu väkisinkin vanhentunutta tietoa. Niissä tapauksissa kun tätä tietoa on mahdollista fiksusti päivittää tuoreeksi, pyrin myös tekemään niin, koska tuore sisältö on tietenkin vanhentunutta sisältöä kiinnostavampaa myös lukijoille.

Vanhojen postauksien lisäksi blogin ylläpitoon kuuluu erilaista teknistä näpertämistä, analytiikan seurantaa ja muutenkin vähän blogin yleisen tulevaisuuden pohdintaa. Mihin aihealueisiin haluan jatkossa keskittyä? Onko joitakin aiheita, joista minun ei kannata lähteä kirjoittamaan? Millä tavalla parannan jatkossa sivuston käyttökokemusta ja saan sitoutettua lukijani blogiin?

Nämä olivat sellaisia kysymyksiä, että koin minulla olevan vain kaksi vaihtoehtoa. Joko keskityn panostamaan tekemiseeni työelämän puolella, tai sitten panostan blogiin. Molempia on mahdotonta pyörittää yhtä aikaa hyvällä laadulla. Lopulta valinta oli melko helppo ja päätin lähteä kokeilemaan siipiäni täysipäiväisenä yrittäjänä.

Miten muutos näkyy blogissa nyt?

Sanotaan tämä suoraan. Nyt kun lähes kaikki tuloni tulevat jollain tavalla kirjoittamisen kautta, minulla on luonnollisesti aiempaa enemmän painetta saada kirjoittamalla myös tulovirtaa. Koska kyseessä on vieläpä sijoitusblogi, tämä korostuu entisestään. Jotta voin sijoittaa, minulla täytyy olla tuloja. Tuloja saa kirjoittamisesta ja sijoittamisesta saa sisältöä kirjoittamiseen. Vähän kieli poskessa voisin heittää keksineeni nyt ikiliikkujan, joka pyörittää itse itseään.

Vaikka painetta on enemmän, en ole lähtenyt ratkaisemaan sitä sillä, että työntäisin blogiin aiempaa enemmän mainontaa. Olen pikemminkin lähtenyt ratkaisemaan ongelmaa sillä kaavalla, että kirjoitan enemmän ”normaalia sisältöä” ja luotan siihen, että paljon hyvää sisältöä tuo paljon lukijoita, jotka puolestaan generoituvat myöhemmin euroiksi.

Kesäkuu 2021 oli ensimmäinen kokonainen kuukausi täysipäiväisenä yrittäjänä ja päätös näkyy mielestäni ihan konkreettisesti blogin uusissa julkaisuissa. Sain sen kuukauden aikana aikaiseksi peräti 9 uutta julkaisua, joista toki kaksi oli kaupallisia artikkeleja. Samaan hengenvetoon totean kuitenkin sen, että kyseessä on vuoden 2021 ainoat kaupalliset julkaisut, sillä aiemmin näitä ei ollut aikaa tehdä.

Mielestäni yksi oleellinen osa blogin tulevaisuuteen liittyykin kaupallisten artikkelien määrään. En nimittäin haluaisi kaupallisten artikkelien tukkivan koko blogia. Joissakin Suomen suosituimmissa blogeissa voi olla joskus jopa hankalaa löytää kaikkien postauksien seasta ei-kaupallisia julkaisuja. Vaikka pelkkien kaupallisten artikkelien varaan rakennettu blogi voi olla raskas luettava, minun on helppo ymmärtää myös julkaisijoita. Jos jo minulle tulee lähes viikoittain yhteistyöpyyntöjä, niin kuinkahan paljon Suomen parhaimmat bloggaajat saavat yhteistyöpyyntötiedusteluja?

Tästä myötätunnosta huolimatta mielestäni Inssin osingot -sijoitusblogiin ei voi työntää jatkuvalla syötöllä mainosjulkaisuja. Jos niitä puskee tuutista ulos jatkuvasti, pidemmän päälle kynnys lopettaa blogin seuraaminen kasvaa merkittävästi. En ole vielä tehnyt itselleni minkäänlaisia suunnitelmia sopivan määrän suhteen, mutta pitäisi varmaan tehdä sellainen. Onko esimerkiksi ok, jos kuukaudessa tulisi lähtökohtaisesti vain yksi kaupallinen julkaisu ja kaupallisten välissä pitäisi olla esimerkiksi viisi normaalia julkaisua?

Yksi juttu mitä minulle tarjotaan jatkuvasti liittyy myös mainosten määrään artikkeleissa. Tällä hetkellä minulla on mainospaikkoja blogikirjoituksissa lähinnä ennen väliotsikoita. Suurin osa mainoksista on punaisella fontilla olevia tekstilinkkejä. Yhteistyökumppanieni toimesta minulta toivotaan mainospaikkamäärien kasvattamista artikkeleissa sekä enemmän paikkoja mainosbannereille, mutta suhtaudun tähän vähän nihkeästi. Jos mainoksia asettelee liikaa sivulle, käyttökokemus häiriintyy helposti.

”Blogi on muuten hyvä, mutta…”

Kuten jo yllä vähän mallailin, niin kaupalliset artikkelit ovat minulle jossain määrin pakollisia. Niiden avulla mahdollistetaan maksuton muu sisältö, josta suurin osa lukijoista tuntuu tykkäävän.

Mitä taas tulee kaupallisiin artikkeleihin, niin välillä on vähän hassua lukea sellaisia kommentteja tai palautteita, missä sanotaan tyyliin ”blogi on muuten hyvä, mutta sinne tulee joskus kaupallisia artikkeleja”. Olen saanut itse joskus moista palautetta, mutta olen nähnyt sitä myös keskustelufoorumeilla, joissa keskustellaan jonkun henkilön blogista.

Näin julkaisijan näkövinkkelistä katsottuna nuo palautteet tuntuvat vähän hassuilta, sillä melko usein niiden avulla pystytään pitämään muu sisältö maksuttomana tai jopa mainoksettomana. Homman voisi kääntää myös niin päin, että kaupalliset julkaisut mahdollistavat sen muun hyvän ja ilmaisen sisällön.

Vähän samaan genreen meni joskus erään nimeltä mainitsemattoman matkailufirman markkinointistrategiasta herännyt poru. Eräs firma myi jonkinlaisia lomaosakkeita ja heillä oli tälle myynnille olemassa simppeli porkkana. Saat maksuttoman viikonlopun kyseisessä paikassa, jos tulet kuulemaan yhden 60 minuutin mittaisen esityksen lomaosakkeista. Esityksen jälkeen ei ollut pakko osallistua ”lomaosakeantiin” tai sitoutua millään muullakaan tavalla hommaan, vaan pelkkä kuunteleminen riitti.

Jostain nettifoorumilta luin kuitenkin jonkun asiakkaan tulisia kommentteja, missä hän oli pöyristynyt jouduttuaan kuuntelemaan kolmen päivän aikana yhden 60 minuutin esityksen, vaikka hän tiesi ennakkoon tästä käytännöstä. Tämä kaveri kun olisi halunnut vain maksuttoman lomaviikonlopun ”ilman markkinointipaskaa”. Ehkä jonkun pitäisi muistuttaa tätä kaveria siitä, ettei ilmaisia lounaita (tai lomia) ole olemassa, vaan tässä maailmassa kaikki tuppaa maksamaan – tavalla tai toisella.

Tämä aihe liippaa itseäni melko läheltä, koska noin kymmenen vuoden sijoitusblogien lukemisen aikana olen törmännyt useampaan hyvään blogiin, jotka ovat kuitenkin kuolleet matkan varrella pystyyn. Nämä blogit olivat sellaisia, missä ei ollut oikeastaan minkäänlaista kaupallisuutta, vaan kirjoittajat kirjoittivat omaksi ilokseen. Myöhemmin into kuitenkin laantui ja blogi jäi oman onnensa nojaan.

Noissa lopettaneissa blogeissa huomasi hyvin sen, että moni kirjoittaja kertoi viimeisissä artikkeleissaan perustaneen oman firman ja miten se vie nyt heidän aikaansa, mutta toisaalta tuovan myös rahaa sijoittamiseen. Luultavasti siinä pääsi käymään niin, että kun työpöydälläsi on tehtäviä joista sinulle maksetaan, keskityt tekemään ensisijaisesti niitä. Samalla nef työt, joista et saa mitään palkkiota, jäävät rahallisten keikkojen alle. Aika simppeliä, vai mitä?

Kaupallinen yhteistyö vai mainos?

Siirrytään vähän toiseen aiheeseen ja aletaan pureskelemaan termiä kaupallinen yhteistyö. Kuten jo edellisessä artikkelissa teille kerroin, nämä eivät ole meille bloggaajille mitään vapaaehtoisia mainintoja, joita viljelemme hyvää hyvyyttämme, vaan ne ovat pakollisia osioita kaikkiin sponsoroituihin julkaisuihin. Artikkelista tulee tulla ilmi sen kaupallisuudet heti julkaisun alussa ennen kuin syvennyt lukemaan julkaisua.

Kaupallinen yhteistyö ei ole ainoa sanaparsi, millä julkaisun kaupallisuudesta voidaan mainita. Olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota suomalaisten isojen nimien tapaan merkitä yhteistöitä, missä kaupallisen yhteistyön sijasta käytetään suorempaa termiä mainos. Aiemmin olen vähän ihmetellyt tätä ratkaisua, että miksi käyttää vähän negatiivisemmalta tuoksahtavaa termiä, mutta nyt pidemmän päälle olen itsekin alkanut miettimään sitä, pitäisikö minun puhua jatkossa ”kaupallisten yhteistyön” sijasta ”mainoksesta”.

Ehkä tämä menee vähän oman blogikuplan piikkiin, mutta aiemmin kuvittelin ihmisten ymmärtävän suoraan, mitä sanat kaupallinen yhteistyö tarkoittavat. Käytännössä artikkeli tehdään yhteistyössä yhteistyökumppanin kanssa, eli kumppani pääsee vaikuttamaan artikkelin sisältöön. En tiedä miten muut homman hoitavat, mutta meikäläisen tapauksessa asiakas saa aina oikolukea tekstin läpi ja tehdä siihen mahdollisesti korjauksia.

Sanalla ”kaupallinen” taas viitataan siihen, että yhteistyössä liikkuu rahaa tai rahanarvoisia etuja. Sillä ei ole siis väliä, saanko artikkelista euroja, palvelua, villasukkia vai Habbo Hotel -kolikoita. Jos saan julkaisusta vastineena jotain rahanarvoista, kyseessä on tällöin kaupallinen artikkeli. Käytännössä joku firma ostaa mainostilaa blogistani ja teemme yhteistyössä heihin keskittyvän julkaisun.

Välillä onkin ollut vähän hassua saada palautetta, missä joku toivoo kaupallisiin yhteistöihin enemmän puolueetonta näkökulmaa tai kritiikkiä yhteistyökumppania kohtaan. Sinänsä toive on vilpitön, mutta samaan aikaan mietin sitä, että tajuavatkohan nämä kyseessä olevan loppujen lopuksi kuitenkin mainos. Puolueetonta näkökulmaa kaupallisiin yhteistöihin on oikeastaan mahdoton saada, koska kohde osallistuu artikkelin tekoon.

Lisäksi hyvä kysymys pohdittavaksi on se, että kukapa meistä haluaisi maksaa rahaa näkyvyydestä, jossa lähdetään väkisin etsimään jotain omia kehityskohtia tai huonoja puolia?

Meikäläinen näkee kaupalliset yhteistyöpostaukset vähän kuin television mainoskatkoina. Ohjelman välissä tulee aina pieniä pätkiä mainosjulkaisuista. Televisiomainoksiin osaamme ehkä jo suhtautua, koska niitä on pyörinyt telkkarissa vuosikymmeniä. Tuskin kukaan odottaa esimerkiksi MTV:n lisäävän omiin mainoksiinsa väkisin jotain kritiikkiä asiakkaitaan kohtaan. Sen sijaan MTV sanoo varmasti suosiolla ei kiitos sellaisille mainoskampajoille, jotka eivät sovi kanavan arvoihin. Tismalleen sama homma siis kuin meillä bloggareilla.

Tämän kappaleen innoittamana olen alkanut itsekin miettimään sitä, pitäisikö minun jättää termi kaupallinen yhteistyö historiaan ja alkaa käyttämään termiä mainos. Ehkä tämän termin vaihtamisen myötä joillekin lukijoille aukenisi paremmin homman perimmäinen tarkoitus.

”En lue koskaan kaupallisia yhteistöitä” -kommentit on valitettavasti huomioitu

Jatketaan kaupallisten yhteistyömerkintöjen maailmassa. Kävin tätä aihetta hieman läpi jo edellisessä postauksessani, mutta koska vuosi on pitkä aika, on tälläkin saralla ehtinyt tapahtua jo isoja muutoksia.

Tosi usein puhuttaessa kaupallisista yhteistöistä, joku möläyttää ilmoille maininnan siitä, ettei hän suostu koskaan lukemaan kaupallisia yhteistyö-artikkeleja. Vaihtoehtoisesti voidaan myös puhua siitä, että lukeminen loppuu siihen paikkaan, kun silmiin osuu maininta kaupallisesta yhteistyöstä.

Sinänsä kaikilla lukijoilla on oikeus tähän mielipiteeseen. En voi kiistää sitä. Ketään ei voi pakottaa lukemaan sellaista materiaalia, jonka lukeminen ei kiinnosta. Tästä tuskin kukaan voi olla kanssani eri mieltä.

Tuon ilmi kuitenkin sen ajatuksen, ettei noita näkemyksiä kannattaisi ehkä huudella ilmoille kovin suureen ääneen. Kaikki kaupallisuuksien merkinnät on tehty nimenomaan lukijoita varten, että he kykenisivät tunnistamaan markkinointimateriaalit normaaleista julkaisuista. Tällä tavalla estetään piilomarkkinointi, jossa maksetut mainokset naamioidaan pyyteettömiksi kehuiksi.

Valitettava fakta on myös kuitenkin se, etteivät kaikki piittaa avoimuudesta. Internet-maailmassa ja etenkin blogeissa piilomarkkinointi on valitettavan yleinen riesa. Tässä tavassa voivat luistaa niin julkaisijat, mutta joskus luistamista harrastavat myös mainostilaa haluavat yritykset.

Tämän kuluneen vuoden aikana olen havainnut yhä kasvavissa määrin toiveita piilomarkkinointiin. Käytännössä firma pyytää minulta yhteistyöpostausta, mutta toivoo erikseen sitä, että jätettäisiin ne kaikki kaupallisuuteen viittaavat maininnat artikkelista pois. Parhaimmat ovat luvanneet jopa parin sadan euron bonuksen siitä, että kaupalliset merkinnät jäävät pois.

Tästä johtuen olen joutunut myös itse hieman muokkaamaan omia prosessejani. Kun joku potentiaalinen yhteistyökumppani lähettää minulle yhteistyökyselyn, minulla on olemassa valmis viestipohja, jolla vastaan tälle kyselijälle. Aiemmin siinä viestipohjassa ei ollut mainintaa kaupallisuuksien merkinnästä, mutta nyt jouduin muokkaamaan siihen maininnan siitä, että kaikissa tekemissäni yhteistyöartikkeleissa tulee olla maininta kaupallisuuksista.

Viestipohjan muutos on herättänyt joskus vähän närää ja ihmetystä. Jotkut firmat ovat perustelleet minulle kaupallisuuksien mainitsematta jättämistä juuri sillä, että ilman mainintoja saamme artikkelille enemmän lukijoita ja näkyvyyttä, koska osa ei periaatteen vuoksi niitä suostu lukemaan. Minulle on myös tapahtunut jo sellaisia tilanteita, että muuten hyvä ja potentiaalinen kumppanuus on jäänyt tekemättä, koska en ole suostunut tinkimään merkinnöistä.

En kyllä itse keksi mitään syytä sille, miksi suostuisin näihin suoraan sanottuna laittomiin pyyntöihin. Näen itse avoimuuden ja luottamuksen isona osana menestyksekästä bloggaamista. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että jos luottamuksen kerran tyrii, sitä voi olla mahdotonta keriä enää takaisin. Käytännössä jos tapahtuu yksikin kiinnijäänti, niin lukijat saattavat jatkossa suhtautua kaikkiin mainintoihini epäilyksellä.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että luottamusta tarvitaan myös yhteistyökumppanilta. Jos potentiaalinen kumppani alkaa heti ensimmäisissä viesteissä puhumaan harmaalla tai jopa mustalla alueella kulkemisesta, voinko luottaa tähän toimijaan missään muussakaan? Saanko esimerkiksi sovittuja palkkioita yritykseltä, vai alkaako sielläkin venkoilu? Tai haluaisinko edes tulla yhdistetyksi yritykseen, joka ei piittaa kaikista säännöistä?

Pakko todeta loppuun kuitenkin myös se, että kiinnijäämisen riski piilomarkkinoinnista on melko olematon. En tiedä oikein miten siitä edes voisi jäädä kiinni. Tässä blogissa on kuitenkin vuosien varrella jaettu lukuisia pyyteettömiä kiitoksia ja nostoja eri firmoista tai palveluista. Sen myötä tänne olisi helppo upottaa myös piilomarkkinointia kenenkään tietämättä.

Julkkikset narahtavat piilomarkkinoinnista

Yksi mielenkiintoinen tapaus nähtiin heinäkuussa 2021, kun eräs tunnettu suomalainen juontaja narahti kiinni piilomarkkinoinnista Instagramissa. En ole tapani mukaan puhunut blogissa ikävistä asioista nimen kanssa, joten jätän tälläkin kertaa nimet mainitsematta. Salapoliiseille vinkiksi, että asiasta uutisoi Iltalehti.

Tämä tapaus oli monella tapaa hyvin klassinen piilomarkkinointi-case. Tunnettu henkilö suurilla seuraajamäärillä tekee julkaisun sosiaaliseen mediaan. Julkaisussa henkilö valittelee melko yleistä ongelmaa, josta aivan varmasti monet muutkin seuraajat kärsivät. Myöhemmin samassa julkaisussa kehutaan jonkun tietyn yrityksen ratkaiseen tämän ongelman, ja yleensä tämän firman sometilit on myös tägättynä julkaisuun.

Ei tässä mitään uutta tai erikoista. Vastaavia juttuja käsitellään säännöllisesti Mainonnan eettisessä neuvostossa, eli MEN:ssä. Syy minkä takia kerron tapauksesta tässä, liittyy Iltalehden uutisen kommentteihin, joita lukiessa meinasi jälleen kerran kadota usko ihmiskuntaan.

Katajaisen kansan kommentointi kyseiseen tapaukseen oli jälleen kerran melko erikoista, sillä suurin osa kommenteista tuntui puolustavan tätä juontajaa. Kommenttikentässä ihmeteltiin, että ”mistä näitä kateellisia löytyy”, jotka käräyttävät julkaisijoita piilomarkkinoinnista. Ihmetystä riitti myös sille, että ”on jollakin tylsää ja joutilasta aikaa, jos tälläsistä jaksaa valittaa”.

Yksi kommentoija kertoi myös etsineensä alkuperäinen Instagram-julkaisun ja totesi kommenteissa, että ”täytyy olla hölmö ja sokea, jos tuota ei mainokseksi osaa ilman merkintöjä tunnistaa”. Minun teki mieli kommentoida tuohon ”hölmöyteen”, että näin julkaisijan näkökulmasta yllättävän moni ei tunnista mainosta edes vaikka siitä mainitaan suoraan artikkelin alussa.

Oman bloggaajakokemukseni pohjalta voin sanoa, että joskus vastaan tulee lukijoita, jotka eivät tunnista mainosta, vaikka alussa olisi erikseen maininta siitä. Lisäksi nuo KKV:n nykyiset ohjeistukset on tehty nimenomaan sitä varten, että kupletin juoni paljastuu heti. Kyllähän tuon juontajan julkaisun tunnisti mainokseksi, kun sen katsoi kokonaan kriittisellä silmällä. Mutta olisiko julkaisun perimmäinen agenda paljastunut, jos tuota julkaisua olisi vilkaissut vaikkapa vain 5 sekuntia ei-niin-kriittisellä silmällä?

Luetaanko kaupallisia yhteistöitä kuin piru Raamattua?

Palataan artikkelissa hieman taaksepäin ja siihen, miten jotkut toivovat kaupallisiin yhteistyöartikkeleihin enemmän kritiikkiä tai negatiivisten asioiden nostoa. Olen huomannut kaupallisissa artikkeleissa vähän sellaisen hassun tavan, että ne herättävät normaalia artikkeleja herkemmin vastareaktiota. Joskus tuntuu siltä, että niitä luetaan kuin piru Raamattua, eli etsitään väkisinkin jotain negatiivista.

Esimerkiksi tuo kritiikittömyys on siinä mielessä vähän erikoinen nosto, koska tästä blogista löytyy useita ei-kaupallisia artikkeleja erilaisia palveluita kohtaan, joissa sävy artikkelissa on pääasiassa positiivinen. Esimerkiksi Svea Ekonomin ja Bank Norwegianin säästötileistä olen kirjoittanut vuosien varrella useasti pääasiassa positiiviseen sävyyn, vaikka niistä ei ole maksettu minulle euroakaan.

Yksikään lukija ei ole koskaan tullut vaatimaan sitä, että kaivelisin näistä yhtiöistä jotain kritiikkiä artikkeleihin, vaan artikkelit ovat keränneet siitä huolimatta hyviä lukijamääriä. Svean säästötilistä kertova artikkeli oli joskus tämän blogin luetuimpia artikkeleja.

Ylipäätään olen tehnyt bloggaamisen suhteen sen havainnon, että positiiviseen sävyyn kirjoitettu teksti myy pidemmän päälle paremmin. En osaa vielä tarkalleen avata teille sitä, mistä ilmiö johtuu. Mahdollisesti syyt piilevät siinä, että negatiivisia kirjoituksia ei jaksa pidemmän päälle lukea. Lisäksi positiivisia julkaisuja jaetaan helposti kaverillekin, minkä vuoksi nämä keräävät pitkässä juoksussa paremmin lukijavirtaa.

Palautetta saa antaa – ja mieluiten minulle

En tiedä olenko tehnyt asiaa viime vuosina kovin hyvin selväksi, mutta toivon lukijoiltani palautetta tuottamastani sisällöstä. Käytännössähän lukijat päättävät loppupeleissä aina blogin sisällön ja mistä meikäläinen kirjoittelee tänne.

Seuraan analytiikasta mitkä artikkelit keräävät eniten lukijoita tai mitä lukiessa vietetään eniten aikaa. Seuraan myös sitä, mitkä artikkelit ovat sellaisia, mitkä kannustavat lukijaa jäämään sivustolle ja mitkä artikkelit päättyvät sivustolta poistumiseen. Tämän datan pohjalta sitten suunnittelen sitä, mistä meikäläisen kannattaisi jatkossa kirjoitella.

Kaupalliset yhteistyöartikkelit tuovat minulle yleensä myös keskivertoa enemmän palautetta. Joskus kuitenkin voidaan keskustella siitä, tuleeko se palaute lopulta minulle, vai haluavatko jotkut vain pitää aiheesta melua omilla some-seinillään. Ainakin itse koen niin, että jos meikäläiselle tahtoo antaa palautetta, kannattaisi se antaa suoraan minulle, sen sijasta että kirjoittaa siitä omalle seinälleen. Parhaimmat tapaukset eivät edes tägäile meikäläistä julkaisuihin, jonka myötä palaute saattaa pahimmillaan jäädä minulta kokonaan huomaamatta.

Muutenkin ihmettelen joskus ihmisten some-käyttäytymistä, missä kehuja pihdataan, mutta risujen anto on herkässä. Tällainen tapa toimia sotii oikeastaan kaikkia algoritmeja vastaan. Suurin osa algoritmeista ajattelee sillä tavoin, että jos artikkeleja klikkaillaan auki, tykkäillään ja kommentoidaan tai jaetaan linkkeinä eteenpäin, tällöin sisältö on sellaista, että algoritmien kannattaa pyrkiä näyttämään artikkelia mahdollisimman monelle. Kun algoritmit näyttävät artikkelia, syntyy toivottuja näyttökertoja.

Tästä johtuen kaupalliset artikkelini keräävät joskus jopa todella hyviä lukijamääriä, vaikka en itse niitä promoile yhtä paljoa kuin normaaleja artikkeleja. En esimerkiksi jaa kaupallisia artikkeleja erilaisiin some-ryhmiin, koska mainostamiseen suhtaudutaan niissä yleensä melko nihkeästi. Toisaalta puuttuvat klikkaukset tuppaavat tulemaan siitä, kun joku muu jakaa artikkeliani – jakoi hän sitä sitten positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.

Olenkin joskus ohjeistanut internetin käyttäjiä siitä, että jos ei tykkää jonkun sisällöntuottajan tekemästä sisällöstä, kaikista paras ”kiusa” tälle on jättää hänet kokonaan huomioitta. Käytännössä jos klikkaat, reagoit, kommentoit tai jaat, niin pelaat lopulta kuitenkin julkaisijan pussiin.

Joskus olen verrannut huonon artikkelin jakamista siihen, että se on sama kuin ostaisi lipun vihaamansa artistin keikalle. Artisti saa pääsylipustasi rahaa ja keikkamyyjä myyntiä, minkä myötä jatkossa artisti pääsee myymään tuotantoaan entistä helpommin.

Palataan palautteisiin, joita siis toivoisin saavani teiltä. Hyvän palautteen ei tarvitse tietenkään kehua blogia. Itse asiassa menneen kesän paras lukijapalaute tuli minulle sähköpostilla, jossa yksi lukija antoi minulle kritiikkiä kaupallisista yhteistyöartikkeleista.

Hänen palautteensa oli kuitenkin loistava, koska hän esitti minulle myös ratkaisuja tähän ongelmaan ja lisäksi hän liitti palautteeseen omat yhteystietonsa. Kävimmekin tämän lukijan kanssa aika pitkän sähköpostikeskustelun bloggaamisesta, josta ainakin itselleni jäi tosi hyvä fiilis. Lukijakin tuntui yllättyvän siitä, että ylipäätään vastasin hänen palautteeseensa.

Palautteisiin liittyen olisin halunnut jakaa teille kohtauksen Lakeuden kutsu -elokuvasta, jossa Erkki Hakala, yksi fiktiivisistä idoleistani, ostaa jalasjärveläisen metallipajan. Ensitöikseen pajan omistajana Erkki pyytää koko henkilöstön pihalle katsomaan, kun hän polttoleikkaa kassakaapin auki. Ennen töihin ryhtymistä hän selittää työntekijöilleen omasta johtamisen mallistaan ja kertoo toimistonsa oven olevan aina auki asiallisille kehitysideoille.

Kohtaus on hyvä, mutta harmillisesti sitä ei löydy mistään internetin syövereistä. Siitä huolimatta toivoisin myös teiltä lukijoilta palautetta kaikesta mitä Inssin osingot -sijoitusblogi pitää sisällään. Ärsyttääkö sinua joku juttu? Tekisitkö sinä jonkun asian eri tavalla, kuin mitä teen tällä hetkellä? Kerro niistä rohkeasti minulle. Arvostan myös sitä, jos palautteisiin on mahdollista vastata. Anonyymeihin kommentteihin vastaaminen tuppaa joskus puuduttamaan, koska en voi olla varma, että alkuperäinen kommentoija lukee koskaan vastaustani.

Tässä kohti kun täysipäiväinen kirjoittaminen on vielä vasta alkuvaiheessa, minunkin on helpompi kysyä teiltä palautetta ja tehdä pitkän linjan suunnitelmat sen mukaan. Sen sijaan jos aikaa ehtii kulua, voi jo valittujen toimintatapojen vaihto lennosta olla vaikeampaa.

Loppupäätelmät: bloggaaja kävelee nuoralla

Jos tästä artikkelista pitäisi vetää jonkinlainen kielikuva, niin mielestäni me bloggaajat kävelemme jollain tavalla nuoralla tasapainotellen kahden aiheen välillä. Tässä pestissä täytyy tasapainotella jonkin verran sen kanssa, että miten pitää kaupallisen ja ”normaalin sisällön” balanssissa. Jos kaupallisuutta ei ole, täytyy keksiä vaihtoehtoisia tapoja toimia.

Se on kuitenkin raaka fakta, ettei kukaan jaksa seurata mainostilkkutäkkistä blogia, jossa joutuu etsimään sitä aitoa sisältöä kaiken markkinoinnin keskeltä. Toisaalta taas niissä tapauksissa missä kirjoittaja puskee eteenpäin palkattomalla työllä, ei voi välttämättä odottaa säännöllistä tai laadukasta sisältöä. Pahimmillaan ajan myötä polte kirjoittamiselle jää, jos työstä ei koe saavansa mitään hyötyjä.

Oma mausteensa soppaan tulee vielä siitä, että tämän blogin ylläpitäminen maksaa minulle luokkaa pari euroa per päivä. Sivua pyörittävät palvelimet maksavat, samoin kuin kuluja muodostuu erilaisista sivustolle kytketyistä työkaluista. Minulla on itse asiassa pieniä houkutuksia hankkia vähän lisää näitä maksullisia työkaluja, koska se helpottaa minun työskentelyäni ja tarjoaa enemmän aikaa sisällöntuotannolle.

Koen tästä aiheesta säännöllisen kirjoittamisen olevan kuitenkin erittäin tärkeää. Mitä paremmin molemmat osapuolet ymmärtävät toisiaan, sitä helpompi on ymmärtää ajatukset tekojen takaa. Siitä syystä tämä artikkeli ei jää varmasti viimeiseksi kirjoituksekseni liittyen blogin kaupallisuuteen ja kaupallisiin yhteistöihin.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Tämä blogi sisältää affiliate-mainontaa. Affiliate-linkit ovat merkattu tähdellä. En ole sijoittamisen ammattilainen, enkä ole vastuussa sinun sijoitustesi menestyksestä. Tämä blogi ei tarjoa sijoitussuosituksia. Kirjoittajan omat omistukset voit katsoa täältä.

🔥 Tällä hetkellä luetuimpia 🔥

2 kommenttia kohteessa “Ajatuksia kaupallisista yhteistöistä, osa 2 – Nyt vain julkaisijan vinkkelistä

  1. Hilla kommentoi:

    Hei, Kiitos avoimesta tekstistä. Itse ajattelen kaupallisen sisällön toisinaan tuovan myös minulle arvoa, ei vain sinulle. Toki edellyttäen, että ne on hyvin tehty, mutta sinun blogissasi ne ovat mielestäni laadukkaita. Kaupalliset artikkelit ovat enemmän ok, kuin mainokset väliotsikoissa. Tässä en tarkoita punaisia tekstejä vaan kuvallisia mainoksia. Minun lukukokemustani ne häiritsevät ja usein jätän tekstin kesken ja siirryn muille sivuille. Annan vielä palautetta tekstin pituudesta. Sinulla on jonkin verran toistua ja useinkaan en lue juttuja sen vuoksi loppuun saakka. Pitkät jutut ovat ok, mutta välillä uuden näkökulman tarjonta näyttää päättyvän kesken tekstit. Tietenkään en voi olla aivan varma, kun en sinne loppuun saakka lue. Siellä voi olla jokun aivan timantti ajatus. Pitkätkin tekstit ovat sinällään ok, mutta tekstin pitää pidellä hyppysissään loppuun saakka.

    • RJW kommentoi:

      Moi Hilla ja kiitos mahtavasta kommentista sekä palautteesta!

      Mukava kuulla, että myös kaupallisista artikkeleista saadaan lisäarvoa. Onhan niissä varmasti sitäkin, että jos aihe ei kiinnosta tai koske itseä, niin silloin lisäarvoa ei välttämättä saa. Sitten taas niissä tapauksissa missä aihe kiinnostaa, tai joku etsii tietoa kaupallisen artikkelin aiheesta, niin näille lukijoille kaupalliset artikkelit tulevat tarpeeseen.

      Kiitos myös palautteestasi liittyen tekstin keskellä oleviin banneri-mainoksiin. Tässä näkee hauskasti sen, miten lukijat ovat erilaisia ja me tykkäämme tai ärsyynnymme eri asioista. Jaan itse sinun näkemyksesi, että jotkut ison kuvabannerin sisältävät mainokset katkaisevat ikävästi artikkelin ja sen lukeminen saattaa jäädä helposti kesken. Toisaalta olen saanut myös sellaisia lukijapalautteita, että heidän mielestä kaupalliset artikkelit ovat niitä häiritseviä – he taas ovat toivoneet enemmän mainossijoittelua normaaleihin artikkeleihin ilman kaupallisia julkaisuja. Ei ole siis helppoa vetää johtopäätöstä siitä, mikä on ”se oikea tapa toimia”. Kaikille tuntuu löytyvän puolustajansa ja vihaajansa.

      Kiitos myös blogin rakenteeseen liittyvästä palautteesta. Joskus blogin alkutaipaleella sain enemmän palautetta samasta aiheesta, kuin mitä sinäkin juuri nostit, eli tekstit jäävät junnaamaan liikaa paikoilleen. Nyt näitä palautteita ei ole tullut ainakaan minulle asti pariin kolmeen vuoteen, joten en ole kiinnittänyt aiheeseen huomiota. Kiitos huomiostasi, koitankin kiinnittää tähän huomiota jatkossa ja välttää toistoa. Ihan yleisesti tykkään kirjoittaa aika pitkän kaavan kautta, koska se on minulle luontevaa. Lisäksi hakukoneet tarttuvat yleensä paremmin vähän pidempiin teksteihin (väh 1000-1500 sanaa), joten se kannustaa minua kirjoittamaan vähän pidempiä julkaisuja. Olen koittanut tehdä artikkeleihin aina noita loppupäätelmät-kappaleita, jotta joku laiska/kiireinen voi lukea ”tiivistelmän” artikkelin pääpointeista jutun lopusta. Eli sekin on ”jokaiselle jotakin”-ajattelumallia, toiset tykkää pitkistä ja kattavista artikkeleista, toiset tykkää lyhyistä ja suoraviivaisista julkaisuista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.